51997IR0388

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Väestöraportti 1997"

(98/C 251/07)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon asiakirjan "Väestöraportti 1997" (),

ottaa huomioon 18. syyskuuta 1997 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 c artiklan neljännen alakohdan mukaisesti tekemänsä päätöksen antaa aiheesta lausunto ja antaa sen valmistelu valiokunta 8:n "Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus Sosiaalipolitiikka Kansanterveys" tehtäväksi,

ottaa huomioon valiokunta 8:n marraskuun 27. päivänä 1997 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 388/97 rev. 2, jonka esittelijä oli Pieter Roscam Abbing,

hyväksyi 13. 14. toukokuuta 1998 pitämässään 23. täysistunnossa (toukokuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

Johdanto

Komissio julkaisi ensimmäisen, pääasiassa yleisiä tilastoja sisältävän selvityksen Euroopan unionin väestötieteellisestä tilanteesta vuonna 1994 ().

Vuoden 1995 väestöraportissaan () komissio keskittyi käsittelemään väestön ikääntymistä ja sen seurauksia. Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasian valiokunta nimitti esittelijäksi Johanna Boogerd Quaakin (ELDR, Alankomaat). Parlamentti hyväksyi Boogerd-Quaakin mietinnön maaliskuussa 1997 (). Esittelijän tavoitteena oli kiinnittää päätöksentekijöiden huomio väestötekijän merkitykseen monilla politiikan aloilla: talouspolitiikassa, työmarkkinapolitiikassa, sosiaaliturvassa, kansanterveydessä, aluepolitiikassa, ympäristöpolitiikassa jne. Boogerd Quaak toteaa mietinnössään, että "poliittiset päättäjät eivät yleensä kiinnitä juuri huomiota tähän tekijään. Toteutettava politiikka perustuu usein olettamukseen, että väestön rakenne on staattinen tekijä, ja sen vuoksi toimet voivat pitkällä aikavälillä osoittautua tehottomiksi".

Asian tiedostaminen etenee hitaasti. Ensimmäisinä väestön ikääntymisen seurauksista varoittivat vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot, jotka ennakoivat huomattavia vanhuuseläkkeiden rahoitukseen liittyviä vaikeuksia lähitulevaisuudessa. Nykyään väestötekijä mainitaan joskus poliittisissa asiakirjoissa, mutta se ei kuitenkaan ole vielä kiinteä osa politiikkaa.

On hyvä merkki, että Euroopan työllisyystilannetta vuonna 1997 käsittelevässä komission asiakirjassa () kiinnitetään laajasti huomiota väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen vaikutukseen työmarkkinatilanteeseen. Mietinnössään sosiaalisen suojelun tilasta Euroopassa (Barbara Weilerin mietintö, PSE, Saksa) () Euroopan parlamentti kehottaa seuraamaan väestökehitystä jatkuvasti, jotta yhteisön sosiaalisen toimintaohjelman jatkuva sopeuttaminen olisi mahdollista perustamissopimuksen uudelleen muotoillun 122 artiklan mukaisesti.

Komissio julkaisi heinäkuussa 1997 väestöraportin (), jossa tällä kertaa keskityttiin käsittelemään kolmea seikkaa: työmarkkinoita, alueellisen ulottuvuuden merkitystä ja väestökehitystä yhteisön jäsenyyttä hakevissa maissa.

Alueiden komitea haluaa raporttiin liittyen puolestaan korostaa aiheen merkitystä ja nostaa esille erityisesti vaikutukset paikallis- ja aluetasolla. Keskeinen kysymys kuuluu, miten alueellisen ja paikallisen väestökehityksen vaikutus tulisi ottaa EU:n politiikassa huomioon?

Nyt käsillä olevan asiakirjan ensimmäisessä luvussa kuvataan lyhyesti väestötilannetta sekä nykyistä ja ennustettavissa olevaa kehitystä. Toisessa luvussa esitellään ne alat, joilla em. väestökehitys vaikuttaa paikallis- ja aluetason politiikkaan. Kolmannessa luvussa selvennetään kehityksen merkitystä EU:n politiikan kannalta, ja neljännessä luvussa esitetään lopuksi konkreettisia suosituksia.

