30.6.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 146/58

—

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja erityisesti ehdotukseen, että luodaan strategia, jonka tarkoituksena on edistää ja suojata lasten oikeuksia tehokkaasti EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhteydessä sekä tukea jäsenvaltioiden alalla toteuttamia toimia.

—

kannattaa lasten oikeuksia käsittelevän yksikön perustamista komissioon ja panee merkille lasten oikeuksien koordinaattorin tärkeän roolin strategian onnistumisen varmistamisessa. Komitea toivoo kuitenkin, että tarkoitukseen myönnetään riittävästi resursseja ja että koordinaattorin asema ja poliittinen vaikutusvalta on riittävän vahva sen varmistamiseksi, että viralle asetetut tavoitteet saavutetaan. Komitea toivoo selvitystä siitä, kuinka koordinaattorin rooli täydentää jäsenvaltioissa tehtävää työtä.

—

pahoittelee, ettei tiedonannossa kiinnitetä enempää huomiota ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten, tyttöjen, vammaisten, turvapaikkaa hakevien, maahanmuuttaja- ja pakolaislasten asemaan EU:ssa sekä maailmanlaajuisesti, mukaan lukien hoitopalveluiden tarjoaminen ja kaikkien edellä mainittujen lasten suojelu.

—

panee merkille, että strategia tarjoaa mahdollisuuden luoda EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla perusta nykyistä tehokkaammalle kumppanuudelle päätöksentekijöiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden välillä.

—

on kuitenkin pahoillaan siitä, ettei tiedonannossa kiinnitetä huomiota alue- ja paikallisviranomaisten ainutlaatuiseen rooliin lapsille tarjottavien palveluiden tuottamisessa ja lasten oikeuksien turvaamisessa, ja korostaa, että kyseiset viranomaiset ovat halukkaita ja kykeneviä osallistumaan kumppaneina strategian kehittämiseen ja täytäntöönpanoon.

—

suosittaa poliittista sitoutumista tiedonannon tavoitteiden edistämiseen ja vihreän kirjan ja ehdotetun strategian kehittämiseen sekä tarvittavan rahoituksen ja henkilöresurssien myöntämistä tarkoitukseen. Komitea ehdottaa, että Euroopan parlamentti harkitsee erityistoimenpiteitä strategian ja siihen liittyvien toimenpiteiden rahoittamiseksi.

1)

Lapsen oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa lapsiksi määritellään alle 18-vuotiaat henkilöt.

2)

Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen. Euroopan komissio ja Euroopan unioni eivät ole eivätkä voi olla yleissopimuksen sopimuspuolia.

3)

Lasten oikeuksia koskevien toimien oikeusperusta on EU:n perussopimuksissa rajallinen, mikä vaikuttaa mahdollisuuteen saada tarkoitukseen talousarviovaroja.

4)

Perheiden ja erityisesti vanhempien roolia sekä jäsenvaltioiden velvollisuutta tukea vanhempia lapsista huolehtimisessa ja lasten kasvatuksessa pidetään keskeisen tärkeänä.

5)

Lasten oikeuksien edistäminen ja turvaaminen sekä osallistavan ja lapsiystävällisen yhteiskunnan luominen on keskeisen tärkeää Euroopan unionin tulevaisuudelle.

6)

Sen varmistaminen, että lapset ja nuoret osallistuvat julkiseen keskusteluun — jo varhaisessa vaiheessa — on keskeistä osallistavan ja demokraattisen yhteiskunnan kehittämisessä.

7)

Alue- ja paikallisviranomaisilla on ainutlaatuinen rooli lasten oikeuksien edistämisessä ja suojelemisessa, sillä niillä on vastuu fyysisestä ympäristöstä ja joukkoliikenteestä sekä sen varmistamisesta, että nuorten ja lasten saatavilla on koulutus- ja terveyspalveluita sekä leikki-, virkistys- ja työllistymismahdollisuuksia. Lisäksi alue- ja paikallisviranomaisten tehtävänä on valvoa lasten elinolosuhteita esimerkiksi sosiaalihuollon ja tietojen keräämisen avulla.

1.1

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja erityisesti ehdotukseen, että luodaan strategia, jonka tarkoituksena on edistää ja suojata lasten oikeuksia tehokkaasti EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhteydessä sekä tukea jäsenvaltioiden alalla toteuttamia toimia.

