52002AG0008

Neuvoston 29 päivänä lokakuuta 2001 vahvistama

Yhteinen kanta (EY) N:o 8/2002

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/.../EY antamiseksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille (seitsemästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi)

(2002/C 45 E/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 137 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1), jonka se on tehnyt työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Perustamissopimuksen mukaan neuvosto voi antaa direktiivein säännökset vähimmäisvaatimuksista, joilla edistetään erityisesti työympäristön parantamista, taatakseen näin korkeatasoisemman työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun. Näitä direktiivejä säädettäessä on vältettävä asettamasta sellaisia hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasituksia, jotka vaikeuttaisivat pienten ja keskisuurten yritysten perustamista taikka haittaisivat niiden kehitystä.

(2) Perustamissopimusta noudattaen tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia suojatoimenpiteitä, mutta sen täytäntöönpano ei saisi aiheuttaa kussakin jäsenvaltiossa jo vallitsevan tilanteen heikkenemistä.

(3) Työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät melualtistukseen työssä 12 päivänä toukokuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/188/ETY(4) säädetään, että neuvosto tarkastelee komission ehdotuksesta direktiiviä uudelleen kyseisten vaarojen vähentämiseksi ottaen huomioon erityisesti tieteellisen tietämyksen ja teknologian kehityksen.

(4) Komission työturvallisuutta, työhygieniaa ja työterveyttä koskevasta ohjelmastaan antamassa tiedonannossa(5) edellytetään hyväksyttäväksi työturvallisuutta edistäviä toimenpiteitä erityisesti direktiivin 86/188/ETY soveltamisalan laajentamiseksi ja kynnysarvojen uudelleen arvioimiseksi. Neuvosto otti tämän huomioon työturvallisuutta, työhygieniaa ja työterveyttä koskevassa 21 päivänä joulukuuta 1987 antamassaan päätöslauselmassa(6).

(5) Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan soveltamiseen liittyvästä toimintaohjelmasta annetun komission tiedonannon mukaisesti on asetettava turvallisuutta ja terveyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden altistukselle fysikaalisista tekijöistä johtuville riskeille. Euroopan parlamentti antoi toimintaohjelmasta syyskuussa 1990 päätöslauselman(7), jossa kehotettiin komissiota laatimaan erityisdirektiivi meluun, tärinään ja muihin työpaikan fysikaalisiin tekijöihin liittyvistä vaaroista.

(6) Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat ensimmäisenä toimenpiteenä .... päivänä ... kuuta ... antaneet direktiivin 2001/.../EY terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi)(8).

(7) Toisena askeleena on syytä ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla työntekijöitä suojellaan melun aiheuttamilta riskeiltä, koska melu vaikuttaa työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen aiheuttamalla erityisesti kuulovaurioita. Näillä toimenpiteillä pyritään sekä varmistamaan jokaisen yksittäisen työntekijän terveys ja turvallisuus että luomaan perusta kaikkien yhteisön työntekijöiden vähimmäissuojalle, jotta vältetään mahdollinen kilpailun vääristyminen.

(8) Nykyinen tieteellinen tietämys melulle altistuksen vaikutuksista terveyteen ja turvallisuuteen ei ole riittävää, jotta voitaisiin määritellä tarkat altistustasot, jotka kattaisivat kaikki terveys- ja turvallisuusriskit, erityisesti melun muulle kuin kuulolle aiheuttamien vaikutusten osalta.

(9) Melun torjumiseksi perustettavassa suojajärjestelmässä on rajoituttava tarpeetonta yksityiskohtaisuutta välttäen määrittelemään saavutettavat tavoitteet, noudatettavat periaatteet ja käytettävät perusarvot, jotta jäsenvaltiot voivat soveltaa vähimmäisvaatimuksia samalla tavoin.

(10) Melulle altistumista voidaan vähentää tehokkaammin ottamalla ehkäisytoimenpiteet huomioon jo työpisteitä ja työpaikkoja suunniteltaessa sekä valitsemalla työvälineet, -menettelyt ja -menetelmät siten, että riskejä vähennetään ensisijaisesti jo niiden syntyvaiheessa. Työvälineisiin ja -menetelmiin liittyvillä säännöksillä edistetään siten työntekijöiden suojelua.

(11) Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselmaan A 468(12) sisältyvässä säännöstössä alusten melutasosta annetaan ohjeita siitä, miten aluksilla voidaan vähentää melua sen syntyvaiheessa. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus siirtymäaikaan, jota voidaan soveltaa merenkulkua harjoittavien alusten henkilökuntaan.

(12) Työnantajien olisi toteutettava teknisen kehityksen ja tieteellisen tietämyksen mukaisia melulle altistukseen liittyviä mukautuksia parantaakseen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua.

(13) Koska tämä direktiivi on toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY(9) 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi, mainittua direktiiviä sovelletaan melulle altistumiseen, tämän kuitenkaan rajoittamatta tässä direktiivissä olevien ankarampien ja/tai yksityiskohtaisempien säännösten soveltamista.

(14) Tällä direktiivillä edistetään käytännössä sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden toteutumista.

(15) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(10) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I JAKSO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

1. Tässä direktiivissä, joka on seitsemästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi, säädetään vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa ja erityisesti heidän kuuloonsa kohdistuvilta riskeiltä, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua melulle altistumisesta.

2. Tämän direktiivin vaatimuksia sovelletaan toimintaan, jossa työntekijät työnsä johdosta altistuvat tai saattavat altistua melusta aiheutuville riskeille.

3. Direktiivin 89/391/ETY säännöksiä sovelletaan kaikilta osin 1 kohdassa tarkoitetulla alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tähän direktiiviin sisältyvien tiukempien ja/tai yksityiskohtaisempien säännösten soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä määritellään riskejä ennustavina muuttujina käytettävät fysikaaliset parametrit seuraavasti:

a) äänenpaineen huippuarvo (ppeak): C-taajuuspainotetun hetkellisen äänenpaineen suurin arvo;

b) päivittäisen melualtistuksen taso (LEX,8h) (dB(A) 20 μPa:n yhteydessä): melualtistuksen tason aikapainotettu keskiarvo kahdeksan tunnin nimellisen työpäivän jaksolle, siten kuin se määritellään kansainvälisessä ISO-standardissa ISO 1999:1990, kohta 3(6). Se kattaa kaiken työssä koettavan melun, mukaan lukien impulssimelun;

c) viikoittaisen melualtistuksen taso (LEX,8h): päivittäisen melualtistuksen tason aikapainotettu keskiarvo viisi kahdeksan tunnin työpäivää käsittävän nimellisen viikon jaksolle, siten kuin se määritellään kansainvälisessä ISO-standardissa ISO 1999:1990, kohta 3(6) (viite 2).

