Standard Commercial Corporationin, Standard Commercial Tobacco Corporationin ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corporationin 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-24/05)

(2005/C 82/69)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Standard Commercial Corporation, Wilson, Pohjois-Karoliina (USA), Standard Commercial Tobacco Corporation, Wilson, Pohjois-Karoliina (USA) ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corporation, Vaduz, Liechtenstein, ovat nostaneet 21.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat M. Odriozola, M. Marañón ja A. Emch.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että muiden yritysten ohella kantajat olivat 1996–2001 rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa tekemällä sopimuksia ja/tai omaksumalla yhdenmukaisia menettelytapoja, joilla pyrittiin vahvistamaan joka vuosi kunkin raakatupakkalajikkeen (kaikki laadut) (korkein) keskimääräinen toimitushinta ja jakamaan kutakin ostettavaa raakatupakkalajiketta koskevat kiintiöt. Komissio katsoi lisäksi, että kantajat olivat viimeisen kolmen vuoden aikana (1999–2001) myös sopineet keskenään kuhunkin raakatupakkalajikkeen laatuluokkaan sovellettavista hintojen vaihteluväleistä ja muista ehdoista.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi ensinnäkin siihen, että komissio on soveltanut virheellisesti EY 81 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa katsoessaan, että kantajat olivat vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon niiden tytäryhtiö oli syyllistynyt. Kantajien mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen sitä, että kantajat olisivat voineet käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä suhteen koko kilpailusääntöjen rikkomisen keston ajan, eikä sitä, että ne olivat tosiasiallisesti käyttäneet jotakin vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä harjoittaman politiikan suhteen. Toissijaisesti kantajat väittävät myös, että komissio ei ole perustellut riittävästi sitä, minkä vuoksi se katsoi niiden olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisista, joihin niiden tytäryhtiö oli syyllistynyt.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio ei ole noudattanut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se ei ole soveltanut kantajiin arviointiperusteita, joita se oli soveltanut katsoessaan, etteivät muut emoyhtiöt olleet vastuussa tytäryhtiöistä, jotka osallistuivat kyseessä olevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen. Tämä pitää sisällään myös sen, ettei komissio ottanut huomioon sitä, että yhden kantajan intressi tytäryhtiönsä osalta oli yksinomaan taloudellinen, vaikka komissio oli nimenomaan juuri tästä syystä katsonut, ettei eräs toinen emoyhtiö ollut vastuussa tytäryhtiöstään.

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.