30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/85

—

katsoo, että eurooppalainen liikennepolitiikan ensisijaisena tavoitteena on luoda edellytykset tehokkaalle ja kestävälle Euroopan laajuiselle liikenteelle. Rajatylittävissä ratkaisuissa onkin keskityttävä Euroopan laajuisen liikenneverkon heikkoihin kohtiin ennen kaikkea parantamalla rajaseutujen tilannetta, puuttumalla Eurooppaa halkoneen rautaesiripun jäänteisiin sekä kiinnittämällä huomiota nykyisen EU-27:n ja ehdokasvaltioiden (Kroatian ja Turkin) rajoilla vallitsevaan tilanteeseen sekä EU:n ja sen naapurivaltioiden ja -alueiden rajoihin, esimerkiksi Välimeren pohjoisafrikkalaisiin rantavaltioihin ja Gibraltarin salmen muodostamaan liikenteen solmukohtaan.

—

korostaa niin ikään, että eurooppalaisen liikennepolitiikan tavoitteet olisi ensisijaisesti saavutettava luomalla sellaiset oikeudelliset ja institutionaaliset puitteet, joiden avulla useat sidosryhmät (mm. markkinatoimijat) voisivat toimia liikennealalla tasapuolisesti. Sääntely ja julkisen vallan toimet on hyväksyttävä vain, mikäli ne ovat markkinavoimien epäonnistumisen vuoksi välttämättömiä, ja ne on mitoitettava jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien talousarvioihin.

—

katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää saattaa maaliikenteen jakautuminen liikennemuodoittaan uudelleen tasapainoon ja välttää liikennevirtojen keskittymistä miltei yksinomaan Euroopan maanteille. Samalla komitea katsoo, että on laadittava strategioita, joilla edistetään intermodaalisuutta ja multimodaalisuutta niin, että varmistetaan koko liikennejärjestelmän tehokkuus.

1)

eurooppalaista liikennepolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan väliarvioinnin yhteydessä komission järjestämien julkisten kuulemisten tulokset

2)

edellä mainittujen julkisten kuulemisten aikana Euroopan alueiden ja kaupunkien edustajien esittämät huomiot

3)

kansainvälisen toimintaympäristön kehittymisen, Euroopan yhdentymisen edistymisen ja viimeisten viiden vuoden aikana tapahtuneen Euroopan liikennealan kehittymisen, johon liittyy tiettyjä uusia ilmiötä, etenkin

—

unioniin on liittynyt kaksitoista uutta jäsenvaltiota, mikä on kasvattanut unionin pinta-alaa noin 1 100 000 km2:llä (eli 36 %:lla EU-15:n alasta)

—

uusien jäsenmaiden liikenneinfrastruktuurit olivat ja ovat vieläkin huomattavasti heikompilaatuisempia kuin EU-15-maiden

—

toteutettaessa sisämarkkinoita kyseisissä maissa liikenteen määrä, etenkin maantiekuljetusten määrä, on kasvanut räjähdysmäisesti

—

uusien jäsenmaiden liikenneverkot eivät vastaa uusia olosuhteita varsinkaan rajaseuduilla, suurten taajamien liepeillä eikä alueilla, joille on keskittynyt runsaasti teollisuutta

—

unionin BKT:n kasvun myönnetään jääneen odotuksia alhaisemmaksi

—

pidetään erittäin tärkeänä liikennealan kehittämistä olennaisena osana talouskasvua

—

eurooppalaisen liikennepolitiikan katsotaan olevan EU:n kilpailukyvyn tukemisen kannalta ratkaiseva tekijä

—

liikkuvuus asetetaan edelleen EU:n liikennepolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi

—

liikenneinfrastruktuureihin myönnettyjen varojen osuus on laskenut kaikissa EU:n jäsenvaltioissa alle 1 %:iin BKT:stä ja vuosien 2007-2013 rahoitusnäkymissä kyseiselle sektorille on varattu 8 miljardia euroa (vaikka tarve on komission arvioiden mukaan yli 20 miljardia euroa)

—

vaikka yksinomaan 30 ensisijaiseen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen reittiin tarvittaisiin 250 miljardia euroa (eli 0,16 % unionin BKT:stä) ja yhteisön kaikkien hyödyllisten hankkeiden toteuttaminen edellyttäisi 600 miljardin euron suuruista lisämäärärahaa

—

jolle on luonteenomaista Euroopan ja etenkin Aasian markkinoiden kauppavaihdon vilkastuminen, joka puolestaan asettaa uusia vaatimuksia eurooppalaisen liikenneverkon kapasiteetille, suuntauksille, yhteensopivuudelle ja liikennemuotojen rakenteelle

—

josta voidaan todeta, että vain lento- ja meriliikenne ovat todella maailmanlaajuistuneet

—

jotka ovat paljastaneet New Yorkissa, Madridissa ja Lontoossa tehtyjen terrori-iskujen jälkeen liikennejärjestelmien olevan arkoja kohteita ja niiden turvallisuuden ja luotettavuuden olevan uhattuina.

—

Euroopan alueiden ja kaupunkien integroituminen Euroopan laajuiseen liikennejärjestelmään ja Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin on ratkaiseva edellytys sille, että Euroopan alueet ja kaupungit voivat hyötyä täysimääräisesti vapaista markkinoista: integroituminen vaikuttaa välittömästi niiden kilpailukykyyn ja taloudelliseen suorituskykyyn.

—

Liikenneinfrastruktuurien kehittäminen helpottaa kauppavaihtoa, joka on talouskasvun liikkeelle paneva voima, edistää alueellista yhteenkuuluvuutta sekä mahdollistaa kansalaisia ja heidän kuntiaan lähellä olevan Euroopan rakentamisen.

—

Ainoa tapa liittää laajentunut Eurooppa tehokkaasti yhteen ja varmistaa sen alueellinen yhteenkuuluvuus on täydentää puuttuvat yhteydet ja poistaa Euroopan laajuisen liikenneverkon tärkeimpien reittien tiellä olevat esteet, ulottaa verkon tärkeimmät käytävät naapurialueille ja -maihin sekä pyrkiä puuttumaan verkon heikkouksiin rajaseuduilla.

—

Vaikka kyseessä on Euroopan laajuinen liikenne, sen myönteiset ja kielteiset vaikutukset ovat selvästi havaittavissa myös alue- ja paikallistasolla, sillä liikenne liittyy läheisesti aluekehitykseen ja kaupunkisuunnitteluun.

