51997IE0328

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Käsityöläisala sekä pienet ja keskisuuret yritykset"

(97/C 158/09)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. joulukuuta 1995 työjärjestyksensä 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa täydentävän lausunnon aiheesta "Käsityöläisala sekä pienet ja keskisuuret yritykset".

Asian valmistelusta vastannut teollisuus-, kauppa-, käsiteollisuus- ja palvelujaosto antoi lausuntonsa 7. helmikuuta 1997. Esittelijänä oli Antonello Pezzini.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 334. täysistunnossaan 20. maaliskuuta 1997 seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 112 ääntä puolesta, 1 vastaan, ja 3 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Vuonna 1957 tehdyssä Rooman sopimuksessa ei määrätty yrityksiä suosivan yhteisön politiikan toteuttamisesta. Kyseistä politiikkaa on kehitelty vasta 1980-luvulta alkaen samaan aikaan kun tehtiin valkoinen kirja yhtenäismarkkinoista () ja laadittiin uusia yhteisön politiikkoja, joiden tavoitteena oli luoda paremmat edellytykset sille, että Euroopan unionin pk-yritykset voisivat toimia menestyksellisesti vuonna 1992 toteutuneilla yhtenäismarkkinoilla.

1.2. Pienten ja keskisuurten yritysten sekä käsityöläisalan merkitys on lopullisesti tunnustettu Edinburghissa (joulukuussa 1992), Kööpenhaminassa (kesäkuussa 1993) ja Korfulla (kesäkuussa 1994) pidetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Kyseisissä huippukokouksissa hyväksyttiin useita aloitteita, joista voidaan mainita pk-yrityksiä koskeva monivuotinen toimintaohjelma kaudeksi 1993 1996 ja päätöslauselma, jossa neuvoston belgialaisen puheenjohtajiston muistiossa esitetyn perusteella kehotetaan vahvistamaan yritysten, erityisesti pk-yritysten ja käsityöläisyritysten kilpailukykyä ja edistämään työllisyyttä. Kyseisestä ohjelmasta muodostui pk-yritysten toimintaohjelma.

1.3. Pk-yritysten ja käsityöläisalan merkitystä Euroopan tuotantorakenteelle voidaan selkeyttää muutamilla luvuilla (): Euroopan yrityksistä 99 prosentissa on vähemmän kuin 250 palkansaajaa, ja suurin osa näistä yrityksistä on pieniä käsityöläisyrityksiä; lisäksi noin 93 prosentissa Euroopan unionin yrityksistä on vähemmän kuin kymmenen palkansaajaa.

1.4. Yhteisön talouden osalta voidaan todeta, että pk-yrityksissä on enemmän kuin kaksi kolmasosaa työpaikoista ja eurooppalaiset mikroyritykset (0 9 palkansaajaa) vaikuttavat työllisyyteen melkein yhtä paljon kuin suuryritykset (29 prosenttia). Viimeisten kolmen vuoden aikana 75 prosenttia Eurooppaan luoduista uusista työpaikoista on luotu pk-yrityksiin ja käsityöläistoimintaan. Jos otetaan huomioon lisäksi, että pk-yritysten osuus Euroopan unionin maailmankaupasta on 70 prosenttia, voidaan päätellä, että pk-yritykset ja käsityöläistoiminta todella ovat Euroopan unionin taloudellinen ja sosiaalinen perusta.

1.5. Euroopan unioni on alkanut pari vuotta sitten toteuttaa pk-yrityksiä ja käsityöläisalaa tukevaa politiikkaa vastatakseen käytännössä käsityöläisyritysten johtajien todellisiin ongelmiin ja on todennut, että käsityöläisyrityksillä on merkittävä asema talouden kehittämisessä ja työpaikkojen luomisessa.

2. Avignonin ja Berliinin konferenssit

2.1. Avignonissa lokakuussa 1990 pidetyn ensimmäisen konferenssin jälkeen komissio aloitti tiiviin yhteistyön alakohtaisten järjestöjen kanssa täyttääkseen käsityöläisyritysten tarpeet. Tämän konferenssin jälkeen on aloitettu lukuisia toimia, kuten käsityöläisjärjestöille ja pienyrityksille tarkoitetun oppaan laatiminen; työhön osallistuvan aviopuolison koulutusta koskevat kokeiluhankkeet; rajanylittävä koulutus sekä standardointia ja laadun varmentamista koskeva koulutus. Kyseisinä vuosina toteutetun toiminnan tulokset ovat olleet ehdottoman myönteisiä. Vaikka Euroopan komissio pyrkii löytämään vastaukset käsityöläisalan ja pienyritysten huolenaiheisiin, Avignonissa pidetyn Euroopan ensimmäisen käsityöläisalaa koskevan konferenssin jälkeen toteutetut muutokset korostavat kuitenkin tarvetta jatkaa yritysten välistä, niiden kansallisten ja eurooppalaisten edustajien välistä sekä jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välistä mielipiteen vaihtoa ja vuoropuhelua. Toisaalta rakenteelliset haasteet, joita mikroyritykset tulevat piakkoin kohtaamaan, aiheuttavat lukuisia ongelmia.

2.2. Kyseiset haasteet voidaan jakaa ulkoisiin ja sisäisiin haasteisiin. Ulkoisten haasteiden osalta käsityöläisyritykset joutuvat selviytymään kilpailun lisääntymisestä, joka johtuu seuraavista seikoista:

yhtenäismarkkinoiden perustaminen,

suuryritysten tuleminen perinteisille pienten ja erittäin pienten yritysten markkinoille,

suurten kaupallisten hankkeiden (supermarketit ja suuret automarketit) toteuttaminen, jolloin jokainen luotu työpaikka vastaa kolmen tai neljän työpaikan menetystä käsityöläistoiminnan ja kaupan aloilla,

puoliammatillisen korjaustoiminnan luominen,

pimeän työn lisääntyminen.

2.3. Käsityöläiset ja pienyritysten johtajat kärsivät lisäksi kilpailun vääristymistä, koska niiden käyttämät taloustiedot ovat riittämättömiä eivätkä täysin ajan tasalla, oli kyse sitten standardeista ja laatutodistuksista tai ympäristölainsäädännöstä, työpaikan turvallisuudesta, jne. Sisäisten haasteiden osalta käsityöläiset ja pienyritysten johtajat joutuvat kohtaamaan seuraavat ongelmat:

rajalliset rahavarat,

suuret verot ja hallintokulut,

vähäiset tiedot yrityksen suunnitelmallisesta johtamisesta ja organisaatiosta,

henkilöstön ammattikoulutusta koskevat ongelmat.

2.4. Berliinissä syyskuussa 1994 järjestetyssä toisessa konferenssissa kartoitettiin tärkeimmät syyt taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, joita Euroopan unionin yritykset joutuvat kohtaamaan. Kyseinen konferenssi oli merkittävä edistysaskel kohti käsityöläisalan parempaa huomioon ottamista Euroopassa () ja merkitsi käännekohtaa valmistelutöiden laadulle (valmistelevat konferenssit): Berliinin konferenssin yhteydessä esitettiin 144 Euroopan komissiolle ja muille yhteisön sekä kansallisille toimielimille kohdistettua ehdotusta. Ne voidaan tiivistää seuraavasti:

pienyritysten ja käsityöläisalan edustajien aiempaa suurempi osallistuminen yhteisön säädösten laatimiseen,

pienyritysten ja käsityöläisyritysten kansainvälistyminen,

yhteistyö Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa,

käsityöläisalan arvostaminen,

alan taloudellisen aseman tunteminen,

pienyritysten ja käsityöläisyritysten toiminta yhtenäismarkkinoilla,

ammattikoulutus,

hallinnon yksinkertaistaminen,

rajanylittävät alueet,

rahoitus ja luoton saanti,

komission toiminnan aiempaa suurempi näkyvyys.

2.5. Komissio on arvioinut kyseiset ehdotukset ja päätellyt, että noin 50 prosenttia ehdotuksista on jo toteutettu yhteisön politiikkojen avulla tai hieman ennen konferenssia toteutettujen toimien avulla. Komitea kehottaa komissiota tutkimaan kyseiset jo toteutetut ehdotukset ja täsmentämään tämän jälkeen, mitä se aikoo tehdä muiden toimenpide-ehdotusten suhteen.

2.6. Lopuksi voidaan todeta, että Berliinissä pidetty Euroopan toinen käsityöläisalaa ja pienyrityksiä koskeva konferenssi oli tärkeä alan merkityksen kasvamiselle Euroopan unionin taloudellisessa, sosiaalisessa ja poliittisessa toiminnassa ja merkitsi edistysaskelta alan ongelmien tuntemisen parantamisessa ja ratkaisemisessa. Euroopan kolmas käsityöläisalaa koskeva konferenssi pidetään Milanossa.

3. Pk-yrityksiä ja käsityöläisalaa koskeva yhteisön politiikka

3.1. Eri jäsenvaltioissa käsityöläistoiminnan käsite kattaa erilaisia toimia ja sen lakimääritelmä, jos sellaista on, vaihtelee suuresti. Lokakuussa 1992 antamassaan pk- ja käsityöläisyrityksiä koskevassa lausunnossa () komitea määrittelee joukon jäsenvaltioiden käsityöläisyritysten ja pienyritysten ominaispiirteitä:

pieni koko, lukuun ottamatta tiettyjä alueita ja maita,

asema paikallistalouden tukipilareina tai sijoittuminen huipputeknologian aloille,

yksittäiskappaleiden tai pienten sarjojen tuotanto,

yrityksen oikeudellinen ja taloudellinen riippumattomuus,

perheyrityksen luonne, jolloin aviopuolison työhön osallistumisella on suuri merkitys,

yrityksen johtajan ammattitaito ja tiivis yhteistyö palkansaajien kanssa.

3.2. Käsityöläisalan ja erityisesti mikroyritysten merkitys ei liity ainoastaan niiden asemaan taloudessa, yritysten ja alan työpaikkojen lukumäärään tai niiden tuottamaan lisäarvoon, vaan myös niiden asemaan aktiivisena toimijana yhteisön taloudessa. Mikro- ja käsityöläisyrityksillä on tärkeä merkitys tuottavuuden, innovaatioiden ja mukautuvuuden kannalta, jotka ovat yhdessä olennaisia tekijöitä talouden rakennekehityksen ja erityisesti kriisialueiden kannalta. Syitä tähän ovat niiden sisäinen organisaatiorakenne ja läsnäolo laajentuvilla markkinoilla.

3.3. Käsityöläisalan on kuitenkin voitettava vaikeudet, jotka ovat hyvin erilaisia kuin keskisuurten ja suurten yritysten vaikeudet. Jotkut näistä vaikeuksista johtuvat yritysten kasvavasta tarpeesta ylittää paikallisten ja perinteisten markkinoiden rajat ja toimia Euroopan markkinoilla.

3.4. Käsityöläisyrityksillä on enemmän vaikeuksia kuin keskisuurilla ja suurilla yrityksillä hallita hallinnollisen ja lainsäädännöllisen järjestelmän monimutkaisuus erityisesti ympäristönsuojelun tai EU:n sisämarkkinasääntöjen alalla.