I. Väestökehitys

I.1. Ikääntyminen

Kaikkein huomattavin kehityssuunta on väestön ikääntyminen ja sen vaikutus työvoimarakenteeseen. Tulevina vuosikymmeninä väestökehityksen oletetaan kiihtyvän entisestään ja muuttuvan aiempaa radikaalimmaksi.

Euroopan unionin väestö kasvaa edelleen, mutta kasvuvauhti hidastuu. Samalla Euroopan unionin merkitys koko maailman väestötilanteen kannalta pienenee vähitellen. Huomattavinta on kuitenkin väestöpyramidissa etenkin työikäisten kohdalla tapahtunut muutos. Työssäkäyvien keski-ikä nousee jyrkästi seuraavien vuosikymmenien kuluessa ja yli 65-vuotiaiden ryhmä lähes kaksinkertaistuu. Pääosa suurista ikäluokista on 10 20 vuoden kuluttua saavuttanut eläkeiän. Vanhusten ja huollettavien ryhmä kolminkertaistuu. Toisaalta 15 30vuotiaiden ikäryhmä pienenee sekä absoluuttisesti että suhteellisesti tarkasteltuna. On selvää, että tällä kehityksellä on kauaskantoisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia.

Vaikka väestön ikääntyminen on unionin laajuinen yleinen suuntaus, se vaihtelee nopeudeltaan ja voimakkuudeltaan huomattavasti eri alueilla. Täten myös väestökehityksen muutokset vaikuttavat alueisiin eri tavoin, eri aikaan ja eri laajuudessa. Komission ensimmäisen koheesiokertomuksen () päätelmissä esitetään merkittävä toteamus, että vaikka jäsenvaltioiden väliset erot ovat kaventuneet, alueiden väliset erot ovat kasvaneet entisestään. Niinpä komissio huomauttaakin vuoden 1997 väestöraportissa, että alueiden välillä nykyisin vallitsevat erot saattavat kasvaa vaihtelevan väestökehityksen seurauksena.

I.2. Muuttoliike

Luonnollisen väestönkasvun lisäksi väestön määrään ja rakenteeseen vaikuttaa muuttoliike. Muuttoliikkeestä on erotettavissa useita piirteitä:

1) Euroopan unioniin ja siitä pois suuntautuva muuttoliike. Tämä muuttoliike vaikuttaa EU:n väestön kokonaismäärään. Vuoden 1995 väestöraportissa todettiin, ettei muuttoliike voi täysin korvata syntyvyyden laskusta johtuvaa väestömäärän laskua.

2) Euroopan unionin alueiden välinen muuttoliike. Väestöllä on taipumus muuttaa taloudellisesti houkutteleville alueille. Vuoden 1995 väestöraportissa mainittiin erityisesti eteläisille rannikkoalueille suuntautuva muuttoliike.

3) Kaupunki- ja haja-asutusalueiden välinen muuttoliike. Yhä lisääntyvä kaupungistuminen ja haja-asutusalueiden tyhjeneminen on maailmanlaajuinen suuntaus (). Merkillepantavaa on, että tietyillä alueilla kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike on osaksi sukupuolisidonnaista. Näillä alueilla enemmistö muuttajista on nuoria naisia, jotka hakeutuvat kaupungeissa palvelualan töihin.

Tähän suuntaukseen liittyen on kuitenkin huomautettava, että myös vanhoilla teollisuusalueilla on nähtävissä huomattavaa väestön vähentymistä erityisesti kaupunkialueilla. Väestön vähentyminen näillä alueilla johtuu suurimmalta osin pois suuntautuvasta muuttoliikkeestä ja väestön luonnollisen kasvun pienenemisestä. Tästä aiheutuu yleensä suurta epätasapainoa väestörakenteessa väestön vanhentuessa.

1.3. EU:n laajentuminen

Vaikkei laajentuminen olekaan suuren mittakaavan väestötieteellinen ilmiö, se vaikuttaa unionin väestön määrään ja rakenteeseen. Komission väestöraportin (vuonna 1997) kolmannessa osassa käsitellään tätä aihetta. Komission lausunnossa hakijamaiden jäsenyyshakemuksista (Agenda 2000 "liite") on väestötiedoille omistettu muutama rivi. Vaikka nämä tiedot ovat ko. maan taloudellisten näkymien kannalta selkeästi tärkeitä (kasvumahdollisuudet, tuottavuus, kulutus jne.), väestötietoja ei ilmeisestikään oteta huomioon näitä seikkoja käsittelevissä kohdissa.

