51997IR0422

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Kaupunkeihin suuntautuva kulttuurimatkailu ja sen työllisyysvaikutus"

(98/C 251/05)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon työvaliokuntansa 11. kesäkuuta 1997 ja 18. helmikuuta 1998 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 c artiklan 4 kohdan mukaisesti tekemät päätökset antaa lausunto aiheesta "Kaupunkeihin suuntautuva kulttuurimatkailu ja sen työllisyysvaikutus" ja antaa lausunnon valmistelu valiokunta 4:n "Taajama-alueita koskevat asiat" tehtäväksi,

ottaa huomioon aiheesta "Komission tiedonanto: kulttuurinäkökohtien ottaminen huomioon Euroopan yhteisön toiminnassa" () antamansa lausunnon CdR 206/96 fin () ja aiheesta "Komission tiedonanto: Koheesiopolitiikka ja kulttuuri työllisyyden edistäminen" () antamansa lausunnon CdR 69/97 fin (),

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon "Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa" () ja komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevan yhteisön aloitteen perustamisesta (),

ottaa huomioon valiokunta 4:n "Taajama-alueita koskevat asiat" 14. tammikuuta 1998 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 422/97 rev. 3, jonka esittelijä oli Mary Freehill,

ottaa huomioon että vaikka kaupunkikulttuuria on jo pitkään arvostettu kaupunkien uudistamisessa niiden maineen parantajana, fyysisen kehityksen osatekijänä, matkailun lisääjänä ja taloudellisen rakennemuutoksen vaikutusten pehmentäjänä, kulttuurin tarjoamia mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole taajamapolitiikassa tunnustettu kokonaan tai nimenomaisesti,

hyväksyi 13. 14. toukokuuta 1998 pitämässään 23. täysistunnossa (toukokuun 13. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Kulttuuriperinnön monimuotoisuus sekä elinvoimainen luovuus taiteen ja kulttuurin aloilla ovat Euroopan kaikkein arvokkaimpia asioita. Kaupunkialueita pidetään entistä enemmän osana kansallista kulttuuriperintöä sekä kulttuuri- ja matkailutarjonnan kehtona. Tämän kulttuuriperinnön osan suojeleminen ja laadukas kulttuuritarjonta lisäävät osaltaan kaupunkialueiden puoleensavetävyyttä. Sijoituskohteiden valintaan vaikuttavana tekijänä ja kaupunkimatkailun perustana ne ovat saaneet myös taloudellista arvoa. Kulttuuriperinnön tarjoamia ja uusia innovaatiomahdollisuuksia ei ole vielä täysin hyödynnetty, vaikka Euroopan komissio onkin myöntänyt, että koheesiopolitiikan sekä kulttuurin ja sen työllisyysvaikutusten välillä on suora yhteys.

1.2. Tämän lausunnon keskeisenä teemana on kulttuurimatkailu ja etenkin sen kaupunkeihin vaikuttaviin taloudellisiin ja työllisyysnäkökohtiin keskittyminen. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että alueiden komitean mielestä nämä näkökohdat olisivat kaikkein tärkeimpiä. Komitea onkin useissa muissa lausunnoissaan korostanut kulttuuritoiminnan merkitystä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, alueellisen identiteetin ja paikallisyhteisön kehittymisen kannalta niin taajamissa kuin haja-asutusalueilla.

1.3. Euroopan komissio myöntää kuitenkin, että "kulttuuritoiminta on erityisen tunnusomaista Euroopan kaupungeille" (). Vaikka kulttuurimatkailu on tiedonannossa toistuva aihe, sen työllisyysvaikutusta ja vaikutuksen voimakkuutta ei juurikaan käsitellä. Kun otetaan huomioon akuutin työttömyyden keskittyminen taajamiin, korostuu kulttuurin taloudellisten vaikutusten merkitys kaupunkialueilla kuitenkin entisestään. Eräissä kaupungeissa puutteen mittasuhteet uhkaavat vahingoittaa yhteiskunnan peruskudosta ja tämä tarjoaa kasvualustan uusille ja usein eripuraa levittäville alakulttuureille.