3 artikla

Altistuksen raja-arvot ja altistuksen toiminta-arvot

1. Tässä direktiivissä altistuksen raja-arvot ja altistuksen toiminta-arvot päivittäisen melualtistuksen tason ja äänenpaineen huippuarvon osalta vahvistetaan seuraavasti:

a) altistuksen raja-arvot: LEX,8h = 87 dB(A) ja Ppeak = 200 Pa(11);

b) altistuksen ylemmät toiminta-arvot: LEX,8h= 85 dB(A) ja Ppeak = 200 Pa(12);

c) altistuksen alemmat toiminta-arvot: LEX,8h = 80 dB(A) ja Ppeak = 112 Pa(13).

2. Altistuksen raja-arvoja sovellettaessa on melualtistuksen tason arvioimisessa otettava huomioon työntekijän käyttämien henkilökohtaisten kuulonsuojainten vaimentava vaikutus. Altistuksen toiminta-arvoissa tällaisten suojainten vaikutusta ei oteta huomioon.

3. Asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa työssä, joissa päivittäinen melulle altistuminen vaihtelee huomattavasti työpäivästä toiseen, jäsenvaltiot voivat altistuksen raja-arvojen ja altistuksen toiminta-arvojen soveltamiseksi käyttää päivittäisen melualtistuksen tason sijasta viikoittaista melualtistuksen tasoa arvioidessaan melutasoa, jolle työntekijät altistuvat, edellyttäen että

a) riittävällä seurannalla osoitettu viikoittainen melualtistuksen taso ei ylitä altistuksen raja-arvoa 87 dB(A), ja

b) näihin töihin liittyvät riskit saatetaan asianmukaisin toimenpitein mahdollisimman vähäisiksi.

II JAKSO

TYÖNANTAJIEN VELVOLLISUUDET

4 artikla

Riskien määrittely ja arviointi

1. Työnantajan on direktiivin 89/391/ETY 6 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia täyttäessään arvioitava ja tarvittaessa mitattava melutasot, joille työntekijät altistuvat.

2. Käytettävät menetelmät ja laitteet on mukautettava vallitseviin oloihin, erityisesti mitattavan melun ominaisuuksien, altistuksen keston, ympäristötekijöiden ja mittauslaitteiden ominaisuuksien perusteella.

Näiden menetelmien ja laitteiden avulla on voitava määrittää 2 artiklassa määritellyt parametrit ja todeta, onko 3 artiklassa vahvistetut arvot tietyssä tapauksessa ylitetty.

3. Käytettyihin menetelmiin voidaan sisällyttää työntekijän henkilökohtaista altistusta edustavan näytteen otto.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut arviointi ja mittaus on suunniteltava ja toteutettava pätevien palvelujen suorittajan toimesta sopivin väliajoin ottaen erityisesti huomioon direktiivin 89/391/ETY 7 artiklan tarpeellisia päteviä palveluja tai henkilöitä koskevat säännökset. Melulle altistumisen tason arvioinnista ja/tai mittauksesta saadut tiedot on säilytettävä sopivassa muodossa, jotta niitä voidaan käyttää myöhemmin.

5. Tätä artiklaa sovellettaessa on mittaustulosten arvioinnissa otettava huomioon mittauskäytännön mukaisesti määritellyt mittauksen epätarkkuudet.

6. Työnantajan on direktiivin 89/391/ETY 6 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti otettava riskien arvioinnissa huomioon erityisesti seuraavat seikat:

a) altistuksen taso, tyyppi ja kesto, mukaan lukien altistus impulssimelulle;

b) tämän direktiivin 3 artiklassa säädetyt altistuksen raja-arvot ja altistuksen toiminta-arvot;

c) vaikutukset erityisen alttiisiin riskiryhmiin kuuluvien työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen;

d) sikäli kuin se teknisesti on mahdollista, työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvat vaikutukset, jotka aiheutuvat melun ja työhön liittyvien ototoksisten aineiden sekä melun ja tärinän yhteisvaikutuksesta;

e) yhtäältä melun ja toisaalta varomerkkien tai muiden onnettomuusriskien vähentämiseksi tarkkailtavien äänien yhteisvaikutuksesta työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen aiheutuvat välilliset vaikutukset;

f) melupäästöjä koskevat tiedot, jotka työvälineiden valmistajat ovat antaneet asiaa koskevien yhteisön direktiivien mukaisesti;

g) mahdolliset melupäästöjen vähentämiseksi suunnitellut vaihtoehtoiset työvälineet;

h) melulle altistumisen jatkuminen tavanomaisen työajan jälkeen työnantajan vastuulla;

i) siinä määrin kuin mahdollista, terveydentilan seurannassa kerätyt asianmukaiset tiedot, mukaan lukien julkaistut tiedot.

7. Työnantajalla on oltava hallussaan arviointi riskeistä direktiivin 89/391/ETY 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja työnantajan on eriteltävä ne toimenpiteet, jotka on toteutettava tämän direktiivin 5, 6, 7 ja 8 artiklan mukaisesti. Riskeistä laadittu arviointi on tallennettava soveltuvassa muodossa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti. Riskien arviointi on pidettävä säännöllisesti ajan tasalla erityisesti, jos on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka voisivat tehdä sen vanhentuneeksi, tai jos terveydentilan seurannan tulokset osoittavat sen tarpeelliseksi.

5 artikla

Altistuksen estämistä tai vähentämistä koskevat säännökset

1. Melulle altistumisesta aiheutuvat riskit on poistettava niiden syntyvaiheessa tai saatettava mahdollisimman vähäisiksi ottaen huomioon tekninen kehitys ja toimenpiteet, jotka ovat käytettävissä riskin hallitsemiseksi sen syntyvaiheessa.

Riskejä on vähennettävä noudattaen direktiivin 89/391/ETY 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjä yleisiä ehkäiseviä toimenpiteitä koskevia periaatteita ja ottaen huomioon erityisesti seuraavat seikat:

a) vaihtoehtoiset työmenetelmät, jotka vähentävät melulle altistumista;

b) sellaisten asianmukaisten työvälineiden valinta, jotka aiheuttavat tehtävän työn huomioon ottaen mahdollisimman vähän melua, mahdollisesti antamalla työntekijöiden käyttöön yhteisön säännösten mukaiset työvälineet, joilla rajoitetaan tai pyritään rajoittamaan melualtistusta;

c) työpaikkojen ja työpisteiden suunnittelu;

d) riittävän tiedon ja koulutuksen antaminen työntekijöiden ohjaamiseksi käyttämään työvälineitä oikein, jotta melulle altistuminen voidaan saattaa mahdollisimman vähäiseksi;

e) tekninen melun vähentäminen:

i) ilmassa etenevän melun vähentäminen, esimerkiksi melusuojia, kapselointia tai ääntä absorboivalla materiaalilla kattamista käyttäen;

ii) runkoäänen vähentäminen, esimerkiksi sen vaimennuksella tai eristyksellä.

f) asianmukaiset työvälineiden, työpaikan ja työpaikalla käytettävien järjestelmien huolto-ohjelmat;

g) melun vähentäminen työn organisoinnilla:

i) altistuksen keston ja voimakkuuden rajoittaminen;

ii) sopiva työaikataulu, johon sisältyy riittävästi lepojaksoja.

