92002E0028

KIRJALLINEN KYSYMYS P-0028/02

esittäjä(t): Joost Lagendijk (Verts/ALE) komissiolle

(15. tammikuuta 2002)

Aihe: Sisämarkkinoista vastaavan komission jäsen Bolkesteinin lausunnot verotuksen harmonisoinnista

Sunnuntaina 6. tammikuuta 2002 tehdyssä televisiohaastattelussa sisämarkkinoista vastaava komission jäsen Bolkestein mainitsi, että hänen mielestään on epätodennäköistä, että verokannat voitaisiin harmonisoida Euroopan unionissa. Bolkestein esiintyi valmisteveroja ja arvolisäveroa koskevien monien erojen vähentämisen suurena kannattajana. Hän arveli kuitenkin, että asiaa koskevat yritykset kaatuvat päätöksenteossa tarvittavaan yksimielisyyteen. Hän katsoi, että 15 jäsenvaltiota on vaikea saada samoille linjoille ja 25 jäsenvaltion tapauksessa se on lähes mahdotonta

Komission jäsen ei ehkä tunne tarpeeksi mahdollisuuksia, joita tarjoaa päätöksenteko käyttäen vahvistetun yhteistyön välinettä. Sillä on toki myös heikkoutensa. Osallistuvat jäsenvaltiot saattavatkin pitää sitä vähemmän houkuttelevana koska järjestelyn ulkopuolelle jääville maille tulee ilmeistä vapautta. On huomattava, että mikäli kyse on hyvin pienestä ulkopuolelle jäävien ryhmästä, ratkaisu saattaa kuitenkin johtaa tyydyttävään ratkaisuun. Monet jäsenvaltiot argumentoivat tällä tavalla tukiessaan vahvistetun yhteistyön välinettä ympäristöveropäätöksissä.

Voiko komissio vastata seuraaviin kysymyksiin:

- Onko komissio lopullisesti hylännyt aikomuksensa minimoida yhteisön jäsenvaltioiden monia verotuksellisia eroja sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi?

- Onko komissio harkinnut päätöksentekovaihtoehtoa, jossa halukkaissa jäsenvaltioissa käytetään vahvistetun yhteistyön välinettä (samaan tapaan kuin moni on halunnut tehdä ympäristöverojen käyttöönottoa koskevassa päätöksenteossa)? Jos ei ole, miksi?

- Onko komissiolla muita ratkaisuvaihtoehtoja verotuserojen supistamiseksi yhteisön jäsenvaltioiden välillä? Jos on, mitä ne ovat?

Frederik Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(8. helmikuuta 2002)

Komissio antoi 28. toukokuuta 2001 Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaisia tavoitteita tulevina vuosina koskevan tiedonannon(1), jossa määritellään komission niitä aloja koskeva politiikka, joilla verotusta on vielä yhdenmukaistettava. Siinä myös pidetään tärkeänä yhteistyön tehostamista ja muiden kuin lainsäädäntöön perustuvien välineiden käyttöä yhteisön veropoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tiedonannossa todetaan yhteistyön tiivistämisen osalta seuraavaa:

Myös Amsterdamin sopimuksella luotuja ja Nizzan sopimuksella edelleen kehiteltyjä mahdollisuuksia samoin ajattelevien jäsenvaltioiden alaryhmien tiiviimpään yhteistyöhön voitaisiin mahdollisesti hyödyntää tietyissä tapauksissa. Tätä keinoa voitaisiin käyttää erityisesti sellaisilla veropolitiikan aloilla, joita koskevat päätökset neuvosto tekee, pitkälläkin aikavälillä, yksimielisesti. Kyse on oltava itsenäisistä politiikan aloista siten, että jäsenvaltiot eivät voi valikoida niille kulloinkin parhaiten sopivia aloja. Nizzassa tehdyn päätöksen mukaan komissio voi ehdottaa neuvostolle, että jopa vain kahdeksasta jäsenvaltiosta koostuva ryhmä voi tehdä tiiviimpää yhteistyötä sen jälkeen, kun neuvosto on määräenemmistöllä

antanut siihen luvan. Nizzassa sovittujen periaatteiden mukaan tämä yhteistyö ei kuitenkaan saa muun muassa vahingoittaa sisämarkkinoita, luoda esteitä tai aiheuttaa syrjintää kaupankäynnissä, saada aikaan kilpailun vääristymistä tai vaikuttaa niiden jäsenvaltioiden toimivaltaan, oikeuksiin ja velvoitteisiin, jotka eivät osallistu yhteistyöhön []

Välillisen verotuksen osalta voidaan todeta, että tehostetun yhteistyön mahdollisuus voisi tarjota keinon ympäristö- ja energiaverotuksen kehittämiseen. Suurin osa jäsenvaltioista on ilmaissut selkeästi haluavansa edetä juuri tällä alalla.

(1) EYVL C 284, 10.10.2001.