1

Lyijysulfokromaattikeltainen (C. I. Pigment Yellow 34; EY-numero 215-693-7, CAS-numero 1344-37-2) ja lyijykromaattimolybdaattisulfaattipunainen (C.I. Pigment Red 104; EY-numero 235-759-9, CAS-numero 12656-85-8) (jäljempänä käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat pigmentit tai käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat lyijykromaatit tai käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat aineet) ovat lyijyn ja kromi (VI):n ainesosien seoksia.

2

Näitä pigmenttejä käytetään niiden kestävyyden, kirkkaan värin ja kiillon takia esimerkiksi silloille sekä rauta- ja teräsrakenteille tarkoitetuissa lakoissa ja maaleissa tai silloin, kun maalin tarkoituksena on kiinnittää huomiota, kuten varoitusmerkeissä. Lyijykromaatteja käytetään myös keltaisissa tiemerkinnöissä.

3

Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat pigmentit, jotka on merkitty aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (EUVL 2008, L 353, s. 1) liitteessä VI olevan 3 osan taulukkoon 3.1 sisältyvään vaarallisten aineiden yhdenmukaistettujen luokitusten ja merkintöjen luetteloon indeksinumeroilla 082-009-00-X ja 082-010-00-5, on luokiteltu syöpää aiheuttaviksi ja ihmisen lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi.

4

Antaessaan kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XIV muuttamisesta 14.2.2012 asetuksen (EU) N:o 125/2012 (EUVL 2012, L 41, s. 1) Euroopan komissio sisällytti käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat pigmentit niiden syöpää aiheuttavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden ominaisuuksien perusteella kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EYVL 2006, L 396, s. 1) liitteeseen XIV ja vahvisti kyseisten aineiden käytön lopetuspäiväksi 21.5.2015.

5

Kahdeksan yritystä on rekisteröinyt lyijykromaatteja asetuksen N:o 1907/2006 II osaston säännösten mukaisesti, yhtenä niistä DCC Maastricht BV, joka on asetuksen N:o 1907/2006 8 artiklassa tarkoitettu tällaisia aineita valmistavan kanadalaisyrityksen edustaja Euroopan unionissa.

6

DCC Maastricht, joka toimittaa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia pigmenttejä noin sadalle jatkokäyttäjälle unionissa, on ainoa yritys, joka on jättänyt 19.11.2013 asetuksen N:o 1907/2006 62 artiklan mukaisen lupahakemuksen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien pigmenttien markkinoille saattamista varten. Tarkemmin ottaen lupaa on haettu seuraaviin käyttöihin, jotka ovat molempien aineiden osalta samat:

7

Lupahakemuksessa on lueteltu – ei kuitenkaan tyhjentävästi – seuraavat esimerkit hakemuksessa mainittujen ja hakijan mukaan pigmenttien tarjoamaa teknistä suoritusarvoa edellyttävien käyttöjen alaan kuuluvista tuotteista: auton takaosan suojalevyt, varoitusmerkit, lääkejäteastiat, petrokemian teollisuuden putket, nosturit, maatalouskoneet, tieliikenteessä käytettävät varusteet, terässillat, kassaholvit ja teräskontit.

8

Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) on järjestänyt asetuksen N:o 1907/2006 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkisen kuulemisen, jotta kolmansilla osapuolilla, joita asia koskee, on mahdollisuus toimittaa tietoja vaihtoehtoisista aineista tai tekniikoista. Tämän kuulemisen yhteydessä unionin valmistajat, käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien pigmenttien jatkokäyttäjät, toimialajärjestöt, jäsenvaltiot sekä jotkin kansalaisjärjestöt antoivat lausuntoja.

