51997IE0327

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Euroopan unionin ja Kiinan väliset suhteet"

(97/C 158/08)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 30. tammikuuta 1997 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti antaa lausunnon () aiheesta "Euroopan unionin ja Kiinan väliset suhteet".

Asian valmistelusta vastannut ulkosuhteiden, kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön jaosto antoi lausuntonsa 11. helmikuuta 1997. Esittelijänä oli Göke Frerichs, apulaisesittelijänä Thomas Etty.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 344. täysistunnossaan (maaliskuun 19. päivän kokouksessa 1997) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 56 ääntä puolesta, 3 ääntä vastaan, ja 7 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Komissio antoi 4. syyskuuta 1995 tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin pitkän aikavälin Kiinan-politiikasta.

Tiedonannossa pyritään viitoittamaan EU:n ja Kiinan välisten pitkän aikavälin suhteiden suuntaa ensi vuosituhannelle Eurooppa-neuvoston Essenissä hyväksymän uuden Aasian-strategian mukaisesti.

1.2. Yleisten asioiden neuvoston päätelmät hyväksyttiin 4.12.1995 ja ne ovat perustana Euroopan unionin pitkän aikavälin Kiinan-politiikalle.

Neuvosto ilmaisee niissä kantanaan, että komission tiedonanto ilmestyi oikea-aikaisesti erittäin tärkeänä ajankohtana, jolloin Kiina on vahvistanut edelleen asemaansa tärkeänä maailmanpoliittisena tekijänä sekä merkittävänä taloudellisena ja poliittisena voimana ja on liittymässä kansainvälisiin talous-, turvallisuuspoliittisiin ja yleisiin poliittisiin rakenteisiin.

1.3. Madridin huippukokoukselle tiedotettiin näistä päätelmistä, ja kokous tähdensi, kuinka tärkeätä on vahvistaa Kiinan-suhteita.

1.4. Myös talous- ja sosiaalikomitea kiinnittää suurta huomiota EU:n ja Kiinan välisten suhteiden kehitykseen. Tämän oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on syventää suhteita ja tukea EU:n pitkän aikavälin Kiinan-politiikkaa.

2. EU:n ja Kiinan tähänastiset suhteet

2.1. Komissio mainitsee tiedonannossaan, että EY ja Kiina aloittivat diplomaattisuhteensa 20 vuotta sitten. Kauppa- ja yhteistyösopimuksen allekirjoittamisesta on kulunut 10 vuotta. Vuoden 1989 Tiananmenin aukion tapahtumat keskeyttivät kahdenvälisten suhteiden jatkuvan myönteisen kehityksen. Kiinan muiden tärkeiden kansainvälisten kumppaneiden tavoin Eurooppa reagoi niihin pakottein. Suhteiden normalisoituminen etenkin viimeisten kolmen vuoden aikana on tasoittanut tietä uudelle kahdenvälisen kaupan ja investointien noususuhdanteelle. Vuonna 1994 kahdenvälisessä yhteistyössä saavutettiin suurta edistystä.

2.2. Kesäkuussa 1994 kehitettiin uusi kunnianhimoinen kehys kahdenväliselle poliittiselle vuoropuhelulle, jonka tarkoitus on edistää Kiinan osallistumista maailmanlaajuisten asioiden hoitoon, mikä on molempien osapuolten etu. EU-troikan ja Kiinan säännöllisiä ministeritason tapaamisia sekä komission ja Kiinan välisiä korkean tason poliittisia keskusteluja jatketaan. Niitä täydennetään jatkossa tarpeen mukaan järjestettävillä ulkoministerikokouksilla sekä kahdesti vuodessa järjestettävillä tapaamisilla: toinen on Kiinan ulkoministerin ja EU:n Pekingin-lähettiläiden välinen ja toinen neuvoston vuorossa olevan puheenjohtajamaan ulkoministerin sekä kyseisen maan pääkaupungissa toimivan Kiinan suurlähettilään tapaaminen. Lisäksi järjestetään eri poliittisten vastuualueiden korkeiden virkamiesten välisiä tapaamisia. Vuoropuhelun on ajan myötä tarkoitus ulottua kaikkiin kumpaakin osapuolta kiinnostaviin ja maailmanlaajuisesti merkittäviin aiheisiin. Nyt kun myös sotilasalan yhteydenpitokielto on kumottu, vaikuttaa ilmeiseltä, että myös Kiinan kansan vapautusarmeija liitetään sen poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan vuoksi mahdollisten keskustelukumppaneiden joukkoon.

2.3. Hongkong on tärkein EU:n kauppakumppaneista. Viiden EU:n jäsenvaltion kahdenvälisen kauppavaihdon määrä Hongkongin kanssa on yli kaksi miljardia ecua. Hongkong, jossa sijaitsee 40:n EU:sta kotoisin olevan pankin ja 45:n vakuutusyhtiön haarakonttoreita, on osoittautunut tärkeäksi sijoituskohteeksi koko EU:lle. Hongkongissa asuu ja työskentelee vakituisesti yli 60 000 EU:n kansalaista.

Vuonna 1993 EU avasi Hongkongin- ja Macaon-suhteita hoitavan toimiston Hongkongiin, ja Kiina kannatti toimiston työn jatkamista myös sen jälkeen, kun Hongkong ja Macao palautetaan Kiinalle. Vuonna 1992 Macaon kanssa tehty kauppa- ja yhteistyösopimus on sen jälkeenkin muuttumattomana voimassa. Koska Hongkong ja Macao ovat itsenäisiä jäseniä maailman kauppajärjestössä, ei niihinkään suhteisiin tule muutoksia. Tullilaitoksen, standardien, korkeakoulujen ja liikesuhteiden aloilla on jo tekeillä yhteistyötä.

2.4. Kiinan talouden suurmuutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi EU:n ja Kiinan kauppaan. Molemminpuolinen tavaranvaihto ylitti 30 miljardia ecua vuonna 1993, 35 miljardia ecua vuonna 1994, ja vuonna 1995 se oli jo yli 40 miljardia ecua (+ 18 %).

EU:n ja Kiinan välinen kauppa on kasvanut nelitoistakertaiseksi uudistusten alkuun verrattuna. EU:n vienti ei ole kuitenkaan pysynyt samassa tahdissa tuonnin kanssa. EU:n 1980-luvun ylijäämäinen kauppatase on tällä välin muuttunut alijäämäiseksi. Alijäämä on liikkunut viimeisten neljän vuoden aikana 8 10 miljardissa ecussa. Tämä on kuitenkin paljon vähemmän kuin Yhdysvaltojen Kiinan-kaupan vaje. EU-tuonnin 55 %:n vientikate on paljon korkeampi kuin Yhdysvaltain 26 %:n kate vuonna 1993. Lisäksi EU:n osuus Kiinan kokonaistuonnista kasvoi tämän vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla 11 %:sta 15 %:iin. Myös tässä EU on paremmassa asemassa kuin USA, jonka osuus Kiinan tuonnista lähestyy vasta hiljalleen 12 %:a. Japanilaiset ovat johdossa 42 %:n osuudellaan. EU:lla on itse asiassa suurempi markkinaosuus Kiinassa kuin muissa Aasian osissa. Vuonna 1995 EU:sta tuli Kiinan kolmanneksi merkittävin kauppakumppani Japanin ja Yhdysvaltojen jälkeen.

