92002E0689

KIRJALLINEN KYSYMYS P-0689/02

esittäjä(t): Hans-Peter Martin (PSE) komissiolle

(5. maaliskuuta 2002)

Aihe: Väärinkäytöksiä ja petossyytteitä koskevan tiedon saatavuus

Asiakirjojen saatavuudessa tapahtuneista useista parannuksista huolimatta (mm. 30. toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001(1)) komission ja neuvoston väärinkäytös- ja petossyytteiden käsittelyä koskevien tietojen saatavuus on edelleen puutteellista. Tästä syystä komissiota pyydetään esittämään menettelytavat yksityiskohtaisesti.

Erityisesti seuraaviin kysymyksiin kaivataan vastauksia: Mistä lähtien ja missä muodossa on toisaalta Euroopan parlamentin jäsenille ja toisaalta asiasta kiinnostuneille kansalaisille mahdollista saada tietoa EU:n toimielimissä työskentelevien tekemistä konkreettisista, kirjallisista syytteistä tai tutustua kyseisiin asiakirjoihin?

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

Romano Prodin komission puolesta antama vastaus

(6. toukokuuta 2002)

Toukokuun 25. päivänä 1999 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetukseen (Euratom) N:o 1074/1999(1) sisältyy säännöksiä ulkoisista ja sisäisistä hallinnollista tutkimuksista, joita Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF)(7) toteuttaa; viraston tehtävänä on suorittaa petostentorjuntaan liittyviä tutkimuksia, missä tehtävässä sille on taattu täysi riippumattomuus.

Komissio teki edellä mainitun lainsäädännön nojalla 2. kesäkuuta 1999 päätöksen (N:o 1999/396/EY, EHTY, Euratom) petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä(2). Päätökseen sisältyy velvoite tehdä kattavaa yhteistyötä OLAFin kanssa.

Lisäksi komissio antoi osana käynnissä olevaa reformia tiedonannon vakaviin väärinkäytöksiin puuttumisesta (Whistleblowing)(3). Tämän menettelyn oikeudellisesta kehyksestä ja soveltamisalasta tehtiin 4. huhtikuuta 2002 päätös(4). Lisätietojen saamiseksi komissio kehottaa parlamentin jäsentä tutustumaan asiaa koskevaan neuvotteluasiakirjaan, joka on saatavilla komission reformi-sivustolla(5).

Lisäksi komissio perusti vuonna 2001 tutkimus- ja kurinpitotoimiston (IDOC), joka tekee hallinnollisia ja kurinpidollisia tutkimuksia neuvoteltuaan ensin pääsihteeristön kanssa. Toimisto on myös yhteydessä OLAFiin varmistaakseen, ettei se tutki samaa tapausta.

Voidaankin todeta, että komissio on viime vuosina vahvistanut välineitä, joilla se torjuu epäiltyjä väärinkäytöksiä, ja ottanut käyttöön menettelyjä, joilla taataan tutkimusten riippumattomuus.

Parlamentin jäsenten tai kansalaisten pyynnöt, jotka koskevat määrättyihin kirjallisiin syytöksiin tutustumista, on käsiteltävä tapauskohtaisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(6) mukaisesti.

Parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen liitteellä III säännellään luottamuksellisten tietojen toimittamista parlamentille ja niiden jatkokäsittelyä. Arvoisa parlamentin jäsen saa tätä menettelyä koskevia lisätietoja kyseisestä sopimuksesta, jossa annetaan ohjeita siitä, miten ja missä tapauksissa Euroopan parlamentin jäsenet voivat tutustua väitteitä ja tutkimuksia koskeviin asiakirjoihin. Näitä järjestelyjä sovelletaan syytöksiä koskevien tietojen antamiseen ja siihen, missä muodossa niitä voidaan antaa. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että puitesopimus ei rajoita OLAFin tutkimuksia koskevien säännösten soveltamista.

Parlamentin jäsen lienee tietoinen siitä, että parlamentti on useaan otteeseen tehnyt selväksi tunnustavansa syyttömyysolettaman periaatteen noudattamisen tärkeyden ja ymmärtävänsä, että kiirehtimällä väitteiden julkistamista kyseisen periaatteen noudattaminen voi vaarantua. Tämä on otettava huomioon kaikissa tilanteissa, jotta voidaan turvata syytetyn perusoikeudet, tutkimusten riippumattomuus sekä myöhemmin mahdollisesti toteutettavat hallinnolliset ja oikeudenkäyntiin liittyvät menettelyt, jotka voivat olla perusteltuja tutkimuksissa vahvistetun näytön perusteella.

Komission ja EU:n muiden toimielinten on otettava huomioon myös se, että niillä on työnantajina henkilöstösääntöjen nojalla erityisiä velvollisuuksia sellaisiin virkamiehiin nähden, joita väitteet koskevat. Lisäksi väitteiden ennenaikainen julkistaminen todennäköisesti saisi virkamiehet pidättymään väärinkäytösepäiltyjen ilmoittamisesta, jolloin siihen sisältyisi riski asianmukaisten ja tehokkaiden tutkimusten estämisestä tai haittaamisesta.

Osana Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjen reformia tehdyt komission ehdotukset toisivat toteutuessaan muutoksia, joilla henkilöstölle tarjotaan luotettavat ja tehokkaat sisäiset kanavat väärinkäytösepäilyistä ilmoittamiseen ja joilla lisäksi mahdollistetaan tällaisten ilmoitusten tekeminen oman toimielimen ulkopuolella joko muiden toimielinten puheenjohtajille tai EU:n oikeusasiamiehelle, jos työnantaja eikä OLAF ole kumpikaan suhtautunut ilmoituksiin asian edellyttämällä vakavuudella.

(1) EYVL L 136, 31.5.1999.

(2) EYVL L 149, 16.6.1999.

(3) SEC(2000) 2078.

(4) K(2002) 845.

(5) http://www.cc.cec/home/admref/en/ressources_disfonct.html.

(6) EYVL L 145, 31.5.2001.

(7) EYVL L 136, 31.5.1999.