52002DC0208

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE - kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2002-2006

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

1.1 Sisältö

1.2 Soveltamisala

2. Uuden kuluttajapoliittisen strategian perusteet

2.1 EU:n kuluttajapolitiikan soveltamisala

2.2 Uusi strategia

2.2.1 Vaikutusten arviointi

2.2.2 Tietoon perustuva politiikka

2.3 Uuden strategian tärkeimmät taustatekijät

2.3.1 Euro

2.3.2 Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja teknologiset muutokset

2.3.3 Sisämarkkinoiden täysimääräinen hyödyntäminen

2.3.4 Hallintotapaa koskevan uudistuksen toteuttaminen

2.3.5 Valmistautuminen laajentumiseen

2.4 Uuden kuluttajapoliittisen strategian rakenne

3. Uuden kuluttajapoliittisen strategian tavoitteet

3.1 Keskipitkän aikavälin tavoite 1: "Korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja kaikkialla EU:ssa"

3.1.1 Kuluttajille tarjottavien tavaroiden ja palveluiden turvallisuus

3.1.2 Kuluttajien taloudellisia etuja koskeva lainsäädäntö

3.1.2.1 Kaupalliset käytännöt

3.1.2.2 Yhteisön nykyisen kuluttajalainsäädännön tarkastelu

3.1.2.3 Kuluttajasopimuksiin sovellettava lainsäädäntö

3.1.3 Rahoituspalvelut

3.1.4 Sähköinen kauppa

3.1.5 Yleishyödylliset palvelut

3.1.5.1 Yleishyödylliset palvelut - Liikenne

3.1.5.2 Yleishyödylliset palvelut - Energia

3.1.6 Kansainvälinen kauppa, standardointi ja pakkausmerkinnät

3.2 Keskipitkän aikavälin tavoite 2: Kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen

3.2.1 Täytäntöönpanoa koskeva yhteistyö jäsenvaltioiden välillä

3.2.1.1 Kansainvälinen markkinoinnin valvontaverkko (IMSN)

3.2.1.2 Kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskeva tietokanta (CLAB)

3.2.2 Tiedot tavaroiden ja palveluiden turvallisuudesta

3.2.3 Valitusmenettelyt

3.2.3.1 Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt (ADR)

3.2.3.2 EU-kuluttajaneuvontakeskukset (Euroguichet-toimistot)

3.2.3.3 Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla

3.2.4 Tuki kuluttajajärjestöille

3.3 Keskipitkän aikavälin tavoite 3: Kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan

3.3.1 Kuluttajajärjestöjen osallistumista EU-politiikan laatimiseen koskevien mekanismien tarkistus

3.3.1.1 Kuulemista koskevat vaatimukset

3.3.1.2 Osallistuminen neuvoa-antaviin elimiin ja työryhmiin

3.3.1.3 Standardointi

3.3.1.4 Kuluttajien osallistuminen muiden EU-elinten toimintaan

3.3.2 Kuluttajille tiedottaminen ja kuluttajavalistus

3.3.2.1 Tiedottaminen

3.3.2.2 Valistus

3.3.3 Kuluttajajärjestöjen tukeminen ja valmiuksien parantaminen

3.3.3.1 Kuluttajajärjestöjen henkilökunnan koulutusohjelma

3.3.3.2 Kuluttajia koskevien yhteisön toimien yleisistä puitteista annetun säädöksen tarkistus

4. Päätelmät

Liite

Kuluttajapolitiikan toimintaohjelma (2002-2006)

viitteellinen luettelo toimista

Tavoite 1: Korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja

Tavoite 2: kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen

Tavoite 3: kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan

Kuluttajapolitiikan laadun parantamista koskevat toimet

RAHOITUSTA KOSKEVA SELVITYS

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2002-2006

1. Johdanto

1.1 Sisältö

Tässä tiedonannossa esitetään komission strategia yhteisön kuluttajapolitiikkaa varten seuraaviksi viideksi vuodeksi (2002-2006). Komissio antoi viime vuonna välikertomuksen [1] edellisen toimintasuunnitelman puitteissa (1999-2001) saavutetusta edistyksestä tämän uuden strategian valmistelua varten. Uudessa strategiassa asetetaan kolme keskipitkän aikavälin tavoitetta, joihin pyritään lyhyen aikavälin ohjelmaan sisältyvillä toimilla. Toimintaohjelmaa tarkastellaan säännöllisesti komission yksiköiden laatiman valmisteluasiakirjan avulla. Strategian kolme tavoitetta ovat

[1] KOM(2001) 486.

* korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja

* kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen

* kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan.

Tavoitteilla pyritään sisällyttämään kuluttajanäkökohdat kaikkeen EU-politiikkaan, hyödyntämään täysimääräisesti sisämarkkinoita kuluttajan kannalta ja valmistautumaan laajentumiseen.

Ensimmäisessä tavoitteessa ("korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja") tärkeimpiä toimia ovat aloitteet, jotka koskevat kuluttajansuojaa [2] ja palveluiden turvallisuutta käsittelevässä vihreässä kirjassa esiin otettuihin kaupallisiin käytäntöihin liittyvien aiheiden seurantaa. Toisessa tavoitteessa ("kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen") pyritään ensisijaisesti kehittämään puitteet jäsenvaltioiden väliseen hallinnolliseen yhteistyöhön ja valitusmenettelyjä kuluttajille. Kolmannen tavoitteen ("kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan") saavuttamiseksi uudistetaan mekanismeja, joilla kuluttajajärjestöt osallistuvat EU:n poliittiseen päätöksentekoon, ja luodaan koulutusta ja valmiuksien parantamista koskevia hankkeita.

[2] KOM(2001) 531 lopullinen, 2.10.2001.

EU:n kuluttajapolitiikka on keskeisellä sijalla komission strategisessa tavoitteessa parantaa kaikkien elämänlaatua. [3] Se on keskeinen tekijä myös komission strategisessa tavoitteessa luoda uutta taloudellista dynamiikkaa ja nykyaikaistaa Euroopan talouselämää. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston luominen vuonna 1999 sekä tieteellisen ja sääntelytyön uudelleenorganisointi riippumattomuuden, avoimuuden ja paremman kuluttajansuojan takaamiseksi osoittavat kuluttajapolitiikan merkityksen kasvaneen.

[3] Komission tiedonanto Strategiset tavoitteet vuosina 2000-2005 - Uuden Euroopan hahmotteleminen, KOM(2000) 154 lopullinen, 9.2.2000.

Tällä tiedonannolla kehotetaan Euroopan parlamenttia, neuvostoa, talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa sekä kaikkia asiaan liittyviä tahoja tukemaan esitettyä yleistä lähestymistapaa ja etenkin edellä mainittuja kolmea tavoitetta. Komissio kehottaa näitä tahoja myös hyväksymään ehdotetut avaintoimet ja tukemaan niiden täytäntöönpanoa.

1.2 Soveltamisala

Tässä tiedonannossa kuluttajapolitiikka kattaa kuluttajiin markkinoilla liittyvät taloudelliset, oikeudelliset ja turvallisuusseikat, kuluttajatiedotuksen ja -valistuksen sekä sen, että pyritään edistämään kuluttajajärjestöjen ja muiden sidosryhmien osallistumista kuluttajapolitiikan kehittämiseen. Elintarviketurvallisuus ei sisälly strategian soveltamisalaan, vaan sitä käsitellään erikseen, ja sillä on oma lainsäädäntöohjelmansa. Elintarviketurvallisuutta koskevassa valkoisessa kirjassa [4], joka hyväksyttiin 12. tammikuuta 2000, on ehdotuksia mittavaksi ohjelmaksi, jolla alan lainsäädäntöä uudistetaan.

[4] KOM(1999) 719 lopullinen.

2. Uuden kuluttajapoliittisen strategian perusteet

EU:n tasoisen kuluttajapolitiikan kehittäminen on ollut ehdoton edellytys sisämarkkinoiden asteittaiselle vahvistumiselle. Tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus on edellyttänyt yhteisiä tai ainakin yhdenmukaisia sääntöjä, jotta on voitu taata kuluttajien etujen riittävä suoja ja poistaa sääntelyn aiheuttamat esteet ja kilpailun vääristyminen.

Toimilla on usein pyritty antamaan kuluttajille keinot tehdä riippumattomia ja tietoon perustuvia valintoja ja suojella näin omia etujaan. Tällä tavoin varmistetaan se, että kuluttajilla on riittävät ja paikkansapitävät tiedot ennen kaupankäynnin aloittamista ja että heillä on tietyt oikeudet, mikäli lopputulos ei vastaa odotuksia. Tällaisilla toimilla pyritään korjaamaan yksittäisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välinen rakenteellinen epätasapaino, joka johtuu kuluttajien tiedon, lainsäädännön tuntemuksen ja taloudellisten resurssien puutteesta.

Joissakin tilanteissa on pidetty riittämättömänä, että tarjotaan pelkkä perusta tietoon perustuville valinnoille ja oikeussuojakeinoille, etenkin fyysisen terveyden ja turvallisuuden suojelun kannalta. Tällaisissa tilanteissa yhdenmukaistettuja sääntöjä on pidetty välttämättöminä, jotta voitaisiin taata riittävä suoja kaikille kuluttajille riippumatta heidän kyvystään suojella itseään tekemällä tietoon perustuvia valintoja. Säännöistä päätetään suureksi osaksi sen perusteella, kuinka merkittävä suojattava etu on poliittisesti ja miten kuluttajat pystyvät suojelemaan itseään käytännössä tekemällä tietoon perustuvia valintoja.

2.1 EU:n kuluttajapolitiikan soveltamisala

EU:n kuluttajapolitiikalla olisi vahvistettava keskeiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset, turvattava taloudelliset edut varmistamalla samalla korkeatasoinen suoja ja täytettävä kaikkien EU:n kansalaisten odotukset. Markkinoille saatettujen tuotteiden ja palveluiden olisi oltava turvallisia, ja kuluttajien olisi saatava asianmukaiset tiedot voidakseen tehdä valintoja. Kuluttajia olisi suojattava myös hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä. Suuri osa alaan liittyvästä työstä koskee lainsäädäntöä ja muita toimia, joilla on välitöntä vaikutusta markkinakäyttäytymiseen, kuten standardointia, käytännesääntöjä tai hyviä toimintatapoja.

EU:n kuluttajapolitiikalla olisi myös lisättävä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia niin, että he ymmärtäisivät heihin vaikuttavaa politiikkaa ja antaisivat panoksensa sen laatimiseen. Kuluttajilla olisi oltava valmiudet ajaa etujaan, jotta he olisivat samassa asemassa muiden EU:n tasolla edustettuina olevien kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa.

On myös tärkeää, että kaikki kuluttajat pystyvät tasaveroisesti ja täysimääräisesti hyödyntämään sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia eli suurempaa valikoimaa, alempia hintoja sekä olennaisten palveluiden kohtuuhintaisuutta ja saatavuutta. Valtioiden rajat ylittävän kaupankäynnin esteet olisi näin ollen poistettava, jotta sisämarkkinat voivat kehittyä myönteisesti sekä kuluttajan että elinkeinonharjoittajan kannalta. Tämän vuoksi EU:n kuluttajapolitiikalla pyritään luomaan johdonmukainen ja yhtenäinen ympäristö, jolla varmistetaan kuluttajien luottamus rajatylittävään kaupankäyntiin kaikkialla EU:ssa.