2.5. Suorien investointien kohdalla Euroopan tilanne näyttää puolestaan vähemmän edulliselta. EU:n neljän prosentin osuus ulkomaisista suorista investoinneista Kiinassa on paljon alle sen, mikä sillä on muilla kasvavilla markkinoilla. Hongkongin kiinalaisten ja muiden merentakaisten kiinalaisten, mutta myös USA:n ja Japanin yritykset ovat paljon edellä EU:n yrityksiä.

EU:n 15 jäsenvaltion yritykset investoivat 1979 1996 välisenä aikana 3,8 miljardia USD noin 3 900 hankkeeseen (kun sitoumuksia tai velkoja on noin 10,4 miljardia USD). Se on alle puolet yhdysvaltalaisten tai japanilaisten yritysten Kiinan-investoinneista. Vaikka EU-hankkeet ovat suuntaukseltaan kilpailevia hankkeita laajempia ja jotkin hankkeet Kiinan teollisuuden avainaloilla (ajoneuvoteollisuus, televiestintä ja farmasiatuotteet) ovat kieltämättä esimerkillisiä, tiedetään kiinalais-eurooppalaisissa ja muissakin talouspiireissä hyvin, että EU:sta tulevat yritykset eivät ole niin dynaamisia kuin kilpailijansa, minkä vuoksi ne menettävät mahdollisuuksia.

2.6. Vuodesta 1992 alkaen kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa on noudatettu kolmea toisiinsa kytkeytyvää tavoitetta:

Kiinan talous- ja kaupankäyntiuudistusten tukeminen,

Kiinan tukeminen sen siirtyessä monenväliseen kauppajärjestelmään ja

eurooppalaisten tavaroiden ja palveluiden paremman markkinoillepääsyn toteuttaminen.

Tämä vuoropuhelu vakiinnutettiin perustamalla talouden ja kaupankäynnin työryhmä vuonna 1993. Vuosina 1994 1996 järjestettiin henkisen omaisuuden oikeuksia, maataloutta, rahoituspalveluita ja kaupan teknisiä esteitä koskevia alakohtaisia tapaamisia. Tulevan vuoropuhelun aiheena voisi olla kilpailu, koska kansainvälisen kaupan suorituskykyä lisätään tämän alan yhteistyöllä.

2.7. Hallitusten myöntämät lainat

Kesäkuuhun 1996 mennessä EU:n jäsenvaltiot ja EU:n viralliset rahoituslaitokset myönsivät lainoina yhteensä 11,9 miljardia USD. Tämä oli 49,6 % kaikista Kiinalle tuona ajanjaksona myönnetyistä lainoista.

Kiinassa tehtävään yhteistyöhön varatut varat olivat vähäiset verrattuna Kiinan merkitykseen. Yhteistyön parantuessa vuodesta 1995 lähtien varoja on lisätty vuosittain noin 50 miljoonalla eculla.

3. Komission ehdotuksia

3.1. Komission tiedonannot EU:n pitkän aikavälin Kiinan politiikasta käsittelevät pääasiassa kolmea suurta aluetta:

poliittiset suhteet (Kiinan ottaminen mukaan kansainväliseen yhteisöön),

talous- ja kauppasuhteet (uuden talousmahdin nousu) sekä

yhteistyö (uusi tärkeysjärjestys).

3.2. Komission mielestä poliittisen vuoropuhelun on viitattava ennen muuta kaikkiin ihmisoikeuksien noudattamisen näkökohtiin. Sitoutuminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiseen on maailmanlaajuisesti yksi EU:n politiikan kulmakiviä. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten noudattaminen ja poliittisen vapautumisen salliminen ovat kestävän yhteiskunnallisen ja poliittisen vakauden ratkaisevia edellytyksiä.

3.3. Lisäksi EU:lla on seuraavia tavoitteita:

panos alueellisen ja maailmanlaajuisen turvallisuuden kysymyksistä käytävään keskusteluun,

Kiinan julkisen elämän uudistuspyrkimysten ja oikeusvaltioksi rakennettavan kansalaisyhteiskunnan tukeminen käytännössä,

oikeutta ja oikeuslaitosta koskevan suunnitelmallisen yhteistyöohjelman kehittäminen sekä

Hongkongin ja Macaon Kiinalle siirtymistä koskevien yhteisten julistusten periaatteiden tukeminen.

3.4. Talous- ja kauppasuhteista todetaan, että Kiinan jäsenyys maailman kauppajärjestössä (WTO) olisi kaikkien kauppaa käyvien kansakuntien etu. Siitä asti kun Kiina haki heinäkuussa 1986 Gatt-jäsenyyttään takaisin, EU on pyrkinyt siihen, että päätös Kiinan jäsenyydestä tehdään nopeasti.

Kahdeksantoista vuotta sitten alulle pannut talousuudistukset ovat muuttaneet Kiinan talous- ja yhteiskuntarakenteita mullistavasti. Kiinan johto tietää, että uudistuksia on syvennettävä ja laajennettava, mikäli vuosituhannen vaihteeseen mennessä halutaan toteuttaa Kiinan perustuslakiin kirjattu "sosialistisen markkinatalouden" tavoite. Kiinalla on vielä matkaa kuljettavanaan, ennen kuin se saavuttaa aidon markkinatalouden. Tässä yhteydessä maan on ilmoittamansa yhteiskunnalliset tavoitteet huomioonottaen kehitettävä yhteiskunnallisten oikeuksien suojaa, joka kattaa myös vapauden perustaa työntekijä- ja työnantajajärjestöjä. Valtionyritysten uudistus ja sosiaalisen verkon rakentaminen uudistuksen seurausten pehmentämiseksi ovat tulevaisuuden suuria haasteita.

Viime vuosina Kiina on vähitellen vapauttanut kauppahallintoaan. Tulleja on madallettu, yrityksille on myönnetty enemmän oikeuksia tehdä kauppaa, on otettu käyttöön yksi ainoa vaihtokurssi, maahan on saatu ulkomaisia sijoituksia jne. Nämä toimenpiteet ovat toki merkittäviä edistysaskelia, mutta ne eivät riitä alkuunkaan. Tätä havainnollistaa se, että tuonti- ja vientioikeus on pitkälti Kiinan valtion yksinoikeus useille käyttötavaroille on estotulleja ja lisäksi on olemassa tariffoimattomia toimenpiteitä, lisenssejä ja kiintiöitä.