9

Kuulemisissa kantansa ilmaisseet jatkokäyttäjät mainitsivat, että aineilla, joilla käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat lyijykromaatit voitiin korvata, ei ollut niiden kanssa samoja hyviä ominaisuuksia ja että ne olivat useimmissa tapauksissa kalliimpia. Sitä vastoin British Coatings Federation, jonka osuus Yhdistyneen kuningaskunnan päällysteteollisuudesta on 90 prosenttia, totesi lähinnä, ettei se ollut samaa mieltä hakijan päätelmästä, jonka mukaan lyijykromaatit eivät ole korvattavissa. Kyseinen järjestö totesi lähinnä, että maaliteollisuudessa oli tuolloin käytössä lukuisia vaihtoehtoja, jotka eivät sisältäneet lyijyä. Samoin maaleja ja päällysteitä valmistava A. huomautti, että soveltuvia ja käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia lyijykromaatteja turvallisempia vaihtoehtoja oli jo useiden vuosien ajan ollut kaupan maailmanlaajuisesti ja että niitä käyttämällä voitiin saavuttaa tuotteelta halutut ominaisuudet ja suoritusarvot kohtuullisin kustannuksin. Lopuksi toinen kemikaali- ja maalivalmistaja B. huomautti, että valtaosa sen asiakkaista oli siirtynyt onnistuneesti lyijyttömiin vaihtoehtoihin tai oli valmis siirtymään niihin. Hakija vastasi B:n ja A:n huomautuksiin toteamalla, että useat pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset), jotka olivat tukeneet sen hakemusta kuulemismenettelyssä, tarvitsivat käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia pigmenttejä valmistaakseen tiettyihin niin sanottuihin kapea-alaisiin käyttötarkoituksiin soveltuvia erityistuotteita.

10

ECHAn riskinarviointikomitea ja sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea antoivat 11.12.2014 kaksitoista yhdistettyä lausuntoa, jotka liittyivät kummankin kyseessä olevan aineen osalta haetun kuuden käytön huomioon ottamista koskevaan lupahakemukseen.

11

Näissä lausunnoissa riskinarviointikomitea päätteli, ettei käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien pigmenttien osalta ollut mahdollista määrittää asetuksen N:o 1907/2006 liitteessä I olevan 6.4 kohdan mukaista johdettua vaikutuksetonta tasoa syöpää aiheuttaville eikä lisääntymiselle vaarallisille ominaisuuksille.

12

Siltä osin kuin on kyse vaihtoehtojen yleisestä teknisestä toteutettavuudesta edellä 6 kohdassa mainittujen ensimmäisen ja neljännen haetun käytön osalta sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea totesi näitä käyttöjä koskevien yhdistettyjen lausuntojen kohdassa 7 (Ruotsin kuningaskunnan 21.8.2018 päivätyn kirjelmän liitteet E.1, E.4, E.7 ja E.10), ettei luvanhakija ollut toimittanut vaihtoehtojen analyysiä. Näistä lausunnoista ilmenee myös, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevilla pigmenteillä ei ollut niiden formulointivaiheessa mitään käyttötarkoitusta, eikä asianmukaista vaihtoehtojen analyysiä siten voitu eikä ollut velvollisuutta tehdä.

13

Siltä osin kuin on kyse vaihtoehtojen yleisestä teknisestä toteutettavuudesta toisen ja viidennen haetun käytön osalta sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea lähinnä luetteli näitä käyttöjä koskevien lausuntojen kohdassa 7.2.1 (Ruotsin kuningaskunnan 21.8.2018 päivätyn kirjelmän liitteet E.2, E.5, E.8 ja E.11) luvanhakijan ja muiden julkiseen kuulemiseen osallistuneiden toimijoiden näkemykset. Nämä näkemykset olivat pääosin ristiriitaisia.

14

Vaihtoehtojen yleisestä teknisestä toteutettavuudesta kolmannen haetun käytön osalta sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea totesi tätä käyttöä koskevissa lausunnoissa (kannekirjelmän liite A.5 ja Ruotsin kuningaskunnan 21.8.2018 päivätyn kirjelmän liite E.3) johtopäätöksenään ”olevansa taipuvainen kannattamaan luvanhakijan näkemystä, jonka mukaan vaihtoehtoja ei ol[lut]”. Koska julkisessa kuulemisessa kuitenkin esitettiin ristiriitaisia näkemyksiä, tämä kysymys edellytti kyseisen komitean mukaan tiemerkintöjä koskevaa lisätarkastelua. Komitean mielestä tähän kysymykseen liittyvät epävarmuustekijät oli otettava huomioon uudelleentarkastelujaksoa määritettäessä.

15

Siltä osin kuin on kyse vaihtoehtojen yleisestä teknisestä toteutettavuudesta edellä 6 kohdassa mainitun kuudennen käytön osalta sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea totesi tätä käyttöä koskevien yhdistettyjen lausuntojen 7.2.1 kohdassa (Ruotsin kuningaskunnan 21.8.2018 päivätyn kirjelmän liitteet E.6 ja E.12), että kun otetaan huomioon julkisessa kuulemisessa esitetyt ristiriitaiset näkemykset, tämä kysymys edellytti tiemerkintöjä koskevaa lisätarkastelua. Komitea täsmensi myös, että ”tämä epävarmuustekijä” otettaisiin huomioon uudelleentarkastelujaksoa määritettäessä.