Erityisten kuluttajansuojasääntöjen lisäksi kuluttajaan vaikuttavat muutkin tärkeät EU-politiikan alat kuten esimerkiksi sisämarkkina-, ympäristö-, liikenne-, rahoituspalvelu-, kilpailu-, maatalous- ja ulkomaankauppapolitiikka ja kestävää kehitystä koskeva politiikka. Kuluttajapolitiikkaa ei voida kehittää eristyksissä, ottamatta huomioon muita aloja, joilla on vaikutusta kuluttajiin. Kuluttajanäkökohtien järjestelmällinen sisällyttäminen kaikkiin EU:n politiikan asiaankuuluviin aloihin on keskeisen tärkeää, ja viime vuosina tässä onkin edistytty huimasti. Tulevaisuudessa olisi pyrittävä rakentamaan näiden saavutusten pohjalle, jotta kuluttajanäkökohdat otettaisiin järjestelmällisemmin huomioon muussa politiikassa.

Vastaavasti kuluttajapolitiikassa on otettava huomioon muiden alojen näkökohdat, jotta voitaisiin varmistaa yhtenäinen lähestymistapa yhteisön politiikassa kokonaisuudessaan. Kuluttajien valinnat ovat hyvin tärkeitä myös esimerkiksi kestävän kehityksen kannalta yhteisön sosiaali-, ympäristö- ja talouspolitiikassa.

Kuluttajapolitiikan alalla EU:n tasoisilla toimilla on lisäarvoa ja EU:lla ja kansallisilla viranomaisilla on jaettu vastuu. EU:n säännöt pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden tasolla, ja kuluttajanäkökohtien sisällyttäminen muuhun politiikkaan on tehokasta vain, jos jäsenvaltioissa sovelletaan samanlaista lähestymistapaa. Kuluttajapolitiikka on kaikkien EU:n politiikan alojen yhteinen asia, jota koskevia toimia toteutetaan jäsenvaltioiden keskus- ja aluetasolla sekä koko Euroopan tasolla.

Edellä esitetyt periaatteet on kirjattu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 ja 95 artiklaan.

2.2 Uusi strategia

2.2.1 Vaikutusten arviointi

Kuluttajapoliittisen strategian onnistumista voidaan mitata vain tutkimalla sen vaikutusta kuluttajiin Euroopassa. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää, että strategian perusteet asetetaan selkeästi etukäteen, strategian edistymistä seurataan säännöllisesti, kunkin toimen onnistumista arvioidaan tarkasti ja kokemuksista otetaan opiksi. Näin kokemusten perusteella voidaan ehdottaa tarvittaessa mukautuksia politiikkaan.

2.2.2 Tietoon perustuva politiikka

Kuluttajapolitiikan tueksi tarvitaan asiaankuuluvaa tietoa, jotta politiikkaa voidaan mukauttaa ja ensisijaisia tavoitteita asettaa asianmukaisesti. Tarvitaan kattavia, järjestelmällisiä ja jatkuvia pyrkimyksiä, jotta voidaan kehittää sopiva tietokanta poliittisille päättäjille keskeiseksi apuvälineeksi. Myös kansalaisia varten tarvitaan tietoja, joilla parannetaan hintavertailujen avoimuutta, etenkin euron käyttöönoton jälkeen. Kuluttajat vaativat tarkkoja tietoja myös tavaroiden ja palveluiden turvallisuudesta voidakseen tehdä valistuneita päätöksiä, ja monet kuluttajat haluavat saada tietoja tuotteisiin liittyvistä muista seikoista kuten niiden ympäristövaikutuksista. Komissio tarjoaa edelleen yksityiskohtaisia tietoja kuluttajia kiinnostavista ajankohtaisista aiheista Vuoropuhelu kansalaisten kanssa -julkaisuissa ja -verkkosivulla (http://europa.eu.int/citizens).

Kuluttaja-asioiden monimuotoisuuden vuoksi kattaviin kuluttajatietoihin on sisällyttävä yleisiä määrällisiä tietoja (esim. kulutusta, elinoloja ja muita sosioekonomisia näkökohtia koskevia tietoja), kuluttajatoimintaan liittyviä tietoja (esim. tietoja osallistumisesta kuluttajajärjestöjen toimintaan) ja kuluttajien taloudellisia etuja koskevia tietoja (esim. hintatietoja). Poliittisia päättäjiä varten määrällisiä tietoja on täydennettävä laadullisilla tiedoilla, joita voidaan hankkia esimerkiksi kuluttajien asenteita, tietoja ja tyytyväisyyttä koskevilla mielipidetutkimuksilla. Kuluttajavalitusten ja niiden käsittelyn seuranta on myös erittäin tärkeää, jotta saadaan parempaa tietoa kuluttajien eduista ja markkinakehityksestä.

Komissio kehittää edelleen kuluttajia ja markkinoita koskevista tiedoista koostuvaa tietokantaansa. Se jatkaa Consumers in Europe - facts and figures -julkaisun, kuluttajahintatutkimusten, Eurobarometrin ja yleishyödyllisiä palveluita koskevien ryhmätutkimusten julkaisemista. Se aikoo myös tehdä Eurobarometri-kyselyitä valtioiden rajat ylittävistä kuluttajaongelmista, kuluttajille tiedottamisesta ja kuluttajien edustuksesta. Lisäksi se kehittää kuluttajatyytyväisyyttä mittaavia indikaattoreita ja toteuttaa poliittista päätöksentekoa koskevan interaktiivisen aloitteen, jossa käytetään Internetiin perustuvaa menetelmää palautteen keräämiseen sekä kuulemiseen. Komissio hyödyntää myös asiaan kuuluvaa tieteellistä tutkimusta etenkin tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmien kautta.

2.3 Uuden strategian tärkeimmät taustatekijät

Uuden strategian kehittämisessä on otettu huomioon seuraavat viisi keskeistä tekijää.

2.3.1 Euro

Pitkään odotettu euron saapuminen kuluttajien kukkaroihin on alkanut muuttaa merkittävällä tavalla elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien asenteita. Euron käyttöönoton myötä poistui tärkeä psykologinen este, joka on haitannut ostoksilla käymistä toisissa jäsenvaltioissa. Samalla myös hintavertailuiden tekeminen helpottui, ja tämän ansiosta rajatylittävän kaupankäynnin tarjoamien mahdollisuuksien pitäisi olla selvempiä kuluttajalle.

2.3.2 Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja teknologiset muutokset

Internetin käyttö ja sen yleisyys kotitalouksissa ovat kasvamassa. Marraskuussa 2001 noin 50 prosenttia väestöstä (yli 15-vuotiaista) käytti Internetiä joko kotona, työssä, koulussa, jossakin julkisessa tilassa tai matkaviestinten kautta. Internetin yleisyys EU:n kotitalouksissa nousi maaliskuussa 2000 vallinneesta 18 prosentista 38 prosenttiin joulukuussa 2001 [5]. Nämä suuntaukset saavat useammat kuluttajat tietoisiksi sähköisen kaupankäynnin tarjoamista mahdollisuuksista.

[5] Raportti e-Europe-vertailuanalyyseistä, KOM(2002) 62 lopullinen, 5.2.2002.

Sähköinen kaupankäynti ja tietoyhteiskunta vähentävät etäisyyden merkitystä monien tuotteiden ja ennen kaikkea palveluiden mainonnassa, markkinoinnissa ja vähittäismyynnissä.

Myös kulutusmallit ovat muuttumassa. Palvelusektori kasvaa: sen osuus BKT:stä on tällä hetkellä EU:ssa ainakin kaksinkertainen tuotantosektoriin nähden ja kolminkertainen, jos siihen sisällytetään sosiaaliset ja julkiset palvelut. [6] Tämä merkitsee sitä, että palvelut, myös niiden turvallisuusnäkökohdat, on otettava enenevässä määrin huomioon EU:n kuluttajapolitiikassa.

[6] Lähde: Eurostat

2.3.3 Sisämarkkinoiden täysimääräinen hyödyntäminen

Muutosten myötä valtioiden rajat ylittävästä kaupankäynnistä on tullut realistisempi vaihtoehto. Vähittäismyynnin sisämarkkinapotentiaalin täyden hyödyntämisen tiellä on kuitenkin edelleen esteitä.

Tutkimusten mukaan kuluttajille tarjottavissa tavaroissa ja palveluissa on edelleen eri jäsenvaltioiden välillä suuria hintaeroja, joita kuluttajat voisivat hyödyntää, jos heillä olisi enemmän luottamusta maiden rajojen yli tapahtuvaan kaupankäyntiin. Lisäksi hinnat saattaisivat alentua, jos elinkeinonharjoittajat voisivat myydä tavaroita ja palveluita rajojen yli toteuttamatta erityisjärjestelyitä eri maita varten.

Suuret hintaerot

Tuoreimmassa komission kertomuksessa yhteisön tuote- ja pääomamarkkinoiden toiminnasta [7] tuodaan esiin, että elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden vähittäismyyntihinnat vaihtelevat edelleen suuresti jäsenvaltioiden välillä ja että hintaerojen kaventuminen on hidastunut merkittävästi viime vuosina. Yleisesti ottaen hinnat EU-maiden välillä vaihtelevat kolmesta viiteen kertaa enemmän kuin maiden sisällä. Kertomuksessa todetaan, että erilaiset kansalliset säännökset, yrityskäytännöt ja kilpailuongelmat saattavat yhdessä pitää yllä hintaeroja yhteisössä.

[7] KOM(2001) 736.

Eri jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia kuluttajansuojasääntöjä. Koska kuluttajat eivät ole varmoja siitä, miten kuluttajansuojaa sovelletaan ulkomailta hankittuihin tuotteisiin tai palveluihin, he tyytyvät ainoastaan oman jäsenvaltionsa tarjontaan.

Kuluttajien luottamuksen puute rajatylittäviin ostoihin

Kaikkialla EU:ssa kuluttajat luottavat huomattavasti vähemmän muissa jäsenvaltioissa kuin omassaan tapahtuvaan kaupankäyntiin: vain 31 prosenttia kuluttajista pitää kuluttajansuojaa hyvänä rajatylittävissä kiistatapauksissa myyjän kanssa, kun sama luku samanlaisessa kiistassa kotimaan osalta on keskimäärin 56 prosenttia [8].