2. Kulttuurin panos taloudelliseen kehitykseen

2.1. Kulttuuri osa-alueineen vaikuttaa merkittävällä tavalla alueen sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Kulttuuri ja siihen liittyvä toiminta työllistää sekä suoraan että epäsuorasti. Luomalla myönteisen kuvan ja lisäämällä alueen puoleensavetävyyttä se on yhä merkittävämpi näkökohta valittaessa kohteita uusille sijoituksille. Myös yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti taantuneiden alueiden elvyttämisessä kulttuuri on erittäin tärkeä keino. Tässä yhteydessä se voi myös näytellä myönteistä osaa yhteiskunnallisen integraation edistäjänä.

2.2. Korostettaessa kulttuurin suoraa hyötyä alueen taloudelle katsotaan kulttuurimatkailun usein tarjoavan eniten mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseksi. Vaikka perustamissopimuksen 128 artiklan 4 kohdan mukaan yhteisön tulee ottaa kulttuurinäkökohdat huomioon kaikilla toiminnan aloilla, ei kulttuuria mainita rakennerahastoasetuksissa erikseen. Taloudellisten etujen lisäksi matkailun arvo onkin siinä, että se auttaa muuttamaan etenkin päättäjien siihen ja kulttuuriperintöön kohdistuvia asenteita. Kulttuurimatkailu auttaa siten kulttuuria tukevien hankkeiden havainnollistamisessa ja on selkeä esimerkki kulttuurin tarjoamasta taloudellisesta hyödystä.

2.3. Vaikka kulttuuri ja matkailu ovatkin pitkälti toisistaan riippuvaisia, voivat niiden ensisijaiset tavoitteet tämän vuoksi kuitenkin olla huomattavan erilaisia. Tämä haittaa joskus yhteistyön sujumista. Eroja ilmenee usein kun:

valmisteluaikojen suunnittelun pohjana olevat aikavälit ovat erilaisia;

syntyy erimielisyyttä tuotteen määrittelystä ja arvostuksesta;

heikot markkinatiedot rajoittavat aloitteita erityisaloilla;

kulttuurituotteiden tuottajat markkinoivat ja edistävät tuotteidensa menekkejä itse, ja tuotteet ovat näin ollen harvoin mukana matkailun markkinointi- ja edistämisverkostoissa;

kulttuuriomaisuuden asiaton käyttö matkailutarkoituksiin saattaa aiheuttaa toimintahäiriöitä ja kielteisiä muutoksia.

Kulttuurimatkailumarkkinat ovat monimutkaiset ja segmentoituneet eikä niitä läheskään aina tavoiteta kaikkein tehokkaimmin perinteisten matkailukanavien kautta.

3. Kaupunkimatkailu

3.1. Monissa Euroopan kaupungeissa ilmenevät ja etenkin niiden perinteisiin talouden aloihin kohdistuvat vaikeudet ovat korostaneet matkailualan merkitystä. Kaupungit tiedostavat matkailun tarjoamat mahdollisuudet entistä paremmin, koska kaupungin matkailutoiminnan vahvistaminen voi parantaa alueen talousrakennetta ja koska matkailu nojaa paikallisiin pk-yrityksiin, jotka usein ovat alueen talouden kivijalka. Matkailun osuus sai myös muodollisen tunnustuksen työllisyyden ja matkailun osuutta työttömyyden torjunnassa käsitelleeltä matkailuasiain neuvostolta (26. marraskuuta 1997). Komission tiedonannossa "Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa" () korostetaan myös kaupunkimatkailun merkitystä paikallistalouden kasvun edistäjänä. Siinä kehotetaan lisäksi kiinnittämään tähän seikkaan enemmän huomiota unionin toiminnan taajamaulottuvuutta kehitettäessä.

3.2. Ongelmia kuitenkin ilmenee tarkasteltaessa kaupunkimatkailun vaikutuksia ja sen tulevaa kehitystä. Kaupunkimatkailun rooli taajamien uudistamisen ja yhteiskunnallis-taloudellisen kehityksen välineenä on helpompi ymmärtää etenkin paikkakunta- ja aluetason perustilastojen avulla. Vaikka Euroopan unioni on ponnistellut () ja jatkaa ponnisteluja matkailualan tilastojen keräämisen ja yhdenmukaisten matkailun tarjontaa ja kysyntää koskevien tietojen levittämisen varmistamiseksi, on tehtävä lisää työtä tilastojen kehittämiseksi ja niiden vertailukelpoisuuden parantamiseksi taajamien osalta. Koska matkailutilastojen ajantasaistaminen perustuu joissain tapauksissa vapaaehtoisuuteen, ne eivät myöskään ole kovin luotettavia. Lisäksi tietoja kerättäessä on usein eroja sen suhteen kenet lasketaan matkailijaksi/vierailijaksi.