2. Jos altistuksen ylemmät toiminta-arvot ylittyvät, työnantajan on laadittava ja toteutettava 4 artiklassa tarkoitetun riskien arvioinnin perusteella teknisiä ja/tai organisatorisia toimenpiteitä koskeva suunnitelma melulle altistumisen vähentämiseksi ottaen huomioon erityisesti 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

3. Edellä 4 artiklassa tarkoitetun riskien arvioinnin perusteella on työpaikoilla, joissa työntekijät saattavat altistua altistuksen ylemmät toiminta-arvot ylittävälle melulle, tämä tieto on ilmoitettava asianmukaisilla merkeillä. Kyseiset alueet on myös rajattava ja pääsyä niille on rajoitettava, jos se on teknisesti mahdollista ja altistumisriskin perusteella aiheellista.

4. Jos työntekijällä on työn luonteen vuoksi käytettävissään työnantajan vastuulla olevat lepotilat, melu on näissä tiloissa vähennettävä niiden käyttötarkoituksen ja -olosuhteiden edellyttämälle tasolle.

5. Työnantajan on direktiivin 89/391/ETY 15 artiklan nojalla mukautettava tässä artiklassa tarkoitetut toimenpiteet erityisen riskialttiisiin ryhmiin kuuluvia työntekijöitä koskeviin vaatimuksiin.

6 artikla

Henkilökohtainen suojaus

1. Jos melualtistuksesta aiheutuvia riskejä ei voida ehkäistä muulla tavoin, on työntekijöiden työpaikalla käyttämille henkilösuojaimille turvallisuutta ja terveyttä varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista (kolmas direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 30 päivänä marraskuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/656/ETY(14) ja direktiivin 89/391/ETY 13 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti annettava työntekijöiden käyttöön asianmukaiset, hyvin istuvat henkilökohtaiset kuulonsuojaimet, joita heidän on käytettävä, seuraavin ehdoin:

a) jos melualtistus ylittää altistuksen alemmat toiminta-arvot, työnantajan on annettava työntekijöiden käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet;

b) jos melualtistus ylittää altistuksen ylemmät toiminta-arvot, henkilökohtaisia kuulonsuojaimia on käytettävä;

c) henkilökohtaisiksi kuulonsuojaimiksi on valittava suojaimia, jotka poistavat kuulolle aiheutuvan riskin tai saattavat sen mahdollisimman vähäiseksi.

2. Työnantaja vastaa tämän artiklan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden tehokkuuden tarkistamisesta.

7 artikla

Korvan melualtistuksen rajoittaminen

1. Edellä 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioidut altistuksen raja-arvot eivät saa missään tapauksessa ylittyä.

2. Jos tämän direktiivin soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä huolimatta havaitaan raja-arvot ylittävää altistumista, työnantajan on

a) välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin vähentääkseen altistumista siten, että altistumisen raja-arvot alittuvat;

b) selvitettävä liiallisen altistumisen syyt; ja

c) muutettava suojelu- ja ehkäisytoimenpiteitä siten, ettei tämä tilanne enää toistu.

8 artikla

Työntekijöille annettavat tiedot ja koulutus

Ilman, että direktiivin 89/391/ETY 10 ja 12 artiklan soveltaminen rajoittuu, työnantajan on varmistettava, että työssään altistuksen alempia toiminta-arvoja vastaavalle tai ne ylittävälle melulle altistuvat työntekijät ja/tai heidän edustajansa saavat melulle altistumisesta aiheutuvien riskien arvioinnista saatuihin tuloksiin liittyviä tietoja ja koulutusta, jotka koskevat erityisesti:

a) tällaisten riskien luonnetta;

b) tämän direktiivin soveltamistoimenpiteitä melusta aiheutuvien riskien poistamiseksi tai saattamiseksi mahdollisimman vähäisiksi sekä olosuhteita, joissa toimenpiteitä sovelletaan;

c) tämän direktiivin 3 artiklassa säädettyjä altistuksen raja-arvoja ja altistuksen toiminta-arvoja;

d) tämän direktiivin 4 artiklan mukaisesti suoritettujen melun arvioinnin ja mittauksen tuloksia sekä näiden merkityksen ja mahdollisten riskien selvitystä;

e) opastusta kuulonsuojaimien oikeassa käytössä;

f) sitä, miksi ja miten havaita alkavat kuulovauriot ja raportoida niistä;

g) olosuhteita, joissa työntekijöillä on oikeus terveydentilan seurantaan, sekä terveydentilan seurannan tarkoitusta;

h) turvallisia työtapoja melulle altistumisen saattamiseksi mahdollisimman vähäiseksi.

9 artikla

Työntekijöiden kuuleminen ja osallistuminen

Työntekijöiden ja/tai heidän edustajiensa kuuleminen ja osallistuminen on tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa järjestettävä direktiivin 89/391/ETY 11 artiklan mukaisesti.

III JAKSO

MUUT SÄÄNNÖKSET

10 artikla

Terveydentilan seuranta

1. Jäsenvaltioiden on annettava säännöksiä, joilla voidaan varmistaa työntekijöiden terveydentilan asianmukainen seuranta silloin kun tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ja mittauksen tulokset osoittavat, että työntekijöiden terveydelle aiheutuu riski, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 89/391/ETY 14 artiklan soveltamista. Nämä säännökset, mukaan lukien terveyskertomuksia ja niiden saatavuutta koskevat vaatimukset, on otettava käyttöön kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

2. Työntekijällä, jonka altistuminen melulle ylittää altistuksen ylemmät toiminta-arvot, on oltava oikeus kuulontarkastukseen, jonka toteuttaa lääkäri tai muu riittävän pätevyyden omaava henkilö lääkärin valvonnassa kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti. Tarkastuksen tarkoituksena on mahdollisen melusta aiheutuvan kuulon aleneman varhainen diagnosointi ja kuulon suojelu.

3. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön järjestelyjä sen varmistamiseksi, että kustakin työntekijästä, jota seurataan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, laaditaan terveyskertomus, joka pidetään ajan tasalla. Terveyskertomuksessa on oltava yhteenveto suoritetun terveydentilan seurannan tuloksista. Tiedot on säilytettävä sellaisessa muodossa, että niihin voidaan tutustua myöhemmin, soveltuvissa tapauksissa salassapitovelvollisuutta noudattaen.