[8] Consumers survey, EOS GALLUP EUROPE, tammikuu 2002. Tutkimusta koskeva raportti on nähtävissä seuraavalla verkkosivulla: http://europa.eu.int/comm/dgs/health_consumer/events/event42_en.html

Myöskään elinkeinonharjoittajille ei ole aina selvää, minkälaisia käytäntöjä niiden on noudatettava, jos ne haluavat käydä kauppaa muiden jäsenvaltioiden kuluttajien kanssa. Tämän vuoksi Euroopan unionin on varmistettava, että sisämarkkinasäännöillä ja -käytännöillä lisätään kuluttajien luottamusta rajatylittävään kaupankäyntiin. Tätä varten tarvitaan yksinkertaisempia ja yleisempiä sääntöjä, samanlaista täytäntöönpanotasoa kaikkialla EU:ssa, paremmin saatavilla olevaa kuluttajatiedotusta ja -valistusta sekä tehokkaita valitusmekanismeja.

Rajatylittävä kaupankäynti ei korvaa tavanomaista kaupankäyntiä, paitsi aivan rajaseuduilla. Mutta pelkästään se, että rajatylittävästä kaupankäynnistä tehdään realistinen mahdollisuus, voi jo itsessään vaikuttaa paikallisiin markkinoihin kilpailua piristävästi. Vaikka vain pieni osuus kuluttajista tekisi ostoksia ulkomailla, sillä on vaikutusta hintoihin kaikkien jäsenvaltioiden markkinoilla. Tämä vaikutus on nähty jo esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan autosektorilla [9].

[9] Ks. http://europa.eu.int/comm/competition/car_sector/price_diffs.

2.3.4 Hallintotapaa koskevan uudistuksen toteuttaminen

Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto, heinäkuussa 2001 hyväksytty eurooppalaista hallintotapaa koskeva valkoinen kirja [10] ja piakkoin komissiolle esitettävä parempaa sääntelyä koskeva toimintaohjelma edustavat yhdessä poliittista uudistustahtoa. Nämä aloitteet ovat käynnistäneet tärkeän keskustelun, jossa on käsitelty säädösten laadun ja tehokkuuden parantamista, niiden yksinkertaistamista sekä kansalaisyhteiskunnan laajempaa kuulemista ja ottamista mukaan EU:n päätöksentekoprosessiin.

[10] KOM(2001) 428 lopullinen.

Kansalaiset odottavat EU:lta paljon: odotukset kohdistuvat sen kykyyn turvata kuluttajien turvallisuus, ajaa heidän etujaan ja tarjota välitöntä etua Euroopan yhdentymisestä. Samalla he kuitenkin tuntevat vieraantuvansa yhä kauemmas EU:sta, sen prosesseista ja toimielimistä. Tämän takia EU:n tulevalla kuluttajansuojapolitiikalla olisi sekä saatava aikaan konkreettista hyötyä kuluttajalle että saatava kuluttajat mukaan politiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon. Hyvän hallintotavan viisi periaatetta - avoimuus, osallistuminen, vastuuvelvollisuus, tehokkuus ja johdonmukaisuus - ovat merkityksellisiä kuluttajapolitiikan kannalta, ja niiden olisi kuuluttava olennaisena osana tulevaan strategiaan.

2.3.5 Valmistautuminen laajentumiseen

Ehdokasmaiden liittyminen EU:hun vaikuttaa suuresti sisämarkkinoiden toimintaan. Tämä koskee etenkin kuluttajansuojaa, jonka alalla kansalaiset kuluttajina kokevat laajentuneiden markkinoiden vaikutukset. EU joutuu kohtaamaan uusia sääntely- ja täytäntöönpano rakenteita ja yleisesti ottaen uusia asenteita kuluttajansuojaan.

Monet kuluttajansuojasäännöt kuuluvat tällä hetkellä kansalliseen eivätkä EU:n lainsäädäntöön. Vaikka näiden säännösten yksityiskohdat vaihtelevat nykyisissä jäsenvaltiossa, perusajatukset ovat kuitenkin samansuuntaiset. Ehdokasmaiden liittyessä kansallisten säännösten epäyhtenäisyys kuitenkin lisääntyy merkittävästi. Ehdokasmaiden täytäntöönpanorakenteet ovat usein heikommat ja myös kuluttajien kokemukset ja odotukset hyvin erilaisia. Ehdokasmaiden kuluttajajärjestöillä on vielä pitkä matka kuljettavanaan, ennen kuin ne pystyvät täysimittaisesti hoitamaan tehtäviään eli tiedottamaan kuluttajille, edustamaan heitä ja valvomaan markkinoita.

Haasteena on täyttää uusien jäsenten perustellut odotukset mutta taata samalla kuluttajansuojan nykytaso ja parantaa sitä sekä turvallisuusnäkökohtien että kuluttajan oikeudellisten ja taloudellisten oikeuksien osalta. Tämän vuoksi laajentumiskysymykset otetaan huomioon koko strategiassa, ja komissio pyrkii edelleen kaikin keinoin auttamaan ehdokasmaiden kuluttajia, heidän edustajiaan ja kansallisia viranomaisia valmistautumaan laajentumiseen.

2.4 Uuden kuluttajapoliittisen strategian rakenne

Tässä tiedonannossa esitetään komission strategia yhteisön kuluttajapolitiikkaa varten seuraaviksi viideksi vuodeksi (2002-2006). Siinä asetetaan kolme keskipitkän aikavälin tavoitetta, jotka toteutetaan lyhyen aikavälin ohjelmaan sisältyvillä toimilla. Ohjelmaa tarkastellaan säännöllisesti komission yksiköiden laatiman valmisteluasiakirjan avulla. Keskipitkän aikavälin strategia tarjoaa pysyvät suuntaviivat, ja lyhyen aikavälin ohjelmaa taas voidaan nopeammin mukauttaa muuttuvien olosuhteiden mukaisesti.

Komissio aikoo yhdistää strategian valmistelun paremmin kuluttajansuojatoimia koskevaan rahoitusvälineeseen [11], jolla on tällä hetkellä erilainen aikataulu.

[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 283/1999/EY, tehty 25. tammikuuta 1999, kuluttajia koskevien yhteisön toimien yleisistä puitteista, EYVL L 34, 9.2.1999, s. 1.

3. Uuden kuluttajapoliittisen strategian tavoitteet

Edellä esitettyjen keskeisten tekijöiden perusteella on päädytty kolmeen keskipitkän aikavälin tavoitteeseen:

Tavoite 1: "korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja". Kuluttajansuojaa on kehitettävä, jotta kuluttajilla ja elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuudet saada todellista hyötyä sisämarkkinoista. Keskeistä tässä on yhteisten kuluttajansuojasääntöjen ja -käytäntöjen vahvistaminen kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä merkitsee siirtymistä nykytilanteesta, jossa kussakin jäsenvaltiossa on joukko erilaisia sääntöjä, johdonmukaisempaan kuluttajansuojaympäristöön EU:ssa.

Tavoite 2: "kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen". Mikään laki ei ole hyvä, ellei sitä panna tehokkaasti täytäntöön. Kun taloudellisen yhdentymisen aste nousee vakaasti sisämarkkinoilla ja kuluttajille avautuu enemmän mahdollisuuksia, kuluttajilla olisi oltava käytännössä samantasoinen suoja kaikkialla EU:ssa ja varsinkin laajentuneessa EU:ssa. Myös elinkeinonharjoittajat haluavat yhdenmukaisempaa sääntöjen soveltamista. Viranomaisilla olisi oltava tähän liittyvää yhteistyötä varten konkreettiset ja tehokkaat keinot.

Tavoite 3: "kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan". Kuluttajajärjestöjen osallistuminen politiikkaan on keskeistä sekä sisällön että prosessin kannalta.

Nämä tavoitteet tukevat toisiaan. EU-politiikan täytäntöönpano helpottuu, jos yleisessä kuluttajansuojassa saavutetaan korkeampi taso, mutta yhteiset EU-säännöt, joiden täytäntöönpano ei ole yhtenäistä, luovat epävarmuutta ja vähentävät kuluttajien saamaa hyötyä. Yhtenäisestä suojan tasosta saatavia etuja ei voida hyödyntää täysimääräisesti, jos kuluttajajärjestöt eivät ole riittävän vahvoja voidakseen hoitaa tehtäväänsä ja osallistua politiikan laadintaan poliittisten päättäjien kanssa, tuoda esiin ongelmia ja helpottaa sääntöjen täytäntöönpanoa markkinavalvonnan kautta.

Strategiassa on asetettu etusijalle toimet, jotka täydentävät toisiaan ja jotka yhdessä - kriittisen massansa ansiosta - saavat aikaan kerrannaisvaikutuksia. Ensisijaisissa toimissa käsitellään pääasiassa valtioiden rajat ylittäviä kysymyksiä. Ne on valittu, jotta maksimoitaisiin vaikutukset EU:n tasolla. Joissakin toimissa ehdotetaan vähäisten resurssien yhdistämistä, EU:n tai jäsenvaltioiden tasolla, ja useimmissa käsitellään useampaa kuin yhtä tavoitetta. Erityistä huomiota on kiinnitetty toimiin, joilla edistetään kuluttajanäkökohtien huomioon ottamista muilla politiikan aloilla ja valmistautumista laajentumiseen.

3.1 Keskipitkän aikavälin tavoite 1: "Korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja kaikkialla EU:ssa"

Tavoitteena ei ole pyrkiä sääntelemään kaikkea kuluttajansuojaa yksityiskohtaisesti yhteisön tasolla. Se ei olisi toivottavaa eikä käytännöllistä. Tavoitteena on yhdenmukaistaa asianmukaisella tavalla (puitedirektiivillä, standardeilla, käytännesäännöillä) tavaroiden ja palveluiden turvallisuus ja ne kuluttajien taloudellisiin etuihin liittyvät seikat, joiden ansiosta kuluttajien luottamus lisääntyy niin, että he uskaltavat tehdä ostoksia kaikkialla sisämarkkinoilla. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi antamalla yhtenäinen joukko yksinkertaisia ja selviä EU-sääntöjä turvallisuusvaatimuksista, kaupallisista käytännöistä ja kuluttajan sopimusoikeuksista. Se voitaisiin toteuttaa myös korjaamalla puutteet nykyisissä EU-säännöissä, mikä edellyttää nykyisten direktiivien muuttamista. Hyvää hallintotapaa koskevan aloitteen mukaisesti tämä merkitsisi elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien vastuun lisäämistä hyödyntämällä paremmin vaihtoehtoisia sääntelymuotoja kuten itsesääntelyä, myötäsääntelyä ja standardointia. Korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja edellyttää myös yhdentymisperiaatteen huomioon ottamista varmistamalla, että muussakin EU-politiikassa kuten esimerkiksi sisämarkkina-, rahoituspalvelu-, liikenne-, energia-, ympäristö-, kilpailu-, maatalous- ja ulkomaankauppapolitiikassa otetaan järjestelmällisesti ja erityisesti huomioon kuluttajanäkökohdat. Kuluttajien kannalta keskeiset säännökset, joilla taataan korkeatasoinen suoja kaikkialla EU:ssa, olisi otettava täysimittaisesti huomioon kaiken EU-politiikan määrittelyssä. Vastaavasti kuluttajapoliittisissa aloitteissa olisi tietenkin otettava huomioon niiden vaikutus elinkeinonharjoittajiin ja muihin asiaan liittyviin tahoihin. Komissio on myös kehittämässä yhtenäistä lähestymistapaa, jolla arvioitaisiin aloitteiden vaikutusta eri politiikan aloilla ja eri ryhmiin.

