92002E0473

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0473/02

esittäjä(t): Salvador Garriga Polledo (PPE-DE) komissiolle

(22. helmikuuta 2002)

Aihe: Yhteisön näkemys säästöpankeista

Säästöpankit ovat merkittävä väline Euroopan unionin talouskehityksessä, ja niitä koskevista yhteiskunnallisista ja taloudellisista seikoista keskustellaan jatkuvasti.

Yksityinen saksalainen pankki esitti äskettäin Euroopan unionille valituksen, jossa se pahoittelee säästöpankeille myönnettävää julkista tukea ja sitä, kuinka tämä voi aiheuttaa kilpailuhäiriöitä. Valitus on toiminut virikkeenä säästöpankkien julkisen tai yksityisen roolin identifioimiselle ja yleensäkin niiden aseman tutkimiselle unionin rahoituskehyksessä.

Voiko komissio kertoa, onko yhteisössä annettu lausuntoa jäsenvaltioiden säästöpankkien periaatteesta, millä perustein säästöpankkia pidetään Euroopassa julkisena laitoksena, ja katsooko se, että on tullut hetki edistää sellaisen yhteisen puitetekstin laatimista, jonka mukaan säästöpankit harjoittavat toimintaansa yksityisten pankkilaitosten toimintaan puuttumatta?

Mario Montin komission puolesta antama vastaus

(18. huhtikuuta 2002)

Euroopan unionin pankkiyhdistysten liitto (EBF) jätti 21. joulukuuta 1999 komissiolle kantelun Saksan julkisille pankeille (niiden joukossa on myös saksalaisia säästöpankkeja) myönnettävistä valtion takuista Anstaltslast ja Gewährträgerhaftung. Komissio antoi 8. toukokuuta 2001 suosituksen asianmukaisista toimenpiteistä, joilla nykyinen tukijärjestelmä on määrä saada vastaamaan EY:n perustamissopimuksen valtiontukisääntöjä. Saksan hallitus hyväksyi suosituksen 18. heinäkuuta 2001.

Kilpailusta vastaava komission jäsen ja Saksan hallituksen edustajat ovat sittemmin sopineet muista asianmukaisten toimenpiteiden ja erityisesti siirtymäjärjestelyjen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohdista. Tämä sopimus muodosti 27. maaliskuuta 2002 hyväksytyn komission suosituksen muutoksen perustan.

Komissio on vakuuttunut siitä, että tämä ratkaisu tarjoaa tulevaisuudessa yhtäläisen toimintakentän yksityisen ja julkisen sektorin pankeille säästöpankit mukaan luettuina. Jälkimmäiset voivat järjestää nykyiset toimintansa ja organisaationsa uudelleen muuttuneen oikeudellisen ja taloudellisen ympäristön mukaan.

Kyseinen ratkaisu ei millään tavalla uhkaa säästöpankkien olemassaoloa ja kaupallista toimintaa niin Saksassa kuin muissakaan jäsenvaltioissa. Jos jäsenvaltioiden mielestä on tarpeen uskoa tietyt yleishyödylliset taloudelliset palvelut tai muut julkiset tehtävät tietyille luottolaitoksille kuten säästöpankeille, ne voivat tehdä näin EY:n perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 86 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

Komissio viittaa tässä yhteydessä myös seuraavaan Eurooppa-neuvoston Saksan julkisoikeudellisista luottolaitoksista kokouksessaan Amsterdamissa 18. kesäkuuta 1997 antamaan julistukseen, joka heijastelee täysin komission kantaa ja jonka Luxemburg ja Itävalta ilmoittivat samassa asiakirjassa pätevän kokonaisuudessaan myös niiden luottolaitoksiin:

Konferenssi panee merkille komission näkemyksen, jonka mukaan yhteisön nykyiset kilpailusäännöt sallivat ottaa täysimääräisesti huomioon Saksan nykyisten julkisoikeudellisten luottolaitosten tarjoamat yleishyödylliset taloudelliset palvelut sekä näille laitoksille suodut järjestelyt palveluihin liittyvien kustannusten korvaamiseksi. Saksan tehtävänä on siten määrittää, millä tavalla se mahdollistaa paikallisille ja alueellisille viranomaisille sen, että ne voivat omilla alueillaan täyttää tehtävänsä eli tarjota käyttöön kattavan ja tehokkaan rahoituksen perusrakenteen. Tällaiset järjestelyt eivät saa haitata kilpailun edellytyksiä enemmän kuin on tarpeellista näiden tehtävien suorittamiseksi, eivätkä ne myöskään saa olla yhteisön edun vastaisia.

Komission mielestä ei tämän vuoksi ole tarpeen antaa enää toista periaatteellista julistusta säästöpankeista eikä ottaa käyttöön erillisiä niiden toimintaa yhteismarkkinoilla ohjaavia sääntöjä, sillä EY:n perustamissopimuksen nykyiset säännöt kattavat niiden toiminnan riittävästi.