Toimivaltaiselle viranomaiselle on toimitettava pyynnöstä jäljennökset tarvittavista tiedoista. Työntekijällä on oltava oikeus pyynnöstä tutustua häntä koskevaan terveyskertomukseen.

4. Jos työntekijällä todetaan kuulonseurannassa havaittava kuulovaurio, lääkärin tai, jos lääkäri katsoo sen tarpeelliseksi, erikoislääkärin on arvioitava, johtuuko vaurio todennäköisesti työssä tapahtuneesta melulle altistumisesta. Tässä tapauksessa:

a) lääkärin tai muun riittävän pätevyyden omaavan henkilön on ilmoitettava työntekijälle häntä koskevista tuloksista;

b) työnantajan on:

i) tarkistettava 4 artiklan mukaisesti suoritettu riskien arviointi;

ii) tarkistettava 5 ja 6 artiklan mukaiset riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi tarkoitetut toimenpiteet;

iii) otettava huomioon työterveyshuollon ammattilaisen tai muun riittävän pätevyyden omaavan henkilön tai toimivaltaisen viranomaisen ohjeet toteuttaessaan riskin poistamiseksi tai vähentämiseksi vaadittavia toimenpiteitä 5 ja 6 artiklan mukaisesti, mukaan lukien mahdollisuus siirtää työntekijä vaihtoehtoisiin työtehtäviin, joissa ei ole lisäaltistumisen riskiä; ja

iv) järjestettävä terveydentilan järjestelmällinen seuranta ja huolehdittava muiden mahdollisesti samalla tavalla altistuneiden työntekijöiden terveydentilan tarkastamisesta.

11 artikla

Poikkeukset

1. Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa henkilökohtaisten kuulonsuojainten täysimääräinen ja asianmukainen käyttö työn luonteen vuoksi todennäköisesti aiheuttaisi suuremman terveys- tai turvallisuusriskin kuin niiden käyttämättä jättäminen, jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sekä 7 artiklan säännösten soveltamisesta.

2. Jäsenvaltiot voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolia on kuultu kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti. Poikkeuksiin on liitettävä ehtoja, joilla erityisolosuhteet huomioon ottaen varmistetaan, että aiheutuvat riskit saatetaan mahdollisimman vähäisiksi ja että asianomaisten työntekijöiden terveydentilaa seurataan. Poikkeuksia on tarkasteltava uudelleen joka neljäs vuosi ja ne on peruutettava heti kun olosuhteita, joiden perusteella ne on myönnetty, ei enää ole.

3. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle joka neljäs vuosi luettelo 1 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista ja ilmoitettava tarkasti ne syyt ja olosuhteet, joiden perusteella poikkeukset on myönnetty.

12 artikla

Tekniset muutokset

Liitteeseen tehtävistä puhtaasti teknisistä muutoksista päätetään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen sekä:

a) työvälineiden ja/tai työpaikkojen suunnittelua, rakentamista tai valmistamista koskevasta teknisestä yhdenmukaistamisesta ja standardoinnista annettavien direktiivien mukaisesti; ja

b) tekniikan kehityksen, parhaiten soveltuvissa yhdenmukaistetuissa eurooppalaisissa standardeissa tai eritelmissä tapahtuvien muutosten sekä melua koskevien uusien tietojen mukaisesti.

13 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa direktiivin 89/391/ETY 17 artiklassa tarkoitettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

14 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 86/188/ETY 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitusta päivästä alkaen.

IV JAKSO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla

Kertomukset

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viiden vuoden välein tämän direktiivin käytännön täytäntöönpanoa koskeva kertomus, jossa esitetään sekä työnantajien että työntekijöiden näkemykset.

Näiden kertomusten perusteella komissio antaa asiaa koskevia tietoja Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antavalle komitealle.

16 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen ... päivää ...kuuta ...(15). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä

Kun jäsenvaltiot antavat näitä säädöksiä, niissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus silloin, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaus tehdään.

2. Erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat tarvittaessa saada ... päivästä ...kuuta ...(16) alkaen viiden vuoden lisäajan eli yhteensä kahdeksan vuoden ajan soveltaakseen 7 artiklan säännöksiä merenkulkua harjoittavien alusten henkilökuntaan.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne kansalliset säännökset, jotka ne antavat tai ovat antaneet tässä direktiivissä tarkoitetulla alalla.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

18 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 77, 18.3.1993, s. 12 ja EYVL C 230, 19.8.1994, s. 3.

(2) EYVL C 249, 13.9.1993, s. 28.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 20. huhtikuuta 1994 (EYVL C 128, 9.5.1994, s. 146), vahvistettu 16. syyskuuta 1999 (EYVL C 54, 25.2.2000, s. 75), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 29. lokakuuta 2001, ja Euroopan parlamentin päätös, tehty ... (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 137, 24.5.1986, s. 28, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/24/EY (EYVL L 131, 5.5.1998, s. 11).

(5) EYVL C 28, 3.2.1988, s. 3.

(6) EYVL C 28, 3.2.1988, s. 1.

(7) EYVL C 260, 15.10.1990, s. 167.

(8) EYVL L ...

(9) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(10) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(11) 140 dB 20 μPa:n yhteydessä.

(12) 140 dB 20 μPa:n yhteydessä.

(13) 135 dB 20 μPa:n yhteydessä.

(14) EYVL L 393, 30.12.1989, s. 18.

(15) Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(16) Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

Komissio toimitti neuvostolle 8. helmikuuta 1993 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 118 a artiklaan perustuvan ehdotuksen neuvoston direktiiviksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä aiheutuville riskeille.

Ehdotuksen tarkoituksena oli täydentää direktiiviä 89/391/ETY ("puitedirektiivi") täsmentämällä, miten eräitä sen säännöksiä on sovellettava fysikaalisille tekijöille altistumisen erityistapauksessa. Se kattoi kaikki toiminnot, joissa työntekijät voivat joutua alttiiksi tällaisesta altistumisesta aiheutuville riskeille, lukuun ottamatta eräitä julkishallintoon ja pelastuspalveluun liittyviä erityistilanteita.

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa 20. huhtikuuta 1994 ja talous- ja sosiaalikomitea 30. kesäkuuta 1993; Euroopan parlamentti vahvisti lausuntonsa 16. syyskuuta 1999.

Komissio esitti muutetun ehdotuksen 8. heinäkuuta 1994.

Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan oikeusperustaksi tuli entisen 118 a artiklan sijaan 137 artiklan 2 kohta, jossa edellytetään yhteispäätösmenettelyä Euroopan parlamentin kanssa sekä alueiden komitean kuulemista.