Yhteisössä tarvitaan korkeatasoinen kuluttajansuoja, ja se on otettava täysimääräisesti huomioon muun politiikan määrittelyssä.

Tämä tavoite edellyttää toimia seuraavilla politiikan aloilla:

3.1.1 Kuluttajille tarjottavien tavaroiden ja palveluiden turvallisuus

Yhteisön toimilla on menestyksekkäästi taattu tavaroiden vapaa liikkuvuus EU:ssa, ja palveluiden osalta samanlaisiin tuloksiin tähtäävää strategiaa ollaan laatimassa. Edelleenkin on kuitenkin tarpeen vahvistaa yhteisön toimia, joilla pyritään takaamaan korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja tavaroiden osalta kaikkialla EU:ssa. Palveluita koskevat yhteisön kuluttajansuoja-aloitteet ovat toistaiseksi rajoittuneet vain joillekin aloille, pääasiassa liikenteeseen. Tämän vuoksi on tarkasteltava palveluihin liittyvien yhteisön toimien tarvetta ja käynnistettävä asianmukaiset aloitteet.

Tällä politiikan alalla etusijalla ovat yleistä tuoteturvallisuutta koskevan muutetun direktiivin [12] täytäntöönpano, uuden direktiivin mukaisten standardien kehittäminen, kuluttajille tarjottavien palveluiden turvallisuuden alalla toteutettavat asianmukaiset aloitteet sekä esiin tulevien erityisten turvallisuusongelmien ratkaiseminen. Kemikaaleja koskevassa uudessa lainsäädännössä otetaan huomioon riittävät riskin alentamista koskevat toimet, ja kohotetaan siten kuluttajien turvallisuuden tasoa.

[12] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3. joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta, EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.

3.1.2 Kuluttajien taloudellisia etuja koskeva lainsäädäntö

3.1.2.1 Kaupalliset käytännöt

Kuluttajansuojaa koskevassa vihreässä kirjassa [13] esitetään vaihtoehtoja kaupallisia käytäntöjä koskevien sääntöjen lisäharmonisoinnille joko tapauskohtaisesti tai puitelainsäädännön kautta. Nykyisiä kuluttajansuojadirektiivejä on myös tarkasteltava ja muutettava, saatettava ajan tasalle ja mukautettava vähitellen vähimmäismääräisestä harmonisoinnista täysimääräiseen harmonisointiin. Vihreässä kirjassa ja palvelujen sisämarkkinastrategiaa koskevassa komission tiedonannossa [14] tuodaan esiin, että ilman harmonisointia tapahtuvan vastavuoroisen tunnustamisen yksinkertainen soveltaminen ei todennäköisesti ole asianmukaista näiden kuluttajansuojaan liittyvien seikkojen osalta. Jos kuitenkin riittävä harmonisointiaste saavutetaan, alkuperämaata koskevaa lähestymistapaa voidaan soveltaa muihin seikkoihin.

[13] KOM(2001) 531 lopullinen.

[14] KOM(2000) 888.

Komissio esittää kuluttajansuojasta annetun vihreän kirjan seurantaa koskevan tiedonannon vuonna 2002. Siinä tarkennetaan, minkälaisia aloitteita komissio aikoo toteuttaa kaupallisten käytäntöjen alalla, ja esitetään kuulemisprosessin jatkamista.

3.1.2.2 Yhteisön nykyisen kuluttajalainsäädännön tarkastelu

Komission kertomuksissa [15] kiinteistöjen osa-aikaista käyttöoikeutta koskevasta direktiivistä [16] ja pakettimatkoja koskevasta direktiivistä [17] tuotiin esiin useita puutteita, joista on saatu lisätodisteita Euroopan parlamentille ja komissiolle tehtyjen valitusten kautta. Näihin kahteen direktiiviin sisältyy sääntöjä sekä sopimusoikeudellisista keinoista että kaupallisista käytännöistä (esim. myyntitekniikoista). Jälkimmäistä voitaisiin uudistaa osittain millä tahansa aloitteella, joka toteutetaan kuluttajansuojasta annetun vihreän kirjan perusteella. Näiden direktiivien osalta yksi komission ensisijaisista tavoitteista on ehdottaa täyttä yhdenmukaistamista, jotta saataisiin minimoitua EU:n sisällä kuluttajansuojasääntöjen eroavaisuudet, jotka aiheuttavat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien kannalta epäedullista sisämarkkinoiden pirstaloitumista.

[15] SEC(1999) 1795 lopullinen ja SEC(1999) 1800 lopullinen.

[16] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/47/EY, annettu 26. lokakuuta 1994, ostajien suojaamisesta kiinteistöjen osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksen tiettyihin osiin nähden, EYVL L 280, 29.10.1994, s. 83.

[17] Neuvoston direktiivi 90/314/ETY, annettu 13. kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista, EYVL L 158, 23.6.1990.

Komissio laatii lisäksi raportin useiden nykyisten direktiivien täytäntöönpanosta, jos direktiivissä sitä edellytetään. Raportteihin voidaan tarvittaessa liittää muutosehdotuksia.

Komissio tarkastelee uudelleen kiinteistöjen osa-aikaista käyttöoikeutta, pakettimatkoja ja hintamerkintöjä koskevia direktiivejä.

3.1.2.3 Kuluttajasopimuksiin sovellettava lainsäädäntö

Komissio hyväksyi vuonna 2001 Euroopan sopimusoikeutta koskevan tiedonannon [18], jolla käynnistettiin kuulemisprosessi sisämarkkinoihin ja yhteisön lainsäädännön yhdenmukaiseen soveltamiseen liittyvistä mahdollisista ongelmista, jotka johtuvat eroavaisuuksista kansallisissa sopimuslainsäädännöissä. Kuluttajia koskeva sopimusoikeus on merkittävä osa EY:n sopimusoikeutta. Neuvosto on kehottanut komissiota tiedottamaan kuulemisen tuloksista ja omista havainnoistaan ja suosituksistaan tarvittaessa vihreän tai valkoisen kirjan muodossa vuoden 2002 lopulla. Euroopan parlamentti puolestaan on pyytänyt komissiota laatimaan toimintasuunnitelman.

[18] KOM(2001) 398 lopullinen.

Tiedonantoa koskevalla seuranta-asiakirjalla vastataan neuvoston ja Euroopan parlamentin pyyntöihin. Siinä voitaisiin ehdottaa sääntelevien ja muiden toimenpiteiden yhdistelmää. Muu toimenpide voisi olla esimerkiksi tutkimustoiminnan koordinointi. Näiden toimien perusteella voitaisiin laatia yhteinen viitekehys ja vahvistaa yhteiset periaatteet ja terminologia. Lisäksi seuranta-asiakirjassa voitaisiin selvittää, mitä toimia olisi toteutettava nykyisen ja tulevan lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi, yleinen viitekehys huomioon ottaen. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita kuluttajia koskevan nykyisen sopimusoikeuden tarkistamista epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi, puutteiden korjaamiseksi ja lainsäädännön yksinkertaistamiseksi. Tarkastelussa voitaisiin käsitellä myös peruutus- ja harkinta-aikojen yhdenmukaistamista useissa direktiiveissä [19].

[19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/47/EY, annettu 26. lokakuuta 1994, ostajien suojaamisesta kiinteistöjen osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksen tiettyihin osiin nähden (EYVL L 280, 29.10.1994, s. 83), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY, annettu 20. toukokuuta 1997, kuluttajansuojasta etäsopimuksissa (EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19), neuvoston direktiivi 85/577/ETY, annettu 20. joulukuuta 1985, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta (EYVL L 372, 31.12.1985, s. 31).

3.1.3 Rahoituspalvelut

Rahoituspalveluita koskevassa toimintasuunnitelmassa [20] esitetään strategia vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinoiden luomiseksi. Paljon on jo saavutettukin, kuten rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista annettu asetus [21], josta on suurta hyötyä kuluttajille ja jolla vahvistetaan rajat ylittävää kauppaa yhdenmukaistamalla rajatylittäviä ja maan sisäisiä maksuja koskevat pankkien käsittelykulut. Lisätoimia kuitenkin tarvitaan, kuten toimintasuunnitelmassa todetaan. Tarvitaan muun muassa toimia, joilla helpotetaan rahoituspalveluiden tarjontaa valtioiden rajojen yli, varmistetaan kuluttajien asianmukainen suoja kaikkialla EU:ssa ja lisätään kuluttajien luottamusta valtioiden rajat ylittävään kauppaan. Komissio toteuttaa rahoituspalveluiden alalla sääntelyä, joka perustuu kaikkien osapuolten, myös kuluttajien ja loppukäyttäjien, varhaiseen, laajaan ja järjestelmälliseen kuulemiseen.

[20] KOM(1999) 232 lopullinen.

[21] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2560/2001, annettu 19. joulukuuta 2001, rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista, EYVL L 344, 28.12.2001, s. 13.

Komissio ehdottaa näin ollen kulutusluottoja koskevan direktiivin [22] tarkistamista ja ajan tasalle saattamista.

[22] Neuvoston direktiivi 87/102/ETY, annettu 22. joulukuuta 1986, kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 42 , 12.2.1987, s. 48), sellaisena kuin se on muutettuna 22. helmikuuta 1990 annetulla neuvoston direktiivillä 90/88/ETY (EYVL L 61, 10.3.1990, s. 14) sekä 16. helmikuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/7/EY (EYVL L 101, 1.4.1998, s. 17).

Komissio tekee ehdotuksen kattavista oikeudellisista puitteista koskien sisämarkkinoiden maksuja . Rahan ja maksujen muoto on muuttumassa nopeasti ("muoviraha", sähköinen raha). Euron käyttöönotto nopeuttaa tätä kehitystä. Toimivat ja turvalliset maksuvälineet ja -verkot ovat olennaisen tärkeitä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Lainsäätäjän on käsiteltävä esimerkiksi uusien maksuvälineiden kustannuksiin, käsittelyaikoihin ja myöntäjien ja käyttäjien suhteisiin liittyvää kehitystä. Alaa koskevaa nykyistä lainsäädäntöä on lisäksi uudistettava.

Arvopapereiden alalla komissio on tehnyt ehdotuksia markkinoiden väärinkäyttöä [23] ja esitteitä [24] koskeviksi direktiiveiksi, joilla taataan korkeatasoinen kuluttajansuoja. Sijoituspalveluita koskevan direktiivin tarkistuksella yhdenmukaistetaan liiketoimintasäännöt. Komissio aikoo tehdä ehdotuksen myös pörssiyhtiöiden avoimuusvaatimuksista. Kaikista näistä ehdotuksista olisi etua kuluttajille, koska ne luovat terveet ja avoimemmat sisämarkkinat rahoituspalveluille.

[23] KOM(2001) 281 lopullinen.

[24] KOM(2001) 280 lopullinen.