Komission selvityksen kohteena olevien kahdentoista hakijamaan väestökehitys poikkeaa jonkin verran jäsenvaltioiden väestökehityksestä. Vastakohtana EU:n vaikkakin hitaalle väestönkasvulle, useimpien hakijamaiden väestö vähenee. Elinikäodote on kaikkiaan EU-maita alhaisempi ja lapsikuolleisuus korkeampi. Myös hakijamaissa väestö ikääntyy, mutta huomattavasti EU-maita vähemmän. Kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike ja maaseudun tyhjeneminen on toisaalta hakijamaissa korostuneempaa.

II. Vaikutus paikalliseen ja alueelliseen politiikkaan

Edellä kuvattu kehitys vaikuttaa paikallis- ja aluetasolla moniin politiikan osa-alueisiin. Joissain tapauksissa, kuten asunto- ja koulutuspolitiikassa, väestökehitystä pidetään päätöksenteon perusosana. Toinen esimerkki on harvaan asutuille alueille tarkoitetun tavoitteen 6 luominen.

Ottaen huomioon jäsenvaltioiden väliset erot väestönmuutos vaikuttaa vaihtelevasti seuraavilla aloilla:

Työmarkkinat

Työvoimarakenteen muutos tuntuu voimakkaana aluetasolla. Monesti ajatellaan, että väestön väheneminen ratkaisee työttömyysongelman. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, mikäli työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät vastaa toisiaan. Väestökehitys vaikuttaa työvoiman määrään, rakenteeseen ja laatuun. Työmarkkinapolitiikkaa suunnitellessa on väestötekijä paikallaan ottaa huomioon. Väestömuutoksen vuoksi nykyään toteutettavilla toimilla ei ehkä päästäkään toivottuun tulokseen tai niillä onkin kielteinen vaikutus. Esimerkiksi työikäisen väestön vähetessä ei varhaiseläkkeelle siirtymisen suosiminen ehkä olekaan oikea toimintamalli. Väestökehityksen ennakointi voi myös johtaa päätelmään, että uusien työpaikkojen luomisen lisäksi myös muita passiivisempien väestöryhmien työllistettävyyden parantaminen on tarpeen. Työvoiman kysynnän lisääntyminen tarjoaa tulevina vuosikymmeninä nuorille, naisille, vanheneville työntekijöille ja siirtolaisille hyvät mahdollisuudet. Työvoimapotentiaalin liikkeelle panemiseksi tarvitaan erityisiä koulutusponnisteluja. On ryhdyttävä toimiin työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että työmarkkinoilla naiset ovat miehiin verrattuna edelleen epäedullisessa asemassa. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Koulussa poikia koulutetaan yhä perinteisesti "miehisten" alojen, kuten teollisuuden, maatalouden jne. palvelukseen. Tyttöjä koulutetaan palveluammatteihin. Palvelualalla vallitsee korkeasuhdanne.

Alueellinen talouskehitys

Alueelliset kehityssuunnitelmat liittyvät läheisesti työmarkkinapolitiikkaan. Talouskehitys riippuu paljolti käytettävissä olevan työvoiman laadusta. On odotettavissa, että huomattavan monilla alueilla aktiiviväestön määrä kääntyy laskuun ennen vuotta 2004 (). Tällä voi olla huomattava vaikutus alueiden taloudelliseen kasvuun ja tuottavuuteen. Väestösuuntausten mahdollisten kielteisten vaikutusten torjumiseen tähtäävät taloudelliset ja työmarkkinapoliittiset toimet tulee toteuttaa aluetasolla ja ne tulee suunnata alueellisten erityisolojen mukaisesti. Edellä mainitut tietyille kohderyhmille suunnatut koulutus- ja erityistoimet voidaan sopeuttaa alueellisten työmarkkinoiden erityistarpeisiin.

Eläkkeet ja kansanterveys

Koska 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus tulee kasvamaan huomattavasti, nämä alat joutuvat sopeutumaan nopeisiin ja perusteellisiin muutoksiin. Kyseinen ikäryhmä tulee jakaantumaan aktiivisiin ja terveisiin eläkeläisiin ja erittäin vanhoihin, muista riippuvaisiin ihmisiin, jotka tarvitsevat paljon sairaanhoito- ja lääkäripalveluja. Lisäksi eliniänodotteen piteneminen merkitsee, että ihmiset ovat eläkkeellä entistä kauemmin. Eläkeläisten joukon kasvamisen ja eläkeajan pitenemisen vuoksi nykyisen eläkejärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä. Monissa jäsenvaltioissa uudistukset on jo pantu alulle.

