Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document C2005/006/51

    Asia C-446/04: High Court of Justice (England & Wales) Chancery Divisionin 13.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Test Claimants in the FII Group Litigation vastaan Commissioners of Inland Revenue

    EUVL C 6, 8.1.2005, p. 26–28 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

    8.1.2005   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 6/26


    High Court of Justice (England & Wales) Chancery Divisionin 13.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Test Claimants in the FII Group Litigation vastaan Commissioners of Inland Revenue

    (Asia C-446/04)

    (2005/C 6/51)

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

    High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division, on pyytänyt 13.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Test Claimants in the FII Group Litigation vastaan Commissioners of Inland Revenue seuraaviin kysymyksiin:

    1.

    Onko EY 43 tai EY 56 artiklan vastaista, että jäsenvaltio pitää voimassa ja soveltaa säännöksiä, joiden nojalla yhtiöverosta vapautetaan osingot, jotka yhtiö, jonka verotuksellinen kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa (kotimainen yhtiö), saa muilta kotimaisilta yhtiöiltä, ja joiden nojalla osingoista, jotka kotimainen yhtiö saa yhtiöiltä, joiden verotuksellinen kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa (ulkomaiset yhtiöt), kannetaan yhtiöveroa (sen jälkeen kun kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi on myönnetty vähennys kyseisistä osingoista mahdollisesti maksettavasta lähdeverosta ja tietyin edellytyksin niistä veroista, jotka ulkomaiset yhtiöt ovat maksaneet voitoistaan siinä valtiossa, jossa niillä on verotuksellinen kotipaikka)?

    2.

    Kun jäsenvaltion järjestelmässä tietyissä tilanteissa peritään yhtiöveroennakkoa osingoista, jotka kotimainen yhtiö jakaa osakkeenomistajilleen, ja myönnetään näistä osingoista yhtiöveron hyvitys kotimaisille osakkeenomistajille, onko EY 43 tai EY 56 artiklan tai neuvoston direktiivin 90/435/ETY (1) 4 artiklan 1 kohdan tai 6 artiklan vastaista, että jäsenvaltio pitää voimassa ja soveltaa säännöksiä, joiden nojalla kotimainen yhtiö voi jakaa osinkoja osakkeenomistajilleen joutumatta maksamaan yhtiöveroennakkoa sikäli kuin se on saanut osinkoja yhtiöiltä, joiden verotuksellinen kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, (joko suoraan tai muiden sellaisten yhtiöiden välityksellä, joiden verotuksellinen kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa), mutta joiden nojalla kotimainen yhtiö ei voi jakaa osinkoja osakkeenomistajilleen joutumatta maksamaan yhtiöveroennakkoa sikäli kuin se on saanut osinkoja ulkomaisilta yhtiöiltä?

    3.

    Onko edellä toisessa kysymyksessä mainittujen yhteisön oikeuden säännösten ja määräysten vastaista, että jäsenvaltio pitää voimassa ja soveltaa säännöksiä, joissa säädetään, että maksettu yhtiöveroennakko voidaan vähentää yhtiöverosta, joka osinkoa jakavan yhtiön ja niiden muiden konsernin yhtiöiden, joiden verotuksellinen kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, on maksettava voitoistaan kyseisessä jäsenvaltiossa,

    a.

    mutta joissa ei säädetä minkäänlaisesta maksetun yhtiöveroennakon vähennyksestä tai jostakin vastaavasta hyvityksestä (kuten yhtiöveroennakon palautuksesta) sellaisten voittojen osalta, jotka ulkomaiset konsernin yhtiöt ovat tehneet joko kyseisessä jäsenvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa, ja/tai

    b.

    joiden nojalla vähennykset, jotka kotimainen yhtiö mahdollisesti saa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi, alentavat sitä maksettavaa yhtiöveroa, josta maksettu yhtiöveroennakko voidaan vähentää?