3.5. Käsityöläisyrityksillä on ennen kaikkea rahoitusongelmia, luotonsaanti- ja yhteisön tietojen saantiongelmia sekä kansainväliseen yhteistyöhön osallistumiseen liittyviä ongelmia. Kyseisten yritysten johtajien on myös entistä vaikeampaa kehittää itselleen strategisia suuntaviivoja Euroopan tasolla. Komissio on laatinut pk-yrityksiä ja käsityöläisalaa suosivan yhteisön politiikan juuri tällaisten ongelmien lievittämiseksi ja tukeakseen kyseisten alojen yritysten toimia yhtenäismarkkinoilla. Joka tapauksessa olisi suotavaa tehdä tutkimus käsityöläisyritysten ja naisyrittäjien mahdollisuuksista saada rahoitusta ja luottoa.

3.5.1. Lisäksi Craft-ohjelmasta saadun myönteisen kokemuksen perusteella (jota kuvastaa toteutettavuusvaiheen rahoitus) hyväksyttiin myös pk-yrityksille tarkoitetut tukitoimet tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen alalla neljännen puiteohjelman (1994 1998) yhteydessä. Tukitoimet on tarkoitettu niin perinteisten alojen kuin huipputeknologian alojen pk-yrityksille ja niillä pyritään edistämään kyseisten yritysten osallistumista kaikkiin yhteisön uusiin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin.

3.6. Edistääkseen politiikkojen parempaa vaikutusta teollisuuteen yhteisön viranomaisten tulee toteuttaa pyrkimyksiä, jotka jakaantuvat mikro- tai pienyrityksille tarkoitettuihin tukitoimiin ja keskisuurille yrityksille kohdistettuihin tukitoimiin, ottaen huomioon näiden kahden yritystyypin väliset selkeät erot niin tuotannon ja markkinoille saattamisen kuin organisaation ja hallinnonkin osalta.

3.7. Tässä yhteydessä tarkkoihin perusteisiin perustuvaa valintaa harjoittava komissio ei tarjoa yrityksille suoraa tukea, vaan tukee yritysten edustajia sekä yrityksiä edustavia elimiä, kuten ammattijärjestöjä ja alakohtaisia järjestöjä.

3.8. Euroneuvontakeskusten muodostaman tiedotusverkon perustamisen jälkeen on toteutettu erilaisia aloitteita Eurokumppanuuus-, BRE- ja yritysten välistä yhteistyötä koskevasta Interprise-yhteisöaloitteesta BC-NET -yhteistyöverkkoon. Alihankintaa koskevia tukitoimia ja kokeiluhankkeita (Euromanagement, Kauppa 2000 ja Alkupääoma) on myös toteutettu. Euroopan unioni on lisäksi luonut 24 alkupääomarahastoa, jotka ovat sitoutuneet hankkeita toteuttaakseen investoimaan sellaisiin rahoitustukea ja hallinnollista tukea tarvitseviin, perustamisvaiheessa oleviin tai vasta perustettuihin, mahdollisesti kehittämis- ja innovaatiolähteinä toimiviin yrityksiin.

3.9. Käsityöläisala hyötyy myös yhteisön aluekehityspolitiikan, yhteisön tukikehysten, yhteisön aloiteohjelmien ja Euroopan investointipankin (EIP) antamasta tuesta, erityisesti globaalilainojen muodossa. Tuki ei kuitenkaan riitä eikä sitä ole suhteutettu kyseisen alan painoarvoon koko taloudessa.

3.10. Rakennerahastojen määrärahat kaudeksi 1994 1999 ovat 141 miljardia ecua. Suurin osa kyseisestä varsin suuresta talousarviosta (rakennerahastojen osuus yhteisön vuotuisesta talousarviosta on noin 35 prosenttia) käytetään kansallisten yhteisön tukikehysten rahoittamiseen; tämä koskee erityisesti perusrakenteisiin liittyviä tukitoimia. Ainoastaan pieni osa kyseisistä varoista käytetään pk-yritysten ja käsityöläisalan kehittämiseen. Lisäksi rakennerahastojen koko talousarviosta noin 9 prosenttia eli 13 450 000 000 ecua on tarkoitettu yhteisön aloiteohjelmiin.

3.11. Kaikista yhteisön aloiteohjelmista on korostettava pk-yrityksille tarkoitetun yhteisön aloiteohjelman merkitystä. Siinä määrätään miljardi ecua pk-yrityksiä ja käsityöläisalaa tukevien toimien yhteisrahoitukseen.

3.12. Esiin nousee väistämättä myös ongelma, kuinka saada käsityöläisyritykset hyödyntämään tehokkaasti niille tarjolla olevia lukuisia mahdollisuuksia, jotta ne saisivat täyden hyödyn olemassa olevista toimista ja ohjelmista komission (tiedonanto (95) 502) ja Euroopan parlamentin (Thyssenin mietintö) edellyttämällä tavalla. Hallinnon yksinkertaistaminen, määrärahojen myöntämisen nopeuttaminen, yhteisön, kansallisten ja alueellisten tahojen entistä suurempi tuki sekä kyseisten yritysten ja niiden alakohtaisten edustajien välisen kumppanuuden kehittäminen ja tiivistäminen ovat ainoita keinoja saada aikaan kokonaisvaikutusta, lisätä paikallisten, kansallisten ja Euroopan unionin toiminnan yhtenäisyyttä sekä edistää ohjelman näkyvyyttä, mikä on tärkeä edellytys kyseisten yritysten aiempaa suuremmalle osallistumiselle.

3.13. Tämänsuuntaista toimintaa käsittää pk-yrityksiä ja käsityöläisalaa tukeva toimintaohjelma (), jossa ehdotetaan uuden kehyksen luomista Euroopan unionin yritysten perustamiseen ja kehittämiseen myöntämien tukien yksilöimiseksi ja yhdentämiseksi entistä paremmin. Tässä ohjelmassa komissio on sitoutunut erityisesti edistämään käsityöläisyrityksiä tukevan lainsäädännöllisen ja hallinnollisen kehyksen luomista. Siinä ei määrätä uusia menoja koskevista luvuista vaan esitetään yhteenveto kaikista asiaankuuluvista muista politiikoista ja mahdollisesti pk-yritysten ja käsityöläisalan kehittämistä tukevista toimista, kuten rakennerahastoista, tutkimuksesta ja teknologisesta kehittämisestä sekä ammatillisesta koulutuksesta. Ehdotettujen uusien toimien rahoitus on pidettävä erillään muista jo olevista rahoitusvälineistä. Jotta näitä ohjelmia voitaisiin entistä tehokkaammin sopeuttaa käsityöläisalan ja pienyritysten erityistarpeisiin, komitea kehottaa komissiota laatimaan tiedonannon, joka käsittelee käsityöläisalan osallistumista yhteisöohjelmiin.

3.14. Käsityöläisalaa ja pienyrityksiä edustavilla eurooppalaisilla järjestöillä on ollut viime vuosina merkittävä asema kyseisten politiikkojen toteuttamisessa. Kyseiset järjestöt osallistuvat yhä enemmän yhteisön toimiin. Käsityöläisalaa edustavat järjestöt ovat jäseninä lukuisissa Euroopan unionin toimielinten komiteoissa. Tässä suhteessa Euroopan komission tahto on selvä: komissio tukee kaikenlaista jäsenvaltioiden järjestöjen välistä yhteistoimintaa ja niiden valmiuksien yhdistämistä.

3.15. Yhteisön toimien vaikutus käsityöläisyrityksiin

Euroopan unionin viime vuosina toteuttamilla pk-yrityksiä ja käsityöläisalaa tukevilla toimilla on monia ansioita, mutta kun arvioidaan niiden vaikutuksia käsityöläisyritysten tuottavuuteen, voidaan havaita seuraavanlaisia ongelmia:

käsityöläisalaa tukevat aloitteet kuuluvat aina suurempaan kehykseen, mikä vaikeuttaa toimien kohdistamisesta päättämistä ja siis heikentää niiden alakohtaista vaikutusta; niistä päätetään usein kuulematta alakohtaisia järjestöjä,

niissä ei yleensä juurikaan oteta huomioon käsityöläisyritysten tai mikroyritysten omaleimaisuutta,

tukitoimien moninaisuus ja yhteensovittamattomuus hämmentävät käsityöläisiä ja vähentävät toimien vaikutuksia yritysten varsinaiseen toimintaan. Olisi toivottavaa, että Euroopan tasolla tehdyt aloitteet koordinoitaisiin. Paikallisella, kansallisella ja yhteisön tasolla tehtäviä toimia voitaisiin tehostaa perustamalla Euroopan parlamenttiin ja talous- ja sosiaalikomiteaan erityinen käsityöläis- ja pienyritysryhmä sekä perustamalla komissioon, pääosasto XXIII:n alaisuuteen, yksiköiden välinen koordinaatioryhmä tukemaan komission toimenpiteitä käsityöläisalan ja pienyritysten hyväksi.

3.15.1. Tämä arvio tuo esiin kaksi erityisen tärkeää ongelmaa. Ensinnäkin on mahdotonta jatkaa yleisen määritelmän soveltamista pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (mukaan lukien niin käsityöläisalan kuin kaupallisenkin alan mikroyritykset). Toiseksi on pidettävä kiinni aloitteiden järkeistämisen välttämättömyydestä kohdistamalla ne käsityöläisyritysten ominaispiirteisiin ja tarpeisiin.

3.15.2. Komission suositus Euroopan pk-yrityksiä koskevan yhteisen määritelmän laatimiseksi voi osoittautua hyödylliseksi vastaukseksi ensimmäiseen ongelmaan. Siinä todetaan, että "on suotavaa erottaa toisistaan pk-yrityskäsitteeseen sisältyvät keskisuuret yritykset, pienyritykset ja mikroyritykset; käsitteeseen eivät sisälly käsityöläisyritykset, jotka määritellään kansallisella tasolla niiden erityispiirteet huomioon ottaen". Suosituksessa määritellään mikroyrityksiksi kaikki alle 10 henkilön yritykset niiden liikevaihdosta riippumatta; pienyrityksiksi 10 49 henkilöä työllistävät yritykset, joiden liikevaihto on korkeintaan 7 miljoonaa ecua; keskisuuriksi yrityksiksi henkilöstöltään 50 249 työntekijää käsittävät yritykset, joiden liikevaihto on korkeintaan 40 miljoonaa ecua, ja kaikkia vähintään 250 henkilöä työllistäviä yrityksiä pidetään suuryrityksinä.

3.15.3. Toisen ongelman osalta komission omaksuma laaja-alainen lähestymistapa suhteessa pk-yrityksille ja käsityöläisyrityksille tarkoitettuihin tukitoimiin hämmentää rahoitusta paikallisella tasolla hallinnoivia tahoja ja rahoituksen saajia. Tämä tilanne vaikuttaa ohjelmien määrittelyyn ja käsityöläisyritysten todellisten tarpeiden täyttämiseen ja saattaa aluksi heikentää pk-yrityksiä tukevaa, kautta 1997 2000 koskevaa monivuotista toimintaohjelmaa.

4. Käsityöläistoiminnan lakimääritelmä

4.1. Kaikilla maissa ei ole olemassa käsityöläistoiminnan legaalimääritelmää, ja silloin kun tällaisia määritelmiä on, ne ovat hyvin erilaisia. Alaa koskevien kansallisten säädösten tutkiminen mahdollistaa käsityöläisyrityksen määritelmien ryhmittelemisen kolmen eri lähestymistavan mukaan: alakohtaiseen ja koon perusteella määriteltyyn lähestymistapaan, ammatilliseen lähestymistapaan ja taiteelliseen lähestymistapaan.