Alueiden komitea ilmoitti 13. tammikuuta 2000 päivätyllä kirjeellä, ettei se anna lausuntoa direktiiviehdotuksesta.

II KOMISSION EHDOTUS JA SEN ERI OSAT

Ehdotuksen pääpiirteenä oli, että siinä yhdistettiin yhdeksi välineeksi neljänlaiset fysikaaliset tekijät (melu, mekaaninen tärinä, optinen säteily, sähkömagneettiset kentät ja aallot), joita kutakin olisi käsitelty omassa liitteessään.

Neuvoston yleisenä lähestymistapana, jonka komissio hyväksyi, oli kuitenkin keskittyä aluksi muita fysikaalisia tekijöitä koskevien teknisten vaikeuksien vuoksi siihen osa-alueeseen (tärinä), jonka osalta voitiin saavuttaa yhteisymmärrys kohtuullisessa ajassa, muiden osa-alueiden jäädessä neuvoston myöhemmin käsiteltäväksi. Lisäksi neuvosto vahvisti pöytäkirjaan merkittävässä lausumassa sitoumuksensa jatkaa komission ehdotuksen tarkastelua muiden fysikaalisten tekijöiden (melu, optinen säteily ja sähkömagneettiset kentät ja aallot) osalta.

Sen jälkeen, kun tärinädirektiiviluonnoksesta oli päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen, neuvosto jatkoi melutekijää koskevan erillisen luonnoksen käsittelyä ja vahvisti yhteisen kannan 29. lokakuuta 2001 EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Toisin kuin tärinädirektiivin tapauksessa, teksti osoittautui mahdolliseksi laatia siten, ettei siihen tarvittu liitteitä.

III TAVOITE

Direktiiviluonnoksen tavoitteena on parantaa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua melulle altistumisesta erityisesti kuulolle aiheutuvilta tai mahdollisesti aiheutuvilta riskeiltä. Direktiivillä korvattaisiin myös nykyinen 12. toukokuuta 1986 annettu melualtistusta työssä koskeva direktiivi (86/188/ETY), jonka säännöksiä ei enää pidetty riittävinä.

IV YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1 YLEISET HUOMAUTUKSET

Perustamissopimuksen 136 artiklan mukaisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden "tavoitteena on (...) elin- ja työolojen kohentaminen (...), inhimillisten voimavarojen kehittäminen (...)" jne.

Perustamissopimuksen 137 artiklan 1 kohdan mukaisesti "yhteisö tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa (aloilla, joihin kuuluu: ... ) erityisesti työympäristön parantaminen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi".

Tätä tarkoitusta varten perustamissopimuksen 137 artiklan 2 kohdassa säädetään, että neuvosto "voi antaa direktiivein säännökset vähimmäisvaatimuksista, jotka pannaan täytäntöön asteittain ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion edellytykset ja kunkin jäsenvaltion voimassa oleva tekninen säätely".

Neuvoston yhteinen kanta on tällä alalla perustamissopimuksen 137 artiklan 2 kohdan tavoitteiden mukainen, sillä sen tarkoituksena on ottaa käyttöön vähimmäisvaatimukset työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi melulle altistumisesta aiheutuvilta riskeiltä.

Yhteinen kanta on lisäksi komission esittämien ja Euroopan parlamentin kannattamien tavoitteiden mukainen huolimatta rakenteellisesta erilaisuudesta, joka johtuu alkuperäisen ehdotuksen jakamisesta. Siihen sisältyvät useat Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä komission ehdotukseen tehdyistä tarkistuksista.

2 RAKENNE JA TÄRKEIMMÄT OSA-ALUEET

2.1 Melualtistuksen arvot

Yhteisessä kannassa vahvistetaan melualtistuksen kolmen tason arvot, nimittäin altistuksen alemmat toiminta-arvot, altistuksen ylemmät toiminta-arvot ja altistuksen raja-arvot. Kukin näistä arvoista ilmaistaan sekä aikapainotettuna keskiarvona, dB(A)-arvona (desibelinä), että äänenpaineen huippuarvona (ppeak), (pascaleina). Aikapainotetut keskiarvot määritellään kansainvälisen ISO-standardin ISO 1999:1990, kohta 3(6), mukaisesti. Yleensä aikapainotettu keskiarvo pitäisi mitata päivittäin päivittäisen melualtistuksen tasona, mutta jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa ja tietyin edellytyksin käyttää sen sijasta viikoittaisen melualtistuksen tasoa.

Altistuksen kaksi toiminta-arvoa on mitattava työntekijöiden ympäristön melutasona eli ottamatta huomioon kuulonsuojainten vaikutusta, kun sen sijaan altistuksen raja-arvot on mitattava korvien ollessa suojattuina, toisin sanoen kuulonsuojainten vaikutus huomioon ottaen.

Neuvosto vahvisti yhteisessä kannassaan seuraavat altistuksen arvot:

- altistuksen raja-arvot: 87 dB(A) ja ppeak = 200 pascalia,

- altistuksen ylemmät toiminta-arvot: 85 dB(A) ja ppeak = 200 pascalia, ja

- altistuksen alemmat toiminta-arvot: 80 dB(A) ja ppeak = 112 pascalia.

Vaikka nykyisen vuoden 1986 direktiivin ja komission muutetun ehdotuksen arvoja ei voida suoraan vertailla käsitteellisten ja rakenteellisten erojen vuoksi, uudet arvot ovat yleisesti ottaen alemmat. Nykyisessä vuoden 1986 direktiivissä on vahvistettu ainoastaan kaksi arvoa, 85 ja 90 dB(A), kun taas komission muutettuun ehdotukseen sisältyi kolme vertailtavaa arvoa 80, 85 ja 90 dB(A). Neuvosto katsoo, että vahvistetut arvot merkitsevät kohtuullista kompromissia, jossa otetaan huomioon toisaalta työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun vaatimus ja toisaalta se, ettei direktiivin täytäntöönpano saa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia yrityksille, varsinkaan pienille ja keskisuurille.

2.2 Toimenpiteet siinä tapauksessa, että altistuksen raja-arvot ylitetään

Sen jälkeen, kun altistuksen tietyt arvot on saavutettu tai ylitetty, edellytetään seuraavia toimenpiteitä:

Kun altistuksen alemmat toiminta-arvot on saavutettu, työnantajan on varmistuttava siitä, että kyseiset työntekijät ja/tai heidän edustajansa saavat tietoja ja koulutusta melulle altistumisen riskeistä, ja kun arvot ovat ylittyneet, työnantajan on asetettava työntekijöiden käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet.