    4.

    Kun jäsenvaltiossa on voimassa säännöksiä, joiden nojalla kotimaiset yhtiöt voivat tietyissä tilanteissa niin valitessaan saada takaisin osakkeenomistajilleen jakamistaan osingoista maksamansa yhtiöveroennakon sikäli kuin kotimaiset yhtiöt ovat saaneet osingot ulkomaisilta yhtiöiltä (mukaan lukien tässä tarkoituksessa yhtiöt, joiden verotuksellinen kotipaikka on kolmansissa maissa), onko EY 43 tai EY 56 artiklan tai neuvoston direktiivin 90/435/ETY 4 artiklan 1 kohdan tai 6 artiklan vastaista, että kyseisten säännösten nojalla

    a.

    kotimaisten yhtiöiden on maksettava yhtiöveroennakko ja vaadittava myöhemmin sen palauttamista; ja

    b.

    kotimaisten yhtiöiden osakkeenomistajat eivät voi saada yhtiöveron hyvitystä, jonka ne olisivat saaneet sellaiselta kotimaiselta yhtiöltä saamastaan osingosta, joka ei itse ollut saanut osinkoja ulkomaisilta yhtiöiltä?

    5.

    Kun jäsenvaltio on antanut ensimmäisessä ja toisessa kysymyksessä kuvaillut säännökset ennen 31.12.1993 ja kun se on tämän ajankohdan jälkeen antanut neljännessä kysymyksessä kuvaillut säännökset ja jos nämä jälkimmäiset säännökset ovat EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa kielletty rajoitus, onko tätä rajoitusta pidettävä sellaisena uutena rajoituksena, jota ei vielä ollut olemassa 31.12.1993?

    6.

    Mikäli jokin ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa, neljännessä tai viidennessä kysymyksessä kuvatuista säännöksistä on vastoin jotakin näissä kysymyksissä mainituista yhteisön säännöksistä ja määräyksistä ja kun kotimainen yhtiö tai saman konsernin muut yhtiöt esittävät kyseisten rikkomisten osalta seuraavia vaatimuksia:

    (i)

    vaatimus palauttaa yhtiövero, joka on ensimmäisessä kysymyksessä kuvatussa tilanteessa kannettu lainvastaisesti;

    (ii)

    vaatimus myöntää ne vähennykset, joita on haettu sellaisesta yhtiöverosta, joka on ensimmäisessä kysymyksessä kuvatussa tilanteessa kannettu lainvastaisesti, (tai vaatimus korvata tällaisten vähennysten myöntämättä jättäminen);

    (iii)

    vaatimus palauttaa (tai korvata) yhtiöveroennakko, jota ei yhtiön maksettavana olleesta yhtiöverosta voitu vähentää tai muulla tavalla hyvittää ja jota ei olisi maksettu (tai joka olisi hyvitetty), mikäli yhteisön säännöksiä ja määräyksiä ei olisi rikottu;

    (iv)

    vaatimus, joka perustuu sen tilanteen osalta, että yhtiöveroennakko on vähennetty yhtiöverosta, siihen, että kyseessä olevaa rahamäärää ei ole voitu käyttää yhtiöveroennakon maksamisen ja kyseisen vähennyksen välisenä aikana;

    (v)

    vaatimus palauttaa yhtiön tai konsernin toisen yhtiön maksama yhtiövero, kun jokin näistä yhtiöistä tuli yhtiöverovelvolliseksi luopuessaan muista vähennyksistä voidakseen vähentää maksettavanaan olleen yhtiöveroennakon maksettavanaan olleesta yhtiöverosta (jolloin yhtiöveroennakon vähentämiselle asetettujen rajoitusten takia yhtiöverosta on maksettava jäännösveroa);

