51997AC1193

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 'Ilmastonmuutos ja energiapolitiikka'"

(98/C 19/24)

Komissio päätti 20. toukokuuta 1997 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut energia-, ydinvoima- ja tutkimusjaosto antoi lausuntonsa 19. syyskuuta 1997. Esittelijä oli Klaus Boisserée.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. 30. lokakuuta 1997 pitämässään 349. täysistunnossaan (lokakuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta, 10 vastaan, ja 11 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Komissio on lähettänyt talous- ja sosiaalikomitealle neuvoston, Euroopan parlamentin ja alueiden komitean ohella tiedonannon aiheesta "Ilmastonmuutos ja energiapolitiikka". Tiedonannon taustalla on Rio de Janeirossa vuonna 1992 solmittu Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, johon Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot aikoinaan liittyivät. Sopimuspuolet pitävät joulukuussa 1997 Kiotossa kolmannen sopimuksen toimeenpanoon liittyvän konferenssin.

1.1.1. Sisällöltään tämä tiedonanto noudattaa Euroopan unionin neuvoston 3. maaliskuuta 1997 Kioton konferenssia varten laatimaa kantaa, jonka mukaan pyritään vahvistamaan teollisuusmaiden sitoutumista hiilidioksidin (CO2) sekä muiden "kasvihuonekaasujen" varsinkin metaanin (CH4) ja ilokaasun (N2O) päästöjen asteittaiseen vähentämiseen.

Näitä päästöjä pidetään syynä uhkaavaan ilmastonmuutokseen.

1.1.2. Tiedonannon tavoitteena on tuoda selvästi esiin ilmasto-ongelmien eurooppalaiselle energiapolitiikalle asettama haaste ja nimetä joukko toiminta-alueita, joilla energiapoliittiset toimet ja vaihtoehdot voivat edistää ilmastoon vaikuttavien päästöjen vähentämistä. Myöhemmin vuoden 1997 aikana on määrä antaa toinen tiedonanto, jossa käsitellään kaikkia ilmastonmuutokseen liittyviä aloja (energiapolitiikan lisäksi liikennettä, teollisuutta ja maataloutta).

Kioton konferenssiin liittyen on määrä laatia toimintaohjelma konferenssissa päätettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi. Toimintasuunnitelman mukaan ilmastoon vaikuttavia päästöjä tulee vähentää erityisesti säästämällä energiaa ja vaihtamalla energialähteitä.

1.1.3. Neuvoston maalis- ja toukokuussa 1997 tekemän päätöksen mukaan EU:n neuvottelutavoitteena Kioton konferenssissa on, että vuoteen 2010 mennessä OECD- ja siirtymätalousmaissa vähennetään ilmastoon vaikuttavia päästöjä 15 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Eurooppa-neuvosto vahvisti tämän tavoitteen Amsterdamissa 16. 17. kesäkuuta 1997.

Komissio huomauttaa, että CO2-päästöt lisääntyvät nykyarvion mukaan vuoteen 2020 mennessä noin 8 prosenttia ("tätä menoa" -skenaario), mistä seuraa, että Kioton neuvotteluissa tavoitteena on yli 20 prosenttiyksikön vähennys.

Neuvosto asetti kesäkuussa 1997 myös lyhyen aikavälin vähennystavoitteen (7,5 % vuoteen 2005 mennessä).

1.2. Jotta nämä tavoitteet saavutettaisiin, jäsenmaissa tarvitaan komission mielestä huomattavia ympäristö-, talous- ja energiapoliittisia ponnistuksia. Komissio pyytää tiedonannon vastaanottajilta "voimakasta poliittista merkkiä" valmiudesta tukea neuvottelutavoitteita.

1.3. Komission pohdinnat perustuvat oletuksiin (skenaarioihin), jotka on johdettu viime vuosikymmenien väestökehityksestä ja talouskasvusta ja jotka tukeutuvat komission ja asiantuntijoiden laskemaan vähennyspotentiaaliin.

1.3.1. Vuoden 1992 Rio de Janeiron YK-yleissopimukseen pohjautumisen ansiosta ohjelman ennusteiden lähtökohtia ei tarvitse perustella uudelleen. Toisin sanoen ennusteesta, jonka mukaan ihmisen toiminta uhkaa muuttaa ilmastoa niin, että sillä on maailmanlaajuisia vaikutuksia (valtamerien pinnan nousu, josta kärsivät erityisesti rannikkoalueet), pidetään kiinni, varsinkin kun YK:n ympäristöohjelman UNEPin ja Maailman ilmatieteellisen järjestön WMO:n järjestämän Intergovernmental Panel on Climate Change -työryhmän kertomus vuosilta 1995/1996 vahvistaa näitä oletuksia.