4.2. Kyseisten lähestymistapojen eroja ei tule pitää ongelmana vaan kulttuuri- ja talousperintönä sekä uuden yhteisen toimintasuunnitelman laatimisen lähtökohtana Euroopan käsityöläisen identiteetin arvostamiseksi ja rikastuttamiseksi.

4.3. Alakohtaisessa ja kokoon perustuvassa lähestymistavassa käsityöläisyritys määritellään koon (työntekijöiden lukumäärän) perusteella. Se eroaa ammatillisesta lähestymistavasta, jossa ei oteta huomioon käsityöläisyrityksen ja mikro- tai pienyrityksen välisiä kokoeroja ja joka perustuu tiettyihin aloihin kuulumiselle. Taiteellinen lähestymistapa on kaikkein rajoittavin, koska se rajoittuu taideammatteihin ().

4.4. Alakohtainen ja kokoon liittyvä lähestymistapa

Käsityöläisyrityksen määrittelemiseen sovelletaan pääasiassa kokoperustetta, joka lasketaan palkansaajien lukumääränä, ja lukumäärien raja-arvot voivat vaihdella aloittain (Italia) tai olla kiinteät (Ranska, Alankomaat). Tällaista lähestymistapaa noudatetaan Italiassa ja Ranskassa.

4.4.1. Italiassa ensimmäinen käsityöläisalaa koskeva säännös on peräisin 25. heinäkuuta 1956 säädetystä laista n:o 860, joka sisältää käsityöläisyritysten yhtiömuotoa koskevat säädökset. Nykyisin sovelletaan 8. elokuuta 1985 säädettyä lakia n:o 443. Siinä määrätään, että käsityöläisyritys voi harjoittaa toimintaansa myös käyttäen käsityöläisyrittäjän tai osakkaiden välittömässä alaisuudessa toimivaa palkattua henkilöstöä, jos seuraavia rajoituksia ei ylitetä:

a) yritykset, joissa ei harjoiteta sarjatuotantoa: korkeintaan 18 työntekijää, mukaan lukien oppisopimusoppilaat, jos heitä on korkeintaan yhdeksän; työntekijöiden kokonaismäärää voidaan nostaa korkeintaan 22:een, jos varsinaisen enimmäismäärän ylittävät henkilöt ovat oppisopimusoppilaita;

b) sarjatuotantoa harjoittavat yritykset, jos tuotantoprosessi ei ole täysin automatisoitu: korkeintaan yhdeksän työntekijää, mukaan lukien oppisopimusoppilaat, jos heitä on korkeintaan viisi; työntekijöiden kokonaismäärää voidaan nostaa korkeintaan 12:een, jos varsinaisen enimmäismäärän ylittävät henkilöt ovat oppisopimusoppilaita;

c) taidealan, perinneammattien alan ja mittavaateteollisuuden alan toimintaa harjoittavat yritykset: korkeintaan 32 työntekijää, mukaan lukien oppisopimusoppilaat, jos heitä on korkeintaan 16; työntekijöiden kokonaismäärää voidaan nostaa korkeintaan 40:een, jos varsinaisen enimmäismäärän ylittävät henkilöt ovat oppisopimusoppilaita. Alueita ja kansallista käsityöläisalan neuvostoa kuullaan, minkä jälkeen taidealat, perinnetuotteet ja mittavaateteollisuus määritellään tasavallan presidentin antamassa asetuksessa;

d) liikennealan yritykset: korkeintaan kahdeksan työntekijää;

e) rakennusalan yritykset: korkeintaan 10 työntekijää, mukaan lukien oppisopimusoppilaat, jos heitä on korkeintaan viisi; työntekijöiden kokonaismäärää voidaan nostaa korkeintaan 14:ään, jos varsinaisen enimmäismäärän ylittävät henkilöt ovat oppisopimusoppilaita.

4.4.2. Ranskassa käsityöläisalaa säännellään käsityöläistoimintaa koskevalla lainsäädännöllä (Code de l'artisanat: 20. toukokuuta 1955 annettu asetus n:o 55 656 ja asetus n:o 55-657, joille 3. huhtikuuta 1958 annettu laki n:o 58-346 antaa lainsäädännöllisen arvon, ja niiden myöhemmät mukautukset) ja 10. heinäkuuta 1983 annetulla asetuksella n:o 83-487, sellaisena kuin se on muutettuna 2. helmikuuta 1988 annetulla lailla n:o 88-109, 1988. Käsityöläisyritysten koko on rajoitettu viiteen palkansaajaan 1. maaliskuuta 1962 annetulla asetuksella n:o 62-235, palkansaajien määrä on myöhemmin nostettu kymmeneen 21. syyskuuta 1976 annetulla lailla n:o 76-879; vielä uudemmassa asetuksessa tätä enimmäismäärää nostetaan 10 15 työntekijään (droit de suite tammikuussa 1995 annettu asetus ja 5. heinäkuuta 1996 annettu laki). Lisäksi äskettäin hyväksyttiin 5. heinäkuuta 1996 annettu laki 96/603, joka koskee kaupan ja käsityöläisalan edistämistä, ja jossa säilytetään asetuksen (droit de suite) säännökset.

4.4.3. Alankomaissa käytettävä virallinen käsityöläisyrityksen määritelmä ei ole juridinen. Alankomaissa käytetään menetelmää, joka perustuu sekä latinalaiseen että saksalaiseen lähestymistapaan, vaikka kokoperuste onkin ratkaisevin. Käytännössä kaikkia yrityksiä, jotka työllistävät korkeintaan 10 palkansaajaa (kokoperuste) ja jotka toimivat määritellyillä aloilla, pidetään käsityöläisyrityksinä.

4.5. Ammatillinen lähestymistapa

4.5.1. Tämä lähestymistapa on erityisen merkittävä siltä osin kuin se on hyväksytty valtion lainsäädännöllä (28. joulukuuta 1965 annettu käsityöläisalaa koskeva asetus n:o 127 Saksassa, vuoden 1994 ammatteja koskeva lainsäädäntö Itävallassa ja vuoden 1990 laki Luxemburgissa). Kyseisissä laeissa määritellään ne alat, joita voidaan pitää käsityöläisaloina yrityksen koosta riippumatta. Kyseinen määritelmä perustuu käsityöläisammattien nimikkeistöön (Saksassa 127 ja Luxemburgissa 151 nimikettä), kyseisten ammattien harjoittaminen edellyttää oikeutta käyttää vastaavaa ammattinimikettä. Tätä lähestymistapaa noudattavat Saksa, Itävalta ja Luxemburg.

4.5.2. Kaikki Saksassa nykyisin sovellettava lainsäädäntö sisältyy 28. joulukuuta 1965 annettuun käsityöläistoimintaa koskevaan lakiin. Lainsäädäntöä on mukautettu usein, viimeksi 20. joulukuuta 1993 ja 5. lokakuuta 1994 annetuilla laeilla.

4.5.3. Käsityöläisyrityksen tyypillisesti saksalaisen käsitteen peruspiirteet ovat lain 1 luvun 1 artiklan 1 kohdassa, joka koskee kelpoisuutta käsityöläistoiminnan itsenäiseen harjoittamiseen. Kyseisessä kohdassa todetaan, että ainoastaan luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt sekä henkilöyhtiöt, jotka on kirjattu käsityöläistoiminnan rekisteriin, voivat harjoittaa itsenäisesti käsityöläistoimintaa vakituisena ammattina (ensimmäinen alakohta) ja että ammatillinen toiminta käsittää käsityöläistoiminnan kyseisen lain tarkoittamalla tavalla, jos sitä harjoitetaan käsityöläistoimintana ja jos sen yksinomaisena tai olennaisena tavoitteena on harjoittaa yhtä kyseisen lain liitteessä A mainituista ammateista () (toinen alakohta).

4.5.4. Itävallassa käsityöläisammattien määritelmä on käsityöläisalaa koskevan asetuksen ensimmäisessä kohdassa; käsityöläistoiminnan harjoittaminen edellyttää ammattikoulutuksella hankittuja valmiuksia tai laajaa kokemusta kyseisellä alalla.

4.5.5. Luxemburgissa käsityöläistoiminnan harjoittamiseen tarvitaan kansantalousasioita ja keskiluokan asioita käsittelevästä ministeriöstä saatu kirjallinen lupa, joka on pakollinen sekä luonnollisille henkilöille että oikeushenkilöille. Käsityöläisammatin harjoittamiseen vaaditaan asianmukainen ammatillinen pätevyys ja nuhteettomuus.

4.6. Taiteellinen lähestymistapa

Tämä lähestymistapa on hyvin rajoittava, koska sen mukaan voidaan hyväksyä ainoastaan sellaiset käsityöläisyritykset, jotka harjoittavat yksinomaan taiteellista toimintaa. Espanjassa käytössä oleva käsityöläistoiminnan käsite liittyy taideteollisuuteen ja itsenäisen taiteilijan ammatin harjoittamiseen (vuoden 1982 kuninkaallinen asetus). Espanja on antanut vuodesta 1985 alkaen käsityöläisalaa koskevia lakeja (edellinen laki oli vuodelta 1968), joissa on otettu huomioon autonomiset alueet ja paikalliset erityispiirteet. Vuodesta 1995 alkaen on etsitty keinoja selviytyä edellisen määritelmän rajoitteista turvautumalla laajempiin ja joustavampiin perusteisiin. Tarkoituksena on turvautua seuraaviin Schleyerin kertomuksessa () esitettyihin perusteisiin ().

omistajuuden ja yrityksen hoidon välinen tiivis yhteys,

työvoiman runsas käyttö, johon voi liittyä kaikkein uusimpien tuotanto- ja hallintotekniikkojen käyttö,

yrittäjän kyvyt ja valmiudet sekä hänen toimintansa yrityksessä ja tuotantoprosessissa,

vallitsevana oleva käytäntö, että yrittäjä osallistuu suoraan tuotantoprosessiin.

4.6.1. Yhdistyneen kuningaskunnan sekä Irlannin käsityöläisiin voitaisiin soveltaa taiteellista lähestymistapaa, vaikka kyseisillä mailla ei olekaan lakimääritelmää käsityöläistoiminnasta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa käsityöläisalan käsitettä voidaan soveltaa suppeasti tulkittuna ainoastaan itsenäiseen työntekijään, joka tekee käsityönä perinteisiä taide-esineitä: On kuitenkin olemassa pieniä tuotantoyksiköitä koskeva ala small business, jonka toiminta on pikemminkin teollista, kun taas erityisesti perinteinen ja taiteellinen tuotanto tehdään käsityönä.

>TAULUKON PAIKKA>

4.7. Jotkut maat eivät eri syistä kuulu yhteenkään edellä mainituista kolmesta luokasta.

4.7.1. Belgiassa käsityöläistoiminnasta säädetään erittäin rajoittavalla lailla, joka supistaa kyseisen alan taloudellista ja sosiaalista merkitystä varsin suuresti. Belgiassa käsityöläistoiminnan käsite liittyy tiiviisti pienten ja keskisuurten yritysten käsitteeseen, joka puolestaan perustuu laajempaan keskiluokkaa yleisesti koskevaan käsitteeseen.

4.7.2. Kreikassa käytetään omaa virallista määritelmää, joka ei kuitenkaan ole juridinen, kun taas Portugalissa ja Suomessa ei ole lainkaan käsityöläistoiminnan lakimääritelmää tai virallista määritelmää. Ruotsissa säädetään käsityöläisten todistusten myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 26. kesäkuuta 1973 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa n:o 596, mikä osoittaa, että tiettyihin ammatteihin liittyvä käsityöläistoiminta tunnustetaan virallisesti.