3.1.4 Sähköinen kauppa

Kuluttajat ovat edelleen varovaisia tekemään verkko-ostoksia: alle kaksi prosenttia vähittäismyynnistä tapahtuu verkon kautta. Komissio on kehittänyt vuonna 2000 hyväksytyn eEurope-toimintasuunnitelman [25] puitteissa strategian, jolla lisätään kuluttajien luottamusta verkkokauppaan. Strategia rakentuu neljästä tekijästä: korkealaatuiset sähköistä kaupankäyntiä koskevat käytännesäännöt, korkealaatuiset vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt, selkeä ja johdonmukainen lainsäädäntö sekä tehokas täytäntöönpano.

[25] http://europa.eu.int/information_society/eeurope/action_plan/index_en.htm

Vaikka on olemassa monia käytännesääntöjä, luotettavuusmerkintöjä ja muita järjestelmiä, niiden pelkkä lukumäärä ja moninaisuus aiheuttavat sen, että kuluttajien on vaikea tietää, voivatko he tehdä luottavaisesti ostoksia jonkin tietyn verkkosivun kautta. Komission eConfidence-aloite käynnistettiin toukokuussa 2000. Siinä saatettiin yhteen laaja joukko sidosryhmiä, myös kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien edustajia, ja pyrkimyksenä oli päästä sopimukseen hyviä toimintatapoja koskevista yhteisistä vaatimuksista. Joulukuussa 2001 sidosryhmät esittelivät komissiolle alustavan sopimuksen, jossa ehdotettiin luotettavuusmerkinnöille Euroopan laajuisia vaatimuksia ja niiden täytäntöönpanon käytännön valvontaan tarvittavaa rakennetta.

Komissio aikoo antaa tämän sopimuksen perusteella suosituksen kuluttajien luottamuksesta sähköiseen kaupankäyntiin ja valvoo yhdessä sidosryhmien kanssa sopimuksen täytäntöönpanoa.

Turvallinen verkko, turvalliset yhteydet ja henkilötietojen suoja ovat myös keskeisiä tekijöitä pyrittäessä lisäämään kuluttajien luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin. Raportissa eEurope-vertailuanalyyseistä [26] todetaan, että turvallisuusuhkilta suojautumisessa on edistytty hitaasti, vaikka sekä julkisella että yksityissektorilla on käynnistetty useita aloitteita, kuten sähköisiä allekirjoituksia koskeva direktiivi [27]. Turvallisuusriskit, esimerkiksi virushyökkäykset, ovat lisääntyneet kahden viime vuoden aikana. Tämä huomioon ottaen eEurope-toimintaohjelmassa esitettyjä turvallisuusnäkökohtia on kehitetty kattavammaksi verkko- ja tietoturvaa koskevaksi lähestymistavaksi.

[26] Raportti eEurope-vertailuanalyyseistä, KOM(2002) 62 lopullinen, 5.2.2002.

[27] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13. joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista, EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12-20, tullut voimaan 19.7.2001.

Komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat joukon toimenpiteitä sähköisen kaupankäynnin turvallisuuden parantamiseksi. Tämän saavuttamiseksi yhdistetään tietoisuuden lisääminen, tekniikan tukeminen, sääntely ja kansainvälinen koordinointi [28].

[28] Komission tiedonanto Verkko- ja tietoturva: Ehdotus eurooppalaiseksi lähestymistavaksi, KOM(2001) 289, 6.6.2001; neuvoston päätöslauselma 14378/01, 6.12.2001.

3.1.5 Yleishyödylliset palvelut

Komission tiedonannossa Yleishyödylliset palvelut Euroopassa [29] määritellään yleishyödyllisiksi palveluiksi "palvelut, joita julkiset viranomaiset pitävät yleishyödyllisinä ja joille sen vuoksi asetetaan erityisiä julkisen palvelun velvoitteita". Näihin kuuluvat liikenne-, energia- (sähkö, kaasu), televiestintä- [30] ja postipalveluiden kaltaiset alat [31]. Takuut näiden palveluiden yleisestä saatavuudesta, korkeasta laadusta ja kohtuuhintaisuudesta muodostavat perustan kuluttajien tarpeille ja muille velvoitteille, jotka liittyvät markkinoiden vapauttamiseen. Yleishyödyllisiä palveluita koskevassa komission raportissa Laekenin Eurooppa-neuvostolle [32] todettiin, että komissio aikoo laatia säännöllisesti seurantaraportteja alan markkinoiden toimivuudesta. Ensimmäinen tällainen raportti on laadittu, ja siinä tuotiin esiin palveluiden laatu tulevaisuuden suurena haasteena.

[29] KOM(2000) 580, 20.9.2000.

[30] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7. maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi), EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51.

[31] Kuitenkaan kaikkeen toimintaan näillä aloilla ei sovelleta julkisen palvelun velvoitteita, ja jotkin toteutetaan tavanomaisin markkinaehdoin esimerkiksi liikenne- ja energia-alalla. Joitakin kuluttajansuojasääntöjä tosin sovelletaan kaikilla aloilla.

[32] KOM(2001) 598, 17.10.2001.

Tällä hetkellä ei ole riittävän kehittyneitä laatuindikaattoreita, joilla näitä palveluita voitaisiin arvioida. Komissio aikoo laatia tiedonannon yleishyödyllisten palveluiden horisontaalista arviointia koskevista menetelmistä. Menetelmissä kiinnitetään erityishuomiota kuluttajien näkemyksiin palveluiden toimivuudesta.

3.1.5.1 Yleishyödylliset palvelut - Liikenne

Kuluttajat ovat olleet varsin tyytymättömiä tiettyihin liikennealan palveluihin, mikä on tullut esiin Eurobarometri-tutkimuksessa [33] ja kvalitatiivisissa kohderyhmätutkimuksissa. Lentomatkustajien oikeuksien parantamisessa on edistytty merkittävästi, mutta edistystä olisi saavutettava myös muiden liikennemuotojen osalta.

[33] Yleishyödyllisiä palveluita koskeva Eurobarometri-tutkimus, syyskuu 2000, http://europa.eu.int/comm/dgs/health_consumer/library/surveys/facts_euro53_en.pdf

Komission valkoisessa kirjassa Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika [34] todetaan, että komission aikomuksena on vuoteen 2004 mennessä ulottaa mahdollisuuksien mukaan lentomatkustajiin sovellettavat kuluttajansuojatoimet koskemaan muitakin liikennemuotoja, eritoten rautatieliikennettä ja merenkulkua ja mahdollisuuksien mukaan kaupunkiliikennepalveluita.

[34] KOM(2001) 370, 12.9.2001.

3.1.5.2 Yleishyödylliset palvelut - Energia

Energia-alalla komissio on tehnyt ehdotuksia [35] sähkö- ja kaasumarkkinoiden avaamisesta edelleen kilpailulle. Näissä ehdotuksissa ennustetaan, että kaikki kuluttajat voisivat valita energiantoimittajansa vapaasti 1. tammikuuta 2005 mennessä.

[35] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta, komission tiedonanto KOM(2001) 125, 13.3.2001.

Ehdotuksiin sisältyy yksityiskohtainen joukko kuluttajan perusoikeuksia, joihin sähkömarkkinoiden osalta sisältyy oikeus yleispalveluun. Niissä säädetään myös vähimmäissopimusehdoista, sovellettavia hintoja ja tariffeja koskevien tietojen avoimuudesta, heikommassa asemassa olevien kuluttajien suojelutoimista sekä kohtuuhintaisen ja selkeän valitus- ja riidanratkaisumenettelyn saatavuudesta.

Komissio seuraa edelleen sähkön ja kaasun sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoa ja etenkin niiden vaikutusta kuluttajiin ja tutkii erilaisia energiavaihtoehtoja tulevaisuutta varten.

3.1.6 Kansainvälinen kauppa, standardointi ja pakkausmerkinnät

Maailmankauppaa säännellään Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimuksin. Kaupan vapautumisen lisäksi muutkin tekijät näissä sopimuksissa ovat kuluttajien kannalta asiaankuuluvia.

Uusi WTO:n neuvottelukierros käynnistettiin Dohassa marraskuussa 2001, ja siinä käsitellään kaupan vapauttamista edelleen ja uusien sääntöjen laatimista. Monet neuvottelukysymyksistä ovat tärkeitä kuluttajan kannalta, kuten esimerkiksi palveluita, myös rahoituspalveluita, koskevat WTO:n neuvottelut, pakkausmerkintöjä, tuoteturvallisuutta ja harhaanjohtavia käytäntöjä (kaupan teknisiä esteitä koskevaan sopimukseen [36] liittyen) koskevat keskustelut, ennalta varautumisen periaate ja teollis- ja tekijänoikeudet.

[36] Maailman kauppajärjestön kaupan teknisiä esteitä koskeva sopimus.

WTO:n lisäksi EY on neuvotellut tai on neuvottelemassa useiden maiden ja alueiden kanssa kauppasopimuksia, jotka myös ovat kuluttajien etujen kannalta merkittäviä.

Kansainvälisillä standardeilla, etenkin ISO-standardeilla [37], on merkittävä asema kaupan teknisiä esteitä koskevassa sopimuksessa, ja niillä voi olla vaikutusta Euroopan kuluttajien turvallisuuteen tai etuihin. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että kansainvälinen standardointi on avointa ja että kuluttajien edut ovat riittävästi edustettuina.

[37] ISO (International Standards Organisation) eli kansainvälinen standardointijärjestö.

Yksityiset järjestelyt kuten käytännesäännöt, suuntaviivat ja yksityiset ja vapaaehtoiset pakkausmerkinnät, joilla pyritään antamaan kuluttajille tietoa tuotteen alkuperästä, tuotannosta ja mahdollisista vaikutuksista, voivat täydentää kestävän kehityksen edistämiseen tähtääviä viranomaisten toimenpiteitä.

Komissio ajaa ja suojelee kuluttajien etuja yleisesti WTO:ssa sekä kahdenvälisissä kauppasuhteissa ja muilla foorumeilla ja käy tähän liittyvää vuoropuhelua kuluttajajärjestöjen kanssa. Komissio myös edistää kuluttajien osallistumista kansainväliseen standardointiin.

3.2 Keskipitkän aikavälin tavoite 2: Kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen

Strategian toinen tavoite on kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanoon liittyvä toimiva yhteistyö. Täytäntöönpanoa koskevalle yhteistyölle on tällä hetkellä sekä oikeudellisia että käytännöllisiä esteitä, jotka on voitettava, jotta kuluttajansuojaa koskevia periaatteita voidaan soveltaa tehokkaasti. EU:n tasolla huolehditaan koordinoinnista, mutta täytäntöönpano kuuluu pääasiallisesti jäsenvaltion keskus-, alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaan. Tämän keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi toteuttaa toimia seuraavilla aloilla:

3.2.1 Täytäntöönpanoa koskeva yhteistyö jäsenvaltioiden välillä

Kaupallisia käytäntöjä ja tuoteturvallisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten yhteistyö on keskeistä sisämarkkinoiden toiminnalle. Epärehellisten elinkeinonharjoittajien esteetön toiminta rajatylittävässä kaupankäynnissä haittaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisen luottamuksen kehittymistä. Kuluttajansuojaa koskevassa vihreässä kirjassa [38] ehdotettiin muussa EU-politiikassa jo käytössä olevaa lainsäädäntöä, jolla yhteistyö virallistettaisiin. Lainsäädäntö voisi myös tarjota perustan kolmansien maiden kanssa tehtäville yhteistyösopimuksille. Vihreässä kirjassa tästä aiheesta esitetyt ajatukset saivat erittäin laajan kannatuksen.