1.3.2. Komission tiedonannossa esitellään mahdollisuuksia saavuttaa päästövähennystavoitteet käyttämällä hyväksi innovatiivisia, teknologisia tai hallinnollisia mahdollisuuksia. Näitä ovat:

energiankulutuksen vähentäminen erityisesti parantamalla energian muuntamis- ja käyttötehokkuutta (esim. yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon avulla) ja vastaavin toimin muiden ilmastovaikutteisten kaasujen suhteen,

kansalaisten ja talouselämän kulutustottumusten muuttaminen kannustamalla ulkoisten kustannusten (joihin ilmastomuutoskin kuuluu) sisällyttämistä hintoihin esim. ympäristöpolitiikan taloudellisilla ohjauskeinoilla (mukaanlukien verot ja maksut),

paremman energiahallinnon kehittäminen alue- ja paikallistasolla,

sellaisten primäärienergialähteiden käytön lisääminen, joista aiheutuvat CO2-päästöt ovat vähäisiä (esim. maakaasu) tai olemattomia (ydinenergia, uusiutuvat energiamuodot).

Näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi komissio ehdottaa, että ilmastopolitiikka integroidaan entistä paremmin muihin politiikan aloihin ja edistetään kehitys- ja tutkimustyötä.

2. Lausunto komission ilmastostrategiasta

2.1. Talous- ja sosiaalikomitea on käsitellyt useaan otteeseen CO2- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä strategioita (). Komitean lausunnossa komission tiedonannosta "Kokonaiskatsaus energiapolitiikkaan ja energia-alan toimiin" () esitetään vaatimus energia-alan kestävästä kehityksestä.

2.2. Näiden lausuntojen mukaisesti komitea suhtautuu komission tiedonantoon pääosin myönteisesti, mutta esittää eräitä kriittisiä huomioita.

2.2.1. Strategisten tavoitteiden ja toteuttamisehdotusten ajallinen erottaminen on ongelmallista:

2.2.1.1. Strategisia tavoitteita tulisi kehittää vain, jos ne voidaan myös toteuttaa ja tahto niiden toteuttamiseen on olemassa tai saavutettavissa. Ei ole mielekästä eikä motivoivaa sopia strategiakonferenssissa tavoitteista, jotka myöhemmin "jumiutuvat" toteuttamisvaiheeseen, kuten valitettavasti juuri ilmastopolitiikassa on toistuvasti käynyt. Tämä huoli on varsin aiheellinen, sillä vasta toimintasuunnitelmasta käyvät ilmi strategian taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset.

2.2.1.2. Komitea on erityisen huolestunut siitä, ettei energia-alaa koskevien komission suunnitelmien kokonaiskustannuksista vieläkään ole saatavissa tietoja. Komiteaa huolestuttaa myös se, ettei se ole saanut tietoja energiaveroista, joita komissio aikoo ehdottaa, sekä se, ettei näiden verojen työllisyysvaikutuksia ole edelleenkään arvioitu. Komitea muistuttaa komissiota siitä, että työllisyysnäkökohtien huomioon ottaminen on nykyään olennainen osa politiikan analysointia ja suunnittelua.

2.2.1.3. Muutoin TSK käsittää strategian ja toimintasuunnitelman suhteen sellaiseksi, etteivät tiedonannon pohdinnat rajoita toimintasuunnitelmassa ehdotettavia toimia.

2.2.2. Ilmastopolitiikka on luonnostaan maailmanlaajuista politiikkaa.

2.2.2.1. Maailmanlaajuiseen strategiaan kuuluu olennaisesti suurten kansainvälisten toimijoiden erityisesti EU:n ja Yhdysvaltain yhteisymmärrys, varsinkin kun juuri nämä ovat maailman suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat. Komitea toteaa pahoitellen, että Yhdysvallat on varsinkin viime aikoina ollut haluton osallistumaan aloitteeseen, jonka tarkoituksena on määritellä ilmastotavoitteet ja niiden toteutus.

