52002XC0316(01)

Tiedonanto 2 päivänä maaliskuuta 1965 annetun neuvoston asetuksen N:o 19/65/ETY 5 artiklan mukaisesti EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin

(2002/C 67/02)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Komissio kehottaa kaikkia asiasta kiinnostuneita osapuolia esittämään sille mahdolliset huomautuksensa koskien jäljempänä olevaa ehdotusta komission asetukseksi EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla. Asetusehdotuksen mukana on selittävä muistio.

Asetusehdotusta koskevat huomautukset tulee lähettää komissiolle viimeistään kuukauden kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset tulee lähettää komissiolle seuraavaan osoitteeseen: Euroopan komissio Kilpailun pääosasto

Osasto F, Jaosto F2 - Moottoriajoneuvot ja muut kulkuneuvot

B - 1049 Bruxelles/Brussel Sähköpostiosoite: comp-draft-car-ber@cec.eu.int

Luonnos

KOMISSION ASETUS (EY) N:o .../...

annettu [...]

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 2 päivänä maaliskuuta 1965 annetun neuvoston asetuksen N:o 19/65/ETY(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1215/1999(2), ja erityisesti sen 1 artiklan,

on julkaissut tämän asetuksen luonnoksen(3),

on kuullut kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Asetuksen N:o 19/65/ETY nojalla komissiolla on toimivalta asetuksia antamalla soveltaa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohtaa (ent. 85 artiklan 3 kohta) tiettyihin 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluviin vertikaalisten sopimusten ja vastaavien yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin.

(2) Ajoneuvoteollisuuden jakelu- ja huoltopalvelusopimuksista saadun kokemuksen perusteella on mahdollista määrittää sellaisten vertikaalisten sopimusten ryhmiä, joiden voidaan katsoa yleensä täyttävän 81 artiklan 3 kohdan edellytykset.

(3) Moottoriajoneuvojen jakelumarkkinoista, moottoriajoneuvojen varaosamarkkinoista sekä korjaus- ja huoltopalveluiden markkinoista saatujen kokemusten perusteella voidaan päätellä, että alalla tarvitaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta 1999 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2790/1999(4) vahvistettuja sääntöjä tiukempia sääntöjä erityisesti toimittajan käyttäessä valikoivaa jakelua tai yksinmyyntiä.

(4) Tätä asetusta sovelletaan uusien moottoriajoneuvojen ostoa tai myyntiä koskeviin vertikaalisiin sopimuksiin, moottoriajoneuvojen varaosien ostoa tai myyntiä koskeviin vertikaalisiin sopimuksiin sekä korjaus- ja huoltopalveluita koskeviin vertikaalisiin sopimuksiin, kun kyseiset sopimukset on tehty muiden kuin kilpailevien yritysten välillä, tiettyjen kilpailevien yritysten välillä tai tavaroiden vähittäismyyjien tiettyjen yhteenliittymien välillä. Tämä asetus koskee kyseisiä vertikaalisia sopimuksia myös silloin kun niihin sisältyy liitännäismääräyksiä teollis- ja tekijänoikeuksien luovuttamisesta tai käytöstä. Tässä asetuksessa käytettyyn käsitteeseen "vertikaaliset sopimukset" sisältyvät vastaavat yhdenmukaistetut menettelytavat.

Johdanto-osan kappaleet, jotka liittyvät tämän asetuksen soveltamisen yleisiin edellytyksiin

(5) Ryhmäpoikkeuksen soveltamisesta johtuva etu olisi rajattava vertikaalisiin sopimuksiin, joiden voidaan riittävällä varmuudella olettaa täyttävän 81 artiklan 3 kohdan edellytykset.

(6) Tässä asetuksessa määriteltyihin ryhmiin kuuluvat vertikaaliset sopimukset voivat parantaa tuotanto- tai jakeluketjun taloudellista tehokkuutta mahdollistamalla sopimuksen osapuolina olevien yritysten toiminnan paremman yhteensovittamisen. Erityisesti ne voivat johtaa osapuolten liiketoiminta- ja jakelukustannusten alenemiseen ja parhaan mahdollisen tason saavuttamiseen myynnissä ja investoinneissa.

(7) Todennäköisyys, että tällaiset tehokkuutta lisäävät vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin vertikaalisiin sopimuksiin sisältyvistä rajoituksista aiheutuvat kilpailunvastaiset vaikutukset, riippuu järjestelyyn osallistuvien yritysten markkinavoimasta ja näin ollen myös siitä, missä määrin kyseiset yritykset joutuvat kilpailemaan muiden toimittajien kanssa, joiden tavaroita ja palveluksia ostaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi.

(8) Jos toimittajan osuus asian kannalta merkityksellisistä markkinoista ei ylitä tämän asetuksen soveltamista koskevissa yleisissä edellytyksissä säädettyjä rajoja, voidaan olettaa, että vertikaaliset sopimukset, jotka eivät sisällä tietynlaisia vakavia kilpailunvastaisia rajoituksia, johtavat yleensä parannuksiin tuotannossa tai jakelussa ja tarjoavat kuluttajille kohtuullisen osuuden saavutetusta hyödystä. Tämä alakohtainen asetus sisältää tiukempia sääntöjä kuin komission asetuksessa N:o 2790/1999 vahvistetut säännöt, ja näin ollen voidaan olettaa, että jakelusopimuksilla on yleensä tällaisia etuja, kun toimittajan markkinaosuus on enintään 30 prosenttia tai 40 prosenttia, jos kyseessä on uusien moottoriajoneuvojen määrällinen valikoiva jakelu. Jos vertikaalisiin sopimuksiin sisältyy yksinomainen toimitusvelvoite, ostajan markkinaosuus on merkityksellinen määriteltäessä tällaisten vertikaalisten sopimusten kokonaisvaikutuksia markkinoilla.

(9) Jos tämän asetuksen soveltamista koskevissa yleisissä edellytyksissä säädetyt markkinaosuusrajat ylitetään, vertikaalisten sopimusten, jotka kuuluvat 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ei automaattisesti voida olettaa johtavan objektiivisesti katsoen sen laatuisiin ja niin suuriin etuihin, että ne tasoittavat sopimuksista kilpailulle aiheutuvat haitat. Jos toimittaja kuitenkin käyttää ainoastaan puhtaasti laadullista valikoivaa jakelua, tällainen markkinaosuusraja ei ole tarpeen tämän asetuksen soveltamiseksi.

(10) Jotta estettäisiin toimittajaa irtisanomasta sopimusta sen vuoksi, että jälleenmyyjä tai korjaamo käyttäytyy sellaisella kilpailua edistävällä tavalla, kuten aktiivinen tai passiivinen myynti ulkomaisille kuluttajille, usean merkin myynti tai myynnin jälkeisten palvelujen alihankinta, joka ei ehkä ole tämän asetuksen nojalla kiellettyä, jokaisessa ilmoituksessa sopimuksen irtisanomisesta on selkeästi ilmoitettava irtisanomisen syyt. Lisäksi otetaan käyttöön kahden vuoden irtisanomisaika jälleenmyyjän riippumattomuuden vahvistamiseksi tavarantoimittajasta.

(11) Jotta edistettäisiin jakelusopimusten osapuolten välillä mahdollisesti syntyvien riitojen nopeaa ratkaisua, koska riidat muussa tapauksessa voivat vaikeuttaa tehokasta kilpailua, tämän asetuksen on katettava ainoastaan sellaiset sopimukset, joissa määrätään molempien osapuolten mahdollisuudesta kääntyä riippumattoman ulkopuolisen asiantuntijan tai välimiehen puoleen, erityisesti annettaessa ilmoitus sopimuksen irtisanomisesta.

Vakavimpia kilpailunrajoituksia koskevat johdanto-osan kappaleet

(12) Asianomaisten yritysten markkinaosuudesta riippumatta tällä asetuksella ei tule myöntää poikkeusta vertikaalisille sopimuksille, joihin sisältyy rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä edellä mainittujen myönteisten vaikutusten saavuttamiseksi.

(13) Tämä koskee erityisesti vertikaalisia sopimuksia, joihin sisältyy vakavia kilpailunvastaisia rajoituksia, kuten vähimmäis- ja kiinteät jälleenmyyntihinnat samoin kuin tietynlainen alueellinen suoja, ja jotka olisi rajattava tässä asetuksessa säädetyn ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle.

(14) Jälleenmyyjiltä ei yleensä saa kieltää sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai vastaavien tavaroiden aktiivista tai passiivista myyntiä kaikille 1 artiklassa tarkoitetuille loppukäyttäjille, mukaan lukien loppukäyttäjät, jotka ovat valtuuttaneet välittäjän tai ostoasiamiehen ostamaan, ottamaan vastaan, kuljettamaan tai varastoimaan uuden moottoriajoneuvon puolestaan.

(15) Valikoivan jakelujärjestelmän jäseniä ei esimerkiksi saa suoraan tai välillisesti kieltää myymästä tai mainostamasta aktiivisesti tai passiivisesti ja käyttäen haluamaansa välinettä, mukaan lukien Internet tai Internetissä viitatut sivustot, sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita ja vastaavia tavaroita 1 artiklassa tarkoitetuille loppukäyttäjille ja niiden välittäjille tai ostoasiamiehille markkinoilla, joilla toimittajalla on valikoiva jakelujärjestelmä.

(16) Oikeus kieltää valtuutettua jälleenmyyjää toimimasta valtuuttamattomalla sijoittautumispaikalla on ainoa aktiivista myyntiä valikoivissa jakelujärjestelmissä koskeva rajoitus, jonka tietyin edellytyksin voidaan katsoa kuuluvan tämän asetuksen soveltamisalaan. Tällainen rajoitus ei kuitenkaan kuulu tämän asetuksen piiriin, jos se estää jälleenmyyjän liiketoiminnan laajentamista valtuutetulla sijoittautumispaikalla esimerkiksi rajoittamalla infrastruktuuria, joka on tarpeen myyntivolyymin nostamiseksi, mukaan lukien Internet-myynnin tuoma kasvu.

(17) Jos toimittaja rajoittaa jälleenmyyjän myyntiä loppukäyttäjille muissa jäsenvaltioissa esimerkiksi siten, että jälleenmyyjän korvaus tai ostohinta on riippuvainen ajoneuvojen määränpäästä tai loppukäyttäjien asuinpaikasta, kyseessä on myynnin välillinen rajoittaminen. Muita esimerkkejä välillisistä rajoituksista ovat toimituskiintiöt, jotka perustuvat muuhun myyntialueeseen kuin yhteismarkkinat riippumatta siitä, liittyykö niihin myyntitavoitteita, sekä myyntitavoitteet, jotka perustuvat muuhun myyntialueeseen kuin yhteismarkkinat. Myös ajoneuvojen määränpäähän perustuvat bonusjärjestelmät tai tuotteiden syrjivä kohdentaminen, kun tuotanto on liian vähäistä tai muussa yhteydessä, voivat vastata myynnin välillistä rajoittamista.

(18) Vertikaaliset sopimukset, joissa ei velvoiteta toimittajan jakelujärjestelmään kuuluvia moottoriajoneuvojen jälleenmyyjiä ja korjaamoita noudattamaan kyseisen valmistajan missä tahansa yhteismarkkinoilla myymien moottoriajoneuvojen osalta takuusitoumuksia, suorittamaan ilmaishuoltoja ja takaisintoimituspyyntöön perustuvia töitä, voivat merkitä myynnin välillistä rajoittamista. Jotta moottoriajoneuvojen jälleenmyyjät voisivat myydä loppukäyttäjille kaikkialla yhteismarkkinoilla, tämä asetus ei kata jakelusopimuksia, joissa ei vaadita toimittajan järjestelmään kuuluvia korjaamoita tarjoamaan sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai vastaavien tavaroiden korjaus- ja huoltopalveluita siitä riippumatta, missä kyseiset tavarat myydään yhteismarkkinoilla.

(19) Tämä asetus ei kata vertikaalisia sopimuksia, jotka rajoittavat jakelujärjestelmän osapuolten harjoittamaa alkuperäisten varaosien tai laadultaan vastaavien varaosien myyntiä riippumattomille korjaamoille, jotka käyttävät niitä korjaus- tai huoltopalveluiden tarjoamiseen. Ilman tällaisia varaosia kyseiset riippumattomat korjaamot eivät pysty kilpailemaan tehokkaasti ajoneuvon valmistajan jakelujärjestelmään kuuluvien valtuutettujen korjaamoiden kanssa, koska ne eivät pysty tarjoamaa kuluttajille moottoriajoneuvojen turvallista ja luotettavaa toimintaa edistäviä laadukkaita palveluita.

(20) Jotta loppukäyttäjillä olisi oikeus ostaa toisessa jäsenvaltiossa tarjottu moottoriajoneuvo haluamaltaan jälleenmyyjältä, tämä asetus ei kata vertikaalisia sopimuksia, jotka eivät anna jälleenmyyjälle mahdollisuutta tilata, varastoida tai myydä sellaista ajoneuvoa, joka vastaa sen sopimukseen kuuluvaa mallia. Toimittajan ajoneuvoihin soveltamia erityisesti toimitusaikoja tai -hintoja koskevia syrjiviä ja puolueettomasti katsoen perusteettomia toimitusehtoja pidetään rajoituksena, joka kohdistuu jälleenmyyjän mahdollisuuteen myydä kyseisiä ajoneuvoja.

(21) Moottoriajoneuvot ovat kalliita ja teknisesti monimutkaisia liikkuvia hyödykkeitä, jotka tarvitsevat korjaus- ja huoltopalveluita sekä säännöllisin että epäsäännöllisin väliajoin. Ei kuitenkaan ole välttämätöntä, että uusien moottoriajoneuvojen jälleenmyyjät huolehtivat myös korjaus- ja huoltopalveluista. Toimittajien ja kuluttajien oikeutetut edut voidaan tyydyttää täysin, jos jälleenmyyjä teettää kyseiset palvelut, mukaan lukien takuusitoumusten noudattaminen, ilmaishuollot ja takaisintoimituspyyntöön perustuvat työt, aliurakkana toimittajan jakelujärjestelmään kuuluvalla yhdellä tai useammalla korjaamolla ja, jos aliurakointitapauksessa kuluttajalle ilmoitetaan asianmukaisesti virallisen korjaamon sijainti. Riittävien korjaus- ja huoltopalveluiden tarjoaminen ei myöskään edellytä, että korjaamot myyvät uusia moottoriajoneuvoja. Tämän vuoksi tämä asetus ei kata vertikaalisia sopimuksia, jotka sisältävät suoran tai välillisen velvoitteen tai kannustimen, joka johtaa myynti- ja huoltopalvelutoiminnan yhdistämiseen tai jonka vuoksi kyseisistä toiminnoista tulee toisistaan riippuvaisia. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa jälleenmyyjien tai valtuutettujen korjaamoiden korvaukset yhden toiminnan edellyttämien tavaroiden tai palveluiden ostosta tai myynnistä tehdään riippuvaiseksi toiseen toimintaan liittyvien tavaroiden tai palveluiden myynnistä taikka joissa kaikki kyseiset hyödykkeet yhdistetään yhdeksi erottamattomaksi korvaus- tai alennusjärjestelmäksi.

(22) Jotta varmistettaisiin tehokas kilpailu huolto- ja korjausmarkkinoilla ja jotta korjaamot voisivat tarjota loppuasiakkaille kilpailukykyisiä varaosia, kuten alkuperäiset varaosat ja laadultaan vastaavat varaosat, tämä asetus ei kata vertikaalisia sopimuksia, jotka estävät ajoneuvon valmistajan jakeluverkkoon kuuluvia korjaamoita, varaosien jälleenmyyjiä, loppukäyttäjiä tai riippumattomia korjaamoita hankkimasta alkuperäisiä varaosia niiden valmistajalta tai haluamaltaan kolmannelta.

(23) Jotta valtuutetuilla ja riippumattomilla korjaamoilla ja kuluttajilla olisi aito valinnanvara kyseisten varaosien suhteen, tämä asetus ei kata sopimuksia, joilla moottoriajoneuvon valmistaja rajoittaa alkuperäisten varaosien valmistajan mahdollisuutta varustaa kyseiset osat tehokkaasti ja näkyvästi tavaramerkillään tai muulla tunnuksellaan, kun osat toimitetaan ajoneuvojen valmistajalle kokoonpanoa tai korjaamoille vaihtamista varten.

(24) Tämä asetus ei kata vertikaalisia sopimuksia, jotka rajoittavat valtuutettujen korjaamoiden oikeutta käyttää moottoriajoneuvon korjauksessa tai kunnossapidossa laadultaan vastaavia varaosia. Ottaen huomioon ajoneuvon valmistajan suora sopimusperustesen osallistumisen takuukorjauksiin, ilmaishuoltoihin ja takaisintoimituspyyntöihin, tämä asetus kattaa valtuutetulle korjaamolle asetetun velvoitteen käyttää kyseisissä korjauksissa ajoneuvon valmistajan toimittamia alkuperäisiä varaosia.