1.2

myöntää, että panostamalla lapsiin investoimme omaan tulevaisuuteemme sekä syvennämme ja vahvistamme Euroopan integraatiota entisestään.

1.3

pahoittelee EU:n perustuslakiprosessin lukkiutumista, sillä perustuslakisopimuksessa ja perusoikeuskirjassa lasten oikeudet tunnustetaan selvästi.

1.4

on tyytyväinen toteamukseen, että jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisiä sopimuksia, erityisesti niiden kaikkien ratifioimaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta lapsen oikeuksista (UNCRC). Komitea on kuitenkin pettynyt siihen, ettei tiedonannossa korosteta painokkaammin jäsenvaltioiden tarvetta panna kiireesti täytäntöön lasten oikeuksia koskevat eurooppalaiset ja kansainväliset sitoumuksensa.

1.5

on tyytyväinen toteamukseen, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen lähes yleismaailmallinen ratifiointi tarjoaa erityisen vankan pohjan Euroopan komission ja EU:n ulkopuolisten maiden väliselle aktiiviselle toiminnalle. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei tiedonannossa tartuta mahdollisuuteen hyödyntää jäsenvaltioiden välisen toiminnan yhteisinä puitteina sitä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet lapsen oikeuksien yleissopimuksen.

1.6

kannattaa lasten oikeuksia käsittelevän yksikön perustamista komissioon ja panee merkille lasten oikeuksien koordinaattorin tärkeän roolin strategian onnistumisen varmistamisessa. Komitea toivoo kuitenkin, että tarkoitukseen myönnetään riittävästi resursseja ja että koordinaattorin asema ja poliittinen vaikutusvalta on riittävän vahva sen varmistamiseksi, että viralle asetetut tavoitteet saavutetaan. Komitea toivoo selvitystä siitä, kuinka koordinaattorin rooli täydentää jäsenvaltioissa tehtävää työtä.

1.7

kannattaa komission ehdottamia lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joilla pyritään vastaamaan eräisiin kiireellisiin haasteisiin. Komitea kannattaa erityisesti kuusinumeroisen, kaikkialla EU:ssa yhtenäisen lasten auttavan puhelinpalvelun perustamista sekä kadonneita ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjä lapsia koskevan vihjepuhelimen käyttöönottoa. Komitean mielestä auttavia puhelimia tulisi lisätä sopimalla lasten kaappaamista valtiosta toiseen koskevasta pöytäkirjasta. Lisäksi komitea katsoo, ettei uusien auttavien puhelinten tule ole päällekkäisiä jäsenvaltioissa ja alueilla jo vakiintuneiden lasten auttavien puhelinten kanssa, vaan täydentää niitä. Komitea katsoo niin ikään, että näitä palveluja perustettaessa jäsenvaltioissa tulisi vaihtaa parhaita käytänteitä.

1.8

panee merkille, ettei tiedonannossa ole mainintaa siitä, että strategiassa sitouduttaisiin vähimmäisvaatimuksiin tai että se sisältäisi kattavia ja selkeitä tavoitteita ja niitä koskevia selviä aikatauluja.

1.9

huomauttaa, ettei nykyään ole olemassa järjestelmiä, joiden avulla voitaisiin tuottaa kattavaa, vertailukelpoista ja johdonmukaista tietoa eri jäsenvaltioissa käytettävistä indikaattoreista. Komitea muistuttaa, että avointa koordinointimenetelmää hyödyntämällä ollaan määrittelemässä lasten hyvinvointia mittaava indikaattori (tai indikaattoreita). Lisäksi on tarjolla tilastoja tuloihin liittyvästä köyhyydestä, materiaalisesta puutteesta ja asumisesta. Myös jäsenvaltioissa sekä alue- ja paikallistasolla on käytettävissä monia eri tietoaineistoja.

1.10

huomauttaa, että lapset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan lasten tarpeet vaihtelevat riippuen esimerkiksi lapsen iästä, kyvyistä, sukupuolesta, etnisestä alkuperästä ja perherakenteesta.

1.11

pahoittelee, ettei tiedonannossa kiinnitetä enempää huomiota ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten, tyttöjen, vammaisten, turvapaikkaa hakevien, maahanmuuttaja- ja pakolaislasten asemaan EU:ssa sekä maailmanlaajuisesti, mukaan lukien hoitopalveluiden tarjoaminen ja kaikkien edellä mainittujen lasten suojelu.