3.5. EU:n ja Kiinan yhteistyön tulisi kehittyä kolmeen pääsuuntaan:

3.5.1. Kiinan hallitus on tunnustanut koulutuspohjan akuutit puutteet. EU:n täytyisi siksi kehittää konkreettinen panos perus- ja jatkokoulutukseen. Shanghaissa on jo China Europe Business School. Yhtenä mahdollisuutena olisi perustaa Business Schoolin kaltainen pysyvä ammatti-instituutti, jonka tehtävänä olisi poistaa puutetta ammattilaisista eri aloilla insinööritaidosta kirjanpitoon.

3.5.2. Talous- ja yhteiskuntaelämän uudistuksia olisi tuettava voimakkaammin laajalla ohjelmalla, joka on kohdistettava eri ammateissa ja eri elämänalueilla toimiville ihmisille. Etenkin oikeudenmukaisen ja toimivan järjestelmän kehittämistä hallinnon (oikeusviranomaisten) oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi olisi painokkaasti edistettävä. Siihen tulisi lisäksi euroopanlaajuinen vaihto-ohjelma nuorille asianajajille, tuomareille ja rangaistuslaitosten virkamiehille sekä mahdollisuuden avaaminen harjoitteluun eurooppalaisissa siviilihallinto- ja mahdollisesti perustuslakituomioistuimissa sekä valikoiduissa asianajotoimistoissa.

3.5.3. Yritystason yhteistyö: Kiinan yritysten toimintaympäristön yleisen kehityksen tukeminen, nykyaikaisen ammattitietämyksen rakentaminen, joka on välttämätöntä nykyaikaisen kiinalaisen talouden johtamista ja hallitsemista varten, tiedon jakaminen ja suorien, kauppiaitten välisten yhteyksien aloittaminen.

3.6. Ympäristö sekä tieteellinen ja tekninen yhteistyö ovat aloja, joilla piilee suuria tulevaisuuden mahdollisuuksia:

Kiinan ympäristöongelmat perustuvat osittain järjestelmään (tietämättömyys toimimattomuuden pitkäaikaisseurauksista) ja toisaalta teknologisiin seikkoihin tai siihen, ettei Kiina koe kykenevänsä selviytymään korkeiden ympäristöstandardien kustannuksista. EU:n on siksi parhaalla mahdollisella tavalla käytettävä päätöksentekoon ja teknologiaan liittyvää asiantuntemustaan ympäristöystävällinen teknologia ja erityisesti puhdas hiilenpolttoteknologia mukaan lukien. Kaikissa aloitteissa on hyödynnettävä Euroopan liike-elämän valmiutta aloittaa teknologinen yhteistyö Kiinan kanssa. Tieteellinen ja tekninen yhteistyö auttaisi löytämään tieteellisiä ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmanasetteluihin.

4. TSK:n yleisiä huomioita EU:n ja Kiinan tulevien suhteiden suuntaviivoista

4.1. Ihmisoikeudet

4.1.1. TSK kannattaa painokkaasti "sitoutumista ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien noudattamiseen, joka on maailmanlaajuisesti yksi EU:n politiikan kulmakiviä". Kiina on toistuvasti rikkonut poliittisia ja kansalaisoikeuksia samoin kuin taloudellisia, yhteiskunnallisia sekä kulttuurisia oikeuksia. Vaikka on selvää, että maalla on valtavia talouskehitykseen liittyviä vaikeuksia, se ei oikeuta jatkuvaa perusihmisoikeuksien rikkomista. EU on huolestunut ihmisoikeusrikkomuksista paitsi siksi että ne ovat vääryyksiä, myös koska kansainvälisten ihmisoikeussopimusten noudattaminen ja poliittisen vapautumisen hyväksyminen ovat kestävän yhteiskunnallisen ja poliittisen vakauden ratkaisevia edellytyksiä.

4.1.2. EU aikoo ryhtyä ihmisoikeuksien suhteen toimiin kolmella tasolla. Ensinnä se tukee kaikenlaisia Kiinassa esiintyviä pyrkimyksiä avata ja vapauttaa kaikkia elämänaloja yhteiskunta ja talous mukaanlukien. Tämä kiihdyttää vääjäämättä oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan kansalaisyhteiskunnan kehittymistä. Toiseksi se ottaa ihmisoikeudet järjestelmällisesti ja yhä uudelleen esiin Kiinan kanssa käytävässä kahdenvälisessä vuoropuhelussa. Kolmanneksi unioni pyrkii saamaan monenvälisten elinten kuten YK:n kautta kansainvälisen yhteisön mukaan vuoropuheluun. Wienissä kesäkuussa 1993 pidetyn ihmisoikeuksien maailmankonferenssin julistuksen ja toimintaohjelman hyväksyminen () rajaa selkeästi tällaisen toiminnan kehykset ().

4.1.3. Vaikka komitea katsookin, että EU:n tulee keskusteluissaan Kiinan kanssa suhtautua avoimesti maan erityisongelmiin ja olosuhteisiin myös kulttuurin alalla , ei ole hyväksyttävää, että Kiinan viranomaiset käyttävät näitä perusteena tulkita yleismaailmallisia ihmisoikeuksia mielensä mukaan. Ihmisoikeussäädöksiä voi "tulkita joustavasti" vain, jos säädösteksteissä nimenomaan säädetään joustavuudesta.

4.2. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus

4.2.1. TSK on hyvin tyytyväinen komission ja neuvoston politiikkaan tukea keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä uudistuspyrkimyksiä Kiinan kansantasavallassa, jolla on vuosituhansia vanha kulttuuri ja maailman suurin väkiluku 1,21 miljardia asukasta 9,6 miljoonalla neliökilometrillä.

4.2.2. Tätä ahkeraa kansakuntaa odottaa suuri ja nopea poliittinen ja taloudellinen kehitys, jonka tuntuvat vaikutukset tulevat olemaan paitsi Yhdysvalloille ja Aasialle myös Euroopalle yhä merkittävämpiä.

4.2.3. Jo aloitetun vaikean taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudistusprosessin johdonmukainen tukeminen on täysin Euroopan etujen mukaista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi luottamuksellisessa yhteistyössä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

4.3. TSK:n mielestä tämän vuoksi on tarpeen tehostaa käytännön yhteistyötä, laajentaa edelleen vapaata ja avointa vuoropuhelua kaikista yhteistä etua koskevista kysymyksistä sekä ottaa siihen mukaan nykyiset ja uudistusten myötä muuttuvat yhteiskunnalliset järjestöt, vaikka nämä perustuvatkin erilaisiin poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin järjestelmiin.

4.3.1. TSK katsoo, että tämä kummankin osapuolen yhteiskunta- ja talouselämän eturyhmien jatkuva vuoropuhelu tarvitsee virallisen kehyksen, jottei työ jää vain komeiksi julistuksiksi vaan muuttuu myös käytännön todellisuudeksi.

Tässä suuressa tehtävässä sopiva keskustelukumppani voisi olla "National Committee of the Chinese People's Political Consultative Conference" (CPPCC) ().