(25) Jotta suojeltaisiin tehokasta kilpailua korjaus- ja huoltopalveluiden markkinoilla ja estettäisiin markkinoiden sulkeminen riippumattomilta korjaamoilta, valmistajien on tarjottava asianomaisille riippumattomille toimijoille ilman rajoituksia kaikki tekniset tiedot, vianmääritys- ja muut laitteet, työkalut, mukaan lukien tarvittavat tietokoneohjelmistot, sekä moottoriajoneuvojen korjauksen ja huollon edellyttämä koulutus. Edellä tarkoitettuja riippumattomia toimijoita ovat riippumattomat korjausliikkeet, korjauslaitteiden ja -työkalujen valmistajat, teknisten tietojen julkaisijat, autokerhot, tiepalveluiden tarjoajat, tarkastus- ja testauspalveluiden tarjoajat sekä koulutuspalveluita korjaamoille tarjoavat yritykset. Tarjoamiselle asetetuissa edellytyksissä ei erityisesti saa tehdä eroa valtuutettujen ja riippumattomien toimijoiden välillä, tarjoamisen on tapahduttava pyynnöstä kohtuullisen ajan kuluessa, ja tietojen hinnassa on otettava huomioon, kuinka paljon riippumaton toimija käyttää niitä. Valmistajan on annettava riippumattomille korjaamoille uusia moottoriajoneuvoja koskevat tekniset tiedot samaan aikaan kuin ne annetaan valtuutetuille korjaamoille eikä riippumattomia korjaamoita saa velvoittaa ostamaan enempää tietoja kuin suoritettavan korjaus- tai kunnossapitotyön laji edellyttää. Toimittajien kannalta on kuitenkin oikeutettua ja asianmukaista evätä pääsy sellaisiin teknisiin tietoihin, jotka voivat antaa kolmansille mahdollisuuden ohittaa tai purkaa ajoneuvoihin asennetut murtohälyttimet. Myönnettäessä lisenssejä kolmansille on lisäksi otettava huomioon moottoriajoneuvon valmistajan oikeutettu etu päättää teollis- ja tekijänoikeuksiensa sekä tietotaitonsa hyödyntämisestä. Kyseisiä oikeuksia on kuitenkin käytettävä tavalla, johon ei sisälly väärinkäyttöä.

Erityisiä edellytyksiä koskevat johdanto-osan kappaleet

(26) Jotta varmistettaisiin pääsy merkityksellisille markkinoille ja kilpailunvastaisen yhteistyön estäminen niillä ja annettaisiin jälleenmyyjille mahdollisuus myydä kahta tai useampaa ajoneuvomerkkiä, joiden valmistajat eivät ole toisiinsa sidossuhteessa olevia yrityksiä, ryhmäpoikkeukselle on asetettava tiettyjä erityisiä edellytyksiä. Tämän vuoksi kilpailukieltovelvoitteille ei tulisi myöntää poikkeusta. Tämä asetus ei esimerkiksi kata kieltoa myydä kilpailevia ajoneuvomerkkejä. Tämä ei estä valmistajaa vaatimasta, että jälleenmyyjä varaa eri ajoneuvomerkeille oman tilan liikkeessä, jotta estettäisiin merkkien sekaantuminen toisiinsa. Muita vaatimuksia, kuten velvoite palkata merkkikohtaista myyntihenkilöstöä, pidetään välillisinä kilpailukieltovelvoitteina, joille ei voida myöntää poikkeusta. Samoin velvoite pitää näytteillä täydellinen mallivalikoima muodostaa välillisen kilpailukieltovelvoitteen, jos se tekee muiden yritysten valmistamien ajoneuvojen näytteille asettamisen mahdottomaksi tai kohtuuttoman vaikeaksi, eikä sille voida myöntää poikkeusta.

(27) Jotta varmistettaisiin, että korjaamot voivat suorittaa kaikkien moottoriajoneuvojen korjaus- tai huoltotöitä, tässä asetuksessa ei myönnetä poikkeusta velvoitteille, joilla rajoitetaan moottoriajoneuvojen korjaamoiden mahdollisuutta tarjota korjaus- tai huoltopalveluita kilpailevien toimittajien merkeille.

(28) Lisäksi tarvitaan erityisiä edellytyksiä, joilla jätetään tietyt valikoivan jakelujärjestelmän rajoitukset tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti velvoitteita, joiden seurauksena valikoivan jakelujärjestelmän jäsenet eivät voi myydä tiettyjen kilpailevien toimittajien merkkejä, mikä voi helposti johtaa tiettyjen merkkien sulkemiseen markkinoilta. Tämän lisäksi tarvitaan vielä kaksi lisäedellytystä, jotta jälleenmyyjät, jotka haluavat tarttua markkinamahdollisuuksiin sijoittautumispaikkansa ulkopuolella, saisivat mahdollisuuden siihen, jotta mahdollistettaisiin markkinoiden integroiminen, ja jotta lisättäisiin hintakilpailua ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksia, kun toimittajilla on tietty asema markkinoilla. Tämän vuoksi henkilöautojen valtuutetulle jälleenmyyjälle asetettu rajoitus, joka koskee sen oikeutta sijoittautua jäsenvaltioon, ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Lisäksi ehto, jolla rajataan jälleenmyyjän sijoittautumispaikkaa koskevien rajoitusten kesto viiteen vuoteen, on tarpeen muiden uusien moottoriajoneuvojen kuin henkilöautojen toimittajien osalta, jotta molemmat osapuolet ehtisivät mukauttaa sopimuksensa muuttuviin markkinaolosuhteisiin.

(29) Tämä asetus ei myöskään kata rajoituksia, joilla rajoitetaan jälleenmyyjän mahdollisuutta tarjota moottoriajoneuvojen leasing-palveluita.

Asetuksen peruuttamista ja soveltamatta jättämistä koskevat johdanto-osan kappaleet

(30) Tässä asetuksessa säädetyt markkinaosuusrajat, tiettyjen vertikaalisten sopimusten jättäminen poikkeuksen ulkopuolelle ja erityiset edellytykset varmistavat yleensä sen, etteivät sopimukset, joihin ryhmäpoikkeusta sovelletaan, mahdollista osallistuville yrityksille kilpailun poistamista kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden merkittävältä osalta.

(31) Erityistapauksissa, joissa tämän asetuksen edellytykset täyttävillä sopimuksilla on kuitenkin 81 artiklan 3 kohdan vastaisia vaikutuksia, komissio voi peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun; näin voi tapahtua erityisesti silloin, kun ostajalla on merkittävää markkinavoimaa merkityksellisillä markkinoilla, joilla se jälleenmyy tavaroita tai tarjoaa palveluita, tai kun samankaltaisten vertikaalisten sopimusten rinnakkaisilla verkostoilla on samanlainen vaikutus, joka merkittävästi rajoittaa pääsyä asian kannalta merkityksellisille markkinoille tai kilpailua niillä. Tällaisia kumulatiivisia vaikutuksia voi ilmetä esimerkiksi valikoivan jakelun tapauksessa. Komissio voi peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun myös, jos kilpailu markkinoilla rajoittuu merkittävästi voimakkaan markkinatoimijan vuoksi tai jos moottoriajoneuvojen hinnat ja tarjonnan edellytykset vaihtelevat huomattavasti eri maantieteellisillä markkinoilla. Komissio voi peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun myös, jos vastaavien tuotteiden tarjontaan sovelletaan syrjiviä hintoja, lisämaksuja tai myyntiehtoja, erityisesti jos toimittaja perii sopimuksen piiriin kuuluvasta mallista hinnan lisäksi perusteettomia lisämaksuja kuten sellaisia, joissa otetaan huomioon erilaiset kansalliset verot.

(32) Asetuksella N:o 19/65/ETY jäsenvaltioiden viranomaisille on annettu oikeus peruuttaa ryhmäpoikkeuksen soveltamisesta johtuva etu sellaisten vertikaalisten rajoitusten osalta, joilla on 81 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen edellytysten kanssa ristiriitaisia vaikutuksia, jos tällaisia vaikutuksia esiintyy kyseisen jäsenvaltion alueella tai osalla tämän aluetta, ja silloin kun kyseisellä alueella on erillisten maantieteellisten markkinoiden piirteet. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että peruuttamista koskevan oikeuden käyttö ei rajoita yhteisön kilpailusääntöjen yhdenmukaista soveltamista yhteismarkkinoilla eikä kyseisten sääntöjen soveltamiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia.

(33) Valvoakseen tehokkaammin sellaisia vertikaalisten sopimusten rinnakkaisia verkostoja, joilla on samankaltaisia rajoittavia vaikutuksia ja jotka kattavat yli 50 prosenttia tietyistä markkinoista, komissio voi ilmoittaa, ettei tätä asetusta sovelleta asianomaisia markkinoita koskeviin tiettyjä rajoituksia sisältäviin vertikaalisiin sopimuksiin, ja näin palauttaa tällaiset sopimukset täydellisesti perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisalaan.

Johdanto-osan yleiset kappaleet

(34) Tämä asetus ei rajoita perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamista.

(35) Yhteisön oikeuden ensisijaisuusperiaatteen mukaisesti mikään kansallisen kilpailulainsäädännön soveltamiseksi tehty toimenpide ei saa rajoittaa yhteisön kilpailusääntöjen yhdenmukaista soveltamista yhteismarkkinoilla eikä kyseisten sääntöjen soveltamiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia, mukaan lukien tämä asetus,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) "kilpailevilla yrityksillä" samoilla tuotemarkkinoilla toimivia todellisia tai mahdollisia toimittajia; tuotemarkkinoille kuuluvat sellaiset tavarat tai palvelut, joita ostaja pitää sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palveluiden kanssa vaihdettavissa tai korvattavissa olevina hyödykkeiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi;

b) "kilpailukieltovelvoitteella" mitä tahansa suoraa tai välillistä velvoitetta, jonka vuoksi ostaja ei voi valmistaa, ostaa, myydä tai jälleenmyydä sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palveluiden kanssa kilpailevia tavaroita tai palveluita, taikka ostajaa koskevaa mitä tahansa suoraa tai välillistä velvoitetta, jonka mukaan tämän on ostettava asian kannalta merkityksellisillä markkinoilla toimittajalta tai toimittajan osoittamalta muulta yritykseltä yli 50 prosenttia sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palveluiden taikka korvaavien hyödykkeiden ostojen kokonaismäärästä, joka lasketaan ostajan edellisen kalenterivuoden ostojen arvon perusteella. Tämä ei koske vaatimusta, jonka mukaan jälleenmyyjän on myytävä muiden toimittajien moottoriajoneuvoja erillisellä myyntialueella liikkeessään, jotta estetään merkkien sekaantuminen toisiinsa;

c) "yksinomaisella toimitusvelvoitteella" suoraa tai välillistä velvoitetta, jossa toimittaja sitoutuu myymään sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita ainoastaan yhdelle ostajalle yhteisössä tiettyä käyttötarkoitusta tai jälleenmyyntiä varten;

d) "valikoivalla jakelujärjestelmällä" jakelujärjestelmää, jossa toimittaja sitoutuu myymään sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita joko suoraan tai välillisesti vain tiettyjen perusteiden mukaisesti valikoiduille jälleenmyyjille tai korjaamoille ja jossa kyseiset jälleenmyyjät tai korjaamot sitoutuvat olemaan myymättä kyseisiä tavaroita tai palveluita valtuuttamattomille jälleenmyyjille tai valtuuttamattomille korjaamoille tämän kuitenkaan vaikuttamatta mahdollisuuteen myydä varaosia ja velvoitteeseen tarjota valtuuttamattomille korjaamoille kaikki tekniset tiedot, vianmääritys- ja muut laitteet, työkalut, mukaan lukien tarvittavat tietokoneohjelmistot, sekä moottoriajoneuvojen korjauksen ja huollon edellyttämä koulutus ja ympäristönsuojelullisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskeva koulutus;

e) "määrällisellä valikoivalla jakelujärjestelmällä" valikoivaa jakelujärjestelmää, jossa toimittaja käyttää jälleenmyyjien tai korjaamoiden valinnassa arviointiperusteita, joilla suoraan rajoitetaan valittujen jälleenmyyjien tai korjaamoiden määrää;

f) "laadullisella valikoivalla jakelujärjestelmällä" valikoivaa jakelujärjestelmää, jossa toimittaja käyttää jälleenmyyjien tai korjaamoiden valinnassa arviointiperusteita, jotka ovat luonteeltaan ainoastaan laadullisia, ovat sopimuksessa tarkoitetun tavaran tai palvelun luonteen edellyttämiä, koskevat yhdenmukaisesti kaikkia jakelujärjestelmän mahdollisia jäseniä ja joita ei sovelleta syrjivällä tavalla ja jotka eivät suoraan rajoita jälleenmyyjien tai korjaamoiden määrää;

g) "teollis- ja tekijänoikeuksilla" teollis- ja tekijänoikeuksia sekä lähioikeuksia;

h) "taitotiedolla" sellaisten käytännön tietojen kokonaisuutta, jota ei ole patentoitu ja joka on toimittajan kokemusten ja kokeilun tulosta ja salaista, olennaista ja yksilöityä; tässä yhteydessä "salaisella" tarkoitetaan, että taitotieto ei ole yleisesti tunnettua eikä helposti saatavaa sellaisena kokonaisuutena tai siinä nimenomaisessa kokoonpanossa, jonka sen osatekijät muodostavat; "olennaisella" tarkoitetaan, että taitotietoon sisältyy tietoa, joka on välttämätöntä ostajalle käytettäessä, myytäessä tai jälleenmyytäessä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita; "yksilöidyllä" tarkoitetaan, että taitotiedosta on oltava kuvaus, joka on riittävän tarkka todentamaan salaisuuden ja olennaisuuden vaatimusten täyttymisen;

i) "ostajalla" siitä riippumatta, onko tämä jälleenmyyjä vai korjaamo, muun muassa yritystä, joka myy perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen nojalla tavaroita tai palveluita toisen yrityksen puolesta;

j) "valtuutetulla korjaamolla" moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltopalveluiden tarjoajaa, joka toimii moottoriajoneuvojen toimittajan perustamassa jakelujärjestelmässä;

k) "valtuuttamattomalla tai riippumattomalla korjaamolla" moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltopalveluiden tarjoajaa, joka ei toimi moottoriajoneuvojen toimittajan perustamassa jakelujärjestelmässä;

l) "moottoriajoneuvolla" kolmella tai useammalla pyörällä varustettua ajoneuvoa, joka on tarkoitettu käytettäväksi yleisillä teillä;

m) "henkilöautolla" matkustajien kuljetukseen tarkoitettua moottoriajoneuvoa, jossa kuljettajan istuimen lisäksi on enintään kahdeksan istuinta;

n) "sopimusvalikoimalla" kaikkia moottoriajoneuvojen eri malleja, joita jälleenmyyjä ostaa toimittajalta;

o) "sopimusvalikoimaan kuuluvaa mallia vastaavalla moottoriajoajoneuvolla" ajoneuvoa,

- jonka valmistaja on valmistanut tai koonnut sarjassa; ja

- joka on korimallin, voimansiirron, alustan ja moottorin osalta samanlainen kuin sopimusvalikoimaan kuuluva ajoneuvo; ja

- joka on valmistajan perustamaan tai tämän suostumuksella perustettuun jakelujärjestelmään kuuluvan yrityksen kanssa tehdyn jälleenmyyntiä koskevan sopimuksen kohteena;

p) "varaosilla" osia, jotka asennetaan moottoriajoneuvoon korvaamaan kyseisen ajoneuvon osia;

q) "alkuperäisillä varaosilla" varaosia, joita tuottaa uuden moottoriajoneuvon kokoonpanossa käytettävien tai käytettyjen komponenttien valmistaja ja jotka valmistetaan samalla tuotantolinjalla kuin kyseiset komponentit. Varaosien tuottajan tulee osoittaa, että nämä varaosat vastaavat laadultaan uusien moottoriajoneuvojen kokoamisessa käytettyjä komponentteja;

r) "laadultaan vastaavilla varaosilla" varaosia, joiden laatu vastaa uuden moottoriajoneuvon kokoonpanossa käytettävien tai käytettyjen komponenttien laatua ja jotka ovat kyseisten komponenttien valmistajan tai jonkin toisen yrityksen tuottamia ja joiden varaosien valmistaja voi osoittaa vastaavan laadultaan kyseisiä komponentteja;

s) "jakeluverkkoon kuuluvilla yrityksillä" valmistajaa ja yrityksiä, joiden tehtäväksi valmistaja on antanut tai joiden tehtäväksi on valmistajan suostumuksella annettu sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai vastaavien tavaroiden jälleenmyynti tai korjaus taikka huolto;

t) "loppukäyttäjillä" muun muassa leasing-yhtiöitä, ellei käytetyissä leasing-sopimuksissa määrätä omistusoikeuden siirrosta tai oikeudesta ostaa ajoneuvo ennen sopimuksen päättymistä;

u) jäljempänä 4 artiklan 2 kohdassa mainitulla "riippumattomalla toimijalla" erityisesti riippumattomia korjausliikkeitä, korjauslaitteiden ja -työkalujen valmistajia, teknisten tietojen julkaisijoita, autokerhoja, tiepalveluiden tarjoajia, tarkastus- ja testauspalveluiden tarjoajia sekä koulutuspalveluita korjaamoille tarjoavia yrityksiä.

2 artikla

Soveltamisala

1. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan ja tämän asetuksen säännösten nojalla julistetaan, että 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin sitoutuneet kaksi tai useampi yritys toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportaalla, ja jotka koskevat osapuolille asetettuja moottoriajoneuvojen, moottoriajoneuvojen varaosien tai moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltopalveluiden ostoon, myyntiin tai jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja ("vertikaaliset sopimukset").

2. Tätä poikkeusta sovelletaan siltä osin kuin näihin vertikaalisiin sopimuksiin sisältyy 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvia kilpailunrajoituksia ("vertikaaliset rajoitukset").

3. Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan yritysten yhteenliittymän ja sen jäsenten tai yhteenliittymän ja sen toimittajien välisiin vertikaalisiin sopimuksiin, ainoastaan jos kaikki yhteenliittymän jäsenet ovat moottoriajoneuvojen jälleenmyyjiä taikka moottoriajoneuvojen varaosien jälleenmyyjiä ja jos yhteenliittymän yhdenkään yksittäisen jäsenen vuotuinen kokonaisliikevaihto yhdessä siihen sidossuhteessa olevien yritysten kanssa ei ylitä 50:tä miljoonaa euroa; tällaisten yhteenliittymien väliset vertikaaliset sopimukset kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan sanotun kuitenkaan rajoittamatta 81 artiklan soveltamista yhteenliittymän jäsenten tekemiin horisontaalisiin sopimuksiin tai yhteenliittymän tekemiin päätöksiin.

4. Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan vertikaalisiin sopimuksiin, joihin sisältyy määräyksiä, jotka liittyvät teollisuus- ja tekijänoikeuksien luovutukseen myyjälle tai siihen, kuinka myyjä voi niitä käyttää, edellyttäen, että nämä määräykset eivät muodosta tällaisten sopimusten päätarkoitusta ja liittyvät suoraan ostajan tai sen asiakkaiden suorittamaan tavaroiden tai palveluiden käyttöön, myyntiin tai jälleenmyyntiin. Poikkeusta sovelletaan sillä edellytyksellä, että kyseisillä määräyksillä ei ole sopimustuotteisiin tai -palveluihin samanlaista kilpailua rajoittavaa tarkoitusta tai seurausta kuin vertikaalisilla rajoituksilla, joille ei myönnetä poikkeusta tällä asetuksella.

5. Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta kilpailevien yritysten välisiin vertikaalisiin sopimuksiin; asetusta sovelletaan kuitenkin, jos kilpailevat yritykset tekevät muun kuin vastavuoroisen vertikaalisen sopimuksen ja

a) ostajan vuotuinen kokonaisliikevaihto on enintään 100 miljoonaa euroa; tai

b) toimittaja on tavaroiden valmistaja ja jakelija, kun taas ostaja on tavaroiden jakelija, joka ei valmista sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden kanssa kilpailevia tavaroita; tai

c) toimittaja on palveluiden tarjoaja usealla kaupan eri tasolla, kun taas ostaja ei tarjoa kilpailevia palveluita samalla kaupan tasolla, jolla se ostaa sopimuksessa tarkoitetut palvelut.

3 artikla

Asetuksen soveltamista koskevat yleiset edellytykset

1. Jollei tämän artiklan 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 kohdasta muuta johdu, 2 artiklassa säädettyä poikkeusta sovelletaan, jos toimittajan markkinaosuus on enintään 30 prosenttia asian kannalta merkityksellisillä markkinoilla, joilla se myy uusia moottoriajoneuvoja, moottoriajoneuvojen varaosia tai korjaus- ja huoltopalveluita.

2. Edellä 1 kohdassa säädetystä poiketen markkinaosuusraja 2 artiklan soveltamiseksi on 40 prosenttia sellaisten sopimusten osalta, joilla perustetaan määrällisiä valikoivia jakelujärjestelmiä uusien moottoriajoneuvojen myyntiä varten.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjä markkinaosuusrajoja ei sovelleta sopimuksiin, joilla perustetaan laadullisia valikoivia jakelujärjestelmiä.

4. Jos kyseessä on vertikaalinen sopimus, johon sisältyy yksinomaisia toimitusvelvoitteita, 2 artiklan poikkeusta sovelletaan ainoastaan, jos ostajan markkinaosuus ei ylitä 30 prosentin rajaa asian kannalta merkityksellisillä markkinoilla, joilla se ostaa sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita ja palveluita.

5. Edellä 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan edellyttäen, että jälleenmyyjän tai korjaamon kanssa tehdyssä vertikaalisessa sopimuksessa määrätään, että halutessaan ilmoittaa sopimuksen irtisanomisesta toimittajan on annettava ilmoituksessa tarkat syyt irtisanomiselle. Tämän edellytyksen tarkoituksena on estää toimittajaa lopettamasta vertikaalista sopimusta jälleenmyyjän kanssa, jos tämä käyttäytyy sellaisella tavalla, joka ei ehkä ole tämän asetuksen nojalla kielletty, erityisesti jos tämän toimintatavan rajoittaminen johtaa poikkeuksen soveltumattomuuteen koko vertikaaliseen sopimukseen 4 artiklan mukaisesti tai kyseessä olevaan rajoitukseen 5 artiklan mukaisesti.

6. Edellä 2 artiklassa säädettyä poikkeusta sovelletaan edellyttäen, että jälleenmyyjän tai korjaamon kanssa solmitussa vertikaalisessa sopimuksessa määrätään, että toimittajan halutessa antaa irtisanomisilmoituksen, tavanomaisen sopimuksen irtisanomisajan tulee olla vähintään kaksi vuotta molemmille osapuolille; tämä aika lyhennetään vähintään yhteen vuoteen, kun

a) toimittaja on velvoitettu lailla tai erityisellä sopimuksella maksamaan asianmukaisen korvauksen sopimuksen irtisanomisesta; tai

b) toimittaja irtisanoo sopimuksen silloin, kun se on välttämätöntä koko verkon tai huomattavan verkon osan uudelleenjärjestelemiseksi.

7. Edellä 2 artiklassa säädettyä poikkeusta sovelletaan edellyttäen, että vertikaalisessa sopimuksessa määrätään, että osapuolten on annettava sopimusvelvoitteiden täyttämistä koskevat riidat riippumattoman ulkopuolisen asiantuntijan tai välimiehen käsiteltäväksi. Tällaiset riidat voivat koskea esimerkiksi sovittujen perusteiden soveltamista myyntitavoitteiden asettamiseen, myyntitavoitteiden tai toimitusvelvoitteiden saavuttamista, varastoja koskevien vaatimusten täytäntöönpanoa, esittelyajoneuvojen tarjoamista tai käyttöä koskevien velvoitteiden täytäntöönpanoa sekä sitä, rajoittaako valtuuttamattomalla sijoittautumispaikalla toimimista koskeva kielto jälleenmyyjän liiketoiminnan laajentamista tai onko sopimuksen irtisanominen ilmoituksessa annettujen syiden nojalla perusteltua. Tämä mahdollisuus ei rajoita osapuolten oikeutta viedä riita kansalliseen tuomioistuimeen.

4 artikla

Vakavimmat kilpailurajoitukset

1. Edellä 2 artiklassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, joiden tarkoituksena on suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä osapuolten määräysvallassa oleviin muihin tekijöihin:

a) rajoittaa jälleenmyyjän tai korjaamon mahdollisuutta asettaa oma myyntihinta tämän kuitenkaan rajoittamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai ohjehinta, edellyttäen, että tämä ei johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi;

b) rajoittaa alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita, lukuun ottamatta

- aktiivisen myynnin rajoittamista toimittajan itselleen varaamalle tai toiselle jälleenmyyjälle tai korjaamolle myönnetylle yksinmyyntialueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, jos tämä ei rajoita jälleenmyyjän tai korjaamon asiakkaiden myyntiä,

- kaupan tukkuportaassa toimivan jakelijan loppukäyttäjille suuntautuvan myynnin rajoittamista,

- rajoitusta, joka koskee valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten harjoittamaa uusien moottoriajoneuvojen ja varaosien myyntiä valtuuttamattomille jälleenmyyjille, ellei e alakohdasta jäljempänä muuta johdu,

- rajoitusta, joka koskee ostajan mahdollisuutta myydä muihin tuotteisiin sisällytettäviä komponentteja asiakkaille, jotka käyttäisivät ne samanlaisten tuotteiden valmistamiseen kuin toimittajan valmistamat tuotteet;

c) rajoittaa ristiintoimituksia valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvien jälleenmyyjien tai korjaamoiden välillä, myös kaupan eri portaissa toimivien jälleenmyyjien tai korjaamoiden välillä;

d) rajoittaa samalla vähittäiskaupan portaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten harjoittamaa moottoriajoneuvojen, kaikkien moottoriajoneuvojen varaosien tai moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltopalveluiden aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta kieltää määrällisen valikoivan jakelujärjestelmän jäsentä toimimasta valtuuttamattomalla sijoittautumispaikalla, edellyttäen että tällainen kielto ei rajoita jälleenmyyjän tai korjaamon liiketoiminnan laajentamista valtuutetulla sijoittautumispaikalla;

e) rajoittaa valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten harjoittamaa moottoriajoneuvojen varaosien myyntiä riippumattomille korjaamoille, jotka käyttävät kyseisiä varaosia moottoriajoneuvon korjaukseen ja huoltoon;

f) rajoittaa jälleenmyyjän mahdollisuutta myydä sellaista moottoriajoneuvoa, joka vastaa jälleenmyyjän sopimusvalikoimaan kuuluvaa mallia;

g) rajoittaa moottoriajoneuvojen jälleenmyyjän mahdollisuutta tehdä valtuutettujen korjaamoiden kanssa aliurakkasopimus korjaus- ja huoltopalveluiden tarjoamisesta, edellyttäen että jälleenmyyjä ilmoittaa kuluttajalle asianmukaisesti ennen myyntisopimuksen solmimista valtuutetun korjaamon sijainnin;

h) rajoittaa korjaamon mahdollisuutta rajoittaa toimintansa korjaus- ja huoltopalveluiden tarjoamiseen ja varaosien jakeluun;

i) alkuperäisten varaosien tai laadultaan vastaavien varaosien, korjaustyökalujen taikka vianmääritys- tai muiden laitteiden toimittajien ja moottoriajoneuvojen valmistajan sopima rajoitus, joilla pienennetään toimittajan mahdollisuutta myydä tuotteita riippumattomille jälleenmyyjille, valtuutetuille tai riippumattomille korjaamoille tai loppukäyttäjille, jotka käyttävät niitä moottoriajoneuvojen korjaukseen tai huoltoon;

j) rajoittaa jälleenmyyjän tai korjaamon mahdollisuutta saada alkuperäisiä varaosia tai laadultaan vastaavia varaosia haluamaltaan kolmannelta yritykseltä ja käyttää niitä moottoriajoneuvojen korjaukseen ja huoltoon tämän kuitenkaan vaikuttamatta uusien moottoriajoneuvojen toimittajan mahdollisuuteen vaatia sen toimittamien alkuperäisten varaosien käyttöä takuukorjauksissa, ilmaishuolloissa ja takaisintoimituspyyntöön perustuvissa töissä;

k) rajoitus, josta ovat sopineet moottoriajoneuvojen valmistaja, joka käyttää komponentteja moottoriajoneuvojen alkuperäistä kokoonpanoa varten, ja kyseisten komponenttien toimittaja ja jolla rajoitetaan jälkimmäisen mahdollisuutta varustaa toimitetut komponentit tai alkuperäiset varaosat tai laadultaan vastaavat varaosat tavaramerkillään tai muulla tunnuksellaan toimivalla ja helposti näkyvällä tavalla.

2. Edellä 2 artiklassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta, kun moottoriajoneuvojen toimittaja kieltäytyy antamasta riippumattomille toimijoille kyseisten moottoriajoneuvojen korjauksen ja huollon tai ympäristönsuojelullisten toimenpiteiden täytäntöönpanon edellyttämiä teknisiä tietoja, vianmääritys- ja muita laitteita, työkaluja, mukaan lukien tarvittavat tietokoneohjelmat, sekä koulutusta. Edellä mainitut on annettava itsenäisille toimijoille syrjimättömällä ja oikeasuhteisella tavalla. Jos jokin tieto kuuluu teollis- ja tekijänoikeuden piiriin tai kyseessä on taitotieto, sen käyttöön antamisesta ei saa kieltäytyä tavalla, joka muodostaa väärinkäytöksen.

5 artikla

Erityiset edellytykset

Edellä 2 artiklassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin sisältyviin seuraaviin velvoitteisiin:

a) moottoriajoneuvojen myyntiä koskeva välitön tai välillinen kilpailukieltovelvoite;

b) välitön tai välillinen velvoite, joka estää jälleenmyyjää myymästä sopimustavaroihin tai vastaaviin tavaroihin liittyviä leasing-palveluita;

c) välitön tai välillinen velvoite, joka estää jälleenmyyjää tai korjaamoa valmistamasta, ostamasta, myymästä tai jälleenmyymästä moottoriajoneuvoja tai tarjoamasta korjaus- tai huoltopalveluita sopimussuhteen päätyttyä;

d) välitön tai välillinen velvoite, joka rajoittaa moottoriajoneuvokorjaamon mahdollisuutta tarjota korjaus- tai huoltopalveluita kilpailevien toimittajien merkeille;

e) välitön tai välillinen velvoite, joka estää valikoivan jakelujärjestelmän jäseniä myymästä tiettyjen kilpailevien toimittajien merkkejä;

f) henkilöautojen jakelua koskevan valikoivan jakelujärjestelmän jäsenelle asetettu välitön tai välillinen velvoite, joka rajoittaa sen mahdollisuutta perustaa myymälöitä, jakelupisteitä tai varastoja muihin sijaintipaikkoihin yhteismarkkinoiden alueella;

g) valikoivan jakelujärjestelmän sisäinen välitön tai välillinen velvoite, joka kestää yli viisi vuotta ja joka rajoittaa muiden moottoriajoneuvojen kuin henkilöautojen jälleenmyyntipisteiden sijaintia;

h) välitön tai välillinen velvoite, joka koskee valtuutetun korjaamon sijoittautumispaikkaa.

6 artikla

Asetuksen soveltamisen peruuttaminen komission toimesta

Komissio voi asetuksen N:o 19/65/ETY 7 artiklan mukaisesti peruuttaa tästä asetuksesta johtuvan edun, jos se toteaa, että jossakin erityisessä tapauksessa vertikaalisilla sopimuksilla, joihin tätä asetusta sovelletaan, on tiettyjä vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määrättyjen edellytysten kanssa, ja erityisesti jos

a) kilpailevien toimittajien tai ostajien toimeenpanemien samankaltaisten vertikaalisten rajoitusten rinnakkaisten verkostojen kumulatiivinen vaikutus rajoittaa olennaisesti pääsyä asian kannalta merkityksellisille markkinoille tai kilpailua kyseisillä markkinoilla; tai

b) kilpailu rajoittuu markkinoilla, joilla yhteen kilpailijaan ei kohdistu tehokasta kilpailua muiden toimittajien taholta; tai

c) sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai vastaavien tavaroiden hinnat ja toimitusehdot vaihtelevat merkittävästi eri maantieteellisillä markkinoilla; tai

d) yksillä maantieteellisillä markkinoilla sovelletaan syrjiviä hintoja tai myyntiehtoja.

7 artikla

Asetuksen soveltamisen peruuttaminen jäsenvaltioiden toimesta

Jos 2 artiklan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvilla vertikaalisilla sopimuksilla on yksittäisessä tapauksessa perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaisten edellytysten kanssa ristiriidassa olevia vaikutuksia jäsenvaltion alueella tai sellaisella osalla siitä, joka täyttää kaikki erillisten maantieteellisten markkinoiden tunnuspiirteet, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa tämän asetuksen soveltamisesta johtuvan edun kyseisellä alueella 6 artiklassa määrätyin perustein.

8 artikla

Asetuksen soveltamatta jättäminen

1. Asetuksen N:o 19/65/ETY 1a artiklan nojalla samankaltaisten vertikaalisten rajoitusten rinnakkaisten verkostojen kattaessa yli 50 prosenttia asian kannalta merkityksellisistä markkinoista komissio voi säätää asetuksella, että tätä asetusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, jotka sisältävät erityisiä kyseisiin markkinoihin liittyviä rajoituksia.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaista asetusta ei sovelleta ennen kuin yhden vuoden kuluttua sen antamisesta.

9 artikla

Markkinaosuuksien laskeminen

1. Tässä asetuksessa säädetyt markkinaosuudet lasketaan sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palveluiden sekä toimittajan myymien muiden tavaroiden tai palveluiden, joita ostaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi, markkinoilla toteutuneen myynnin määrän perusteella; jos markkinoilla toteutuneen myynnin määrää koskevia tietoja ei ole saatavissa, voidaan asianomaisen yrityksen markkinaosuus laskea muiden luotettavien markkinoita koskevien tietojen perusteella, mukaan lukien markkinoilla toteutuneen myynnin arvo. Sovellettaessa 3 artiklan 2 kohtaa markkinaosuus lasketaan vastaavasti markkinoilla toteutuneiden ostojen määrän tai niiden arvioidun määrän perusteella.

2. Sovellettaessa tässä asetuksessa säädettyjä 30 prosentin ja 40 prosentin markkinaosuusrajoja noudatetaan seuraavia sääntöjä:

a) markkinaosuus lasketaan edellistä kalenterivuotta koskevien tietojen perusteella;

b) markkinaosuus sisältää myös integroiduille jälleenmyyjille myyntiä varten toimitetut tavarat tai palvelut;

c) jos markkinaosuus on alun perin enintään 30 prosenttia tai 40 prosenttia mutta myöhemmin nousee tämän tason yläpuolelle ylittämättä kuitenkaan 35:tä prosenttia tai 45:tä prosenttia, 2 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen jatkuu kaksi peräkkäistä kalenterivuotta sen vuoden jälkeen, jolloin 30 prosentin tai 40 prosentin markkinaosuusraja ensimmäisen kerran ylittyi;

d) jos markkinaosuus on alun perin enintään 30 prosenttia tai 40 prosenttia mutta nousee myöhemmin yli 35 prosentin tai 45 prosentin, 2 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen jatkuu yhden kalenterivuoden sen vuoden jälkeen, jolloin 30 prosentin tai 40 prosentin markkinaosuusraja ensimmäisen kerran ylittyi;

e) c ja d alakohdan mukaista etua ei saa yhdistää siten, että kahden kalenterivuoden pituinen jakso ylittyy.

10 artikla

Liikevaihdon laskeminen

1. Edellä 2 artiklan 3 ja 5 kohdassa tarkoitettu vuotuinen kokonaisliikevaihto saadaan laskemalla yhteen vertikaalisen sopimuksen asianomaisen osapuolen kaikkia tavaroita ja palveluja koskeva edellisen tilikauden liikevaihto sekä osapuoleen sidossuhteessa olevien yritysten liikevaihto ilman veroja tai veronluonteisia maksuja. Tällöin ei oteta huomioon liiketoimia, jotka on tehty vertikaalisen sopimuksen osapuolen ja tähän sidossuhteessa olevien yritysten välillä tai kyseiseen sopimuspuoleen sidossuhteessa olevien yritysten välillä.

2. Edellä 2 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen jatkuu, jos kahden peräkkäisen tilikauden vuotuinen kokonaisliikevaihtoraja ylittyy enintään 10 prosenttia.