—

Kaupunki- ja alueliikenteen osuus liikenteen haitoista on puolestaan merkittävä esimerkiksi CO2-päästöjen, melun tai onnettomuuksien aiheuttamien menetysten muodossa.

—

Alue- ja paikallisyhteisöt ovat suoraan toimivaltaisia rakennettaessa ja kehitettäessä alueellisia ja kaupunkiliikennejärjestelmiä, luotaessa edellytykset niiden toiminnan parantamiselle ja vaikutettaessa niiden turvallisuusnäkökohtiin ja luotettavuuteen.

—

Puuttumalla asiaan yhteisesti kaikilla tasoilla alkaen yhteisön elimistä ja päättyen paikallisyhteisöihin ja toteuttamalla todelliseen toissijaisuusperiaatteeseen pohjautuvaa yhteistyötä, tietojenvaihtoa ja asianmukaisia talouskannustimia (ohjelmia) voidaan osaltaan parantaa kaupunki- ja alueliikenteen suorituskykyä.

1.1

Alueiden komitea yhtyy komission kantaan, jonka mukaan liikkuvuuden on oltava keskeisellä sijalla sekä EU:n liikennepolitiikan että uudistetun Lissabonin strategian ensisijaisissa tavoitteissa. On taattava tehokkaiden, turvallisten, kestävien ja luotettavien liikennemuotojen kehittäminen ja kiinnitettävä erityistä huomiota usean liikennemuodon käyttöön eli komodaalisuuteen.

1.2

Alueiden komitea toteaa, että liikenteellä on Euroopan yhdentymisessä keskeinen asema, sillä se mahdollistaa ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden. Se liittyy myös läheisesti Euroopan unionin kehittämiseen toivottuun suuntaan eli talouskasvuun. Komitea vastustaa ajatusta Euroopan yhdentämisestä koordinoimattomien supistusten ja rajoitusten muodossa toteutettavan sääntelyn avulla, sillä asiaan ei ole helppoa ratkaisua. On päinvastoin välttämätöntä ryhtyä uusiin lainsäädäntötoimenpiteisiin liikenteen eri osa-alueiden vapauttamiseksi sääntelystä kunkin omalla tavallaan, eri liikennemuotoihin sovellettavien ehtojen yhdenmukaistamiseksi sekä liikennemuotojen yhteentoimivuuden ja yhteistyön tukemiseksi.

1.3

Alueiden komitean mielestä eurooppalaisen liikennepolitiikan ensisijaisena tavoitteena on luoda edellytykset, joilla taataan Euroopan laajuisen liikenteen tehokkuus ja kestävyys. Tavoitteen saavuttamiseksi on

1.4

Alueiden komitean mielestä eurooppalaisen liikennepolitiikan perustavoitteena on ryhtyä yhteisiin toimiin sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, joihin jäsenvaltioiden, alueiden ja kaupunkien ei ole järkevää puuttua yksittäin. Samalla on noudatettava tiukasti todellisen toissijaisuuden periaatteita, etenkin jotta voidaan

1.5

Alueiden komitea muistuttaa samalla, että eurooppalaisen liikennepolitiikan tavoitteet on toteutettava ennen kaikkea luomalla oikeudelliset ja institutionaaliset puitteet, joilla mahdollistetaan liikennealan eri sidosryhmien (mm. markkinatoimijoiden) tasapuolinen toiminta. Sääntely ja julkisen vallan toimet on sallittava vain, mikäli ne ovat markkinavoimien epäonnistumisen vuoksi välttämättömiä, ja ne on mitoitettava jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien talousarvioihin.

1.6

Alueiden komitea ottaa huomioon vuonna 2001 julkaistun valkoisen kirjan täytäntöönpanon tulokset ja katsoo, että eurooppalaisen liikennepolitiikan tulosten saavuttaminen edellyttää seuraavaa:

1.7

Komitea pitää tärkeänä, että luodaan tarvittavat kanavat, joiden avulla helpotetaan aluehallinnon osallistumista eurooppalaisen liikennepolitiikan määrittelyyn. Valkoisen kirjan väliarvioinnissa ei määritellä selvästi, mikä rooli alueilla tulee olla tässä yhteydessä.

1.8

Alueiden komitea katsoo, että valkoisen kirjan väliarvioinnin tämänkertaisessa versiossa ei painoteta riittävästi ehdotettujen aloitteiden prioriteetteja, ja pelkää tämän vähentävän koko asiakirjan tehoa. Komitea kehottaakin tarkistamaan aloiteluetteloa (Työsuunnitelma — yhteenveto tärkeimmistä toimista) siten, ettei aloitteita esitetä aikajärjestyksessä vaan sekä eri tavoitteille asetettujen prioriteettien että toissijaisuusperiaatetta vastaavien toimivalta-alojen mukaisesti. Alueiden komitea katsoo, että eri toimille on nimettävä vastuulliset koordinoijat. Komitea katsoo, ettei toimien tavoitteena ole asiakirjan julkaiseminen vaan pikemminkin niiden tunnontarkan täytäntöönpanon ansiosta aikaan saatava todellinen muutos.

1.9

Alueiden komitea kehottaa lisäksi tarkastelemaan ennen uusien sääntelytoimenpiteiden tai viranomaistoimien käyttöönottoa mahdollisuuksia saada aikaan samat tulokset soveltamalla liikenteen markkinamekanismeja.

1.10

Edellä esitetyn valossa komitea ehdottaa, että vuonna 2006 laadittavan valkoisen kirjan otsikkoon lisätään ilmaus ”toimien aika” samaan tapaan kuin vuoden 2001 valkoisessa kirjassa, jonka alaotsikkona oli ”valintojen aika”. Ainoa tae toivottujen tulosten aikaansaamisesta on todellakin siirtää yhteisön tekemät päätökset jäsenvaltioiden liikennepolitiikkoihin ja sen jälkeen alue- ja kunnallishallinnon liikennepolitiikkoihin, kunnes ne todella toteutuvat.

2.1

Alueiden komitea pitää ensisijaisen tärkeänä sitä, että maaliikenteen jakautumista eri liikennemuotojen välillä tasapainotetaan ja vältetään liikennevirtojen lähes yksinomainen keskittyminen Euroopan maanteille. Komitea katsoo, että samalla olisi kehitettävä strategioita, joilla edistetään liikenteen intermodaalisuutta ja multimodaalisuutta liikennejärjestelmien yleisen tehokkuuden takaamiseksi.