Tanskassa käytetään useita perusteita, joihin erityisten säännösten soveltaminen pohjautuu, vaikka Tanskassa ei ole käsityöläistoiminnan lakimääritelmää. Eniten käytetty peruste liittyy yrityksen kokoon ja se on mainittu käsityöläisalaa ja pk-yrityksiä koskevassa tutkimuksessa (Handværket og den Mindre Industri). Käsityöläisyrityksinä pidetään kaikkia teollista tuotantoa harjoittavia yrityksiä, jotka työllistävät 1 5 palkansaajaa, sekä korjaus-, palvelu- ja rakennusalan yrityksiä niiden työntekijöiden lukumäärästä riippumatta.

>TAULUKON PAIKKA>

4.7.3. Ottaen huomioon eri maiden kansallisten lainsäädäntöjen väliset huomattavat erot olisi suotavaa aloittaa myös käsityöläistoiminnan alalla kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita koskevan yhteisen lainsäädännöllisen perustan laatiminen, jonka ensisijaisena tavoitteena olisi arvioida käsityöläisalan taloudellinen painoarvo Euroopassa ja parantaa alan kehittämiseksi tarkoitettujen yhteisön ja kansallisten politiikkojen taloudellista ja sosiaalista vaikutusta.

5. Euroopan unionin käsityöläistoimintaa koskevien tilastojen arviointi

5.1. Yritysten ja työpaikkojen lukumäärä

5.1.1. Euroopan yritysten tuotantotoimintaa koskevia tietoja on runsaasti käytettävissä, mutta käsityöläisalaa koskevien tilastojen määrä on vähäinen (lukuun ottamatta muutamia Euroopan maita). Useinkaan ei ole mahdollista arvioida täydellisesti ja yhtenäisesti käsityöläisen aseman merkittävyyttä Euroopan talouden kannalta. Tämä johtuu siitä, että käsityöläisalaa koskevia eri maiden tilastoja ei voida sovittaa yhteen ja että tietojen keräämisessä on käytetty hyvin erilaisia menetelmiä. Tämän vuoksi ei myös KIE-maiden tulevaa liittymistä ajatellen ole voitu vertailla asiaankuuluvia tietoja, jotka eivät edes aina ole olleet käytettävissä.

5.1.2. Euroopan unionissa on noin 16 miljoonaa tuotantotoimintaa harjoittavaa yritystä (16 030 000 vuonna 1995) () maataloutta lukuunottamatta.

5.1.3. Noin 50 prosenttia tuotantotoimintaa harjoittavista yrityksistä on käsityöläisten, pienkauppiaiden tai vapaiden ammattien harjoittajien yksityisyrityksiä, joissa ei ole palkansaajia. Loput 50 prosenttia ovat lähinnä mikroyrityksiä, joista 7 miljoonaa työllistää yhdeksän palkansaajaa ja yksi miljoona 10 49 palkansaajaa. Keskisuuria yrityksiä (50 249 palkansaajaa) ja suuryrityksiä (enemmän kuin 250 palkansaajaa) on suhteellisen vähän. Keskisuuria yrityksiä on 155 000 ja suuryrityksiä 35 000, vaikka niiden taloudellinen painoarvo onkin merkittävä, koska ne kattavat 45 50 prosenttia tuotantoalojen työpaikoista ja liikevaihdosta, maatalousalaa lukuun ottamatta. Yleisesti ottaen Euroopan yritykset työllistävät keskimäärin noin kuusi palkansaajaa.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Euroopan unionin kolmessa uudessa jäsenvaltiossa (Itävalta, Ruotsi ja Suomi) on 900 000 yritystä (eli 5,6 prosenttia yhteisön kokonaismäärästä) ja niissä on noin 5,55 miljoonaa henkilöä (6,3 prosenttia yhteisön kokonaismäärästä).

5.1.4. Tilastotietojen perusteella saadaan selville Euroopan yritysten täsmällinen lukumäärä mutta käsityöläisyrityksiä koskevaa tietoa on paljon vähemmän. Joissakin maissa yritysten ja palkansaajien lukumäärä on aliarvioitu käytettyjen määritelmien tai perusteiden rajoittavuuden vuoksi. Virallisten tietojen mukaan Espanjassa olisi ainoastaan 14 920 käsityöläisyritystä, vaikka todellisuudessa niitä on todennäköisesti huomattavasti enemmän (). Joissakin muissa maissa käsityöläisyritysten määrää on taas saatettu yliarvioida, koska arvio on perustunut kokoon eli korkeintaan yhdeksän henkilöä työllistäviin yrityksiin.

5.1.5. Käsityöläistoiminnan määritteleminen laillisesti vaikuttaa myös yrityksen kokoon. Maissa, joiden lainsäädännössä ei määritellä kokoa, jota suurempia yrityksiä ei enää pidetä käsityöläisyrityksinä, yritysten koko on paljon suurempi kuin maissa, joissa käsityöläisyritysten suurin mahdollinen koko on määritelty.

5.1.6. Yhteenvetona voidaan todeta, että käsityöläisalan koon arviointi lukumäärän perusteella on vaikeaa, koska käsityöläistoimintaa harjoittavia yrityksiä koskevaa Euroopan lainsäädäntöä ei ole, ja että esiin nousee kolme suurta ongelmaa:

nykytilanteessa on mahdotonta esittää käsityöläisalaa koskevia lukumääräisiä arvioita Euroopan tasolla, koska saatavilla olevat tiedot ovat niin erilaisia (tiedot ovat eri vuosilta ja käytetyt menetelmät ovat erilaisia),

ei ole olemassa sellaista tilastollista menetelmää, jolla olisi edes jonkinlainen yhteinen perusta,

kuva todellisesta tilanteesta on vääristynyt.

5.1.7. Toisessa Euroopan käsityöläisalan tilastoja koskevassa seminaarissa 15:n eurooppalaisen asiantuntijan (yksi kustakin jäsenvaltiosta) hyväksymässä lopullisessa käsityöläisalaa koskevassa päätöslauselmassa () pyritään käynnistämään yhteinen tutkimusohjelma, jonka pääasiallisena tavoitteena on tämän ongelman tilastollisen ratkaiseminen.

5.1.8. Seminaarissa yritettiin ryhmitellä käytettävissä olevat tilastotiedot jäljempänä esitettyjen lähestymistapojen mukaan. Työn tuloksena paljastuivat seuraavat asiat:

1) tietoja ei voida vertailla talouden näkökulmasta,

2) käyttävissä olevat luvut aliarvioivat todellisuutta,

3) tilastoista käy ilmi alan taloudellinen painoarvo kansallisessa taloudessa, jos maalla on käsityöläisyrityksiä koskevaa lainsäädäntöä.

5.1.9. Käsityöläisalan yritysten ja työpaikkojen osuus kaikista pk-yrityksistä ja niiden työpaikoista on varsin mielenkiintoinen tekijä.

>TAULUKON PAIKKA>

5.1.10. Rajoituksistaan huolimatta (rajoitteet johtuvat sellaisista maista, joissa käsityöläisalaa ei ole säädelty) edellä esitetty tilasto Euroopan käsityöläisalan yrityksistä on hyvin kuvaava, vaikka se on likimääräinen (joissakin tapauksissa arviot ovat liian suuria tai liian alhaisia).

5.1.11. Tärkeimpien tulosten tarkastelussa nousee esiin kolme erittäin mielenkiintoista asiaa:

yleisesti ottaen käsityöläisyrityksiä on enemmän maissa, joilla on lakimääritelmä, kuin maissa, joilla sitä ei ole;

Espanjassa ja Isossa-Britanniassa käsityöläisalan todellinen merkitys on todennäköisesti aliarvioitu: kyse ei ole sattumasta, sillä kyseisissä maissa taiteellisuus on tärkein käsityöläisyritystä määrittävä tekijä;

käsityöläisalan työllistävä merkitys on suurempi kuin kaikkien pk-yritysten yhteensä kaikissa ammatillista lähestymistapaa käyttävissä maissa Italiaa lukuun ottamatta. Italiassa käsityöläisalalla on työllisyyden osalta rakenteellinen merkitys kansallisessa tuotantotoiminnassa riippumatta sen lakimääritelmästä.

>TAULUKON PAIKKA>

5.2. Käsityöläisalan osuus viennistä ja bruttokansantuotteesta (BKT)

5.2.1. Käsityöläisalan merkitys BKT:n muodostumisessa on myös kiinnostava seikka. Käytettävissä olevat tiedot eivät koske kaikkia jäsenvaltioita vaan ainoastaan joitakin niistä. Käsityöläisalalla on tärkeä merkitys Italiassa, jossa sen osuus BKT:stä on 12 prosenttia verrattuna Saksan 9,6 prosenttiin ja Itävallan 5,6 prosenttiin. Alankomaat (3,5 prosenttia), Ranska (5,1 prosenttia) ja Kreikka (3 prosenttia) ovat tilastojen keskivaiheilla. Espanjassa käsityöläisalan osuutta on tunnetusti aliarvioitu (0,33 prosenttia). Useissa maissa (esimerkiksi Italiassa) käsityöläisalan osuus BKT:n muodostumisessa on suurempi kuin maatalouden.

Käsityöläisalan yritysten ja työpaikkojen lukumäärä (1991 = indeksi 100)

Ammatillinen lähestymistapa

Yritykset Palkansaajat

Itävalta Itävalta

>KAAVION ALKU>

Lähde: HG, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti. Lähde: HG, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti.>KAAVION LOOPU>

Saksa Saksa

>KAAVION ALKU>

Lähde: Saksan käsityöläisalan keskusliitto, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti. Lähde: Saksan käsityöläisalan keskusliitto, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti.>KAAVION LOOPU>

Luxemburg Luxemburg

>KAAVION ALKU>

Lähde: Chambre des métiers du Grand-Duché de Luxembourg, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti. Lähde: Chambre des métiers du Grand-Duché de Luxembourg, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti.>KAAVION LOOPU>

Käsityöläisalan yritysten ja työpaikkojen lukumäärä (1991 = indeksi 100)

Alakohtainen ja kokoon perustuva lähestymistapa

Yritykset Palkansaajat

Ranska Ranska

>KAAVION ALKU>

Lähde: SIRENE/INSEE, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti. Lähde: SIRENE/INSEE, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti.>KAAVION LOOPU>

Italia Italia

>KAAVION ALKU>

Lähde: CERVED, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti. Lähde: CERVED, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti.>KAAVION LOOPU>

Alankomaat Alankomaat

>KAAVION ALKU>

Lähde: työllisyysvuosikirja EIM, tiedot käsitteli Guglielmo

Tagliacarnen instituutti. Lähde: työllisyysvuosikirja EIM, tiedot käsitteli Guglielmo

Tagliacarnen instituutti.>KAAVION LOOPU>

Käsityöläisalan yritysten ja työpaikkojen lukumäärä (1991 = indeksi 100)

Taiteellinen lähestymistapa

Yritykset Palkansaajat

Espanja Espanja

>KAAVION ALKU>

Lähde: Espanjan käsityöläisalaa edistävä kulttuurisäätiö,

tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti. Lähde: Espanjan käsityöläisalaa edistävä kulttuurisäätiö,

tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti.>KAAVION LOOPU>

Irlanti

>KAAVION ALKU>

Lähde: CSO, tiedot käsitteli Guglielmo Tagliacarnen instituutti.>KAAVION LOOPU>

>

TAULUKON PAIKKA>

5.2.2. Joistakin maista on käytettävissä tietoja käsityöläisalan osuudesta viennissä. Kyseisistä luvuista ilmenee, että myös pienyritykset ja mikroyritykset harjoittavat vientiä ja että ulkomarkkinoilla toimiminen ei ole varattu ainoastaan suuremmille yrityksille. Italia on tästä hyvä esimerkki: vuonna 1994 käsityöläisalan vienti oli 18,3 prosenttia koko viennistä eli enemmän kuin alan osuus BKT:sta. Myös Tanskassa käsityöläisalan vienti on merkittävä, 22 prosenttia koko viennistä. Saksassa (2 prosenttia koko viennistä) ja Ranskassa (4,2 prosenttia) käsityöläisalan osuus viennistä on pienempi kuin alan osuus BKT:sta. Itävallassa käsityöläisalan vienti on 2,8 prosenttia koko viennistä.