Vanhusten terveydenhuollosta aiheutuvat kustannukset tulevat kasvamaan eksponentiaalisesti. Tekniikan kehittyminen, lisääntyvä terveydenhuoltopalvelujen käyttö ja odotettavissa olevan eliniän piteneminen nostavat menot ennätystasolle.

Monissa jäsenvaltioissa eläkkeet ja kansanterveys kuuluvat paikallis- ja aluetason vastuulle niin hallinnollisesti kuin rahoituksellisestikin. Näin ollen juuri nämä tasot törmäävät väestömuutoksen seurauksiin. Sekä paikallis- ja alueviranomaisten että valtakunnallisten ja eurooppalaisten päättäjien tulisi ottaa tämä huomioon. Vallitsevan väestötilanteen lisäksi näiden tahojen laatiman politiikan tulisi perustua väestökehityksen suuntauksiin.

Koulutus, asuntopolitiikka, palvelut

Sama koskee koulutusta, asuntopolitiikkaa ja julkisia palveluja. Väestötekijä on niihin liittyvässä poliittisessa päätöksenteossa ratkaiseva, koska ne suunnataan paikalliselle väestölle. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat osittain ottaneet väestötekijän huomioon politiikassaan. Asuntopolitiikassa tulee esimerkiksi väestön määrän lisäksi ottaa huomioon myös väestön rakenne (eri ikäryhmät, lapset, eläkeläiset jne.), perherakenteen muuttuminen ja muuttoliike. Myös tässä yhteydessä on väestömuutoksen kiihtymisen vuoksi suositeltavaa tarkastella väestötekijää laajasta ja pitkän aikavälin näkökulmasta.

Aluesuunnittelu, perusrakenteet

Aluesuunnittelu, kaupunkisuunnittelu ja perusrakenteet ovat aloja, joilla nykyisen ja tulevan väestön tarpeisiin vastaaminen edellyttää pääasiassa pitkän aikavälin suunnittelua. Väestön määrän ja rakenteen muuttuminen, muuttoliike ja perherakenteen muutokset vaikuttavat myös ympäristöön. Alueiden komitea on jo aiemmissa lausunnoissaan käsitellyt kaupungistumiseen ja maaseudun tyhjenemiseen liittyviä seikkoja ja ottanut myös väestötekijän asianmukaisesti huomioon.

III. Vaikutus Euroopan unionin politiikkaan

Useimpia niistä EU:n politiikan osa-alueista, joihin väestötekijä vaikuttaa, on jo käsitelty edeltävässä luvussa: talouspolitiikka, työllisyyspolitiikka, sosiaalipolitiikka ja kansanterveys. Väestötekijä vaikuttaa kuitenkin epäsuorasti moneen muuhun alueeseen kuten maatalouteen, ympäristöön, liikenteeseen ja koulutukseen. Komission kertomus nuorista maanviljelijöistä ja maatilojen toiminnan jatkamisen ongelmasta () on tästä hyvä esimerkki.

Tässä suhteessa tärkein politiikan alue on kuitenkin yhteiskunnallinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus.