2.2

Alueiden komitea suhtautuu erityisen myönteisesti komission ehdotukseen nopeuttaa kansainvälistä rautatieliikennettä haittaavien teknisten ja toiminnallisten esteiden poistamista sekä edistää liikennekaluston myönteistä ja tehokasta yhdenmukaistamista ja standardointia.

2.3

Komitea katsoo lisäksi, että jotta rautatieliikenteen kilpailukyky paranisi maantieliikenteeseen verrattuna ja rautateiden osuus liikenteen kokonaismäärästä olisi kohtuullinen, on aiheellista ennen kaikkea saattaa päätökseen rautatie- ja maantieliikenteen edellytysten yhdenmukaistaminen, kuten vuoden 2001 valkoisessa kirjassa todetaan.

2.4

Kokemus osoittaa, että liberalisointiprosesseilla on huomattavia seurauksia liikenteenharjoittajan ja tämän asiakkaiden, toimittajien, palveluiden käyttäjien ja palveluhenkilökunnan välisiin oikeussuhteisiin sekä omistusoikeuteen. Siksi alueiden komitea kehottaa arvioimaan eräissä jäsenvaltioissa jo toteutettujen liberalisointitoimien vaikutuksia ja laatimaan tiettyjen jäsenvaltioiden kokemusten pohjalta yhteisön liberalisointimetodologian ja soveltamaan sitä yksitellen rautatieyhtiöihin. Komitea suosittaa lisäksi, että laaditaan vähimmäislainsäädäntöä, jotta taataan kaikkien niiden verkottuneiden toimijoiden asianmukainen ja tasapuolinen suojelu, joihin liikennealan vapauttaminen sääntelystä vaikuttaa (palveluntarjoajat, käyttäjät ja sääntelyviranomaiset, mahdollisesti julkishallinto, julkista valvontaa harjoittavat elimet ja työntekijät).

2.5

Alueiden komitea toteaa, että tieliikenne on alue- ja paikallisyhteisöjen kannalta edelleen ratkaisevassa asemassa, ja se on useilla alueilla ainoa keino taata kulkuyhteydet ja liikkuvuus. Intermodaaliset yhteysmahdollisuudet ovat koko liikennejärjestelmän optimoinnin kannalta erittäin tärkeitä.

2.6

Komitea katsoo, että nykytilanteessa, jossa julkiset investoinnit laahaavat perässä, Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin sisältyvien rautateiden suurnopeuslinjojen kehittämistä on pidettävä ensisijaisena hankkeena. On myös välttämätöntä tehostaa kyseisiä verkostoja täydentäviä rautateiden valtaväyliä. Sen vuoksi on panostettava rautateiden valtaväyliä koskevien hankkeiden yksilöimiseen ja kehittämiseen, sillä vaikka kyseiset väylät eivät sisälly Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin, ne muodostavat näitä tukevia rinnakkaisia kestäviä liikennejärjestelmiä. Ne tulisi siis huomioida EU-rahoituksessa.

2.7

Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen älykkäiden maksujärjestelmien soveltamisesta infrastruktuurin käyttömaksuja perittäessä sekä ehdotukseen, jonka mukaan herkille alueille on suunnattava kapasiteettia markkinasuuntautuneiden välineiden, kuten kauttakulkuoikeuksien kaupan avulla.

2.8

Vaikka valkoisen kirjan sisältämille aloitteille on syytä antaa vankka tuki nykyistä kestävämpien liikennemuotojen, kuten rautatie- ja meriliikenteen, edistämiseksi, on otettava huomioon, että on paljon alueita, joilla ei ole asianmukaista rautatie- ja meriliikenneinfrastruktuuria. Siirtyminen maantieliikenteestä ympäristön kannalta kestävämpiin liikennemuotoihin edellyttäisi siis huomattavia investointeja kyseisiin infrastruktuureihin.

3.1

Alueiden komitea ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että alueellisia lentoasemia ja halpalentoyhtiöitä on alettu jälleen kehittää. Niiden ansiosta matkustajalentoliikenne on viime vuosina muuttunut entistä houkuttelevammaksi, ja siitä on näin tullut järkevä vaihtoehto kaukoliikenteen maakuljetuksille. Samalla ei kuitenkaan tule unohtaa tämän kehityksen kielteisiä oheisvaikutuksia.

3.2

Aiemmin antamiensa lausuntojen tapaan komitea korostaa alueellisten lentoasemien tärkeää roolia aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisessa (alueiden yhteenliittäminen, liikkuvuuden parantaminen, mahdollisuus hyödyntää oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, talouskehitys sekä syrjäseutujen ja muita hitaammin kehittyneiden alueiden tervehdyttäminen). Komitea suhtautuukin myönteisesti komission aloitteeseen luoda suotuisat olosuhteet lentoliikennepotentiaalin kehittämiselle entisestään alueidenvälisellä markkinalohkolla.

3.3

Komitea palauttaa samalla mieliin aiemmat kehotuksensa tasapainottaa yhtäältä valtiontukien edellyttämä avoimuus ja tukikelpoisuus sekä toisaalta alue- ja paikallisyhteisöjen kapasiteetti rahoittaa alueellisia lentoasemia ja sellaisten uusien yhteyksien kehittämistä, joiden avulla alueet voidaan yhdistää Euroopan muihin markkinoihin.

3.4

Syrjäisimmät alueet ovat erityistilanteessa, sillä meri- ja lentoliikenne ovat niiden ainoa yhteys Euroopan unionin ja maailman muihin osiin. Sen vuoksi on säädettävä kyseisiin alueisiin sovellettavista tarvittavista poikkeuksista, jotka koskevat lento- ja meriliikenteen alalla toteutettavia mahdollisia toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sillä syrjäisimpien alueiden osuus kasvihuonekaasupäästöistä on alle 0,5 prosenttia koko unionin lento- ja meriliikenteen kokonaispäästöistä. Niiden ei voida olettaa vaarantavan millään lailla alaa koskevia Euroopan unionin kansainvälisiä sitoumuksia.

