92001E3426

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3426/01

esittäjä(t): María Sornosa Martínez (PSE) komissiolle

(21. joulukuuta 2001)

Aihe: Kipsilouhos Moraletissa (Alicante Espanja)

Amoladorasin paikkakunnalla (Moralet) toimii nykyään kipsilouhos, jota on hyödynnetty laittomasti vuodesta 1998. Louhoksen vieressä sijaitsevalle asutukselle aiheutuvien haittojen takia paikkakunnan asukkaat ovat tehneet toistuvasti valituksia eri viranomaisille vedoten terveyssyihin, hengitysongelmiin (liiallinen pöly) ja meluun. Asukkaiden valitusten takia Valencian oikeusasiamiehen tukemana kunnanhallitus teetti ensin ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisen luvan myöntämisen esivaiheena. Vaikka arviointi olikin positiivinen louhoksen kannalta, siinä ei kuitenkaan otettu huomioon lähellä olevaa asutusta vain 20, 40 ja 80 metrin päässä louhoksesta eikä ehdotettu toimia, joilla olisi vähennetty haittoja, joita louhoksen toiminnasta mahdollisesti aiheutuisi ympäristölle ja asukkaiden terveydelle.

Huolimatta siitä, että ympäristöön ja väestön terveyden suojelemiseen liittyvät vähimmäisvaatimukset eivät ole täyttyneet, louhos jatkaa nykyisin toimintaansa ilman kunnan lupaa.

Ominaisuuksiensa takia Moraletin louhos kuuluu:

- direktiivin 85/337/ETY(1) soveltamisalaan ja sen myöhempien muutoksien (ympäristövaikutukset) mukaan liitteessä II tarkoitettuun kaivannaistoiminnan alaan

- direktiivin 90/313/ETY(2) (ympäristöä koskeva tiedon saanti, direktiivin muutos on tulossa voimaan) soveltamisalaan ja 2b artiklan mukaan toimintoihin, jotka aiheuttavat haittaa.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta tässä tapauksessa noudatettaisiin direktiivin 85/337/ETY määräyksiä siten, että ympäristövaikutusten arvioinnin asianmukainen suorittaminen varmistettaisiin?

Miten komissio aikoo taata direktiivin 90/313/ETY määräysten nojalla louhoksen läheisyydessä asuvan väestön oikeudet saada paikkansa pitävää tietoa mahdollisista louhoksen aiheuttamista vaaroista?

Voiko komissio taata, että Moraletin kipsilouhos ei ole ristiriidassa yhteisön lainsäädännössä olevien melusaasteen torjumiseen ja erityisesti laitteistoihin liittyvien yleisten määräysten kanssa?

(1) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

(2) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56.

Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus

(7. maaliskuuta 2002)

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY(1), sellaisena kuin ne on muutettuna 3. maaliskuuta 1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY(2), voitaisiin ehkä soveltaa tähän tapaukseen, sillä

kivilouhokset ja avokaivokset kuuluvat direktiivin liitteeseen I, kun niiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria, ja muussa tapauksessa liitteeseen II.

Direktiivin 2 artiklan mukaan hankkeet, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, on alistettava lupamenettelyyn ja että niiden vaikutukset arvioidaan ennen luvan myöntämistä.

Direktiivin liitteeseen I kuuluvat hankkeet on arvioitava 510 artiklan mukaisesti. Liitteessä II luetelluista hankkeista jäsenvaltioiden on määriteltävä tapauskohtaisesti selvittämällä tai jäsenvaltion asettamien raja-arvojen tai valintaperusteiden avulla, onko hanke arvioitava 510 artiklan mukaisesti. Kummassakin tapauksessa jäsenvaltion on otettava huomioon liitteessä III vahvistetut asiaankuuluvat arviointiperusteet. Viranomaisten päätöksen on oltava kansalaisten saatavilla.

On huomattava, että direktiiviä 85/337/ETY on muutettu direktiivillä 97/11/EY. Kuitenkin direktiivin 97/11/EY 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos lupahakemus jätetään viranomaiselle ennen 14. maaliskuuta 1999, direktiivin 85/337/ETY säännöksiä, sellaisina kuin ne olivat ennen muutoksia, sovelletaan edelleen.

Ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7. kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/313/ETY(3) 3 artiklassa säädetään, että viranomaisia on vaadittava saattamaan ympäristöön liittyvät tiedot kaikkien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden saataville näiden pyynnöstä ja näiden tarvitsematta osoittaa, että asia koskee heitä.

Artiklan 4 kohdassa tarkennetaan, että viranomaisen on vastattava tietoja pyytävälle henkilölle mahdollisimman pian ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua. Kieltäytyminen antamasta pyydettyjä tietoja on perusteltava, ja sen on perustuttava 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittuihin poikkeuksiin.

Lisäksi direktiivin 90/313/ETY 4 artiklassa säädetään, että henkilö, joka katsoo, että hänen tietopyyntönsä on perusteettomasti hylätty tai jätetty huomiotta, taikka että viranomainen on vastannut siihen riittämättömästi, voi hakea tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta muutosta päätökseen kyseisen kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti.

Komissio ei pysty arvioimaan pelkästään arvoisan parlamentin jäsenen antamien tietojen perusteella, onko Espanjan viranomaisia pyydetty antamaan kyseisen louhoksen naapurustossa asuvalle väestölle tietoja louhokseen liittyvistä vaaroista, ja ovatko nämä käsitelleet tällaiset pyynnöt direktiivin säännösten vastaisesti.

Mikäli viranomaiset todella ovat direktiivin säännösten vastaisesti kieltäytyneet antamasta kyseisiä tietoja, tietojen pyytäjän olisi haettava muutosta päätökseen direktiivin 4 artiklan ja direktiivin Espanjan lainsäädäntöön saattaneiden säännöksen mukaisesti.

Tällä hetkellä ei ole voimassa yhteisön säädöksiä, jossa määritettäisiin kaivoksella käytettyjen koneiden ympäristöön kohdistuvien melupäästöjen rajat. Ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä ympäristöön koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 8. toukokuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/14/EY(4) mukaisesti jäsenvaltioiden on kuitenkin 3. tammikuuta 2002 alkaen asetettava tiettyjen ulkona käytettävien laitteiden yhteisössä tapahtuvalle käyttöönotolle tai markkinoille saattamiselle tiettyjä meluhaittoja koskevia ehtoja. Sen 12 artiklassa asetetaan melurajoja useille laitteille, muun muassa joillekin tiivistyslaitteille, kaivurikuormaajille ja dumppereille.

Komissio tulee joka tapauksessa pyytämään Espanjan viranomaisilta huomautuksia parlamentin jäsenen esille tuomiin asioihin varmistaakseen, että asiassa noudatetaan sitä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

(1) EYVL L 175, 5.7.1985.

(2) EYVL L 73, 14.3.1997.

(3) EYVL L 158, 23.6.1990.

(4) EYVL L 162, 3.7.2000.