>TAULUKON PAIKKA>

5.3. Euroopan käsityöläisalan kehityssuunnat viimeisten viiden vuoden aikana

5.3.1. Tarkasteltaessa käsityöläisalan kehitystä viimeisten viiden vuoden aikana todetaan, että käsityöläisyritysten määrä on kasvanut lukuisissa Euroopan maissa. Kahdeksan maan (Itävalta, Saksa, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Espanja) käytettävissä olevien tietojen analyysistä käy ilmi, että ala on kehittynyt kaikissa näissä maissa kautena 1991 1994/1995, kun alaa tarkastellaan yritysten lukumäärän osalta. Ranska ja Espanja erottuvat muista siinä, että niissä käsityöläisyritysten määrän kasvu on vaihdellut. Ranskassa kasvukehitys voidaan jakaa kahteen kauteen: vuosina 1991 1993 yritysten määrä laski ja vuosina 1994/1995 alkoi nousu, jonka aikana ei kuitenkaan saatu kiinni edellisellä kaudella tapahtuneita menetyksiä. Espanjan osalta taas vuoden 1992 kasvuhuippua seurasi lasku vuonna 1993 ja uusi nousu vuosina 1994/1995. Työllisyyden kehitys ei kuitenkaan ole ollut niin yhtenäistä kuin yritysten kasvukehitys: vaikka työpaikkojen määrä kasvoi Saksassa, Itävallassa ja Luxemburgissa, niiden määrä väheni muissa maissa. Italiassa, Ranskassa ja Alankomaissa yritysten ja työpaikkojen määrät ovat kehittyneet eri tavalla. Yritysten määrä on kasvanut, kun taas työpaikkojen määrä on laskenut. Tilannetta selittää osittain se, että yrityksiä perustetaan entistä enemmän. Lukuisat oppisopimusoppilaat ovat jättäneet palkkatyön perustaakseen oman käsityöläisyrityksen: palkkatyö muuttuu siis itsenäiseksi ammatin harjoittamiseksi.

5.4. Alueelliset näkökohdat

5.4.1. Käsityöläisalan alueellinen jakautuminen Euroopassa ei ole niin tasaista kuin voitaisiin luulla. Italiassa, Saksassa ja Itävallassa tietyn alueen BKT:na asukasta kohden mitattu korkea kehitysaste on suoraan verrannollinen yritystiheyteen. Ranskassa tilanne on päinvastainen, yritystiheys on suuri alueilla, joilla tulot henkeä kohden vaihtelevat keskinkertaisesta alhaiseen. Vastoin laajalle levinneitä näkemyksiä käsityöläisalan toimia on niin erittäin kehittyneillä alueilla kuin kehityksestä jälkeen jääneilläkin alueilla, joista useilla käsityöläisala on suoranaisesti toiminut lukuisten taloudellisten toimien kasvualustana, esimerkiksi Italiassa. Voidaan myös todeta, että ne sellaiset Italian alueet kuin Toscana, Marche tai Veneto, joille käsityöläisala on juurtunut voimakkaimmin, ovat myös alueita, joilla kehitystaso on keskitasoa (). Käsityöläisala on kehitystekijä erityisesti teollisuusalueilla ja sellaisilla alueilla, joille yritykset ovat keskittyneet. Tagliacarnen instituutissa toteutetun tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että vireimmät teollisuusalueet, joilla on keskimääräistä suurempi vetovoima, ovat juuri niitä, jotka hyötyvät käsityöläisyritysten voimakkaasta keskittymisestä. Tällaisia alueita ovat erityisesti Koillis-Italian alueet (Veneto) ja Keski-Italian alueet (Toscana ja Marche) (). Sama pätee myös Saksaan. Baden-Württembergin ja Baijerin alueilla tulot ovat korkeimpia Euroopassa ja siellä on myös suurin käsityöläisyritysten tiheys. Itävallassa suurimmat keskittymät ovat Wienin alueella ja Ala-Itävallan alueella. Ranskassa tällaisia alueita ovat Korsika, Midi-Pyrénées, Limousin ja Languedoc-Roussillon, jotka ovat alueiden luokituksen kärjessä, kun taas niiden tulot asukasta kohden ovat keskimääräiset tai alhaiset ().

5.4.2. Euroopan unionin taloudellisesti heikoista alueista Italian Mezzogiornossa on vain vähän käsityöläistoimintaa. Vastaavaa tilannetta ei löydy Espanjasta eikä Isosta-Britanniasta. Andalusia (kehityksestä jälkeen jäänyt alue) on yksi Espanjan alueista, joilla on eniten käsityöläistoimintaa, ja Skotlannissa on eniten käsityöläisiä suhteessa koko Isoon-Britanniaan.

>TAULUKON PAIKKA>

5.5. Kyseinen tilastokatsaus on luonnollisesti hajanainen eikä tyhjentävä, mikä johtuu käytettävissä olevien tietojen riittämättömyydestä. Tämä tilanne korostaa tarvetta laatia eurooppalainen ohjelma, jonka tarkoituksena on parantaa käsityöläisalaa koskevia tilastotietoja.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

6. Käsityöläisyritykset ja koulutus: alkuhuomioita

6.1. Yritykset toimivat käsityöläisalalla muita aloja enemmän koulutuksen kannustimena ja paikkana, jossa ammattitaitoa ja ammatillista taitotietoa pidetään ammatin harjoittamisen edellytyksenä. Alan ammattiin pääsyä koskevissa säännöksissä viitataan usein sääntö-, todistus- ja tunnustamisjärjestelmään, jonka tarkoituksena on virallistaa tietyn toiminnan harjoittamista varten hankitut valmiudet. Tältä kannalta katsottuna käsityöläisalalle tarjoutuvat tasaisen kehittymisen ja edistymisen mahdollisuudet riippuvat ratkaisevasti koulutuksesta, erityisesti jos asiaa tarkastellaan koko koulutuslinjan mahdollisuuksien ja rakenteiden kehykseen, aina osaamisen (perus- ja erityisosaamisen) ja ammattitaidon (kädentaidot mukaan lukien) muodollisesta välittämisestä käyttäytymismallien ja hallintotyylien siirtämiseen asti.

6.2. Kussakin maassa sovellettava perus- ja jatkokoulutusjärjestelmä toimii perustana, jonka avulla voidaan turvata erityisesti käsityöläisalan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä toimivien henkilöiden ammattimainen toiminta, sen jatkuvuus ja kehittyminen.

6.3. Työ- ja teoriakoulutuksen vuorotteluun perustuvalla kaksoisjärjestelmällä sekä oppisopimuskoulutuksen ja koulutussopimusten kaltaisilla koulutuslinjoilla turvattava koulun ja yrityksen yhdentyminen on jatkuvan koulutuksen ohella tämän mallin tärkein tekijä. Jatkuvan koulutuksen avulla työntekijää voidaan valmistaa tehtäviensä sisällön vanhentumiseen ajantasaistamalla hänen tietojaan ja taitojaan. Jatkuvan koulutuksen avulla voidaan myös hyödyntää aiemmin hankittua osaamista, joka on usein ainutlaatuista ja välittyy joskus epävirallisia teitä.

6.4. Joissakin maissa käsityöläisalalla on tunnustettu asema ja alalla sovelletaan tarkkoja standardeja ja erilaisia menettelyjä (tutkinnot, todistukset, käytännön kokeet jne.), mikä osaltaan korostaa, että on välttämätöntä säilyttää käsityöläisammattien erityisyys varjelemalla niiden erityispiirteitä. Tämä on jo huomattu monissa valtioissa ja sen tiedostaminen onkin ennakkoedellytys, jotta ammatillisen toiminnan laadusta voidaan laatia sellaisia arvioita, jotka edistävät käsityöläisammattien palvelujen kuluttajien ja loppukäyttäjien suojelua. Esimerkiksi Ruotsissa harjoitettavan sadan tavanomaisen käsityöläisammatin harjoittajalta edellytetään kisällin- tai mestarinkirjaa. Näihin sataan tavanomaiseen ammattiin kuuluu monenlaisia erilaisia ammatteja leipurista jäätelöntekijään.

6.5. Koulutuselimet

6.5.1. Ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen ohjelmointi, järjestäminen ja toteuttaminen edellyttää monimutkaisen verkon luomista. Verkko voi rakentua a) keskushallinnosta (ministeriöt ja niiden osastot sekä koulutustoimistot), b) paikallishallinnosta ja c) kyseistä alaa edustavista järjestöistä, joilla on usein omia rakenteeltaan erilaisia valtakunnallisia tai alueellisia koulutuskeskuksia eri puolilla maata.

6.5.2. Ammatillisten koulutuskeskusten ja -laitosten erityistoimet ovat merkittävässä asemassa. Tanskassa sellaisia edustaa AMU, joka toimii useissa kaupungeissa, Saksassa ammattiasiain kamarit, Alankomaissa kansalliset ammatilliset koulutuskeskukset (COLO), Englannissa paikalliset koulutuselimet (LEA). Ammatilliset perus- ja jatkokoulutusjärjestelmät ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa pienten ja keskisuurten yritysten, erityisesti käsityöläisyritysten kanssa.

On kuitenkin painotettava, että joissakin maissa ei ole olemassa yksinomaan käsityöläisyrityksille tarkoitettuja ammattikoulutuksen rakenteita. Irlannissa käsityöläisalan ammattikoulutus sisältyy keskiasteen koulutukseen ja työttömille tarkoitettuihin koulutusaloitteisiin. Tanskassa käsityöläisalan ammatillinen koulutus on osa ammatillista peruskoulutusta (EUD), opistotason teknistä koulutusta (HTX) ja työmarkkinoille suunnattua koulutusjärjestelmää (AMU), jossa keskitytään lähinnä kokonaan tai osaksi ammattitaitoisten työntekijöiden tietojen ja taitojen ajantasaistamiseen sekä näiden kouluttamiseen.