    (vi)

    vaatimus, joka perustuu siihen, että kyseessä olevaa rahamäärää ei ole voitu käyttää, koska yhtiövero on maksettu tavanomaista aikaisemmin, tai vaatimus vähennyksistä, jotka jäivät edellä alakohdassa (v) kuvatussa tilanteessa saamatta;

    (vii)

    kotimaisen yhtiön esittämä vaatimus maksaa (tai korvata) yhtiöveroennakon ylijäämä, jonka kyseinen yhtiö on luovuttanut toiselle konsernin yhtiölle ja joka jäi vähentämättä, kun tämä toinen yhtiö myytiin, pilkottiin tai asetettiin selvitystilaan;

    (viii)

    vaatimus, joka perustuu sen tilanteen osalta, että yhtiöveroennakko on maksettu mutta myöhemmin vaadittu palautettavaksi neljännessä kysymyksessä kuvailtujen säännösten ja määräysten nojalla, siihen, että kyseessä olevaa rahamäärää ei ole voitu käyttää yhtiöveroennakon maksamisen ja sen päivän, jona sitä vaadittiin palautettavaksi, välisenä aikana;

    (ix)

    vaatimus korvauksesta, kun kotimainen yhtiö päätti vaatia yhtiöveroennakon palauttamista neljännessä kysymyksessä kuvailun järjestelmän nojalla ja hyvitti osakkeenomistajilleen sen, etteivät nämä voineet saada yhtiöveron hyvitystä, korottamalla osingon määrää,

    onko kutakin edellä esitettyä vaatimusta pidettävä

     

    aiheettomasti perittyjen summien palauttamisvaatimuksena, joka seuraa edellä mainittujen yhteisön säännösten ja määräysten rikkomisesta ja liittyy siihen; vai

     

    sellaisena hyvitys- tai vahingonkorvausvaatimuksena, joiden osalta yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, 5.3.1996 annetussa tuomiossa asetettujen edellytysten on täytyttävä; vai

     

    vaatimuksena maksaa sellainen rahamäärä, joka vastaa perusteettomasti evättyä etua?

    7.

    Mikäli johonkin kuudennen kysymyksen osaan vastataan siten, että kyse on vaatimuksesta maksaa sellainen rahamäärä, joka vastaa perusteettomasti evättyä etua,

    (a)

    seuraako tällainen vaatimus edellä mainituissa yhteisön säännöksissä ja määräyksissä myönnetystä oikeudesta ja liittyykö se tähän oikeuteen; vai

    (b)

    onko yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, 5.3.1996 annetussa tuomiossa vahingonkorvauksille asetettujen edellytysten täytyttävä, vai

    (c)

    onko joidenkin muiden edellytysten täytyttävä?

    8.

    Vaikuttaako kuudenteen tai seitsemänteen kysymykseen annettaviin vastauksiin se, esitetäänkö kuudennessa kysymyksessä mainitut vaatimukset kansallisen oikeuden nojalla palautusvaatimuksina vai esitetäänkö ne tai onko ne esitettävä vahingonkorvausvaatimuksina?

    9.

    Millaisia ohjeita yhteisöjen tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi antaa käsiteltävänä olevassa asiassa siitä, mitä seikkoja kansallisen tuomioistuimen olisi otettava huomioon selvittäessään, onko kyse yhdistetyissä asioissa C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, annetussa tuomiossa tarkoitetusta riittävän ilmeisestä rikkomisesta, ja selvittäessään erityisesti sitä, onko rikkominen anteeksiannettava, kun otetaan huomioon merkityksellisten yhteisön säännösten ja määräysten tulkintaa koskeva yhteisöjen tuomioistuimen tämänhetkinen oikeuskäytäntö, tai selvittäessään sitä, onko tietyssä tapauksessa olemassa sellainen riittävä syy-yhteys, jota voidaan pitää kyseisessä tuomiossa tarkoitettuna ”välittömänä syy-yhteytenä”?


    (1)  Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23 päivänä heinäkuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/435/ETY (EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6).


    Top