4.4. Ehdotuksia yhteistyön parantamiseksi

4.4.1. Näiden huomioiden tavoitteena on taloudellisen ja yhteiskunnallisen yhteistyön sanan laajimmassa merkityksessä kehittäminen ja laajentaminen eri toiminta-alueilla yhteiskunta- ja talouselämän järjestöjen osallistumisen avulla. Lukuisista TSK:lle esitetyistä ehdotuksista voidaan tässä esittää vain muutamia keskeisimpiä. Luettelon ei siis ole tarkoituskaan olla tyhjentävä.

Tällaisia ehdotuksia ovat:

4.4.2. Molemminpuolisten huomattavien eroavaisuuksien tätä nykyä häiritsemien kauppapoliittisten suhteiden harmonisointi sekä liikekumppanien väliset luottamusta rakentavat toimet Euroopan ja Kiinan perinteisten kauppasuhteiden lujittamiseksi;

4.4.3. Kiinan asteittainen liittäminen maailmantalouteen ja tuki sen pikaiselle liittymiselle WTO:n jäseneksi. Ennen WTO-jäsenyyttä on oltava takuut siitä, että Kiina pystyy täyttämään jäsenyyden laajat edellytykset ja että WTO-järjestelmä säilyy muuttumattomana. Yhteistyö EU:n kanssa ja sen antama tekninen tuki voivat auttaa Kiinaa täyttämään WTO:n velvoitteet;

4.4.4. Ihmisoikeuksien suojelu siten, että Kiina toteuttaa lainsäädännössään ja käytännössä poliittisia ja kansalaisoikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevat YK:n peruskirjat sekä kansainvälisen työjärjestön ILO:n ihmisoikeussopimukset, jotka koskevat yhdistymis- ja järjestäytymisvapautta, kollektiivisia työehtosopimusneuvotteluja, pakkotyötä sekä työssä ja työhönotossa tapahtuvaa syrjintää;

4.4.5. Työntekijä- ja työnantajajärjestöjen tulee saada toimia itsenäisesti asianomaisten ILO:n yleissopimusten mukaisesti;

4.4.6. Kiinaan tehtävien keskipitkän ja pitkän aikavälin investointien ehtojen parantaminen niiden nopeaksi lisäämiseksi sekä etenkin pk-yritysten kanssa tehtävien yhteishankkeiden edistäminen ottaen tietoisesti mukaan maaseutumaakunnat ja reuna-alueet;

4.4.7. Tieteellisen ja teknisen yhteistyön syventäminen ja koulutustoimenpiteet yliopistojen, korkeakoulujen ja kieli-instituuttien kanssa sekä professorien ja opiskelijoiden, nuorten teknikoiden ja käsityöläisten kohdennetut vaihto-ohjelmat;

4.4.8. Kiireesti tarvittavien ympäristönsuojelu-, perusrakenteiden laajennus- sekä energiahuollon parannustoimien tukeminen ja avustaminen;

4.4.9. Taloudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten yhteydessä tulisi ensisijaisesti tukea naisten asemaa edistäviä, lasten- ja nuortensuojeluun liittyviä sekä köyhyyttä torjuvia toimia;

4.4.10. Tiedotuksen yleinen parantaminen, jotta voidaan tehdä Kiinaa tunnetuksi eurooppalaisille ja parantaa kiinalaisten tietoja ja käsityksiä Euroopasta.

5. TSK:n erityisiä huomioita EU:n ja Kiinan tulevien suhteiden suuntaviivoista

5.1. TSK on tietoinen siitä, ettei Kiinan ole mahdollista liittyä WTO:n jäseneksi lähiaikoina. Liittymistä ennakoiden tulisi kuitenkin toteuttaa joukko toimenpiteitä.

Tähän liittyen TSK:

5.1.1. toivoo kaupan pikaista ja entistä laajempaa molemminpuolista vapauttamista sekä aloitettujen polkumyyntimenettelyjen tarkistamista, jotta kauppavaihto voidaan vapauttaa rajoittavista protektionistisista menettelyistä ja jotta kumpikin osapuoli voi harjoittaa sellaista tullipolitiikkaa, joka mahdollistaa pitkällä aikavälillä kitkattoman ja varman tavaravaihdon;

5.1.2. toivoo tavaravaihtoa ja sen ehtoja koskevien tiedonsaantimahdollisuuksien parantamista luomalla ajantasalla oleva on-line -tietopankki;

5.1.3. toivoo, että kaupankäyntioikeuksien laajentamisen yhteydessä sovitaan säädöksistä, joilla säännellään nykyistä selkeämmin sijoittautumisoikeutta Kiinaan ja tuotteiden jakelua sekä taataan asianajajille, pankeille, vakuutusyhtiöille, huolintaliikkeille ja tilintarkastajille sijoittautumisoikeus;

5.1.4. toivoo, että Kiinan kansainvälisen välimiesoikeuskomissiota (China International Arbitration Commission CIETAC) koskevaa, syyskuussa 1995 tehtyä välimiesoikeuden lakiuudistusta täydennetään pikaisesti sen määräaikoja koskevien säännösten osalta;

5.1.5. pyytää Euroopan komissiota vaatimaan, että yritykset, joilla on ulkomaista pääomaa (yhteishankkeet) saavat tuotevalikoimansa täydentämiseksi myös tuoda tavaroita Kiinaan ja myydä niitä siellä;

5.1.6. katsoo, että kasvavan kauppavaihdon kannalta olisi hyvä, jos Kiina julkaisisi säännöllisesti ajantasalla olevan luettelon voimassa olevista tuontirajoituksista (tuontilisenssit, tuontikiintiöt tai tuontitarkastukset) ja ilmoittaisi, mitkä määräykset on kumottu tai mistä on päätetty, mutta jätetty julkaisematta. Vastakkaisista vakuutteluista huolimatta kaupan piirit valittavat tästä ongelmasta yhä edelleen.

5.1.7. Ulkomaisia edustustoja ja niiden työntekijöitä sekä ulkomaalaisten työntekijöiden käyttämistä yhteisyrityksissä koskevista rajoittavista määräyksistä tulee täydellisen vastavuoroisuuden hengessä päästä pikaisesti tyydyttävään ratkaisuun.

5.1.8. Tässä yhteydessä talous- ja sosiaalikomitea EU:n jäsenvaltioiden yhteiskunta- ja talouselämän eturyhmien edustajana on erityisen kiinnostunut työntekijöiden kansainvälisistä perustavanlaatuisista oikeuksista. Komitea toivoo, että Kiina on valmis ratifioimaan yhdistymisvapautta, kollektiivisia työehtosopimusneuvotteluja, pakkotyötä sekä työssä ja työhönotossa tapahtuvaa syrjintää koskevat ILO:n sopimukset, ja varsinkin, että se ryhtyy mitä pikimmin toimiin perusammattiyhdistysoikeuksien harjoittamisessa nykyään ilmenevien vakavien ongelmien poistamiseksi.

