18.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 281/21

1)

Onko direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohta (1) (joka vastaa direktiivin 93/104/EY 7 artiklaa) ymmärrettävä siten, että työntekijöiden on joka tapauksessa saatava vähintään neljän viikon palkallinen vuosiloma ja että erityisesti työntekijän sairauden takia lomavuonna pitämättä jäänyt loma on myönnettävä myöhempänä ajankohtana, vai voidaanko kansallisessa lainsäädännössä ja/tai kansallisessa käytännössä määrätä, että oikeus palkalliseen vuosilomaan lakkaa olemasta voimassa, jos työntekijät tulevat lomavuonna ennen loman myöntämistä sairauden takia työkyvyttömäksi, eivätkä tule työkykyisiksi ennen lomavuoden päättymistä tai ennen laissa, työehtosopimuksissa tai yksittäisissä työsopimuksissa määrätyn loman siirtämistä koskevan ajanjakson päättymistä?

2)

Onko direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 2 kohta ymmärrettävä siten, että työntekijöillä on työsuhteen päättyessä joka tapauksessa oikeus rahakorvaukseen korvauksena ansaitusta, mutta pitämättä jääneestä lomasta (lomakorvaus), vai voidaanko kansallisessa lainsäädännössä ja/tai kansallisessa käytännössä määrätä, että työntekijöillä ei ole oikeutta lomakorvaukseen, jos he ovat olleet lomavuoden tai sen jälkeisen loman siirtämistä koskevan ajanjakson päättymiseen asti sairauden takia työkyvyttömiä ja/tai jos he saavat työsuhteen päättymisen jälkeen eläkettä alentuneen ansiokyvyn tai invaliditeetin takia?

3)

Siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen myöntävästi:

Onko direktiivin 2003/88/EY 7 artikla ymmärrettävä siten, että oikeus vuosilomaan tai rahakorvaukseen edellyttää, että työntekijä on todellisuudessa työskennellyt lomavuonna, vai syntyykö oikeus myös silloin, kun työntekijä on ollut koko lomavuoden poissa töistä perustellusti (sairauden takia) tai perusteettomasti?