3.3. Eräät kaupungit ovat kehittäneet johdonmukaisen matkailustrategian, mutta osa kaupungeista ei pidä matkailua tulevan kehityksen kannalta tärkeänä. Kaupunkien välisen kilpailun kiristyessä väitellään yhä enemmän siitä, miten kaupunkimatkailun tuottamia arvoja voitaisiin lisätä. Matkailun kehittämisen ja matkailupolitiikan suunnittelun organisointi kuitenkin vaihtelee, eikä osassa kaupunkeja matkailutoimintaa juuri suunnitella. Kulttuurimatkailua pidetään toisin sanoen usein vasta kehittyvänä alana, jota taajamissa voidaan hyödyntää korvaamaan perinteisten alojen teollisuustyöpaikkojen menetystä. Kun otetaan huomioon palvelualalla ja teollisuuden palveluksessa toimivan työvoiman erilaiset taidot, voivat matkailun tarjoamat mahdollisuudet osoittautua kuitenkin rajallisiksi.

3.4. On kuitenkin paikallaan korostaa, etteivät kaikki kaupungit voi turvautua turismiin tai kulttuurimatkailuun etsiessään moottoria taloudelliselle kehitykselleen.

3.5. Tarkasteltaessa lähemmin taajama-alueen roolia matkailun kehittämisessä on seuraavien kolmen perusehdon täyttyminen välttämätöntä:

Kaupungilla täytyy olla myönteinen tai mielenkiintoinen imago. Matkailijat tulee vakuuttaa siitä, että he tulevat viihtymään. On kuitenkin vaikea arvioida, missä määrin mielikuva vaikuttaa matkakohteen valintaan ja miten se vastaa tarjottavan matkailutuotteen laatua.

Matkailutuotteen tulee olla laadukas ja tuotevalikoiman kattava. Kaupungin tulee pystyä tarjoamaan laadukkaita pääkohteita ja -tuotteita sekä kaikki oheispalvelut (majoitus, ravintolapalvelut, kuljetus, neuvonta jne.). Näiden tuotteiden tulee vastata kaupunkiin liitettävää mielikuvaa ja olla omaperäisiä.

Kaupungin tulee kyetä kehittämään matkailua tehokkaasti pitkällä aikavälillä. Tämä kattaa matkailutuotteen ylläpitämisen, hyvin koulutetun työvoiman tarjonnan ja tehokkaat markkinointikampanjat.

3.6. Kulttuurin ja kulttuurimatkailun kehittämisen tulee olla osa eheää monialaista näkemystä. Olennainen osa tätä prosessia on kaupungin ja matkailun kehittämisstrategian luominen. Tämä prosessi vaatii paikallishallinnolta paljon asiantuntemusta ja järjestelykykyä sekä taloudellisia voimavaroja. Hallinnon ja yksityisyritysten strateginen yhteistyö, sekä hallinnon tasojen väliset että hallinnon ja yksityisten väliset kumppanuudet, ovat välttämättömiä kaupunkeihin suuntautuvan kulttuurimatkailun kehittämiseksi. Myös kaupunkien välistä yhteistyötä on helpotettava kokemusten vaihtamiseksi ja tiedon välittämiseksi siitä, miten paikallista kulttuuripääomaa voidaan parhaiten hyödyntää.

3.7. Eurooppalaisen vertailevan taajamatutkimuksen laitoksen EURICURin (European Institute for Comparative Urban Research) vuonna 1993 tekemässä vertailututkimuksessa vapaa-ajan toimintojen ja matkailun panoksesta taajama-alueiden elvyttämiseen korostettiin kaupunkimatkailun kasvua ja kulttuurimatkailun merkitystä. Vaikka tutkimus antoi vain vähän määrällistä tietoa taloudellisista vaikutuksista ja saavutettavasta työllisyystasosta, siinä esitettiin muutamia yleisiä havaintoja:

kaupungeilla ei ole yhteistä kulttuuri- ja matkailunäkemystä;

koulutus ja työllisyysmahdollisuuksien koordinointi on tarpeen;

tietyt matkailuun liittyvät toiminnot kärsivät ammattitaidon puutteesta ja kyvyttömyydestä ylläpitää määrätty taso;

kulttuurilaitosten ja yksityisen sektorin välistä kumppanuutta on kannustettava;

kulttuuritoiminnan ja -kohteiden kytkeminen kaupungin perusrakenteisiin kannattaa;

kulttuuritapahtumia koskevan strategian laatiminen, tapahtumakauden pidentäminen ja tapahtumien hajauttaminen kaupungin eri puolille on tarpeen;

keinotekoisia mielikuvia tulee välttää (kaupunki teemapuistona).

