91997E3273

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3273/97 komissiolle esittäjä(t): Gianni Tamino (V) (20. lokakuuta 1997)

Aihe: Hankkeet harmaaoravien tuhoamiseksi

Italialaisessa ¨L'Unità¨-sanomalehdessä 27.7.1997 julkaistujen tietojen mukaan ¨Iso-Britannia ja Belgia ovat esittäneet Euroopan unionille pyynnön harmaaoravien tuhoamisohjelman toteuttamisesta¨, koska näissä valtioissa huolenaiheena on alkuperäisen oravakannan taantuminen harmaaoravien levitessä yhä uusille alueille. Italiassa oikeusviranomaiset ovat pysäyttäneet metsästyksestä annettujen kansallisten säädösten vastaisena Torinon yliopiston hankkeen, jolla on Istituto Nazionale dell Fauna Selvatica -instituutin hyväksyntä.

Onko komissio rahoittanut tällaisia tai vastaavia hankkeita harmaaoravien tuhoamiseksi? Eikö komissio katso, että kun tämä riippumattomien asiantuntijoiden toteama ekologinen ongelma on saanut alkunsa siitä, että ihmisten toimesta näitä eläimiä on aikoinaan istutettu uusille alueille eläimistä itsestään riippumatta, olisi asianmukaista rahoittaa ainoastaan ohjelmia, joissa harmaaoravia ei tuhota, vaan niitä siirretään uusille seuduille tai rajoitetaan niiden lisääntymismahdollisuuksia?

Komission jäsenen Ritt Bjerregaardin komission puolesta antama vastaus (6. marraskuuta 1997)

Harmaaoravat (Sciurus carolinensis) ovat Eurooppaan tuotu vieras laji. Ne ovat peräisin Pohjois-Amerikan lehtimetsistä ja istutettiin Isoon-Britanniaan 1890-luvun tienoilla. Vuonna 1913 niitä tuotiin Irlantiin ja suhteellisen äskettäin myös Italiaan.

Tätä lajia ei ole mainittu luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ((EYVL L 206, 22.7.1992. )) liitteissä. Sen suojelu ei näin ollen kuulu yhteisön toimivaltaan.

Harmaaoravien ja muiden yhteisön kannalta tärkeiden lajien tai luontotyyppien välisestä haitallisesta vuorovaikutuksesta ei ole todisteita. Toisaalta sen haitallinen vaikutus alkuperäiseen oravaan (Sciurus vulgaris) on hyvin tiedossa ja dokumentoitu.

Manner-Euroopan harmaaoravakantaa koskeva suurin huolenaihe (Italiassa ja kaikkialla missä se on istutettu luontoon) liittyy sen mahdolliseen leviämiseen ja sen mahdollisesti muulle alkuperäisluonnolle muodostamaan merkittävään uhkaan. Tämä on suurin syy siihen, että tämän vieraan lajin kantaa rajoitetaan. Tiedossa ei ole yhtään yhteisön rahoittamaa hanketta tai ohjelmaa, josta olisi suoraan tuettu tällaisia rajoittavia toimenpiteitä.

Vaihtoehtoisia rajoituskeinoja, kuten ehkäisyrokotteita, tutkitaan parhaillaan kansallisella tasolla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että harmaaoravakantojen hoito näyttäisi kuuluvan jäsenvaltioiden viranomaisten toimivaltaan.