51999IE0953

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Eurooppalaista maatalousmallia lujittava politiikka"

(1999/C 368/21)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 23. helmikuuta 1999 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti antaa lausunnon aiheesta "Eurooppalaista maatalousmallia lujittava politiikka".

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -jaosto antoi lausuntonsa 28. syyskuuta 1999. Esittelijä oli Rudolf Strasser.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 20. ja 21. lokakuuta 1999 pitämässään 367. täysistunnossa (lokakuun 21. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 76 ääntä puolesta, 5 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Euroopassa on historiallisista ja kulttuurisista syistä kehittynyt yhteiskuntaelämän, etujen yhteensovittamisen sekä riitojen ratkaisun omapohjaisia muotoja. Tietyissä Euroopan maissa on monen vuoden ajan onnistuneesti nivottu yhteen poliittinen ja henkilökohtainen vapaus, talouden dynamiikka ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Tärkeänä perustana on sosiaalinen markkinatalous, jota on viime vuosina yhä enemmän täydennetty ympäristönsuojelullisilla tekijöillä. Oikeutetusti puhutaan "eurooppalaisesta mallista".

1.2. Omapohjaisen yhteiskunta- ja talouspolitiikan osina on pidettävä niin eurooppalaista maa-talousmallia kuin eurooppalaista yhteiskuntamallia. Eurooppalainen maatalousmalli on ymmärrettävä poliittiseksi periaatteeksi, joka vaikuttaa koko yhteiskunnan tärkeisiin peruskysymyksiin. Kyseisen periaatteen mukaisesti maanviljelijöille on edelleen taattava mahdollisuus hoitaa jatkuvasti monenlaisia tehtäviä myös taloudellisten puite-ehtojen muuttuessa. Tämä on suuri haaste yhtäältä maanviljelijöille, toisaalta maatalouspolitiikasta vastaaville tahoille.

1.3. Maataloustuotannon edellytykset ovat EU:ssa luonnollisista ja rakenteellisista syistä hyvin erilaiset. Tästä huolimatta on olemassa yhtäläisyyksiä, jotka johtuvat alueen rajallisuudesta, väestön vaatimuksista sekä historiallisesta ja kulttuurisesta kehityksestä. Eurooppalainen maatalousmalli juontaa juurensa näistä tekijöistä, ja maataloudella on seuraavat perustehtävät ja ominaisuudet:

- Maatalousyritykset ovat pääasiassa maataloutta harjoittavien perheiden omistuksessa tai hallinnassa ja yhteistyötä harjoitetaan esimerkiksi osuuskuntien muodossa.

- Maataloustuotanto on voimakkaasti tuottajien aloitteiden ja yritystoiminnan mukainen eli myös kilpailukykyinen.

- Maataloustuotannossa noudatetaan kestävän kehityksen periaatetta eli säilytetään luonnolliset elinehdot ja biologinen monimuotoisuus sekä vältetään tulevaisuuden kannalta epäedullisia viljelymenetelmiä.

- Maatalous palvelee tuotantotoiminnan ohella muitakin tehtäviä, kuten maiseman, asutuksen, työllisyyden ja ympäristön säilyttämistä eli on monitoiminen.

Eurooppalainen maatalousmalli perustuu näin ollen useisiin, keskenään tasapainossa oleviin perustehtäviin, jotka ovat maanviljelijöiden vastuulla. Maataloudella on siten taloudellinen, alueellinen, ympäristöpoliittinen ja sosiaalinen tehtävä.

1.4. EU:n maatalousministerien neuvosto korosti 18. marraskuuta 1997 pitämässään kokouksessa, että se on vakaasti päättänyt "jatkaa nykyisen eurooppalaisen maatalousmallin kehittämistä ja ryhtyä toimiin sen ominaislaadun lujittamiseksi sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella". Neuvosto toteaa päätelmissään edelleen seuraavaa:

"Neuvosto katsoo, että Euroopan maatalouden on taloudellisena toimintana voitava täyttää sille asetetut moninaiset tehtävät, ja sen on oltava kestävä ja kilpailukykyinen ja sitä on harjoitettava koko Euroopan alueella (mukaan lukien epäsuotuisat ja vuoristoiset alueet). Euroopan maatalouden on kyettävä huolehtimaan maisemanhoidosta, säilyttämään luonnonympäristö ja edistämään olennaisesti maaseudun elinvoimaisuutta, ja sen on kyettävä ottamaan huomioon elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja eläinten hyvinvointia koskevat kuluttajien huolet ja vaatimukset."

1.5. Myös valtion- ja hallitusten päämiehet kannattivat joulukuussa 1997 pidetyn Luxemburgin huippukokouksen yhteydessä eurooppalaista maatalousmallia ja halusivat jatkaa "nykyisen eurooppalaisen maatalousmallin kehittämistä ja pyrkiä suurempaan sisäiseen ja ulkoiseen kilpailukykyyn". Lisäksi he totesivat, että "Euroopan maatalouden on yhtenä talouselämän aloista täytettävä sillä olevat moninaiset tehtävät ja oltava kestävä ja kilpailukykyinen, ja sitä on harjoitettava koko Euroopan alueella mukaan lukien alueet, joilla on erityisongelmia"(1).

1.6. Lokakuussa 1998 Ljubljanassa pidetyn Euroopan maatalouskongressin pääteemana oli käsite "eurooppalainen maatalousmalli". Sekä Euroopan maanviljelijöiden suuret ammatilliset organisaatiot että EU:n maatalousministerien neuvoston ja komission edustajat kannattivat kongressissa painokkaasti eurooppalaista maatalousmallia ja halusivat myös edistää ja puolustaa sitä(2).

2. Yritysrakenteen ja tuotantoedellytysten suuret erot

2.1. EU:n 15 jäsenvaltion tuotannollisissa ja taloudellisissa edellytyksissä, tuotantomuodoissa ja -rakenteissa, mutta ennen kaikkea yritysrakenteissa on suuria eroja. Laajat alueet (yhteensä 56 %) kuuluvat unionissa taloudellisesti epäsuotuisiin alueisiin, joilla on osittain huomattavia elinkeinoalueesta johtuvia haittoja. Tällaisia alueita ovat vuoristoalueet, arktiset alueet ja tietyt rannikkoalueet.

2.2. Komitea muistuttaa, että kuluneiden 50 vuoden aikana EU:n maatalous on sopeutunut muuttuneisiin puite-ehtoihin näissä mittasuhteissa ainutlaatuisella tavalla. Teknisen kehityksen ja kasvavien työvoimakustannusten vuoksi pääoma on ennennäkemättömästi korvannut ihmistyövoiman(3). Samanaikaisesti maataloustuotanto ja tuottavuus ovat lisääntyneet ennen tuntemattomalla tavalla. Näin ollen maataloustuotteiden hinnat eivät ole viimeisten 40 vuoden aikana nousseet puoliakaan niin voimakkaasti kuin kuluttajahintaindeksi. Kuluttaja käyttää nyt EU:ssa aiemman kolmanneksen sijaan keskimäärin vain vajaat 14 % tuloistaan elintarvikkeisiin(4).

2.3. Sopeutuminen ja rakennemuutos ovat muuttuvien ja kasvavien kansantalouksien välttämättömiä liitännäisilmiöitä. Tämä lainalaisuus koskee myös maataloutta ja siihen liittyviä aloja. EU:n maatalouden rakennemuutoksella on kuitenkin myös rajansa, jotka on otettava huomioon, kun sitä verrataan esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan tai Australiaan. Rajoittavia tekijöitä ovat esimerkiksi

- Euroopan oleellisesti tiheämpi asutus, johon nivoutuvat maataloudelle, maisemalle, luonnolle ja ympäristölle asetettavat muut vaatimukset

- maatalousrakenne, joka on syntynyt satojen vuosien kuluessa

- vuoristoalueiden maatalous, jossa laaja-alaisen maanviljelyn harjoittaminen ei ole mahdollista

- yhteiskunnan asettuminen vastustamaan sellaista maataloutta, jossa ei oteta riittävästi huomioon luonnon-, ympäristön- ja maisemansuojelua

- muut eettiset arvot, jotka määräävät karjankasvatukselle tiukat rajat

- tiukat tuotantovelvoitteet

- osittain tiukat määräykset maaomistuksen siirtämisestä tai maankäyttöä koskevilla toimilla aikaansaadut rajoitukset.

2.4. Eurooppalaisen maatalousmallin hyväksyminen edellyttää epäsuorasti, että myös edelleen muuttuvassa maatalousrakenteessa on taattava maatalouden monitoimisuus. Yhä edullisempien tuotantomahdollisuuksien mahdollisista lyhyen aikavälin eduista ei saa koitua alakohtaisia, kokonaistaloudellisia ja pitkän aikavälin yhteiskunnallisia haittoja.

2.5. Kuten muillakin talouden aloilla, myös maataloudessa kustannukset ovat EU:ssa entistä korkeammat, mikä johtuu

- palkkojen noususta kokonaisuudessaan

- tuotantovälineiden osittain yhä korkeammasta hinnasta

- energian kallistumisesta

- mahdottomuudesta hyödyntää kaikkia uusien tuotantotekniikoiden ja -menetelmien (esim. geeniteknologia) tai tuotantovälineiden (esim. hormonit karjanruokinnassa) tarjoamia mahdollisuuksia

- entistä korkeampien ympäristönsuojelu-, hygienia- sekä eläin- ja luonnonsuojeluvelvoitteiden aiheuttamista lisäkustannuksista.

Komitea muistuttaa, että kyseinen ongelma esiintyy kaikilla aloilla. Sen mielestä on kuitenkin otettava huomioon, että maataloustuotteiden tuottajahinnat muodostuvat ainakin korkealaatuisiin teollisuustuotteisiin verrattuna markkinoiden kulloinkin edullisimman hinnan mukaan. Koska myös yhteiskunnan toivoma maatalouden monitoimisuus on maataloustuotannon tavoin sidoksissa maahan, olisi tuotannon tai tuotannon osien siirtämisestä palkkakustannuksiltaan edullisiin tai ympäristönsuojeluvelvoitteiltaan ja työntekijöiden perusoikeuksiltaan heikkotasoisiin maihin kauaskantoisia seurauksia EU:lle.

3. Euroopan maatalouden monitoimisuus

3.1. Komitea muistuttaa, että oma-aloitteisen lausunnon tässä luvussa käsitellään Euroopan maatalouden monitoimisuutta vain välttämättömässä laajuudessa, sillä komitea käsittelee aihetta erillisessä lausunnossaan aiheesta "Maatalouden tärkeimmät ympäristötavoitteet Agenda 2000:n piiriin kuuluvan monitoimisen maatalouden yhteydessä". Monitoiminen maatalous ja eurooppalainen maatalousmalli ovat toistensa edellytyksiä. Komitea viittaa myös lausuntoonsa aiheesta "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) annettu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen" (EYVL C 407, 28.12.1998).

3.2. Komitean mielestä maatalouden yhteiskunnallinen rooli on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä Euroopan maissa. Luonnollisten elinehtojen turvaaminen, kulttuurimaiseman vaaliminen ja laadukkaan elintarviketuotannon (terveellisen ravinnon) varmistaminen ovat lisänneet merkitystään tuotantoon ja elintarvikkeiden määrälliseen toimitusvarmuuteen nähden.

3.3. Toisin kuin suurissa valtamerentakaisissa maataloustuotteiden viejämaissa EU:n jäsenvaltioiden maataloudella on samalla alueella samanaikaisesti monenlaisia, myös yhteiskunnan edellyttämiä tehtäviä. Komissio toteaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta koskevissa perusteluissaan(5) mm. seuraavaa: "Eurooppalaisen mallin ja suurimpien kilpailijoidemme ajattelutavan välinen perusero koskee Euroopan maatalouden monia toimintoja hoitavaa luonnetta ja sen merkitystä talous- ja ympäristöasioissa, koko yhteiskunnassa ja maiseman säilyttämisessä. Tähän perustuu tarve säilyttää maatalous koko Euroopassa ja turvata viljelijöiden tulot".

3.4. Komitean mielestä on myönteistä, että OECD:n maatalouskomitea pääsi pitkien ministeritason keskustelujen jälkeen 6. maaliskuuta 1998 yksimielisyyteen monitoimisen maatalouden edistämis-tavoitteista(6). Kokouksessa saavutettiin "laaja yhteisymmärrys siitä, että OECD:n jäsenvaltioiden hallitusten on luotava soveltuvat puitteet, jotta maatalous- ja elintarviketuotannolla" mm.

- tarjotaan kuluttajille asianmukainen ja luotettava elintarvikevalikoima

- vaikutetaan osaltaan luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen sekä ympäristön laatuun

- tuetaan maaseutualueiden sosiaalis-taloudellista kehitystä

- vaikutetaan osaltaan elintarvikkeiden toimitusvarmuuteen kansallisesti ja maailmanlaajuisesti.

3.5. Monitoimiselta maataloudelta nykyään edellytettävien tehtävien kustannukset katettiin aiemmin enemmän tai vähemmän riittävästi tuotteiden hinnalla. Maatalousmarkkinoiden liberalisoinnin ja maataloustuotteiden tuottajahintojen alenemisen vuoksi tämä on mahdollista yhä harvemmin. Komitea esittääkin, että ne yhteiseksi hyväksi koituvat suoritukset, joiden kustannuksia ei voida kattaa markkinoilta saatavilla tuloilla, korvataan periaatteessa tehtäväsidonnaisilla suorilla tuilla, joiden on tulevaisuudessa oltava osa yhteistä maatalouspolitiikkaa. Lisäksi tulisi etsiä ratkaisuja, joissa välittömät edunsaajat kuten matkailuala antavat oman panoksensa.

4. Yhteiskunnan/kuluttajien maataloustuotantoon kohdistamat odotukset ja YMP

4.1. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen, terveelliselle ravinnolle asetettavien vaatimusten kasvaminen sekä väestön vapaa-ajanviettotapojen muuttuminen lisäävät tulevaisuudessa maanviljelijöihin kohdistuvia vaatimuksia, toivomuksia ja odotuksia. Tämä lisää myös palvelujen kysyntää. Niitä voidaan kuitenkin tarjota vain, jos niistä saatava välttämätön korvaus on taattu.

4.2. Euroopan maatalouden odotetaan myös parantavan kilpailukykyään sekä sisä- että maailmanmarkkinoilla. Jalostusteollisuudessa, elintarvikekauppa-alalla ja kuluttajien parissa odotetaan, että tuottajahinnat mukautetaan entistä enemmän maailmanmarkkinahintoihin. Odotukset ovat kuitenkin yhä jyrkemmässä ristiriidassa maanviljelylle, karjankasvatukselle ja elintarviketuotannolle asetettavien yhä tiukempien vaatimusten kanssa.

4.3. Komitea on sitä mieltä, että maatalousyrityksille on annettava kunnollinen mahdollisuus vastata yhteiskunnan yhä lisääntyviin vaatimuksiin tai täyttää tuotannolle asetettavat entistä tiukemmat velvoitteet. Tämä vetoomus kohdistetaan maatalouspolitiikasta, jalostusteollisuudesta tai elintarvikekauppa-alasta vastaaville tahoille, jotka eivät voi vaatia korkeinta laatua kulloinkin alhaisimpaan markkinahintaan, sekä ennen kaikkea kuluttajille, jotka voivat tukea ostokäyttäytymisellään tiettyjä tuotantomuotoja.

4.4. Eheää maisemaa, asumisen arvoista ympäristöä ja asutuksen säilyttämistä pidetään yhä tärkeämpinä maaseudun resursseina. Maanviljelijät eivät aina hyväksy heiltä odotettuja tehtäviä kitkatta, varsinkin jos ne rajoittavat maataloustuotantoa.

4.5. Komitea on tietoinen siitä, että maataloudelle tai YMP:lle asetettavat erilaiset vaatimukset ovat osittain keskenään ristiriitaisia. Ongelmaa on hyvin vaikea ratkaista. Maataloustuotannolle asetetaan - täysin ymmärrettävästi - yhtäältä yhä suurempia vaatimuksia ympäristön- ja eläinsuojelullisista, laadullisista tai terveydellisistä syistä. Toisaalta vaatimus vahvistaa kilpailua maatalousmarkkinoilla ja käyttää YMP:hen nykyistä vähemmän varoja on yhtä voimakas. Komitea pitää ehdottoman välttämättömänä, että väestölle tiedotetaan kohdennetusti siitä, ettei korkeita kustannuksia voida aina vähentää rationalisoinnilla, vaan ne on otettava huomioon tuottajahinnoissa tai korvattava muulla tavoin. On myös selvitettävä, etteivät yhteisen hyvän puolesta suoritettavat tehtävät voi olla maksuttomia.

5. Euroopan maatalous kasvavassa kilpailupaineessa

5.1. Komitea on tietoinen siitä, että kansainvälisellä tavaraliikenteellä ja palvelujen tarjonnalla sekä vapaalla markkinataloudella on tärkeä hyvinvointia lisäävä tehtävä. Teollisuusvaltioissa ne ovat välttämättömiä. Tämä yleistys pätee myös maatalouteen. Ratkaisevaa on, että yksittäisten maiden ja myös mannerten välinen kilpailu käydään rehdisti. Rinnan tavaranvaihdon kasvuun pyrkivän markkinoiden avaamisen kanssa on luotava sitovat säännöt maataloustuotteiden kaupan rehdeistä kilpailuehdoista (esim. ympäristön- ja eläinsuojelustandardit sekä työntekijöiden perusoikeudet).

5.1.1. EU on selkeästi suurin maataloustuotteiden tuoja ja toiseksi tärkein maataloustuotteiden viejä. Vuonna 1996 EU:n osuus maataloustuotteiden maailmanlaajuisesta viennistä (lukuunottamatta yhteisön sisäistä kauppaa) oli 14,6 %(7) ja tuonnista 19,8 %. Absoluuttisin luvuin ilmaistuna EU toi vuonna 1996 maataloustuotteita 83,9 miljardin USD:n arvosta ja vei maataloustuotteita unionin ulkopuolisiin maihin 62,2 miljardin USD:n arvosta. Komitean mukaan tämä tarkoittaa, että EU:n maatalous kilpailee huomattavasti oletettua enemmän kansainvälisillä markkinoilla, eikä EU:n markkinoiden sulkeutuneisuudesta voi puhua. Komitea on lausunnossaan aiheesta "Komission tiedonannon 'Agenda 2000' maatalousnäkökohdat"(8) muistuttanut siitä, että "EU:lla on jo nyt maailman avoimimmat markkinat".

5.1.2. Maatalousmarkkinat lukeutuvat epäilemättä markkinoihin, joilla kilpailu on ollut jo monia vuosia - etenkin sisämarkkinoiden toteuduttua - enemmän tai vähemmän rajoittamatonta. Tämä aiheuttaa jatkuvaa painetta tuottajahintoihin, mutta merkitsee myös entistä vahvempaa mukautumista markkinoihin ja siten kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistumista.

5.2. Gattin Uruguayn neuvottelukierroksen myötä maataloustuotteiden maailmankauppa on liberalisoitunut huomattavasti. Samalla maatalouspolitiikan toimintavara on kaventunut merkittävästi. Tämä ei koske vain rajasuojaa, vaan myös klassista vientitukea sekä sisäisiä toimenpiteitä. Komitea on tietoinen siitä, että tulevan WTO-neuvottelukierroksen ja itälaajentumisen vuoksi EU:n maatalouden kilpailuedellytykset tiukentuvat entisestään.

6. EU:n maatalouden uudet haasteet

6.1. WTO:n jäsenvaltiot ovat Gattin Uruguayn neuvottelukierroksella solmitun maataloussopimuksen 20 artiklassa(9) sopineet jatkavansa asteittaista tukien ja suojatoimien alentamisprosessia vuotta ennen toimeenpanokauden päättymistä (Gattin Uruguayn neuvottelukierroksella sovittujen velvoitteiden täyttäminen). WTO:n maataloussopimuksen 20 artiklasta ei kuitenkaan voi selvästi päätellä, miten ja missä määrin liberalisointi on toteutettava tulevalla WTO-neuvottelukierroksella.

6.1.1. EU kuuluu uuden laajan WTO-neuvottelukierroksen energisiin kannattajiin. EU:n mukaan uudella neuvottelukierroksella on käsiteltävä maatalouden ohella mm. palvelujen tarjontaa, investointisääntöjä, monenvälisiä puitesääntöjä kilpailuoikeudellisten määräysten soveltamisesta, kauppaa ja ympäristöä sekä kaupan teknisiä esteitä. Kyseessä ovat hyvin moninaiset edut. Onkin odotettavissa, että maatalousneuvottelut tulevat olemaan hyvin vaikeat. Niitä vaikeuttaa myös se, että mielipide-erot periaatteellisissa maatalouspoliittisissa kysymyksissä ovat pikemminkin lisääntyneet Cairns-ryhmän maiden tai Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden tai Japanin ja Korean välillä. Konflikti tulee syntymään kahden ajattelutavan välillä. Ensimmäinen ryhmittymä haluaa purkaa tukia tinkimättömästi sekä liberalisoida maataloustuotteiden kaupan täysin. Toinen valtioryhmittymä kannattaa kestävän ja monitoimisen maatalouden varmistamista ja siten myös välttämättömän rajasuojan tai tiettyjen maatalouspoliittisten toimien säilyttämistä. Tätä lähtötilannetta ajatellen komission ja jäsenvaltioiden hallitusten on ponnisteltava puolustaakseen Euroopan maatalouden oikeutettuja etuja ja varmistaakseen maatalouden puite-ehdot, jotka takaavat myös tulevaisuudessa maatalouden monitoimisuuden.

6.1.2. YMP:n uudistuksesta tekemiensä päätösten jälkeen Berliinissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto julisti päätelmissään seuraavaa:

"Nimenomaan tukihintojen alentamisena toteutetut ponnistelut merkitsevät Euroopan yhteisön olennaista osallistumista maatalouden maailmanmarkkinoiden vakauttamiseen. Eurooppa-neuvosto katsoo, että YMP:n uudistamista koskevat Agenda 2000:n puitteissa tehdyt päätökset ovat olennaisia tekijöitä määriteltäessä komission neuvotteluvaltuuksia tulevia WTO:ssa käytäviä monenvälisiä kauppaneuvotteluja varten."

Komitea viittaa YMP:n uudistusta koskeviin TSK:n lausuntoihin, joissa on käsitelty myös WTO:n neuvottelukierrokseen liittyviä näkökohtia. Lausunnossaan aiheesta "Komission tiedonannon 'Agenda 2000' maatalousnäkökohdat"(10) komitea toivoi, "ettei unioni luovu kaikesta välttämättömästä ulkoisesta suojelusta seuraavissa WTO-neuvotteluissa" ja korosti, että "kansainvälisellä tasolla tarvittaisiin ympäristö- ja sosiaalistandardeja".

6.2. Komitea seuraa tiiviisti unionin aloitteita kahdenvälisten tai alueellisten sopimusten solmimisesta vapaakauppasopimuksen luomiseksi. Paine liittää maatalous tällaisten vapaakauppa-aluetta koskevien sopimusten piiriin on valtava. On kuitenkin pohdittava kriittisesti, miten pitkälle maatalouden sisältävät vapaakauppa-aluetta koskevat sopimukset ja eurooppalaisen maatalousmallin varmistaminen voidaan sovittaa yhteen. On otettava huomioon, että WTO:n puitteissa tai vapaakauppasopimuksella tapahtuva maataloustuotteiden kansainvälisen kaupan liberalisointi edelleen luo valtavia paineita myös tiettyjen kehitysmaiden maatalouteen.

6.3. EU:n laajeneminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin luo unionille valtavia poliittisia ja institutionaalisia haasteita. Myös EU:n maataloudelle koituu laajenemisesta erityisiä haasteita. Komitea on ottanut asiaan seikkaperäisesti kantaa useissa lausunnoissaan, erityisesti lausunnossa aiheesta "Keski- ja Itä-Euroopan (KIE-) maiden liittymisen vaikutukset yhteiseen maatalous-politiikkaan (YMP)"(11).

6.3.1. Maatalous kuuluu ympäristönsuojelun, henkilöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden sekä ydinturvallisuuden ohella vaikeisiin aloihin EU:n laajentuessa KIE-maihin. Vaikutukset tulevat olemaan molemmin puolin kauaskantoisia. Todelliset vaikutukset EU:n maatalousmarkkinoihin ja WTO:n velvoitteisiin tai unionin budjettiin riippuvat mm.

- ensimmäisten liittymisten ajankohdasta

- siirtymäajan säännösten muodosta ja siirtymäajan pituudesta (esim. markkinajärjestelyn piiriin kuuluvat palkkiot)

- määrää koskevien säännösten muodosta ja laajuudesta (kiintiöt, viitemäärät jne.)

- tuotantovaihtoehdoista ja niiden laajuudesta teollisiin tarkoituksiin käytettävien uusiutuvien energialähteiden ja raaka-aineiden osalta.

6.4. YK on arvioinut, että maailman väestö tulee lisääntymään nykyisestä kuudesta miljardista noin kahdeksaan miljardiin seuraavien 20 vuoden aikana. Elintarvikkeiden kysyntä tulee näin ollen luonnollisesti kasvamaan huomattavasti. On myös otettava huomioon tiettyjen maiden riittämättömään ostovoimaan liittyvät ongelmat.

Euroopan maataloudessa on myös hyödynnettävä maailmanlaajuisen kysynnän kasvua, mikä ei kuitenkaan saa tapahtua millä hinnalla hyvänsä.

7. Eurooppalaista maatalousmallia lujittava politiikka

7.1. Eurooppalaisen maatalousmallin säilyttäminen ja Euroopan maatalouden välttämätön mukauttaminen muuttuviin taloudellisiin puite-ehtoihin eivät komitean mielestä ole keskenään ristiriidassa. Maanviljelijöiden lisäksi myös yhteiseen maatalouspolitiikkaan kohdistuu kuitenkin suuria vaatimuksia. Komitean mielestä "eurooppalaista maatalousmallia lujittavalla politiikalla" vakiinnutetaan yleisesti toivottua maatalouspoliittista periaatetta ja jatketaan kehitystä konkreettisilla poliittisilla toimilla. Tämä kuitenkin edellyttää, että tulevien WTO-neuvottelujen jälkeenkin EU:lle ja sen jäsenvaltioille taataan edelleen riittävä maatalouspoliittinen toimintavara.

7.2. Jotta tulevaisuutta varten voitaisiin tehdä oikeat johtopäätökset, on ensin vastattava kysymykseen, miten YMP on tähän mennessä vastannut tavoitetta turvata eurooppalainen maatalousmalli tai missä määrin äskettäin uudistettu YMP vastaa kyseistä vaatimusta. Ennen kaikkea on kysyttävä, miten monitoimisen maatalouden erilaiset tehtävät voidaan taata myös tulevaisuudessa kilpailupaineen lisääntyessä.

7.3. Vuoden 1992 YMP:n uudistus

7.3.1. YMP:tä on historiansa aikana yhä uudelleen mukautettu muuttuneisiin tilanteisiin. Ensimmäinen laaja uudistus toteutettiin vuonna 1992. Sen tavoitteena oli mm.

- riittävän suuren maanviljelijämäärän ylläpitäminen ympäristön ja perhejohtoisen maatalousyritysmallin säilyttämiseksi

- tuotannon jarruttaminen markkinatasapainon saavuttamisen vaatimassa määrin

- laajaperäisten tuotantomenetelmien käyttöönotto

- kilpailukyvyn ja alan tehokkuuden edistäminen, jotta Euroopan maatalous voi säilyttää asemansa maailmanmarkkinoilla.

7.3.2. Komitea on käsitellyt oma-aloitteisessa lausunnossaan(12) vuoden 1992 YMP:n uudistuksen vaikutuksia. Komitea on mm. todennut, että osa tavoitteista, kuten ylijäämien vähentäminen, tuotannon entistä voimakkaampi mukauttaminen ekologisiin vaatimuksiin sekä tulojen vakauttaminen, on saavutettu. Se kritisoi kuitenkin sitä, että suuntausta maataloustuotannon keskittymiseen edelleen ei ole voitu pysäyttää, ja työpaikkoja häviää jatkuvasti maatalouden parista. Komitean jo vuoden 1997 alussa antamassa oma-aloitteisessa lausunnossa esittämät seikat ovat kehityksen myötä vahvistuneet. Sekä maatalousyritysten että maataloustyöntekijöiden määrä on vähentynyt suunnilleen yhtä paljon (keskimäärin 3,7 % vuosittain) kuin ennen uudistusta.

7.3.3. On myönteistä, että tulokehitys on YMP:n uudistuksen jälkeen edennyt parempaan suuntaan kuin ennen uudistusta. On kuitenkin muistettava, että nettoarvonlisäyksen(13) kasvu maataloudessa työskentelevää henkilöä kohden johtuu - uudistuksen myötä voimakkaasti nousseista suorista tuista huolimatta - oleellisesti siirtolaisuudesta. Lisäksi on otettava huomioon, että maataloudesta ja muusta työstä saatavan keskimääräisen tulon välinen ero on edelleen suuri.

7.3.4. Eurooppalaiseen maatalousmalliin nivoutuu tehtävien moninaisuus. Kun ajatellaan olemassa olevia ongelmia, kuten maatalouden monitoimisuuden osittaista heikentymistä maantalousyritysten omistajien vanhenemisen vuoksi, laajamittaista luopumista maanviljelystä tietyillä alueilla tai myös maataloustuotannon haittavaikutuksia ympäristöön, on todettava, etteivät nykyiset maatalouspoliittiset puite-ehdot turvaa eurooppalaista maatalousmallia riittävästi. Komitea muistuttaa kuitenkin, ettei tässä yhteydessä tule arvostella vain YMP:tä, vaan myös jäsenvaltioiden politiikkaa EU:n markkinajärjestely-toimia sekä tukiohjelmia toteutettaessa.

7.4. Vuoden 1999 YMP:n uudistus

7.4.1. Berliinissä sovitut uudistukset astuvat voimaan ensi vuodesta alkaen. Vaikka uudistukset ovatkin komission ehdotuksia suppeampia, tulevat niiden vaikutukset olemaan selvästi havaittavia jo keskipitkällä aikavälillä.

7.4.2. Päätetyt hinnanalennukset vahvistavat yhtäältä EU:n maatalouden kilpailukykyä unionin ulkopuolisten kilpailijamaihin nähden, mutta toisaalta alentavat edelleen myyntitulojen osuutta maatalouden piirissä työskentelevien tuloista. Suorien tukien osuus maataloustulosta tulee olemaan yhä merkittävämpi, vaikkei niiden tasauttavaa tehtävää voidakaan toteuttaa kokonaisuudessaan. Maatalousyritysten taloudellisen kestävyyden kannalta kyseinen kustannusten kattaminen on kuitenkin välttämätöntä.

7.4.3. Suorien tukien takaamiseen nivotaan tai voidaan nivoa lisäehtoja. Tämä lisää byrokratiaa ja voi johtaa siihen, että vain osa mahdollisista suorista tuista voidaan hyödyntää.

7.4.4. Berliinissä tehty päätös siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan kustannukset vakiinnutetaan reaalisesti vuoden 1999 tasolle vuoteen 2006 asti tarkoittaa, että erilaisten tehtävien suorittamiseen on hyvin vähän rahoituksellista toimintavaraa. Komitean mielestä tämä vaikuttaa erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin, maaseudun kehittämispolitiikkaan. Komitea pelkää, että maaseudun kestävän kehittämisen myönteistä tavoitetta ei voida lopulta saavuttaa, kuten se totesi jo lausunnossaan aiheesta "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta" (EYVL C 407, 28.12.1998, s. 1156).

7.4.5. Maatalousneuvosto ja myös valtion- ja hallitusten päämiehet halusivatkin uudistustoimilla yhtäältä vastata Euroopan maatalouden uusiin haasteisiin, ja toisaalta myös noudattaa Luxemburgin huippukokouksen asettamia periaatteita. Komitea epäilee kuitenkin, että maanviljelijöiden tuloon kohdistuvat paineet voimistuvat huomattavasti ja paine keskittämiseen kasvaa edelleen.

7.5. YMP:n on tuettava omia aloitteita ja edistettävä kilpailukykyä

7.5.1. YMP:n uudistusta koskevan valtion- ja hallitusten päämiesten sopimuksen myötä määrättiin maataloustuotannon ehdoista ainakin lähivuosiksi. Tulevan WTO-neuvottelukierroksen, odotettavissa olevan liberalisointipaineen sekä EU:n itälaajentumisen vuoksi YMP:stä tai sen tärkeistä osista tullaan keskustelemaan edelleen.

Ratkaisevaa on kuitenkin, että yksimielisyyteen ollaan päästy siitä, että eurooppalaisen maatalousmallin tai maatalouden monitoimisuuden turvaaminen edellyttää tiettyjä maatalouspoliittisia toimia.

7.5.2. Kuten johdannossa esitettiin, eurooppalaiseen maatalousmalliin liittyy tiettyjä tehtäviä, joiden suorittamisesta huolehtivat maatalouden parissa työskentelevät henkilöt. Koska maatalouden monitoimisuus on EU:n jäsenvaltioiden kiistaton toivomus, on myös maanviljelyksestä tulonsa saavien riittävän elintason varmistamisen oltava kiistatonta Rooman sopimuksen 33 artiklan mukaisesti.

7.5.3. Komitea on sitä mieltä, että maanviljelijöiltä vaaditaan tulevaisuudessa aiempia vuosikymmeniä enemmän. Heidän on

- reagoitava ajoissa markkinoiden muutoksiin ja hyödynnettävä uusia menekkimahdollisuuksia

- hyödynnettävä teknisen kehityksen mahdollisuuksia siinä määrin kuin se on aiheellista tuotannon optimoimiseksi ja sopusoinnussa kestävän kehityksen periaatteen tai ekologisten vaatimusten kanssa

- alennettava yhtäältä tuotantokustannuksia ja toisaalta parannettava markkina-asemaansa toimimalla yhteistyössä muiden maatalousyritysten kanssa esimerkiksi osuuskuntien muodossa

- nostettava lisäarvoa eriyttämällä tuotantoa, tuottamalla laadukkaita tuotteita sekä hyödyntämällä kohdistetusti markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia

- käytettävä lisäansioiden hankkimismahdollisuuksia, jos niitä tarjoutuu ja niitä voidaan käyttää järkevästi.

EU:n tai jäsenvaltioiden maatalouspoliittisten toimien tavoitteena on myös oltava omien aloitteiden tukeminen.

7.5.4. Euroopan maataloudelta odotettu monitoimisuus vaatii YMP:n uusien välineiden, kuten sadon ja tulojen menetyksen korvaavien vakuutusten, ohella hinta- ja markkinapolitiikkaa, joka perustuu edelleen YMP:n kolmeen tärkeään osatekijään: yhtenäismarkkinoihin, yhteisön tuotteiden suosituimmuusasemaan sekä solidaarisuuteen rahoituksessa.

7.5.5. Eurooppalaisen maatalousmallin tärkeä osatekijä on - kuten jo useaan otteeseen on todettu - kilpailu- ja suorituskykyinen maatalous. Maanviljelijöiden on itse hyödynnettävä olevassa olevia mahdollisuuksia vahvistaakseen kilpailukykyään. Kilpailukyvyssä ei kuitenkaan ole kyse vain tuotteiden hinnasta, vaan myös maataloustuotteiden laadusta, imagosta tai alkuperästä.

Kuluttajat haluavat entistä enemmän tietoa tuotantotavasta, alkuperästä ja laadusta. Elintarvikkeiden merkintä ja mahdollisuus niiden alkuperän selvittämiseen on yhä tärkeämpää. Näihin odotuksiin vastaavalla maataloustuottajalla on mahdollisuudet välttyä jonkin verran lisääntyvältä hintakilpailulta (joka johtuu ennen kaikkea elintarvikekaupan keskittymisestä) ja saada tuotteistaan aiempaa enemmän tuottoa. On myös hyödynnettävä mahdollisuutta määritellä tuotteet maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaa(14) sekä erityisluonnetta koskevia todistuksia(15) käsittelevien säännösten puitteissa. Tässä yhteydessä on ratkaisevaa, että vähennetään mahdollisia hallinnollisia esteitä ja hakemusten tekijöiden rahoitustaakkaa.

7.5.6. Tieteen ja myös maataloustekniikan kehittyminen on mahdollistanut maataloustuotannon valtavan tehostumisen, jota ei vielä vuosikymmeniä sitten pidetty mahdollisena. Kehityksestä ovat hyötyneet maanviljelijöiden ohella etenkin kuluttajat, mutta myös yhteiskunta kokonaisuudessaan, sillä maatalouden kehittyminen on ollut merkittävä edellytys hyvinvoinnin lisääntymiselle. Komitea pitää välttämättömänä, että Euroopan maataloudessa voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa uutta teknistä kehitystä, erityisesti bioteknologiaa. On kuitenkin otettava huomioon, että samalla on noudatettava ekologisia vaatimuksia ja vastattava yhteiskunnan maataloustuotantoa koskeviin odotuksiin. Rajoituksin on myös vältettävä kilpailuhaittoja, tai niitä on korvattava ja tasattava. Euroopan on joka tapauksessa tehostettava maataloustutkimustaan tulevaisuuden tekniikoiden kehittämiseksi. Tällaisia ponnisteluja tarvitaan myös omavaraisuusasteen nostamiseksi.

7.5.7. Jotta noudatettaisiin luonnon-, ympäristön- ja eläinsuojelulle, tuotteiden laadulle ja terveydensuojelulle asetettuja vaatimuksia, tarvitaan määräyksiä, joita on tarvittaessa mukautettava uuteen tietoon. Kuten kohdassa 2.5 mainittiin, voivat EU:n usein tiukat säännökset tai tuotannolle asettamat velvoitteet aiheuttaa EU:n maanviljelijöille huomattavia kilpailuhaittoja. Tämä on otettava erityisesti huomioon maatalouskaupan kansainvälistyessä yhä enemmän. Jotta myös sisämarkkinoilla taataan rehdit kilpailuehdot, on kaikissa jäsenvaltioissa sovellettava toisiinsa verrattavia laatu-, ympäristönsuojelu- ja eläinsuojelunormeja.

Komitea onkin sitä mieltä, että - kuten se lausunnoissaan on jo useasti vaatinut - maataloustuotannon kannalta tärkeät normit on turvattava myös kansainvälisesti sitovilla säännöillä, jotta vältetään muutoin ratkaisemattomia kilpailuvääristymiä. Määriteltäessä tuotantoa koskevia uusia säännöksiä tai mukautettaessa niitä uuteen tietoon tai uusiin edellytyksiin on myös sovellettava periaatetta, jonka mukaan tehdään vain välttämättömät muutokset ja jätetään ennalleen säännökset, joiden muuttamiseen ei ole asiallisia perusteita.

7.6. Markkinajärjestelyn perustehtävät on säilytettävä

7.6.1. Komitea lähtee siitä, että maataloustuotteiden tuotannon markkinoiden tarpeita varten on oltava myös tulevaisuudessa maanviljelijöiden tärkein tulonlähde ja siten myös erottamaton osa eurooppalaista maatalousmallia. Maatalousmarkkinat ovat erityisen alttiita hintavaihteluille. Suuret hintavaihtelut aiheuttavat usein vääriä markkinasignaaleja sekä ajoittain suuria tappioita. Pitkällä aikavälillä niistä on haittaa myös kuluttajille(16).

7.6.2. On kuitenkin selvää, että - kuten aiemminkin - markkinajärjestelyjä on ajoittain mukautettava muuttuviin markkina- ja kilpailuolosuhteisiin. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että luovutaan tietyn markkinajärjestelyn kokonaisesta osasta, kuten tuonti- tai interventio-säännöksistä tai tarjonnan ohjauksessa hyviksi osoittautuneista välineistä.

7.6.3. On kuitenkin lähdettävä siitä, etteivät EU:n jäsenvaltioiden maatalousyritykset kykene tulevaisuudessakaan - poikkeuksia ja erityisen edullisia markkinatilanteita lukuunottamatta - tuottamaan jatkuvasti maailmanmarkkinahintaan (ks. kohdat 2 ja 4). Sitä vastoin Euroopan maatalouden monitoimisuudesta tulee tulevaisuudessa yhteiskunnallisesti entistä merkittävämpi. Koska jo esitetyt tuotanto-olosuhteiden erot tulevat pääasiassa säilymään ja EU tulee muuttamaan tai tiukentamaan maataloustuotannolle asetettavia vaatimuksia, komitea pitää riittävää rajasuojaa välttämättömänä myös tulevaisuudessa.

Siinä määrin kuin rajasuojaa vähennetään, on ehdottoman välttämätöntä, että Euroopan maatalouden monitoimisuutta ajatellen etenkin yhteiseksi hyväksi koituvista maatalousyritysten tehtävistä annetaan riittävä korvaus siten, että nostetaan vastaavasti suoria tukia ja säilytetään ne. Tämä seikka on otettava huomioon WTO-neuvottelukierroksen ohella myös EU:n ja unionin ulkopuolisten maiden tai valtioryhmien välisissä neuvotteluissa vapaakauppasopimuksen solmimiseksi.

7.6.4. Komitea kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki toimet, jotta tulevissa WTO-neuvotteluissa käsiteltäisiin rajasuojan purkamisen lisäksi myös ympäristönsuojelua ja työntekijöiden perusoikeuksia koskevien vähimmäisnormien sitovuutta rehtien kilpailuedellytysten luomiseksi, kuten komitea esitti myös oma-aloitteisessa lausunnossaan aiheesta "Maailman kauppajärjestö WTO"(17). Sitä mukaa kuin WTO:n puitteissa saadaan aikaan rehtiä maatalouskauppaa koskevia sitovia sääntöjä, on myös kansainvälisen kaupan liberalisoinnin jatkaminen perusteltua.

7.6.5. Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu, ihmisten, eläinten ja kasvien terveys, mutta myös lainmukainen karjankasvatus ovat väestön esittämiä vaatimuksia, jotka on entistä enemmän otettava huomioon EU:n maataloudessa. Ne on myös yhä enemmän ankkuroitava vastaaviin EU-säännöksiin. Komitea on tyytyväinen komission aikomukseen ottaa kyseiset seikat komission tärkeinä huolenaiheina esille neuvotteluissa. Tavoitteena on oltava sellaisten säännösten aikaansaaminen, joilla estetään ajautuminen absurdiin tilanteeseen tai kokonaisten tuotantoalojen vaarantuminen tiukkojen EU-säännösten vuoksi, kun markkinoille tuodaan unionin ulkopuolisista maista kilpailua vääristäviä tuotteita, joita eivät koske yhtä tiukat säännökset kuin EU:n tuotteita. Jokaisella valtiolla on oltava oikeus noudattaa kuluttajiensa keskeisiä toiveita. Komitean mielestä haluttuun tavoitteeseen päästään soveltamalla komission ehdottamaa ja WTO:n yhtenäiseen riskiarviointiin perustuvaa "ehkäisyperiaatetta" (SPS-sopimuksen 5 artiklan 7 kohta).

7.6.6. Komitea kannattaa liberalisoinnin jatkamista eriytetysti siten, että otetaan huomioon erilaiset tilanteet ja kunkin tuotantoalan vaatimukset. Lisäksi on luotava mekanismeja, joilla voidaan vastata valuuttakurssiheilahduksiin. Komitean mielestä on välttämätöntä jatkaa rauhanlausekkeen voimassaoloa vuoden 2003 jälkeenkin. Sama koskee WTO:n maataloussopimuksen 5 artiklassa mainittua erityistä suojalauseketta.

7.6.7. Työnjakoon perustuvassa maailmassa vientitoiminta on välttämätöntä. Käsillä olevassa lausunnossa useaan esitettyjen perusteiden nojalla komitea katsoo, että vientituet ovat markkina-järjestelyjen merkittävä väline myös tulevaisuudessa. Tavoitteena on kuitenkin, että solmitaan kansainvälisiä sopimuksia, joilla vähennetään mahdollisimman paljon kaikenlaisia vientiä tukevia toimia, jotta kansainvälisille markkinoille saataisiin luotua rehdit kilpailuolosuhteet. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että

- Euroopan maataloudessa on tehtävä kaikki voitava, jotta hyödynnetään täysin olemassa olevia tuotantoalueen etuja omilla markkinoilla siten, että elintarvikkeiden kuluttajien odotuksiin vastataan täysin (vähennetään riippuvuutta viennistä)

- vientimahdollisuuksia on hyödynnettävä ennen kaikkea niiden tuotteiden suhteen, joista on Euroopan maataloudelle tai jalostusteollisuudelle komparatiivisia etuja, joilla on maailmanlaajuisesti ostovoimainen kysyntä ja joiden vienti on osittain mahdollista myös tuitta

- tarjontaa ohjaavia välineitä on käytettävä paitsi tiettyjen WTO:n sääntöjen noudattamiseen, myös "millä hinnalla hyvänsä" tapahtuvan viennin estämiseen.

- EU:n maataloustuotteiden vientipolitiikassa on otettava huomioon myös ostajamaiden, etenkin kehitysmaiden, maatalouksien erilaiset tilanteet.

7.6.8. Vientitukien suhteen on tulevissa WTO-neuvotteluissa odotettavissa erityisen suuria mielipide-eroja. WTO:n maataloussopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa on tosin yksiselitteisesti mainittu vientiluotot ja vientiluottojen takuut vientitukina, mutta siinä ei kuitenkaan määrätä menettelysääntöjä. Asiasta oli tarkoitus sopia Uruguayn kierroksen toteutusvaiheessa, mutta sopimusta ei saatu aikaan. Tulevalla neuvottelukierroksella vientitukia ei pidä rajoittaa uudelleen määrittelemättä samalla vientiluottoja ja vientiluottojen takuita koskevia menettelysääntöjä. Koska maailmanmarkkinahinnat ovat myös tulevaisuudessa yleensä EU:n sisäisiä hintoja matalampia, ei vientitukien lopettamista koskevia sopimuksia tule tehdä.

7.7. Tehtäväsidonnaiset suorat tuet

7.7.1. Monitoimiseen Euroopan maatalouteen sisältyy tehtäviä, joista aiemmin saatiin jokseenkin tyydyttävä korvaus myyntitulojen muodossa. Tämä pitää yhä harvemmin paikkaansa, ja suorat tuet ovat yhä merkittävämpiä maanviljelijöiden tulonmuodostuksessa. Vaikka suorilla tuilla on tärkeä tehtävä, ne voivat olla vain täydentäviä, sillä maanviljelijät ovat yrittäjiä, jotka tuottavat markkinoille, ja heidän on saatava tulonsa suurelta osin myynnistä.

7.7.2. Vuonna 1992 toteutetussa YMP:n uudistuksessa suoria tukia laajennettiin merkittävästi, ja tätä kehitystä halutaan nyt jatkaa. Maanviljelijöiden kannalta on - ei vähiten heidän itsestään muodostaman käsityksen vuoksi - ratkaisevaa, etteivät suorat tuet ovat jatkuvasti poliittisten kiistelyjen kohteena ja että on selvää, minkä vuoksi suoria tukia maksetaan ja että ne on taattu pitkällä aikavälillä.

7.7.3. Komitea kannattaa nimenomaan suorien tukien tehtäväsidonnaisuuden periaatetta sekä tämän yhä tärkeämmäksi muodostuvan YMP:n välineen kestävää takaamista. Tämän vuoksi on eriytettävä

- suorat tuet, joita maksetaan yhteiseksi hyväksi koituvista tehtävistä, joilla ei ole markkinahintaa

- suorat tuet, joilla kompensoidaan hintojen laskua siinä määrin kuin se on perusteltavissa

- suorat tuet, joilla kompensoidaan jatkuvia ja muuttumattomia luonnonhaittoja.

Koska kyseistä periaatetta ei Agenda 2000:n puitteissa toteutettavassa uudistuksessa osittain enää noudateta, on tästä komitean mukaan ainakin pitkällä aikavälillä odotettavissa kielteisiä seurauksia.

7.7.4. Suuren yleisön hyväksyntää ajatellen komitea korostaa, että suoria tukia on perusteltava riittävästi. Jos mahdollisten suorien tukien maksuehtoja kuitenkin jatkuvasti tiukennetaan, ja ehdot täyttävien maanviljelijöiden määrä vähenee, on kysyttävä, vastaavatko suorat tuet enää niille asetettuja tavoitteita.

Tavoitteita tuskin saavutetaan siten, että tiukoin velvoittein yhtäältä vaikeutetaan mukautumista ja toisaalta estetään kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistuminen. On myös otettava huomioon, että kuten muidenkin tukitoimien, suorien tukien hallinnoinnin on oltava mahdollisimman tehokasta ja sen yhteydessä on vältettävä liiallista byrokratiaa.

7.7.5. Yhteisön koetinkivenä tulee olemaan se, missä määrin se onnistuu tulevissa WTO-neuvotteluissa puolustamaan YMP:n uudistusta. Komissio on toistuvasti vakuuttanut, että muuttuneet tai uudet markkinajärjestelyihin kuuluvat palkkiot ovat sopusoinnussa "blue box" vaatimusten kanssa ja että niitä puolustetaan painokkaasti, jotta ne turvataan myös pitkällä aikavälillä. Komitea pitää tätä välttämättömänä, sillä "blue box" -toimilla toteutettu tarjonnan ohjaaminen on osoittautunut onnistuneeksi. Myös "green box" on turvattava, sillä "green box" -toimien merkitys on lisääntynyt, niillä on vain vähän vaikutusta kauppaan ja ne ovat välttämättömiä tietyistä maatalouteen sisältyvistä tehtävistä annettavan korvauksen välineinä.

7.7.6. YMP:n piirissä on vuodesta 1992 vahvistunut suuntaus, jonka mukaan vähennetään hintatukea ja vastapainoksi kehitetään suoria tukia. Tämän vuoksi maanviljelijöiden tulot ovat yhä enemmän riippuvaisia unionin budjetista. Komitea korostaa, että suorien tukien rahoituspohja on turvattava pitkällä aikavälillä, jotta maanviljelijöille annetaan asiasta riittävä varmuus.

7.8. Maaseudun kehittämispolitiikka

7.8.1. YMP:n toisen pilarin eli maaseutua koskevan integroidun kehittämispolitiikan puitteissa toteutettavat toimet ovat hyvin merkittäviä. Kyseisiin toimiin on pääosin koottu yhteen tähänastiset tukitoimet (ympäristöohjelma ja metsätalous), maatalouden rakennepoliittiset toimet (tähänastinen tavoite 5 a) sekä tähänastiset tavoitealueisiin rajatut tukiohjelmat.

7.8.2. Komitean mielestä toimien kokoaminen yhteen on järkevää, sillä näin voidaan ottaa entistä enemmän huomioon ohjelmallinen tavoite, jonka mukaan maaseutualueita koskevaa integroitua politiikkaa on vahvistettava etenkin maatalous huomioon ottaen. Maaseutualueita koskeva politiikka on välttämätön, mutta se ei voi korvata YMP:n klassisia välineitä. Komitea pahoittelee sitä, että suunnitellut määrärahat kattavat vain tähänastiset menot. Jotta voitaisiin noudattaa todellisia vaatimuksia etenkin maatalouden monitoimisuuden takaamiseksi kaikilla EU:n alueilla, tarvitaan nykyistä korkeampia määrärahoja.

7.8.3. Kiristyvä kilpailu vaatii maanviljelijöiden markkina-aseman vahvistamista erityisesti kilpailukykyisten markkinointi- ja jalostusyritysten avulla; osuuskunnilla on tässä ratkaiseva tehtävä. Maaseudun kehitystä käsittelevässä asetuksessa mainituilla tämänsuuntaisilla tukitoimilla on tärkeä tehtävä. Komitea toivoo, että toimet toteutetaan kohdistetusti ja tehokkaasti. Se on myös sitä mieltä, että kohdennetut markkinointitoimet ovat tärkeitä markkina-aseman vahvistamiseksi sisämarkkinoilla ja unionin ulkopuolisilla markkinoilla. Keskeisenä tavoitteena on oltava se, että maanviljelijöille annetaan mahdollisuus tuotteiden arvonlisäykseen. Lisäksi olisi vahvistettava alueilla olevien resurssien hyödyntämistä ja siten parannettava kestävästi maaseutualueiden taloudellista kantokykyä.

7.8.4. YMP:n uudistuksen myötä kehitetään epäsuotuisilla alueilla maataloutta harjoittavien maanviljelijöiden kannalta tärkeitä tasausmaksuja. Tasausmaksut ovat väline, jolla vaikutetaan merkittävästi maatalouden harjoittamiseen kyseisillä alueilla. Näillä hyväksi havaituilla ja periaatteessa kiistattomilla suorilla tuilla tasataan jatkuvista epäsuotuisista luonnonoloista johtuvia haittoja. Komitea kannattaa kyseisen periaatteen säilyttämistä ja sen eriyttämistä YMP:n muista tavoitteista.

7.8.5. Mikäli epäsuotuisilla alueilla halutaan säilyttää kattava maanviljely ja varmistaa maatalousyritysten monitoimisuus, niillä tarvitaan komitean mielestä myös tuotantotoimintaa. Komitea kannattaakin erityistoimia, jotka soveltuvat tuotannon ylläpitämiseen myös vaikeissa oloissa. Tämä koskee erityisesti tuotteita, joille ei juurikaan ole vaihtoehtoja, kuten maidontuotanto tai nautojen ja lampaiden kasvatus tietyillä alueilla.

7.9. Maanviljelijöiden täydentävät tai vaihtoehtoiset tulonlähteet ja työmahdollisuudet

7.9.1. Ei ole suinkaan uusi ilmiö, että maanviljelijät lisäävät tulojaan eriyttäessään toimintaansa useille eri aloille. Yksittäisissä jäsenvaltioissa ilmiö on erityisen selkeä olemassa olevien rakenteiden ja elinkeinoalueesta johtuvien syiden vuoksi. Maanviljelijöiden on usein etsittävä ylimääräisiä tulonlähteitä, sillä maataloustoiminnasta saatavat tulot ovat laskeneet monissa yrityksissä. Myös maanviljelijöiden henkilökohtaiset ansio-odotukset vaikuttavat asiaan.

7.9.2. Ylimääräiset ansiomahdollisuudet voivat osaltaan vaikuttaa maatalousyritysten taloudelliseen vakiintumiseen. Maaseudun kehittämisohjelmissa on määrä asettaa painopiste työllisyyteen yleensä sekä maanviljelijöiden ja heidän perheidensä ylimääräisiin ansiomahdollisuuksiin. Komitea kannattaa tätä strategiaa, mutta kehottaa tehokasta toteutusta ajatellen poistamaan oikeudellisia esteitä ja epäkohtia, sillä pelkästään taloudellisella tuella ei asetettuja tavoitteita voi saavuttaa.

7.10. Uusiutuvien raaka-aineiden haaste

7.10.1. Elintarvike- ja rehutuotannon ohella on energian ja raaka-aineiden toimittaminen ollut jo pitkään maa- ja metsätalouden tärkeä tehtävä. Biomassasta on uudistuvana raaka-aineena muodostumassa yhä merkittävämpi tekijä. Maanviljelijät pystyvät asettamaan biomassaa käyttöön nykyistä huomattavasti suurempia määriä. Kyseisen tehtävän voimistumisen mahdollisuutta on pidettävä paitsi osana Euroopan maatalouden monitoimisuutta, myös ympäristönsuojelun, työllistyvyyden ja ennen kaikkea eurooppalaisen maatalousmallin vakiintumisen tärkeänä osatekijänä.

7.10.2. Biomassaa käytetään yhä enemmän vaihtoehtoisena raaka-aineena tietyillä teollisuudenaloilla. Biomassaan kuuluvat erilaiset kasvipohjaiset raaka-aineet, kuten pesuaineissa tai painoväreissä käytettävät korvikeaineet kemianteollisuudessa tai kasvikuidut autoteollisuudessa. Erityisen merkittävää on jätteiden hävittämiseen liittyvien ongelmien vuoksi tärkkelyksen yhä yleisempi käyttö pakkausteollisuuden raaka-aineena. Komitea pitää tätä kehitystä hyvin myönteisenä ja kannattaa näin ollen sen kohdennettua edistämistä, jossa otetaan huomioon myös ympäristönäkökohdat.

7.10.3. EU on sitoutunut Kioton pöytäkirjassa(18) vähentämään kasvihuonekaasuja 8 % ajalla 2008-2012 vuoden 1990 tasoon nähden. Tämän velvoitteen mukaisesti komissio esittää tiedonannossaan "Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet - Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva valkoinen kirja"(19) uusiutuvien energialähteiden osuuden kaksinkertaistamista kuudesta kahteentoista prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Biomassalla on tässä yhteydessä tärkeä merkitys.

7.10.4. Ympäristönsuojelun kannalta tärkeän tehtävänsä ohella biomassan lisääntyvä käyttö energiahuollossa vaikuttaa huomattavasti työllisyyteen. Komission valkoisessa kirjassa (tai Teres II -tutkimuksessa)(20) lähdetään siitä, että keskipitkällä aikavälillä vuoteen 2010 mennessä voidaan luoda 500000 työpaikkaa (netto).

7.10.5. Komitea kannattaa biomassan riittävää taloudellista tukemista uusiutuvana raaka-aineena sekä soveltuvia sääntelypoliittisia toimia, joilla helpotetaan biomassan hyödyntämistä esim. energia-alalla ja materiaalisessa käytössä. Kyseisillä toimilla tulisi

- parantaa uusiutuvien energialähteiden kilpailuasemaa fossiilisiin energialähteisiin nähden, kuten yksittäiset jäsenvaltiot jo tekevät verotuspoliittisin toimin

- luoda EU:n laajuiset säännökset biopolttoaineiden käytöstä, kun se on taloudellisesti ja ekologisesti järkevää

- edistää sähkön ja lämmön tuottamista biomassasta, joka on uusiutuva energialähde

- poistaa Blair House -sopimuksen perusteella öljykasveille asetetut rajoitukset

- poistaa hallinnolliset esteet muulta kuin ravinnoksi tarkoitetulta viljelyltä.

Lisäksi komitea kannattaa tutkimuksen tehostamista tavoitteena parantaa biomassan kilpailukykyä fossiilisiin raaka-aineisiin nähden sekä kehittää uusia hyödyntämismahdollisuuksia esim. kemian- tai ajoneuvoteollisuudessa.

8. Päätelmät

8.1. Eurooppalaista maatalousmallia on tarkasteltava yhteiskunta- ja talouspolitiikan itsenäisenä osana, joka on jo vuosikymmeniä ollut tunnusomainen Euroopan maissa. Sitä on pidettävä maatalouden poliittisena periaatteena, ja sille ovat tyypillisiä maatalouden parissa toimivat yrittäjäperheet, kestävän kehityksen periaatteen noudattaminen taloudelliselta, yhteiskunnalliselta ja ekologiselta kannalta sekä yhteiskunnan vaatimien erilaisten tehtävien suorittaminen eli monitoimisuus.

8.2. Komitea on tietoinen komission, jäsenvaltioiden hallitusten ja Euroopan maanviljelijöiden ammatillisten järjestöjen eurooppalaiselle maatalousmallille nimenomaan antamasta arvosta. Niin myönteistä kuin tämä arvonanto onkin, on muistettava, että ratkaisevaa loppujen lopuksi on, missä määrin konkreettinen politiikka on sopusoinnussa arvostuksen kanssa.

8.3. Eurooppalaisen maatalousmallin säilyttämistä ei tule pitää vastakohtana vaatimuksille, joiden mukaan maanviljelijöiden on mukauduttava muuttuviin taloudellisiin puite-ehtoihin, maatalousyritysten on oltava kilpailukykyisiä ja tuotannossa on mukauduttava markkinoiden vaatimuksiin.

8.4. Olisi kuitenkin oltava selvää, että eurooppalainen maatalousmalli on ratkaiseva edellytys sille, että yhteiskunnan edellyttämä maatalouden monitoimisuus turvataan myös tulevaisuudessa. Yksipuolisesti kansainväliseen kilpailukykyyn suuntautunut maatalous ei voi täyttää näitä vaatimuksia.

8.5. Komitea pitää eurooppalaista maatalousmallia lujittavaa politiikkaa keinona varmistaa yleisesti hyväksytty maatalouspoliittinen periaate konkreettisilla poliittisilla toimilla. Monitoimiseen maatalouteen kuuluvat erilaiset tehtävät on voitava taata myös tulevaisuuden yhä kovenevassa kilpailussa.

8.6. Eurooppalaisen maatalousmallin tärkeä osatekijä on kilpailukykyinen ja tehokas maatalous. Komitea lähtee siitä, että maanviljelijöiden on tulevaisuudessa parannettava entistä enemmän kilpailukykyään sekä hyödynnettävä markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia ja ylimääräisiä ansiomahdollisuuksia. Tässä yhteydessä omia aloitteita on tuettava riittävästi. Tehokkuuden parantamiseksi myös tekniikan kehittyminen on välttämätöntä. Komitea pitää kuitenkin soveltuvassa muodossa annettavia tasausmaksuja oikeutettuina ja välttämättöminä, jos ekologisista tai eettisistä syistä tai yhteiskunnan maatalousyrityksille asettamien vaatimusten johdosta määrätyt rajoitukset aiheuttavat kilpailuhaittoja, joita ei voi kompensoida hinnankorotuksilla.

8.7. Maatalouden monitoimisuus maailmanmarkkinaehdoin ei ole mahdollista EU:n jäsenvaltioiden nykyisillä tuotantoedellytyksillä. Markkinajärjestelyt, tehtäväsidonnaiset suorat tuet, maatalouden rakennepolitiikka ja maaseudun tukiohjelmat ovat välttämättömiä. Suoritetut tehtävät on korvattava asianmukaisesti.

8.8. Euroopan maatalouden painopisteen on jatkossakin oltava tuotannossa. Maatalouden on kyettävä tarjoamaan laadukkaita elintarvikkeita, mutta sillä tulee olemaan yhä merkittävämpi rooli muiden kuin elintarvikealan raaka-aineiden tuottajana. Sen on oltava ympäristöystävällistä ja sitä on harjoitettava kestävän kehityksen vaatimalla tavalla. Maataloudessa on myös kyettävä suorittamaan kannatettuja, yhteiseksi hyväksi koituvia tehtäviä. Maataloudessa on otettava huomioon muitakin vaatimuksia, esim. amerikkalainen maatalous, ja sen on tultava toimeen suhteellisen kalliissa toimintaympäristössä. Tämä tarkoittaa, että myös tulevaisuudessa tarvitaan riittävää rajasuojaa, eikä muistakaan tärkeistä markkinajärjestelyjen osista voida luopua.

Eurooppalaisen maatalousmallin hyväksyminen vaatiikin sitä, ettei tulevissa WTO-neuvotteluissa aseteta kyseenalaisiksi YMP:n tärkeitä osatekijöitä. Tärkeänä periaatteena olisi oltava, että vain siinä määrin kuin maataloustuotteiden kansainvälisessä kaupassa edistytään rehtejä kilpailuehtoja koskevien sitovien sääntöjen luomisessa, on kansainvälisen kaupan liberalisoinnin jatkaminen hyväksyttävää.

Bryssel 21. lokakuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

(1) Neuvoston päätelmät, SN 400/97, s. 14, 13. joulukuuta 1997.

(2) Raportti Euroopan maatalouskongressista 1998, julkaisija Euroopan maatalousliitto CEA, Bryssel.

(3) 1960-luvun alussa 30 % yksittäisten jäsenvaltioiden työssäkäyvästä väestöstä sai elantonsa maataloudesta, kun taas nykyään maataloudesta tulonsa saavien keskimääräinen osuus EU:ssa on pudonnut 5 %:iin. Lähde: Eurostat.

(4) Lähde: Eurostat.

(5) KOM(1998) 158 lopull., EYVL C 170, 4.6.1998, s. 93.

(6) Virallinen tiedonanto OECD:n maatalouskomitean kokouksesta, 6.3.1998.

(7) Lähde: Maatalouden tila Euroopan unionissa, raportti 1997.

(8) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 71.

(9) Vuonna 1994 solmitun WTO:n maataloussopimuksen 20 artiklassa määrätään mm. tarkistamaan Gattin Uruguayn neuvottelukierroksen vaikutukset sekä asettamaan tavoitteeksi "luoda tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä".

(10) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 71.

(11) EYVL C 75, 10.3.1997, s. 4.

(12) "Arvio YMP:n uudistuksen kolmesta ensimmäisestä vuodesta", EYVL C 89, 19.3.1997, s. 39.

(13) Nettoarvonlisäys tuotannontekijähintaan = bruttoarvonlisäys markkinahintaan - poistot - verot + tukipalkkiot.

(14) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92, annettu 14 päivänä heinäkuuta 1992, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta, EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1.

(15) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2082/92, annettu 14 päivänä heinäkuuta 1992, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevista todistuksista, EYVL L 208, 24.7.1992, s. 9.

(16) Komission tutkimuksessa "Towards a common agricultural and rural policy for Europe" (European Economy Nr. 5/97), jonka laatijoina on huomattavia maatalousekonomisteja, perustellaan julkissektorin toimia maatalousmarkkinoiden vakauttamiseksi seuraavilla seikoilla:

- sääoloista sekä tuholaisten ja sairausten esiintymisestä johtuva suuri riski (etenkin pienellä alueella)

- suuri pääoma- ja valuuttakurssiriski (koskee koko alaa - talous- ja rahaliiton voimaantulon myötä valuuttakurssiriski häviää sisämarkkinoilta)

- monien sellaisten pienyritysten hyvin hajanainen levittäytyminen, joita rasittavat huomattava kiinteä käyttö- ja maaomaisuus sekä erittäin rajoitetut pääoman käyttömahdollisuudet

- melko suuri riippuvuus vuodenajasta ja biologisista tekijöistä johtuvista kehitys- tai kasvuprosesseista.

- yksittäisten tuottajien riittämättömät resurssit ja tiedot riskinhallinnan suhteen

- velvollisuus tarjota säännöllisesti päivittäiskulutukseen käytettäviä tuotteita.. Markkinajärjestelyt toimivat tässä yhteydessä turvaverkkona. Ne eivät kuitenkaan saa aiheuttaa markkinavääristymiä. Maataloustuotanto on pitkällä aikavälillä suunnattava markkinaehtojen mukaan

(17) EYVL C 101, 12.4.1999, s. 43.

(18) YK:n ilmastoyleissopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja, 11. joulukuuta 1997.

(19) "Komission tiedonanto - Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet - Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva valkoinen kirja", KOM(97) 599 lopull., 26. marraskuuta 1997.

(20) Teres II, Euroopan komissio, 1997.