3.8. Kaupunkien tulee näin ollen sijoittaa kulttuuriperusrakenteisiinsa, tukea kulttuurin tuotantoa ja investoida henkilöresursseihin pystyäkseen vastaamaan kehityksen tarpeisiin. Myös asukkaat tulee saada toimintaan mukaan ja lisäksi on hyödynnettävä kaupungin kulttuurialan ja -toiminnan omia mahdollisuuksia.

3.9. Taajama-alueiden kulttuurivoimavarojen kehittäminen voi myös parantaa kaupungin puoleensavetävyyttä konferenssimatkailun kaltaisella kasvavalla alalla. Liikematkailu voi myös täydentää kaupunkien kulttuuritoimintaa. Tämä matkailun ala on merkittävä (arvoltaan 162 miljardia ecua vuonna 1995) ja se tuottaa sivutoimintojensa kautta suoran liikevaihtonsa 1,5 2-kertaisesti. Mikäli eurooppalaiset kaupungit haluavat säilyttää vahvat asemansa näillä markkinoilla, niiden tulee pysyä maailmanlaajuisen kilpailun kärjessä korostamalla korkeatasoista osaamistaan ja monipuolista tuotevalikoimaansa etenkin tarjolla olevien kohteiden ja kulttuurin osalta. Tämän vuoksi sekä kulttuuri- että liikematkailun kehittämisen suunnittelun tulee olla johdonmukaista.

4. Kulttuuripolitiikan ongelmat

4.1. Kulttuuriin liittyvä perusongelma on kulttuurin yleiseurooppalaisen määritelmän puuttuminen. Kulttuurin ja siihen laajasti liittyvien toimintojen moninaisuuden vuoksi on täsmällisten ja toimivien määritelmien kehittäminen kulttuurialalla vaikeaa. Moniarvoisen kulttuurin merkitys on joka tapauksessa sisällytettävä kehitettävään määritelmään ja tuotava siinä korostuneesti esiin.

4.2. Jos kulttuurin ja siihen liittyvien toimintojen määritteleminen on monimutkaista, on kulttuurin ja kulttuurimatkailun työllisyysvaikutuksen ilmaiseminen lukuina olennaisesti hankalampaa. Yhteisymmärryksen puute työllisyysvaikutuksen mittausmenetelmistä ja varsinaisesta mittaamisesta ei koske pelkästään kulttuuritoimintaa. Koska standardimenetelmää ei ole olemassa, saatavilla oleva tieto on varsin hajanaista eikä siksi sovellu järjestelmällisesti tulkittavaksi. Komissio on pannut alulle useita tutkimuksia, joiden tavoitteena on parantaa työllisyysvaikutusten ja rakennerahastoista annettavan tuen vaikutusten ymmärtämistä ja laskemista. Kulttuurin ja kulttuurimatkailun kohdalla tilanne on vielä vaikeampi, koska alalla tehtyjen sijoitusten määrää on vaikea arvioida, työllisyysvaikutuksista puhumattakaan.

On kuitenkin arvioitu, että lukuina ilmaistut kulttuuriin tehdyt sijoitukset voivat perusrakenteisin tehtyihin sijoituksiin verrattuina vaikuttaa yhtä merkittävästi tietyn alueen puoleensavetävyyteen. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon myös kulttuuri-investointien laadullinen vaikutus.

4.3. Vaikka kulttuurin tai taiteen perustoiminnat alamuotoineen voi olla helppo tunnistaa, on olemassa niitä edeltäviä ja tukevia toimintoja ja aloja, jotka joko kuuluvat käytettyyn määritelmään tai on jätetty sen ulkopuolelle. Tämä yleensä riippuu määritelmän käyttötarkoituksesta ja siten tietojen keräämistavasta. Eräissä jäsenvaltioissa kulttuurielinkeinoa ei ole määritelty tai sitä ei mainita erikseen työllisyystietojen keräämiseen käytettävässä ammattiluokituksessa. Tämä vaikeuttaa kulttuurin liittyvän toiminnan epäsuorasti synnyttämien työpaikkojen määrän laskemista entisestään.