1.12

pahoittelee, ettei tekstissä mainita alle kuusivuotiaille tarjottavaa laadukasta ”varhaiskasvatusta”, vaikka lastenhoitopalvelut on otettu unionissa pitkän aikavälin ensisijaiseksi poliittiseksi tavoitteeksi ja vaikka unionissa on hyväksytty määrällisiä tavoitteita.

1.13

panee merkille, että strategia tarjoaa mahdollisuuden luoda EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla perusta nykyistä tehokkaammalle kumppanuudelle päätöksentekijöiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden välillä.

1.14

on kuitenkin pahoillaan siitä, ettei tiedonannossa kiinnitetä huomiota alue- ja paikallisviranomaisten ainutlaatuiseen rooliin lapsille tarjottavien palveluiden tuottamisessa ja lasten oikeuksien turvaamisessa, ja korostaa, että kyseiset viranomaiset ovat halukkaita ja kykeneviä osallistumaan kumppaneina strategian kehittämiseen ja täytäntöönpanoon.

1.15

korostaa, että alan toimintastrategiaa kehitettäessä on kunnioitettava täysin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

1.16

on tyytyväinen toteamukseen, että ”lasten tilanteeseen vaikuttaa myös heidän asuinpaikkansa”. Lapset voivat joutua epäedulliseen asemaan, koska heillä ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia saada laadukkaita koulutus- ja terveydenhuoltopalveluita, käyttää julkisia liikennevälineitä tai leikki- ja virkistystiloja, hankkia tietoa tai osallistua kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Komitea toivoo, että kaupunkien, esikaupunkialueiden ja muiden, jäsenvaltioiden määrittelemien alueiden olosuhteisiin kiinnitetään enemmän huomiota.

1.17

korostaa, että useat alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat suoraan kehitysyhteistyöpolitiikan rahoittamiseen ja täytäntöönpanoon EU:n ulkopuolisissa maissa: ne tukevat perusrakenteiden ja keskeisten palvelujen kehittämistä sekä viranomaisten välistä vaihtotoimintaa, jakavat kokemuksiaan ja siirtävät osaamista. Tässä työssä olisi mahdollisuus kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lasten oikeuksiin.

1.18

kannattaa toteamusta, että lapsilla on oikeus esittää näkemyksiä elämäänsä vaikuttavista asioista, ja suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin toimenpiteisiin lasten ottamiseksi mukaan strategian kehittämiseen. Alue- ja paikallisviranomaisten sekä lasten asioita ajavien järjestöjen osallistuminen kehittämistyöhön on tärkeää hankkeen onnistumisen varmistamiseksi.

1.19

pitää Yhdistyneiden Kansakuntien hiljattain julkaisemaa selvitystä (1) lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tervetulleena. Selvityksessä kehotetaan valtioita kieltämään kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta kaikissa tilanteissa, mukaan lukien kaikenlainen ruumiillinen kuritus, vahingolliset perinnetavat, kuten lapsi- ja pakkoavioliitot, tyttöjen sukupuolielinten silpominen ja nk. kunniarikokset, seksuaalinen väkivalta ja kidutus sekä muu julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa loukkaava kohtelu ja rankaiseminen (2). Komitea esittää, että tutkimuksen tulokset otettaisiin kokonaisuudessaan huomioon strategiaa laadittaessa.

2.1

suosittaa poliittista sitoutumista tiedonannon tavoitteiden edistämiseen ja vihreän kirjan ja ehdotetun strategian kehittämiseen sekä tarvittavan rahoituksen ja henkilöresurssien myöntämistä tarkoitukseen. Komitea ehdottaa, että Euroopan parlamentti harkitsee erityistoimenpiteitä strategian ja siihen liittyvien toimenpiteiden rahoittamiseksi.

2.2

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisia on pidettävä oleellisina kumppaneina strategian kehittämisessä, ja kehottaa kutsumaan AK:n lasten oikeuksia käsittelevän eurooppalaisen foorumin jäseneksi. Lisäksi komitean tulisi olla edustettuna toimielinten välisessä ryhmässä, sitä olisi kuultava koordinaattorin laatiman raportin kehittämisestä ja kyseisen raportin olisi oltava julkinen.

2.3

suosittaa, että strategiassa sitoudutaan vähimmäisvaatimuksiin ja että perusteellisen analyysin jälkeen siihen sisällytetään kunnianhimoisia toimenpiteitä, joilla on selvät tavoitteet.