6.5.3. Ammatilliset perus- ja jatkokoulutusjärjestelmät eroavat toisistaan ensinnäkin kohderyhmiensä osalta. Ammatillinen peruskoulutus on suunnattu nuorille ja ammatillinen jatkokoulutus aikuisille. Nämä kaksi koulutustoiminnan tyyppiä eroavat toisistaan myös päämääriensä osalta. Ammatillinen peruskoulutus on työelämään valmistavaa toimintaa; kursseilla annetaan opiskelijoille teoreettiset ja käytännön perustiedot, joita tarvitaan yrittäjä- tai ammattitoiminnan aloittamiseen. Peruskoulutus on tehokasta, koska se on pitkälti tuotantojärjestelmään yhdennettyä. Ammatillinen jatkokoulutus tapahtuu ylläpitämällä ja ajantasaistamalla ammattitaitoa sekä uudelleenpätevöitymällä. Jatkokoulutus on tehokasta siltä osin kuin siinä voidaan pyrkiä elinikäiseen oppimiseen ja hyödyntää sitä.

6.5.4. Yhdentymisen kannalta on tehokasta, että on olemassa työ- ja teoriakoulutuksen vuorotteluun perustuva kaksoisjärjestelmä, johon sisältyy käytännön opetusta yrityksessä ja erilaisia kursseja ammatillisissa tai teknisissä oppilaitoksissa.

Työ- ja teoriakoulutuksen vuorotteluun perustuvassa kaksoisjärjestelmässä yritys ja koulu ovat yhteistyökumppaneita, joilla on samanlainen asema ja vastuu. Näiden kahden maailman päällekkäisyyteen perustuvan menetelmän ansiosta on mahdollista toteuttaa käytännössä aktiivista koulutuspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on talouden eri alojen kehityksen tukeminen.

6.5.5. Vuorottelu työpaikan ja koulutuspaikan välillä osoittaa lisäksi, että molempia paikkoja voidaan pitää ja niitä on pidettävä yhtä lailla vastuullisena toistensa kehityksestä ja kokemuksen karttumisesta.

Oppisopimuskoulutus on epäilemättä vuorottelun tavallisin muoto. Työn ja koulutuksen yhdistäminen on tarkoitettu nuorille, joille oppisopimuskoulutus antaa mahdollisuuden yrityksessä työskentelyyn tarvittavien perustietojen ja -taitojen hankkimiseen. Oppisopimussuhde määritellään yrittäjän ja ammattioppilaiden välisellä sopimuksella (vastaavien laillisten edustajien välityksellä).

6.5.6. Yrittäjän toteuttamat koulutuspyrkimykset ovat erityisen tärkeitä käsityöläisalalla. Yrittäjä turvaa näin valmiudet ammatilliseen erikoistumiseen sekä pienyrityksille ominaisia hallintotoimia ja yrityksen hoitoa koskevan osaamisen välittämisen edelleen. Käsityöläistoiminnan muuttuminen todelliseksi ammattimaiseksi toiminnaksi edellyttää samalla sekä tuettuja, vuorovaikutteisia ja seikkaperäisillä koulutusmenetelmillä vahvistettuja liitännäistoimia että erityisiä valmiuksia suunnitella ja toteuttaa markkinatutkimusta ja yleensäkin hallintoa.

Oppisopimuskoulutuksen aikana saavutetut tulokset ovat yleensä virallisten tahojen ja käsityöläisalaa edustavien työmarkkinaosapuolten läheisen yhteistyön ansiota.

6.5.7. Oppisopimuskoulutus on usein ennakkoedellytys ammatin harjoittamiselle sekä käsityöläis- että muillakin aloilla. Itävallassa oppisopimuskoulutuksen piiriin kuuluu 200 ammattia. Isossa-Britanniassa nykyaikainen oppisopimuskoulutusjärjestelmä (modern apprenticeship system), joka otettiin käyttöön syyskuussa 1995, antaa kansalliselle ammatilliselle tutkintojärjestelmälle (NVQ) mahdollisuudet tarjota koulutuslinjan, joka perustuu teollisuudessa tarvittavan ammattitaidon määrittelemiseen ja takaa, että yksilö pystyy harjoittamaan toimintaa tietyllä ammattitaitotasolla. Isossa-Britanniassa on tällä hetkellä 500 kansallista ammatillista tutkintojärjestelmää, jotka kattavat 150 ammattia ja yli 80 prosenttia toimista. Irlannissa on vuodesta 1995 alkaen toteutettu tavanomaista peruskoulutusta koskevaa ohjelmaa. Ohjelmaan kuuluu yhtenäistetty järjestelmä, jolla ohjataan suurinta osaa koulutustoimista, oppisopimuskoulutus mukaan lukien. Kaikkien oppisopimusoppilaiden toiminnan suunnittelusta oppisopimuskoulutuksen eri vaiheissa sekä yrityksessä hankittavan työkokemuksen ohella annettavasta koulutuksesta vastaa valtion työ- ja työllisyystoimisto (FAS). Koulutusta annetaan ammatillisissa oppilaitoksissa, alueellisissa teknisissä oppilaitoksissa sekä Dublinin teknisessä oppilaitoksessa.

6.5.8. Oppisopimuskoulutusjakson päätteeksi suoritetaan usein teoriaa ja käytäntöä sisältävä tutkintokoe. Esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa kokelaan, joka haluaa läpäistä päättökokeen, on läpäistävä teoriakoe sekä osoitettava osaamisensa valmistamalla jokin esine tai suorittamalla jokin toimi, joka osoittaa että hänellä on pätevyys ja valmiudet tutkintoon sisältyvän ammatin harjoittamiseen. Ammattipätevyyttä koskeva todistus myönnetään päättökokeen perusteella ja siihen tulee maininta erikoisalasta (puusepän työ jne.)

6.5.9. Monet käsityöläisalan yhdistykset ovat perustaneet ja ne ylläpitävät erityisiä ammatillisia koulutuskeskuksia. Näin ovat toimineet esimerkiksi Suomen käsi- ja pienteollisuuden koulutussäätiö, Ranskan oppisopimuskoulutuskeskukset ja Italian kahden tärkeimmän aktiivisen elimen, kansallisten käsityöläisalan järjestöjen Confartigianaton ja CAN:n alaisuudessa toimivat keskukset. Nämä yhdistykset edistävät aktiivisesti koulutusta alallaan. Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivat valtion ylläpitämät ammattineuvostot tukevat käsityöläistoimintaan liittyvien alojen koulutusta kaikilla koulutustasoilla riippumatta siitä, onko koulutus virallisesti järjestettyä vai ei.

6.5.10. Käsityöläistoimintaa voidaan säännellä kansallisella lailla, jolloin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ammatilliseen koulutukseen liittyviin kysymyksiin. Espanjassa on voimassa laki pakollisesta keskiasteen koulutuksesta (ESO), joka sisältää käsi- ja taideteollisuuden ammatteihin kouluttamista koskevia kokonaissäännöksiä. Itävallassa on säädetty ammattikoulutusta koskeva laki (Berufsausbildungsgesetz) ja Saksassa on laadittu ammattikoulutusta koskeva ohjelma (Handwerksordnung und Berufsausbildungsgesetz). Alankomaissa on säädetty jatkokoulutuksen puitelaki (Kaderregeling Bedrijfstakgewijze Scholing, KBS), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 1995.

Ranskassa käsityöläisalan ammattiliitto (Union professionnelle artisanale, UPA) ja työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat syyskuussa 1994 ammattikoulutusta koskevan sopimuksen, jolla pyritään käsityöläisalan kehittämiseen ja jonka mukaan käsityöläisalan työntekijöillä on oltava mahdollisuus osallistua tiettyyn tuntimäärään koulutusta.

6.5.11. Oppisopimusoppilaiden palkat määräytyvät usein työtehtävän mukaisesti ja niitä korotetaan vuosittain. Esimerkiksi Tanskassa oppisopimusoppilaiden palkoista päättävät erityiset alakohtaiset neuvostot, joihin osallistuu myös työmarkkinaosapuolten edustajia. Maksettava palkkasumma riippuu työn laadusta, koulutuksen kestosta ja oppisopimusoppilaan iästä (yli vai alle 18 vuotta).

6.6. Käsityöläisyritysten osallistuminen koulutustoimiin

Kaikkien strategioiden tulisi perustua siihen perusperiaatteeseen, että toiminnan pääasiallisena keskuksena on käsityöläisyritys.

Kuten Thyssenin Euroopan parlamentille laatimassa mietinnössä painotettiin, ei ole sattumaa, että Euroopan parlamentin sosiaalivaliokunta on vaatinut koulutustukia myönnettäväksi ensisijaisesti käsityöläisyrityksille. Valiokunta on myös vaatinut, että:

yritysten koulutustehtävä olisi tunnustettava pyrittäessä virallistamaan oppisopimuskoulutuksella tutkinnon suorittaneiden asema,

olisi aloitettava ammattitaitoa ja osaamista koskevien tietojen vaihto,

oppisopimuskoulutuksella suoritetut tutkinnot olisi tunnustettava Euroopan tasolla.

6.6.1. Käsityöläisyritysten perustamisen tukemiseen tai kannustamiseen tarkoitetut koulutusaloitteet liittyvät olennaisesti kansallisiin ja alueellisiin toimiin ja ohjelmiin, joiden tavoitteena on uusien yritysten perustaminen. Kaikkiin palveluihin, joilla pyritään uusien yritysten perustamiseen, liittyy kiinteästi koulutus ja muita välineitä, kuten taloudelliset kannustimet, neuvonta ja tekninen apu sekä hiljattain perustettujen yritysten tukeminen. Kyseisten palvelujen erityistavoitteena on yrityksen hoitoon liittyvän perusosaamisen välittäminen.

6.6.2. Käsityöläisyrityksille tarkoitetun koulutuslinjan toteuttamiseen liittyvä suurin vaikeus on luonteeltaan lähinnä kulttuurinen siltä osin kuin:

käsityöläisyrityksen strategia koskee yleensä varsinaista tuotantoa,

käsityöläisyritys keskittyy liikaa tuotteeseen,

kyseinen ongelma vaikuttaa erityisesti vanhojen yritysten toiminnan synnyttämiin uusiin yrityksiin.

6.6.3. Koulutuksesta tulee näin ollen käsityöläisille ja erityisesti myös alan uusille yrittäjille kasvun väline, jonka avulla:

voidaan parantaa valmiuksia havaita ja ratkaista liiketoimintaan liittyviä ongelmia, jotka eivät liity pelkästään tuotantoon,

aloittelevalle yrittäjälle voidaan antaa kokonaisvaltainen näkemys yritysstrategioista ja markkinoista,

voidaan kannustaa mikroyritysten välistä yhteistyötä kauppasuhteiden ja tietotaidon jakamisen parantamiseksi jne.,

voidaan kehittää kielitaitoa ulkomaisille markkinoille pääsyn mahdollistamiseksi.

6.6.4. Koulutusjaksot eivät saa kuitenkaan olla katkonaisia tai irrallisia vaan niiden on oltava ajan tasalla, jotta uusien yrittäjien jatkokoulutukseen perustuvaa strategiaa voidaan toteuttaa käytännössä.

6.6.5. Euroopassa toteutettavista toimista voidaan mainita kolme esimerkkiä. Irlannissa tärkeimmillä pienille ja keskisuurille yrityksille suunnatuilla ohjelmilla (yritysten kehittämistä koskeva ohjelma, koulutusta koskeva tukisuunnitelma, Plato-ohjelma ja kansallinen yritysasioita käsittelevä neuvosto) tuetaan pientyönantajia ja sellaiseksi pyrkiviä hallinnoinnin, koulutuksen, jatkotoimien ja suuntaviivojen sekä tukien alalla. Kreikassa työvoimajärjestö OAED vastaa uusille yrittäjille tarkoitetusta tukiohjelmasta, jonka rahoittamiseen myös Euroopan sosiaalirahasto osallistuu. Ohjelman tarkoituksena on taloudellisen tuen antaminen yrityksen perustamista koskeville yksittäisille aloitteille.