4.4. Eräissä jäsenvaltioissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että kulttuuriala työllistää huomattavasti etenkin nuoria ja että se tarjoaa naisille keskimääräistä paremmat mahdollisuudet. Vaikka suurin osa kulttuurialan työstä on itsenäistä freelance- tai osa-aikatyötä, ovat eräät kulttuurin alasektoreista riippuvaisia vapaaehtoisesta, matalapalkkaisesta tai tuetusta ja voittoa tavoittelematta järjestetystä työstä.

4.5. Kulttuurielinkeinon työllistämismahdollisuuksien täyden toteutumisen tiellä on kuitenkin mm. seuraavia esteitä:

Alan ammattitaitovaatimusten lisääntyminen, mistä oppilaitokset eivät usein ole tietoisia.

Ala voi olla sisäänlämpiävä ja suhtautuminen yhteistyöhön ja kumppanuuteen saattaa olla torjuvaa. Tämä vaikuttaa myös "kulttuurituotteen" laatuun.

Ala voi olla joiltain osiltaan elitistinen.

4.6. Kulttuuri on muihin elinkeinoaloihin verrattuna kuitenkin huomattava työllistäjä. Se pystyy myös rohkaisemaan vähän koulutettuja, vammaisia tai työelämän ulkopuolelle jääneitä palaamaan tavallisille työmarkkinoille.

5. Eurooppalaiset kulttuurikaupungit

5.1. Euroopan kulttuuripääkaupungin valitseminen voi olla valitun kaupungin kulttuurin ja kulttuurimatkailun piristämisen kannalta perustavan tärkeää. Eräät kaupungeista ovat onnistuneet toisia paremmin rakentamaan jatkoa kulttuuripääkaupunkivuoden saavutuksille. Vuosi kulttuuripääkaupunkina kuitenkin lisää varmasti kaupungin houkuttelevuutta kulttuurimatkailukohteena, luo kaupunkien ja kulttuurilaitosten välisiä epävirallisia verkkoja ja innoittaa sekä julkista että yksityistä sektoria toimintaan.

5.2. Useimmat kulttuuripääkaupungit käyttivät nimitystä itsensä mainostamiseen. Vaikka tämä on hyväksyttävää, on kuitenkin tarpeen parantaa esisuunnittelun tasoa ja siten varmistaa sovellettavien toimintasuunnitelmien ja toimielinten välisen vuorovaikutuksen tehostaminen. Myös siirrettävyyden ja innovaation liittäminen mukaan kokeilutoimin ja -hankkein on paikallaan.

5.3. Tämän vuoksi on tärkeää järjestää tehokas seuranta ja siten korostaa saatua oppia ja kehitettyjä uusia toimia. Tarvittavan kulttuuri- ja matkailualojen välisen ymmärtämyksen luominen voi tältä osin osaltaan auttaa luomaan kestävät rakenteet kulttuurimatkailun kannustamiseksi ja kehittämiseksi kaupungissa myös kulttuurikaupunkivuoden jälkeen.

5.4. Vaikka kulttuuripääkaupungin valinnan vaikutuksia onkin selvitetty () on lisäksi pohdittava sen kestäviä vaikutuksia, eli sitä onko tapahtumalla jatkuvuutta vai jääkö se ainutkertaiseksi tapaukseksi. Vuoden 1990 kulttuuripääkaupungin Glasgown tilanteesta laadittu selvitys osoittaa, että tapahtuman nettotuotto alueen taloudelle oli 10 14 miljoonaa Englannin puntaa ja sen työllisyysvaikutus noin 5 000 henkilötyövuotta. Julkisten menojen laskettiin olevan 7 000 puntaa työpaikkaa kohden. Vuoden 1990 jälkeen työllisyys matkailualalla kääntyi kuitenkin laskuun.

5.5. Kaupungin osallistuminen Kulttuuripääkaupunki-aloitteeseen edellyttää etenkin työllisyyden ja matkailun osalta panostamista taloudellisen toiminnan kehittämiseen. Lisäksi on tarpeen kehittää korkealaatuista ja innovatiivista kulttuurimatkailua. Samalla kun tämä on tervetullutta, on luotavan työllisyyden laatua ja luonnetta tärkeää painottaa sekä varmistaa, että se on mahdollisimman kestävää.