Kiinaa, joka on ILO:n suurin jäsenvaltio, tulee kannustaa ratifioimaan ja panemaan toimeen ILO:n yhdistymis- ja järjestäytymisvapautta koskevat yleissopimukset nro 87 ja nro 98, kuten ylivoimaisesti suurin osa ILO:n jäsenistä, mukaanlukien useimmat kehitysmaat, ovat jo tehneet.

5.2. Huhtikuun 1. päivänä 1996 voimaan astuneet ulkomaankauppaa koskevat muutokset, jotka merkitsevät alan huomattavinta vapauttamista sitten vuoden 1979, ovat tuoneet uusia, parempia mahdollisuuksia liittää Kiina osaksi maailmankauppajärjestelmää. Yli 4 000 tariffinimikkeen tuontitulleja laskettiin keskimäärin yli 30 prosenttia.

Tullien alentaminen keskimäärin 35,9 prosentista 23 prosenttiin ei kuitenkaan täytä Kiinan vuonna 1994 antamaa ilmoitusta laskea tullit keskimäärin 17 prosenttiin. Tämä 17 prosentin tarjous on kytketty WTO:n jäsenyyteen, eikä sitä siten sovellettaisi vielä.

Kiina ilmoitti Manilassa pidetyssä APEC-konferenssissa marraskuussa 1996, että se laskee keskimääräistä tulliastetta vuoteen 2000 mennessä 15 prosenttiin.

5.3. Toinen, samoin 1. huhtikuuta 1996 voimaan astunut muutos koskee ulkomaisia investoijia. Niiden on täytynyt tuosta ajankohdasta lähtien maksaa laitteiden ja raaka-aineiden tuonnista tullia ja liikevaihtoveroa. Poikkeuksia myönnetään vain yrityksille, joiden perustaminen on hyväksytty ennen huhtikuun 1. päivää 1996. Kiinan hallitus perusteli yhteisyrityksien tullietuuksien poistamista uudessa viisivuotissuunnitelmaluonnoksessa sillä, että näin se asettaa kiinalaiset ja ulkomaalaiset tasavertaiseen asemaan.

Ulkomaalaiset investoijat joutuvat epäedulliseen asemaan paitsi muiden, tulleihin liittymättömien investointien ja kaupan esteiden vuoksi myös siksi, että kiinalaiset yritykset pystyvät usein kiertämään nämä maksut.

5.4. Tehokas yhteistyö ympäristöpolitiikan laajalla alalla ympäristömääräysten lähentämiseksi edellyttää markkinoiden avautumisen lisäksi Kiinan ympäristöpolitiikan avautumista Euroopan suuntaan.

Tietojenvaihtoa voitaisiin tehostaa ja virallistaa. Euroopan talous- ja asiantuntijapiirit tulisi ottaa mukaan ympäristökeskusteluun. Ympäristöpäätöksentekoa ja -teknologiaa koskevaa eurooppalaista asiantuntemusta tulisi välittää edelleen ja mahdollistaa sen menestyksekäs soveltaminen käytäntöön Kiinassa, esimerkiksi energia-alalla.

5.5. Komitea jakaa komission näkemyksen, jonka mukaan talouden kannalta merkittävän tiedon kulun edistämiseksi molempiin suuntiin Kiinaan tulee perustaa yritysneuvontakeskusten verkko sekä luoda suoria yrityskontakteja Euroopassa ja Kiinassa järjestettävien kauppa- ja investointiseminaarien koordinoidun yhteistyöohjelman avulla. Tästä voisi olla hyötyä erityisesti pk-yrityksille.

5.6. Ulkomaisiin yrityksiin sovellettava verotusjärjestelmä on hyvin merkittävä ongelma. Sellaista säädöskoonnosta ei näytä olevan, jossa määritettäisiin selvästi liikevoiton tai edes yritysten liikevaihdon verotuksen ehdot.

Neuvottelut verohallinnon kanssa ovat usein hyvin vaikeita ja saattavat joskus vaikuttaa puolueellisilta kansallisuuden ja investoinnin arvioidun hyödyllisyyden mukaan. Tilannetta on ehdottomasti yritettävä selvittää.

5.7. Koulutus

TSK pitää inhimillisten voimavarojen kehittämistä erittäin tärkeänä. Siksi koulutukseen olisi panostettava. EU:n ehdotukset siitä, että Shanghain Business Schoolin perustamisen jatkoksi tulisi seurata uusia aloitteita, ovat kannatettavia. Niihin kuuluu ohjelma Kiinan ja EU:n yksittäisten korkeakoulujen suhteiden ja verkkojen rakentamiseksi sekä mahdollisuuksien luominen kiinalaisille opiskelijoille hankkia eurooppalaista tietämystä ja kokemuksia samoin kuin ammattikoulutusohjelma, joka on suunniteltu Kiinan markkinatoimijoiden tunnistamien konkreettisten tarpeiden mukaan.

Vastavuoroisesti on varmaankin myös tarpeen kouluttaa nuorta eurooppalaista johtajistoa: talousopintoihin liittyvien sinologian opintojen lisääminen sekä kulttuuristen erityispiirteiden ymmärtäminen ovat alueita, joihin olisi panostettava tuntuvasti.

Taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia tulisi tukea edelleen uudistuksen avainsektoreilla annettavalla koulutuksella ja teknisellä avulla. Mukaan tulisi liittää myös uusia aloja kuten tekijänoikeudet sekä laadunvarmistus, standardointi ja julkiset hankinnat samoin kuin juridisten ammattien kehittäminen. Uudenaikaisen oikeudellisen kehyksen puuttuessa elintärkeää juridisten ammattien kehittämistä on tuettava.

5.8. Hongkong ja Macao

EU seuraa hyvin kiinnostuneena näiden kahden hallintoalueen paluuta Kiinan vallan alaisuuteen. Julistuksiin kirjatut laajat itsehallinto-oikeudet ovat erittäin tärkeitä tulevaisuuden myönteisen kehityksen kannalta. Molemmat alueet toimivat tärkeinä portteina Kiinan eri alueille; ne voisivat mainiosti toimia kiihtyvän kaupankäynnin ja investointien välittäjinä.

Varsinkin Hongkong tulee varmasti toimimaan eräänlaisena Kiinan vilpittömyyden koetinkivenä sen suhteen, säilyvätkö tietyt Hongkongin kansalaisyhteiskunnalle tyypilliset demokraattiset instituutiot ja luvatut itsehallinto-oikeudet (yksi maa, kaksi järjestelmää). Tässä yhteydessä komitea ilmaisee huolensa Kiinan viime vuoden maaliskuussa antaman ilmoituksen johdosta, jossa se sanoi korvaavansa Hongkongin lainsäädäntöneuvoston väliaikaisella lainsäädäntöelimellä, jonka valitsee Kiinan nimittämä elin. Kiinan mukaan lainsäädäntöelin kumoaa Hongkongin perustuslain.