Luxemburgissa on annettu kauppakamarin vastuulle jakaa tietoutta ja asiantuntemusta yritysten perustamispalvelun (Service de création d'entreprises, SCE) välityksellä. Yritysten perustamispalvelu tarjoaa yksilöllistä palvelua nuorille, jotka haluavat perustaa oman yrityksen.

7. Käsityöläisalaa ja pk-yrityksiä kannustavat kansalliset politiikat

7.1. Pk-yritysten ja käsityöläistoiminnan merkittävä vaikutus Euroopan unionin taloudelliseen kehitykseen on tunnustettu yhteisön tasolla komission kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevassa valkoisessa kirjassa. Myös jäsenvaltioissa on havaittu, että kansallisella tasolla pienyritykset edustavat kehitystä erityisesti kaikkein heikoimmin kehittyneillä alueilla ja ovat samalla parhaita vastauksia uusien työpaikkojen vaatimukseen. Käsityöläistoiminnalla on ollut ja sillä voi olla huomattava vaikutus. Italiassa vuonna 1988 tehdyn tutkimuksen () mukaan noin kahdella kolmasosalla uusista yrittäjistä oli ollut käsityöläisalan kokemusta. Muissa tutkimuksissa on vahvistettu, että pk-yritykset säilyttävät laskusuhdanteen aikana työllisyystasonsa paremmin kuin keskisuuret tai suuret yritykset.

7.2. Jos pienyrityksiä ja käsityöläisalaa tuetaan kohdennetuilla ja valikoivilla tukipolitiikoilla, ne voivat vaikuttaa suuresti uusien yritysten ja työpaikkojen syntymiseen.

7.3. Euroopan maissa tällä hetkellä voimassa olevan yritystukea koskevan lainsäädännön tavoitteena on yleisesti ottaen:

parantaa yrittäjyysjärjestelmän kilpailukykyä,

kehittää pienyritysten kykyä mukautua luonteeltaan taloudellis-teknologisiin muutoksiin,

säilyttää työpaikat ja luoda niitä lisää,

turvata kansalle tarjottavien hyödykkeiden ja palvelujen moninaisuus ja korkea laatu.

7.4. Jäljempänä esitetyissä kohdissa käsitellään tärkeimpiä tukimuotoja, joita Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat viime vuosina suunnitelleet ja toteuttaneet pk-yritysten ja käsityöläistoiminnan kannustamiseksi.

7.5. Itävalta

pk-yritysten tukeminen (KMU-Förderungsgesetz 1996),

lainanannon helpottaminen,

konsultoinnin ja ammattikoulutuksen saannin helpottaminen,

tutkimuksen ja kehityksen tukeminen,

kansainvälistymisen tukeminen.

7.6. Belgia

pk-yritysten ongelmakentän tuntemuksen parantamiseksi ja riittävän tukipolitiikan toteuttamiseen kannustamiseksi perustettu pk-yritysten tarkkailuelin,

yrityksen luovuttamisen helpottamiseen tarkoitetun luovutusrahaston varojen ja niiden saatavuuden lisääminen,

sosiaaliturvauudistukset.

7.7. Tanska

veropolitiikan ja verotuksen uudistaminen, julkisten investointien lisääminen,

yrityksille myönnettävät helpotukset.

7.8. Saksa

yrityksille myönnettävät verohelpotukset,

korkohyvitykset,

yritysten nauttimien etuuksien verotuksen alentaminen,

kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan valkoisen kirjan toteuttamiseksi laadittu 30 kohtaa sisältävä ohjelma, uusille yrityksille myönnettävät helpotukset.

7.9. Kreikka

yksityistämisen, verotuksen ja kilpailun alalla tehdyt uudistukset,

alueellisin perustein myönnettävä tuet.

7.10. Suomi

kehitysrahastot, yrityksille tarkoitettujen palvelujen erityistakuut,

vakuutusten osalta myönnettävät helpotukset,

alaikäisille yritysosakkeiden omistajille myönnettävä tuki.

7.11. Ranska

Madelin-suunnitelma: verouudistus, luoton saanti, kilpailu, hallinnolliset menettelyt, yritysten välinen yhteistyö,

tuotannollisten investointien takuurahasto,

FFCGA,

monivuotinen käsityöläistoiminnan ohjausohjelma (verouudistus, luoton saanti, kilpailu, hallinnolliset menettelyt),

pk-yrityksiä koskeva suunnitelma (1995),

käsityöläisalan kehittämistä ja edistämistä koskeva laki (heinäkuu 1996).

7.12. Irlanti

yritysten nauttimiin etuuksiin kohdistuvan verorasituksen alentaminen,

hiljattain perustetuille yrityksille myönnettävä tuki (Seed Capital Scheme).

7.13. Italia

teknologisen innovatiivisuuden elvyttäminen kahdeksanosaisen kehittämissuunnitelman avulla (verohelpotukset, suorat avustukset jne.),

Artigiancassan toiminta, johon sisältyy käsityöläisyritysten kannustukseksi tarkoitettuja taloudellisia tukitoimia (nuorten ja naisten yritysten kehittäminen, ympäristönsuojelu, yrityksille tarkoitetut palvelut, teknologiset innovaatiot jne.) ja maksuhelpotuksia (korko- ja maksuavustukset, lisätakausten myöntäminen; vuonna 1995 myönnettiin 26 878 korkoavustusta ja 2 214 lisätakausta),

laki 488 ja 341: verohelpotukset, menetettyihin varoihin myönnettävät avustukset jne.

7.14. Alankomaat

markkinoiden joustavuuden lisäämiseksi laadittu suunnitelma Meer werk, weer werk,

tutkimukseen ja kehitykseen myönnettävät avustukset,

oppisopimuskoulutusta koskeva suunnitelma,

verohelpotukset.

7.15. Portugali

pk-yrityksille tarkoitettu kehitysohjelma PEDIP II,

kaupan edistämiseen tarkoitettu PROCOM-ohjelma,

vientihelpotukset,

rahoitustoimet.

7.16. Yhdistynyt kuningaskunta

yhteistyö ja kilpailukyvyn parantaminen,

pankkitakauksia koskeva suunnitelma,

investointeja varten myönnettävät helpotukset,

yhdenmukainen yritysveroaste.

7.17. Espanja

pk-yrityksille Istituto de Crédito Oficialin (ICO) kautta annettavat lainat,

pääoma-avustukset,

alueelliset toimet.

8. Euroopan käsityöläistoiminnan ensisijaiset tavoitteet: keskustelun lähtökohdat

8.1. Kun otetaan huomioon käsityöläisalan erityispiirteet ja ongelmat, jotka on jo useaan otteeseen tuotu esiin talous- ja sosiaalikomitean, komission ja Euroopan parlamentin virallisissa asiakirjoissa, ja kun otetaan huomioon alan yritysten ja työpaikkojen määrä ja alan osuus bruttokansantuotteesta, voidaan oikeutetusti esittää, että alaa olisi tuettava riittävin poliittisin toimin Euroopan tasolla. Näiden toimien tulisi olla pk-yritysten tukipolitiikkaa täydentäviä erityistoimenpiteitä, joissa otettaisiin huomioon alan erityispiirteet sekä tunnustettaisiin alan taloudellinen ja sosiaalinen merkitys. Toimien olisi lisäksi vahvistettava käsityöläisalan asemaa tehokkaana uusien yritysten ja työpaikkojen luojana.

8.2. Käsityöläisyritysten kehityksen kannustamiseen tarkoitetuissa toimissa on otettava huomioon neljä ensisijaista tavoitetta:

yhteisö-, jäsenvaltio- ja paikallistason neuvotteluissa ja kuulemismenettelyissä sekä yhteisön talous- ja sosiaalipolitiikkaa toteutettaessa on painotettava käsityöläisalan erityisyyttä pk-yrityksiin verrattuna,

käsityöläistoiminnan ja -kulttuurin eurooppalaisen identiteetin syntymistä ja kehittymistä on tuettava,

käsityöläisyritysten nopeaa taloudellista kehitystä on tuettava parantamalla niiden kilpailukykyä ja helpottamalla niiden pääsyä yhtenäismarkkinoille,

käsityöläisyrityksiä ja niiden edustajia on kannustettava osallistumaan yhteisön sisäisiin sekä Euroopan unionin ja kolmansien maiden suhteisiin liittyviin kaupankäynti- ja neuvottelumenettelyihin.

8.3. Ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi on ehdotettu yksitoista toimintalinjaa. Niiden ei ole tarkoitus kattaa Euroopan mikroyritysten kaikkia tarpeita, mutta ne toimivat lähtökohtana sellaisen toiminnan menettelylle, jonka voidaan olettaa vastaavan mikroyritysten vaatimuksia.

8.4. Jäljempänä esitetään ehdotetut yksitoista toimintalinjaa.

8.4.1. Etujärjestöjen väliset neuvottelut

Olisi suotavaa turvata pk-yritysten käsityöläisyritykset mukaanlukien etujen edustus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sosiaalipolitiikkaa koskevassa pöytäkirjassa olevan sopimuksen 4 artiklan sisältämien määräysten mukaisissa neuvotteluissa sikäli, kun niitä edustavien järjestöjen voidaan katsoa olevan eurooppalaisella tasolla edustavia ().

8.4.2. Yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen

Yrittäjiä tulisi auttaa siten, että nämä saisivat oikein kohdistettuja neuvoja neuvonantajilta, jotka avustaisivat yritystä ja sen työntekijöitä koko sen toiminnassa olon ajan (life long advising) aina liikkeen luovuttamiseen asti.

Tähän pyrittäessä:

1) taloudellisen toiminnan kehittämiseksi olisi luotava ja ylläpidettävä erityisrahoitusta Euroopan sosiaalirahaston ja rakennerahastojen taloudellisella tuella. Erityisrahoituksen myöntämisestä vastaisivat ne ministeriöt, joiden vastuualueeseen pk-yritykset ja käsityöläisala kuuluvat,

2) taloudellisten toimijoiden kouluttautumista ja pätevöitymistä alakohtaisissa järjestöissä sekä Euroopan unionin eri maiden toimijoiden välistä yhteistyötä ja kaupankäyntiä olisi tuettava.

8.4.3. Euroopan käsityöläistoiminnan ja pk-yritysten akatemian perustaminen

Akatemian tehtävänä on oltava käsityöläisalan ja pk-yritysten edistäminen sekä Euroopan käsityöläisalan tutkimus- ja koulutuslaitosten toimintaa yhteensovittavana keskuksena toimiminen. Akatemia voisi toimia paikkana, jossa pohditaan ja tutkitaan komission hankkeita sekä käsityöläisalan ongelmia Euroopan tasolla ja esitetään niihin ratkaisuja.