6. Lisähuomiota vaativat aihealueet

6.1. Kulttuurimatkailun vaikutusten tutkiminen

6.1.1. Edellä esiteltyjen heikkouksien perusteella voidaan todeta, että on olemassa joukko teemoja, jotka antavat aihetta Euroopan tasolla tehtäville lisäselvityksille. Tarvitaan pikaisesti unioninlaajuista toimivaa kulttuurielinkeinon ja kulttuurimatkailun määritelmää, joka luo toiminnalle kriteerit ja ryhmittelyn. Näin voitaisiin koota vertailukelpoisempia tietoja ja kulttuurimatkailusta käytävään keskusteluun saataisiin enemmän tarkkuutta.

6.1.2. Myös kuluttajien kulttuuriin ja kulttuuritoimintaan kohdistamien asenteiden selvittäminen olisi hyödyllistä. Näin saataisiin selville ollaanko kulttuurista halukkaita maksamaan ja selvitettäisiin piilevä ja tyydyttämätön kulttuurikysyntä. Mahdollisuuksia laajentaa kulttuurimatkailumarkkinoita ja -tarjontaa myös erityisryhmille, kuten vanhuksille ja vammaisille, tulisi rohkaista. Tällaisessa selvitystyössä tulee hyödyntää kansainvälisiä kokemuksia.

6.1.3. Kulttuuritoiminnan tulosten "mittauskeinojen" kehittäminen vertailtaessa ja määriteltäessä kulttuurin vaikutusta kaupunkialueiden taloudelliseen hyvinvointiin olisi hyödyllistä, koska kulttuurimatkailun etujen hyödyntämistä koskeva tietämys on puutteellista. Mittauksin voitaisiin selvittää esim. tilaisuuksien osallistujamäärien arvo, kuluttajien näkemys laadusta jne.

6.2. Kulttuuritoiminnan strateginen edistäminen

6.2.1. Kulttuurimatkailun tuoton ja työllisyyden lisäämiseksi kaupunkien tulee osana kattavaa matkailustrategiaa selventää kulttuurilaitosten, -toiminnan ja -tapahtumien kehittämistavoitteita.

6.2.2. Kulttuuri tulee nähdä strategisena osana yhteisön kaupunkipolitiikan kehittämistä. On myös varmistettava, että rakennerahastotoimia voidaan kohdistaa kulttuuriin ja siihen liittyviin matkailumahdollisuuksiin. Tähän päästään parhaiten mainitsemalla kulttuuri rakennerahastoasetuksissa erikseen.

Unionitasolla tulisi laatia kulttuurimatkailuelinkeinoa koskevat menettelysäännöt, jotka koskisivat mm. laatukoulutusta ja virallista hyväksyntää kyseisen ammatin harjoittamiseen, esim. matkailuopastoiminnassa. Laadukkaiden palvelujen tarjonnan osalta erityistä huomiota tulisi kiinnittää maantieteellis-kulttuuristen erityispiirteiden ja nähtävyyksien tuntemukseen. Tässä mielessä voitaisiin ryhtyä myöntämään laatudiplomeja, joiden pätevyysalue kattaisi koko yhteisön.

6.2.3. Taajamien kulttuuritoiminnan ja kulttuurimatkailun strategisen kehittämisen edistämiseksi EU:ssa on mm. alueiden komitea aiheesta "Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa" antamassaan lausunnossa () esittänyt, että komission puitteissa tulisi kehittää järjestelmä toimintaohjelmien integroimiseksi, tiedon levittämiseksi ja toimintojen umpioitumisen torjumiseksi siten, että taattaisiin kaikkien kaupunkimatkailuun liittyvien julkisten/yksityisten tahojen yhteistyö ja osallistuminen ja että toiminnot kuuluisivat suoraan "taajama-alueita koskeviin asioihin". Myös työllisyyttä ja matkailua käsitellyt matkailuasian neuvosto myönsi tämän koordinoinnin tarpeen.