2.2.2.2. Komiteasta EU:n olisi hyvä neuvotella Yhdysvaltain kanssa (Japanin osallistuessa neuvotteluihin konferenssin isäntänä) hyvissä ajoin ennen Kioton konferenssia yksimielisen kannan löytämiseksi. Tämä ei saa kuitenkaan estää EU:ta ajamasta Kiotossa selvää ja edistyksellistä kantaa. Usein on osoittautunut, että tällainen menettely edistää loppujen lopuksi yhteisymmärryksen saavuttamista.

2.2.3. Talous- ja sosiaalikomitea pitää neuvoston ja komission kehittämää tavoitteenasettelua johdonmukaisena; komitea ei aio itse tarkastaa ilmastopolitiikan perustana olevia skenaarioita.

2.2.3.1. Komiteasta vaikuttaa kuitenkin, että ennusteet, joista komissio johtaa ilmastopoliittiset tavoitteet ja ongelman laajuutta koskevat lausumat, ovat tieteelliseltä perustaltaan kapea-alaiset ja niitä tulisi täydentää. Tämä koskee ennen muuta seuraavia aiheita:

talouskasvun ja energiankulutuksen suhde niin odotettavissa olevan kasvun kuin myös energiankulutuksen ja kasvun suhteen osalta,

tavoitemääräaikaan mennessä odotettavissa olevien teknisten innovaatioiden vaikutukset esim. energian muuntamisen ja käytön tehokkuuteen,

energian kysyntään vaikuttavat politiikan ulkopuoliset tekijät,

muiden kasvihuonekaasujen kuin CO2:n tavoitearvot.

2.2.4. Ilmaston vakauttamisesta riippumatta komission tiedotteessa esitetty kehitys tarjoaa suuria taloudellisia ja teknisiä mahdollisuuksia. Sikäli ilmastosopimus voi antaa sysäyksen energiaa säästävän tekniikan kehittämiselle, uusien energialähteiden laajemmalle hyödyntämiselle ja yleensä niukkojen luonnonvarojen säästämiselle. Komission tätä koskevia pohdintoja tulisi vielä syventää.

3. Lausunto ilmastostrategian toteuttamisesta

3.1. Ilmastopolitiikkaa ei voida toteuttaa yhdentämättä ilmastopoliittisia tavoitteita muihin politiikan alueisiin.

3.1.1. Tämä koskee myös yhteistä maatalouspolitiikkaa sekä rakennepolitiikkaa. TSK kannattaa komission ehdotusta antaa toimintasuunnitelman mukaisesti nykyistä enemmän rakennerahastotukea kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle.

3.1.2. Liikennepolitiikan roolia tulisi korostaa voimakkaammin, varsinkin kun liikenteen osuus CO2-päästöistä kasvaa.

3.2. TSK:n näkemyksen mukaan ilmastostrategia voidaan toteuttaa vain, jos kansalaiset sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat ymmärtävät standardeja ja käyttötottumuksia muuttavien toimien mielekkyyden. On kehiteltävä konsultaatio- ja osallistumismenetelmiä.

3.2.1. Tämän vuoksi erityisesti energiansäästöön ja energialähteiden vaihtamiseen tähtäävää toimintasuunnitelmaa julkistettaessa tulisi ihmisen aiheuttamaa ilmastomuutosta koskevat tieteelliset tutkimustulokset julkaista jälleen kerran kattavasti. Tämä on entistä tarpeellisempaa, sillä äskettäin on julkaistu ilmastoennusteisiin kohdistuvia epäilyjä.

3.2.2. Yleisön hyväksyntää lisäävissä toimissa on tuotava esille valinta "mitään tekemättömyyden" riskien sekä ilmastopoliittisesti perusteltujen toimien vaatimien ponnistelujen välillä. Samalla on tehtävä selväksi ilmastomuutoksen aiheuttama hyvin suuri vaara ennen kaikkea merien lähellä sijaitseville alueille.

3.3. Energia-alalla on ratkaiseva osa ilmastostrategian toteuttamisessa.

3.3.1. Komissio mainitsee energiansäästötoimien (Save-ohjelma) sekä vaihtoehtoisten (uusiutuvien) energialähteiden kehittämisen ja käytön (Altener-ohjelma) tukemisen. Toimintasuunnitelmassa näitä pohdintoja voitaisiin täydentää eräissä jäsenvaltioissa sääntelypoliittisin toimin toteutettujen kaltaisilla säännöksillä (esim. yksittäisiä alueita koskeva non fossil fuel obligation tai velvoite ostaa uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä).

