31996Y0110(01)

NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 22 päivänä joulukuuta 1995,

laittoman maahanmuuton ja työnteon torjuntakeinojen yhdenmukaistamisesta ja tätä varten säädettyjen valvontakeinojen tehostamisesta (96/C 5/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen K.3 artiklan 2 alakohdan,

ottaa huomioon Ranskan tasavallan 22 päivänä joulukuuta 1994 tekemän aloitteen,

ottaa huomioon laittomasti maassa oleskelevien ja työtä tekevien kolmansien maiden kansalaisten valvonnasta ja karkottamisesta 1 päivänä kesäkuuta 1993 annetun Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden maahanmuuttoasioista vastaavien ministerien suosituksen,

ottaa huomioon karkottamiseen liittyvistä jäsenvaltioiden menettelytavoista 30 päivänä marraskuuta 1992 annetun Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden maahanmuuttoasioista vastaavien ministerien suosituksen, sekä katsoo, että

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.1 artiklan 2 ja 3 alakohdan mukaan kolmansien maiden kansalaisia koskevaa politiikkaa ja aivan erityisesti luvattoman maahanmuuton, oleskelun ja työnteon torjumista pidetään yhteistä etua koskevina asioina, ja ne kuuluvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa mainittuihin yhteistyöaloihin,

jäsenvaltiot, joihin laittoman maahanmuuton lisääntyminen kohdistuu, ovat jo toteuttaneet erityistoimenpiteitä saadakseen väestövirrat paremmin hallintaansa ja estääkseen alueelleen luvattomasti saapuneita tai siellä luvattomasti oleskelevia ulkomaalaisia jäämästä asiattomasti maahan,

näiden toimien tehokkuus edellyttää kuitenkin yhteisesti sovittujen ja yhdenmukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa,

koska suositukset karkottamisessa käytettävien menettelytapojen jahtaviksi periaatteiksi on jo annettu, on syytä jatkaa tätä lähentämistä suosittelemalla jäsenmaille tiettyjen sellaisten periaatteiden noudattamista, joiden tarkoituksena on taata jäsenvaltioiden alueella olevien ulkomaalaisten tilanteen parempi hallinta, ja

tämä suositus noudattaa yhteisön lainsäädäntöä, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4 päivänä marraskuuta 1950 tehtyä yleissopimusta ja erityisesti sen 3 ja 14 artiklaa sekä pakolaisten oikeusasemasta Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla,

SUOSITTELEE, että jäsenvaltiot jatkaisivat ulkomaalaisiin kohdistuvien valvontakeinojen yhdenmukaistaimista sen varmistamiseksi, että ne vastaisivat maahantuloon, oleskeluun ja työntekoon sovellettavassa lainsäädännössä vahvistettuja edellytyksiä pitäen lähtökohtanaan seuraavia suuntaviivoja:

1. Tätä suositusta ei sovelleta Euroopan unionin kansalaisiin, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien EFTA-valtioiden kansalaisiin eikä heidän yhteisöoikeuden eduista nauttiviin perheenjäseniinsä.

2. Silloin, kun ulkomaalaisen henkilöllisyys todennetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja ainakin siinä tapauksessa, että havaitaan merkkejä luvattomasta oleskelusta, hänen tilanteensa oleskelun osalta olisi tarkastettava. Tämä voi tulla kyseeseen erityisesti seuraavissa tilanteissa:

- henkilöllisyyden todentaminen, joka liittyy rikkomusten tutkimukseen tai niiden käsittelyyn tuomioistuimessa;

- henkilöllisyyden todentaminen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisen estämiseksi;

- henkilöllisyyden todentaminen luvattomien maahantulojen ja oleskelun torjumiseksi tietyillä alueilla (esimerkiksi raja-alueet ja kansainväliset satamat, lentokentät ja rautatieasemat), sanotun kuitenkaan rajoittamatta rajatarkastusten suorittamista.

3. Kolmannen maan kansalaisten om pystyttävä esittämään toimivaltaisille viranomaisille kansallisen lainsäädännön mukaisesti todistus luvastaan oleskella sen jäsenvaltion alueella, jossa he ovat, esimerkiksi ne asiapaperit tai -kirjat, joiden nojalla he saavat oleskella siellä.

4. Jos oleskelu ja työnteko on kansallisen lainsäädännön mukaisesti ennakkoehtona sille, että ulkomaalainen voisi saada jäsenvaltion julkisen laitoksen myöntämää erityisesti terveyteen, eläkkeeseen, perhe- tai työtilanteeseen liittyvää avustusta, ehdon tulisi täyttyä vasta, kun on varmistettu, että asianomainen ja hänen perheensä ovat oikeutettuja saamaan avustusta oleskelun ja työnteon perusteella. Sen todentaminen, että kyseessä on oleskelu tai työnteko, ei ole tarpeen sellaisissa tapauksissa, joissa valtion viranomaisten on pakottavista humanitaarisista syistä puututtava asiaan.