Komission ensimmäisessä kertomuksessa taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta, jossa arvioitiin yhteenkuuluvuuspolitiikan tuloksia, todettiin, että jäsenvaltioiden välillä vallitsevat sosiaaliset ja taloudelliset erot pienenevät, mutta kaikkein rikkaimpien ja köyhimpien alueiden väliset erot kasvavat. Vuoden 1997 väestöraportista voidaan tehdä mm. se johtopäätös, että Euroopan eri alueet poikkeavat väestörakenteeltaan huomattavasti toisistaan ja ettei väestö jakaudu Euroopassa tasaisesti. Raportin sisältämistä kartoista ilmenevät selvästi jäsenvaltioiden alueiden väestöerot. Tulevien kahdenkymmenen vuoden aikana väestö tulee kasvamaan viidesosassa Euroopan alueista; suurimmassa osassa alueista väestötilanne säilyy nykyisellään ja joillain alueilla väestömäärä on jo kääntynyt laskuun. Negatiivinen väestönkasvu, työikäisen väestön ikääntyminen ja muita vauraammille alueille suuntautuva muuttoliike ovat tekijöitä, jotka väistämättä vaikuttavat kielteisesti alueiden yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Talouspolitiikassa, sosiaalipolitiikassa, työmarkkinapolitiikassa, koheesiopolitiikassa ja rakennepolitiikassa on otettava huomioon väestökehitys, pikemmin kuin kulloinkin vallitseva väestötilanne. Mainituilla politiikan aloilla voidaan onnistua ainoastaan, mikäli ne pystytään sopeuttamaan joustavasti alueellisiin oloihin; muussa tapauksessa ne vain kasvattavat alueiden välisiä eroja. Samalla kuitenkin jälleen painotetaan, että politiikan eri osa-alueilla tarvitaan koordinointia unionin tasolla.

Tätä seikkaa on tarkasteltava myös unionin laajentumisen kannalta. Komission väestöraportista vuonna 1997 käy selvästi ilmi, että hakijamaiden väestötilanne poikkeaa EU:n keskiarvosta jonkin verran. Mikäli myös näissä maissa on tarkoitus soveltaa tulevaisuudessa EU:n politiikkaa, on alueellisen eriyttämisen tarve entistäkin suurempi.

Rakennerahastot ja koulutus

Lienee ilmeistä, että aktiivisen työmarkkinapolitiikan asteittainen tehostaminen ja lisäpanostus etenkin työmarkkinoille huonosti sijoittuvien ryhmien koulutukseen on tarpeen. Tietyillä aloilla ja alueilla ilmenee jo työvoimapulaa, mutta samaan aikaan suuri joukko ihmisiä on jäänyt työmarkkinoiden ulkopuolelle tai he eivät enää ole aktiivisia. Työikäisen väestön ikääntyminen ainoastaan pahentaa tätä ongelmaa. Kuten Delorsin valkoisessa kirjassa vuodelta 1993 todetaan, meillä ei lähitulevaisuudessa ole varaa jättää henkilöresursseja hyödyntämättä. Politiikan tavoitteena tulee olla työvoiman tehokas hyödyntäminen. Eräissä jäsenvaltioissa esim. suurin osa 50 60-vuotiaista ei enää ole aktiivisesti mukana työmarkkinoilla (). Politiikan tavoitteena tulisi eläkeiän nostamisen sijasta olla iäkkäiden työntekijöiden työllistettävyyden säilyttäminen. Yksityissektorilla kokeilunhaluiset tahot ovat myöntäneet, että iäkkään työntekijän kouluttaminen voi itse asiassa olla hyvä sijoitus.

Hallinnon kaukokatseisuus on olennaista jotta ymmärretään, että rakennerahastoja ja unionin koulutusohjelmia ei pidä kohdistaa ainoastaan nykyiseen työvoimaan, vaan niiden tulee myös ennakoida työmarkkinoiden tarpeet tulevalla vuosikymmenellä. Muita epäedullisemmassa asemassa olevien ryhmien työllistettävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

IV. Päätelmät

Alueiden komitea

katsoo, että väestömuutoksella on merkittävä vaikutus talouden moniin osa-alueisiin, ennen kaikkea työmarkkinoihin sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyen,

katsoo, että se vaikuttaa moniin paikallis- ja alueviranomaisten vastuualueisiin, on erittäin huolissaan siitä, ettei väestökehityksen suuntauksista olla tietoisia tai että niitä aliarvioidaan, ja on vakuuttunut, että talous- ja työllisyyspolitiikka voi olla tehokasta ainoastaan, mikäli väestötilanne otetaan huomioon.

Komitea katsoo lisäksi, että unionin suunnitteilla oleva laajentuminen todennäköisesti vaikuttaa huomattavasti unionin työvoiman väestörakenteeseen.

Se on tyytyväinen komission väestöraporttiin vuodelta 1997 ja etenkin sen alueellisia suuntauksia käsittelevään osaan.

Se tukee vuoden 1995 väestötilannetta käsitelleen Euroopan parlamentin antaman mietinnön päätelmiä.