16

Sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea totesi vielä kaikkien 11.12.2014 päivättyjen yhdistettyjen lausuntojen johdanto-osassa (ks. kannekirjelmän liite A.5, s. 4 ja Ruotsin kuningaskunnan 21.8.2018 päivätyn kirjelmän liitteet E.1–E.10, s. 4), että siitä ”vaikutti” siltä, ettei ”hakijan kannalta” teknisesti ja taloudellisesti soveltuvia vaihtoehtoja ollut saatavilla.

17

Komissio vastaanotti 12 yhdistettyä lausuntoa 2.1.2015.

18

Lupahakemusta tarkasteltiin 7. ja 8.7.2015, 22. ja 23.9.2015 sekä 3. ja 4.2.2016 myös asetuksen N:o 1907/2006 133 artiklan nojalla perustetussa komiteassa (jäljempänä REACH-komitea).

19

REACH-komiteassa lupahakemuksesta käydyssä keskustelussa kaksi jäsenvaltiota ja Norjan kuningaskunta ilmoittivat, ettei niiden alueella käytetä näitä lyijykromaatteja pigmentteinä tiemerkintöihin tarkoitetussa keltaisessa maalissa. Toisessa näistä jäsenvaltioista lyijykromaattien käyttö tiemerkinnöissä oli jopa kielletty 20 vuotta sitten. Norjan kuningaskunta ilmoitti myös, ettei lyijykromaatteja käytetty öljynporauslauttojen maalissa Pohjanmerellä eikä öljy-yhtiö S:n omistamien öljynporauslauttojen maalissa.

20

REACH-komitean jäsenet äänestivät komission päätösluonnoksesta. Luonnoksen puolesta äänesti 23 jäsenvaltiota ja sitä vastaan kolme jäsenvaltiota, muun muassa Ruotsin kuningaskunta. Kaksi jäsenvaltiota pidättyi äänestämästä.

21

Komissio antoi 7.9.2016 täytäntöönpanopäätöksen C(2016) 5644 final luvan myöntämisestä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 nojalla lyijysulfaattikromaattikeltaisen ja lyijykromaattimolybdaattisulfaattipunaisen tietyille käytöille (jäljempänä riidanalainen päätös).

22

Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa komissio totesi seuraavaa:

”[Sosioekonomisesta analyysistä vastaava ECHAn komitea] vahvisti hakijan päätelmän, jonka mukaan haetuista käytöistä saatavat [sosioekonomiset] kokonaishyödyt ylittivät näistä käytöistä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvat riskit. Se vahvisti myös, ettei ollut olemassa sellaisia soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita, jotka olisivat olleet toteuttamiskelpoisia hakijan jatkokäyttäjien kannalta.”

23

Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannesta ja yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee, että sosioekonomisesta analyysistä vastaava ECHAn komitea oli lausunnoissaan suositellut, että asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 9 kohdan e alakohdassa tarkoitetuksi uudelleentarkastelujaksoksi vahvistettaisiin 12 vuotta molemmille aineille haetun neljän käytön eli edellä 6 kohdan ensimmäisessä, toisessa, neljännessä ja viidennessä luetelmakohdassa mainittujen käyttöjen osalta, ja seitsemän vuotta kahden muun molemmille aineille haetun käytön eli edellä 6 kohdan kolmannessa ja kuudennessa luetelmakohdassa mainittujen käyttöjen osalta.

24

Kuten riidanalaisen päätöksen kahdeksannesta ja yhdeksännestä perustelukappaleesta pääosin ilmenee, näissä sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean suosittelemissa uudelleentarkastelujaksoissa otetaan huomioon muun muassa se, ettei käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien pigmenttien korvaamiseksi ole haettujen käyttöjen osalta saatavilla soveltuvia vaihtoehtoja, kun otetaan huomioon tekninen toteutettavuus, vaihtoehtojen teknisen soveltuvuuden erityinen merkitys tietyissä turvallisuutta edellyttävissä käytöissä ja se, että kummankin aineen käytöstä aiheutuvat riskit olivat erittäin pienet ja luvan epäämisestä ihmisten terveydelle mahdollisesti koituvat hyödyt puolestaan erittäin vähäiset. Edellä 6 kohdan kolmannessa ja kuudennessa luetelmakohdassa mainittujen käyttöjen osalta sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean suosittelemassa uudelleentarkastelujaksossa otetaan huomioon myös epävarmuustekijät, joita liittyy hakijan väitteeseen siitä, ettei teknistesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ole saatavilla tiemerkintöjä varten.