2.4

suosittaa, että strategiassa pyritään tasapainoon siinä keskeisenä tekijänä olevan maailmanlaajuisen tilanteen sekä EU:n ja jäsenvaltioiden sisäisen toiminnan ja vuoropuhelun välillä.

2.5

suosittaa, että etusijalle asetetaan vertailukelpoisten indikaattoreiden kehittäminen sekä johdonmukaisen tiedon kerääminen jäsenvaltio- ja mahdollisuuksien mukaan aluetasolla.

2.6

kehottaa varaamaan riittävästi resursseja, antamaan tukea ja kehittämään mekanismeja, jotta voidaan helpottaa lasten osallistumista strategian kehittämiseen. Tämä koskee myös vaikeassa asemassa olevia, etnisistä vähemmistöistä lähtöisin olevia ja vammaisia lapsia. Lapset tulee ottaa mukaan prosessiin jo varhain ja heidän ikäkauttaan vastaavin keinoin hyödyntämällä esim. taidetta, ohjattua keskustelua jne. Komitea toteaa lisäksi, että myös alue- ja paikallisviranomaiset voisivat tehdä nykyistä enemmän lasten kuulemisen helpottamiseksi heitä koskevissa poliittisissa kysymyksissä, joista päätetään valtiotasoa alemmilla hallinnon tasoilla.

2.7

toistaa vaatimuksensa, että 20. marraskuuta 1989 hyväksyttyä lapsen oikeuksien yleissopimusta on sovellettava täysimittaisesti. Etenkin on korostettava ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta, yksityisyyden suojelua, suojaa väkivallalta, pahoinpitelyltä ja laiminlyönniltä, oikeutta terveydenhuoltoon, oikeutta perus- ja ammattikoulutukseen sekä vähemmistöjen oikeuksia, kuten kotouttamista ja muuttoliikettä käsittelevässä lausunnossa (CdR 51/2006 fin) todetaan, sekä oikeutta asianmukaiseen ravintoon ja asuntoon.

2.8

toteaa tässä yhteydessä painokkaasti, että alue- ja paikallisviranomaisten keskeinen rooli lapsille erittäin tärkeiden palveluiden, kuten koulutus-, asumis-, ja lastenhoitopalveluiden sekä muiden sosiaalipalveluiden, keskeisinä tarjoajina on tunnustettava selvästi. Vastaavasti on kiinnitettävä huomiota kyseisten viranomaisten rooliin sellaisen fyysisen ympäristön suunnittelussa, luomisessa ja ylläpidossa, joka takaa, että lapsilla on heidän tarpeisiinsa soveltuvat asianmukaiset asumisolot, ja että heidän käytettävissään on riittävästi leikki- ja virkistystiloja ja että he voivat kasvaa turvallisessa ympäristössä.

2.9

kehottaa korostamaan entistä painokkaammin, että jäsenvaltioiden on pantava kiireesti täytäntöön lasten oikeuksia koskevat nykyiset eurooppalaiset ja kansainväliset sitoumuksensa. Tämä koskee myös niitä lainsäädännöllisiä ja käytännön tason sitoumuksia, jotka on tehty lapsen oikeuksien yleissopimuksen, Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja Euroopan neuvoston eri välineiden puitteissa. Tämä tehtävä olisi yhdistettävä lasten oikeuksiin vaikuttavien, käynnissä olevien EU:n hankkeiden vaikutusten arviointiin.

2.10

ehdottaa, ettei ainoastaan arvioida käynnissä olevien komission toimien tehokkuutta vaan myös helpotetaan sen arvioimista, miten jäsenvaltiot ovat edenneet lapsen oikeuksien yleissopimuksen soveltamisessa, tekemällä vertailuanalyysejä siten kuin vaikutusten arvioinnin yhteydessä hahmotellaan.

2.11

ehdottaa, että tässä yhteydessä tarkastellaan myös sitä, ovatko kaikki jäsenvaltiot ratifioineet Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa (1993).

2.12

suosittaa avoimen koordinointimenetelmän käyttöä välineenä, jonka avulla voidaan edistää jäsenvaltioiden välistä toimintaa sekä tiedon saamista lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevista parhaista käytännöistä. Komitea suosittaa, että alue- ja paikallisviranomaiset otetaan täysipainoisesti mukaan tähän prosessiin.