Näin ollen komitea kiittää Eurooppa-neuvoston Dublinissa 13. 14. joulukuuta 1996 pitämän kokouksen päätelmiä, joissa korostetaan Euroopan unionin tukevan täysin Hongkongin erityishallintoalueen ja sen kansalaisten erikoisasemaa kaikissa suhteissa, mukaanlukien hongkongilaisten oikeus nykyisen kaltaisiin demokraattisiin edustuslaitoksiin. Päätelmissä vedottiin myös sen puolesta, että Macaon vallanvaihto joulukuussa 1999 tapahtuisi kitkattomasti. Komitea odottaa hyvin kiinnostuneena komission tiedonantoa talousyhteistyöstä Hongkongin kanssa.

Kiina on ilmoittanut tiukasti, että heinäkuun 1. päivän jälkeen 1997 Hongkongissa sijaisevat diplomaattiset lähetystöt ovat toimivaltaisia vain Hongkongissa ja Macaossa. Nykyään monilla lähetystöillä on henkilökuntaa, joka on akkreditoitu myös Kiinaan ja jolla on lupa toimia myös sen alueella. Kiinan politiikkana on kannustaa jäsenvaltioita avaamaan konsulaatteja Guangzhouhun (Kantoniin). Tämä linja voi aiheuttaa hankaluuksia varsinkin pienemmille jäsenvaltioille.

Komission tiedonantoon Euroopan unionin pitkän aikavälin Kiinan-politiikasta (COM(95) 279 final) kirjatun ja poliittisia suhteita koskevan julistuksen mukaisesti EU:n pitäisi seurata jatkuvasti Hongkongin jatkokehitystä ja keskustella siitä kiinalaisten keskustelukumppaniensa kanssa. Komitea seuraa erityisen kiinnostuneena yhdistymisvapauden ja työntekijöiden järjestäytymisoikeuden sekä kollektiivisen työehtosopimusneuvotteluoikeuden kehitystä. Se liittää tämän osaksi Kiinan CPPCC:n kanssa käymäänsä vuoropuhelua.

5.9. Kansalaisjärjestöt

Kiinassa ei ole saman tyyppisiä kansalaisjärjestöjä kuin länsimaissa.

Sellaiset järjestöt kuin Save the Children, Oxfam ja Médecins sans Frontières, jotka ovat työskennelleet Kiinassa jo vuosia, ovat rakentaneet menestyksellisesti vastavuoroista luottamusta ja ymmärrystä. Ne ovat todistaneet paikan päällä toimintavalmiutensa ja saavuttaneet uskottavuutta aloittamalla pienin hankkein, joita EU ja Unesco ovat rahoittaneet.

Save the Children esimerkiksi on toteuttanut erittäin onnistuneita lastentarhahankkeita ja sitä pidetään kehitysvälineenä. Vaikka kansalaisjärjestöjen arvostus onkin noussut hieman, Kiina ei harjoita kansallista politiikkaa kansalaisjärjestöjen tai niiden jäsenjärjestöjen perustamiseksi.

Molemminpuolisen avoimuuden ja paremman keskinäisen ymmärryksen nimessä TSK olisi hyvin tyytyväinen, jos Kiina säätäisi yhdistymisvapautta koskevan lain helpottaakseen aitojen riippumattomien kansalaisjärjestöjen perustamista ja siten niiden hyödyllistä hyväntekeväisyystyötä.

5.10. Naiset

All China Womens Association on jättimäinen, valtiollista järjestöä muistuttava hallituksen rahoittama järjestö, jolla on laajat toimivaltuudet ja suuret voimavarat. Se on 500 ryhmän sekä äskettäin perustetun, naispuolista hallintohenkilöstöä kouluttavan China Womens Collegen kattojärjestö.

Järjestön virallisena tarkoituksena on naisten oikeuksien suojelu ja tasa-arvon edistäminen. Se on ilmoittanut muun muassa, että vuoden 1995 YK-konferenssi ja siinä rajatut kaksitoista kriittistä toiminta-aluetta ovat auttaneet sitä sen työssä ja että hallitus on kiinnittänyt naisasioihin runsaasti huomiota uudella, yksitoista painopistealuetta sisältävällä ohjelmallaan vuosiksi 1995 2000.

Lukutaidottomuuden (joka Kiinassa on 14 %) vähentämiseksi on käynnissä ohjelmia. Lukutaidottomista 70 % on naisia. Hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen vähentää lukutaidottomien naisten määrää vuosittain kolmella miljoonalla. Tätä varten luku- ja kirjoitustaitoisia naisia kehotetaan toimimaan vapaa-aikanaan "opettajina". Tämän hankkeen yhteydessä käytetyt uudenlaiset opetusmenetelmät, joissa luku- ja kirjoitustaidon perusteet välitetään ammattikoulutuksen yhteydessä, ovat saaneet YK:lta kiitosta.

Syntyvyyden säännöstelystä on väkiluvun ja käytettävissä olevien voimavarojen perusteella säädetty lailla. Tosiasia on kuitenkin, että käytännössä tämän politiikan toteuttamistapoja ja -asteita on yhtä monta kuin etnisten vähemmistöjen syrjittyjä naisiakin, mutta hallituksen politiikkana on pyrkiä naisten ja miesten tasa-arvoon, ja tätä varten se on perustanut naisia ja lapsia koskevia kysymyksiä käsittelevän komitean.

Kiinassa on 136 naisjärjestön verkosto. Järjestöistä jotkut ovat erikoistuneet tiettyihin aiheisiin, kuten tieteeseen tai perheasioihin, ja ne ovat erittäin huolissaan ainoiden lasten hemmottelusta. Nämä järjestöt tiedottavat lukutaitoisille naisille toiminnastaan 74:llä eri aikakausjulkaisulla.

Ohjelma vuosiksi 1995 2000 joka on ensimmäinen laaja ohjelma naisten olojen parantamiseksi sisältää naisten laillisten oikeuksien suojelun, naisten koulutukseen ja terveydenhuoltoon liittyvien ongelmien torjunnan, uusia keinoja naisten työllistämiseksi, työolojen parantamisen, äitiydestä aiheutuviin kustannuksiin liittyvän vähimmäissosiaaliturvan, rokotusohjelmia ja jopa kampanjan kotitöiden jakamiseksi naisten ja miesten kesken!

Ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin tavoittaa köyhien alueiden kymmenen miljoonaa naista ja antaa heille ainakin ammattikoulutus.

5.11. Työvoima ja ammattiyhdistysongelmat

5.11.1. Talouden uudistusprosessi on luonut ja luo edelleen valtavia sosiaalisia, työvoimaan ja työsuhteisiin liittyviä ongelmia. Jotkin niistä ovat uusia, toiset taas ovat peräisin ajalta ennen vuotta 1979 ja ilmenevät nyt entistä selvemmin tai ovat kärjistyneet.

5.11.2. Myös näiden ongelmien voittamiseen liittyvät yhteiskunnalliset ja inhimilliset kustannukset ovat valtavat. Esimerkkejä tästä ovat joukkotyöttömyys, työvoiman liikkuvuus ja sosiaaliturvan puute.

