Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document C2006/060/45

    Asia C-462/05: Euroopan yhteisöjen komission 22.12.2005 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne

    EUVL C 60, 11.3.2006, p. 23–23 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

    11.3.2006   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 60/23


    Euroopan yhteisöjen komission 22.12.2005 Portugalin tasavaltaa vastaan nostama kanne

    (Asia C-462/05)

    (2006/C 60/45)

    Oikeudenkäyntikieli: portugali

    Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 22.12.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Portugalin tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehenä ovat Richard Lyal ja Margarida Afonso, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

    Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

    1)

    toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut kuudennen arvonlisäverodirektiivin (1) 12 ja 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se on pysyttänyt voimassa 5 prosentin suuruisen alennetun arvonlisäverokannan, jota sovelletaan Tejo-joen ylityksestä maksettaviin tiemaksuihin Lissabonissa;

    2)

    velvoittaa Portugalin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa C-276/98, komissio vastaan Portugali, 8.3.1998 antamasta tuomiosta (Kok. 1998, s. I-1699) ilmenee selvästi, minkä Portugalin viranomaiset ovat myös implisiittisesti myöntäneet, että kuudes arvonlisäverodirektiivi ei sisällä säännöksiä, joiden perusteella kyseisiin palveluihin voitaisiin soveltaa 5 prosentin alennettua verokantaa. Portugalin viranomaiset ovat kuitenkin toistaiseksi jättäneet lopettamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, joka on jatkunut 1.1.1995 lähtien, ja vedonneet ristiriitaisiin perusteisiin sekä epämääräisiin lausuntoihin ja usein toistuneisiin kannanmuutoksiin sen osalta, onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 5 kohtaa sovellettava.

    Tutkittuaan tarkasti Portugalin hallituksen tätä koskevat perustelut ja eri kannanotot oikeudenkäyntiä edeltävä menettelyn aikana komissio katsoi, etteivät ne edellytykset, joilla kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa voitaisiin soveltaa kyseessä oleviin palveluihin, täyty.

    Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 3 kohdan a alakohdasta ilmenee, että alennettua arvonlisäverokantaa voidaan soveltaa yksinomaan liitteessä H tarkoitettujen tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin — joihin eivät kuulu palvelut, joilla tieverkosto annetaan käyttäjien käyttöön tiemaksun maksamisen perusteella.

    Komissio katsoo, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 2 kohdan e alakohta, johon Portugalin viranomaiset vetoavat, sisältää velvoitteen olla soveltamatta uudelleen alennettua verokantaa toimintoihin, joiden osalta — suositeltu — siirtyminen normaalin verokannan soveltamiseen voitiin jo toteuttaa. Tämän vuoksi sen hyväksyminen, että jäsenvaltio voisi, kuten Portugalin hallitus katsoo, siirtyä uudelleen soveltamaan alennettua verokantaa sovellettuaan jonkin ajan normaalia verokantaa, merkitsisi yhteisön lainsäätäjän tarpeelliseksi katsoman arvolisäveroprosenttien asteittaisen tai progressiivisen yhdenmukaistamisen vaarantamista.

    Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei hyväksyisi kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 artiklan 2 kohdan e alakohdan suppeaa tulkintaa, jota komissio kannattaa, joka tapauksessa on todettava, että Portugalin lainsäädäntö, jonka mukaan Tejo-joen ylityksestä maksettaviin tiemaksuihin Lissabonissa sovelletaan 5 prosentin, eli alle 12 prosentin alennettua verokantaa, ei ole tämän säännöksen mukainen.


    (1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1; Erityisp. Alue 9 Nide 1 s. 28).


    Top