25

Samojen johdanto-osan perustelukappaleiden mukaan komissio katsoo, että lupaa on tarkasteltava uudelleen sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean suositusta aikaisemmin, koska on vaikea täysin osoittaa, ettei teknisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja kaikille edellä mainituille käytöille ole saatavana. Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen mukaan jäsenvaltioiden kanssa käydyistä uusista keskusteluista ilmeni, että tietyt jäsenvaltiot olivat korvanneet käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat pigmentit tiemerkinnöissä muilla aineilla tai kieltäneet niiden käytön, toiset jäsenvaltiot taas eivät. Komissio katsoo, että nämä seikat huomioon ottaen oli siis asianmukaista vahvistaa uudelleentarkastelujaksoksi seitsemän vuotta kummallekin aineelle haettujen neljän käytön eli edellä 6 kohdan ensimmäisessä, toisessa, neljännessä ja viidennessä luetelmakohdassa mainittujen käyttöjen osalta, ja neljä vuotta kummallekin aineelle haettujen kahden muun käytön eli edellä 6 kohdan kolmannessa ja kuudennessa luetelmakohdassa mainittujen käyttöjen osalta.

26

Lisäksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa seuraavaa:

”Koska on vaikea täysin osoittaa, ettei teknisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja kaikille hakemuksen kattamille käytöille ole saatavana, sallitut käytöt on yksilöitävä tarkemmin [pigmenttien] esiseoksilta, pigmenttejä sisältäviltä maaleilta ja esisekoitteilta sekä näitä pigmenttejä sisältäviltä esineiltä vaadittavien teknisten suoritusominaisuuksien kannalta, koska ominaisuudet johtuvat molemmista aineista, eikä niitä voida saavuttaa muilla soveltuvilla vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla riippumatta siitä, mitä nämä aineet tai tekniikat ovat. Luvan saamisen edellytyksenä on siis, että luvanhaltija esittää raportin, joka koskee vaihtoehtojen tarkoituksenmukaisuutta ja saatavuutta sen jatkokäyttäjien kannalta, ja tarkentaa sallittujen käyttöjen kuvausta tältä pohjalta. Jos luvanhaltija jättää asetuksen N:o 1907/2006 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkistusraportin, sen olisi lisäksi tarkennettava sallittujen käyttöjen kuvausta toimitusketjuunsa kuuluvien jatkokäyttäjien antamien tietojen perusteella.”

27

Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa komissio on sallinut käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien lyijykromaattien käytöt sellaisina kuin ne mainitaan lupahakemuksessa (ks. edellä 6 kohta) sillä edellytyksellä, että kyseessä olevia aineita sisältävien esiseosten, maalien ja värien esisekoitteiden tai näitä aineita sisältävien valmiiden esineiden suoritusarvot ovat toimivuuden, värin voimakkuuden, läpikuultamattomuuden (peittokyky), dispergoituvuuden, sään- ja lämmönkestävyyden tai liukenemattomuuden taikka edellä mainittujen ominaisuuksien yhdistelmän kannalta teknisesti toteutettavissa vain käyttämällä kyseisiä aineita ja että nämä suoritusarvot ovat välttämättömiä aiottua käyttöä varten.

28

Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan luvan saaminen kaikille käytöille edellytti lähinnä, että luvanhaltijan jatkokäyttäjät toimittavat ECHAlle 30.6.2017 mennessä tietoja vaihtoehtojen soveltuvuutta ja saatavuutta koskevasta tilanteesta niiden käytön kannalta ja perustelevat yksityiskohtaisesti käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien aineiden käytön tarpeen.

29

Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdan e alakohdasta ilmenee lisäksi, että luvan saaminen edellyttää lähinnä, että luvanhaltija esittää komissiolle 31.12.2017 mennessä raportin, joka sisältää kyseisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdan d alakohdassa mainitut seikat. Luvanhaltija on velvollinen tarkentamaan raportissaan sallittujen käyttöjen kuvausta jatkokäyttäjiltä saatujen vaihtoehtoja koskevien tietojen perusteella.

30

Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa säädetään vielä tiemerkintöjä koskevien käyttöjen osalta lähinnä, että lupaa ei sovelleta niissä jäsenvaltioissa, joiden kansallisessa lainsäädännössä kielletään lyijykromaattien käyttö tiemerkinnöissä.

