92002E0075

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0075/02

esittäjä(t): Maurizio Turco (NI) komissiolle

(25. tammikuuta 2002)

Aihe: Esperanton käyttöä käsittelevä yhteisen tulkkaus- ja konferenssipalvelun työryhmä

Euroopan komissio on pyytänyt varapuheenjohtajansa Neil Kinnockin välityksellä yhteistä tulkkaus- ja konferenssipalvelua perustamaan työryhmän tutkimaan esperanton oppimiseen liittyviä hankkeita ja arvioimaan, missä määrin esperantoa voidaan käyttää tulkkauksessa välikielenä.

Haluaisimme komissiolta vastauksen seuraaviin kysymyksiin:

- Milloin edellä mainittu pyyntö on esitetty yhteiselle tulkkaus- ja konferenssipalvelulle? Onko kyseinen työryhmä aloittanut toimintansa, ja jos on, niin milloin? Keitä työryhmään kuuluu, ja mikä pätevyys sen jäsenillä on? Millä perusteella työryhmän jäsenet on valittu?

- Onko työryhmä jo kokoontunut, ja jos on, niin milloin? Onko kokouksista laadittu pöytäkirjoja ja/tai tallenteita, ja jos on, niin ovatko ne julkisia? Mitä teoksia ja mitä tutkimuksia työryhmä on mahdollisesti ottanut huomioon (esimerkiksi Italian opetusministeriön tutkimus vuodelta 1995)?

- Mitä johtopäätöksiä työryhmä mahdollisesti on tehnyt? Jos työryhmä ei ole vielä tehnyt mitään johtopäätöksiä, niin milloin ja miten se aikoo tehdä johtopäätöksensä?

Neil Kinnockin komission puolesta antama vastaus

(12. maaliskuuta 2002)

Arvoisa parlamentin jäsen viittaa yhteisen tulkkaus- ja konferenssipalvelun (SCIC) hankkeeseen arvioida mahdollisuutta opiskella ja käyttää esperantoa tulkkauksen relekielenä. SCIC on tutkinut asiaa sekä itse että useiden yliopistojen ja akateemisten piirien edustajien kanssa.

Vaikka esperanton käyttö tulkkauksen relekielenä saattaa ensin tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, asiaa lähemmin tutkittaessa on ilmennyt vakavia käytäntöön, rahoitukseen ja tekniikkaan liittyviä vaikeuksia.

Komissio on vakaasti sitoutunut monikielisyyteen helpottaakseen kokousedustajien vuoropuhelua yhteisön toiminnassa. Se on aina pyrkinyt tarjoamaan tulkkauspalvelua niin monesta kielestä ja niin moneen kieleen kuin kokouksissa on tarvittu ottaen kuitenkin huomioon budjetin asettamat rajoitukset ja tulkkien saatavuuden. Usean relekielen käyttö antaa komissiolle tarvittavaa joustavuutta tarvitsematta turvautua kieliin, joita kukaan kokousedustajista ei käytä.

SCIC:n tietojen mukaan päteviä esperantonkielen tulkkeja ei ole ja on epätodennäköistä, että jäsenvaltioissa sijaitsevat oppilaitokset, joita SCIC käyttää tulkkauskurssien järjestämisessä, sisällyttävät esperanton kielivalikoimaansa. Logististen ja taloudellisten syiden vuoksi SCIC:llä itsellään ei ole mahdollisuutta aloittaa esperantonkielistä koulutusohjelmaa nykyisille ja tuleville tulkeille. Tulkin kouluttaminen virallisen kielen passiivikäytön edellyttämälle tasolle kestää kolmesta neljään vuotta osa-aikaisesti opiskeltaessa ja maksaa noin 70 000 euroa.

Lisäksi on otettava huomioon, että freelance-tulkkien osuus komission tarjoamista tulkkauspalveluista on noin puolet. Olisi selvästikin vaikeaa, ellei mahdotonta, varmistaa, että he opiskelisivat esperantoa, varsinkin kun tällaisesta taidosta ei olisi heille juurikaan hyötyä muualla.

Ei ole myöskään näyttöä siitä, että esperanton käyttö relekielenä parantaisi tulkkauksen yleistä laatua. Itse asiassa turvautumisessa sellaiseen kieleen, jota ei käytetä jokapäiväisessä elämässä, olisi vaarana, että viestien ja ajatusten täydellinen välittyminen kokouksissa ei olisi mahdollista.

Monien nykyisten ja tulevien yhteisön kielten tulkeista on pulaa. Koska komission politiikkana on keskittää voimavarat keskeisiin toimintoihin, SCIC:n ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että näissä kielissä ja erityisesti ehdokasmaiden kielissä on tarpeeksi tulkkeja. SCIC on laatinut useita toimintasuunnitelmia tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Tämä näkemys ei tietenkään vähennä mielenkiintoa, jota esperanto voi herättää muuten kuin tulkkauksessa.