4.1

Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti komission suositukseen kehittää edelleen lyhyen matkan meriliikennettä ja ”merten moottoriteitä” maantiekuljetusten vaihtoehtoina. Komitea toteaa kehottaneensa jo aiemmin toimimaan seuraavasti:

4.2

sisällyttämään vuosien 2007–2013 toimenpideohjelmiin meriliikennettä edistäviä hankkeita (saasteiden torjunta, liikenneturvallisuus ja laivaliikenneväylien infrastruktuurin hoito)

4.3

pyrkimään parantamaan satamien maantieyhteyksien kapasiteettia entisestään ja kehittämään niiden infrastruktuuria, rakentamaan logistisia jakeluverkostoja sekä kiinnittämään aivan erityistä huomiota saarten tarpeisiin

4.4

yhdistämään unionin saarialueet ”merten moottoritiejärjestelmään” ja parantamaan näin alueiden yhteyksiä yhteismarkkinoille.

4.5

Alueiden komitea kannattaa myös komission ehdotusta laatia ”yhteistä eurooppalaista merialuetta” koskeva kokonaisvaltainen kehittämisstrategia osana alan yhteismarkkinoiden kehittämistä.

4.6

Alueiden komitea suhtautuu niin ikään myönteisesti satamia koskeviin lainsäädäntätoimiin ja ilmaisee halukkuutensa osallistua niiden valmistelua edeltäviin keskusteluihin. Komitea muistuttaa myös satamien ja niiden sijaintikaupunkien tai -alueiden välisistä tärkeistä yhdyssiteistä.

4.7

Komitea antaa tukensa tärkeimpien merisatamien sijaintikaupungeille ja -alueille, jotka ovat todella halukkaita liittämään maantieliikenteen infrastruktuurinsa Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin ja yhdistämään kaukoliikenteen mantereen laajuiset maakuljetusreitit (landbridges).

4.8

Alueiden komitea korostaa lisäksi, että sisävesiliikennettä on pitkään aliarvioitu maaliikenteen vaihtoehtona, ja suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen laatia kyseisen liikennemuodon kehittämisohjelma. Komission kehottaessa lisäämään yhteisön eri politiikanlohkojen yhteisvaikutusta (liikenne-, energia- ja ympäristöpolitiikka) komitea korostaa sisävesiväylien rakentamisessa useaan kertaan havaittua perusluonteista epäjohdonmukaisuutta: olisi avattava sisävesiväyliä ja kehitettävä jokiliikennettä maantieliikenteen tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona, mutta toimenpiteitä ei kuitenkaan voida toteuttaa ympäristölainsäädännön liiallisten rajoitusten vuoksi.

4.9

Komitea katsoo, että merten valtateitä koskeviin toimiin tulee sisältyä perusteellinen analyysi toimien vaikutuksista nykyisiin satamajärjestelmiin. Analyysin avulla tulee selvittää, miten eliminoidaan mahdolliset haittavaikutukset satamajärjestelmiin, sekä ratkaista syrjiviin tukiin liittyvät kysymykset. Näin voidaan selvittää syrjäisestä sijainnista ja saaristoluonteesta johtuvat erilaiset ongelmat, jotka toimissa on otettava huomioon.

4.10

Komitea katsoo, että tulevissa asetuksissa, joilla säädellään merten valtateihin myönnettävien tukien kehitystä, tulee ottaa virallisesti huomioon alueiden osallistuminen.

5.1

Alueiden komitea muistuttaa, että juuri kaupunkiliikenteessä on omaksuttava näkemys, jonka mukaan ihannetilanteessa liikkuminen onnistuu ilman liikennevälineitä. Erityisten liikennejärjestelyjen lisäksi poliittisia päätöksiä tarvitaan myös muilla aloilla, kuten kaupunkisuunnittelussa, aluekehityksessä tai vaikkapa asuntopolitiikassa. Tämä koskee erityisesti uusia jäsenvaltioita, joissa on usein otettava käyttöön välineitä, joilla helpotetaan asuinpaikan vaihtoa työn takia, asuntomarkkinoiden vapauttamista sääntelystä jne.

5.2

Alueiden komitea on tyytyväinen komission ehdotukseen laatia kaupunkiliikennettä käsittelevä vihreä kirja ja ilmaisee olevansa valmis osallistumaan Euroopan alueiden ja kaupunkien edustajana lopullisen asiakirjan hyväksymistä edeltävään sidosryhmien keskusteluun.

5.3

Komitea toteaa, että kaupunkien ja alueiden liikennejärjestelyt toimivat parhaiten silloin kun ne vastaavat paikallisia tarpeita. Siksi alan toimien tai yhtenäistämisen suunnittelu on äärimmäisen monimutkaista, toisin kuin Euroopan laajuisessa liikenteessä. Unionin on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jaettava taitotieto ja käynnistettävä ohjelmia, joiden puitteissa voidaan jakaa ja ottaa käyttöön hyväksi havaittuja käytänteitä tai arvioida innovatiivisia lähestymistapoja (liikennejärjestelyt, älykkäät liikennejärjestelmät, ympäristön ja energiankäytön kannalta tehokkaat polttoaineet, liikkuvuus aluekehityksen edellytyksenä jne.).

5.4

Liikenneongelmat keskittyvät erityisesti suuriin kaupunkeihin, taajamiin ja lähiöihin. Koska kyseiset alueet ovat syvästi kaupungistuneet, liikenneinfrastruktuurien rakentaminen ja nykyaikaistaminen on erittäin kallista. On syytä pitää tarkkaan huoli siitä, että kehitetään näiden alueiden liikenneinfrastruktuureja, varustetaan ne nykyaikaisella tekniikalla kaikilla tasoilla ja tuetaan perusrakenteita, jotka eivät liity suoraan Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon. On syytä korostaa, että etusijalle on asetettava vähän saastuttavat kaupunkiliikenteen muodot, jotta voidaan vähentää kaupunkien saastuneisuutta ja niin ollen parantaa niiden asukkaiden elämänlaatua. Alueiden komitea kehottaa komissiota tarkastelemaan myös näitä näkökohtia laatiessaan kaupunkiliikennettä käsittelevää vihreää kirjaa.