8.4.4. Käsityöläis- ja pk-yrityskulttuurin sekä käsityöläistoiminnan ja pk-yritysten eurooppalaisen identiteetin kehittämisen tukeminen Euroopan tasolla

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ehdotettu:

1) erityisesti uusien teknologioiden kehittämiseen ja soveltamiseen suuntautuneiden koulutuskeskusten vahvistamista eri jäsenvaltioissa,

2) pienyritysten ja käsityöläistoiminnan taloudellisen merkityksen tuntemuksen edistämistä kehittämällä tilastollista analyysiä ja aihepiiriin liittyvää tutkimusta, jossa keskitytään alan erityisesti naisille, nuorille ja vammaisille tarjoamiin työtilaisuuksiin,

3) pysyvän käsityöläistoiminnan tarkkailuelimen perustamista Euroopan pk-yritysten tarkkailuelimen yhteyteen,

4) 7. heinäkuuta 1964 annetussa direktiivissä 64/427/ETY () säädetyn toimipaikan vapaan valinnan ja palvelujen vapaan tarjonnan edistämistä.

8.4.5. Oppisopimuskoulutuksen hyödyntäminen ja vaihtoehtoisen koulutuksen kannustaminen

Kun otetaan huomioon, että oppisopimuskoulutuksella on tunnustetusti etuoikeutettu asema käsityöläisyrityksen osaamisen välittämisessä ja että vuorotteleva työ- ja teoriakoulutus nähdään olennaisena kannustimena alan kehitykselle, tukitoimia voitaisiin toteuttaa neljällä osa-alueella:

1) yrityksen merkitystä kouluttajana on hyödynnettävä käsityöläisalaa edustavien järjestöjen myötävaikutuksella ja luomalla Euroopan tasolla pätevä tutkinto,

2) yritysten välistä sekä erityisesti oppisopimuskoulutuksensa päättäneiden nuorten ja heitä yrityksissä tai erityisissä koulutuskeskuksissa kouluttaneiden henkilöiden välistä taitotiedon ja osaamisen vaihtoa on kannustettava,

3) oppisopimustutkintojen tunnustamista on kannustettava, jotta voidaan luoda Euroopan tason tutkinto. Ranskan ammattiasiain kamarien pysyvän neuvoston (Assemblée permanente des chambres de métiers, APCM) ja Saksan käsityöläisalan keskusliiton (Zentralverband des deutschen Handwerks, ZDH) välisistä neuvotteluista saadut kokemukset saattaisivat osoittautua arvokkaiksi tässä yhteydessä,

4) työllisyyden, uusien yritysten perustamisen, työn joustavuuden sekä oppisopimusoppilaiden ja aloittelevien yrittäjien jatkokoulutuksen taloudelliseen tukemiseen tarkoitettuja toimia on vahvistettava.

8.4.6. Mikroyrityksille suunnatun tiedottamisen parantaminen

Talous- ja sosiaalikomitean useissa asiakirjoissa on tunnustettu (samaa painotettiin Berliinin konferenssissa), että pienten ja erittäin pienten yritysten erityisluonteen vuoksi on välttämätöntä parantaa mikroyrityksille suunnattua tiedottamista. On ehdotettu, että tähän tavoitteeseen pyrittäisiin:

1) parantamalla Eurotiedotuskeskusten (Euro Info Centres) toimintaa alakohtaisten yhdistysten välisen yhteistyön avulla. Keskusten olisi jaettava valikoitua ja kohdennettua tietoa, jonka laatu on määrää tärkeämpää tiedon muodosta riippumatta (paperi- tai elektroninen muoto),

2) tehostamalla käsityöläis- ja pienyritysorganisaatioiden ja niiden luomien yritysverkkojen käyttöä tiedonvälityksessä ja neuvonnassa sekä käsityöläistoimintaan, erityisesti innovaatioon ja teknologisten valmiuksien välittämiseen tarkoitettujen yhteisön ja jäsenvaltioiden varojen käytössä,

3) luomalla innovaatiokulttuuri, jolla mikroyrityksiä voitaisiin innostaa uusien teknologioiden ja laadunvarmentamisen käyttöön,

4) hyödyntämällä tuloksia, jotka saadaan Münchenin esikonferenssissa käsityöläisalan yhdentymisestä tietoyhteiskuntaan ennen Milanossa pidettävää Euroopan kolmatta käsityöläisalaa koskevaa konferenssia.

8.4.7. Hallintomuodollisuuksien yksinkertaistaminen

Hallintomuodollisuuksien yksinkertaistamisen osalta ensisijaisena tavoitteena on:

1) laatia mikroyrityksille ja niitä suuremmille yrityksille eri aikataulu lainsäädännön soveltamiseen siirtymisestä mikäli kyse ei ole työlainsäädännön piiriin kuuluvista säännöksistä koska siitä aiheutuu usein suuria kustannuksia käsityöläisille ja liikkeenharjoittajille ja se on vaikea toteuttaa niiden liikevaihto huomioon ottaen,

2) helpottaa yrityksen perustamista ja luovuttamista sellaisten verosäännösten avulla, jotka kannustavat erityisesti rajanylittävien käsityöläisyritysten perustamiseen ja edistävät niiden kehitystä,

3) kannustaa perustamaan hallintokeskuksia, jotka yksinkertaistavat kansallisten hallintojen määräämiä kirjanpito- ja verotusmenettelyjä pienyrittäjien osalta ja helpottavat kyseisten menettelyjen noudattamista,

4) valvoa yhteisön uuden lainsäädännön seurauksia käsityöläisyrityksille kiinnittämällä erityistä huomiota niiden erityispiirteisiin pk-yrityksiin verrattuna, jotta voidaan taata säännösten tehokas soveltaminen ja välttää haitalliset seuraukset käsityöläisyritysten rahoitukselle ja hallinnolle, joita riittämättömät määräykset voisivat aiheuttaa.

8.4.8. Mikroyritysten ja niiden yhteenliittymien välisen yhteistyön ja kaupankäynnin kannustaminen

Pysyäkseen taloudellisen ympäristön kehityksen tahdissa mikroyritysten on pystyttävä vahvistamaan keskinäistä yhteistyötään ja kaupankäyntiään sekä yhteisössä että sen ulkopuolella.

Toimenpiteiksi on tältä osin ehdotettu, että:

1) käsityöläisalan järjestöjen välisiä neuvotteluja ja käsityöläisalaa lähellä olevien teknisten ja toiminnallisten keskusten välistä yhteistyötä olisi tuettava,

2) rakennerahastojen puitteissa olisi annettava etusija mikro- ja pienyrityksille tarkoitetulle taloudelliselle ja rahoitustuelle,

3) yritysten keskinäistä järjestäytymistä ja niiden yhteistoimintahengen kehittymistä olisi tuettava auttamalla käsityöläisiä ryhmittymään yhteisyrityksiksi myös jäsenvaltiotasolla.

Tämän strategian kehittämisen olisi tukeuduttava paikallisten elinten, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin yhtenäiseen toimintaan.

8.4.9. Innovaatiokulttuurin edistäminen käsityöläisten ja pienyrittäjien keskuudessa

Taloudellinen kasvu, kilpailukyky ja työpaikat syntyvät innovatiivisen ilmapiirin vahvistamisesta. Tästä syystä olisi tärkeää pystyä luomaan innovaatiokulttuuri, joka ulottuu tuotteiden lisäksi myös organisaatioon ja markkinointiin.

8.4.10. Liikenne- ja tiedonvälitysverkkojen parantamisen ja kehittämisen kannustaminen

Tehokkaiden liikenneverkkojen kehittäminen sekä tiedonvälitysmahdollisuuksien tarjoaminen eri taloudellisille toimijoille on tärkeä vaihe yritysten kansainvälistymisessä ja talouden maailmanlaajuistumisessa. Käsityöläisyrityksiä voidaan tukea huomattavasti, jos niiden tuotteiden kuljetuskustannuksia pystytään alentamaan ja jos ne voivat käyttää helposti uusimpia tiedonvälitystapoja (Internet, sähköposti jne.) muiden käsityöläisten kanssa harjoittamassaan tiedonvälityksessä.

8.4.11. Työpaikkoja luovien tukitoimien tehostaminen käsityöläisyrityksissä

Yritysten elvyttämistä ja perustamista voidaan tukea seuraavin yksinkertaisin toimin:

rahoitustuki, esim. matalakorkoisten lainojen myöntäminen, keskinäinen takaus ja sukuomaisuuden suojelu,

verotuksen todellinen tasapuolistaminen tuotetun lisäarvon, pääomatulojen, omaisuuden siirto-oikeuden ja arvonlisäveron palautuksen osalta,

rehdin kilpailun edistäminen.

Bryssel, 20. maaliskuuta 1997.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() Euroopan komissio, valkoinen kirja yhtenäismarkkinoista, Bryssel, 1985.

() Lähde: Eurostat.

() Euroopan komissio: Käsityöläisala ja pienyritykset Euroopan yhdentyessä, Berliinissä 4. syyskuuta 1995 pidetyn toisen käsityöläisalaa ja pienyrityksiä koskevan Euroopan konferenssin tulokset.

() TSK:n lausunto "Pk- ja käsityöläisyritykset", EYVL N:o C 322, 16.12.1992

() Ks. KOM (94) 207 lopullinen, 3.6.1994; neuvoston päätöslauselma, annettu 10 päivänä lokakuuta 1994, EYVL N:o C 294, 22.10.1994; KOM(95) 362, 8.9.1995

() Yksityiskohtaisempaa tietoa Italian, Ranskan ja Saksan käsityöläisalaa koskevasta lainsäädännöstä saa teoksesta: Giacomelli G., Scudier G., Giacomelli Giovanna, Casella L., L'impresa artigiana in Europa, Padova, 1995.

() Ei koske suomenkielistä versiota.

() Espanjan lainsäädäntöelimen huomioon ottamat neljä perustetta on saatu ensimmäisestä Euroopan käsityöläisalan tilastoja käsittelevästä seminaarista, jonka järjesti G. Tagliacarnen instituutti Euroopan komission (PO XXIII) tukemana syyskuussa 1994 Roomassa.

() Talous- ja sosiaalikomitean lausunto "Pk- ja käsityöläisyritykset", EYVL N:o C 322, 16.12.1992

() Viidentoista jäsenvaltion Euroopan yrityksiä koskeviin tietoihin kuuluvat tiedot yrityksistä, joissa on vähintään 250 palkansaajaa. Ne käsittävät yksikköinä kuitenkin vain 0,22 prosenttia yritysten kokonaismäärästä, joka on 35 000.

() Espanjaa koskevat arviot saatiin San Sebastiánin IKEI:stä.

() Toisen Euroopan käsityöläisalan tilastoja käsittelevän seminaarin järjesti Guglielmo Tagliacarnen instituutti Euroopan komission pääosaston XXIII tukemana 20. 21. maaliskuuta 1996 Roomassa.

() Ks. G. Tagliacarnen instituutti, Reddito e occupazione nell'artigianato, Rooma, 1995.

() Guglielmo Tagliacarnen instituutti Unioncamere, Rapporto sull'impresa e sulle economie locali, Rooma, 1995.

() Lähde: pk-yrityksistä vastaavan ministeriön käsityöläistoiminnan osasto, La France de l'artisanat, Pariisi, 1995.

() G. Tagliacarne -instituutin toteuttama, koko maata koskeva tutkimus.

() Ks. komitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto sosiaalisen vuoropuhelun kehityksestä yhteisön tasolla", kohta 1.8; EYVL N:o C 89, 19.3.1997

() Tämä direktiivi oli yhteisön ensimmäisiä. Vuosina 1964 1982 EY antoi seitsemän muuta direktiiviä, jotka koskivat teollisuus- ja käsityöläisalan itsenäisiä toimia. Näillä direktiiveillä vahvistettiin toimipaikan vapaa valinta sekä palvelujen vapaa tarjonta suurimmalle osalle käsityöläisammateista.