31

Ruotsin kuningaskunta nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.11.2016 jättämällään kannekirjelmällä.

32

Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta ja Euroopan parlamentti pyysivät 10.2. sekä 27. ja 30.3.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamillaan väliintulohakemuksilla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Ruotsin kuningaskunnan vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi niiden väliintulohakemukset 24.3. ja 3.5.2017 tekemillään päätöksillä.

33

ECHA pyysi 20.3.2017 saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Samana päivänä voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö ClientEarth, jonka tavoitteena on ympäristönsuojelu, pyysi myös saada osallistua nyt käsiteltävään oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen Ruotsin kuningaskunnan vaatimuksia.

34

Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 20.7.2017 antamallaan määräyksellä ECHAn väliintulijaksi. Sitä vastoin se hylkäsi ClientEarthin väliintulohakemuksen 13.10.2017 antamallaan määräyksellä Ruotsi v. komissio (T-837/16, ei julkaistu, EU:T:2017:740).

35

Vastine jätettiin 7.3.2017.

36

Tanskan kuningaskunta, parlamentti, ECHA ja Suomen tasavalta toimittivat väliintulokirjelmänsä 10.5., 29.9. sekä 4. ja 5.10.2017.

37

Ruotsin kuningaskunta toimitti kantajan vastauksen 2.5.2017 ja komissio vastaajan vastauksen 5.10.2017.

38

Ruotsin kuningaskunta ja komissio jättivät väliintulokirjelmiä koskevat huomautuksensa 19.12.2017.

39

Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 18.7.2018 päivätyllä kirjeellä työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdan mukaisina prosessinjohtotoimina Ruotsin kuningaskuntaa toimittamaan 11.12.2014 annetut yhdistetyt lausunnot, lukuun ottamatta lyijysulfokromaattikeltaisen osalta haettuun kolmanteen käyttöön liittyvää lausuntoa, sellaisena kuin se on sisällytetty unionin yleisen tuomioistuimen asiakirja-aineistoon kannekirjelmän liitteessä A.5. Tällä samalla kirjeellä Ruotsin kuningaskuntaa kehotettiin toimittamaan tietoja asiakirja-aineistosta, jota ECHA parhaillaan laati selvittääkseen, oliko lyijykromaattien käyttöä tuotteissa syytä rajoittaa. Ruotsin kuningaskunta oli maininnut tämän asiakirja-aineiston kannekirjelmässään. Samassa kirjeessä komissiota kehotettiin lopuksi toimittamaan jäljennös raportista, joka luvanhaltijan oli annettava sille 31.12.2017 mennessä riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisesti.

40

Ruotsin kuningaskunta ja komissio noudattivat näitä pyyntöjä määräajassa.

41

Ruotsin kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

42

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

43

Tanskan kuningaskunta ja parlamentti vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen. Suomen tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

44

ECHA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Ruotsin kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

45

Kanteensa tueksi Ruotsin kuningaskunta, jota parlamentti, Tanskan kuningaskunta ja Suomen tasavalta tukevat, vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

46

Ensimmäisessä kanneperusteessaan Ruotsin kuningaskunta vetoaa lähinnä asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan soveltamisessa tehtyihin oikeudellisiin virheisiin sekä huolellisuusvelvollisuuden periaatteen loukkaamiseen. Toinen kanneperuste koskee komissiolle SEUT 296 artiklan ja asetuksen N:o 1907/2006 130 artiklan nojalla kuuluvan perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sekä hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista. Kolmannessa kanneperusteessaan Ruotsin kuningaskunta vetoaa asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklan rikkomiseen.

47

Ensimmäinen kanneperuste on kolmiosainen. Tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa Ruotsin kuningaskunta väittää lähinnä, ettei komissio ole suorittanut omaa itsenäistä arviointia sen selvittämiseksi, täyttyivätkö asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan mukaiset luvan myöntämisen edellytykset. Sen sijaan komissio antoi tässä säännöksessä asetettujen edellytysten arvioinnin pelkästään ECHAn komiteoiden eli riskinarviointikomitean ja sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean tehtäväksi. Ensimmäisen kanneperusteensa toisessa osassa Ruotsin kuningaskunta väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohtaa myöntäessään käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan luvan ilman, että oli asianmukaisesti näytetty toteen, ettei lyijykromaateille ollut olemassa vaihtoehtoisia aineita ja tekniikoita, jotka soveltuisivat lupahakemuksessa tarkoitettuihin käyttöihin. Pelkästään sen perusteella, että komissio myönsi luvan varmistumatta asianmukaisesti siitä, ettei vaihtoehtoja ollut saatavana, voidaan päätellä, että se myös laiminlöi huolellisuusvelvollisuutensa. Kanneperusteen kolmas osa koskee sitä, että komissio oli virheellisesti yrittänyt korjata yhtäältä DCC Maastrichtin vaihtoehtojen analyysiin sisältyviä puutteita asettamalla luvan saamiselle tiettyjä edellytyksiä ja uudelleentarkastelujaksoja sekä toisaalta asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan nojalla itse laatimansa vaihtoehtojen analyysin puutteita asettamalla luvan saamiselle tiettyjä edellytyksiä ja lyhyitä uudelleentarkastelujaksoja, vaikka sillä ei ollut valtuuksia toimia näin.

