This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2005/205/13
Case C-235/05 P: Appeal brought on 28 May 2005 by L'Oréal SA against the judgment delivered on 16 March 2005 by the Second Chamber of the Court of First Instance of the European Communities in Case T-112/03 between L'Oréal SA and the Office for Harmonisation in the Internal Market (Trade Marks and Designs) (OHIM), the other party to the proceedings before the Board of Appeal of the Office for Harmonisation in the Internal Market (Trade Marks and Designs) having been Revlon Suisse SA
Asia C-235/05 P: L'Oréal SA:n 28.5.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-112/03, L'Oréal SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), jossa toisena osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä on ollut Revlon Suisse SA, 16.3.2005 antamasta tuomiosta
Asia C-235/05 P: L'Oréal SA:n 28.5.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-112/03, L'Oréal SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), jossa toisena osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä on ollut Revlon Suisse SA, 16.3.2005 antamasta tuomiosta
EUVL C 205, 20.8.2005, p. 7–7
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
|
20.8.2005 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 205/7 |
L'Oréal SA:n 28.5.2005 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-112/03, L'Oréal SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), jossa toisena osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä on ollut Revlon Suisse SA, 16.3.2005 antamasta tuomiosta
(Asia C-235/05 P)
(2005/C 205/13)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
L'Oréal SA, kotipaikka Pariisi (Ranska), on valittanut 28.5.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-112/03 (1), L'Oréal SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), jossa toisena osapuolena sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä on ollut Revlon Suisse SA, 16.3.2005 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajana on Xavier Buffet Delmas d'Autane.
Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
|
a) |
kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-112/03 16.3.2005 antaman tuomion kokonaisuudessaan sekä kumoaa SMHV:n neljännen valituslautakunnan 15.1.2003 tekemän päätöksen valitusasiassa R0396/2001-4, joka koski väitemenettelyä nro B 215048 (yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 1011576) |
|
b) |
velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 40/94 (2) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa eikä tehnyt oikeudellisia päätelmiä omien havaintojensa perusteella, kun se kieltäytyi ottamasta huomioon aikaisemman tavaramerkin (kuten FLEX) heikkoutta arvioidessaan kyseisen tavaramerkin ja moniosaisen tavaramerkin (kuten FLEXI AIR), jossa ensiksi mainittu tavaramerkki on toistettu, samankaltaisuutta.
Valittaja väittää, että merkit eivät ole samankaltaisia tai erilaisia abstraktilla tasolla, vaan konkreettisella tasolla (eli ottaen huomioon se, miten kohdeyleisö mieltää tällaiset merkit). Jos siis merkkejä olisi verrattu oikein konkreettisella tasolla, looginen päätelmä olisi ollut se, että erottamiskyvyttömille merkeille tai aikaisemmille tavaramerkeille, joilla on heikko erottamiskyky, olisi annettu vähemmän merkitystä.
Valittaja väittää myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi virheellisesti yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 36 ja 53 artiklaa, sillä tuomiota, johon on haettu muutosta, rasittaa perustelujen puutteellisuus. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin laiminlöi velvollisuutensa esittää perustelut sen todetessa 82 kohdassa yksinomaan, että ”aiemman tavaramerkin heikkoa erottamiskykyä ei ole kiistetty”, ilman että se teki mitään päätelmiä sekaannusvaarasta.
(1) EYVL C 132, 28.5.2005, s. 25.
(2) Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1).