11 artikla

Sidossuhteessa olevien yritysten määritelmä

1. Tässä asetuksessa käsitteisiin "yritys", "toimittaja", "ostaja" "jälleenmyyjä" ja "korjaamo" sisältyvät niihin sidossuhteessa olevat yritykset.

2. Sidossuhteessa olevia yrityksiä ovat

a) yritykset, joissa osapuolella suoraan tai välillisesti on

- valtuudet käyttää yli puolta äänimäärästä, tai

- valtuudet asettaa enemmän kuin puolet hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien elinten jäsenistä, tai

- oikeus johtaa yrityksen liiketoimintaa;

b) yritykset, joilla on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet sopimuspuoleen nähden;

c) yritykset, joissa b alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

d) yritykset, joissa sopimuspuolella on yhdessä yhden tai useamman a, b tai c alakohdassa tarkoitetun yrityksen kanssa tai joissa kahdella tai useammalla viimeksi mainitulla yrityksellä yhdessä on a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

e) yrityksiä, joissa a alakohdassa tarkoitetut oikeudet tai valtuudet on yhdessä

- sopimuspuolilla tai niihin sidossuhteessa olevilla a-d alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä; tai

- yhdellä tai useammalla sopimuspuolella taikka yhdellä tai useammalla a-d alakohdassa tarkoitetulla niihin sidossuhteessa olevalla yrityksellä ja yhdellä tai useammalla kolmannella osapuolella.

3. Edellä olevaa 3 artiklaa sovellettaessa tämän artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen yritysten markkinaosuus jaetaan tasan niiden yritysten kesken, joilla on tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet.

12 artikla

Siirtymäkausi

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa asetettua kieltoa ei sovelleta 1 päivän lokakuuta 2002 ja 30 päivän syyskuuta 2003 välisenä aikana sopimuksiin, jotka eivät täytä tämän asetuksen mukaisia poikkeuksen edellytyksiä mutta jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1475/95 mukaiset edellytykset ja ovat voimassa 30 päivänä syyskuuta 2002.

13 artikla

Arviointikertomus

Komissio laatii kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta 31 päivään toukokuuta 2008 mennessä.

14 artikla

Voimaantulo ja voimassaolon päättyminen

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.

Tämän asetuksen voimassaolo päättyy 31 päivänä toukokuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä ...

Komission puolesta

...

Komission jäsen

(1) EYVL 36, 6.3.1965, s. 533.

(2) EYVL L 148, 15.6.1999, s. 1.

(3) EYVL C ...

(4) EYVL L 336, 29.12.1999, s. 21.

Perustelut

Luonnos

KOMISSION ASETUS (EY) N:o .../...

annettu [...]

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla

1. JOHDANTO

1. Perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamista moottoriajoneuvojen jakelu- ja huoltosopimuksiin yhteismarkkinoilla säännellään komission asetuksella (EY) N:o 1475/95. Asetuksen voimassaolo päättyy 30. syyskuuta 2002. Tämän vuoksi komission on päätettävä säännöistä, joita sovelletaan moottoriajoneuvojen jakeluun 1. lokakuuta 2002 alkaen.

2. Komission arviointikertomus asetuksesta (EY) N:o 1475/95(1) käynnisti keskustelun kyseisten sääntöjen riittävyydestä. Komissio, Euroopan parlamentti ja talous- ja sosiaalikomitea järjestivät osana epävirallista kuulemis- ja arviointiprosessia kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia, joita täydennettiin perusteellisilla tutkimuksilla, joita kilpailun pääosasto tilasi eri konsulteilta(2).

3. Tämä prosessi johti päätelmään, että asetuksessa (EY) N:o 1475/95 vahvistetut säännöt, joilla myönnetään poikkeus valikoivan jakelun ja yksinmyynnin yhdistelmille ja määrätään yksi jakelumalli moottoriajoneuvoille, eivät enää vastaa tarkoituksiaan ja että tarvitaan uudet ja tiukemmat säännöt. Lisätietoja arviointiprosessista, nykyisen järjestelmän puutteista ja siitä, kuinka ryhmäpoikkeusasetusluonnoksella puututaan niihin, löytyy näiden perusteluiden liitteestä 1.

4. Näin ollen ehdotetaan uutta koko alan kattavaa ryhmäpoikkeusasetusta (RPA).

5. Näissä perusteluissa kuvaillaan valittuja sääntelyperiaatteita ja sisältöä koskevia yleisiä periaatteita (2 luku). Sen jälkeen käsitellään toimenpiteitä, joita ehdotetaan uusien moottoriajoneuvojen jakelumarkkinoille (3.1 luku) ja huolto- ja korjauspalveluiden markkinoille (3.2 luku). Tämän jälkeen tutkitaan riippumattomia korjaamoita koskevia sääntöjä (4 luku). Perusteluiden lopuksi kuvaillaan uuden RPA:n antamisen edellyttämiä menettelyvaiheita.

2. ALUSTAVAN RYHMÄPOIKKEUSASETUSLUONNOKSEN YLEISET PERUSTEET

2.1 Uuden RPA:n sääntelyperiaatteet

6. RPA-luonnos on alakohtainen asetus, joka perustuu vertikaalisia rajoituksia koskevaan komission uuteen käytäntöön sellaisena kuin se on esitetty hiljattain annetussa vertikaalisia rajoituksia koskevassa yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa (komission asetus (EY) N:o 2790/1999) ja komission suuntaviivoissa vertikaalisista rajoituksista(3). Uusi RPA perustuu siten taloudelliset näkökohdat enemmän huomioon ottavaan lähestymistapaan ja periaatteeseen, että on taloudellisten toimijoiden (valmistajien, jakelijoiden) tehtävä järjestää jakelu omia tarpeitaan vastaavalla tavalla. Jotta poistettaisiin alalla havaitut kilpailuongelmat, uusi RPA on tiukempi kuin yleinen ryhmäpoikkeusasetus ja moottoriajoneuvojen jakelua koskeva nykyinen asetus (asetus (EY) N:o 1475/95). Näin ollen ehdotetaan seuraavaa:

- Jotta mahdollistettaisiin innovatiivisten jakelumuotojen kehittyminen, alakohtainen RPA-luonnos ei perustu samalla tavalla määräyksiin kuin asetus (EY) N:o 1475/95. Toisin kuin asetus (EY) N:o 1475/95, jossa määrättiin valikoivan jakelun ja yksinmyynnin yhdistelmästä, luonnoksessa ei määrätä yhtä ainoaa jakelumallia. Näin vältytään asetuksen (EY) N:o 1475/95 "pakkopaidanomaisuudelta". Tästä seuraa, että RPA-luonnos esimerkiksi antaa jokaiselle valmistajalle mahdollisuuden käyttää joko valikoivaa jakelua tai yksinmyyntiä. Lisäksi jokainen jälleenmyyjä voi valita, huolehtiiko se myynnin jälkeisistä palveluista itse vai tilaako se ne ulkopuolisilta.

- RPA-luonnoksessa keskitytään menettelytapoihin ja käyttäytymiseen, jotka vakavasti rajoittavat kilpailua yhteismarkkinoilla ja joista aiheutuu haittaa kuluttajille. Tätä varten ja ryhmäpoikkeusasetuksia koskevan komission uuden käytännön(4) mukaisesti RPA-luonnoksessa luetellaan ehdot ja vakavimmat kilpailurajoitukset(5), jotka eivät ole koskaan sallittuja. Luettelon tarkoituksena on poistaa asetuksen (EY) N:o 1475/95 puutteet ja ottaa huomioon erityiskysymykset kuten myynnin jälkeiset huolto- ja korjauspalvelut. Uuden lähestymistavan mukaisesti kaikki käytännöt, joita ei mainita luettelossa, ovat sallittuja. Toisin kuin asetuksessa (EY) N:o 1475/95 RPA-luonnoksessa ei enää mainita sallittuja käytäntöjä.

- RPA-luonnoksessa otetaan huomioon uusi käytäntö, jonka mukaan ryhmäpoikkeusasetusten olisi katettava rajoittavat sopimukset tiettyyn markkinaosuusrajaan asti ja mitä suuremmat ovat markkinaosuudet, sitä tiukempi on suhtautuminen.

2.2 Ryhmäpoikkeusasetusluonnoksen sisältöä koskevat yleiset periaatteet

7. Moottoriajoneuvot ovat kalliita ja monimutkaisia teknisiä hyödykkeitä, joiden elinkaari on keskimäärin yli 10 vuotta. Ne vaativat korjausta ja huoltoa sekä säännöllisin että epäsäännöllisin väliajoin ja niihin sovelletaan koko niiden elinkaaren ajan turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevia säännöksiä. Useimmat kuluttajat haluavat säilyttää autonsa arvon ja varmistaa, että se on aina turvallinen ja luotettava kulkuneuvo.

8. Käytettävissä olevat luvut(6) osoittavat, että sekä hankintahinnan että huoltopalveluiden osuus auton omistamisen aiheuttamista kokonaiskustannuksista on 40 prosenttia ja että loput 20 prosenttia muodostuvat rahoituksesta, vakuutuksesta ja muista kustannuksista. Tämän vuoksi RPA-luonnoksessa on otettava huomioon sekä huolto- ja korjauspalveluihin että uusien moottoriajoneuvojen jakeluun liittyvät kilpailunäkökohdat.

9. Uusien moottoriajoneuvojen jakelun osalta RPA-luonnos perustuu seuraaviin periaatteisiin:

- Nykyisen asetuksen arviointi johti negatiivisiin päätelmiin(7). Yleisen vertikaalisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen (asetus (EY) N:o 2790/1999) ei poistaisi kaikkia arviointikertomuksessa esiin tuotuja ongelmia(8), minkä vuoksi RPA-luonnos sisältääkin tiukempia vaatimuksia.

- Uudet periaatteet muodostuvat seuraavista osa-alueista:

- Asetuksessa (EY) N:o 1475/95 sallittu valikoivan jakelun ja yksinmyynnin yhdistäminen kielletään: nimittäessään jälleenmyyjänsä valmistajien on valittava valikoivan jakelun ja yksinmyynnin välillä.

- Eri jäsenvaltioiden jälleenmyyjien välistä kilpailua (tuotemerkin sisäinen kilpailu) ja markkinoiden yhdentymistä vahvistetaan sallimalla aktiivinen myynti ja kieltämällä ns. "sijaintilauseke"(9) henkilöautojen myynnin valikoivassa jakelujärjestelmässä. Yksinmyyntijärjestelmässä samaan tulokseen päästään sallimalla passiivinen myynti mukaan lukien myynti muille jälleenmyyjille. Asetuksessa (EY) N:o 1475/95 sallittiin vain passiivinen myynti ja hyvin vähäisessä määrin aktiivinen myynti, joka ei ole henkilökohtaista.

- Myynnin ja myynnin jälkeisten palveluiden välinen yhteys järjestetään uudelleen sallimalla jälleenmyyjän teettää huolto ja korjaus alihankintana valtuutetulla korjaamolla, joka kuuluu valmistajan verkostoon ja täyttää kyseisen valmistajan asettamat laatustandardit. Tämä poikkeaa asetuksesta N:o 1475/95, jossa määrättiin yhteys näiden toimintojen välille.

- Edistetään useamman ajoneuvomerkin yhteismyyntiä eli poistetaan rajoitukset, jotka nykyisin estävät jälleenmyyjää myymästä useampaa moottoriajoneuvomerkkiä.

- Kuten luettelosta ilmenee, RPA-luonnos luo joustavammat puitteet, jotka edistävät innovatiivisten jakelumenetelmien kehittämistä ja siten vahvistavat kilpailua.

10. Moottoriajoneuvojen myynnin jälkeisten palvelujen osalta RPA-luonnos perustuu suurelta osin moottoriajoneuvojen nykyiseen ryhmäpoikkeusasetukseen (EY) N:o 1475/95, koska vertikaalisia rajoituksia koskeva yleinen ryhmäpoikkeusasetus (EY) N:o 2790/1999 ei riittävästi puutu moottoriajoneuvojen huolto- ja korjauspalveluiden kannalta olennaisiin seikkoihin.(10) Kuten edellä jo todettiin, huollon ja korjauksen osuus moottoriajoneuvon omistamisesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista on keskimäärin 40 prosenttia. Näin ollen on tärkeää varmistaa, että asiakkaat voivat valita eri huoltomahdollisuuksien välillä ja kaikki toimijat (jälleenmyyjät ja valtuutetut korjaamot, peltikorjaamot, pikakorjaamot ja huoltokeskukset mukaan luettuina) voivat tarjota laadukkaita palveluita ja näin edistää moottoriajoneuvojen turvallista ja luotettavaa toimintaa.

11. Tämän vuoksi RPA-luonnoksessa pyritään huolto- ja korjauspalveluiden osalta seuraaviin tavoitteisiin:

- Valmistajien on voitava valita päteviä valtuutettuja korjaamoita moottoriajoneuvojen korjausta ja kunnossapitoa varten.

- On varmistettava, että kaikki toimijat, joilla on tarvittava tekninen asiantuntemus ja jotka täyttävät valmistajan asettamat laatukriteerit, voivat päästä valmistajan valtuutetun korjaamoverkoston jäseniksi. Tämä vahvistaa valtuutettujen korjaamoiden välistä kilpailua jälkimarkkinoilla varmistamalla, että tarvittavan teknisen asiantuntemuksen omaavat toimijat voivat sijoittautua sinne, missä on liiketoimintamahdollisuuksia. Avaamalla huoltomarkkinat tällä tavoin turvataan kuluttajia hyödyttävä tiheä valtuutettujen korjaamojen verkosto tai jopa tihennetään sitä samaan aikaan, kun monet valmistajat jo toteuttavat tai ovat ilmoittaneet toteuttavansa jakeluverkostoissaan uudelleenjärjestelyitä, jotka vähentävät merkittävästi jälleenmyyjien määrää. Tutkimukset osoittavat, että kuluttajat eivät halua matkustaa kovin kauaksi saadakseen autonsa korjatuksi: ihannetapauksessa matka kestää 15 minuuttia eikä missään tapauksessa yli 30:tä minuuttia(11).

- Parannetaan valtuutettujen korjaamoiden mahdollisuutta saada varaosia, jotka kilpailevat valmistajan myymien varaosien kanssa vahvistamalla tätä koskevia asetuksen (EY) N:o 1475/95 periaatteita.

- Säilytetään riippumattomien korjaamoiden kilpailuasema ja vahvistetaan sitä. Riippumattomat korjaamot hoitavat tällä hetkellä noin 50 prosenttia(12) kaikista moottoriajoneuvojen korjauksista ja suurimman osan yli neljä vuotta vanhojen ajoneuvojen korjauksista. Ehdotusluonnoksessa parannetaan niiden asemaa vahvistamalla ja laajentamalla asetuksen (EY) N:o 1475/95 periaatteita. Tätä varten vahvistetaan riippumattomien korjaamoiden oikeutta saada varaosia ja teknisiä tietoja teknisen kehityksen mukaisessa tahdissa erityisesti elektronisten ja vianmäärityslaitteiden alueella. Tämä oikeus koskee myös koulutusta ja kaikkia työkaluja. Tällä laajennetulla oikeudella on se toivottava ja merkittävä sivuvaikutus, että se edistää riippumattomien korjaamoiden teknisen osaamisen paranemista, mikä puolestaan edistää liikenneturvallisuutta.

Ottaen huomioon edellä esitetty voidaan päätellä, että RPA-luonnos lisää kilpailua valtuutettujen verkostojen sisällä sekä valtuutettujen korjaamoiden ja riippumattomien korjaamoiden välillä.

3. RYHMÄPOIKKEUSASETUSLUONNOKSEN SISÄLTÖ

Seuraavissa kappaleissa selitetään uusien moottoriajoneuvojen jakelua ja myynnin jälkeisiä korjaus- ja huoltopalveluita koskevat säännöt. Näissä perusteluissa selvitetään aluksi molempien alueiden osalta, kuinka valmistaja tai sen maahantuoja voi valita jakeluverkostonsa jäsenet. Tämän jälkeen kuvaillaan uudet puitteet, joissa jälleenmyyjät tai valtuutetut korjaamot jatkossa toimivat.

3.1 Uusien moottoriajoneuvojen jakelu

3.1.1 Jälleenmyyjien valinta

12. Komission asetuksessa (EY) N:o 2790/1999 ja vertikaalisia rajoituksia koskevissa suuntaviivoissa vahvistettu ja moottoriajoneuvoja koskevan uuden ryhmäpoikkeusasetuksen luonnoksessa noudatetun vertikaalisia rajoituksia koskevan yleisen politiikan mukaan joko määrällisen (sisältää laadullisen) valikoivan jakelun(13) tai yksinmyynnin käyttö soveltuu moottoriajoneuvojen kaltaisille kalliille ja monimutkaisille hyödykkeille, ja sitä voidaan käyttää myös muissa hyödykkeissä. Molemmissa järjestelmissä valmistaja voi nimittää valtuutettuja jälleenmyyjiä, jotka toimivat sen vaatimusten mukaisesti, ja rajoittaa näiden lukumäärää. Asetusluonnoksen soveltamisalaan kuuluva valmistaja voi näin ollen varmistaa, että sen jakelujärjestelmä kattaa koko Euroopan aivan kuten asetuksen (EY) N:o 1475/95 voimassaoloaikana.

3.1.2 Jälleenmyyjien valintasäännöt valikoivassa jakelujärjestelmässä

13. RPA-luonnos kattaa järjestelmän, jossa valmistajat valitsevat jälleenmyyjät laadullisten kriteereiden perusteella (ks. määritelmä 1 artiklan f alakohdassa), esimerkiksi myyntitilan koko ja laatu, henkilöstön laatu, velvoite tarjota kyseisen ajoneuvomerkin täydellistä valikoimaa ja pitää esittelyajoneuvoja. Valmistaja voi lisäksi käyttää jälleenmyyjien valinnassa määrällisiä kriteereitä (ks. 1 artiklan e alakohta), kuten jälleenmyyjien lukumäärän rajoittaminen tai vähimmäismyyntivelvoitteet. Asettamalla tällaisia velvoitteita, joita ei tarvitse yhdistää, ajoneuvojen valmistajat valvovat jakeluverkkonsa kokoa, tiheyttä ja kokoonpanoa ja voivat suoraan tai epäsuoraan rajoittaa valtuutettujen jälleenmyyjiensä määrää. Näin ollen valmistaja voi edelleen varmistaa, että sen järjestelmä kattaa kaikki yhteismarkkinoiden alueet.