Se on tyytyväinen siihen, että komissio on ottanut väestötekijän huomioon hiljattain antamassaan työllisyystiedonannossa ja kannustaa komissiota toimimaan jatkossa samoin ja ottamaan huomioon unionin alueiden väliset väestöerot.

Se kehottaa neuvostoa, Euroopan parlamenttia, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia sisällyttämään väestötekijän politiikkaansa.

Se on huolissaan alueellisen epätasapainon lisääntymisestä Euroopassa sekä katsoo, että on tarpeen seurata tarkkaan väestökehityksen vaikutusta tähän suuntaukseen, ja toistaa ehdotuksensa käyttää rakenne- ja koheesiorahastoja ennakoivasti.

Se huomauttaa, että käsiteltävän ajanjakson, eli kahden tai kolmen vuosikymmenen kuluessa unioniin liittyy uusia, väestörakenteeltaan nykyisestä EU:sta poikkeavia maita, ja pitää järkevänä, että asiaankuuluvilla aloilla hallinto varautuu tähän etukäteen.

Se kehottaa komissiota selvittämään EU:n alueiden ja hakijamaiden väestökehityksen suuntauksia entistä tarkemmin kaupungistumisen, maaseudun autioitumisen, työmarkkinavaikutusten ja alueiden suhteellisen kilpailukyvyn kannalta.

Sen mielestä kysymyksen tulee jatkuvasti kuulua poliittiselle asialistalle ja vaatii sen vuoksi komissiota seuraamaan tarkasti EU:n jäsenvaltioiden ja yhteisön jäsenyyttä hakevien valtioiden väestökehitystä sekä esittämään huomionsa vuosikertomuksessa.

Se huomauttaa, että tarvitaan erityistoimia, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa entistä paremmin työmarkkinoilla, korostaa unionin ohjelmien ja rahastojen merkitystä tässä yhteydessä ja on sitä mieltä, että rahastoja on käytettävä ennakoivasti alueilla, joilla väestökehityksen suuntaus uhkaa kiihdyttää talouden taantumista.

Se korostaa eräiden jäsenvaltioiden paikallis- ja alueyhteisöjen velvollisuuksia eläke- ja sosiaaliturvan sekä kansanterveyden alalla.

Se varoittaa jäsenvaltioita lyhytnäköisestä rahoitus-, sosiaaliturva- ja eläkepolitiikasta, josta saattaa aiheutua, etenkin talous- ja rahaliitto huomioon ottaen, kohtuuton taloudellinen taakka seuraavalle sukupolvelle.

Lopuksi se kehottaa puheenjohtajaansa toimittamaan tämän päätöslauselman edelleen komissiolle, neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle.

Bryssel, 14. toukokuuta 1998.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Manfred DAMMEYER

() KOM(97) 361 lopull.

() KOM(94) 595 lopull.

() KOM(96) 60 lopull.: "Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin väestötilanne (1995)".

() A4-0042/97 (PE 218.695): Euroopan parlamentin 14. maaliskuuta 1997 hyväksymä "Päätöslauselma komission raportista Euroopan unionin väestötilanteesta (1995)". Esittelijä: Johanna Boogerd-Quaak, työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta; EYVL C 115, 14.4.1997, s. 238.

() KOM(97) 479 lopull.: "Komission kertomus: työllisyys Euroopassa 1997 työllisyyssuunnitelma vuodelle 2000: tiivistelmä".

() A4 0291/97 (PE 223.120 fin) 6. marraskuuta 1997 hyväksytty mietintö (esittelijä: Barbara Weiler, PSE, Saksa) aiheesta "Komission tiedonanto Sosiaalisen suojelun nykyaikaistaminen ja kohentaminen Euroopan unionissa", KOM(97) 102 lopull., EYVL C 358, 24.11.1997, s. 51.

() KOM(97) 361 lopull. "Väestöraportti 1997".

() KOM(96) 542 lopull./2. "Komission ensimmäinen kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta Lopullinen versio".

() Tämä suuntaus oli YK:n julkaiseman maailman väestöraportin aiheena vuonna 1996.

() Väestöraportti 1997, kartta 3, s. 14 bis.

() KOM(96) 398 lopull. "Komission kertomus Nuoret maanviljelijät ja maatilojen toiminnan jatkamisen ongelma".

() Esim. Alankomaissa ainoastaan 27 % tästä ikäryhmästä osallistuu aktiivisesti työelämään.