[38] KOM(2001) 531 lopullinen.

Yleistä tuoteturvallisuutta koskevaan tarkistettuun direktiiviin sisältyy säännöksiä tuoteturvallisuuden täytäntöönpanoa koskevista voimistetuista yhteistyörakenteista, kuten kulutustavaroiden turvallisuutta käsittelevästä verkosta.

Komissio aikoo tehdä ehdotuksen kuluttajansuojan täytäntöönpanoa koskevaan yhteistyöhön liittyvistä oikeudellisista puitteista jäsenvaltioiden välillä; tähän sisältyy myös kansallisten täytäntöönpanoelinten edustajista muodostuvan komitean perustaminen.

Nykyiset tilapäiset ja epäviralliset yhteistyörakenteet, kuten Kansainvälinen markkinoinnin valvontaverkko (IMSN) ja Kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskeva tietokanta (CLAB), ovat olleet edelläkävijöitä tällaisessa yhteistyössä ja säilyttävät merkittävän asemansa.

3.2.1.1 Kansainvälinen markkinoinnin valvontaverkko (IMSN)

IMSN on 29:n valtion lainvalvontaviranomaisista koostuva organisaatio. Periaatteessa viranomaiset tulevat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n jäsenvaltioista. Verkon tehtävänä on jakaa tietoja valtioiden rajat ylittävästä kaupallisesta toiminnasta, jolla voi olla vaikutusta kuluttajien etuihin, ja edistää lainvalvontaviranomaisten kansainvälistä yhteistyötä. Euroopan komissio osallistuu tarkkailijana joka toinen vuosi pidettäviin IMSN:n konferensseihin. Valvontaverkon eurooppalaisessa alaryhmässä IMSN-Europessa toimivat Euroopan talousalueen jäsenvaltioiden viranomaiset, jotka vastaavat hyvän kauppatavan mukaisten lakien ja muiden kuluttajansuojatoimien täytäntöönpanosta.

IMSN-Europen jäsenten välisen jatkuvan ja säännöllisen tiedonvaihdon varmistamiseksi komissio aikoo kehittää nykyistä verkkosivua tiedonvaihtotarkoituksiin ja tietokantaa, johon rekisteröidään täytäntöönpanoon liittyvää tietoa.

3.2.1.2 Kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskeva tietokanta (CLAB) [39]

[39] Lyhenne "CLAB" tulee kohtuuttomia sopimusehtoja tarkoittavasta ranskankielisestä termistä "clauses abusives".

Kohtuuttomia sopimusehtoja koskevan direktiivin [40] tarkoituksena oli poistaa kohtuuttomat ehdot elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisistä sopimuksista. Komissio perusti CLAB-tietokannan, jotta käytössä olisi väline direktiivin käytännön täytäntöönpanon valvontaa varten. Tietokanta sisältää tietoja kohtuuttomia sopimusehtoja koskevasta oikeuskäytännöstä eri maissa. CLABissa oikeuskäytännöllä ei tarkoiteta pelkästään tuomioistuinten tuomioita vaan myös hallintoviranomaisten päätöksiä, vapaaehtoisia sopimuksia, tuomioistuinten ulkopuolisten menettelyiden ratkaisuja ja sovittelun tuloksia.

[40] Direktiivi 93/13/ETY, EYVL L 95, 21.4.1993.

Komissio aikoo täydentää ja kehittää CLAB-tietokantaa lähivuosina.

3.2.2 Tiedot tavaroiden ja palveluiden turvallisuudesta

Kuluttajien terveyden ja turvallisuuden korkeatasoisen suojan takaavien järjestelmien tehokkuutta EU:ssa olisi seurattava tiiviisti, jotta voitaisiin kartoittaa heikkoudet, määritellä ensisijaiset toimet sovellettavien turvallisuussäännösten vahvistamiseksi tai täydentämiseksi, puuttua nopeasti asioihin hätätapauksissa ja avustaa päätöksentekijöitä uusien poliittisten suuntaviivojen määrittelyssä. Tähän sisältyvät esimerkiksi vaarallisia tuotteita koskevien tietojen keruu ja arviointi, tietyistä palveluista aiheutuvat riskit sekä tuotteisiin ja palveluihin liittyvät tapaturmat.

Tietojen keruu ja vaihtaminen EU:n tasolla on myös tärkeää, jotta voitaisiin edistää tuotteiden ja palveluiden turvallisuutta koskevien yhteisön säännösten johdonmukaista täytäntöönpanoa.

Nopeaa tietojenvaihtojärjestelmää (RAPEX) sekä tuotteisiin liittyviä tapaturmia koskevia tiedonkeruu- ja tiedonvaihtojärjestelmiä olisi kehitettävä edelleen. RAPEX-järjestelmän vahvistaminen kuuluu yleistä tuoteturvallisuutta koskevan tarkistetun direktiivin [41] täytäntöönpanoon. Palveluiden turvallisuutta ja tapaturmia tietyillä palvelualoilla koskevien tietojen keruu-, arviointi- ja vaihtojärjestelmien kehittämistä voidaan pitää osana palveluiden turvallisuutta koskevaa aloitetta. Henkilövahinkojen ehkäisemistä koskevan ohjelman [42] mukaisesti tuotteisiin liittyviä tapaturmia koskevien tietojen keruuta ja arviointia jatketaan uudessa kansanterveysohjelmassa ja vahvistetaan tarvittaessa asianmukaisin erityisaloittein.

[41] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3. joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta, EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.

[42] http://europa.eu.int/comm/health/ph/programmes/injury/text_progfi.pdf

Laajentuminen asettaa lisähaasteita, kun yhteisön järjestelmään on sisällytettävä heikompia täytäntöönpanojärjestelmiä. Tämän helpottamiseksi komissio avustaa ehdokasmaita näiden pyrkiessä luomaan toimivat hallinnolliset rakenteet ja lainvalvontaviranomaiset kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvontaa varten.

Ehdokasmaat osallistuvat yleistä tuoteturvallisuutta koskevan tarkistetun direktiivin täytäntöönpanoon etenkin osallistumalla vahvistettuun nopeaan tietojenvaihtojärjestelmään (RAPEX).

3.2.3 Valitusmenettelyt

Jotta kuluttajat olisivat riittävän luottavaisia tehdäkseen ostoksia oman maansa ulkopuolella ja hyödyntääkseen sisämarkkinoita, heille on taattava, että ongelmatilanteissa on käytettävissä toimivat valitusmenettelyt. Tämän vuoksi paremmin ja helpommin saatavilla olevat valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisumenettelyt tuomioistuimissa ja niiden ulkopuolella ovat välttämättömiä, jotta kuluttajien oikeussuoja olisi tehokkaampi.

3.2.3.1 Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt (ADR)

Valtioiden rajat ylittävissä riitatapauksissa perinteiseen tuomioistuinmenettelyyn turvautuminen ei aina ole käytännöllisin eikä kustannustehokkain vaihtoehto kuluttajille eikä elinkeinonharjoittajillekaan. Komissio on tehnyt lukuisia aloitteita, joilla pyritään edistämään yksinkertaisia, edullisia ja tehokkaita keinoja rajatylittävien riitojen ratkaisuun. Yksi tällainen ovat vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt [43].

[43] Komissio on antanut suosituksen 98/257/EY tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista (EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31) ja suosituksen 2001/310/EY kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista (EYVL L 109, 19.4.2001, s. 56).

Tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisumenettelyiden koordinoimista varten perustettiin lokakuussa 2001 tuomioistuinten ulkopuolisten elinten eurooppalainen verkko (EEJ-verkko). EEJ-verkko on tiedotus- ja tukirakenne, joka muodostuu kussakin jäsenvaltiossa sijaitsevista kansallisista yhteyspisteistä eli selvityskeskuksista. Yhteyspisteet antavat kuluttajille tietoa ja tukea näiden tehdessä valituksen asianmukaiseen vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen. EEJ-verkon toimintaa täydentää helmikuussa 2001 perustettu FIN-NET, joka on rahoituspalvelujen alalla toimiva EU:n laajuinen riitojenratkaisuverkosto.

Komissio kehittää EEJ-verkon toimintaa jäsenvaltioiden kanssa. Se antaa vaihtoehtoisille riidanratkaisumenettelyille vähimmäistakuut kannustamalla soveltamaan vuosina 1998 ja 2001 annettuja komission suosituksia. Komissio kehittää ja parantaa edelleen FIN-NETin toimintaa ja edistää EU:n laajuisten vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyiden, etenkin verkon kautta toimivien menettelyiden, kehittämistä. Komissio antoi myös vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyitä koskevan vihreän kirjan [44], jossa tarkastellaan nykytilannetta ja pohditaan tulevia prioriteetteja, ja se aikoo ehdottaa tiedonantoa sähköisesti toteutettavista riidanratkaisumenettelyistä.

[44] KOM(2002) 196 lopullinen.

3.2.3.2 EU-kuluttajaneuvontakeskukset (Euroguichet-toimistot)

EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkko toimii komission ja EU:n kuluttajien välisenä tahona, joka edistää sisämarkkinoiden parempaa hyödyntämistä ja antaa komissiolle palautetta markkinoilla esiintyvistä ongelmista. Keskukset antavat tietoa sekä yhteisön että jäsenvaltioiden lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä. Ne myös avustavat ja neuvovat sovitteluun liittyvissä asioissa, antavat tietoa menettelyistä, tarjoavat oikeudellista ensiapua ja ohjaavat oikealle viranomaiselle. Keskukset tekevät tiivistä yhteistyötä verkkoon kuuluvien muiden keskusten kanssa ja muiden eurooppalaisten verkkojen kuten EEJ-verkon ja FIN-NETin kanssa. Komissio toivoo, että jokaisessa jäsenvaltiossa - ja mahdollisimman pian myös ehdokasmaissa - olisi EU-kuluttajaneuvontakeskus.

Komissio jatkaa kuluttajaneuvontakeskusten verkon rakentamista EU:n jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa. Jotta komissio pystyisi paremmin kartoittamaan kuluttajien tarpeet, kuluttajaneuvontakeskukset osallistuvat interaktiivista politiikan suunnittelua koskevaan komission aloitteeseen, joka tarjoaa mekanismin palautteen antamiseen ja näin ollen arvokkaan tiedon välittymiseen markkinoilta.

3.2.3.3 Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla

Yksityisoikeuteen liittyvän yhteistyön päätavoitteena on parantaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi. Tampereella 15. - 16. lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti suunnitelman muun muassa Amsterdamin sopimuksessa esitetyn yksityisoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön toteuttamiseksi. Alan kolme ensisijaista tavoitetta ovat paremmat oikeussuojakeinot, oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ja oikeudenkäyntimenettelyjen lähentäminen toisiinsa.