5.11.3. Ongelmien poistaminen on paljolti hallituksen ja puolueen vastuulla. Riippumattomia työntekijä- ja työnantajajärjestöjä, jotka voisivat tähän osallistua, ei ole. Työnantajapuolella vain vähän on muuttunut talousuudistusten alkuvaiheen jälkeen. Ammattiyhdistykset ovat yhä tiukasti hallituksen ja puolueen valvonnassa. Hallitus on antanut ammattiyhdistysedustuksellisen yksinoikeuden All China Federation of Trade Unions -keskusliitolle (ACFTU). Liitot, jotka on perustettu ilman sen hyväksyntää, ovat laittomia. Tämä on räikeässä ristiriidassa ILO:n järjestäytymisvapautta koskevan yleissopimuksen kanssa. Työläisten yritykset perustaa riippumattomia ammattiliittoja on tukahdutettu kovalla kädellä. Viime vuosina ACFTU on aloittanut järjestäytymiskampanjoita (osittain) ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten työntekijöiden keskuudessa ja osoittanut kasvavaa kiinnostusta kollektiivisiin työehtosopimusneuvotteluihin sekä näissä että kiinalaisissa yrityksissä.

5.11.4. Mitä tulee muihin ihmisten perusoikeuksia koskeviin ILO:n yleissopimuksiin, Kiinassa on myös suuri pakkotyöongelma. Suurin osa vankilaan tai pakkotyöleireille tuomituista, poliittiset vangit mukaanlukien, tekevät työtä maksutta tai hyvin pientä korvausta vastaan. Ihmisoikeusjärjestöt ovat esittäneet uskottavia raportteja tapauksista, joissa oikeudenkäyntiä odottavat tutkintavangit ovat joutuneet tekemään pakkotyötä.

Jotkin rangaistuslaitokset vuokraavat tavallisille yrityksille vankeja tekemään valmistus- ja kokoonpanotyötä. Kiinan ja joidenkin sen kauppakumppanien välillä on ollut erimielisyyksiä vankityönä valmistettujen tuotteiden viennistä. Vuonna 1991 Kiinan hallitus toisti aiemmat päätöksensä kieltää tällaisten tuotteiden vienti.

5.12. Strateginen yhteistyö

Kiina on yhä tärkeämpi tekijä maailmanlaajuisen tasapainon säilyttämisessä. EU:n ja Kiinan välisellä yhteistyöllä tulee siksi olla strateginen ulottuvuus. Tavoitteena tulee olla tehokas ja demokraattinen kansainvälinen oikeusjärjestys YK:n ja kansainvälisten järjestöjen puitteissa.

Virallisesta kulttuurisesta vuoropuhelusta EU:n ja Kiinan välillä tulee myös ajan mittaan yhä tärkeämpää. Ensi vuosisadalla todennäköisesti syntyvän kulttuurien vastakkainasettelun vuoksi meidän on tutkittava vaihtoehtoisia näkymiä ja todellisuuksia. Sen vuoksi Kiinan kanssa voitaisiin aloittaa virallinen kulttuurinen vuoropuhelu, joka perustuu maailman ensi vuosisadan kulttuurikehityksen monikulttuuriseen malliin.

Bryssel, 19. maaliskuuta 1997.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() Muuttaen 22. ja 23. marraskuuta 1995 tekemäänsä päätöstä tiedonannosta.

() Ks. komission tiedonanto 5.7.1995, COM(95) 279 final, s. 7.

() Ks. YK:n yleiskokouksen asianomainen päätöslauselma.

() CPPCC perustettiin vuonna 1949 ja se koostuu Kiinan kommunistisen puolueen edustajista, demokraattisten puolueiden edustajista, puolueeseen kuulumattomista, joukkojärjestöjen, etnisten vähemmistöjen sekä yhteiskunnan eri alueiden edustajista. Siihen kuuluu myös julkisuuden henkilöitä sekä ulkokiinalaisia paluumuuttajia. CPPCC:ssä on 2 099 jäsentä ja 315-jäseninen pysyvä valiokunta. CPPCC:n päätehtäviä ovat poliittinen neuvonanto, demokraattinen valvonta, hallituspolitiikkaan osallistumisen organisointi sekä poliittisten, taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten kysymysten pohdinta myös alue- ja paikallistasolla.

APPENDIX to the opinion of the Economic and Social Committee

The economic situation in China

1.1. The 9th Five-Year Plan (1996-2000)

The 9th Five-Year Plan provides for an average annual growth rate of 8-9 %, with inflation running at 7-8 %. The volume of investments should increase by 30 %.

To stabilize the economy and so also prevent social unrest, greater investment should be made primarily in agriculture. More rural industries should also be created to offer jobs to ex-agricultural workers. The building of new towns plays an important role in this respect. In the last ten years alone more than 300 new towns have been built in China.

The 100 000 or so medium- and large-scale firms currently in state ownership should be slimmed down by investing in production and management.

Economic experts in Beijing reckon that in the long term only 1 000 of the 100 000 medium- and large-scale firms will survive. The others will either 'sink or swim` in the market place.

This rationalization process will take a long time since manpower can only be made redundant insofar as new jobs are created. A government study has calculated that 30 years will be necessary to complete this process.

Another problem that will not go away is the fact that around 48 % of enterprises in public ownership are running at a loss, a trend which is becoming more and more pronounced.

In 1994 the foreign trade of the People's Republic of China amounted to US$ 236,7 bn.; this should rise to US$ 400 bn. by the end of the next five-year plan.

This increase in foreign trade should be made possible first and foremost by industries - particularly in the electronics and engineering fields - pressing on with modernization and so becoming internationally competitive.

China is thus rapidly developing into a supplier of products on which Europeans used to pride themselves.

The solution for Europeans is twofold: first of all they must maintain their technological advance through investment; secondly European firms must invest in China today so that they can have a stake in China's economic success tomorrow.

1.2. Economic situation in 1995/1996

China's State planning commission has estimated that the national economy will grow in real terms by an average of 8-9 % per annum in the next five years after average growth of 11,7 % per annum in the years 1991-95. Beijing intends to bring inflation - running at about 11,6 % per annum in the previous 1991-1995 Five Year Plan - down to 8-9 %. The austerity policy will be continued even if there are increasing expectations of, and political pressure for, a relaxation of monetary policy; some slight easing cannot however be excluded.

Despite pressing problems - the unsatisfactory development of agriculture, increasing disparities between the rapidly growing eastern part of the country and the backward interior and the declining state sector - Beijing is optimistic about further economic development.

State industry remains a problem child of the reform policy. China is currently hemmed in between rising inflation and higher unemployment. But pursuing an austerity policy means more redundancies - something which is not acceptable from the point of view of social policy.