5.5

Alueiden komitea pyytää Euroopan komissiota korostamaan erityisesti kaupungissa liikkumista ja tarkastelemaan asianmukaisesti, kiinnitetäänkö vuosien 2007-2013 toimenpideohjelmissa tarpeeksi huomiota kaupunkiliikenteeseen ja myönnetäänkö siihen ohjelmissa tarkoituksenmukaiset määrärahat. Alueiden komitea korostaa, että kaupunkiliikenne on yhtä tärkeää kuin Euroopan laajuiset liikenneverkot, sillä liikennevirtojen lähtökohtana tai määränpäänä on useimmiten kaupunki, joten kaupungit muodostavat liikenteen kapeimmat pullonkaulat. Laadukas kaupunkiliikenne on siksi EU:n kilpailukyvyn ja näin ollen koko Lissabonin strategian toteutumisen olennainen edellytys sekä tavaroiden että työntekijöiden liikkuvuuden kannalta tarkasteltuna.

5.6

Alueiden komitea katsoo, että suurkaupunkien sisääntuloväylien ruuhkien helpottamiseksi kaupunkien rajoille on luotava suuria liityntäpisteitä, joissa on riittävästi paikoitustilaa, jotta henkilöt, jotka matkustavat kaupunkiin autolla, voivat jättää autonsa kyseisille paikoitusalueille ja jatkaa matkaansa julkisilla liikennevälineillä ilman merkittävää ajanhukkaa (ns. liityntäpysäköintijärjestelmä).

6.1

Alueiden komitea katsoo, että Euroopan laajuisen liikenteen kestävän kehittämisen kannalta kiireellisin tavoite on parantaa edellytyksiä, joilla nykyisten infrastruktuurien käyttämätöntä kapasiteettia voidaan hyödyntää järjestelmällisesti, samalla kun huolehditaan siitä, että Euroopan laajuinen liikenneverkko saadaan valmiiksi ja uutta infrastruktuuria rakennetaan.

6.2

Alueiden komitea on sangen tyytyväinen siihen, että komissio pitää ensisijaisena tarvetta vähentää liikenneruuhkia ja parantaa kulkuyhteyksiä. Tämä on komitean mielestä välttämätöntä, jotta voidaan hyödyntää täysimääräisesti liikkumisvapauden suomat mahdollisuudet ja lisätä alueellista yhteenkuuluvuutta.

6.3

Alueiden komitea ei kuitenkaan yhdy komission tuntumaan, jonka mukaan Euroopassa on tiheä liikenneverkko ja yleisesti korkealaatuiset infrastruktuurit. Komitea painottaa EU-15:n ja EU+10:n liikenneinfrastruktuurin välisiä laatueroja. Komitea toteaa samalla, että uusien jäsenmaiden liikenneverkon tila huononee huononemistaan ja EU-15:n ja EU+10:n välinen kuilu syvenee entisestään, kun liikenne on uusissa jäsenvaltioissa lisääntynyt unionin laajennuttua vuonna 2004. Alueiden komitea kehottaa siksi sisällyttämään valkoisen kirjan väliarvioinnin yhteydessä ehdotettaviin toimiin huolellisen ja yksityiskohtaisen arvion EU-27:n liikenneinfrastruktuureista, jotta unionin toimielimet saavat tarkempaa tietoa päätöksentekonsa tueksi.

6.4

Samalla komitea varoittaa liikenteen pääreittien mahdollisista uusista pullonkauloista unionin uusilla ulkorajoilla sijaitsevilla rajaseuduilla ja eristäytyneillä syrjäseuduilla. On siis erittäin tärkeää saattaa jo tässä vaiheessa päätökseen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen tarkistus, johon sisältyy ehdotus ulottaa kyseiset verkot EU:n naapurialueille ja -maihin.

6.5

Alueiden komitea tukee aktiivisesti alueiden hankkeita liikenneinfrastruktuurin kehittämiseksi, etenkin jos hankkeet ovat rajatylittäviä, ja kehottaa komissiota tarjoamaan niille edelleen suotuisat olosuhteet käynnistämällä ohjelmia, joihin voidaan käyttää vuosien 2007-2013 koheesiopolitiikan määrärahoja, sekä ohjelmia, joilla edistetään alueiden välistä yhteistyötä.

6.6

Alueiden komitea kannustaa komissiota käynnistämään rahoitusvälinein (Euroopan laajuisen liikenneverkon budjetti, EIP, EBRD, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus jne.) sekä institutionaalisin välinein (eurooppalainen koordinaattori) tukiohjelman, jonka toimilla pyritään ripeästi poistamaan rajatylittävät pullonkaulat ja rakentamaan vuonna 2004 määritellyistä Euroopan laajuisen liikenneverkon eurooppalaisittain tärkeimmistä kolmestakymmenestä reitistä puuttuvat yhteydet sekä muut yhteydet, jotka on sittemmin havaittu tarpeellisiksi, jotta Euroopan laajuiset liikenneverkot olisivat todella yhtenäiset. Jäsenvaltioiden toteuttamat liikennepolitiikat ovat itse asiassa jo pitkään osoittautuneet tehottomiksi, mikä haittaa etenkin aluekehitystä, alueellisen yhteenkuuluvuuden toteutumista ja mahdollisuutta hyötyä täysimääräisesti liikkumisvapaudesta ja rajatylittävästä yhteistyöstä. Lisäksi on luotava rahoitusmekanismeja Euroopan laajuisia liikenneverkkoja täydentäville muille hankkeille ja erityisesti niille, joiden tavoitteena on yhteyksien parantaminen. Tällaisia ovat mm. maantie- ja rautatieliikenteen liittymät, satamayhteydet, eri liikennemuotojen risteyskohtiin liittyvät alueet, joilla harjoitetaan logistista toimintaa, kaupunkien sisääntuloväylät jne.

6.7

Alueiden komitea kiinnittää lisäksi huomiota tarpeeseen tasapainottaa uudelleen lännestä itään ja pohjoisesta etelään kulkevat Euroopan laajuisen liikenneverkon yleiseurooppalaisiin käytäviin kuuluvat reitit. Komitea ehdottaa, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja seuraavan kerran laajennettaessa otetaan huomion Interreg III B -hankkeen A-B Landbridge tulokset. Hanke on omistettu erityisesti Itämeren ja Adrianmeren satamapotentiaalin hyödyntämiselle entistä tehokkaammin, ja siihen osallistuu tällä hetkellä alueita Italiasta, Itävallasta, Tšekistä, Saksasta ja Puolasta sekä laajemmin yhteisön ulkopuolisista maista, kuten Norjasta tai Kroatiasta.