Työpaikat, joissa altistuksen ylemmät toiminta-arvot voivat todennäköisesti ylittyä, on merkittävä varomerkein, ja pääsyä niihin on rajoitettava. Kun kyseiset arvot ovat ylittyneet, työntekijöiden on käytettävä henkilökohtaisia kuulonsuojaimia. Heillä on myös oikeus lääkärin tai muun riittävän ammattitaitoisen henkilön suorittamaan kuulon tarkistukseen, jotta diagnoosi tehdään ajoissa. Työnantajan on myös määriteltävä ja pantava täytäntöön tekniset ja/tai toiminnalliset järjestelyt, joiden tarkoituksena on vähentää melulle altistumista.

Jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia edellä mainituista kuulonsuojainten käyttöönasettamis- tai käyttövelvoitteista poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa suojainten poikkeukseton ja asianmukainen käyttö saattaisi aiheuttaa suuremman riskin kuin niiden käyttämättä jättäminen, esimerkiksi silloin kun suojainten käytön vuoksi varoittavat äänimerkit jäisivät kuulematta. Tällaiset poikkeukset ovat mahdollisia ainoastaan tietyin tiukoin edellytyksin ja varmistaen, että sekä riskien vähentämisestä että terveydentilan seurannan lisäämisestä on huolehdittu. Poikkeukset on myös tarkistettava neljän vuoden välein.

Altistuksen raja-arvoja ei missään olosuhteissa saa ylittää. Jos näin kuitenkin tapahtuu huolimatta varotoimenpiteistä, työnantajan on ryhdyttävä välittömästi toimiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvojen, selvitettävä ylittämisen syyt ja muutettava suojaavia ja ehkäiseviä toimenpiteitä, jotta vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan.

2.3 Muut tärkeät osa-alueet

Työnantajan on puitedirektiivin mukaisesti arvioitava ja tarvittaessa mitattava sopivin väliajoin melua, jolle työntekijät altistuvat. Työnantajalla on oltava hallussaan arvio riskeistä, ja työnantajan on määriteltävä toteutettavat ehkäisevät toimenpiteet. Melulle altistumisesta aiheutuvat riskit on poistettava niiden syntyvaiheessa tai saatettava mahdollisimman vähäisiksi.

Jäsenvaltioiden on annettava säännökset varmistaakseen työntekijöiden terveydentilan tarkoituksenmukaisen seurannan silloin, kun työnantajan arvioinnin ja mittauksen tulokset osoittavat työntekijöiden terveydelle aiheutuvan riskejä. Lääkärin tai muun asiantuntijan on arvioitava, onko kuulovaurio aiheutunut työntekijän altistumisesta melulle työssään, ja mikäli niin on tapahtunut, työntekijälle on siitä ilmoitettava ja on toteutettava tietyt ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet.

Työntekijöistä on oltava henkilökohtaiset terveystiedot, ja ne on pidettävä ajan tasalla, ottaen huomioon luottamuksellisuuden vaatimukset. Tiedot on toimitettava myös toimivaltaiselle viranomaiselle, ja työntekijän on voitava saada tutustua itseään koskeviin tietoihin.

2.4 Suurimmat erot komission ehdotukseen verrattuna

Suurimmat erot komission muutettuun ehdotukseen nähden koskevat seuraavia asioita:

- melulle altistumisen arvojen ryhmittely ja määritteleminen uudella tavalla,

- kynnystason poistaminen, koska neuvosto katsoi, ettei ollut tieteellisesti osoitettu altistusarvoja, joita alemmille arvoille altistumisella ei ole haittavaikutuksia,

- tiettyjen toimintojen pitämistä lisääntyneen riskin aiheuttavina ja vastuulliselle viranomaiselle ilmoitettavina koskevasta vaatimuksesta luopuminen, jotta ei lisättäisi tarpeettomasti yritysten hallinnollista taakkaa erityisesti pk-sektorilla,

- toisaalta melun ja toisaalta työhön liittyvien ototoksisten aineiden, tärinän, varoitusmerkkien ja muiden tarpeellisten äänien yhteisvaikutusten huomioon ottaminen tarkasteltaessa tekijöitä, joihin työnantajan pitäisi kiinnittää erityistä huomiota riskinarvioinnissaan,

- työntekijöiden oikeus kuulontarkistukseen alempien melulle altistumisen tasojen ollessa kysymyksessä,

- työnantajalle asetettavat tiukemmat vaatimukset tarkistaa riskiarviotaan ja ehkäiseviä toimenpiteitä sekä huolehtia järjestelmällisen terveydentilan seurannan järjestämisestä siinä tapauksessa, että lääkäri tai asiantuntija on todennut, että työntekijän kuulovaurio johtuu altistumisesta melulle työssä, ja

- tietyt lisäykset niiden tekijöiden luetteloon, jotka kuuluvat työntekijöille ja/tai heidän edustajilleen annettaviin meluun liittyviin tietoihin ja koulutukseen.

3 EUROOPAN PARLAMENTIN ENSIMMÄISEN KÄSITTELYN TARKISTUKSET

3.1 Neuvoston hyväksymät Euroopan parlamentin tarkistukset

Tarkistukset 5, 8, 9, 14, 16, 17 ja 19 hyväksyttiin kokonaisuudessaan neuvoston yhteiseen kantaan, ellei sanatarkasti niin ainakin sisällöltään.

Lisäksi neuvosto muutti jonkin verran komission muutettuun ehdotukseen jo sisällytettyjen tarkistusten 7, 10, 11, 13 ja 18 sanamuotoa muuttamatta kuitenkaan merkitystä. Tarkistusta 10 parannettiin työntekijäin suojelun kannalta, tarkistuksen 11 sanamuotoa muutettiin vastaamaan paremmin riskien määrittelyä ja arviointia koskevan artiklan sisältöä, tarkistusta 13 mukautettiin muutettuun altistuksen raja-arvon määritelmään, ja poikkeuksia koskeva tarkistus 18 rajattiin viikoittaisen melualtistuksen tason käyttöön, velvollisuuteen antaa käyttöön kuulonsuojaimia ja käyttää niitä ja altistuksen raja-arvojen ylittämiskieltoon.

Tarkistus 4 hyväksyttiin osittain, ja suurin erimielisyys oli se, että altistuksen raja-arvoissa otetaan huomioon kuulonsuojainten vaikutus.

Lisäksi tarkistus 12, joka ei sisälly komission muutettuun ehdotukseen, otettiin neuvoston yhteiseen kantaan hieman muutettuna.

Tarkistuksen 20 osalta neuvosto hyväksyi vaatimusta ilmoittaa poikkeukset koskevan periaatteen, mutta edellytti ilmoittamista neljän vuoden välein.