Tällaisen todentamisen voisivat tarvittaessa suorittaa avustuksia myöntävät laitokset sellaisten viranomaisten myötävaikutuksella, joiden toimivaltaan kuuluvat erityisesti oleskelu- ja työlupien myöntäminen kansallisen, varsinkin tietosuojaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Jäsenvaltioiden olisi tiedotettava luvattoman maahanmuuton torjunnan tärkeydestä niille keskus- ja paikallisviranomaisille, joiden tehtävänä on myöntää avustuksia ulkomaalaisille, kannustaakseen niitä ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimialallaan toteamistaan oleskeluun liittyvistä väärinkäytöksistä.

Oleskelulupia myöntävien toimivaltaisten viranomaisten huomio olisi myös kiinnitettävä maahanmuuttosäännösten kiertämiseksi solmittujen avioliittojen vaaraan.

5. Työnantajia, jotka haluavat palkata ulkomaalaisia, olisi kannustettava varmistamaan näiden oleskelua ja työntekoa koskevan tilanteen laillisuus pyytämällä esittämään asiakirja tai asiakirjat, joiden nojalla he saavat oleskella ja tehdä työtä jäsenvaltiossa. Jäsenvaltiot voisivat määrätä, että työnantajilla on tarvittaessa oikeus kansallisessa, erityisesti tietosuojaa koskevassa lainsäädännössä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tarkastaa tilanne sellaisilta toimivaltansa puitteissa erityisesti oleskelu- ja työlupia myöntäviltä viranomaisilta, joilla on lupa antaa asiaa koskevia tietoja henkilötietojen siirron luottamuksellisuuden takaavia menettelytapoja noudattaen.

6. Henkilöille, joiden kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan on katsottava olevan vaadittavaa lupaa vailla olevia ulkomaalaisia palveluksessa pitävä työnantaja, olisi säädettävä asianmukainen rangaistus.

7. Oleskelulupia myöntävät toimivaltaiset viranomaiset olisi valtuutettava toteuttamaan toimenpiteet, joilla mahdollistetaan sen tarkastaminen, että sellaiset henkilöt, joiden oleskelu jäsenvaltion alueelle on evätty, ovat itse poistuneet alueelta.

8. Jokaisen jäsenvaltion olisi harkittava sellaisen ulkomaalaisrekisterin ylläpitämistä, jossa on tietoja ulkomaalaisten oleskelua, oleskeluluvan epäämistä tai karkotustoimenpiteitä koskevasta hallinnollisesta menettelystä. Kaikkia näin laadituttuja rekistereitä on hoidettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa 108 vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

9. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asiakirjat, joilla ulkomaalaisille myönnetään oleskelulupa, on suojattu riittävästi väärentämiseltä ja laittomalta käytöltä, erityisesti värivalokopioinnilta, ja tarvittaessa asiakirjoja on muutettava tämän varmistamiseksi.

10. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteet, jotka ovat tarpeen ilman matkustusasiakirjaa tai henkilöllisyyspapereita luvattomasti maassa oleskelevien ulkomaalaisten havaitsemiseen käytettävien keinojen lisäämiseksi ja tehostamiseksi.

Kun luvattomasti maassa oleskeleva ulkomaalainen otetaan säilöön tai hänen säilöön ottamisensa on todennäköistä jäsenvaltioiden karkotusta koskevista menettelytavoista Lontoossa 30 päivänä marraskuuta 1992 annetun Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden maahanmuutosta vastaavien ministereiden suosituksen II kohdassa mainituissa tapauksissa, säilöönottoaika olisi hyödynnettävä tarpeellisten matkustusasiakirjojen hankkimiseksi täysin vailla asiakirjoja olevan ulkomaalaisen karkottamista varten. Sen maan konsuliviranomaisten, josta kyseinen ulkomaalainen on peräisin tai jonka kansalainen hän on, olisi ryhdyttävä lisätoimenpiteisiin henkilöllisyyden tunnistamiseksi matkustusasiakirjan hankkimista varten.

Ulkomaalaisille, jotka ovat itse aiheuttaneet laittoman asemansa nimenomaan kieltäytymällä esittämästä matkustusasiakirjoja, olisi säädettävä rangaistus. Tietyissä tapauksissa tällainen rangaistustoimenpide voisi olla luonteeltaan rikosoikeudellinen.

Jäsenvaltiot arvioivat, kuinka Lontoossa 30 päivänä marraskuuta 1992 annetun Euroopan yhteisöjen jäsenmaiden maahanmuutosta vastaavien ministereiden suosituksen III luvun 2 jakso on otettu huomioon.

Neuvosto tarkastellee määräajoin, esimerkiksi vuosittain, yhdenmukaistamisessa tapahtunutta edistystä tässä suosituksessa tarkoitetuilla aloilla.

Tehty Brysselissä 22 päivänä joulukuuta 1995.

Neuvoston puolesta

L. ATIENZA SERNA

Puheenjohtaja