7.1

Alueiden komitea suhtautuu varauksella komodaalisuuteen sellaisena kuin se on esitetty eurooppalaisesta liikennepolitiikasta laaditun valkoisen kirjan väliarvioinnissa ja on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että jokaisella liikennemuodolla on eurooppalaisessa liikennejärjestelmässä erityinen tehtävä. Liikenne voidaan optimoida luonnollisella tavalla vain saattamalla eri liikennemuodot yhteentoimiviksi kohtuullisissa markkinaolosuhteissa. Todellisuudessa liikennettä on vain yhdenlaista (liikennepalvelujen kysyntä), ja siinä hyödynnetään parhaiten saatavilla olevaa liikennetarjontaa (liikennemuotoja). Liikenteen tilaa voidaan Euroopassa parantaa vain luomalla kaikille liikennemuodoille tasavertaiset olosuhteet asettamatta mitään niistä etusijalle. Se valitettava tosiseikka, että maantieliikenne on erittäin suosittu jopa sellaisilla liikennemarkkinalohkoilla, jotka ympäristöllisistä syistä sopisivat paremmin rautatie-, sisävesi- ja komodaaliliikenteen hoidettaviksi, johtuu ulkoisista kustannuksista, siitä, ettei eri liikennemuotoja ole harmonisoitu riittävästi, siitä, että rautatieverkon yhteentoimivuus on puutteellista, rautatiealan muutos on vielä keskeneräinen ja että rautatie- ja komodaaliliikenteen tekninen taso on riittämätöntä. Nyt onkin syytä tukea sekä telemaattisten ja tietojärjestelmien tutkimusta ja kehittämistä että rautatie- ja komodaaliliikenteen hallinnointiprosesseissa käytettävän teknologian tutkimusta ja kehittämistä, tehokasta standardointia, yhdenmukaistamista ja tyyppihyväksyntää.

7.2

Komitea muistuttaa sitä vastoin kannattavansa vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteisön politiikkaa liikenteen siirtämiseksi käyttämään vähemmän saastuttavia liikennemuotoja. Tämä vastaa Kioton pöytäkirjan yhteydessä tehtyjä Euroopan unionin sitoumuksia.

7.3

Kohdan 7.1 mukaisesti alueiden komitea ehdottaa, että myös vastaisuudessa laaditaan ja pannaan täytäntöön sääntöjä liikenteen ulkoisten kustannusten sisäistämisestä. Päämääränä on saada aikaan yhteinen eurooppalainen kehys, jonka puitteissa luodaan maksuttomia ja maksullisia tieliikenneinfrastruktuureja ja annetaan piristysruiske uusille maksullisille rautatieosuuksille, mikä on todellisen intramodaalisuuteen perustuvan kilpailun ehdoton edellytys. Käyttömaksuja ei pitäisi periä ainoastaan infrastruktuurien rakentamis- ja ylläpitokustannusten kattamiseksi (vaikka ne ovatkin siirtymäkauden talouksille huomattava tulolähde), vaan niiden olisi oltava myös väline, joka mukautuu automaattisesti infrastruktuurien kysyntään ja optimoi näin niiden käyttöasteen. Niissä olisi otettava huomioon jokaisen liikennemuodon kaikki sisäiset ja ulkoiset kustannukset, ympäristökustannukset mukaan luettuina. Koska käyttömaksut heijastuvat tuotteiden hintaan, niistä olisi ennen kaikkea kehitettävä luonnollinen tekijä, jolla säännellään markkinoita ja erityisesti liikennepalvelujen liiallista kysyntää. Tällöin paras kuljetustapahtuma on toteutumaton tapahtuma.

7.4

Alueiden komitea katsoo, että uudet älykkään hinnoittelun järjestelmät antavat mahdollisuuden optimoida liikennevirrat, käyttää infrastruktuureja tehokkaasti ja ehkäistä ruuhkien syntyminen. On syytä tukea ainoastaan avoimen, oikeudenmukaisen, todennettavissa olevan ja selkeästi laskutettavissa olevan ja etenkin ulkoiset kustannukset huomioon ottavan hinnoittelun käyttöönottoa. Käyttömaksujen on oltava sekä yksinkertaisia että riittävän vaihtelevia, jotta infrastruktuureja voidaan käyttää ajallisesti ja tilan kannalta mahdollisimman hyvin. Käyttömaksun on oltava samansuuruinen kaikkialla unionissa, eikä se saa johtaa vain liikenteen siirtymiseen maksullisten perusrakenteiden käytöstä maksuttomien käyttöön. Alueiden komitea ilmaisee jälleen kerran tukevansa Galileo-hanketta. Mikäli se otetaan oikealla tavalla käyttöön kaikissa jäsenmaissa, se voisi luoda edellytykset tällaiselle järjestelmälle.

7.5

Alueiden komitea suosittaa, että Eurooppa-neuvosto nivoo uudet jäsenvaltiot nykyistä kiinteämmin edellä mainittuihin innovatiivisiin hankkeisiin sijoittamalla GNSS:n valvontaviranomaisen johonkin uusista jäsenvaltioista. Näin tuettaisiin laajemmin Galileo-satelliittinavigointijärjestelmää, rohkaistaisiin käyttämään sitä liikennettä palvelevana välineenä kaikkialla Euroopassa ja tehtäisiin käsitettä paremmin tunnetuksi etenkin uusissa jäsenvaltioissa. Tällä tavoin Eurooppa-neuvosto täyttäisi myös vuonna 2003 tekemänsä epävirallisen sitoumuksen sijoittaa yhteisön uusia virastoja Euroopan unionin uusiin jäsenvaltioihin.

8.1

Alueiden komitea korostaa, että eri liikennemuotojen yhteentoimivuuden parantamiseksi on niin ikään syytä ryhtyä logistiikkaa tukeviin toimenpiteisiin. Rahtia kuljetettaessa julkiset logistiikkainfrastruktuurit ovat todella ensiarvoisen tärkeä tekijä, jolla varmistetaan tavaraliikenteen eri muotojen yhteentoimivuus, ja samalla ne ovat tärkeä lenkki, jolla taataan yhtäältä liikennemuotojen keskinäinen ja toisaalta teollisuuden ja kaupan välinen interaktiivisuus. On siis tärkeää luoda asianmukaiset edellytykset, joilla voidaan kehittää tehokasta logistiikkaa kaikkialla Euroopassa.

