4.8.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 182/1

1)

2)

3)

4)

Finanssipoliittisen strategian päätavoitteena on saavuttaa talouden tasapaino suhdannekierron aikana ja hyödyntää hallinnollisen uudistuksen edut sekä lisätä menoja useilla aloilla. Edelliseen tarkistukseen verrattuna menojen lisäys näkyy siinä, että talouden vakauttamista on lykätty ohjelmakauden loppupuolelle. Tarkistetussa ohjelmassa ennustetaan julkisyhteisöjen rahoitusaseman vahvistuvan vuoden 2006 1,1 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen 0,4 prosentin ylijäämään vuonna 2010. Talouden vakauttamisen, joka painottuu ohjelmakauden kahteen viimeiseen vuoteen, on suunniteltu olevan menoperusteista. Sen tärkeimpiä tekijöitä ovat sosiaalimenojen hillitseminen ja eräiden erityisten menojen asteittainen poistaminen. Uudessa ohjelmassa talouden sopeuttamista lykätään vielä pidemmälle kuin edellisessä tarkistuksessa, vaikkakin suotuisammassa makrotalouden skenaariossa.

5)

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvat riskit näyttävät olevan yleisesti ottaen tasapainossa vuosina 2007 ja 2008, mutta vuosina 2009 ja 2010 julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua huonompi realistisista makrotaloudellisista oletuksista huolimatta. Menojen suhteessa BKT:hen ennustetaan vähenevän huomattavasti ohjelmakauden kahden viimeisen vuoden aikana. Erityisten menojen, erityisesti sotilaskalustoa koskevien menojen, asteittainen poistaminen sekä säästöt työttömyyskorvauksissa ja eläkkeissä vuoden 2004 eläkeuudistuksen ansiosta auttanevat osaltaan menosuhteen supistumista ohjelmakauden lopussa. Toisaalta ohjelmakaudella aiheutuisi lisämenoja koulutuksen, T&K:n ja infrastruktuurien aloilla, kun taas julkishallinnon alalla on vielä epävarmaa, syntyykö ennustettuja tehokkuusetuja. Ohjelmassa viitataan myös siihen mahdollisuuteen, että suunniteltujen menosäästöjen avulla toteutettaisiin lisää veroleikkauksia.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella on mahdollista, ettei ohjelmassa esitetty finanssipolitiikan viritys riitä varmistamaan keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2010 mennessä ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Komission yksiköiden kevään talousennusteen mukaan rakenteellinen alijäämä kasvaa vuosina 2007 ja 2008. Riittävä varmuusmarginaali kuitenkin säilyy sen varmistamiseksi, ettei julkisen talouden alijäämälle asetettu 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa ohjelmakauden aikana. Vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, ei ole riittävä, ja sitä olisi tiukennettava, erityisesti vuosina 2007 ja 2008, jotta se olisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja että sitä voidaan sopeuttaa vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono. Erityisesti rakenteellisen rahoitusaseman ennakoidaan paranevan vain rajoitetusti vuosina 2007–2009, jolloin Itävallan taloudellisen tilanteen ennustetaan olevan hyvä. Tämä päätelmä näyttää varmalta vaikka otetaan huomioon se, että sotilaskaluston hankintaa pidetään ohjelmassa alijäämää kasvattavana kertaluonteisena toimenpiteenä.

8)

Julkisen bruttovelan arvioidaan laskeneen 62,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006, eli se on edelleen perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon yläpuolella. Ohjelmassa ennustetaan, että velkasuhde supistuu viitearvon alapuolelle vuoteen 2008 mennessä ja laskee edelleen 56,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen ohjelmakauden viimeiseen vuoteen mennessä. Riskinarvioinnin kannalta velkasuhde näyttää vähenevän riittävää vauhtia kohti ohjelmakauden alkuosan viitearvoa, ja sen ennustetaan lähestyvän sitä vuoteen 2007 mennessä.

9)

Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Itävallassa selvästi EU:n keskimäärää alhaisempia, ja eläkemenojen osuuden ennustetaan pitkällä aikavälillä laskevan suhteessa BKT:hen, koska vuoden 2004 eläkeuudistuksen vuoksi on odotettavissa huomattava menojen hillitseminen. Julkisen talouden alkuasetelma ja suuri rakenteellinen ylijäämä helpottavat väestön ikääntymisen vaikutuksia julkiseen talouteen pitkällä aikavälillä. Ohjelmassa ilmoitettu perusylijäämän kasvattaminen keskipitkällä aikavälillä ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen kasvu edistäisivät julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvien riskien hillintää. Kaiken kaikkiaan Itävallan julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän vähän riskejä.

10)

Vakausohjelma sisältää laadullista arvioita siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta syyskuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Lisäksi ohjelmassa esitetään joitakin tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista aiheutuisi, ja että kansallisessa uudistusohjelmassa suunniteltujen toimien vaikutukset julkiseen talouteen ovat suurelta osin julkista taloutta koskevien ennusteiden mukaiset. Vakausohjelmassa suunnitellut julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa arvioidaan erityisesti hallinnollisesta uudistuksesta koituvan säästöjä ja esitetään T&K-menojen lisäämistä.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on osittain vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (2).