Komissio pyrkii tavoitteisiin, jotka asetettiin Amsterdamin sopimuksessa yksityisoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön toteuttamiseksi ja joita vahvistettiin Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä. Komissio päivittää edelleen säännöllisesti tulostaulukkoa, jolla se seuraa, miten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden hyväksymisessä ja toteuttamisessa on edistytty.

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetussa asetuksessa [45], joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 2002, annetaan uusia sääntöjä, joilla on välitöntä vaikutusta kuluttajiin. Suunnitteilla on myös uusia sääntöjä, jotka koskevat sopimusvelvoitteisiin ja sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia [46].

[45] Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22. joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1-23.

[46] Sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen tarkistus ('ROME I') ja uusi säädös, jolla säännellään lainvalintasääntöjä kaupallisten liiketoimien sopimuksenulkoisia seikkojen osalta ('ROME II').

Komissio ottaa huomioon kuluttajien edut, kun kansainvälistä yksityisoikeutta koskevat yhteisön säännöt vahvistetaan.

3.2.4 Tuki kuluttajajärjestöille

Kuluttajajärjestöt voivat vaikuttaa merkittävästi kuluttajapoliittisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon sekä kieltokanteiden käytön että yleisen markkinavalvonnan kautta. Ne pystyvät kartoittamaan tuotteita ja palveluita, jotka ovat esimerkiksi vaarallisia tai heikkolaatuisia. Näin ne täydentävät viranomaisten täytäntöönpano- ja valvontatehtävää. Toiminta vaatii paljon resursseja ja usein korkeaa asiantuntemuksen tasoa.

Useat tavoitteen 3 tueksi suunnitelluista toimista, kuten koulutusohjelma kuluttajajärjestöjen asiantuntijoille tai sähköinen valistusfoorumi, parantavat kuluttajajärjestöjen ja yksittäisten kuluttajien valmiuksia osallistua markkinavalvontaan. Komissio toteuttaa lisäksi joitakin yleiseen tuoteturvallisuuteen liittyviä erityisaloitteita.

Komissio järjestää vuonna 2003 kuluttajajärjestöille markkinavalvontaan liittyvää koulutusta yleistä tuoteturvallisuutta koskevaan tarkistettuun direktiiviin liittyen. Se myös tarkastelee mahdollisuutta käynnistää uusia koordinointialoitteita jäsenvaltioiden kanssa direktiivin tullessa voimaan.

3.3 Keskipitkän aikavälin tavoite 3: Kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan

Jotta kuluttajansuojapolitiikka olisi toimivaa, kuluttajilla itsellään täytyy olla mahdollisuus osallistua heihin vaikuttavan politiikan laadintaan. Tämä ulottuu pelkän kuluttajapolitiikan välitöntä soveltamisalaa laajemmalle, ja on olennaisen tärkeää, että kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset saadaan sisällytettyä muuhun EU-politiikkaan. Esimerkiksi jonkinlaisen markkinarakenteen kautta tarjottavien julkisten palveluiden ja muiden yleishyödyllisten palveluiden määrä on jatkuvasti lisääntymässä, ja kuluttajien edut näillä aloilla olisi otettava huomioon. Kuluttajajärjestöjen osallistumisen kautta saadaan arvokasta palautetta ehdotuksista. Erityistoimia olisi kehitettävä seuraavilla aloilla:

3.3.1 Kuluttajajärjestöjen osallistumista EU-politiikan laatimiseen koskevien mekanismien tarkistus

3.3.1.1 Kuulemista koskevat vaatimukset

Jotta yhteisön lainsäädäntöä saataisiin tehokkaammaksi ja avoimemmaksi, hyvää hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa [47] ehdotetaan, että kuulemisprosessi olisi kokonaisuudessaan toteutettava yhteisesti sovittujen standardien mukaisesti. Valkoisessa kirjassa myös tunnustetaan vaikutus, joka prosessilla on kansalaisyhteiskunnan resursseihin, ja siinä todetaan, että viranomaisten on otettava tämä huomioon tulevaisuudessa.

[47] KOM(2001) 428 lopullinen.

Kuluttajajärjestöillä on foorumi, kuluttajakomitea, jonka kautta ne osallistuvat kuluttajapolitiikan laatimiseen. Kuluttajakomitea on neuvoa-antava komitea, jossa on kuluttajien edustajia kaikista jäsenvaltioista ja Euroopan laajuisista järjestöistä. Kuluttajajärjestöjen tämänhetkisenä haasteena on saada mahdollisuus ja valmiudet vaikuttaa laajempiin EU-aloitteisiin, joilla on vaikutusta kuluttajiin, kaikissa EU:n päätöksentekoprosessin vaiheissa.

Komissiolle ollaan piakkoin esittämässä tiedonantoa vähimmäisvaatimuksista komission kuulemisprosesseja varten.

3.3.1.2 Osallistuminen neuvoa-antaviin elimiin ja työryhmiin

Kuluttajien osallistuminen neuvoa-antaviin elimiin ja työryhmiin edistää myös osaltaan kuluttajanäkökohtien huomioon ottamista kaikessa EU-politiikassa. Useimmat neuvoa-antavista elimistä liittyvät maatalousalaan. Uusia neuvoa-antavia elimiä on perustettu esimerkiksi liikenne-, energia-, televiestintä- ja kalatalousalalle. Vuosien mittaan kuluttajien edustus näissä elimissä on lisääntynyt sattumanvaraisesti, ilman yleistä koordinoitua toimintatapaa.

Komissio pyrkii lisäämän avoimuutta neuvoa-antavien eri elinten toiminnassa. Tähän liittyen komissio tutkii, ovatko kuluttajajärjestöt asianmukaisesti edustettuina niitä koskevilla eri politiikan aloilla.

3.3.1.3 Standardointi

Eurooppalaisten standardointielinten vahvistamilla vapaaehtoisilla standardeilla on suuri merkitys monien kuluttajansuojaan liittyvien yhteisön toimenpiteiden täytäntöönpanossa. Julkisen politiikan tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien standardien käytön oikeutus lisääntyy standardointiprosessin avoimuuden sekä kaikkien sidosryhmien, myös kuluttajien, täysimääräisen ja tosiasiallisen osallistumisen myötä. Kuluttajien osallistuminen Euroopan laajuiseen standardointiin on edelleen riittämätöntä, ja valmistajilla ja muilla taloudellisilla toimijoilla on edelleen hallitseva asema.

Komissio tutkii, miten se voisi parantaa kuluttajien osallistumista standardointielinten toimintaan. Euroopan laajuinen standardointi edellyttää toimintaa sekä EU:n tasolla että kansallisissa standardointikomiteoissa. Tämän vuoksi komission ja jäsenvaltioiden olisi toimittava yhdessä ja pyrittävä varmistamaan, että EU-tason toiminta on koordinoitua ja että kuluttajien edustajat otetaan mukaan toimintaan kansallisella tasolla.

3.3.1.4 Kuluttajien osallistuminen muiden EU-elinten toimintaan

Kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU-politiikan laatimiseen koskee kaikkia EU:n toimielimiä. Euroopan laajuisia ja kansallisia kuluttajajärjestöjä kuullaan jo parlamentissa ja neuvostossa. Nizzan sopimuksessa nimenomaisesti lisätään kuluttajat luetteloon, jossa esitellään kansalaisyhteiskunnan edustajat talous- ja sosiaalikomiteassa [48]. Kuluttajien osallistuminen voisi kuitenkin olla järjestelmällisempää.

[48] EY:n perustamissopimuksen 257 artikla.

Komissio kehottaa muita EU:n toimielimiä tarkastelemaan, miten kuluttajien osallistumista politiikan laadintaan voitaisiin lisätä.

3.3.2 Kuluttajille tiedottaminen ja kuluttajavalistus

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kuluttajille tiedottaminen ja kuluttajavalistus on suureksi osaksi jäsenvaltion keskus-, alue- ja paikallisviranomaisten vastuulla.

3.3.2.1 Tiedottaminen

Kansalaiset odottavat yhä yleisemmin saavansa helposti kattavaa tietoa EU-asioista, ja tämä edellyttää nykyaikaista, tehokasta ja luotettavaa tiedotuspolitiikkaa, jossa otetaan huomioon tuoreimmat tutkimustiedot. Tämä on jatkuva haaste komissiolle ja muille EU-toimielimille, jotka ovat sitoutuneet avoimuuteen ja vastuullisuuteen perustuvaan politiikkaan. Asia koskee etenkin kuluttajia, koska EU:n kuluttajansuojapolitiikalla ja -toimilla on välitöntä vaikutusta heidän elämäänsä. Komissio on viime vuosina kehittänyt erilaisia tiedotusvälineitä, jotka on suunnattu yleisesti kansalaisille tai kuluttajille taikka erityisille kohderyhmille. Tällaisia ovat esimerkiksi komission verkkosivu, Consumer Voice -uutiskirje sekä tiedotuskampanjat. EU-kuluttajaneuvontakeskukset (Euroguichet-toimistot) ovat tärkeässä asemassa, koska ne antavat tietoa EU:n aloitteista suoraan kuluttajille.

Komissio pyrkii edelleen parantamaan kuluttajille suunnattua tiedotuspolitiikkaansa. Tuleviin toimiin sisältyy esimerkiksi tiedotuskampanja nuorten tupakoinnin ehkäisemiseksi.

3.3.2.2 Valistus

Etenkin sisämarkkinoiden yhteydessä on viime vuosina käynyt yhä selvemmäksi, että kuluttajavalistukseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta kuluttajat voivat tehdä ostoksia luottavaisina ja täysin tietoisina oikeuksistaan. EU-tason toimissa olisi käsiteltävä valtioiden rajat ylittävään kauppaan liittyviä erityisongelmia, kuluttajaoikeuksien eurooppalaista ulottuvuutta sekä kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä. Laajentuminen vielä lisää tämäntyyppisten toimien tarvetta.

Komissio kehittää verkkoon interaktiivisia valistusvälineitä, joita kuluttajajärjestöt voivat hyödyntää antaessaan henkilöstölleen lisäkoulututusta rajaylittävään kaupankäyntiin liittyvistä erityispiirteistä, esimerkiksi rahoituspalveluista, ja EU:n kuluttajaoikeuksista sisämarkkinoilla. Tätä varten komissio hyödyntää jäsenvaltioissa ja kuluttajajärjestöissä kehitettyjä hyviä toimintatapoja.

3.3.3 Kuluttajajärjestöjen tukeminen ja valmiuksien parantaminen

3.3.3.1 Kuluttajajärjestöjen henkilökunnan koulutusohjelma

Kuluttajaliike on hyvin erilainen eri puolilla EU:ta niin vahvuudeltaan, rakenteeltaan kuin valmiuksiltaankin. Komissio keskittää omat pyrkimyksensä valmiuksien parantamiseen (hallinto, lobbaus, kuluttajalainsäädäntö) ja kannustaa jäsenvaltioita tekemään samoin.

