EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document C2007/096/19

Asia C-392/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 26.4.2007 (Symvoulio tis Epikrateiasin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Georgios Alevizos v. Ypourgos Oikonomikon (Työntekijöiden vapaa liikkuvuus — Direktiivi 83/183/ETY — 6 artikla — Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun ajoneuvon lopullinen maahantuonti toisesta jäsenvaltiosta — Jäsenvaltion asevoimien palveluksessa oleva henkilö, joka on palveluun liittyvien syiden takia määrätty väliaikaisesti toiseen jäsenvaltioon — Pysyvän asuinpaikan käsite)

EUVL C 96, 28.4.2007, p. 12–13 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 96/12


Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 26.4.2007 (Symvoulio tis Epikrateiasin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Georgios Alevizos v. Ypourgos Oikonomikon

(Asia C-392/05) (1)

(Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Direktiivi 83/183/ETY - 6 artikla - Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun ajoneuvon lopullinen maahantuonti toisesta jäsenvaltiosta - Jäsenvaltion asevoimien palveluksessa oleva henkilö, joka on palveluun liittyvien syiden takia määrätty väliaikaisesti toiseen jäsenvaltioon - Pysyvän asuinpaikan käsite)

(2007/C 96/19)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Georgios Alevizos

Vastaaja: Ypourgos Oikonomikon

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Symvoulio tis Epikrateias — Luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden lopullisessa maahantuonnissa jäsenvaltiosta sovellettavista verovapauksista 28.3.1983 annetun neuvoston direktiivin 83/183/ETY (EYVL L 105, s. 64) 6 artiklan tulkinta — Pysyvän asuinpaikan käsite — Valtion virkamiehet ja upseerit, jotka on määrätty ulkomaille palveluun liittyvien syiden takia

Tuomiolauselma

Pääasian oikeudenkäynnissä kysymyksessä olevien kaltaiset valmisteverot kuuluvat luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden lopullisessa maahantuonnissa jäsenvaltiosta sovellettavista verovapautuksista 28.3.1983 annetun neuvoston direktiivin 83/183/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.11.1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/604/ETY, 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen soveltamisalaan, jos osoittautuu — minkä tutkiminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle — että näitä veroja kannetaan tavanomaisesti luonnollisen henkilön suorittamassa henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun ajoneuvon lopullisessa maahantuonnissa toisesta jäsenvaltiosta. Pääasian oikeudenkäynnissä kysymyksessä olevan kaltainen ylimääräinen erityinen rekisteröintimaksu kuuluu kyseisen 1 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos osoittautuu — minkä tutkiminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle — että tämä maksu liittyy ajoneuvon maahantuontiin sinänsä.

Direktiivin 83/183 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion julkishallinnon, asevoimien, turvallisuusjoukkojen tai satamajoukkojen palveluksessa olevalla henkilöllä, joka oleskelee perheineen toisessa jäsenvaltiossa vähintään 185 päivää vuodessa määräaikaisen virkatehtävän suorittamiseksi tässä toisessa jäsenvaltiossa, on tämän tehtävän aikana edellä mainitun 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pysyvä asuinpaikka tässä toisessa jäsenvaltiossa.

Tässä asiassa on siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamassa tarkastuksessa osoittautuu, että pääasian oikeudenkäynnissä kysymyksessä olevat maksut eivät kuulu direktiivin 83/183 1 artiklan 1 kohdassa säädetyn verovapautuksen soveltamisalaan, tämän tuomioistuimen varmistettava EY 39 artiklasta johtuvien vaatimusten suhteen, taataanko sen kansallisen lainsäädännön soveltamisella, jossa näistä maksuista säädetään, että henkilöä, joka tuo asuinpaikan muutoksen yhteydessä kotimaahansa ajoneuvon, ei aseteta maksujen suhteen epäedullisempaan asemaan kuin sellaisia henkilöitä, jotka ovat asuneet pysyvästi tässä jäsenvaltiossa, ja jos näin on, sen on tutkittava, onko tämä kohtelun eroavaisuus perusteltua sellaisista objektiivisista syistä, jotka eivät liity asianomaisten henkilöiden asuinpaikkaan ja jotka ovat oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään.


(1)  EUVL C 10, 14.1.2006.


Top