48

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tutkia ensin ensimmäisen kanneperusteen toisen osan.

49

Ruotsin kuningaskunta, jota Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta ja parlamentti tukevat, katsoo komission rikkoneen asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohtaa myöntäessään käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan luvan ilman, että olisi asianmukaisesti näytetty toteen, ettei lyijykromaateille ollut olemassa lupahakemuksessa tarkoitettuihin käyttöihin soveltuvia vaihtoehtoisia aineita ja tekniikoita. Ruotsin kuningaskunnan mukaan ”asiassa annetun ratkaisun perusteilla” ei ole näytetty toteen, ettei saatavilla ole vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita, jotka soveltuisivat lyijykromaattien sijasta riidanalaisessa päätöksessä mainittuihin käyttöihin.

50

Ruotsin kuningaskunnan mukaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan luvan hakija ei ensinnäkään ole esittänyt näyttöä siitä, ettei vaihtoehtoja ollut olemassa. Toiseksi se piti komission itsensä käsiteltävässä asiassa tekemää vaihtoehtojen analyysiä riittämättömänä. Ruotsin kuningaskunnan mukaan nimittäin tietyt lupamenettelyn aikana ilmenneet seikat osoittivat, että käsiteltävässä asiassa kyseessä oleville lyijykromaateille oli olemassa – ainakin osaksi, esimerkiksi tiemerkintöjä varten – soveltuvia vaihtoehtoja. Ruotsin kuningaskunnan mukaan komission olisi pitänyt tulla tähän johtopäätökseen, jos se olisi tutkinut asianmukaisesti British Coatings Federationin, A:n ja B:n kaltaisilta kolmansilta osapuolilta peräisin olevat tiedot (ks. edellä 9 kohta) sekä joidenkin jäsenvaltioiden ja Norjan kuningaskunnan toimittamat tiedot. Se väittää kolmanneksi, että koska oli olemassa ristiriitaisia tietoja, komission olisi joka tapauksessa pitänyt tutkia perinpohjaisemmin edellytystä, joka liittyi soveltuvien vaihtoehtojen puuttumiseen. Ruotsin kuningaskunta katsoo, että kun otetaan huomioon tiedot, jotka olivat ristiriidassa sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean päätelmän kanssa, vaikuttaisi siltä, että komissio ei yksinkertaisesti ole tutkinut asiaa riittävällä tavalla voidakseen myöntää kyseessä olevan luvan.

51

Komissio, jota ECHA tukee, kiistää nämä väitteet.

52

Komission mukaan sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea on ensinnäkin ottanut huomioon kaikki julkisen kuulemisen aikana esitetyt lausumat. Se väittää itsekin ottaneensa huomioon kolmansien osapuolten toimittamat tiedot analysoidessaan ja hyväksyessään ECHAn komiteoiden lausunnot. Kuten REACH-komitean kokouspöytäkirjoista komission mukaan ilmenee, se on ottanut huomioon myös kaikki lausumat, joita se sai kolmansilta osapuolilta EHCAn komiteoiden annettua lausuntonsa, ja tutkinut, sisältyikö näihin lausumiin lisätietoja tai uutta tietoa. Näin ei sen mukaan ollut.