Kuluttajajärjestöjen asiantuntijoita varten on käynnistetty kunnianhimoinen koulutusohjelma, jota kehitetään tulevina vuosina. Tästä odotetaan olevan apua kuluttajajärjestöjen asiantuntijoille, jotta he pystyisivät osallistumaan tehokkaasti EU-politiikan laatimiseen kuluttajien etuun eniten vaikuttavalla alalla. Koulutus yhdistetään jo käynnissä oleviin toimiin, joilla annetaan tukea kuluttajajärjestöille.

3.3.3.2 Kuluttajia koskevien yhteisön toimien yleisistä puitteista annetun säädöksen tarkistus

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kuluttajia koskevien yhteisön toimien yleisistä puitteista [49] toimii EU:n tasoisena rahoitusta koskevana oikeusperustana aloitteille, joilla tuetaan ja vahvistetaan kuluttajajärjestöjä. Päätöksen voimassaolo päättyy vuoden 2003 lopussa. Uusissa yleisissä puitteissa otetaan huomioon ja tuetaan tässä strategiassa esitettyjä tavoitteita.

[49] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 283/1999/EY, tehty 25. tammikuuta 1999, kuluttajia koskevien yhteisön toimien yleisistä puitteista, EYVL L 34, 9.2.1999, s. 1.

Komissio aikoo tehdä ehdotuksen kuluttajia koskevien yhteisön toimien uusista yleisistä puitteista vuonna 2002. Ehdotuksessa säädetään myös ehdokasmaiden mahdollisuudesta osallistua näihin toimiin niiden yleisten sääntöjen mukaisesti, jotka koskevat ehdokasmaiden osallistumista yhteisön ohjelmiin.

4. Päätelmät

EU:n kuluttajapolitiikka on kriittisessä vaiheessa. Tulevina vuosina kuluttajien olisi pystyttävä hyödyntämään konkreettisesti yhtenäismarkkinoita ja euroa. Heidän pitäisi pystyä näkemään konkreettiset tulokset siitä, että kuluttajanäkökohdat otetaan huomioon kaikessa EU-politiikassa. Lisäksi kaikkien kuluttajien olisi laajentuneessa 470 miljoonan kansalaisen unionissa saatava sama korkeatasoinen suoja.

Komission esittämässä EU:n tason kuluttajapoliittisessa strategiassa tarjotaan johdonmukaiset suuntaviivat seuraavia viittä vuotta varten. Tavoitteet tukevat toisiaan, ja ne pannaan täytäntöön lyhyen aikavälin toimintaohjelmalla, jota tarkastellaan säännöllisesti. Kussakin tarkastelussa arvioidaan toteutetut toimet uusien tietojen ja edistystä mittaavien indikaattoreiden perusteella, jotta voidaan tarpeen mukaan mukauttaa käynnissä olevia toimia ja kartoittaa uusia.

Komissio kehottaa Euroopan parlamenttia, neuvostoa, talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa ja kaikkia asiaan liittyviä tahoja tukemaan yleistä lähestymistapaa ja etenkin asetettuja kolmea tavoitetta. Komissio kehottaa niitä myös edistämään ehdotettujen toimien hyväksymistä ja tukemaan niiden täytäntöönpanoa.

Liite

Kuluttajapolitiikan toimintaohjelma (2002-2006)

viitteellinen luettelo toimista

Tavoite 1: Korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite 2: kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite 3: kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan

>TAULUKON PAIKKA>

Kuluttajapolitiikan laadun parantamista koskevat toimet

>TAULUKON PAIKKA>

RAHOITUSTA KOSKEVA SELVITYS

1. Toimenpiteen nimi

Kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2002-2006

2. Budjettikohta / -kohdat

B5-100

B5-100A

3. Oikeusperusta

Kuluttajapoliittisen strategian oikeusperustan muodostavat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 ja 211 artikla.

Ohjelman menoja koskeva oikeusperusta: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 283/1999/EY, tehty 25. tammikuuta 1999, kuluttajia koskevien yhteisön toimien yleisistä puitteista (1999-2003). Menot vuodesta 2004 eteenpäin katetaan komission vuonna 2002 tekemän uuden ehdotuksen puitteissa.

4. Toimenpiteen kuvaus

4.1 Toimenpiteen yleistavoite

Tässä tiedonannossa esitetään komission strategia yhteisön kuluttajapolitiikkaa varten seuraaviksi viideksi vuodeksi (2002-2006). Siinä asetetaan kolme keskipitkän aikavälin tavoitetta: korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja, kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen ja kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan. Näillä kolmella tavoitteella pyritään hyödyntämään täysimääräisesti sisämarkkinoita kuluttajan kannalta, sisällyttämään kuluttajanäkökohdat kaikkeen EU-politiikkaan ja valmistautumaan laajentumiseen.

4.2 Toimenpiteen kesto ja sen uusimista tai voimassaolon jatkamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Uudessa kuluttajapoliittisessa strategiassa annetaan yleiset suuntaviivat vuosiksi 2002-2006. Erityistoimet esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, jota tarkastellaan säännöllisesti kyseisen kauden kuluessa. Tämä rahoitusselvitys kattaa kuitenkin menot vain vuosilta 2002 ja 2003, koska nykyinen oikeusperusta (päätös N:o 283/1999/EY) kattaa vain tämän kauden. Komissio tekee vuonna 2002 ehdotuksen kuluttajia koskevien yhteisön toimien uusista yleisistä puitteista. Ehdotuksessa noudatellaan päätöstä N:o 283/1999/EY, ja se perustuu uudessa kuluttajapoliittisessa strategiassa esitettyihin suuntaviivoihin. Vuoden 2003 jälkeen aiheutuvia menoja käsitellään näin ollen uuteen ehdotukseen sisältyvässä rahoitusselvityksessä.

5. Menojen ja tulojen luokitus

5.1 Pakollinen/ei-pakollinen

Ei-pakollinen

5.2 Jaksotetut/jaksottamattomat määrärahat

Jaksotetut määrärahat

5.3 Oletettu tulolaji

Ei ole

6. Meno-/tulolaji

Uudesta strategiasta aiheutuvat menot riippuvat toteutettavista erityistoimista. Kustakin toimesta tehdään erillinen ehdotus, johon sisältyy yksityiskohtaisia tietoja kustannuksista. Tämä koskee etenkin ehdotusta kuluttajia koskevien yhteisön toimien uusista yleisistä puitteista, jossa annetaan yleinen kehys uuden kuluttajapoliittisen strategian täytäntöönpanoon liittyville kustannuksille.

7. Rahoitusvaikutukset

7.1 Toimenpiteen kokonaiskustannusten laskutapa (yksittäisten ja yhteenlaskettujen kustannusten välinen suhde)

7.2 Kustannusten jakautuminen eri tekijöiden kesken

Maksusitoumusmäärärahat, miljoonaa euroa (nykyhinnoin)

>TAULUKON PAIKKA>

7.3 Talousarvion B osaan sisältyvät selvityksistä, asiantuntijatyöstä jne. aiheutuvat toimintakulut

Maksusitoumusmäärärahat, miljoonaa euroa (nykyhinnoin)

>TAULUKON PAIKKA>

7.4 Maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen aikataulu

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

8. Petostenvastaiset toimenpiteet

Komission yksiköt tarkastavat ennen maksamista tuet taikka saadun palvelun tai tutkimuksen ottaen huomioon sopimusvelvoitteet sekä taloudellisuuden, moitteettoman varainhoidon ja moitteettoman yleisen hallinnon periaatteet. Petostenvastaiset toimenpiteet (valvonta, kertomusten antaminen jne.) kuuluvat osana kaikkiin komission ja tuensaajien välisiin sopimuksiin.

9. Kustannustehokkuusanalyysi

9.1 Määrälliset erityistavoitteet ja kohderyhmä

Strategiassa keskitytään kolmeen keskipitkän aikavälin tavoitteeseen: korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja, kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen ja kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan. Erityistoimet esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, jota tarkastellaan säännöllisesti toimintakauden kuluessa. Strategian yleisiä edunsaajia ovat kaikki Euroopan kuluttajat. Strategian eri osien kohderyhmät kuitenkin vaihtelevat suunniteltujen toimien mukaan, ja erityisen huomion kohteena ovat toimijat, jotka voivat edistää haluttujen vaikutusten saavuttamista (esim. kansalliset lainsäädäntöviranomaiset, täytäntöönpanoviranomaiset sekä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien edustajat).

9.2 Toimenpiteen perustelut

Strategian perusajatus esitetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 artiklassa:

"1. Kuluttajien etujen suojaamiseksi ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi yhteisö myötävaikuttaa kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja taloudellisten etujen suojaamiseen sekä edistää kuluttajien oikeutta tiedonsaantiin ja koulutukseen sekä oikeutta järjestäytyä etujensa valvomiseksi.

[---]

3. Yhteisö myötävaikuttaa 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen:

a) toimenpiteillä, jotka se 95 artiklan nojalla toteuttaa sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä;

b) toimenpiteillä, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden harjoittamaa politiikkaa ja joilla sitä seurataan."

Tässä asiakirjassa esitetään komission keskipitkän aikavälin strategia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vuosina 2002-2006. Yleiseen strategiaan sisältyvistä erityistoimista tehdään erilliset ehdotukset.

9.3 Toimenpiteen seuranta ja arviointi

Strategian seuranta ja arviointi on olennaisen tärkeää uudelle lähestymistavalle, joka rakentuu seuraavien kolmen tavoitteen ympärille: korkeatasoinen ja yhtenäinen kuluttajansuoja, kuluttajansuojasääntöjen tehokas soveltaminen ja kuluttajajärjestöjen osallistuminen EU:n politiikkaan. Kuluttajapoliittisen strategian vaikutusta ja tehokkuutta mittaamaan on kehitetty 18 mahdollista indikaattoria osana strategian vaikutusten ennakkoarviointia. Käyttökelpoisimmat näistä indikaattoreista otetaan perustaksi tulevaa seurantaa ja arviointia varten.

10. Hallintomenot (talousarvion pääluokka III, A-osa)

Tarvittavat hallintomäärärahat saadaan varsinaisesti käyttöön vasta, kun komissio on tehnyt resurssien jakoa koskevan vuosittaisen päätöksensä, jossa otetaan erityisesti huomioon budjettivallan käyttäjän vahvistama lisähenkilömäärä ja lisämäärärahat.

10.1 Vaikutus henkilöstön määrään

>TAULUKON PAIKKA>

Jos lisähenkilöstöä tarvitaan, on ilmoitettava, missä vaiheessa sen on oltava käytettävissä.

10.2 Lisähenkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Summissa on esitettävä lisähenkilöstöstä aiheutuvat kokonaiskustannukset koko toimenpiteen ajalta, jos toimenpide on määräaikainen, ja 12 kuukaudelta, jos toimenpiteen kestoa ei ole määritelty.

10.3 Muiden hallintomenojen kasvu toimenpiteen seurauksena

euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Summien on vastattava toimenpiteestä aiheutuvia kokonaiskustannuksia, jos toimenpide on määräaikainen, ja kustannuksia 12 kuukaudelta, jos toimenpiteen kestoa ei ole määritelty.