Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document C2006/281/12

    Asia C-356/04: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.9.2006 (Rechtbank van koophandel Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lidl Belgium GmbH & Co. KG v. Etablissementen Franz Colruyt NV (Direktiivit 84/450/ETY ja 97/55/EY — Harhaanjohtava mainonta — Vertaileva mainonta — Sallittavuuden edellytykset — Suurmyymäläketjujen yleisen hintatason vertailu — Tuotevalikoiman hintojen vertailu)

    EUVL C 281, 18.11.2006, p. 7–8 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

    18.11.2006   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 281/7


    Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.9.2006 (Rechtbank van koophandel Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lidl Belgium GmbH & Co. KG v. Etablissementen Franz Colruyt NV

    (Asia C-356/04) (1)

    (Direktiivit 84/450/ETY ja 97/55/EY - Harhaanjohtava mainonta - Vertaileva mainonta - Sallittavuuden edellytykset - Suurmyymäläketjujen yleisen hintatason vertailu - Tuotevalikoiman hintojen vertailu)

    (2006/C 281/12)

    Oikeudenkäyntikieli: hollanti

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Rechtbank van koophandel Brussel

    Pääasian asianosaiset

    Kantaja: Lidl Belgium GmbH & Co. KG

    Vastaaja: Etablissementen Franz Colruyt NV

    Oikeudenkäynnin kohde

    Ennakkoratkaisupyyntö — Rechtbank van koophandel Brussel — Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY (EYVL L 250, s. 17) 3 a artiklan 1 kohdan a alakohdan, sellaisena kuin se on lisättynä 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/55/EY (EYVL L 290, s. 18), tulkinta — Vertaileva mainonta — Ilmoittajan yleisen hintatason vertaaminen kilpailijoiden hintatasoon ilmoittamatta, mitä tuotteita on hintojensa puolesta vertailtu

    Tuomiolauselma

    1)

    Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/55/EY, 3 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä vertailevan mainonnan sallittavuuden edellytystä on tulkittava siten, että sillä ei kielletä sitä, että vertaileva mainonta koskee kollektiivisesti kahden kilpailevan suurmyymäläketjun kaupan pitämien päivittäistavaroiden valikoimia, kunhan molemmat mainituista valikoimista koostuvat yksittäisistä tuotteista, jotka, kun niitä arvioidaan tuotepareittain, täyttävät yksittäin mainitussa säännöksessä säädetyn vastaavuusedellytyksen.

    2)

    Direktiivin 84/450, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/55, 3 a artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että mainitussa säännöksessä säädetty edellytys, jonka mukaan mainonnassa on ”vertailtava puolueettomasti” kyseessä olevien tuotteiden ominaispiirteitä, ei merkitse sitä, että tilanteessa, jossa on kyse kilpailevien suurmyymäläketjujen kaupan pitämien vastaavien päivittäistavaroiden valikoiman hintojen vertailusta tai mainittujen ketjujen yleisen hintatason vertailusta niiden kaupan pitämien vastaavien tuotteiden valikoiman osalta, verratut tavarat ja hinnat, eli sekä mainostajan että kaikkien sen vertailussa mukana olevien kilpailijoiden tavarat ja hinnat, on nimenomaisesti ja tyhjentävästi lueteltava mainosilmoituksessa.

    3)

    Direktiivin 84/450, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/55, 3 a artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että kahden kilpailevan suurmyymäläketjun kaupan pitämien tavaroiden mainitussa säännöksessä tarkoitettuja ”todennettavissa olevia” ominaispiirteitä ovat

    kyseisten tavaroiden hinnat

    näiden suurmyymäläketjujen yleinen hintataso vastaavien tuotteiden valikoiman osalta ja niiden säästöjen määrä, joita voi syntyä kuluttajalle, joka ostaa mainitut tavarat tietystä tällaisesta ketjusta sen sijaan, että hän ostaisi ne toisesta ketjusta, mikäli kyseessä olevat tavarat ovat todella osa sitä vastaavien tavaroiden valikoimaa, jonka perusteella mainittu yleinen hintataso on määritetty.

    4)

    Direktiivin 84/450, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/55, 3 a artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että jokin vertailevassa mainonnassa mainittu ominaispiirre täyttää, silloin kun vertailussa käytettyjä tekijöitä, joihin kyseistä ominaispiirrettä koskeva maininta perustuu, ei ole lueteltu tässä mainonnassa, kyseisessä säännöksessä säädetyn todennettavuutta koskevan edellytyksen ainoastaan, jos mainostaja ilmoittaa muun muassa niitä henkilöitä varten, joille kyseinen mainos on osoitettu, missä ja miten nämä voivat vaivattomasti saada tiedon mainituista tekijöistä varmistuakseen tai, mikäli heillä ei ole tätä varten tarvittavaa pätevyyttä, uskoakseen jonkun muun tehtäväksi varmistua mainoksen ja kyseessä olevan ominaispiirteen paikkansapitävyydestä.

    5)

    Direktiivin 84/450, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/55, 3 a artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että vertaileva mainonta, jossa väitetään mainostajan yleisen hintatason olevan alhaisempi kuin sen pääasiallisten kilpailijoiden, vaikka vertailun kohteena on ollut tuoteotos, voi olla luonteeltaan harhaanjohtavaa, jos

    mainosilmoituksesta ei ilmene, että vertailun kohteena on ollut ainoastaan tuoteotos eivätkä kaikki mainostajan tuotteet

    mainosilmoituksessa ei yksilöidä käytettyjä vertailutekijöitä tai ei ilmoiteta vastaanottajalle tietolähdettä, josta kyseinen yksilöinti on saatavissa tai

    mainosilmoitukseen sisältyy kollektiivinen viittaus niiden säästöjen vaihteluväliin, joita voi syntyä kuluttajalle, joka suorittaa ostoksensa mainostajan myymälöissä sen sijaan, että hän suorittaisi ne kilpailijoiden myymälöissä, eikä siinä yksilöidä kunkin kilpailijan yleistä hintatasoa eikä esitetä niiden säästöjen määrää, joita voi syntyä, jos ostokset tehdään mainostajan myymälöissä sen sijaan, että ne tehtäisiin kilpailijan myymälöissä.


    (1)  EUVL C 273, 6.11.2004.


    Top