Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document C2005/006/52

Asia C-452/04: Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainin 11.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Fidium Finanz AG vastaan Bundesanstalt für Finanzdienstleistungsaufsicht

EUVL C 6, 8.1.2005, p. 28–29 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

8.1.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 6/28

Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainin 11.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Fidium Finanz AG vastaan Bundesanstalt für Finanzdienstleistungsaufsicht

(Asia C-452/04)

(2005/C 6/52)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Verwaltungsgericht Frankfurt am Main on pyytänyt 11.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Fidium Finanz AG vastaan Bundesanstalt für Finanzdienstleistungsaufsicht seuraaviin kysymyksiin:

1)

Voiko yritys, jonka kotipaikka on Euroopan unioniin kuulumattomassa valtiossa, tässä tapauksessa Sveitsissä, ammattimaisesti harjoittamansa ja Euroopan unionin jäsenvaltion, tässä tapauksessa Saksan liittotasavallan, asukkaille kohdistamansa luotonannon osalta vedota tätä jäsenvaltiota ja sen viranomaisten tai tuomioistuinten toimenpiteitä vastaan EY 56 artiklassa tarkoitettuun pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, vai kuuluuko tällaisten rahoituspalvelujen valmistelu, myöntäminen ja toteuttaminen yksinomaan EY 49 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisalaan?

2)

Voiko yritys, jonka kotipaikka on Euroopan unioniin kuulumattomassa valtiossa, vedota EY 56 artiklassa tarkoitettuun pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, kun se myöntää luottoja ammattimaisesti tai suurimmaksi osaksi Euroopan unionin alueella asuville henkilöille ja kun sen kotipaikka on maassa, jossa tämän liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen ei edellytä minkäänlaista kyseisen valtion viranomaisten antamaa ennakkolupaa eikä sen liiketoimintaa edellytetä jatkuvasti valvottavan, kuten Euroopan unionin ja tässä tapauksessa erityisesti Saksan liittotasavallan alueella toimivien luottolaitosten osalta on tavanomaista, vai merkitseekö pääomien vapaaseen liikkuvuuteen vetoaminen tällaisessa tapauksessa oikeuden väärinkäyttöä?

Voidaanko tällaista yritystä käsitellä toimilupaa koskevan velvoitteen osalta Euroopan unionin oikeuden perusteella samalla tavoin kuin asianomaisen jäsenvaltion alueella asuvia henkilöitä ja sijaitsevia yrityksiä, vaikka sen kotipaikka ei ole tässä jäsenvaltiossa eikä sillä ole siellä myöskään sivuliikettä?

3)

Onko asiassa sovellettava EY 56 artiklassa tarkoitettua pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaa sääntöä, jonka mukaan se, että yritys, jonka kotipaikka on Euroopan unioniin kuulumattomassa valtiossa, myöntää ammattimaisesti luottoja Euroopan unionin alueella asuville henkilöille, edellyttää, että se hakee ensin toimiluvan sen Euroopan unionin jäsenvaltion viranomaisilta, jossa luotonsaaja asuu?

Riippuuko tämä siitä, onko luvaton ammattimainen luotonanto rikos vai ainoastaan rikkomus?

4)

Onko kolmannessa kysymyksessä mainittu ennakkolupaa koskeva vaatimus EY 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla perusteltavissa erityisesti

—

luotonottajien suojelemisella sopimusperusteisilta ja taloudellisilta velvoitteilta sellaisia henkilöitä kohtaan, joiden luotettavuutta ei ole ensin tutkittu,

—

tämän henkilöryhmän suojelemisella yrityksiltä tai henkilöiltä, jotka eivät toimi sääntöjenmukaisesti kirjanpitonsa ja niille yleisten säännösten perusteella kuuluvien asiakkaiden neuvonta- ja ilmoitusvelvoitteiden osalta,

—

tämän henkilöryhmän suojelemisella epäasianmukaiselta tai vilpilliseltä mainonnalta,

—

luotonantajayrityksen riittävien taloudellisten voimavarojen varmistamisella,

—

pääomamarkkinoiden suojelemisella suurluottojen valvomattomalta myöntämiseltä,

—

pääomamarkkinoiden ja yhtiön suojelemisella kaiken kaikkiaan rikollisilta menettelytavoilta, kuten erityisesti rahanpesun tai terrorismin estämiseksi annettujen säännösten kohteena olevilta menettelytavoilta?

5)

Kattaako EY 58 artiklan 1 kohdan b alakohta kolmannessa kysymyksessä tarkoitetun yhteisön oikeuden perusteella sinänsä sallitun toimilupaa koskevan vaatimuksen, kun sen mukaan toimiluvan myöntäminen edellyttää välttämättä sitä, että yrityksellä on johto tai vähintään sivuliike asianomaisessa jäsenvaltiossa erityisesti

—

sen mahdollistamiseksi, että kyseisen jäsenvaltion elimet voivat tosiasiallisesti ja tehokkaasti valvoa liiketoimintaa ja liiketoimia eli myös lyhyellä varoitusajalla tai ennalta ilmoittamatta,

—

liiketoiminnan ja liiketoimien tekemiseksi jäsenvaltiossa saatavilla olevien tai säilytettävien asiakirjojen perusteella täysin ymmärrettäviksi,

—

sen mahdollistamiseksi, että yrityksen henkilökohtaisesti vastuunalaiset henkilöt ovat tavoitettavissa jäsenvaltion alueella,

—

sen varmistamiseksi tai ainakin helpottamiseksi, että yrityksen asiakkaiden taloudelliset vaateet täytetään jäsenvaltion alueella?
Top