53

Toiseksi komissio väitti suorittaneensa tiettyjen jäsenvaltioiden REACH-komiteassa esittämien kysymysten johdosta täydentäviä analyysejä tutkiakseen, oliko tarkoitettuja käyttöjä varten olemassa vaihtoehtoja. Se väitti nimittäin kehottaneensa hakijaa selventämään lupahakemuksen kattamia käyttöjä ja hakijan toimittaneen ratkaisevia teknisiä ja taloudellisia tekijöitä koskevia tietoja, joilla perusteltiin jatkokäyttäjien valitsemaa ainetta. Komission mukaan REACH-komitea oli kirjannut nämä täydentävät tiedot ja ilmoittanut ne jäsenvaltioille (vastineen liite B.3). Komissio väitti myös kuulleensa jäsenvaltioita tiemerkinnöissä käytettäviin lyijypigmentteihin mahdollisesti sovellettavista kansallisista velvollisuuksista tai kielloista. Komission mukaan saadut lisätiedot vahvistivat sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean lausunnoissaan tekemät päätelmät eli sen, ettei aiottuja käyttöjä varten ollut olemassa teknisesti ja taloudellisesti soveltuvia vaihtoehtoja.

54

Kolmanneksi komissio oli tosin asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa säädettyjä edellytyksiä koskevan arviointinsa päätteeksi katsonut, ettei hakija ollut osoittanut lopullisesti, ettei teknisesti ja taloudellisesti soveltuvia vaihtoehtoja ollut saatavana millekään käyttökuvausten alaan kuuluvalle mahdolliselle käytölle. Se oli kuitenkin sitä mieltä, että tällaiset vaihtoehdot puuttuivat vain tiettyjen lupahakemuksessa annetun kuvauksen kattamien käyttöjen osalta.

55

Huolimatta vaikeuksista, joita liittyi sen toteamiseen, ettei vaihtoehtoja ollut saatavilla, komissio ei pitänyt luvan epäämistä aiheellisena. Komission mukaan olisi nimittäin kohtuutonta evätä lupa tiettyjen huolenaiheiden ottamiseksi huomioon, koska ne voidaan ottaa huomioon vähemmän rajoittavalla tavalla, esimerkiksi rajaamalla sallittujen käyttöjen määritelmää, ja koska kaikki tarvittavat tiedot sisältyvät jo asiakirja-aineistoon.

56

Komission mukaan vaihtoehtojen puuttumisen tarkastelun yhteydessä todetuista vaikeuksista seurasi ainoastaan, että lupa rajattiin koskemaan vain niitä käyttöjä, joiden osalta oli osoitettu, ettei vaihtoehtoja ollut saatavilla. Tätä varten riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettiin sen mukaan useita hakijaan ja sen jatkokäyttäjiin, jotka kuuluivat luvan piiriin asetuksen N:o 1907/2006 56 artiklan 2 kohdan nojalla, sovellettavista rajoituksista, muun muassa siitä, että kyseessä olevia aineita sisältävien esiseosten, maalien ja värien esisekoitteiden tai näitä aineita sisältävien valmiiden esineiden suoritusarvot ovat välttämättömiä aiotun käytön kannalta (ks. edellä 27 kohta).

57

Aluksi on todettava, että Ruotsin kuningaskunnan ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa esittämät väitteet edellyttävät joidenkin sellaisten seikkojen selventämistä, joita ilman näihin väitteisiin ei voida vastata vakuuttavasti. Nämä seikat liittyvät ensinnäkin asiaa koskeviin oikeussääntöihin, joiden perusteella erityistä huolta aiheuttavalle aineelle voidaan myöntää käyttölupa (ks. jäljempänä 58–62 kohta). Tässä yhteydessä on tutkittava, valitsiko komissio perustellusti asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan riidanalaisen päätöksen oikeusperustaksi (ks. jäljempänä 63 kohta). Toiseksi on tehtävä joitakin tarkennuksia mukana olevien toimijoiden eli yhtäältä komission ja toisaalta ECHAn komiteoiden vastuulla olevien tehtävien jakamiseen asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun lupamenettelyn yhteydessä (ks. jäljempänä 64–69 kohta). Kolmanneksi on välttämätöntä tehdä muutamia alustavia tarkennuksia asetuksessa N:o 1907/2006 tarkoitettuun ”vaihtoehtojen” käsitteeseen (ks. jäljempänä 70–76 kohta). Neljänneksi, jotta voidaan vastata Ruotsin kuningaskunnan esittämiin väitteisiin, on tehtävä joitakin täsmennyksiä siltä osin kuin on kyse todistustaakasta, sellaisena kuin siitä on säädetty asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 69 perustelukappaleen kanssa (ks. jäljempänä 77–79 kohta). Viidenneksi on syytä esittää joitakin toteamuksia siitä, miten näissä kahdessa kohdassa tarkoitettu todistustaakka jakautuu (ks. jäljempänä 80–85 kohta).