6.3. Kansain- ja kulttuurienväliset yhteydet

6.3.1. Kansainvälisten yhteyksien solmimista kaupunkien välillä tulisi painottaa entistä enemmän, jotta päästäisiin eroon kulttuuritoiminnan osittain sisäänlämpiävästä luonteesta ja luotaisiin mahdollisuuksia lisätä innovaatiota alalla. Tähän voitaisiin päästä korostamalla kulttuuripääoman hyödyntämiseen liittyviä parhaita käytäntöjä ja uusia lähestymistapoja, sekä luomalla yhteyksiä niiden kaupunkien välille, joilla on yhteinen kulttuurimatkailuteema. "Euroopan taidekaupungit" -hankkeen kaltaiset aloitteet mahdollistaisivat matkailureittien luomisen sellaisten kaupunkien välille, joilla on samankaltainen kulttuuri- ja historiallinen tausta, ja antaisivat niille kilpailuetua. Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden verkottaa kaupunkien parhaat puolet ja luoda siten kilpailukykyisiä eurooppalaisia matkailutuotteita.

6.3.2. Markkinointialoitteita tulee korostaa entisestään. Kiristyvä kansainvälinen kilpailu korostaa jäsenvaltioiden välisten kumppanuuksien merkitystä seuraavilla aloilla:

toteutettujen toimien onnistumisen arviointi;

kokeilevien lomanviettotapojen ja matkailutuotteiden markkinointi;

kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen kansalliset erityispiirteet säilyttämällä, mutta standardoimalla samalla matkailutuotteet ja niiden laatu kaupunkien omien tuotemerkkien luominen;

viestintä- ja verkkoyhteyksien parantaminen etenkin erityiskohderyhmien kuten vammaisten kohdalla.

Unionitason lisäksi tätä voidaan toteuttaa myös eurooppalaisten kaupunkien verkkojen toimesta, jotka tarjoavat monenlaisia eurooppalaiseen kaupunkikulttuuriin liittyviä kokemuksia sekä unionista että sen ulkopuolelta tuleville matkailijoille.

7. Päätelmät

7.1. Kaupunkien tulee arvioida ja määritellä uudelleen kulttuuriroolinsa Euroopassa. Mikäli kaupunki haluaa vahvaksi kulttuurimatkailukohteeksi ja hyötyä tämän aseman mukanaan tuomista eduista, sen tulee sijoittaa omaan luovuuteensa ja erityispiirteisiinsä, jotka tekevät siitä laajasti puoleensavetävän. Samalla kun laatu on tarpeen standardoida on myös syytä välttää yksitoikkoisuutta ja vaaraa, että Euroopan kaupungit muuttuvat toistensa kopioiksi.

7.2. Euroopan kaupunkien tulee nyt ottaa matkailu etenkin kaupunkimatkailu osaksi kehitysstrategiaansa. Niiden täytyy huolehtia virkistykseen, vapaa-aikaan ja matkailuun liittyvän lisääntyvän liikkuvuuden järjestämisestä sekä kaupunkien nousemisesta uudelleen pääkohteiksi ja uusien, muotoaan hakevien kulttuurielämysten keskuspaikoiksi. Valjastamalla henkilövoimavarat, tuomalla esim. nuoret ja naiset mukaan työelämään, uudenaikaistamalla omat taloudelliset ja aineelliset resurssit, panemalla vauhtia investointeihin ja uudistamalla järjestelmiään myös rakenteellisesti taajamien tulee rakentaa myös kulttuurimatkailun niiden yhteiskunnallis-taloudelliselle kehitykselle tarjoamien mahdollisuuksien varaan.

Bryssel, 14. toukokuuta 1998.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Manfred DAMMEYER

() KOM(96) 160 lopull.

() KOM(96) 512 lopull.

() KOM(97) 197 lopull.

() KOM(97) 549 lopull. - EYVL C 362, 28.12.1997, s. 12.

() EYVL C 116, 14.4.1997, s. 65.

() EYVL C 379, 15.12.1997, s. 21.

() "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Koheesiopolitiikka ja kulttuuri Työllisyyden edistäminen" KOM(96) 512 lopull.

() KOM(97) 197 lopull.

() Neuvoston direktiivi 95/57/EY, EYVL L 291, 6.12.1995, s. 32.

() "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevan yhteisön aloitteen perustamisesta" KOM(97) 549 lopull. EYVL C 362, 28.11.1997, s. 12 ja Eurooppalaisten kulttuurikaupunkien verkolle laadittu "Eurooppalainen kulttuurikaupunki ja kulttuurikuukausi" tutkimusselvitys.

() CdR 316/97 fin.