92002E0141

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0141/02

esittäjä(t): Eurig Wyn (Verts/ALE) komissiolle

(1. helmikuuta 2002)

Aihe: Uimaveden laadusta vuonna 1976 annettu EY:n direktiivi

Miljoonat ihmiset käyttävät Euroopan rannikoiden ja sisämaan vesiä joka vuosi. Yhtyykö komissio näkemykseen, jonka mukaan lainsäädäntöön olisi tehtävä eräitä muutoksia, jotta kyseiset vesien käyttäjät saisivat ansaitsemansa suojelun?

Voiko komissio huolehtia siitä, että kun direktiiviä 76/160/ETY(1) tarkistetaan, seuraavat asiat otetaan huomioon?

Tuoreiden riippumattomien lääketieteellisten tutkimusten mukaan ruuansulatuskanavan sairauksien riski kasvaa, kun fekaalisten streptokokkien pitoisuus ylittää 35:n 100 ml:aa kohti. Kuitenkin Angleseyn rannikkovesissä (Pohjois-Walesissa) on todettu pitoisuuksia, joissa fekaalisia streptokokkeja on 10 000 sataa millilitraa kohti.

Ultraviolettivaloa tai mikrosuodatusta hyväksikäyttäviä tertiäärisiä käsittelyprosesseja lisäämällä voidaan fekaalisten bakteerien määrä saada vähenemään 35:een sataa millilitraa kohti, mikä on 285-kertainen parannus pakollisen normin mukaiseen sallittuun tasoon nähden ja liki 60-kertainen parannus suuntaviivan normiin verrattuna.

Hyväksyykö komissio sen vuoksi kannan, jonka mukaan nykyiseen lainsäädäntöön perustuvat normit ovat täysin riittämättömät ja että on välttämätöntä ottaa käyttöön huomattavasti tiukemmat normit, joihin yltääkseen vesiyhtiöiden on rakennettava kaikki uudet käsittelylaitoksensa sellaisiksi, että ne täyttävät täyden käsittelyn standardit?

EY:n uimavesidirektiivissä todetaan, että ympäristön ja yleisen terveyden suojelemiseksi on tarpeen vähentää uimaveden saastumista ja suojella tällaista vettä, jottei sen laatu huononisi edelleen. Onko komissio yhtä mieltä siitä, että nykyisillä normeilla tämä päämäärä ei toteudu?

(1) EYVL L 31, 5.2.1976, s. 1.

Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus

(18. maaliskuuta 2002)

Komissio myöntää, että uimavesidirektiiviä(1) on syytä tarkistaa. Tarkistuksen perusteet esitetään komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle uuden uimavesipolitiikan laatimisesta(2).

Komissio käyttää tarkistuksen lähtökohtana Maailman terveysjärjestön WHO:n tekemää epidemiologista tutkimusta(3), jota tukevat muut epidemiologiset tutkimukset. WHO:n raportissa selvitetään, miten maha- ja suolitautien riski on yhteydessä suolistoperäisten enterokokkien (fekaalisten streptokokkien) pitoisuuksiin uimavedessä. Parlamentin jäsenen mainitsema fekaalisten streptokokkien pitoisuus 35 pesäkettä muodostavaa yksikköä (pmy) on WHO:n mukaan haitattoman vaikutustason alapuolella. Komissio myöntää kuitenkin, että fekaalisten streptokokkien pitoisuus 10 000 pmy/100 ml on erittäin suuri, ja se haluaisi saada yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, miten ja missä paikassa tämä tulos on saatu.

Sisä- ja rannikkovesien yleisestä vedenlaadusta säädetään yhdyskuntajätevesiä koskevassa direktiivisissä (yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/271/ETY(4), sellaisena kuin se on muutettuna 27. helmikuuta 1998 annetulla direktiivillä 98/15/EY(5)), nitraattidirektiivissä (vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12. joulukuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/676/ETY(6)), vesipolitiikan puitedirektiivissä (yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY(7)) ja niihin liittyvissä seurantajärjestelmissä. Biologinen käsittely on yhdyskuntajätevesiä koskevan direktiivin mukaan pakollinen, mutta jäsenvaltioiden on asetettava tiukempia normeja voidakseen noudattaa kaikkia neuvoston direktiivejä. Kun tarkistettu uimavesidirektiivi on annettu, jäsenvaltiot ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että niiden uimavesien laatu on uusien parametrien ja kynnysarvojen mukainen.

Euroopan uimavesien laatu on parantunut huomattavasti voimassa olevan uimavesidirektiivin vaikutuksesta. Vuosina 19932000 rannikoiden uimavesien laatu parani vuosi vuodelta ja vaatimusten mukaisten uimavesien osuus kasvoi 74 prosentista lähes 97 prosenttiin. Vaatimusten mukaisten sisämaan uimavesienkin osuus on kasvanut vuosittain ja on nykyään 94 prosenttia (vuonna 1993 se oli vain 30 prosenttia).

Tarkistetun direktiivin tavoitteena on edistää kansanterveyttä parantamalla uimavesien laatua entisestään.

(1) Uimaveden laadusta 8. joulukuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 76/160/ETY.

(2) KOM(2000) 860 lopullinen.

(3) Ks http://www. who. int/water_sanitation_health/Recreational_water/wsh01-2. pdf.

(4) EYVL L 135, 30.5.1991.

(5) EYVL L 67, 7.3.1998.

(6) EYVL L 375, 31.12.1991.

(7) EYVL L 327, 22.12.2000.