30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 326/36

1)

Annetaanko terveyttä koskevista ongelmista yhteisön sisäisessä tuoreen lihan kaupassa 26.6.1964 annetun neuvoston direktiivin 64/433/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 29.7.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/497/ETY (2), 5 artiklan 1 kohdan o alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa, luettuna yhdessä eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY (3) 5 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan ja 8 artiklan kanssa, sianlihan tuottajille ja markkinoille luovuttajille sellainen oikeudellinen asema, johon yhteisön oikeuden mukainen valtion vastuu voi perustua, mikäli näiden direktiivien täytäntöönpano tai soveltaminen on virheellistä?

2)

Voivatko sianlihan tuottajat ja markkinoille luovuttajat — riippumatta ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta — vedota yhteisön oikeuden mukaisen valtion vastuun perustelemiseksi siinä tapauksessa, että mainittujen direktiivien täytäntöönpanolla tai soveltamisella rikotaan yhteisön oikeutta, EY 30 artiklan (nykyinen EY 28 artikla) rikkomiseen?

3)

Edellytetäänkö yhteisön oikeudessa, että yhteisön oikeuden mukaisen valtion vastuun vanhentuminen katkeaa EY 226 artiklan mukaisella jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevalla menettelyllä tai että vanhentumisajan kuluminen on keskeytyksissä kyseisen menettelyn loppumiseen asti ainakin silloin, kun ei ole tehokasta kansallista oikeussuojakeinoa, jolla voitaisiin pakottaa jäsenvaltio saattamaan direktiivi osaksi kansallista oikeusjärjestystä?

4)

Alkaako yhteisön oikeuden mukaiseen valtion vastuuseen, joka perustuu direktiivin puutteelliseen täytäntöönpanoon ja siitä seuraavaan (todelliseen) tuontikieltoon, sovellettava vanhentumisaika kulua sovellettavasta kansallisesta laista riippumatta vasta silloin, kun direktiivi on kokonaisuudessaan saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, vai voiko vanhentumisaika alkaa kansallisen lain mukaan kulua jo silloin, kun ensimmäiset vahingolliset seuraukset ovat syntyneet ja muut vahingolliset seuraukset ovat arvattavissa? Pitäisikö täydellisen täytäntöönpanon vaikuttaa vanhentumisajan alkamiseen ja päteekö tämä yleisesti vain silloin, kun direktiivissä annetaan oikeuksia yksityisille?

5)

Onko sen perusteella, että jäsenvaltiot eivät saa säätää epäedullisemmista yhteisön oikeuden mukaista valtion vastuuta koskevista vahingonkorvausoikeudellisista edellytyksistä kuin edellytykset, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia, eivätkä ne saa olla sellaisia, että korvauksen saaminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa, asetettava yleisesti kyseenalaiseksi kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan korvausvastuuta ei ole, kun asianomistaja on tahallaan tai huolimattomuuttaan laiminlyönyt turvautua oikeussuojakeinoihin vahingon korvaamiseksi? Onko ”primaarioikeudellisen suojan ensisijaisuus” asetettu kyseenalaiseksi myös silloin, kun oikeussuojakeinoa koskee ehto, jonka mukaan sen tulee olla asianomistajan kannalta kohtuullinen? Onko se jo silloin yhteisön oikeuden mukaan kohtuuton, kun kyseinen kansallinen tuomioistuin ei voi vastata kyseessä oleviin yhteisön oikeutta koskeviin kysymyksiin ilman, että se esittää ennakkoratkaisupyynnön Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, tai kun vireillä on jo EY 226 artiklan mukainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely?