51999AC0950

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto Kohti lisäeläkkeiden yhtenäismarkkinoita Vihreää kirjaa lisäeläkkeistä yhtenäismarkkinoilla koskevan lausuntokierroksen tulokset"

(1999/C 368/18)

Komissio päätti 18. toukokuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -jaosto antoi lausuntonsa 7. lokakuuta 1999. Esittelijä oli Harry Byrne.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 20. ja 21. lokakuuta 1999 pitämässään 367. täysistunnossa (lokakuun 21. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 89 ääntä puolesta ja 5 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Eläke-etuudet ovat jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien olennainen osa. Valtion eläkejärjestelmien aiheuttamat menot ovat miltei puolet kaikista sosiaaliturvamenoista. Niiden osuus on nykyisin 9-15 prosenttia BKT:sta, ja se uhkaa kasvaa voimakkaasti demografisten tekijöiden vuoksi.

1.2. Eläkejärjestelmät perustuvat kolmen pylvään yhdistelmään:

- ensimmäinen pylväs käsittää sosiaaliturvaan kuuluvat valtion järjestelmät

- toinen ammatilliset järjestelmät ja

- kolmas yksityishenkilöiden tekemät eläkevakuutusjärjestelyt.

Toista ja kolmatta pylvästä kutsutaan yleisesti lisäeläkejärjestelmiksi.

1.2.1. Vaikka se, kuinka paljon kunkin pylvään järjestelmiä käytetään, on täysin jäsenvaltioiden omassa harkintavallassa, komissio haluaa varmistaa, että lisäeläkejärjestelmien kehityksen esteet poistetaan yhtenäismarkkinoiden vaatimusten mukaisesti.

1.3. Tällä hetkellä toiseen pylvääseen kuuluvien eläkerahastojen varojen arvo on noin 23 prosenttia ja kolmanteen pylvääseen kuuluvien noin 35 prosenttia unionin BKT:sta.

1.4. Komission tiedonanto on jatkoa kesäkuussa 1997 julkaistuun vihreään kirjaan "Lisäeläkkeet yhtenäismarkkinoilla"(1) liittyneelle lausuntokierrokselle. Komitea antoi vihreästä kirjasta lausunnon 10. joulukuuta 1997(2).

2. Komission tiedonanto

2.1. Komissio kertaa lyhyesti vihreän kirjan pääkohdat ja mainitsee erityisesti väestötieteelliset paineet, joiden perusteella voidaan olettaa, että työikäisten ja eläkeläisten suhde pienenee koko EU:n alueella nykyisestä 4:1-suhteesta vuoteen 2040 mennessä suhteeseen 2:1.(3)

2.2. Tiedonannossa keskitytään lisäeläkejärjestelmiin eli ensimmäiseen ja toiseen pylvääseen ja niiden suhteen kolmeen aiheeseen, joista kuulemisprosessissa oltiin laajalti yhtä mieltä.

2.2.1. 2 luku: Eläkerahastojen toiminnan vakauden valvontaa koskevat säännöt. Tällaiset rahastot ovat ainoita suuria rahoituslaitoksia, jotka eivät kuulu yhtenäismarkkinavapauksien soveltamisen takaavan EU:n lainsäädännön piiriin. Tämä johtuu osittain siitä, että nämä järjestelmät ovat kehittyneet jäsenvaltioiden sääntelyn alaisuudessa, mutta EU:n aloitteellisuutta tarvitaan erityisesti yhtenäismarkkinoiden täytäntöönpanon vuoksi. Minkä tahansa ehdotuksen tavoitteena tulee olla rahastojen jäsenten oikeuksien mahdollisimman hyvä suojelu, joka edellyttää asianmukaisen valvontakehyksen kehittämistä, kuten on tehty pankki- ja vakuutusalalla. Ehdotuksen tulisi myös mahdollistaa nykyisten valvontajärjestelmien vastavuoroinen tunnustaminen (mikä on rajanylittävien jäsenyyksien välttämätön edellytys) ja ehkäistä liian rajoittavat ja euron käytön kanssa yhteensopimattomat sijoittamista koskevat säännöt.

2.2.2. 3 luku: Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden helpottaminen. EU:ssa on yhteisön tason sääntöjä sosiaaliturvaan kuuluvista eläkejärjestelmistä siirtotyöläisten osalta, mutta lisäeläkejärjestelmiä koskeva säännöstö on äärimmäisen niukka. Tämän vuoksi tiedonannossa ehdotetaan neuvotteluja vapaata liikkuvuutta edistävien oikeuksien hankinnasta, oikeuksien siirtoa koskevien kansallisten sääntöjen lähentämisestä sekä ehdoista, jotka rahastojen on täytettävä toimiakseen useissa jäsenvaltioissa. Tiedonannossa ehdotetaan "eläkefoorumin" perustamista etsimään yhteisymmärrystä näissä kysymyksissä.

2.2.3. 4 luku: Kansallisten verojärjestelmien yhteensovittaminen. Tiedonannossa ehdotetaan muussa kuin rahaston jäsenen tai mahdollisen asiakkaan kotijäsenvaltiossa sijaitsevien eläkerahastojen ja vakuutusyhtiöiden tarjoamien tuotteiden syrjivän verotuksen lopettamista. Ensimmäisenä askeleena tiedonannossa ehdotetaan lainsäädäntöä, joka kattaa siirtotyöläisten työeläkejärjestelmiin maksamien rajanylittävien siirtosuoritusten verokohtelun.

3. Yleistä

3.1. Vaikka komission tiedonannossa käsitellään ainoastaan lisäeläkkeitä, komitea katsoo, että sen on syytä toistaa aiemmat huomionsa valtioneläkkeistä (ensimmäinen pylväs)(4).

3.1.1. Vihreässä kirjassa huomautettiin, että valtiolliset eläkejärjestelmät muodostavat 88 prosenttia EU:n kokonaiseläkkeistä ja tulevaisuudessakin suurimman osan maksetuista eläkkeistä.

3.1.2. Komitea on jo suosittanut, että ensimmäisen pylvään järjestelmien edellä osoitetun tärkeyden vuoksi jäsenvaltioiden tulisi etsiä keinoja niiden kestävyyden ja jatkuvuuden parantamiseksi.

3.1.3. Komitea on huomauttanut, että asteittainenkin siirtymä pois jakojärjestelmistä merkitsee, että eläkejärjestelmiin on suunnattava enemmän varoja. Sen vuoksi olisi varmistettava huolellisesti, että toisen ja kolmannen pylvään aloitteita voidaan rahoittaa vaarantamatta ensimmäisen pylvään sitoumusten nojalla saavutettuja eläkeoikeuksia.

3.2. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on antanut tämän tiedonannon käsitelläkseen kolmea tärkeää lisäeläkejärjestelmiin liittyvää aihepiiriä, joita on korostettu kahdessa komitean äskettäin antamassa lausunnossa(5).

3.3. Komitea on myös ilmaissut kannattavansa yhtäläisiä toimintaehtoja eläkejärjestelmille ja henkivakuutusyhtiöiden eläkejärjestelmille, vaikka se osoittikin näiden kahden välisen perustavanlaatuisen eron. Eläkerahastoja koskevan yhteisön sääntelykehyksen puute saattaa itse asiassa estää tällaisten järjestelmien asianmukaisen kehityksen puhumattakaan mahdollisista edunsaajille koituvista riskeistä. Tästä syystä komitea on jo aiemmin korostanut tarvetta luoda kaikille lisäeläkejärjestelmille oikeudellisesti turvatut puitteet.(6)

3.4. Komitea on tyytyväinen komission huomioihin mahdollisista keinoista, joilla voitaisiin luoda eläkerahastoja ja henkivakuutusjärjestelyjä tasapuolisesti kohtelevat sijoitussäännöt. Eri jäsenvaltioiden ammatillisten eläkejärjestelmien erityispiirteiden ja erojen vuoksi komitea on jo suosittanut, että rahastoihin tulisi kulloisenkin eläketuotteen luonteen mukaan soveltaa erillisiä toiminnan vakauden valvontaa koskevia sääntöjä. Jotta varmistetaan, etteivät vakuutusyhtiöt kärsi eläkeinvestoinneissaan kilpailuvääristymistä, jäsenvaltiot, jotka soveltavat tietyntyyppisiin tekniset varaukset kattaviin varoihin (esim. osakkeisiin) tiukkoja määrällisiä rajoituksia, voisivat harkita näiden raja-arvojen madaltamista vakuutusyhtiöiden hoitamien ammatillisten eläkkeiden osalta lisäämättä välttämättä riskejä.

3.5. Komitea kannattaa nykyisten valvontajärjestelmien vastavuoroista tunnustamista parhaana tienä eteenpäin ja toivoo, että sen avulla voidaan saavuttaa nopeaa edistystä. Tällaisella lähestymistavalla varmistettaneen myös, että vakiintuneita kansallisia valvontajärjestelmiä, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaisten eläkejärjestelmien luonne ja erityisvaatimukset, ei muuteta suotta.

3.6. Komitea kiinnittää erityisesti huomiota tuntuviin hallinto- ja muihin kustannuksiin, joita monet erilaiset eläkejärjestelmät - joita säännellään yhtä moninaisin säännöin - aiheuttavat koko EU:n alueella toimiville monikansallisille työnantajille. Komitea toivoo komission esittävän mahdollisimman pian ehdotuksia, joilla helpotetaan EU:n laajuisten työeläkejärjestelmien (toinen pylväs) toteuttamista, mikä on johdonmukaista yhtenäismarkkinoiden laajentuessa, erityisesti yhtenäisvaluutan käyttöönoton yhteydessä. Sitä ennen komitea toivoo pikaista siirtymistä vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmään monikansallisten työnantajien auttamiseksi sillä ehdolla, ettei tämä heikennä eläkeoikeuksien tai sääntelyturvan laatua.

3.7. Komitea on samaa mieltä siitä, että eläkerahastojen investoinnit voivat tuottaa EU:lle huomattavia taloudellisia etuja, kuten komitea on todennut aiemmissa lausunnoissaan.(7) Se katsoo kuitenkin, että tätä on pidettävä toissijaisena vaikutuksena eikä tällaisten investointien päätarkoituksena.

4. Yksityiskohtaisia huomioita

4.1. 2 luku: Yhtenäismarkkinoiden ja euron kanssa yhteensopivat eläkerahastojen toiminnan vakauden valvontaa koskevat säännöt

4.1.1. Tässä luvussa esitetty lähestymistapa on yhdenmukainen vihreän kirjan lähestymistavan kanssa, jota useimmat huomioiden esittäjät, myös komitea(8), tukivat laajasti.

4.1.2. Komitea panee hyvillään merkille, että sen ehdotusta laaja-alaisesta direktiivistä on seurattu. Direktiivin tulisi sisältää yhteiset vähimmäissäännöt lisäeläkejärjestelmille, jotta rahaston jäsenten oikeudet voidaan turvata parhaalla mahdollisella tavalla ja jotta rahoituslaitosten tarjoamien palvelujen välistä reilua kilpailua voidaan edistää.

4.1.3. Komitea kannattaa komission luettelemia vakauden valvontaa koskevia perusvaatimuksia, joihin tulisi lisätä vielä yksi luetelmakohta: "riippumattoman aktuaarin nimittäminen kuhunkin eläkejärjestelmään". Lisäksi komitea korostaa, että eläkerahastojen varat tulee pitää paitsi täysin erillään toimeksiantavien työnantajien varoista myös työnantajien hallinnan ulkopuolella. Varat tulisi antaa hallintoneuvoston kaltaisen riippumattoman elimen hallintaan, ja lisävarotoimenpiteenä lisäeläkejärjestelmän jäsenillä tulisi olla oikeus nimittää jopa puolet hallintoneuvoston jäsenistä.

4.1.4. Komitea uskoo, että joustavalla lähestymistavalla sijoitussääntöjen suhteen saavutettaneen jäsenten kannalta parhaat edut, ja suosittaa, ettei rahastoille aseteta tietyntyyppisiin kohteisiin tehtäviä vähimmäissijoituksia koskevia velvoitteita eikä valuuttojen vastaavuudelle aseteta tiukempia vaatimuksia kuin toiminnan vakauden valvonta edellyttää. Rahastoja tulisi kieltää sijoittamasta enempää kuin 5 prosenttia varoistaan toimeksiantavaan yritykseen, ja ne tulisi velvoittaa huolehtimaan sijoitussalkkunsa tasapainoisuudesta ja monipuolisuudesta. Komitea korostaa kuitenkin, että varovaisuusperiaatetta on noudatettava eikä sijoittamisvapaus saa heikentää asianmukaista riskinhallintaa.

4.1.5. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että viime käden "takuu", jota käytettäisiin, jos eläkerahasto ei kykene hoitamaan vastuitaan, olisi tärkeä turvallisuusmekanismi, mikäli se ei vesitä sijoitusten varovaisuutta koskevaa velvoitetta. Takuun toteuttamiseksi on useita mahdollisuuksia, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan korvausjärjestelmä ja Saksan soveltama pakollinen maksukyvyttömyysvakuutus työnantajien luomille eläkerahastovarauksille. Komitea katsoo, että tärkeintä on luoda toimivat järjestelyt, jos halutaan saada aikaan aidot yhtenäismarkkinat rajanylittävine eläkerahastojäsenyyksineen. Siksi saattaa olla tarpeen kehittää joitain yhteisiä vähimmäisstandardeja.

4.2. 3 luku: Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden helpottaminen

4.2.1. Komissio huomauttaa, että EU:lla on jo tehokkaat säännöt siirtotyöläisiä koskevista ensimmäisen pylvään eläkejärjestelmistä. Tällaisten lisäeläkejärjestelmiä koskevien sääntöjen kapea-alaisuus muodostaa todellisen esteen näihin järjestelmiin kuuluvien kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa.

4.2.2. Komitea on tyytyväinen komission ehdotukseen poistaa jäsenvaltiotason esteet, jotka estävät työntekijöitä käyttämästä perustamissopimuksissa taattuja perusvapauksia.

4.2.3. Komitea on samaa mieltä siitä, että käytännöllisin etenemistapa on seurata asetuksen ETY 1408/71(9) mukaisia pakollisia eläkejärjestelmiä. Tämä lähestymistapa perustuu pikemmin jäsenvaltioiden järjestelmien yhteensovittamiseen kuin niiden yhdenmukaistamiseen.

4.2.4. Komissio aikoo poistaa esteet asteittain ja mainitsee edistysaskeleena toiseen jäsenvaltioon lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 98/49/EY(10). Komitea ilmaisi tukensa tälle direktiiviehdotukselle 25. maaliskuuta 1998 antamassaan lausunnossa(11) ja kehotti komissiota jatkamaan työtä tällä alalla.

4.2.5. Jos direktiivin 98/49/EY kattamaa työntekijäkategoriaa laajennetaan, komitea katsoo, että on syytä säilyttää vaatimus, jonka mukaan tällaiset työntekijät eivät voi samanaikaisesti kuulua sekä isäntävaltion sosiaaliturvajärjestelmään että kotivaltionsa lisäeläkejärjestelmään tai päinvastoin.

4.2.6. Vaikka ehdotetuilla järjestelyillä pystytään todennäköisesti puuttumaan liikkuvien työntekijöiden valtavan enemmistön tilanteeseen, pieni mutta mahdollisesti kasvava osa tällaisista työntekijöistä liikkuu hyvin paljon eikä heillä käytännössä ole kotivaltiota, johon heidän voidaan olettaa palaavan. Tulisi pohtia, voitaisiinko tällaisia henkilöitä varten luoda jonkinlaisia erityisiä yleiseurooppalaisia järjestelyjä.

4.2.7. Aiemmissa lausunnoissaan komitea on korostanut erityisesti kolmea alaa, joilla tarvitaan edistystä:

a) eläkeoikeuksien saamisen ehdot - etenkin joissain jäsenvaltioissa edellytettävä monivuotinen työskentely

b) hankaluudet hankittujen eläkeoikeuksien siirtämisessä jäsenvaltiosta toiseen

c) väliaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa työskentelevien muiden kuin lähetettyjen työntekijöiden asema.

Tämän vuoksi komitea on tyytyväinen tiedonannossa hahmoteltuihin, näitä aiheita koskeviin ehdotuksiin. Lisäksi komitea muistuttaa komissiota kahdesta muusta seikasta, joita se on käsitellyt tästä aiheesta antamissaan lausunnoissa:

- ammatillisiin järjestelmiin ja henkilökohtaisiin järjestelmiin kuuluvien henkilöiden epäyhtenäinen kohtelu

- mahdollisuus laatia yrityksille yleiseurooppalainen ammatillinen eläkejärjestelmämalli.

4.2.8. Komitea on erityisen tyytyväinen tiedonannossa esitettyyn huomioon, jonka mukaan pitkät eläkeoikeuden odotusajat voivat olla naistyöntekijöiden epäsuoran syrjinnän lähde, sillä näiden on miehiä vaikeampaa saavuttaa pitkä yhtäjaksoinen työskentelykausi.

4.2.9. Komitea tunnustaa, että komission osoittamat vaikeudet, jotka liittyvät eläkeoikeuksien siirtoon laskennallisten varausten järjestelmien osalta, ovat käytännön todellisuutta. Komitean mielestä tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että tämän toimintatavan valitsevat työnantajayhtiöt eivät saa siitä ansiotonta etua kilpailijoihinsa nähden. Pakollinen eläkeoikeuksien säilytys- ja uudelleenarviointijärjestelmä, jota sovelletaan työsuhteen päättymisen ja eläkkeen maksun alkamisen välillä, voisi olla tehokas vaihtoehtoinen varotoimenpide.

4.2.10. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä on ehdottanut eläkefoorumin perustamista pohtimaan, kuinka työntekijöiden liikkuvuutta ja lisäeläkkeitä voitaisiin käsitellä. Vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa(12) komitea esitti tiettyjä epäilyksiä taas uuden elimen perustamisesta, mutta se on huomannut työmarkkinaosapuolten kannattavan tätä ehdotusta. Vaikka näyttää siltä, että foorumissa käsitellään pääasiassa lisäeläkkeisiin liittyviä kysymyksiä, komitea ehdottaa, että kaikki suositukset sovitetaan yhteen ensimmäisen pylvään järjestelmiä koskevien sääntöjen kanssa. Komitea osallistuisi mielellään foorumin työhön.

4.3. 4 luku: Kansallisten verojärjestelmien parempi yhteensovittaminen

4.3.1. Jäsenvaltioiden verojärjestelmien monimuotoisuuden ja monimutkaisuuden vuoksi komissio katsoo, että veropoliittinen työryhmä on sopivin foorumi asianmukaisen lainsäädäntöaloitteen laatimiseen. Tätä varten on päätetty perustaa tekninen alaryhmä, joka avustaa veropoliittista työryhmää.

4.3.2. Komitea ymmärtää, että nämä kysymykset ovat monimutkaisia ja jäsenvaltioiden ristiriitaisten lähestymistapojen sovittaminen toisiinsa on vaikeata. Siirtotyöläisten ongelmat ovat kuitenkin todellisia ja polttavia: ilman jonkinlaista verotuksen yhteensovittamista liikkuvuuden nykyiset esteet säilyvät käytännössä ennallaan huolimatta direktiivistä 98/49/EY ja siihen myöhemmin tehdyistä muutoksista. Komitea toivookin, ettei tavoite ensimmäisiä näkökohtia koskevan lainsäädäntöaloitteen aikaansaamisesta vuonna 1999 tai 2000 ole liian optimistinen.

4.3.3. Komitea toteaa, että sovellettava lähestymistapa perustuu kolmeen periaatteeseen:

- ei yhtenäistämistä: suunnitteilla on pikemmin yhteensovittaminen

- ei syrjintää: rajanylittävien sopimusten liian tiukka verokohtelu voi haitata työntekijöiden vapaata liikkuvuutta

- ei tulojen vähenemistä: jäsenvaltioiden verotulot tulee turvata.

4.3.4. Komitea ymmärtää tämän lähestymistavan taustalla olevan pragmatismin, mutta on huolissaan siitä, että "kukaan ei menetä mitään" -periaate voi hidastaa kohtalokkaasti edistystä.

4.3.5. Komitea panee merkille Euroopan yhteisön tuomioistuimen merkittävän roolin eläkkeisiin ja henkivakuutuksiin liittyvien, perustamissopimuksiin kirjattujen kansalaisoikeuksien ylläpitäjänä. Se toivoo, että poliittinen järjestelmä osoittautuu yhtä herkästi reagoivaksi.

4.3.6. Mitä tulee tiedonannossa esitettyihin perusteluihin joko eläkemaksujen verottamisesta (TEE-järjestelmä) tai eläkkeiden verottamisesta niiden maksun yhteydessä (EET-järjestelmä), komitea kannattaa vaihtoehtoa, jossa eläkkeitä verotetaan niiden maksamisen yhteydessä.

5. Päätelmät

5.1. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on aloittanut varsin nopeasti vihreään kirjaan liittyneiden keskustelujen jatkotyöt, ja kannattaa yleisesti ottaen tiedonannon sisältöä.

5.2. Komitea uskoo, että edustavuutensa vuoksi se kykenee avustamaan komissiota tässä kysymyksessä. Tämän vuoksi se ilmaisee olevansa valmis osallistumaan täysipainoisesti kaikkiin tästä aiheesta tehtäviin lisäkuulemisiin.

5.3. Komitea toivoo, että työnsä aloittava komissio jatkaa nopeasti tiedonannossa hahmoteltuihin puitteisiin liittyvää työtä eikä liike pääse pysähtymään.

5.4. Komitea uskoo, että eläkkeiden yhteensovittamisen ja vapauksien säilyttämisen tavoite on kansalaisten yhtenäismarkkinoihin kohdistamien odotusten mukainen.

5.5. Komitea kannattaa näkemystä, jonka mukaan sijoittamista koskeviin sääntöihin tulisi soveltaa joustavaa lähestymistapaa, kunhan tämän vastapainoksi säädetään tehokkaat toiminnan vakauden valvontaa koskevat säännöt riskien hallitsemiseksi. Lisäksi komitean mielestä vastuita tulisi arvioida säännöllisesti ja puolueettomasti vakuutusmatematiikan keinoin.

5.6. Komitea toteaa myös, että takuujärjestelmä antaisi eläkejärjestelmiin kuuluville lisävarmuutta, ja kiirehtii komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, miten se voidaan saada aikaan.

5.7. Komitea kannattaa ehdotuksia, jotka koskevat eläkefoorumin perustamista käsittelemään työntekijöiden vapaan liikkuvuuden esteitä sekä teknisen alaryhmän perustamista avustamaan veropoliittista työryhmää. Tämä vaikuttaa käytännöllisimmältä tavalta edetä näissä monitahoisissa kysymyksissä.

5.8. Komitea huomauttaa, että jos lisäeläkkeiden osuus eläketuloista kasvaa jäsenvaltiotasolla, on yhä tärkeämpää luoda lisäeläkejärjestelmille luotettava ja tehokas toimintaympäristö.

5.9. Komitea kannattaa täysin lisäeläkkeitä koskevia aloitteita, mutta kehottaa kiinnittämään edelleen huomiota myös ensimmäisen pylvään järjestelmien kestävyyden ja jatkuvuuden parantamiseen.

Bryssel 21. lokakuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

(1) KOM(97) 283 lopull., 10.6.1997.

(2) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 114.

(3) Komitea valmistelee parhaillaan lausuntoa aiheesta "Euroopan unionin väestökehitys ja väestötilanne".

(4) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 114.

(5) EYVL C 73, 9.3.1998 s. 114, ja EYVL C 157, 25.5.1998, s. 26.

(6) EYVL C 73, 9.3.1998 s. 114, ja EYVL C 157, 25.5.1998, s. 26.

(7) EYVL C 73, 9.3.1998 s. 114, ja EYVL C 157, 25.5.1998, s. 26.

(8) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 114.

(9) Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä. Asetuksen suomenkielinen päivitetty toisinto on julkaistu EYVL:ssä 30.1.1997.

(10) Neuvoston direktiivi 98/49/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 1998, yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta, EYVL L 209, 25.7.1998, s. 46.

(11) EYVL C 157, 25.5.1998, s. 26.

(12) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 114.