8.2

Alueiden komitea on valmis tukemaan Euroopan tavaraliikenteen logistiikkaa varten ehdotetun puitestrategian valmistelua, koska kyseisen osa-alueen kehittäminen vaikuttaa merkittävästi aluekehitykseen. Se kuuluu useisiin alue- ja paikallisyhteisöjen hankkeisiin, alueellisiin kehittämisstrategioihin ja kaupunkikehittämishankkeisiin, ja sillä on myös osansa kaupunkien ja alueiden liikennejärjestelmiä hahmoteltaessa tai alueellisia lentoasemia, jokisatamia ja julkisia logistiikkakeskuksia kehitettäessä. Viimeksi mainittuja tulisi pitää täysimääräisesti niihin verkkoihin kuuluvina liikenneinfrastruktuureina, joita ne palvelevat.

8.3

Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikomukseen laatia vuonna 2007 toimintasuunnitelma Euroopan tavaraliikenteen logistiikkaa varten. Komitea katsoo, että tavaraliikenteen logistiikkaa koskevaa puitestrategiaa laadittaessa on tarkasteltava myös, millä tavoin rautateitä tukevalla liikennepolitiikalla voitaisiin ohjata tavaraliikennettä maanteiltä rautateille. Kyseisiä — verotuksellisia tai lainsäädännöllisiä — toimenpiteitä tulisi tukea määrätietoisesti liikkeellepanevien tukien avulla.

9.1

Alueiden komitea ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että vaikka liikenneturvallisuuden on havaittu useiden vuosien ajan kehittyvän EU-25:ssä parempaan suuntaan, tieliikenneonnettomuuksien kuolonuhrien määrä on edelleen liian suuri. Komitea antaa varauksettoman tukensa komissiolle tämän ehdottaessa yhdennetyn tieliikenteen turvallisuusjärjestelmän käyttöönottoa ja korostaessa tienkäyttäjien käyttäytymistä, ajoneuvojen valmistusta ja tekniikkaa sekä infrastruktuurien tilaa.

9.2

Alueiden komitea toteaa, että ihmisten ja tavaroiden liikkuvuuden lisääntyessä jatkuvasti Euroopan unionissa jäsenvaltioiden voidaan luonnollisesti odottaa jatkavan keskusteluja liikennesääntöjen ja -lainsäädännön lähentämisestä ja yhdenmukaistamisesta, jotta autoilijat ja muut infrastruktuurien käyttäjät ymmärtävät niitä paremmin. Tämä parantaisi liikenneturvallisuutta, vähentäisi onnettomuuksien määrää ja tasapainottaisi liikenteen kaupalliseen tarjontaan liittyvää kilpailua.

9.3

Alueiden komitea ilmaisee lisäksi kannattavansa tärkeimpien Euroopan laajuisten reittien merkintöjen yhdenmukaistamista, parametrien yhtenäistämistä ja monikielisten opasteiden käyttöönottoa pyrkimyksenä parantaa tieturvallisuutta uusien telemaattisten järjestelmien avulla.

10.1

Alueiden komitea toteaa, että on pikimmiten taattava liikennejärjestelmien turvallisuus terrorismin uhatessa niitä, ja kannattaa halukkuutta ryhtyä asiassa yhteistoimiin.

10.2

Komitea kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ryhtymään yhteistoimiin, koska alue- ja kunnallishallinnon toimivalta ja mahdollisuudet ovat tässä asiassa rajalliset.

10.3

Alueiden komitea kehottaa samalla yhteisön elimiä esittämään sidosryhmille ajoissa mahdolliset ehdotuksensa sellaisten järjestelmien turvallisuustoimenpiteiksi, jotka vaikuttavat suoraan alueiden ja kaupunkien liikennejärjestelyjen organisointiin ja yhteisrahoitukseen, jotta toimijat voivat keskustella ehdotuksista ja esittää niistä tarvittaessa huomioita.

11.1

Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen luoda strategiset puitteet, joilla pystytään vastaamaan siihen, miten ja millä keinoin Euroopan unioni voi auttaa optimoimaan Euroopan liikennejärjestelmän. Komitea muistuttaa kuitenkin, ettei logistiikka ole itsetarkoitus vaan ainoastaan yksi väline tavoitteeseen pääsemiseksi. Se ei myöskään ole ainutkertainen väline, sillä logistiikkaa voidaan hyödyntää vasta kun liikennejärjestelmän alemmalle tasolle sijoittuvat osatekijät, kuten infrastruktuuri, telematiikka (liikenteen tietojärjestelmät), yhteentoimivuus, tarkoituksenmukaiset liikennemuodot jne., on otettu käyttöön. Tältä osin komitea viittaa tämän lausunnon edellisiin kohtiin. Niissä käsitellään toimenpiteitä, joiden komitea katsoo olevan keskeisiä parannettaessa Euroopan liikenneoloja käsitteen laajassa merkityksessä.

11.2

Alueiden komitea arvostaa sitä, että komissio toteaa logistiikalla olevan ensisijaisesti kaupallinen ulottuvuus. Ennen kaikkea markkinavoimat vaikuttavat siihen, että eri liikenneyksiköiden ja kulkuväylien käyttöä tehostetaan. Logistiikan avulla voidaan siis parantaa eri liikennemuotojen hallinnointia ja hyödyntää niitä tehokkaasti. Myös liikennöitsijöiden tai eurooppalaisten ammattialajärjestöjen olisi ryhdyttävä keskustelemaan alan laatumerkeistä.

11.3

Alueiden komitea katsoo kuitenkin, että markkinavoimien pettäessä perusteltuina voitaisiin pitää myös sääntelytoimenpiteitä kestävän liikkuvuuden ja tavaraliikennelogistiikan tavoitteen saavuttamiseksi. Oleellinen edellytys rautateillä kulkevalle tavaraliikenteelle on kattava vaunukuormaliikenneverkko. Tällaisen tarjonnan luomiseksi ja sen taloudellisesti kannattavan käyttöasteen varmistamiseksi jatkossa tulisi markkinavoimien pettäessä pyrkiä oheistoimin, esimerkiksi tukien tai sääntelytoimenpiteiden avulla, rautatietavaraliikenteen tietoiseen — vaikkakin väliaikaiseen — suosimiseen, jotta voidaan suosia liikennemuotoja, joita on erityisten todellisten alueellisten, paikallisten ja ympäristöolojen vuoksi tuettava.