3.1.3 Jälleenmyyjien valintasäännöt yksinmyyntijärjestelmässä

14. RPA-luonnos kattaa myös vaihtoehtoisen järjestelmän, jossa valmistaja antaa jokaiselle jälleenmyyjälle yksinoikeudellisen myyntialueen (tai yksinoikeudellisen asiakasryhmän). Tällaisessa järjestelmässä (tai kyseisen asiakasryhmän osalta) ei voida nimittää toista jälleenmyyjää samalle alueelle. Jälleenmyyjille voidaan myös asettaa joitain vähimmäislaatuvaatimuksia.

3.1.4 Valikoivan jakelun ja yksinmyynnin yhteiset piirteet

15. Kummassakaan järjestelmässä ajoneuvovalmistajan ei ole pakko nimittää tiettyjä päteviä toimijoita jälleenmyyjikseen. Valmistaja voi esimerkiksi päättää, haluaako se antaa uusien henkilöautojen tai kevyiden hyötyajoneuvojen jakelun supermarketien tai pelkästään Internetissä myyvien toimijoiden tehtäväksi. Uuden ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla tällaiset uudet markkinoille tulijat eivät voi pakottaa ajoneuvovalmistajaa toimittamaan niille uusia ajoneuvoja tai nimittämään niitä jälleenmyyjikseen. Ajoneuvoja pelkästään Internetissä myyvien jälleenmyyjien osalta tällaista verkoston ulkopuolelle jättämistä voidaan perustella sillä, että ne saavat ilmaista hyötyä muiden jälleenmyyjien ponnisteluista. Näidenhän on investoitava liiketiloihin, esittelyajoneuvoihin ja kuluttajia neuvovaan koulutettuun myyntihenkilöstöön. Voidaan väittää, että kuluttajat hyödyntäisivät kaikkia näitä palveluita mutta ostaisivat uuden auton lopulta Internetissä toimivan jälleenmyyjän kautta. Käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että jos supermarketit otettaisiin nyt mukaan valmistajien jakelujärjestelmiin, tällä voisi olla valmistajien ja jälleenmyyjien kannalta kielteinen vaikutus. Tutkimuksissa väitetään, että tämä voisi johtaa toimijoiden keskittymiseen, supistaa tuotevalikoimia, vähentää innovaatiota ja vähän aikaa kestävän halpojen hintojen välivaiheen jälkeen johtaa tehottomampaan tuotemerkin sisäiseen kilpailuun ja lopulta korkeampiin hintoihin(14). Näiden riskien vuoksi ja koska kilpailun pääosaston tilaama tutkimus(15) osoittaa, että auton ostaminen supermarketista tai pelkästään Internetissä toimivalta jälleenmyyjältä ei juurikaan houkuttele kuluttajia, tällä hetkellä ei tunnu kohtuulliselta pakottaa autonvalmistajia antamaan näille yrityksille valtuutetun jälleenmyyjän asemaa, kuten valmistajien olisi puhtaasti laadullisessa jakelujärjestelmässä pakko tehdä.

3.1.5 Jälleenmyyjien toimintaa koskevat säännöt

Sisämarkkinoihin liittyvät näkökohdat

16. Komission kaksi kertaa vuodessa julkaisemat raportit henkilöautojen hinnoista osoittavat, että hintaerot ovat Euroopassa edelleen erittäin suuria. Vaikka asetuksella (EY) N:o 1475/95 yritettiin vakiinnuttaa kuluttajien oikeus ostaa uusi moottoriajoneuvo toisesta jäsenvaltiosta, käytännössä valmistajat ovat pystyneet rajoittamaan rinnakkaiskaupan tasolle, jolla niiden ei ole tarvinnut tasata hintaeroja edes sellaisten jäsenvaltioiden välillä, joissa on alhainen verotus. Yksi RPA-luonnoksen keskeisiä tavoitteita on vahvistaa huomattavasti yhteismarkkinoihin perustuvaa kuluttajien oikeutta hyödyntää jäsenvaltioiden välisiä hintaeroja ja ostaa uusi ajoneuvo mistä tahansa Euroopassa.

17. Vaikka euro lisää hintojen läpinäkyvyyttä kuluttajien kannalta, kuluttajien on edelleen hankala ostaa uusi moottoriajoneuvo toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalta jälleenmyyjältä. RPA-luonnos tarjoaa näin ollen esimerkiksi jälleenmyyjille ja välittäjille paremmat mahdollisuudet ja enemmän vapautta tarjota uusia moottoriajoneuvoja muissa jäsenvaltioissa asuville kuluttajille.

Valikoivaan jakeluun liittyvät sisämarkkinanäkökohdat

18. Valikoivassa jakelussa jälleenmyyjät voivat harjoittaa aktiivista myyntiä(16) missä tahansa yhteismarkkinoilla (RPA-luonnoksen 4 artiklan d alakohta). Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Alankomaihin (jossa uudet autot ovat tavallisesti paljon halvempia kuin Saksassa) sijoittautunut jälleenmyyjä voisi mainostaa saksalaisissa sanomalehdissä ja lähettää kirjeitä tai henkilökohtaisia sähköpostiviestejä kuluttajille Alankomaiden ulkopuolella. Tämä ylittää nykyiset säännöt, jotka sallivat vain passiivisen myynnin ja yleisen mainostamisen jälleenmyyjän alueen ulkopuolella.

19. Aktiivista myyntiä voitaisiin rajoittaa niin kutsutulla "sijaintilausekkeella"(17) (ks. 5 artiklan f ja g alakohta), jonka nojalla valmistaja voi velvoittaa jälleenmyyjän toimimaan vain tietyssä paikassa (esim. Place de la Concorde 100 Strasbourgissa). Sijaintilausekkeen nojalla kyseinen ranskalainen jälleenmyyjä ei voisi avata muita myymälöitä, varastoja tai jakelupisteitä muilla markkina-alueilla, esimerkiksi Lyonissa tai Freiburgissa. Sijaintilauseke antaa lisäksi jälleenmyyjille takeen siitä, että valmistaja ei nimitä Strasbourgiin muita samaa ajoneuvomerkkiä edustavia jälleenmyyjiä.

20. Mahdollisuudella määrätä sijaintilauseke valikoivassa jakelujärjestelmässä on kuitenkin seuraavat vaikutukset: Yhtäältä se antaa valmistajille ja jälleenmyyjille täydellisen määräysvallan jakeluverkkonsa rakenteen ja tiheyden suhteen, mikä voi olla valmistajien toivomusten mukaista. Toisaalta sillä on negatiivinen vaikutus markkinoiden yhdentymiseen, koska se antaa valmistajille mahdollisuuden palata paikallisiin myyntialueisiin ja yhteismarkkinoiden jakamiseen estämällä valtuutettua jälleenmyyjää avaamasta uusia myymälöitä tai jakelupisteitä muualla (alankomaalainen VW-jälleenmyyjä esimerkiksi ei voisi perustaa autoliikettä tai jakelupistettä Doveriin). Jos hintaerot markkinoiden välillä ovat suuret, on todennäköistä, että alhaisen hintatason maissa (kuten Alankomaat) jälleenmyyjät hyödyntäisivät toisen jäsenvaltion (kuten Yhdistynyt kuningaskunta) korkeammista hinnoista seuraavia liiketoimintamahdollisuuksia ja avaisivat siellä myynti- tai jakelupisteitä. Tällaisessa tilanteessa useimmilla loppukuluttajilla olisi todellinen tilaisuus hyötyä hintaeroista yhteismarkkinoilla. Jos jälleenmyyjä sen sijaan voi lähestyä kuluttajia muissa maissa vain henkilökohtaisen postin, vierailujen tai mainosten kautta, vain hyvin harva kuluttaja pystyy ostamaan uuden auton ulkomaalaiselta jälleenmyyjältä(18).

21. Edellä esitetyn perusteella tuntuu aiheelliselta kieltää sijaintilausekkeiden käyttö henkilöajoneuvojen jakelussa (RPA-luonnoksen 5 artiklan f alakohta)(19).

22. Jakeluverkkojen avaamiselle on useita perusteita:

- Se edistää markkinoiden yhdentymistä.

- "Halpojen" maiden jälleenmyyjät voivat avata myynti- tai jakelupisteitä korkean hintatason maihin ja tarjota alhaisempia hintoja kuin vakiintuneet jälleenmyyjät(20). Näin kuluttajilla olisi todellinen mahdollisuus ostaa ulkomaalaiselta jälleenmyyjältä tai (mikä on todennäköisempää) valmistajien olisi tasattava hintoja Euroopassa.

- Sijaintilausekkeesta luopumisella on lisäksi merkitystä useamman automerkin edustamisen kannalta: esimerkiksi mallin A jälleenmyyjä ei enää voisi estää A:n valmistajaa tekemästä jälleenmyyntisopimusta samalla alueella mallia B edustavan jälleenmyyjän kanssa, josta näin tulisi useamman automerkin edustaja.

23. Markkinoiden avaaminen tällä tavoin ei nosta niiden toimijoiden lukumäärää, joiden kanssa valmistajien on hoidettava jakelu, koska jälleenmyyjien määrä pysyy samana.

24. RPA-luonnoksessa säädetään, että sallittu sijaintilauseke(21) voi olla olemassa vain viisi vuotta, jonka jälkeen siitä on neuvoteltava uudelleen (ks. 5 artiklan g alakohta). Velvoite neuvotella sijaintilausekkeesta uudelleen antaa molemmille osapuolille tilaisuuden sopeutua kehitykseen markkinoilla. Valmistaja esimerkiksi voi haluta useampaa automerkkiä edustavan jälleenmyyjän sijoittautuvan vain yhtä merkkiä edustavan jälleenmyyjän alueelle, tai jälleenmyyjä voi haluta avata uusia myymälöitä.

25. Jotta estettäisiin sijaintilausekkeen käyttö rajoittamaan jälleenmyyjän mahdollisuuksia laajentaa liiketoimintaansa, RPA-luonnoksessa säädetään, että tällaiset rajoitukset eivät ole sallittuja (4 artiklan d alakohta). Jos esimerkiksi varasto- tai toimistotilat eivät ole riittävän suuria aktiiviseen myyntiin esimerkiksi Internetin kautta (joka voi edellyttää lisää hallinnollisia tai varastotiloja), valmistajan on annettava jälleenmyyjän käyttää tällaista infrastruktuuria muualla).

Yksinmyyntiin liittyvät sisämarkkinanäkökohdat

26. Yksinmyyntijärjestelmässä mekanismi, jolla varmistetaan kuluttajien mahdollisuus ostaa uusi ajoneuvo mistä tahansa yhteismarkkinoilta, on erilainen. Jälleenmyyjällä on ensinnäkin oikeus myydä passiivisesti kaikille kuluttajille, jotka tulevat sen liikkeeseen. Vaikka valmistajat voivat kieltää jälleenmyyjiltä aktiivisen myynninedistämisen yksinmyyntialueen ulkopuolella (esimerkiksi sanomalehdessä, jota pääasiassa myydään toisessa kaupungissa, tai henkilökohtaiset sähköpostiviestit kuluttajille myyntialueen ulkopuolella), ne eivät voi kieltää jälleenmyyjiä ylläpitämästä omia www-sivustoja(22).Yksinmyyjiä ei myöskään voida kieltää myymästä riippumattomille jälleenmyyjille (ns. "harmaille kauppiaille"), jotka eivät ole valmistajan jakeluverkon jäseniä. Tällaiset riippumattomat jälleenmyyjät, jotka voivat olla supermarketteja tai pelkästään Internetissä toimivia jälleenmyyjiä, todennäköisesti hyödyntäisivät hintaeroja ja olisivat tärkeässä asemassa rinnakkaiskaupan alalla.

Sekä valikoivaan jakeluun että yksinmyyntiin liittyvät sisämarkkinanäkökohdat

27. Jotta jälleenmyyjät voisivat toimittaa autoja kaikille niiden puoleen kääntyville kuluttajille, uudessa asetuksessa ei poiketen asetuksesta (EY) N:o 1475/95 enää sallita (ks. johdanto-osan 17 kappale ja 4 artiklan d alakohta) myyntitavoitteita, tuotannon kohdentamista tai bonusjärjestelmiä, jotka perustuvat yhteismarkkinoita pienempään alueeseen (esim. kaupunkiin tai piiriin). Aikaisemmin valmistajat ovat käyttäneet paikallisiin tai kansallisiin markkinoihin perustuvia myyntitavoitteita vientimyynnin valvomiseen vähentämällä uusien ajoneuvojen toimituksia niille jälleenmyyjille, jotka halusivat myydä tasapuolisesti sekä oman alueensa kuluttajille että ulkomaalaisille kuluttajille. Myös bonus-järjestelmiä käytettiin vähentämään ulkomaalaisille kuluttajille kohdistetun myynnin houkuttelevuutta. RPA-luonnoksessa jälleenmyyjille taataankin asema, jossa ne voivat vastaanottaa tilauksia kaikilta kuluttajilta Euroopan unionissa. Valmistaja ei enää voi rajoittaa aktiivista(23) eikä passiivista(24) myyntiä. RPA-luonnoksen nojalla esim. jälleenmyyjän, joka on sijoittautunut Ostendiin, jossa autot ovat paljon halvempia kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja josta monet brittikuluttajat ostavat uuden autonsa, on saatava kaikki tarvitsemansa autot voidakseen täyttää sekä belgialaisten kuluttajien että muista jäsenvaltioista tulevien kuluttajien tilaukset kärsimättä taloudellista vahinkoa.

28. Jotta kuluttajat voisivat hyödyntää hintaeroja yhteismarkkinoilla, komissio on aina pyrkinyt selventämään(25) ostoasiamiesten ja välittäjien (kuten Virgin Cars) asemaa: kyseessä ovat ammattilaiset, jotka avustavat uuden auton ostoa toisesta jäsenvaltiosta suunnittelevia kuluttajia. RPA-luonnoksessa korostetaan välittäjien tärkeää asemaa yhteismarkkinoilla ja annetaan niille enemmän liikkumavaraa toimintansa järjestämiseksi tehokkaasti. Tätä varten komissio ehdottaa, että välittäjien toimintaa rajoittavat kaksi komission tiedonantoa(26) kumotaan(27). Kyseiset rajoitukset ovat olleet rinnakkaiskaupan epäsuora este, ja niiden avulla valmistajat ovat voineet harjoittaa kansallista hintapolitiikkaa, joka on merkinnyt suuria hintaeroja jäsenvaltioiden välillä. RPA-luonnoksen nojalla ainoa vaatimus, joka välittäjälle voidaan asettaa, on se, että sen on pystyttävä esittämään toimeksianto asiakkaaltaan. Tästä seuraa, että välittäjät voivat laajalti hyödyntää Internetiä mainonnassa ja kaupanteossa.

29. Jotta kaikilla kuluttajilla olisi todellinen mahdollisuus hyötyä sisämarkkinoista, RPA-luonnos sisältää ns. saatavuuslausekkeen (availability clause, 5 artiklan b alakohta). Lauseke velvoittaa valmistajat toimittamaan jälleenmyyjilleen ajoneuvomallin, jota markkinoidaan muissa maissa ja joka vastaa jälleenmyyjän tavallisesti myymää mallia. Lausekkeen tärkein tehtävä on toistaiseksi ollut mahdollistaa Ison-Britannian ja Irlannin kuluttajille oikeanpuoleisella ohjauksella varustetun uuden moottoriajoneuvon osto Manner-Euroopasta, jossa jälleenmyyjät yleensä myyvät vain vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettuja autoja. RPA-luonnoksen saatavuuslauseke on siten yksinkertaisempi kuin asetuksen (EY) N:o 1475/95 lauseke, ja sen soveltamisala on laajennettu kaikkiin moottoriajoneuvoihin: jälleenmyyjät voivat tilata ajoneuvovalmistajalta minkä tahansa yhteismarkkinoilla myytävän vastaavan ajoneuvon eikä vain sellaista ajoneuvoa, joka tarvitaan jo tehtyjen myyntisopimusten noudattamiseksi.

30. RPA-luonnoksessa varmistetaan, että kaikki jälleenmyyjät voivat myydä Internetin kautta ylläpitämällä omia www-sivustojaan tai käyttämällä sellaisen operaattorin (esim. Autobytel) sivuja, joka ohjaa kuluttajien tiedustelut omalta Internet-sivustoltaan jälleenmyyjille (ks. johdanto-osan 15 kappale).

Useamman automerkin edustus

31. Uusi ryhmäpoikkeusasetus helpottaa useamman automerkin yhtäaikaista edustusta, joka on tutkimuksissa(28) osoittautunut kuluttajien mielestä yhä houkuttelevammaksi. Jälleenmyyjät saavat myydä eri valmistajien uusia moottoriajoneuvoja saman myyntitilan eri alueilla tavalla, joka ei haittaa merkin tunnistamista (ks. johdanto-osan 26 kappale ja 5 artiklan a alakohta). Käytännössä tämä merkitsee sitä, että uuden ryhmäpoikkeuksen nojalla Audin jälleenmyyjä voisi myydä Jaguaria sille varatulla alueella samassa myyntitilassa. RPA-luonnos ei enää kata asetuksessa (EY) N:o 1475/95 säädettyjä muita useamman automerkin myynnille asetettuja ehtoja, kuten velvoitetta käyttää myynnissä erillisiä oikeushenkilöitä, eri johtoa ja erillisiä myyntitiloja, koska ne tekivät useamman automerkin edustamisesta jälleenmyyjille kalliin ja estivät sen leviämisen ja kehittymisen(29).

