NEUVOSTON LAUSUNTO

5 päivältä heinäkuuta 2004

Liettuan lähentymisohjelmasta vuosiksi 2004—2007

(2004/C 320/05)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

ANTAA SEURAAVAN LAUSUNNON:

Neuvosto tarkasteli 5 päivänä heinäkuuta 2004 Liettuan tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2004—2007. Ohjelma noudattaa pääpiirteissään vakaus- ja lähentymisohjelmien sisältöä ja muotoa koskevissa tarkistetuissa käytännesäännöissä asetettuja tietovaatimuksia.

Ohjelman perustan muodostavan julkisen talouden strategian tavoitteena on ”kehitys kohti suhdannetasoitettua julkisen talouden rahoitusasemaa, joka voidaan saavuttaa varmistamalla talouspoliittisten tavoitteiden toteutuminen”, mutta strategiaa ei oteta täysin huomioon ohjelmaan sisältyvissä alijäämätavoitteissa. Ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi ainoastaan 0,2 prosenttiyksikön suuruinen alijäämän pienentäminen vuosien 2003 ja 2007 välisenä ajanjaksona, ja alijäämän ennustetaan olevan 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007. Kehitys on seurausta sekä menojen että tulojen kasvusta suhteessa BKT:hen. Tulosuhteen ennustetaan kasvavan ohjelmakauden aikana 2 prosenttiyksikköä lähinnä EU:n rahoitusapuun liittyvien muiden kuin verotulojen määrän merkittävän kasvun tuloksena. Verotulojen odotetaan kasvavan 0,4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, vaikka Liettua suunnittelee luopuvansa vuonna 2005 tieliikenneverosta, josta saatavien tulojen poistumisen arvioidaan alentavan verotuloja 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen kyseisenä vuonna. Viiden viime vuoden aikana voimakkaasti alentuneen menosuhteen ennustetaan kasvavan 1,8 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana, mikä johtuu kokonaisuudessaan menojen (pois lukien korkomenot) kasvusta, jota korkomaksujen laskun odotetaan tasapainottavan vain vähän. Menojen (pois lukien korkomenot) kasvun arvioidaan liittyvän pääasiassa ”muihin menoihin”, joiden odotetaan kasvavan noin 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen lähinnä EU:n talousarvioon maksettavien rahoitusosuuksien vuoksi, sekä tulonsiirtoihin ja tukiin, joiden ennustetaan kasvavan noin 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen lähinnä maanviljelijöille maksettavien tukien kasvun, ruplasäästöistä aiheutuneista menetyksistä maksettavien korvausten, kiinteistöomaisuuden palauttamisen ja eläkeuudistuksen vuoksi. Julkisen talouden kiinteän pääoman bruttomuodostuksen odotetaan kasvavan ohjelmakauden kahden ensimmäisen vuoden aikana huomattavasti, noin prosentin suhteessa BKT:hen. Sen odotetaan kuitenkin palaavan vuonna 2007 3,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen eli noin 0,2 prosenttiyksikköä alkuperäistä, vuoden 2003 tasoa korkeammalle tasolle.

Näyttää siltä, että suotuisat kasvunäkymät on otettu huomioon ohjelman taustalla olevassa makrotaloudellisessa skenaariossa. Erityisesti vuoden 2005 ennustettu kasvu, jota on korotettu lähentymisohjelmassa 7,3 prosenttiin vuoden 2003 liittymistä valmistelevassa talousohjelmassa ennustetusta 6,5 prosentista, on nykyisen ennustemarginaalin ylärajoilla. Ohjelmassa ennustetut keskipitkän aikavälin kasvunäkymät vaikuttavat edelleen suhteellisen optimistisilta, vaikka ovatkin ohjelmakauden ensimmäisiä vuosia maltillisempia. Inflaatioennusteet lienevät realistisia.

Ohjelmassa asetetut julkisen talouden alijäämän tavoitearvot alittavat 3 prosentin viitearvon kunakin vuonna suhteessa BKT:hen. Kyseiset tavoitteet eivät kuitenkaan noudata tavoitetta, jonka mukaan ohjelmakaudella olisi päästävä lähellä tasapainoa olevaan rahoitusasemaan. Ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys ei myöskään tarjoa riittävää varmuusmarginaalia sen varmistamiseksi, ettei alijäämä ylitä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen normaaleissa makrotaloudellisissa olosuhteissa ainakaan ohjelmakauden alkuvuosina. Julkisen talouden toteutuma voi jäädä ennustettua heikommaksi. Erityisesti edellä kuvaillut talouskasvun hidastumisen riskit ja aiemmat kokemukset menojen ylityksistä, jotka ovat seurausta suunnitelmia paremmasta julkisen talouden kehityksestä, vaarantavat julkisen talouden tavoitteiden saavuttamisen.

Tämän arvioinnin perusteella voidaan suositella, että jos ohjelmassa ennustetut kasvuluvut toteutuvat, Liettuan olisi pyrittävä entistä tehokkaammin lähellä tasapainoa olevaan rahoitusasemaan erityisesti sen vaihtotaseen alijäämän ja kotimaisten kysyntäpaineiden vuoksi. Lisäksi Liettuaa kehotetaan pitäytymään tiukasti talousarviossaan, jotta voitaisiin välttää 3 prosentin viitearvon ylittymisen riski vuonna 2004. Liettuan viranomaisia kannustetaan myös käyttämään ennustetut oletettua suuremmat tulot alijäämän pienentämiseen.

Liettualla on suhteellisen hyvät mahdollisuudet väestön ikääntymiseen liittyvien talousarviokustannusten kattamiseen, vaikkakin joitakin riskejä voi ilmaantua pitkällä aikavälillä. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden parantamiseksi on meneillään monenlaisia toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan vanhushuoltosuhdetta ja nykyaikaistamaan eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Eläke- ja terveydenhuoltouudistuksista aiheutuviin kustannuksiin ja jäljellä oleviin ehdollisiin velkoihin liittyy kuitenkin riskejä. Riittävän perusylijäämän varmistaminen on olennaista, jotta julkinen talous säilyy kestävällä pohjalla.

Liettuan lähentymisohjelman keskeiset ennusteet

(1)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1. Kaikki asiakirjat, joihin tässä lausunnossa viitataan, on julkaistu seuraavalla verkkosivustolla:

http://europa.eu.int/comm/economy_finance/about/activities/sgp/main_en.htm