If China wishes to halt the growing migration from the interior to the rich coastal provinces and guarantee more balanced economic development, more efforts are needed than ever before. The one-sided preference given in the past to the eastern provinces meant that 18 out of 100 renmimbi fixed investments were from abroad as opposed to only two out of 100 in the interior.

In 1995 real gross domestic product rose by 10,2 % in real terms, thereby paving the way for a 'soft landing ` of the economy. This compares with the dangers of overheating in 1994 (GNP up 11,8 %) and 1993 (GNP up by 13,4 %).

The present austerity policy is showing the first signs of success in fighting inflation, with 1995 inflation levels at 14,8 %.

Private savings in banks and rural credit cooperatives also grew steadily in 1995. Total private assets amounted to renmimbi 3 550 bn. in 1995, which meant that they had risen by 40 % since the beginning of the year.

In both 1995 and 1996 foreign investments have continued to be biased heavily in favour of the rich eastern provinces. More than 70 % of these have been concentrated in the provinces and towns of Guangdong, Fujian, Shanghai, etc. Tibet and Inner Mongolia have come away completely empty-handed.

The displeasure of internal and 'Hinterland` provinces with this discriminatory treatment is likely to increase further. But for a long time now Beijing has done nothing but pay lip service to the problem. Hence the increasingly explosive consequences of one-sided development, reflected in under-employment in rural areas and a growing exodus to towns.

Foreign investment appears at first sight to be more unproblematic. In 1995 foreign capital invested in completed projects amounted to US$ 37,7 bn., 11,7 % more than in the previous year. Together with a healthy foreign trade balance, foreign investment left Chinese foreign exchange reserves at US$ 73,6 bn. in 1995, with the total value of all previously invested foreign capital rising to US$ 133,4 bn. At the same time however the growth rate of new investments secured by contractual provisions fell by almost 20 % to 10,9 % in 1995.

One reason for the decline in foreign investment projects can be attributed to a tight government monetary policy so that local banks are not in a position to be able to underpin the financial contribution of the Chinese partner in a joint venture scheme.

The structure of investment projects has however improved. Speculative investments, particularly in the property market, previously accounted for about one third of all foreign investment and originated mainly from Hong Kong, Taiwan and Singapore. Nowadays a greater proportion of investment is made in the manufacturing sector, with a notable increase in particular in the number of joint ventures specializing in the production of heavy machinery, electronic goods, infrastructure equipment and the forwarding and processing of raw materials.

1.2.1. China's foreign trade grew in 1995 by 26,3 %. As a result, the trade surplus came to US$ 1 bn: exports US$ 126,0 bn; imports US$ 106,3 bn.

In the course of 1995 the EU lost ground to the Pacific Rim nations as a trading partner and its share in China's imports dropped to 15 %. France (currently ranked 13th among China's importers) has been overtaken by Canada and Malaysia whilst the United Kingdom (currently ranked 15th) has also been left behind by Indonesia. Of China's ten most important importing nations, only two (Germany and Italy) still come from Europe.

Generally speaking the highest growth rates in Chinese trade have been achieved with countries of the Far East. Trade with ASEAN countries has increased by 50,5 %, followed immediately by Korea (+ 47,1 %), Japan (+ 26,9 %), Hong Kong (+ 20,1 %) and Taiwan (+ 16,8 %).

In 1995 the structure of Chinese exports continued to shift in favour of manufactured goods, which accounted for 86,5 % of the total volume. Exports in machinery and vehicles were particularly lively, rising by 61,3 %, whilst the traditionally most important export sector, clothes, only managed to expand by 8 %.

By contrast, imports of manufactures rose by only 8,1 %, i.e. below average. The Chinese government's current policy of austerity has even led to the traditionally key import sector (machinery and vehicles) falling, for the first time, by 1.4 % since the beginning of the reform policy.

Electro-technical and electronic products (+ 34,9 %), as well as chemical products (+ 49,4 %) continued to be in demand in 1995. This trend is continuing in 1996. The EU is the chief supplier of state-of-the-art technology (e.g. glass-fibre networks used in telecommunications). By June 1996 China had signed 3 297 technology-import contracts with the EU worth US$ 26,5 bn, and accounting for 48,6 % of total imports of technology products.

Imports from the European Union rose altogether by 7,3 %, with imports from Italy expanding by 0,7 %, France 10,6 %, the United Kingdom 7,6 % and Germany 5,9 %. However, they rose considerably faster among the EU's most important competitors (Japan + 11,3 %, USA + 14,3 %, Taiwan + 11,0 % and Korea + 40,9 %).

If China's economic growth is as sustained as expected, there are likely to be long-term implications for the world's commodity and foodstuff markets.

In this connection it is worth remembering that China accounts for 22 % of the world's population, 7 % of its utilized agricultural area, 7 % of its fresh water resources, 2 % of its oil reserves and 11 % of its coal reserves. China's future is therefore of great and significant importance to EU long-term economic policy planning.

1.3. Latest figures and developments 1996 ()

On 19 January 1997 the minister for the state planning commission, Chen Jinhua, announced the latest statistics for 1996. He said that the Chinese economy had achieved a 'soft landing` in 1996 with the economic growth rate rising to 9,7 % (instead of the planned 8 %) and inflation held at 6,1 % (instead of the planned 10 %). In December 1996 price rises were running at only 4,2 %.

Investments had risen in nominal terms by 18,9 %, in real terms by 12,5 %. Sales of consumer goods had increased by 19,3 %, in real terms by 12 %.

Exports in 1996 had been worth $151,1 bn., a rise of 1,5 %.

Imports had risen by 5,1 % to $138,3 bn.

Foreign investment was running at $40 bn. and hard currency reserves amounted to $105 bn.

Minister Chen Jinhua said that China's economic growth would continue in the second year of the ninth five-year plan. With reference to the stabilization policy launched in 1993, the minister praised the Deng-Xiaping Theory which aimed to develop a Chinese version of the 'Socialist Market Economy`. He then said that macro-economic controls would also have to be imposed in the future to check the market economy's tendency to look for short-term profits.

The minister also acknowledged that there were economic difficulties. China's oil refineries were only working to 70 % capacity. There were too many textile factories and polyester plants. 45 % of state-owned enterprises were running at a loss. Official figures for 1996 put corporate losses at yuan 69 bn. (about $8,32 bn.), a rise of 45 % compared with 1995. The total accumulated indebtedness of state-owned enterprises amounted to yuan 3,36 trn (approx. $405 bn.).

Savings deposits in all Chinese banks came to yuan 3,85 trn (approximately $464 bn.) on 31 December 1996. The Chinese government had earmarked yuan 30 bn. (approx. $3,6 bn.) to offset the fall in bank credit resulting from corporate bankruptcies.

Moves were afoot to save ailing state enterprises not only by collective redundancies but also tax reduction schemes and a moratorium on interest payments to banks.

All in all the Chinese state leadership remained optimistic about 1997, not least because of the recovery of sovereignty over Hong Kong.

() Source: 'Frankfurter Allgemeine Zeitung` of 20. 1. 1997; the figures are from official Chinese sources.