32. Useamman automerkin edustamisella on se etu, että se antaa kuluttajille mahdollisuuden vertailla eri valmistajien merkkejä ja lisää merkkien välistä kilpailua. Tämän vuoksi on järkevää, että myyntihenkilöstö saa koulutuksen kaikkia myytäviä malleja varten. Tällaisilla myyjillä on merkkikohtaisia myyjiä paremmat valmiudet kertoa kuluttajille eri mallien eduista ja haitoista. Jälleenmyyjän on voitava itse päättää, palkkaako se myyjiä, jotka on koulutettu kaikkien mallien myyntiin, kuten video- ja hifilaitteiden tai tietokoneiden myynnissä yleensä tehdään, vai käyttääkö eri merkkeihin erikoistuneita myyjiä. Vakuuttavalta ei tunnu väite, että myyjillä, jotka eivät ole omistautuneet yhdelle merkille, ei ole kannustinta objektiivisuuteen ja näin ollen he myyvät autoja, joista jälleenmyyjä saa suuremman katteen. Valmistajat voivat poistaa ongelman nostamalla katteitaan. Sitä paitsi jos myyjä on erikoistunut tiettyyn merkkiin, hän yrittää myydä edustamaansa merkkiä, vaikka toinen automerkki voisi vastata paremmin kuluttajan tarpeita. RPA-luonnoksen periaatteena on välttää turhia kustannuksia ja antaa jälleenmyyjille mahdollisuus päättää itse, kuinka ne järjestävät myyntinsä.

Toimitukset leasing-yhtiöille

33. RPA-luonnoksessa säädetään 1 artiklan u alakohdan määritelmässä ja johdanto-osassa (14 ja 15 kappale), että jälleenmyyjät voivat myydä uusia ajoneuvoja myös leasing-yhtiöille. Jotta estettäisiin leasing-yhtiöitä (jotka eivät ole valmistajan jakeluverkon jäseniä) aloittamasta uusien ajoneuvojen jälleenmyyntiä, toimitukset leasing-yhtiölle ovat sallittuja vain, jos leasing-sopimuksessa ei määrätä omistajuuden siirtämisestä tai optiosta ostaa ajoneuvo ennen leasing-sopimuksen päättymistä. Tämä vastaa täysin asetusta (EY) N:o 1475/95. Kuten 10 päivänä lokakuuta 2001 tehdyssä komission päätöksessä sakkojen määräämisestä DaimlerChryslerille todetaan, kyseinen säännös kattaa myynnin leasing-yhtiöille, jotka ovat jo löytäneet vuokraajan autolle, sekä ajoneuvot, joille leasing-yhtiö löytää vuokraajan toimitusajan kuluessa sekä ajoneuvot, joita on tarkoitus pitää varastossa ja toimittaa vuokraajille lyhyellä varoitusajalla (esim. kolaroidun auton korvaamiseksi). Näillä lausekkeilla on tarkoitus varmistaa, että riippumattomat leasing-yhtiöt(30) voivat kilpailla tehokkaasti ajoneuvovalmistajien omien leasing-yhtiöiden kanssa. Johdanto-osan 29 kappaleessa selvennetään lisäksi, että jälleenmyyjät voivat myydä uusia moottoriajoneuvoja loppukäyttäjille käyttämällä leasing-vuokrausta myyntisopimuksen asemesta.

Myynnin ja huollon välinen yhteys

34. Jotta jälleenmyyjät voisivat erikoistua uusien moottoriajoneuvojen myyntiin ja ottaen huomioon huoltopalveluiden merkityksen kuluttajille, RPA-luonnoksessa ehdotetaan myynnin ja huoltopalveluiden välisen yhteyden järjestämistä uudelleen. Tämä merkitsee, että jälleenmyyjät voisivat tarjota huolto- ja korjauspalveluita itse (kuten on tilanne nykyään). Vaihtoehtoisesti ne voivat teettää työn alihankintana valtuutetulla korjaamolla, joka noudattaa ajoneuvon valmistajan korjaamoille asettamia laatuvaatimuksia, joita sovelletaan myös jälleenmyyjiin (ks. 4 artiklan g alakohta). Jos jälleenmyyjä teettää huolto- ja korjaustyöt alihankintana, sen on ilmoitettava asiakkaalle kyseisen korjaamon sijainti ennen uuden moottoriajoneuvon myyntisopimuksen tekoa. Useampaa automerkkiä edustaville jälleenmyyjille on myös tärkeää voida erikoistua uusien moottoriajoneuvojen myyntiin. Ne voivat muuttaa korjaamotilat myyntitiloiksi ja teettää huolto- ja korjaustyöt kyseisillä markkinoilla toimivilla valtuutetuilla korjaamoilla. Myynnin ja huollon välisen yhteyden uudelleenjärjestely auttaa kehittämään uudenlaisen jälleenmyyjätyypin: sellaisen, jolle on kysyntää.

35. Uuden ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla jälleenmyyjä voi valita, tarjoaako se huolto- ja korjauspalveluita itse vai teettääkö se ne alihankintana yhdellä tai useammalla valtuutetulla korjaamolla, jotka sijaitsevat lähellä sen asiakkaita (4 artiklan 1 kohdan g alakohta). Tämä varmistaa, että jokaisen jälleenmyyjän asiakkaat voivat kääntyä vähintään yhden valtuutetun korjaamon puoleen. Näin uudella ryhmäpoikkeusasetuksella varmistetaan samalla tavalla kuin nykyisinkin, että yhteisössä säilyy tarvittava huoltoinfrastruktuuri, joka muodostuu valtuutetuista korjaamoista, jotka täyttävät autonvalmistajan asettamat kriteerit ja hoitavat takuukorjaukset, takaisintoimituspyyntöön perustuvat työt ja ilmaishuollot. Ainoa ero uuden ja nykyisen järjestelmän välillä on se, että osa valtuutetuista korjaamoista ei enää myisi uusia ajoneuvoja. Näin on kuitenkin jo nykyään. Esimerkiksi Audilla, VW:llä ja Fordilla on valtuutettujen korjaamoiden verkosto (esim. Audin palvelukeskuksetSaksassa ja Belgiassa, Fordin huoltopisteet), joka hoitaa myös tämäntyyppisiä korjauksia. Komission yksiköiden tietoon ei ole tullut, että kyseisestä järjestelystä aiheutuisi ongelmia.

3.1.6 Ylärajat, joihin asti uusi ryhmäpoikkeusasetus kattaa uusien moottoriajoneuvojen jakelujärjestelmän

36. RPA-luonnos kattaa määrällisen valikoivan jakelun tai yksinmyynnin kaikilla merkityksellisillä myynti- tai huoltomarkkinoilla 30 prosentin markkinaosuuteen asti (ks. 3 artiklan 1 kohta). Jäsenvaltioiden välisten kansallisten hintaerojen vuoksi on hyvin todennäköistä, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen vähittäismarkkinat ovat edelleen kansalliset. Koska uusien moottoriajoneuvojen määrällistä valikoivaa jakelua koskevat säännöt ovat asetuksen (EY) N:o 2790/1999 sääntöjä tiukemmat, tuntuu aiheelliselta kattaa kyseiset järjestelmät 40 prosentin markkinaosuuteen asti (ks. 3 artiklan 2 kohta). Nämä markkinaosuusrajat, jotka jäävät alle määräävän markkina-aseman, varmistavat, että RPA-luonnos kattaa käytännössä kaikki yhteisön valmistajat ja jakeluverkot, jotka perustuvat määrälliseen valikoivaan jakeluun. Tämä on oikeusvarmuuden kannalta toivottavaa. Näiden rajojen yläpuolella RPA-luonnos kattaa laadullisen valikoivan jakelun (ks. 3 artiklan 3 kohta), mikä viittaa yleisesti siihen, että 40 prosentin ylittyessä sääntöjen olisi oltava tiukemmat(31).

3.2 Huolto- ja korjauspalvelut

3.2.1 Yleiset periaatteet

37. Kuten edellä 10 kohdassa selitettiin, RPA-luonnos perustuu suurelta osin asetuksen (EY) N:o 1475/95 periaatteisiin, joita kuitenkin pyritään tehostamaan ja mukauttamaan tekniseen kehitykseen muun muassa elektronisten laitteiden alalla.

3.2.2 Säännöt valtuutettujen korjaamoiden valitsemiseksi

Laadullinen valikoiva jakelujärjestelmä

38. Jotta varmistettaisiin, että viralliset (tai "valtuutetut") korjaamot täyttävät kunkin valmistajan asettamat laatustandardit, RPA-luonnos kattaa valtuutettujen korjaamoiden laadullisen valinnan ilman markkinaosuusrajoja (ks. 3 artiklan 3 kohta). Tämä periaate ottaa huomioon huoltopalveluiden teknisyyden ja valtuutettujen korjaamoiden erittäin suuren markkinaosuuden (noin 80 prosenttia(32)) moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltomarkkinoilla takuuaikana ja senkin jälkeen auton neljän ensimmäisen käyttövuoden aikana. Tämän jälkeen kuluttajat käyttävät useammin riippumattomia korjaamoita, mutta valtuutettujen korjaamoiden markkinaosuus on edelleen noin 50 prosenttia, jos kaikkien ajoneuvojen huolto otetaan huomioon. Ottaen huomioon näin suuret markkinaosuudet, on aiheellista, että RPA-luonnoksen 3 artiklan 1 kohdassa säilytetyn normaalin 30 prosentin markkinaosuuden (ks. asetuksen (EY) N:o 2790/1999 3 artiklan 2 kohta) yläpuolella uusi ryhmäpoikkeus kattaa vain vähemmän rajoittavan järjestelmän eli laadullisen valikoivan jakelun. Tämä erottelu vastaa vertikaalisiin rajoituksiin sovellettavaa yleisperiaatetta, jonka mukaan ryhmäpoikkeus kattaa vertikaaliset rajoitukset tiettyyn markkinaosuuteen asti ja tämän yläpuolella sovelletaan tiukempia sääntöjä.

39. Poikkeuksen myöntämisellä laadulliselle valinnalle on se etu, että näin estetään markkinoiden sulkeminen uusilta päteviltä tulijoilta. Ottaen huomioon investoinnit, jotka valtuutetun korjaamon on toteutettava (lukuun ottamatta nykyisiä jälleenmyyjiä, joiden sopimus on päättynyt), ei voida olettaa, että lukuisat riippumattomat korjaamot hankkivat valtuutetulta korjaamolta edellytettävän pätevyyden. Poikkeus suosii lisäksi nykyisiä jälleenmyyjiä, joiden sopimus irtisanotaan samaan aikaan käynnissä olevan jälleenmyyjien määrän rajun leikkaamisen yhteydessä(33). Kyseiset jälleenmyyjät voivat jatkaa toimintaansa edustamansa merkin valtuutettuina korjaamoina niin kauan kun ne täyttävät kyseisen ajoneuvovalmistajan asettamat laatukriteerit. Tällä tavoin RPA-luonnos edistää huomattavasti valtuutettujen korjaamoiden asemaa suhteessa ajoneuvovalmistajiin. Samanaikaisesti parannetaan teknistä osaamista markkinoilla ja säilytetään valtuutettujen korjaamoiden tiheä verkosto kaikkialla yhteisössä. Ajoneuvovalmistajan tarjoama teknisesti pätevien valtuutettujen korjaamoiden tiheä verkosto takaa tarjottujen palveluiden korkean laadun ja edistää liikenneturvallisuutta. Voidaan myös olettaa, että tässä suhteessa RPA-luonnoksella on myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

40. On myös huomattava, että RPA-luonnos ei kata valtuutetuille korjaamoille asetettuja sijaintilausekkeita (ks. 5 artiklan h alakohta). Näin ne voivat sijoittautua sinne, missä toiminta on kannattavinta. Kuten asetuksen (EY) N:o 1475/95 nojalla, valtuutetun korjaamon on annettava korjata kaikkien valmistajien ajoneuvoja, koska RPA-luonnos ei kata kilpailukieltovelvoitetta (5 artiklan d alakohta). Näin ollen useampaa automerkkiä edustavien korjaamoiden perustaminen on RPA-luonnoksen nojalla mahdollista.

Määrällinen valikoiva jakelu vai yksinmyynti

41. Ryhmäpoikkeusasetuksissa noudatettujen uusien ja joustavampien periaatteiden mukaisesti RPA-luonnos kattaa myös valtuutettujen korjaamoiden valinnassa käytettävät rajoittavammat järjestelmät, lähinnä määrällisen valikoivan jakelun ja yksinmyynnin tavanomaiseen 30 prosentin markkinaosuuteen asti (3 artiklan 1 kohta). Käytännössä RPA-luonnos kattaa tällaiset järjestelmät vain sellaisten huolto- ja korjauspalveluiden osalta, joihin kohdistuu runsaasti kilpailua riippumattomien korjaamoiden taholta ja joissa valtuutettujen korjaamoiden markkinaosuus on pieni, kuten renkaiden vaihto tai tietyt pikahuoltamoketjujen hoitamat korjaukset. Mitä tulee perinteisiin huolto- ja korjauspalveluihin, joista valtuutetut korjaamot tarjoavat (lähes) täydellistä valikoimaa, markkinaosuus on selvästi yli 30 prosenttia. Näin ollen on todennäköistä, että ajoneuvovalmistajat käyttävät laadullista valikoivaa jakelua nimittäessään valtuutettuja korjaamoita, koska valmistajien kannattaa ylläpitää kaikkia korjauspalveluita tarjoavien korjaamoiden järjestelmää ("yhden luukun periaate"); onhan tämä kuluttajien kannalta helpointa ja näin voidaan ottaa huomioon kuluttajien mieltymykset.

3.2.3 Valtuutettujen korjaamoiden toimintaa koskevat säännöt

42. Kuten nykyisessä asetuksessa (EY) N:o 1475/95, myös RPA-luonnoksessa säädetään, että kuluttajat, jotka ovat ostaneet moottoriajoneuvon toisesta jäsenvaltiosta, voivat kääntyä valtuutettujen korjaamoiden puoleen, kun on kyseessä takuukorjaus, takaisintoimituspyyntöön(34) perustuva työ ja ilmaishuolto (ks. johdanto-osan 18 kappale). Asetuksen (EY) N:o 1475/95 mukaisesti luonnoksessa myös säädetään (johdanto-osan 18 kappale), että uuden ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla valmistajan on vaadittava valtuutettuja korjaamoitaan hoitamaan tavanomaiset korjaukset ja huoltotyöt. Johdanto-osan kappaleissa tehdään selväksi, että kyseisen velvoitteen puuttuminen merkitsee RPA-luonnoksen 4 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitettua aktiivisen tai passiivisen myynnin välillistä rajoittamista(35).

43. Valtuutetut korjaamot huolehtivat tavallisesti myös ajoneuvovalmistajan niille toimittamien varaosien jakelusta ja käyttävät kyseisiä varaosia runsaasti korjauksessa ja huollossa. Koska noin 80 prosenttia moottoriajoneuvon kokoonpanossa käytetyistä varaosista on komponentti- ja varaosavalmistajien tuottamia (esim. Bosch, Magneti Marelli, Valeo) ja niitä yleensä saa myös riippumattomilta varaosamyyjiltä halvempaan hintaan, RPA-luonnoksella (kuten asetuksella (EY) N:o 1475/95) on luotava paremmat edellytykset, jotta valtuutetut korjaamot voivat hankkia kyseiset varaosat aina kun on mahdollista suoraan varaosavalmistajalta tai riippumattomilta varaosatoimittajilta (ks. 4 artiklan 1 kohdan j ja k alakohta), jotka myös tuottavat ja tarjoavat samanlaatuisia varaosia mutta yleensä halvemmalla. RPA-luonnoksen nojalla kuluttajilla olisi oltava todellinen vara valita ajoneuvovalmistajan korjaamolle toimittamien varaosien ja muiden toimittajien tarjoamien vastaavanlaatuisten osien välillä.

44. Jotta lisättäisiin kilpailua valtuutetun korjaamon tarjoamien varaosien osalta, RPA-luonnoksessa määritellään käsite "alkuperäinen" varaosa (ks. 1 artiklan s alakohta). Määritelmän mukaan alkuperäisillä varaosilla tarkoitetaan varaosia, joita tuottaa myös uuden moottoriajoneuvon komponentit tuottava yritys ja jotka valmistetaan samalla tuotantolinjalla. Uusi määritelmä on tarpeen, jotta poistettaisiin kuluttajien keskuudessa nykyään vallitseva hämmennys. Kuluttajat luulevat, että alkuperäisiä varaosia ovat vain moottoriajoneuvovalmistajan usein kalliimmalla hinnalla toimittamat varaosat ja että ne ovat parempia kuin osavalmistajalta suoraan tulevat osat. Todellisuudessa kuitenkin molemmat varaosatyypit ovat usein saman valmistajan samalla tuotantolinjalla tuottamia (esim. VW käyttää Golfin tuotannossa Boschin valmistamia tuulilasinpyyhkimiä). Varaosavalmistajan on osoitettava, että alkuperäiset varaosat vastaavat laadultaan uuden ajoneuvon kokoonpanossa käytettyjä osia.

45. Asetuksen (EY) N:o 1475/95 mukaisesti valtuutetuille korjaamoille on annettava myös sellaisia varaosia, jotka vastaavat laadultaan uuden ajoneuvon kokoonpanossa käytettyjä alkuperäisiä varaosia mutta jotka on valmistanut auton kokoonpanossa käytettyjen komponenttien valmistaja toisella tuotantolinjalla tai joku toinen tuottaja (esim. Valeon VW Golfiin valmistamat tuulilasinpyyhkijät).