2.13

suosittaa, että EU ja jäsenvaltiot kiinnittävät toimintalinjoissaan huomiota siihen, että lapset ovat erilaisia ja heidän tarpeensa poikkeavat toisistaan. Lapset saattavat olla muita heikommassa asemassa esimerkiksi asuinpaikkansa maantieteellisen sijainnin, iän, sukupuolen, etnisen taustan tai vammaisuuden vuoksi. Erityishuomiota on kiinnitettävä köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen, vammaisuuden, syrjinnän ja rasismin vaikutuksiin sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ja pakolaislasten asemaan samoin kuin uskonnolliseen, kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen EU:ssa sekä maailmanlaajuisesti.

2.14

ehdottaa, että strategiaan sisällytetään erityistavoitteita eri maantieteellisillä alueilla asuvien lasten yhtäläisten mahdollisuuksien turvaamiseksi. Tämä edellyttää lasten köyhyyden vähentämiseen ja heikkojen oppimislähtökohtien parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden vahvistamista. Alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli näiden toimenpiteiden toteuttamisessa.

2.15

suosittaa, että suunniteltujen lyhyen aikavälin toimenpiteiden lisäksi ryhdytään toimenpiteisiin kansainvälisen poliisiyhteistyön mahdollistamiseksi lasten parissa työskentelevien työntekijöiden ja vapaaehtoisten henkilöiden mahdollisten rikosrekisterien tarkistamiseksi. Strategian yhteydessä olisi myös harkittava poliisin käytettävissä olevan EU-rekisterin perustamista, joka sisältää tietoja lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tekijöistä.

2.16

kehottaa pohtimaan strategiassa keinoja parantaa perheille annettavaa tukea lasten hyväksikäytön ja lapsiin kohdistuvien henkirikosten (vanhempi surmaa lapsensa) estämiseksi. Tässä yhteydessä voitaisiin keskittyä vanhempien tukemiseen, lasten hyväksikäytön varhaiseen estämiseen ja tunnistamiseen, hyväksikäytön uhrien tukemiseen sekä sellaisen lasten epäilyttävien kuolemantapausten tutkintamekanismin luomiseen, jonka avulla voitaisiin selvittää, miten tehokkaasti tapaukseen on ennalta puututtu valtion toimin.

2.17

suosittelee, että strategiassa käsitellään television, tietokoneiden ja muun uuden teknologian kielteistä vaikutusta lapsiin ja esim. aikuisille tarkoitettujen tai sopimattomien kuvien saatavuutta Internetissä sekä tällaisen paikallaan istumista edellyttävän toiminnan vaikutusta lasten elämäntapaan. Tähän liittyvä aihe on myös mainonnan ja markkinoinnin kohdistaminen suoraan lapsiin, ja sen kielteiset vaikutukset. Toimia, joilla edistetään teknologian hyödyntämistä opetuksessa, tulisi rohkaista. Esimerkkinä voidaan mainita tv-ohjelmien hyödyntäminen lasten kielellisen ja kulttuurikompetenssin edistämisessä, mikä on erityisen tärkeää siirtolaislapsia ajatellen. Luovia toimia tarvitaan myös lukemisen, musiikin ja teatterin kaltaisen kulttuuritoiminnan tuomiseksi lasten ulottuville.

2.18

pyytää, että alue- ja paikallisviranomaisille annetaan mahdollisuus hyödyntää strategian yhteydessä kehitettäviä koulutusohjelmia ja välineitä, jotta virkamiehet voivat tutustua uusiin toimintavälineisiin ja parhaisiin käytäntöihin.

2.19

suosittaa, että suunniteltu viestintästrategia laaditaan lapsen oikeuksien yleissopimuksen pohjalta ja että kaikki tiedotuskampanjat toteutetaan alue- ja paikallistasolla. Tiedotuskampanjoissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kohderyhmän ikä, ne olisi toteutettava useilla kielillä ja niillä olisi saavutettava myös vammaiset lapset.

2.20

suosittaa, että tietty prosenttiosuus EU:n antamasta kehitysavusta käytetään lapsia hyödyttäviin toimenpiteisiin ja että myös alue- ja paikallisviranomaisten EU:n ulkopuolisissa maissa harjoittaman kehitysyhteistyöpolitiikan yhteydessä korostetaan ensisijaisesti lasten oikeuksia koskevan osaamisen ja toimintalinjojen laatimisesta saadun kokemuksen siirtämistä.