92001E3625

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3625/01

esittäjä(t): Christopher Huhne (ELDR) komissiolle

(11. tammikuuta 2002)

Aihe: Korvaukset ranskalaisten brittiläiselle naudanlihalle asettamasta kiellosta

Ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tapauksessa C-1/00 antaman päätöksen, voisiko komissio ilmoittaa, mitä hyvitys- ja korvausmahdollisuuksia niiden brittiläisten maanviljelijöiden käytettävissä on, joiden elinkeinon harjoittamista Ranskan hallituksen laiton päätös on vaikeuttanut?

Onko komissio tyytyväinen kyseisissä tapauksissa käytettävissä oleviin korvaus- ja hyvitysmahdollisuuksiin, ja aikooko se tehdä ehdotuksia nykyisen tilanteen parantamiseksi?

David Byrnen komission puolesta antama vastaus

(10. huhtikuuta 2002)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön lainsäädäntö sisältää yleisen periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltio on velvollinen korvaamaan vahingot, joita se on aiheuttanut yksityishenkilöille rikkomalla yhteisön lainsäädäntöä (ks. erityisesti tuomiot asiassa Francovich ja Bonifaci vastaan Italian tasavalta(1), Brasserie du Pêcheur S. A. vastaan Saksan liittotasavalta(2) sekä The Queen vastaan Secretary of State for Transport ex parte: Factortame Ltd ym.)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi Ranskan rikkoneen yhteisön lainsäädäntöä asiassa C-1/00. Tästä syystä Yhdistyneen kuningaskunnan karjankasvattajat, joille rikkomisesta aiheutui vahinkoa, voisivat periaatteessa nostaa vahingonkorvauskanteen Ranskaa vastaan toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa.

Kantajien on täytettävä asiaa koskevan oikeuskäytännön edellytykset, jotta kanne tuottaa toivotun tuloksen.

Komissio on tyytyväinen edellä mainitun oikeuskäytännön sisältämiin yleisiin periaatteisiin, joista ilmenevät selkeästi jäsenvaltioiden velvollisuudet yksityishenkilöihin nähden tapauksissa, joissa jäsenvaltio rikkoo yhteisön lainsäädäntöä. Siksi komissio ei ole tähän mennessä esittänyt asiaa koskevia ehdotuksia. Tuomioistuin on ilmaissut, että asiaa koskevien yhteisön säännösten puuttuessa jäsenvaltioiden on kansallisessa lainsäädännössään säädettävä kriteereistä, joiden perusteella korvauksen suuruus määritellään. Tuomioistuin on kuitenkin korostanut, että kyseiset kriteerit eivät saa olla niitä kriteereitä epäedullisempia, joita sovelletaan vastaaviin kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin tapauksiin, ja että kriteerejä ei saa muotoilla niin, että vahingonkorvauksen saaminen on käytännössä mahdotonta tai erittäin hankalaa.

(1) Yhdistetyt asiat C-6/90 ja C-9/90, Kok. 1991, s. I-5357.

(2) Yhdistetyt asiat C-46/93 ja C-48/93, Kok. 1996, s. I-1029.