46. Ajoneuvovalmistaja voi vaatia, että sen valtuutetut korjaamot käyttävät takuukorjauksissa, takaisintoimituspyyntöihin perustuvissa töissä ja ilmaishuoltojärjestelyissä (valmistajahan tarjoaa kaikki edellä mainitut asiakkailleen ilmaiseksi) vain ajoneuvovalmistajan toimittamia alkuperäisiä varaosia (4 artiklan 1 kohdan j alakohta). Poikkeus on perusteltu taloudellisista syistä ja sen vuoksi, että ajoneuvovalmistajan on joko maksettava valtuutetulle korjaamolle korvaus varaosien käytöstä tai vähintään korvattava ne uusilla varaosilla ilmaiseksi. Joustavuus häviäisi, jos valtuutettu korjaamo saisi käyttää muista lähteistä saamiaan varaosia.

3.3 Jälleenmyyntisopimusten irtisanomista ja riitojen sovittelua koskevat säännöt

47. Jotta estettäisiin valmistajaa irtisanomasta sopimusta sen vuoksi, että jälleenmyyjä tai korjaamo käyttäytyy sellaisella kilpailua edistävällä tavalla, joka ei ehkä ole asetusluonnoksen nojalla kielletty, jokaisessa ilmoituksessa sopimuksen irtisanomisesta on selkeästi ilmoitettava irtisanomisen syyt (3 artiklan 5 kohta). RPA-luonnoksessa säädetään (3 artiklan 6 kohta) asetuksen (EY) N:o 1475/95 tavoin, että sopimusten irtisanomisaika on vuosi, jos jakeluverkko järjestetään uudelleen tai jos jälleenmyyjälle maksetaan korvausta, ja kaksi vuotta kaikissa muissa tapauksissa. Kuullessaan jäsenvaltioita ja muita asianomaisia komissio aikoo pohtia myös sitä, olisiko toimittajan laatukriteerit täyttävällä jälleenmyyjällä oltava oikeus hankkia jälleenmyyntioikeus toiselta jälleenmyyjältä toimittajan verkossa.

48. Osapuolten on sovittava jakelusopimuksessaan, että sopimuksen irtisanomista tai sopimusvelvoitteiden täyttämistä koskevat riidat on annettava riippumattoman ulkopuolisen asiantuntijan tai välimiehen käsiteltäväksi (3 artiklan 6 kohta). Tämä säännös perustuu asetuksen (EY) N:o 1475/95 vastaavaan säännökseen, jota sovellettiin joihinkin riitatapauksiin, esimerkiksi myyntitavoitteita koskeviin riitoihin. Koska kyseinen säännös on osoittautunut hyödylliseksi, RPA-luonnoksessa laajennetaan sen soveltamisala kaikkiin sopimusvelvoitteista aiheutuviin riitoihin.

4. RIIPPUMATTOMAT KORJAAMOT

49. Riippumattomien korjaamoiden (esim. riippumattomat huoltamot, pikahuoltoketjut, Midaksen kaltaiset autokeskukset, peltikorjaamot) osuus korjauksista Euroopan unionissa on noin 50 prosenttia. Voidakseen kilpailla "virallisten" valtuutettujen korjaamoiden kanssa niiden on saatava korjauksen edellyttämät tekniset tiedot, koulutus, vianetsintälaitteet ja työkalut (4 artiklan 2 kohta). Ilman tällaisia välineitä ne eivät esimerkiksi pystyisi hoitamaan Smartin tavallista 10000 km:n huoltoa, koska se edellyttää tietokoneohjelmaa, jonka Mercedes tarjoaa online-palveluna tai CD-romina. Tätä varten RPA-luonnoksessa vahvistetaan ajoneuvovalmistajien nykyistä velvoitetta tarjota riippumattomille korjaamoille samat tekniset tiedot, jotka se tarjoaa valtuutetuille korjaamoille. Tiedot on annettava viipymättä ja tekemättä eroa jälleenmyyjien ja riippumattomien korjaamoiden välillä ja ottaen huomioon oikeasuhteisuuden periaate ja se, mihin korjaamoilla on varaa. Jo asetuksessa (EY) N:o 1475/95 säädettiin tietynasteisesta oikeudesta saada tietoja, mutta käytännössä oikeus tuli usein liian kalliiksi, koska ajoneuvovalmistajat suostuivat myymään korjauksen edellyttämiä tietoja vain erittäin kalliina kokonaispakettina, johon useaa merkkiä korjaavilla riippumattomilla korjaamoilla ei ollut varaa. Syrjimättömyysperiaate merkitsee kuitenkin, että jos valtuutettujen korjaamoiden on maksettava tiedoista tai koulutuksesta, myös riippumattomien korjaamoiden on suoritettava sama maksu.

50. RPA-luonnoksessa säädetty oikeus, joka kattaa nyt selvästi myös tietokoneohjelmat ja salasanat, työkalut, vianmääritys- ja muut laitteet sekä koulutuksen, on tarpeen, jotta riippumattomat korjaamot pystyisivät korjaamaan nykyaikaisia moottoriajoneuvoja (kun ajoneuvot vanhenevat, niiden omistajat kääntyvät useammin riippumattomien korjaamoiden puoleen), tarjoamaan laadukkaita palveluita ja edistämään moottoriajoneuvojen turvallista ja luotettavaa toimintaa. Kyseiset toimijat hoitavat noin 50 prosenttia kaikista korjaus- ja huoltopalveluista ja ilman kyseistä oikeutta niiden tekninen osaaminen laskisi ottaen erityisesti huomioon, että nykyaikaisissa moottoriajoneuvoissa on runsaasti elektronisia laitteita. On syytä mainita tutkimusten osoittavan, että riippumattomien korjaamoiden tarjoamat huoltopalvelut vastaavat laadultaan valtuutettujen jälleenmyyjien palveluita ja asiakastyytyväisyys on molemmissa palveluryhmissä samaa luokkaa(36). Oikeuteen sovelletaan vain kahta rajoitusta: toimittaja voi evätä pääsyn sellaisiin teknisiin tietoihin, jotka voivat antaa mahdollisuuden ohittaa tai purkaa ajoneuvoihin asennetut murtohälyttimet (johdanto-osan 25 kappale). Toimittajan ei myöskään tarvitse antaa tietokoneohjelmistoja, jotka mahdollistavat ajoneuvoon asennettujen tietokoneiden uudelleenkalibroinnin (esim. moottoriohjelman muuttaminen moottorin tehon lisäämiseksi).

51. Useammat toimijat voivat nyt vedota kyseiseen oikeuteen (ks. johdanto-osan 25 kappale ja 4 artiklan 2 kohta): riippumattomien korjaamoiden lisäksi myös korjauslaitteiden ja -työkalujen valmistajien, teknisten tietojen julkaisijoiden, autokerhojen, tiepalveluiden tarjoajien, tarkastus- ja testauspalveluiden tarjoajien sekä koulutuspalveluita korjaamoille tarjoavien yritysten on saatava edellä luetellut tiedot ja välineet.

52. Riippumattomien korjaamoiden on saatava varaosia. Esimerkiksi peltikorjaamon on voitava ostaa korin osia ja ajovaloja ajoneuvon jälleenmyyjältä tai viralliselta korjaamolta, koska kyseisiä osia ei yleensä saa varaosien riippumattomilta jakelijoilta. RPA-luonnoksessa todetaan erikseen, että valtuutetuilla korjaamoilla on oikeus myydä varaosia riippumattomille korjaamoille, jotka tarvitsevat niitä moottoriajoneuvojen korjaukseen ja huoltoon (4 artiklan 1 kohdan b alakohdan neljäs luetelmakohta). Tämä käytäntö vastaa asetusta (EY) N:o 1475/95 ja olisi säilytettävä.

5. RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN VOIMASSAOLO- JA SIIRTYMÄAIKA

53. Uusi ryhmäpoikkeusasetus tulee voimaan 1. lokakuuta 2002. On aiheellista pitää se voimassa yhtä kauan kuin asetus (EY) N:o 2790/1999, jonka voimassaolo päättyy 31. toukokuuta 2010 (kesto 7 vuotta ja 8 kuukautta). Tämä antaa komissiolle mahdollisuuden tarkastella yleistilannetta kaikilla aloilla vuonna 2010. Voimassaoloaika on yhtä pitkä kuin asetuksen (EY) N:o 1475/95 voimassaoloaika (7 vuotta).

54. Jotta markkinatoimijoilla olisi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, uudessa ryhmäpoikkeusasetuksessa olisi säädettävä siirtymäajasta, kuten yleensä on tapana. Asetuksen (EY) N:o 1475/95 nojalla siirtymäaika oli 1 vuosi kun se asetuksen (EY) N:o 2790/1999 nojalla oli 1 vuosi ja 7 kuukautta.

55. Huomioon on kuitenkin otettava useita tekijöitä:

- Uusi järjestelmä merkitsee huomattavaa muutosta verrattuna asetuksen (EY) N:o 1475/95 periaatteisiin, vaikkakin joitain aikaisemman asetuksen piirteitä säilytetään ja vahvistetaan.

- Arviointikertomus osoitti selkeästi, että asetus (EY) N:o 1475/95 ei ole saavuttanut kaikkia tavoitteitaan. Näin ollen muutokset ovat välttämättömiä, ja myös kuluttajat ovat niitä vaatineet.

- Kaikki toimijat tietävät, että 1. lokakuuta 2002 alkaen sovelletaan uusia sääntöjä. Osa valmistajista on jo ilmoittanut kaikille jälleenmyyjilleen sopimusten irtisanomisesta voidakseen tehdä sopimuksista uuden järjestelmän mukaisia 1. lokakuuta alkaen.

- RPA-luonnos suosii jälleenmyyjiä ja valtuutettuja korjaamoita, koska niille avautuu kilpailumahdollisuuksia, joita nykyinen asetus ei tarjoa.

56. Tämän vuoksi ehdotetaan yhden vuoden pituista siirtymäaikaa eli 30. syyskuuta 2003 asti.

6. UUDEN RYHMÄPOIKKEUSASETUKSEN VAIKUTUS KAIKKIIN TOIMIJOIHIN

57. Valituilla periaatteilla pyritään poistamaan arviointikertomuksessa esiin tuodut kilpailuongelmat ottamalla käyttöön joustavampi järjestelmä, joka on kaikkien toimijoiden kannalta joustavampi ja antaa niille enemmän liikkumavaraa. Valmistajien mahdollisuus valita jälleenmyyjänsä ja korjaamonsa laadullisten kriteerien perusteella säilytetään eikä valmistajia pakoteta avaamaan jakelujärjestelmiään uusille toimijoille, kuten supermarketeille tai pelkästään Internetissä myyville jälleenmyyjille, ellei tämä ole niiden mielestä aiheellista. Riippumattomien huolto- ja korjauspalveluiden tarjoajien osalta tarkoitus on lisätä niiden osaamista ja antaa niille mahdollisuus tarjota kuluttajille laadukkaita huoltopalveluita.

7. PÄÄTELMÄT

58. Ryhmäpoikkeusasetuksen laatimisessa noudatettava menettely on vahvistettu neuvoston asetuksen N:o 19/65/ETY 5 ja 6 artiklassa. Ennen kuin komissio antaa asetuksen, sen on kyseisten säännösten mukaisesti julkaistava asetusluonnos ja kehotettava kaikkia, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa komission asettamassa määräajassa, joka ei saa olla kuukautta lyhyempi. Komission on lisäksi kuultava kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa kahdesti: ennen asetusluonnoksen julkaisemista ja ennen asetuksen antamista. Tässä yhteydessä komissio toivoo erityisesti saavansa huomautuksia, jotka koskevat asetuksen mahdollisia vahingollisia vaikutuksia liikenneturvallisuuden ja ympäristön kannalta.

(1) KOM(2000) 743 lopullinen, 15.11.2000.

(2) The sales-service link (laatija Autopolis), Price differentials in the EU: an economic analysis (laatijat professorit Verboven ja Degryse), Study of the impact of legislative scenarios about motor vehicle distribution (laatija Andersen Consulting) ja Customer preferences for existing and potential sales and servicing alternatives in automobile distribution (laatija tri Lademann). Kyseiset tutkimukset löytyvät kilpailun PO:n Internet-sivuilta osoitteesta http://europa.eu.int/comm/competition/car_sector/

(3) Komission asetus (EY) N:o 2790/1999 vertikaalisista rajoituksista (EYVL L 336, 29.12.1999, s. 21) ja komission tiedonanto - suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (EYVL C 291, 13.10.2000, s. 1).

(4) Komission asetus (EY) N:o 2790/1999; komission asetus (ET) N:o 2658/2000, annettu 29 päivänä marraskuuta 2000, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten ryhmiin (EYVL L 304, 5.12.2000, s. 3); komission asetus (EY) N:o 2659/2000, annettu 29 päivänä marraskuuta 2000, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimusten ryhmiin (EYVL L 304, 5.12.2000, s. 7).

(5) Rajoitukset, jotka eivät ole koskaan sallittuja, kuten jälleenmyyntihinnan vahvistaminen tai vientikiellot.

(6) Andersenin tutkimus, s. 43, luku II.2.1.B.

(7) Ks. perusteluiden liite 1, 1 luku.

(8) Ks. perusteluiden liite 1, 4 luku.

(9) Sijaintilausekkeen nojalla valmistajalla on oikeus vaatia, että jälleenmyyjä toimii vain tietystä sijoittautumispaikasta käsin. Lisäksi se antaa valmistajalle mahdollisuuden sopia jälleenmyyjän kanssa, että yksikään toinen jälleenmyyjä ei saa lupaa avata autoliikettä kyseisellä alueella. Muualle sijoittautuneet jälleenmyyjät voivat kuitenkin myydä aktiivisesti kyseisen alueen kuluttajille.

(10) Ks. perusteluiden liite 1, 11 kohta.

(11) Lademannin tutkimus s. 46, 4.3.2.1 jakso.

(12) Andersenin tutkimus, s. 254, liite 8; ACEA Accenturen tutkimus, s. 11.

(13) Valikoiva jakelu soveltuu joillekin autoja yksinkertaisimmille tuotteille, kuten ylellisyystuotteet (parfyymit), ja tietyille hifi-laitteille.

(14) Andersenin tutkimus s. 230, IV.4.3.A. luku, ks. myös s. 234.

(15) Lademannin tutkimus, s. 41.

(16) Määritelmän osalta ks. Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista, 50 kohta.

(17) Asetuksen (EY) N:o 2790/1999 4 artiklan c alakohdassa säädetään poikkeuksesta sijaintilausekkeille valikoivissa jakelujärjestelmissä.

(18) Ks. esim. Lademannin tutkimus, s. 63: kuluttajat haluavat ostaa auton jälleenmyyjältä, joka tarjoaa henkilökohtaista opastusta, koeajoja ja jopa huoltoa.

(19) Ei tunnu kuitenkaan aiheelliselta kieltää sijaintilausekkeen käyttöä keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen tai kaupunki-, lähi- ja kaukoliikenteen linja-autojen ostajilta, joiden on ammattiostajina helpompi ostaa ajoneuvo ulkomailta kuin yksityisten kuluttajien.

(20) Osoitteessa Place de la Concorde 100 Strasbourgissa toimiva ranskalainen Opel-jälleenmyyjä voisi avata jakelupisteitä muualla Ranskassa. Jälleenmyyjä voisi myös avata myymälöitä tai jakelupisteitä Saksassa ja esim. myydä Corsaa Saksassa Ranskan hinnoin, jotka ovat 20,1 prosenttia alla Saksan vähittäishintojen.

(21) Eli keskiraskaita ja raskaita kuorma-autoja tai kaupunki-, lähi- ja kaukoliikenteen linja-autoja koskeva sijaintilauseke, joka on aina sallittu.

(22) Vertikaaliset suuntaviivat, 50 kohta, toinen luetelmakohta.

(23) Valikoivan jakelun yhteydessä.

(24) Yksinmyynnin yhteydessä.

(25) Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista, 53 kohta ja moottoriajoneuvojen välittäjien toimintaa koskeva selvennys (EYVL C 329, 18.12.1991, s. 20).

(26) Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalvelua koskevien sopimusten ryhmiin 12 päivänä joulukuuta 1984 annettua komission asetusta (ETY) N:o 123/85 koskeva komission tiedonanto (EYVL C 17, 18.1.1985, s. 4), ja moottoriajoneuvojen välittäjien toimintaa koskeva komission selvennys (EYVL C 329, 18.12.1991, s. 20).

(27) Näiden tiedonantojen nojalla välittäjille voidaan asettaa esim. niiden sijoittautumispaikkaa koskevia rajoituksia. Välittäjien toimintaa haittaa myös se, että jälleenmyyjä saa myydä enintään 10 prosenttia uusista ajoneuvoista yhden välittäjän kautta.

(28) Lademannin tutkimuksessa ilmeni, että jäsenvaltion mukaan 8-15 % kuluttajista ostaisi useampaa automerkkiä edustavalta jälleenmyyjältä. Zukunftstudie Automobilverkauf 2003 vuoden 2003 myynnistä osoittaa, että 38 % kuluttajista haluaisi ostaa uuden auton useampaa merkkiä edustavalta jälleenmyyjältä. Taylorin, Nelsonin ja Sofresin autoteollisuudelle tekemässä tutkimuksessa luku on 25 %.

(29) Useamman automerkin edustus on yleistä ainoastaan Pohjoismaissa. Harvaanasutuissa maissa jälleenmyyjän on myytävä useampaa merkkiä, jotta toiminta kannattaisi.

(30) Ei yhteyksiä autonvalmistajiin, esim. Avis Lease tai Leaseplan.

(31) Koska ei kuitenkaan automaattisesti voida olettaa, että RPA:n rajat ylittävä jakelujärjestelmä on sääntöjenvastainen (ks. vertikaalisten suuntaviivojen 62 kohta), tällaiset järjestelmät on arvioitava erikseen vertikaalisia rajoituksia koskevien suuntaviivojen mukaisesti, kuten mitä tahansa asetusta sovellettaessa. Arviointi voi johtaa päätelmään, että vähemmän rajoittava määrällinen valikoiva jakelujärjestelmä on yhdenmukainen 81 artiklan 3 kohdan vaatimusten kanssa.