11.4

Edellä esitetyn mukaisesti alueiden komitea toteaa logistiikan olevan mielestään keskeinen tekijä, joka kannustaa alueita ja kaupunkeja ryhtymään toimiin, jotta liikenne sujuisi joustavasti ja tehokkaasti ja tuottaisi mahdollisimman vähän kielteisiä sivuvaikutuksia. Komitea katsoo niin ikään, että on tärkeää kehittää kaupunkilogistiikkaa, jotta asutuskeskusten viihtyvyyttä voidaan parantaa ottamalla oppia esimerkeistä, joiden avulla ruuhkat on voitu eliminoida.

11.5

Kuten aiemmin tässä lausunnossa todetaan, kaupunkien ja alueiden tehtävänä on kehittää logistiikkaa ennen kaikkea luomalla liikenteelle ja logistiikalle suotuisat territoriaaliset olosuhteet sekä tukemalla logistiikkakeskusten perustamista. Alueiden komitea katsoo, että EU voisi toimia tällä konkreettisella alalla erityisesti hyödyntämällä koheesiopolitiikan välineitä sekä välittämällä alan taitotietoa ja parhaita käytänteitä.

11.6

Jotta Euroopan liikennejärjestelmän käyttö voidaan optimoida, alueiden komitean mielestä on ratkaisevan tärkeää kartoittaa seikat, jotka estävät hyödyntämästä logistiikkaa nykyistä tehokkaammin. Tällaisia esteitä ovat muun muassa infrastruktuurissa ilmenevät heikkoudet (pullonkaulat, puuttuvat yhteydet, se, ettei liittymiä ja muita kulkumuotoja ole liitetty riittävän hyvin yhteen, sekä julkisten logistiikkakeskusten puuttuminen), se, etteivät liikenneyksiköt ole riittävässä määrin yhteensopivia (etenkään EU-15-maiden ja EU-10+-maiden välillä) sekä luonteeltaan teknis-organisatoriset esteet (liikenteenharjoittajien välinen tiedonvaihto, yhtenäinen rahtaussopimus jne.). Euroopan komissiolla eli liikenteen pääosastolla voisi olla tässä myönteinen rooli.

11.7

Komitea katsoo olevan niin ikään ensisijaisen tärkeää kehittää uusia liikenteen hallinto- ja tietojärjestelmiä (ERTMS-järjestelmä eli Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä, Galileo jne.). Komitea korostaa samalla, että on tärkeää ratkaista tietojärjestelmien turvallisuus, jos niiden käyttö on avointa.

11.8

Alueiden komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio sitoutuu tarkastelemaan logistiikkahenkilöstön erityiskoulutusta sekä sen tietojen ja taitojen sertifiointia yhteisin eurooppalaisin normein. Komitea muistuttaa samalla, että asiassa on syytä tehdä yhteistyötä logistiikkasektorin ja ylipäätään liikennealan toimijoiden tai niiden eurooppalaisten kattojärjestöjen kanssa.

11.9

Alueiden komitea on niin ikään ilahtunut siitä, että Euroopan komissio aikoo ryhtyä työstämään logistiikan kehittämistä kuvaavia tilastoindikaattoreita. Komission olisi vastattava haasteeseen muun muassa laatimalla indikaattorijärjestelmä, jonka avulla voidaan seurata ja mitata esimerkiksi logistiikkaketjujen kehittymistä, tehokkuutta ja käyttöä.

11.10

Alueiden komitea korostaa lisäksi, että samaan aikaan TEN-verkon ensisijaisten hankkeiden kanssa Euroopan tasolla olisi syytä painottaa tärkeimpien liittymien kehittämistä ja nykyaikaistamista. On niin ikään tärkeää päästä eroon ”viimeisen kilometrin” ilmiöstä (last mile), jotta logistiikan käyttö tehostuu ja eurooppalaisten liikennejärjestelmien optimointi lisääntyy. Niinpä onkin kehitettävä liittymiä, jotka mahdollistavat siirtymisen liikennemuodosta toiseen, ja logistiikkaketjun ääripäissä sijaitsevia liittymiä sekä ennen kaikkea yhdistettävä tärkeimpien logististen liittymien kapasiteetti kaikentyyppisiin kulkuväyliin.

11.11

Alueiden komitea pitää myös keskeisenä komission aloitetta ehdottaa yhteisiä eurooppalaisia normeja yhteisön sisäisen tavaraliikenteen intermodaalisille lastausyksiköille. Olisi niin ikään erittäin hyödyllistä, jos Euroopan unioni onnistuisi vähentämään erityyppisten konttien ja siirreltävien säiliöiden mahdollisten koostumusten määrää, jotta sallittuja mittoja voidaan hyödyntää liikenteessä kaikilta osin.

11.12

Alueiden komitea huomauttaa, että eri liikennemuotojen käyttö samassa ketjussa edellyttää enemmän kuin pelkkää ajattelutavan suunnanmuutosta; asiassa törmätään usein myös fyysisiin esteisiin. Etenkään uusissa jäsenmaissa ei ole kulkuväyliä eikä tarkoituksenmukaista siirtymäkapasiteettia liikennemuotojen yhdistelemiseksi eikä myöskään asianmukaisia liikenneyksiköitä. Yksi tapa parantaa tilannetta olisi esimerkiksi se, että EIP omaksuisi ajoneuvojen hankkimiselle tai siirtymävälineistön rakentamiselle suotuisan luotonantopolitiikan tai että kyseisiin tarkoituksiin myönnettäisiin yhteisön tukea.

11.13

Lopuksi alueiden komitea kehottaa pohtimaan, kannattaako laatia toimintasuunnitelma edistämään rahtiliikenteeseen tarkoitetun rautatieverkon luomista. Komitea toivoo kuitenkin, että kiinnitetään huomiota uusien jäsenvaltioiden tilanteeseen. Vaikka ajatus onkin lupaava, on pelättävissä, ettei verkon rakentaminen houkuttele riittävästi investointeja. Jäsenvaltioiden ja liikennealan edustajien on syytä pyrkiä EU:n tuella sovittamaan yhteen kansainvälisen rahtiliikenteen aikataulut ja asettamaan esimerkiksi etusijalle kuljetukset öiseen aikaan, jolloin matkustajaliikenne on vähäistä (niin kutsutut yölinjat).