Kanne 29.11.2006 — Alcoa Trasformazioni v. komissio

(Asia T-332/06)

(2006/C 326/158)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Alcoa Trasformazioni Srl (Portoscuso, Italia) (edustajat: asianajajat M. Siragusa, T. Müller-Ibord, F. M. Salerno ja T. Graf)

Vastaaja: Euroopan yhteisön komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä oleva kanne on nostettu EY 230 artiklan nojalla ja siinä vaaditaan kumoamaan komission 19.7.2006 tekemä päätös (jäljempänä vuoden 2006 päätös), jonka mukaan kantajan alumiinioksiditehtaisiin, jotka sijaitsevat Portovesmessä Sardiniassa ja Fusinassa Venetossa sovellettavat sähkötariffit ovat säännönvastaista uutta tukea ja jolla aloitettiin muodollinen tutkintamenettely näiden tariffien osalta EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla.

Kantaja väittää, että vuoden 2006 päätös on virheellinen ja lainvastainen, koska se poikkeaa komission omasta aikaisemmasta päätöksestä, jossa todetaan, että kyseiset tariffit eivät ole valtiontukea ja jossa ei oteta huomioon menettelyä, jota komission olisi tällaisessa tapauksessa noudatettava. Kantaja vetoaa erityisesti kolmeen kanneperusteeseen:

Ensimmäiseksi kantaja väittää, että aloittamalla muodollisen tutkintamenettelyn kyseisiä tariffeja vastaan ja määrittelemällä ne uudeksi sääntöjenvastaiseksi tueksi, komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi EY 88 artiklan 2 kohtaa, koska (i) ei ollut perustetta katsoa, että tariffit muodostavat sellaisen edun, joka merkitsee valtiontukea, ja (ii) komissio ei arvioinut merkityksellisesti sitä muodostavatko tariffit todella sellaisen edun kantajalle. Lisäksi kantaja esittää, että kuten ”vuoden 1996 päätöksessä” vahvistetaan, tariffit vastaavat niitä hintoja, joita järkevän markkinatoimijan voitaisiin olettaa vaativan normaalissa markkinatilanteessa ja ne eivät sen takia muodosta kantajalle sellaista etua, joka merkitsee tukea. Vuoden 2006 päätöksessä sitä vastoin vain todetaan, että tariffit muodostavat edun ilman, että mitään tällaista arviointia olisi tehty. Komissio on näin tehdessään väitetysti jättänyt huomioimatta omat aikaisemmassa päätöksessään esittämänsä toteamukset ja omat esillä olevassa päätöksessä esittämänsä tosiseikkoja koskevat toteamukset, mikä vahvistaa, ettei tällaista etua ole olemassa. Lisäksi kantaja väittää, että komissio ei ole noudattanut EY 253 artiklan mukaista velvollisuuttaan esittää asianmukaiset perustelut.

Toiseksi kantaja väittää, että komissio on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta ja luottamuksensuojan periaatteita peruuttamalla tosiasiallisesti ”vuoden 1996 päätöksen” ja määrittelemällä tariffit uudeksi valtiontueksi, mikä on ilmeisessä ristiriidassa sen aikaisempien toteamusten kanssa. Kantajan mukaan komission alkuperäiset johtopäätökset ovat edelleen voimassa niin kauan kuin ne seikat, joihin komission alkuperäinen päätös perustuu, eivät aineellisesti muutu.

Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio on rikkonut EY 88 artiklaa ja tässä määräyksessä voimassa olevan tuen osalta määrättyjä menettelysääntöjä, sekä asetuksen (EY) 659/99 (2) 1 artiklan b kohdan v alakohtaa ja 17–19 artiklaa sekä yhteisön oikeuden perusperiaatteita.

(1)  EUVL 2006 C 214, s. 5.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, 22.3.1999 (EYVL 1999 L 83, s. 1).