92002E0433

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0433/02

esittäjä(t): Rijk van Dam (EDD) ja Albert Maat (PPE-DE) komissiolle

(21. helmikuuta 2002)

Aihe: Belgian lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta vaadittava taloudellinen yhteys

Belgian hallitus sääti 3. helmikuuta 1999 annetulla kuninkaallisella säädöksellä, että Belgian lipun alla purjehtivilla kalastusaluksilla on oltava taloudellinen yhteys Belgian rannikkoalueeseen. Käytännössä tämä merkitsee, että joko puolet aluksen miehistöstä tulee Belgian rannikkoalueelta tai että merkittävä osa saaliista tuodaan Belgian satamiin tai myydään Belgialaisissa huutokaupoissa.

Belgian hallitus ilmoitti komissiolle tästä säädöksestä sen laatimisvaiheessa ja komissio hyväksyi sen, koska sen määräykset noudattivat EY:n tuomioistuimen antamaa tuomiota, jossa tunnustetaan jäsenvaltioiden oikeus vaatia niiden lipun alla purjehtivilta aluksilta tosiasiallista taloudellista yhteyttä kyseiseen jäsenvaltioon.

Toisaalta tuomioistuin määräsi, että ei saa vaatia paikallisten huutokauppojen käyttämistä eikä paikallisen miehistön palkkaamista. Komissio on myös nostanut kanteen sitä vastaan, että alankomaalaiset kiintiönhallintaryhmät vaativat jäseniään myymään saaliit Alankomaalaisissa kalahuutokaupoissa.

Vastauksessaan aikaisempiin kysymyksiin (E-2205/00 ja P-2236/00)(1) komissio sanoi ilmoittavansa parlamentille edellä mainittua vaatimusta koskevan ja alankomaalaisten laivanvarustajien esittämän valituksen käsittelystä. Tähän mennessä (puolitoista vuotta on kulunut) komissio ei ole antanut Euroopan parlamentille tietoja valituksen käsittelystä.

1. Miksi komissio ei ole toimittanut kyseisiä tietoja? Missä vaiheessa valituksen käsittely on tällä hetkellä ja mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa asian suhteen?

2. Miten komissio suhtautuu siihen, että vaaditaan kansallista huutokauppaa? Aikooko komissio tehdä eron huutokauppavaatimusten välillä sen mukaan esitetäänkö niitä kansallinen vai yksityinen taho? Jos aikoo, miksi, ja jos ei aio, miksi alankomaalaisia kiintiönhallintaryhmiä kohdellaan eri tavalla kuin Belgian viranomaisia?

(1) EYVL C 89 E, 20.3.2001, s. 160.

Franz Fischlerin komission puolesta antama vastaus

(11. huhtikuuta 2002)

Kyseisen tapauksen taustalla on valitus, jonka komissiolle teki ryhmä Belgian lipun alla purjehtivien alusten omistajia. Komissio tutkii tapausta edelleen.

Valitus koskee Belgian soveltamaa edellytystä, jonka mukaan aluksilla on oltava todellinen taloudellinen yhteys rannikkoalueeseen, jolla ne toimivat. Jäsenvaltiot voivat vaatia tätä edellytystä niiden lipun alla purjehtivilta aluksilta. Laivanvarustajalla on tähän vaatimukseen mukautuakseen käytössään erilaisia tapoja, joita voidaan myös yhdistää: miehistöstä huomattavalla osalla on kotipaikka jäsenvaltion rannikkoalueella, määrätty osa saaliista puretaan aluksesta ja/tai myydään jäsenvaltion satamissa, kalatuotteiden viennistä huomattava prosenttiosuus viedään asianomaisen jäsenvaltion kalastussatamista ja hankinnat tehdään kyseisissä satamissa olevilta aluksilta jne. Yhteisön tuomioistuin on oikeuskäytännössään määritellyt tällaisten sääntöjen soveltamiselle rajat, jottei yhteisön oikeutta rikota.

Komissio katsoi ensimmäisessä arvioinnissaan, että Belgia sovelsi tätä sääntöä tavalla, joka nimenomaan rikkoi yhteisön oikeutta. Se tiedotti Belgialle tästä arvioinnistaan 11. huhtikuuta 2001 annetulla virallisella ilmoituksella.

Belgian viranomaiset toimittivat huomautuksensa 15. kesäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä. Komission olisi tavallisesti pitänyt ottaa kantaa asian jatkokäsittelyyn rikkomisia käsittelevässä vuoden 2001 toisessa puolivuotiskertomuksessa. Komissio sai kuitenkin kirjeitse 5. lokakuuta 2001 Belgialta lisähuomautuksia, joihin oli liitetty hiljan annettuja, kyseistä asiaa koskevia belgialaisten tuomioistuinten tuomioita. Komissio katsoi saatujen lisätietojen tarkastelun tärkeäksi, joten sen oli lykättävä päätöksentekoaan, joka olisi tapahtunut vuoden 2001 toisen kertomuksen yhteydessä.

Tämän vuoksi kyseisen tapauksen tarkastelu on lykätty vuoden 2002 ensimmäisen puolivuotiskertomuksen yhteyteen eli vuoden 2002 heinäkuuhun.

Lähestymistavassaan komissio ei erottele sitä, onko vaatimusten esittäjinä julkiset viranomaiset vai yksityiset ryhmittymät. Komission tehtävänä on valvoa yhteisön oikeuden noudattamista, ja se pyrkii lakkauttamaan mahdolliset havaitut rikkomiset riippumatta siitä, kuka niiden tekijänä on. Tässä tehtävässään komissiota sitovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja johdetun oikeuden menettelysäännöt.

Kyseiset kaksi menettelyä on käynnistetty tässä hengessä, ja niiden käynnistäjinä ovat lisäksi komission kaksi eri pääosastoa. Ensimmäinen menettely koskee edellä mainittua tosiasiallista taloudellista yhteyttä ja toinen kalastuksen hoitoryhmittymien alankomaisille kalastajille asettamaa velvoitetta myydä kalastustuotteensa yksinomaan alankomaisissa huutokaupoissa. Kutakin tapausta on käsitelty siihen sovellettavien säännösten mukaisesti. Ensimmäiseen sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklan 2 kohdan määräyksiä. Toiseen sovelletaan kyseisen perustamissopimuksen 81 artiklan erityismääräyksiä, jotka koskevat yritysten välisiä sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja. Toinen tapaus on loppuunkäsitelty, sillä kalastuksen hoitoryhmittymät ovat vetäneet pois vaatimuksen myynnistä alankomaisissa huutokaupoissa. Sitä vastoin ensiksi mainittu todellista taloudellista yhteyttä koskeva tapaus on edelleen tarkasteltavana.

Komissio tiedottaa parlamentin jäsenille kannasta, johon se päätyy tämän tarkastelun aikana.

Komissio julkaisee rikkomisten osalta hiljattain tehdyt päätökset Europa-sivulla: http://europa. eu. int/comm/secretariat_general/sgb/droit_com/index_fr. htm

infractions. Näitä tietoja päivitetään säännöllisesti, erityisesti kunkin todetuista ja oletetuista rikkomisista tehdyn määräaikaiskertomuksen jälkeen.