3.2 Euroopan parlamentin tarkistukset, joita neuvosto ei hyväksynyt

Neuvosto ei katsonut aiheelliseksi hyväksyä yhteiseen kantaansa tarkistuksia 2, 3, 6, 15, 21, 22, 23, 24, 25 ja 26 seuraavista syistä:

- Tarkistukset 2, 3, 22 ja 26 eivät ole enää aiheellisia neuvoston päätettyä jakaa komission ehdotuksen erillisiksi direktiiveiksi ja ottaa meluasiat käsiteltäviksi kiireellisinä. Neuvosto on näin menetellessään noudattanut neuvoston direktiivin 86/188/ETY 10 artiklassa säädettyä vaatimusta sekä Euroopan parlamentin ja komission toivomusta vahvistaa työpaikkamelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

- Kynnystaso, jolle tarkistuksessa 6 ehdotettiin uutta määritelmää, poistettiin, kuten kohdassa 2.4 selvitetään.

- Tarkistuksessa 15 työntekijöihin kohdistettiin liian sitova velvollisuus. Neuvosto katsoi, että terveydentilan seurantaa olisi pidettävä työntekijöiden oikeutena eikä velvollisuutena. Oikeus syntyy kuitenkin komission ja Euroopan parlamentin ehdottamaa alemmalla altistustasolla. Tämä kanta on yhdenmukainen käsiteltävänä olevaa tärinädirektiiviä koskevan neuvoston kannan kanssa.

- Tarkistus 21 korvattiin yleisemmällä viittauksella olemassa olevaan komiteaan, joka toimii direktiivin 89/391/ETY nojalla.

- Tarkistuksen 23 ei katsottu enää olevan asiaankuuluva pelkkää melua käsittelevässä tekstissä. Lisäksi toiminta muilla Euroopan parlamentin määrittämillä aloilla riippuisi ensi kädessä komission aloiteoikeudesta.

- Tarkistusta 24 ei hyväksytty, koska neuvoston mielestä uuden tekstin vuoksi on johdonmukaista kumota samaa asiaa käsittelevä voimassa oleva direktiivi.

- Komissiolla on jo tarkistuksen 25 mukainen kertomuksenantovelvollisuus, jonka se täyttää antamalla vuosittaisen täytäntöönpanokertomuksensa.

4 YLIMÄÄRÄINEN SIIRTYMÄKAUSI

Neuvosto katsoi tarpeelliseksi antaa säännöksen laivaväkeä koskevasta valinnaisesta viiden vuoden ylimääräisestä siirtymäkaudesta altistuksen raja-arvot ylittävälle melulle altistumisen kiellon täytäntöönpanon osalta. Tämä katsottiin tarpeelliseksi, koska merellä ja varsinkin vanhahkoilla aluksilla vallitsevissa erityisen vaikeissa olosuhteissa nykykäytäntöön on tehtävä huomattavia muutoksia. Lisäksi huomattakoon, että laivaväki ei kuulu ollenkaan vuoden 1986 direktiivin soveltamisalaan.

V JOHTOPÄÄTÖS

Neuvosto katsoo, että kokonaisuutena yhteinen kanta on komission muutetun ehdotuksen tärkeimpien tavoitteiden mukainen. Se katsoo myös, että yhteisessä kannassa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ehdottamissaan tarkistuksissa ajamat päätavoitteet.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1. Komissio toimitti asiakohdassa mainitun asetusehdotuksen neuvostolle 14. joulukuuta 2000(1). Ehdotus perustuu perustamissopimuksen 156 artiklaan.

2. Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa 4. heinäkuuta 2001.

3. Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 28. maaliskuuta 2001(2).

4. Alueiden komitea päätti, että se ei anna lausuntoa ehdotuksesta.

5. Komissio toimitti Euroopan parlamentille ja neuvostolle muutetun ehdotuksen 3. lokakuuta 2001(3).

6. Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa 6. marraskuuta 2001 perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

II EHDOTUKSEN TAVOITE

Asetusehdotuksen tarkoituksena on perustaa aluetunnus ".eu" Internetin nimijärjestelmään Eurooppa-neuvoston kokouksessa Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 hyväksytyn eEurope-aloitteen mukaisesti, erityisesti sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi. Sillä pyritään myös määrittämään rekisterin ominaispiirteet ja sen perustamista ja toimintaa koskevat edellytykset.

III YHTEISEN KANNAN ERITTELY

Neuvosto yhtyy täysin ehdotuksen tavoitteiseen ja sen pääperiaatteisiin. Se on kuitenkin tehnyt yhteiseen kantaansa joitakin muutoksia, joista tärkeimmät ovat seuraavat:

1. Yhteisessä kannassa (5 artiklan 1 kohta) täsmennettiin alat, joilla komission on hyväksyttävä yleisiä toimintaperiaatteita. Lisäksi 2 kohdassa säädetään erityismenettelystä, joka koskee maantieteellisten ja/tai geopoliittisten nimien käyttöä.

2. Neuvosto korvasi televiestintää koskevan puitedirektiivin neuvoa-antavan komitean erityisellä sääntelykomitealla.

3. Yhteisessä kannassa erotetaan selvästi toisistaan rekisteri ja rekisterinpitäjät (ks. 2 artiklan b alakohta, 3 artiklan 4 kohta sekä 4 artiklan 2 kohdan e alakohta).

4. Neuvosto teki joitakin muutoksia erityisesti 4 ja 5 artiklaan. Tavoitteena oli erottaa selvemmin toisistaan komission ja rekisterin toimivaltuudet ja tehtävät aluetunnuksen ".eu" perustamisessa.

IV EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET

1. Neuvoston hyväksymät Euroopan parlamentin tarkistukset

- 1: johdanto-osan 10 kappale

- 2: johdanto-osan 15 kappale

- 3: johdanto-osan 12 kappaleen viimeinen virke

- 4: johdanto-osan 9 kappale

- 5: johdanto-osan 8 kappale

- 7: johdanto-osan 19 kappale

- 8: johdanto-osan 20 kappale

- 10: 1 artiklan 2 kohta

- 11: 2 artiklan a alakohta

- 12: 2 artiklan b alakohta

- 16: 3 artiklan 3 kohta

- 17: 3 artiklan 4 kohta

- 19: 4 artiklan 1 kohta

- 20: 4 artiklan 2 kohdan a alakohta

- 22: Neuvosto hyväksyi sen, että komission ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan viittaus julkisiin hankintoihin liittyviin sääntöihin poistetaan.

- 25: 4 artiklan 2 kohdan e alakohta

- 26: 4 artiklan 2 kohdan f alakohta

- 29: 4 artiklan 2 kohdan d alakohta

- 40: 8 artikla

2. Euroopan parlamentin tarkistukset, jotka neuvosto osittain tai sisällöltään hyväksyi

- 6: Yhteisessä kannassa ei ole säilytetty tämän tarkistuksen sisältöä johdanto-osan kappaleena. 5 artiklan 2 kohdassa mainitaan kuitenkin sen sisältö yksityiskohtaisemmin.