3.3.2. Uusiutuvien energiamuotojen osuudesta lähi- tai kauempana tulevaisuudessa sekä erilaisten tekniikoiden avulla tapahtuvan energiatuotannon kustannusten kehityksestä tehtyihin ennusteihin liittyy spekulointia. Ollakseen realistinen toimintasuunnitelman on perustuttava tämänhetkiseen tietämykseen ja sen perusteella mahdollisena pidettävään teknologiseen kehitykseen.

3.3.2.1. Tästä seuraa TSK:n näkemyksen mukaan, että ydinenergiaakaan ei toistaiseksi ole varaa jättää käyttämättä, jos CO2-päästöjä on lähitulevaisuudessa tarkoitus supistaa merkittävästi (). Vähän CO2-päästöjä tuottavien fossiilisten polttoaineiden (maakaasu) saatavuus on rajallista tai kytköksissä muiden energiamuotojen tuotantoon. Uusiutuvien energialähteiden entistä laajempaa käyttöä tuetaan, kuten oikein onkin; näin tuotetun energian osuus tulee kasvamaan. Ei vielä ole ajateltavissa, että se korvaisi keskipitkällä aikavälillä merkittävässä määrin fossiilisia polttoaineita.

3.3.3. Ydinenergian käyttö edellyttää kuitenkin, että sen yleistä hyväksyntääkin haittaavat käyttöturvallisuus- ja loppusijoitusongelmat ratkaistaan. Voidaan kuitenkin laskea sen varaan, että nämä turvallisuus- ja loppusijoitusongelmat saadaan ratkaistua nopeammin kuin ongelmat, jotka haittaavat CO2-päästöjä aiheuttavan energiatuotannon korvaamista uusiutuviin energialähteisiin perustuvalla tuotannolla.

3.3.4. Joka tapauksessa energia-alan toimintasuunnitelma tulee TSK:n mielestä laatia siten, että kaikki hiilidioksidittoman tai vähäpäästöisen energiatuotannon vaihtoehdot pysyvät avoimina.

3.3.5. Toimintasuunnitelmassa tulee käsitellä erityisesti niitä ongelmia, jotka haittaavat ilmastopoliittisten tavoitteiden toteuttamista Euroopan unionin jäsenehdokkaiksi katsottavissa maissa. Energiankulutusta tulee vähentää nimenomaan tehostamalla energianmuuntamista ja -käyttöä; useimmissa "hakijamaissa" on juuri tässä suhteessa erityisen paljon parantamisen varaa.

3.4. Komissio katsoo, että toteutuskeinoina tulevat kysymykseen ennen muuta teollisuuden ja jäsenvaltioiden väliset "ympäristösopimukset". Tämän suhteen TSK viittaa aiheesta "Ympäristösopimukset" antamaansa lausuntoon (), jossa se ilmaisi näkemyksensä ympäristösopimussäännösten soveltamisaloista, käytännön toteutuksesta ja rajoista. OECD esitteli eräässä julkaisussaan vuodelta 1996 (ILO/OECD) eräiden jäsenvaltioiden teollisuuden omaehtoisia sitoumuksia, jotka edistävät CO2-päästöjen vähentämistä yksittäisillä aloilla ().

4. Talous- ja sosiaalikomitean rooli

Talous- ja sosiaalikomitea on halukas osallistumaan ilmastopoliittisten sopimusten toimeenpanoa EU:ssa koskevan toimintasuunnitelman valmisteluun. Komitea on myös valmis osallistumaan kansalaisille sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoille suunnattavaan tiedottamiseen ja heidän motivoimiseensa toimintasuunnitelman toteuttamiseksi.

Bryssel, 29. lokakuuta 1997.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() Lausunto aiheesta "Ympäristöalan tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen erityisohjelma" (EYVL C 332, 31.12.1990). Lausunto aiheesta "Ympäristöpolitiikka ja Euroopan sisämarkkinat" (EYVL C 332, 31.12.1990). Lausunto aiheesta "Ilmastomuutoksia koskevan puitesopimuksen solmiminen" (EYVL C 201, 26.7.1993). Lausunto aiheesta "Talouskasvu ja ympäristö eräitä talouspoliittisia seurauksia" (EYVL C 155, 21.6.1995).

() KOM(97) 167 lopull.

() Lausunto EU:n ydinvoimateollisuudesta (EYVL C 206, 7.7.1997, s. 88).

() EYVL C 287, 22.9.1997, s. 1

() Lähde: EU-Magazin N:o 6/1996, s. 29