(32) Ks. mm. Andersenin tutkimus, liite 7, sivu 252.

(33) General Motors ilmoitti hiljattain vähentävänsä jälleenmyyjiensä määrää Saksassa 50 %. Volkswagen on jo vähentänyt jälleenmyyjiensä määrää reippaasti ja autoteollisuuden (ACEA) vuonna 2001 tilaaman Accenture-tutkimuksen mukaan (s. 117) yleinen suuntaus on, että seuraavan viiden vuoden aikana jälleenmyyjien määrä laskee 15-20 %.

(34) Ajoneuvovalmistaja tekee takaisintoimituspyynnön, kun ajoneuvomallista löytyy tekninen ongelma. Valmistaja pyytää kuluttajia ottamaan yhteyttä jakeluverkkoon kuuluvaan jälleenmyyjäänsä tai korjaamoonsa, joka hoitaa korjauksen ilmaiseksi. Takaisintoimituspyynnöstä ilmoitetaan joskus myös tiedotusvälineissä.

(35) Näiden oikeuksien mainitseminen RPA-luonnoksessa ei ole tarpeen. Se loisi väärän vaikutelman siitä, että tällaisia oikeuksia ei sovelleta tuotteisiin, joiden jakelua säädellään asetuksella (EY) N:o 2790/1999.

(36) Autopoliksen tutkimus, s. 13-14, 3.6 jakso, jossa viitataan CECRA:n komission kyselyyn elokuussa 2000 antamaan vastaukseen. Lisätietoja ja lähdeviitteitä: ks. asetusta (EY) N:o 1475/95 koskeva komission arviointikertomus, 396 kohta.

LIITE I

SYYT MOOTTORIAJONEUVOJEN MYYNNIN UUDELLE RYHMÄPOIKKEUSASETUKSELLE

1. Nykyistä ryhmäpoikkeusta (asetus (EY) N:o 1475/95) koskevan 15. Marraskuuta 2000 julkaistun komission arviointikertomuksen päätelmät

1. Nykyisen ryhmäpoikkeusasetuksen (EY) N:o 1475/95 uudistaminen ei ole todellinen vaihtoehto. Asetus (EY) N:o 1475/95 perustui sitä edeltävään asetukseen (ETY) N:o 123/85. Komission 15. marraskuuta 2000 julkistamassa arviointikertomuksessa todettiin, että asetus (EY) N:o 1475/95 ei täyttänyt kaikkia keskeisiä tavoitteitaan. Arvioinnissa tultiin henkilöneuvojen jakelun osalta seuraaviin tuloksiin:

a) Asetus (EY) N:o 1475/95 on vaikutuksiltaan "pakkopaidanomainen", koska kaikki moottoriajoneuvot on jaeltava samalla tavalla eli käyttäen järjestelmiä, joissa yhdistyvät yksinmyynti ja valikoiva jakelu.

b) Jäsenvaltioiden välinen rinnakkaiskauppa ei pääse vaikuttamaan jakeluun ja sen määrä on marginaalinen. Kuten komission kaksi kertaa vuodessa julkaisemat raportit henkilöautojen hinnoista osoittavat, hintaerot ovat Euroopassa edelleen suuria. Rinnakkaiskauppa ei ole niin merkittävää, että se vaikuttaisi valmistajien hintapolitiikkaan. Kilpailun pääosaston tilaama tutkimus(1) hintaeroista osoittaa, että hintaerot eivät johdu vain jäsenvaltioiden erilaisesta verotuksesta vaan myös ajoneuvonvalmistajien erilaisista hinnoittelustrategioista. Lisäksi välittäjät eivät pääse tehokkaasti osallistumaan uusien moottoriajoneuvojen hankintaan muista jäsenvaltioista.

c) Uusien markkinointimenetelmien, erityisesti Internetin, käyttö ja uusien ajoneuvojen myynti useita ajoneuvomerkkejä edustavien jälleenmyyjien kautta on vaikeaa asetuksen (EY) N:o 1475/95 nojalla.

d) Uusien moottoriajoneuvojen myynnin ja huoltopalveluiden välillä ei ole luonnollista yhteyttä. Asetuksessa (EY) N:o 1475/95 oletettiin, että tällainen yhteys on olemassa, minkä vuoksi asetuksessa säädettiin velvoite nimittää vain sellaisia jälleenmyyjiä, jotka tarjoavat myös huoltopalveluita. Arviointikertomuksessa todettiin myös, että moottoriajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien asiantuntijoiden ei välttämättä tarvitse olla jälleenmyyjiä. Tämä havainto vahvistettiin kilpailun PO:n tilaamassa tutkimuksessa(2).

e) Riippumattomien korjaamoiden mahdollisuutta saada teknisiä tietoja ei ole varmistettu riittävällä tavalla.

f) Varaosavalmistajilla ei ole riittävästi yhteyksiä jälleenmyyjiin eivätkä jälleenmyyjät käytä varaosatoimittajilta suoraan hankittuja varaosia riittävässä määrin. Jälleenmyyjät hankkivat suurimman osan varaosista ajoneuvonvalmistajien kautta, vaikka noin 80 prosenttia varaosista on muiden kuin ajoneuvonvalmistajien tuottamia ja ne saataisiin ainakin jossain määrin halvemmalla hankkimalla ne suoraan varaosavalmistajilta.

g) Asetus (EY) N:o 1475/95 ei ole vahvistanut riittävästi jälleenmyyjien riippumattomuutta. Vaikka asetuksessa parannettiin mahdollisuuksia sopia myyntitavoitteista niiden määräämisen sijaan, annettiin jälleenmyyjälle oikeus myydä tietyin tiukoin ehdoin useamman valmistajan ajoneuvoja ja pidennettiin sopimuksen irtisanomisaikaa (useimmissa tapauksissa kaksi vuotta aiemmassa asetuksessa (ETY) N:o 123/85 säädetyn yhden vuoden sijasta), jälleenmyyjät ovat edelleen hyvin riippuvaisia ajoneuvonvalmistajista.

2. Autoteollisuus ei noudata asetusta (EY) N:o 1475/95 eivätkä kuluttajat ole tyytyväisiä asetuksen toimintaan

2. Vaikka asetus (EY) N:o 1475/95 on autoteollisuuden kannalta hyvin edullinen, autonvalmistajat eivät usein noudata sen ehtoja, mikä on pakottanut komission tekemään neljä päätöstä sakkojen määräämisestä. Tammikuun 28. päivänä 1998 Volkswagenille määrättiin 102 miljoonaa euroa sakkoa rinnakkaiskaupan estämisestä Italiassa (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin alensi sakon 90 miljoonaan euroon). Syyskuun 20. päivänä 2000 komissio määräsi Opel Nederlandille 43 miljoonaa euroa sakkoa rinnakkaiskaupan rajoittamisesta Alankomaissa. Toukokuun 30. päivänä 2001 Volkswagenia sakotettiin toisen kerran tällä kertaa VW Passatin hintojen määräämisestä Saksassa (sakko 30,96 miljoonaa euroa), ja 10. lokakuuta 2001 DaimlerChryslerille määrättiin 71,825 miljoonan euron sakko rinnakkaiskaupan estämisestä Saksassa, leasing-yhtiöille kohdistuvan myynnin rajoittamisesta ja hintojen määräämisestä Belgiassa.(3)

3. Komissio on viime vuosina saanut runsaasti kanteluita kuluttajilta, mikä viittaa siihen, että kuluttajatkaan eivät ole tyytyväisiä asetukseen (EY) N:o 1475/95.

3. Kansallisten kilpailuviranomaisten kanta ja raportit

4. Mielipiteensä ilmaisseista jäsenvaltioista useimmat ovat olleet sitä mieltä, että asetuksessa N:o 1475/95 vahvistettuja sääntöjä olisi tarkistettava, vaikkakin mielipiteet tarkistuksen laajuudesta vaihtelevat. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Tanskan kilpailuviranomaiset ovat myös arvioineet asetuksen (EY) N:o 1475/95 toimintaa. Kyseiset viranomaiset ovat päätelleet seuraavaa:

- Huhtikuussa 2000 julkaistussa raportissa uusien moottoriajoneuvojen tarjonnasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa maan kilpailukomissio kritisoi asetuksen (EY) N:o 1475/95 salliman valikoivan jakelun ja yksinmyynnin vaikutuksia uusien autojen hintoihin, innovaatioon ja kuluttajien valinnanvaraan. Kilpailukomissio katsoo, että kielteisten vaikutusten poistamiseksi tarvitaan huomattavia muutoksia. Se suosittelee muun muassa, että autonvalmistajat eivät saisi myöntää yksinoikeudellisia alueita ja että niiden olisi toimitettava uusia autoja kaikille jälleenmyyjille. Kilpailukomissio suosittelee myös, että autonvalmistajat eivät saisi vaatia jälleenmyyjiään myymään täydellistä mallivalikoimaa ja myynnin ja huollon välinen yhteys olisi katkaistava. Kilpailukomissio suosittaakin, että asetusta (EY) N:o 1475/95 ei jatkettaisi.

- Keväällä 2001 Tanskan kilpailuviranomainen laati raportin autoalan sopimuksista ja hinnoista. Raportissa todetaan, että Tanskassa uusien autojen ja varaosien markkinoilla ei ole tuotemerkin sisäistä eli saman jakeluverkon jäsenten välistä kilpailua. Tanskan viranomaiset pitävät asetusta (EY) N:o 1475/95 tärkeimpänä syynä kilpailun puuttumiseen erityisesti huolto- ja korjauspalveluiden markkinoilla. Tämän vuoksi Tanskan kilpailuviranomainen suosittelee, että uusien autojen tuleva jakelujärjestelmä ei perustuisi määrällisiin ja yksinoikeudellisiin kriteereihin vaan tiettyihin laadullisiin vaatimuksiin.

4. Vertikaalisia rajoituksia koskeva yleinen ryhmäpoikkeus eli komission asetus (EY) N:o 2790/1999 ei ratkaise autokaupassa havaittuja ongelmia

5. Joulukuun 22 päivänä 1999 annetulla asetuksella (EY) N:o 2790/1999 luodaan ryhmäpoikkeus, joka koskee kaikkia jakelusopimuksia kaikilla talouden aloilla, lukuun ottamatta moottoriajoneuvoalan kaltaisia aloja, joihin sovelletaan erityissääntöjä (ks. asetuksen (EY) N:o 2790/1999 2 artiklan 5 kohta). Asetus (EY) N:o 2790/1999 merkitsee uutta suhtautumista vertikaalisiin rajoituksiin, minkä vuoksi sitä olisikin pidettävä lähtökohtana laadittaessa uutta asetusta autojen jakelulle. Vertikaalisten rajoitusten uusien oikeudellisten puitteiden soveltaminen sellaisenaan ei kuitenkaan merkittävästi muuttaisi autokaupan nykyistä tilannetta. Tämä johtuu yhtäältä jakelujärjestelmien homogeenisuudesta aiheutuvista kilpailuongelmista ja toisaalta siitä, että komission arviointikertomuksessaan esiin tuomien ongelmien poistamiseksi tarvitaan erityissääntöjä.

6. Komissio voi olla soveltamatta asetusta (EY) N:o 2790/1999, jos kilpailevien toimittajien tai ostajien samanlaisten vertikaalisten sopimusten verkostosta aiheutuva kumulatiivinen vaikutus(4) rajoittaa merkittävästi pääsyä tietyille markkinoille tai kilpailua niillä ja jos kyseiset verkostot kattavat yli 50 prosenttia merkityksellisistä markkinoista. Vertikaalisista rajoituksista annetuissa suuntaviivoissa tehdään selväksi, että tuntuvia kilpailunvastaisia ongelmia voi ilmetä, kun valikoiva jakelujärjestelmä kattaa yli 50 prosenttia markkinoista ja viiden suurimman toimittajan (CR5) yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 50 prosenttia ja toimittajat käyttävät määrällisiä valintakriteereitä, joilla suoraan rajoitetaan valtuutettujen jälleenmyyjien lukumäärää. Tällaiset valikoivien jakelujärjestelmien verkostot voivat johtaa tuotemerkin sisäisen kilpailun merkittävään vähenemiseen ja tehokkaampien jakelijoiden mahdolliseen sulkemiseen markkinoilta, mikä rajoittaa myyntiä loppukuluttajia vahingoittavalla tavalla ja lisää suurimpien toimittajien salaisen yhteistyön vaaraa.

7. Tällä hetkellä uusien autojen myynti perustuu kaikissa jäsenvaltioissa samanlaisiin valtuutettujen jälleenmyyjien verkostoihin, joissa yhdistyvät yksinoikeus ja (laadullinen ja määrällinen) valikoivuus sekä muut vertikaaliset rajoitukset. Tästä seuraava kumulatiivinen vaikutus kattaa näin ollen huomattavasti enemmän kuin 50 prosenttia merkityksellisistä markkinoista (todellisuudessa lähes 100 prosenttia) ja viiden suurimman toimittajan (CR5) markkinaosuus ylittää sekin 50 prosenttia. Rajat ylittyvät sekä koko EY:ssä että yksittäisissä jäsenvaltioissa.

8. Myynti- ja jälkimarkkinoihin liittyy lisäksi se ongelma, että asetus (EY) N:o 2790/1999 kattaa kaikki vertikaaliset rajoitukset 30 prosentin markkinaosuuteen asti. Ottaen huomioon kaikki kohtuuden rajoissa mahdolliset markkinamääritelmät on todennäköistä, että osa valmistajien jakeluverkoista ylittää 30 prosentin rajan. Sama koskee niiden toimintaa myynnin jälkeisillä huolto- ja korjausmarkkinoilla, jotka todennäköisesti ovat merkkikohtaisia ja joilla autonvalmistajilla on suuri markkinaosuus erityisesti sen vuoksi, että niin kauan kun takuu on voimassa, auton huollosta vastaavat lähes yksinomaan valtuutetut jälleenmyyjät. Näin ollen asetus N:o 2790/1999 ei kata huomattavaa osaa yhteisön myynti- ja huoltoverkostoja.

9. Mitä tulee tuotemerkkien väliseen kilpailuun myymälöissä (useamman automerkin myynti), asetuksen (EY) N:o 2790/1999 soveltaminen autoalaan merkitsisi asetukseen (EY) N:o 1475/95 verrattuna käännettä huonompaan suuntaan, koska kilpailukieltovelvoite eli velvoite olla myymättä enempää kuin 20 prosenttia toisen valmistajan ajoneuvoja sallitaan viideksi vuodeksi, jonka jälkeen siitä on neuvoteltava uudelleen. Jos jälleenmyyjä käyttää tiloja, jotka valmistaja omistaa tai jotka se on vuokrannut, kilpailukieltovelvoitetta ei rajoiteta ajallisesti. Asetuksen (EY) N:o 1475/95 nojalla useamman automerkin myynti on mahdollista, jos siitä vastaavat erilliset oikeushenkilöt, eri johto ja se toteutetaan eri myyntitiloissa.

10. Asetus (EY) N:o 2790/1999 ei sisällä ns. "saatavuuslauseketta", jonka nojalla jälleenmyyjät voivat tilata auton myydäkseen sen ulkomaalaiselle asiakkaalle, joka haluaa ostaa ulkomailta auton, joka vastaa teknisiltä eritelmiltään asiakkaan kotimaassa myytävää samaa merkkiä (esimerkiksi monet brittiasiakkaat menettelevät näin tilatessaan oikeanpuoleisella ohjauksella varustetun auton Manner-Euroopasta). Tällä lausekkeella on kuitenkin merkitystä pyrittäessä luomaan yhteismarkkinat myös moottoriajoneuvojen jakelun alalla.

11. Asetuksessa (EY) N:o 2790/1999 vahvistetut säännöt kilpailun suojelemiseksi jälkimarkkinoilla eivät nekään tunnu soveliailta. Vaikka 40 prosenttia henkilöauton omistamisesta aiheutuvista kustannuksista johtuu varsinaisesta kaupasta, on muistettava, että toiset 40 prosenttia johtuu sekä valtuutettujen että riippumattomien korjaamoiden tarjoamista huoltopalveluista (loput ovat rahoitus- ja vakuutuskustannuksia). Näin ollen molemmat toiminnat ovat kuluttajan kannalta yhtä tärkeitä. Teknisten tietojen saatavuuteen liittyvät ongelmat ja teollis- ja tekijänoikeuksien käytöstä aiheutuvat mahdolliset kilpailunvastaiset vaikutukset tuntuvat tällä hetkellä olevan autoalalla muita aloja vakavampia, mikä johtuu erityisesti moottoriajoneuvojen elektronisten järjestelmien teknisestä monimutkaisuudesta ja -muotoisuudesta. Asetuksella (EY) N:o 2790/1999 ei myöskään pystytä varmistamaan, että varaosatoimittajat voivat myydä varaosiaan suoraan jälleenmyyjille. Tämä antaisi jälleenmyyjille mahdollisuuden tarjota kuluttajille valinnanvaraa eri varaosien välillä.

12. Tässä tilanteessa tarvitaan tiukempia sääntöjä, jotka perustuvat vertikaalisista rajoituksista annetuissa komission suuntaviivoissa esitettyyn lähestymistapaan(5). Luonnos ryhmäpoikkeusasetukseksi kattaa sisällöllisesti suurimman osan asetuksesta (EY) N:o 2790/1999 mutta vahvistaa samalla tällaiset tiukemmat säännöt.

(1) "Car price differentials in the European Union, an economic analysis", laatineet professorit Verboven ja Degryse.

(2) "The sales-service link", laatinut Autopolis.

(3) Yksityiskohdat löytyvät kilpailun PO:n Internet-sivustolta.

(4) Komission tiedonanto - Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (EYVL C 291, 13.10.2000, s. 1), 119 kohdan 7 alakohta.

(5) Ks. komission suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista, esim. 73 ja 81 kohta.