- 13: Tämän tarkistuksen sisältö on otettu 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Yhteisessä kannassa ei kuitenkaan mainita tarkkaa kiinnostuksenilmaisupyynnön julkaisemiselle asetettua määräaikaa (kuten Euroopan parlamentti pyysi tarkistuksessa 9), koska neuvosto katsoi, että komission olisi voitava päättää julkaisemispäivämäärästä.

- 14: Neuvosto suhtautui myönteisesti tähän tarkistukseen, joka koskee rekisterin rahoituskeinoja. Neuvosto katsoi kuitenkin, että tämä ajatus olisi mieluummin esitettävä 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja että rekistereillä olisi oikeus periä maksuja.

- 15: Neuvosto ei sisällyttänyt asetukseen 2 artiklaa koskevaa tarkistusta, koska se katsoi, että sen sisältö on esitetty pääasiallisesti yhteisen kannan 3 artiklan 4 kohdassa (rekisterin ja rekisterinpitäjän erottaminen toisistaan) ja 4 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä (avoimuus ja syrjimättömyys).

- 20: Neuvosto ei katsonut tarpeelliseksi sisällyttää asetuksen artiklaosaan sitä, että rekisterin olisi otettava huomioon "parhaat kansalliset käytännöt", mutta mainitsi tästä kriteeristä johdanto-osan 9 kappaleessa.

- 30: Yhteisen kannan 5 artiklan 3 kohta ja johdanto-osan 9 kappale sisältävät tämän tarkistuksen olennaisen sisällön, mutta toisin muotoiltuna.

- 32: Neuvosto hyväksyi osittain tämän tarkistuksen, erityisesti verkkotunnusten vaiheittaisen rekisteröinnin osalta (katso yhteisen kannan 5 artiklan 1 kohdan b alakohta). Säännön "siinä järjestyksessä, kun pyynnöt esitetään" osalta ks. tarkistusta 23 koskevat perustelut.

- 37: Tämän tarkistuksen sisältö on 5 artiklan 2 kohdassa, jossa täsmennetään, että jäsenvaltioilla on oikeus rajoittaa maantieteellisten ja/tai geopoliittisten verkkotunnusten rekisteröintiä.

- 38: Yhteisen kannan 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa otetaan osittain huomioon Euroopan parlamentin pyyntö, jossa nimenomaisesti viitataan vapautuneisiin verkkotunnuksiin. Neuvosto sisällytti tämän kysymyksen kuitenkin peruuttamiskäytännön yhteyteen ja katsoi olevan suotavaa, että komissio ratkaisisi myöhemmässä vaiheessa tämän asian yhteisen kannan 5 artiklan 1 kohdassa mainittujen sääntöjen perusteella.

3. Euroopan parlamentin tarkistukset, joita neuvosto ei hyväksynyt

- 9: Neuvosto ei hyväksynyt tätä tarkistusta, koska se katsoi, että 1 artiklassa olisi rajoituttava kuvaamaan asetuksen tavoitetta ja soveltamisalaa. (Kiinnostuksenilmaisupyyntöä koskevan kysymyksen osalta ks. neuvoston tarkistusta 13 koskevat perustelut.)

- 18: Neuvosto katsoi, että tämän tarkistuksen sisältö on liian yksityiskohtainen, jotta se voitaisiin sisällyttää asetukseen. Sen mielestä oli parempi käsitellä tätä asiaa yhteisen kannan 5 artiklassa mainittujen yleisten toimintasääntöjen yhteydessä. Johdanto-osan 20 kappale, joka koskee rekisterin neuvoa-antavaa elintä, pohjautuu kuitenkin tähän tarkistukseen.

- 23: Neuvosto ei sisällyttänyt yhteisen kantansa 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaan yleistä periaatetta "siinä järjestyksessä, kun pyynnöt esitetään", koska se katsoi, että tämä periaate voisi tarvittaessa kuulua 5 artiklan yleisiin toimintasääntöihin.

- 24: Neuvosto katsoi, että komission ehdotuksen sanamuoto (3 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohta) on oikeudellisesti soveltuvampi.

- 27: Neuvosto katsoi, että asetuksen artiklaosaan ei ole tarpeen sisällyttää mainintaa henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen noudattamisesta, vaan että on riittävää mainita siitä johdanto-osan 8 kappaleessa (tarkistuksen 5 mukaisesti).

- 28: Neuvosto katsoi, että tämä pyyntö, joka koskee rekisteröintien lykkäämistä, peruuttamista ja siirtoa, sisältyy epäsuorasti 5 artiklassa mainittuihin yleisiin toimintasääntöihin, joihin sisältyy verkkotunnusten peruuttamista koskevat säännöt.

- 29: Vaikka neuvosto suhtautui myönteisesti tähän tarkistukseen, se katsoi, että on parasta antaa komission tehtäväksi hyväksyä yleiset toimintasäännöt rekisteröinnin alalla (asetuksessa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti) ja antaa tämän jälkeen rekisterille tehtäväksi näiden sääntöjen ja periaatteiden täytäntöönpano (katso yhteisen kannan 5 artikla).

- 34: Neuvosto ei hyväksynyt Euroopan parlamentin pyytämiä peruuttamiskäytäntöä koskevia tarkennuksia. Neuvosto katsoi, että on parempi määritellä tämä käytäntö 5 artiklan 1 kohdassa mainittujen yleisten toimintasääntöjen puitteissa ja säätää, että rekisteri panee ne täytäntöön (yhteisen kannan 4 artiklan 2 kohdan d alakohta).

- 35: Neuvosto ei katsonut olevan asianmukaista sisällyttää (yhteisen kannan 4 artiklan 2 kohdan d alakohtaan) tarkennuksia riitojenratkaisumenettelyyn osallistuville aiheutuvista kustannuksista.

- 36: Neuvosto katsoi tämän tarkennuksen olevan liian yksityiskohtainen.

- 39: Neuvosto ei hyväksynyt tätä Euroopan parlamentin esittämää komiteamenettelyä koskevaa tarkistusta, joka on komission ehdotuksen mukainen ja jolla lisätään tilapäinen säännös komission ehdotukseen. Neuvosto valitsikin (yhteisen kannan 6 artikla) erityiskomitean sekä sääntelymenettelyn. Neuvosto katsoi toisaalta, että komitean hoidettavana olevat tehtävät olisivat hyvin erilaisia kuin televiestintää koskevan puitedirektiiviehdotuksen mukaiselle komitealle annetut tehtävät, ja toisaalta, että nämä tehtävät ja erityisesti yhteisen kannan 5 artiklan 1 kohdassa mainittuja yleisiä toimintasääntöjä koskevan lausunnon antaminen ovat lainsäädännöllisiä tehtäviä.

(1) EYVL C ...

(2) EYVL C 155, 29.5.2001.

(3) EYVL C ...