58

Ensinnäkin on huomattava, että aineen käyttölupa voidaan myöntää asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun niin kutsutun riittävän hallinnan menettelyn mukaisesti tai – vaihtoehtoisesti – asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun niin kutsutun sosioekonomisen menettelyn mukaisesti.

59

Asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 2 kohdan mukaan lupa on myönnettävä, jos aineen käytöstä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuva riski, joka johtuu liitteessä XIV tarkoitetun kaltaisista kyseisen aineen sisäisistä ominaisuuksista, on riittävän hyvin hallinnassa siten kuin asetuksen N:o 1907/2006 liitteessä I olevassa 6 kohdassa säädetyssä riskinarvioinnissa osoitetaan.

60

Jos lupaa ei voida myöntää asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 2 kohdan nojalla tai aineille, jotka luetellaan kyseisen asetuksen 60 artiklan 3 kohdassa, saman asetuksen 60 artiklan 4 kohdassa säädetään, että lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos sosioekonomisten hyötyjen osoitetaan ylittävän ihmisten terveydelle tai ympäristölle aineen käytöstä aiheutuvan riskin ja jos soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita ei ole saatavilla.

61

Erityisesti asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaan tällainen päätös tehdään ottaen huomioon ECHAn riskinarviointikomitean ja ECHAn sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean lausunnot, ja ennen sen tekemistä otetaan huomioon kaikki saman asetuksen 60 artiklan 4 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut seikat. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa aineen käytöstä aiheutuvat sosioekonomiset hyödyt ja luvan epäämisestä aiheutuvat sosioekonomiset vaikutukset (asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan b alakohta) sekä hakijan asetuksen N:o 1907/2006 62 artiklan 4 kohdan e alakohdan mukaisesti toimittama vaihtoehtojen analyysi (asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan c alakohta).

62

Käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ja erityisesti ECHAn riskinarviointikomitean lausunnosta ilmenee, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien lyijykromaattien osalta ei ollut mahdollista määrittää asetuksen N:o 1907/2006 liitteessä I olevan 6.4 kohdan mukaista johdettua vaikutuksetonta tasoa syöpää aiheuttavien ja lisääntymiselle vaarallisten ominaisuuksien osalta saman asetuksen 60 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

63

Komissio on siis perustellusti lähtenyt siitä, että ainoa mahdollinen oikeusperusta, jonka nojalla riidanalainen päätös voitiin antaa, oli asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohta.

64

Toiseksi asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa lupamenettelyssä mukana olevien toimijoiden välisestä tehtäväjaosta on heti aluksi todettava, että yksinomaan komission tehtävänä on tarkistaa, täyttyvätkö kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset. Tässä yhteydessä komission on tutkittava viran puolesta kaikki merkitykselliset tiedot, sillä sen tehtävänä ei näet ole toimia välimiehenä, jonka toimivaltaan kuuluu ainoastaan asian ratkaiseminen lupamenettelyssä mukana olevien toimijoiden esittämien tietojen ja näytön perusteella (ks. analogisesti tuomio 22.3.2012, GLS, C-338/10, EU:C:2012:158, 32 kohta). Noudattaakseen velvollisuutta tutkia viran puolesta asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset komission on hyvän hallintotavan mukaisesti ja sille kuuluvaa huolellisuusvelvollisuutta noudattaen turvauduttava omiin menetelmiinsä aiheellisten tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämiseksi (ks. analogisesti tuomio 13.7.1966, Consten ja Grundig v. komissio, 56/64 ja 58/64, EU:C:1966:41, s. 501).

65

Erityisesti sosioekonomisen analyysin tai johonkin yksittäistapaukseen soveltuvien vaihtoehtojen analyysin tekemiseen tarvittavien teknisten ja taloudellisten arviointien osalta komissio on velvollinen ottamaan huomioon asetuksen N:o 1907/2006 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ECHAn komiteoiden lausunnot. Tarkemmin ottaen riskinarviointikomitean vastuulla on arvioida aineen käyttöihin liittyvä riski ja mahdollisista vaihtoehtoisista aineista tai tekniikoista terveydelle tai ympäristölle aiheutuvia riskejä koskevat tiedot asetuksen N:o 1907/2006 64 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti. Vastaavasti sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean tehtävänä on arvioida aineen käytöstä johtuvat sosioekonomiset hyödyt ja luvan epäämisestä aiheutuvat sosioekonomiset vaikutukset, joista hakijan tai muiden asianomaisten osapuolten on esitettävä näyttö, sekä analysoida vaihtoehdot tai korvaussuunnitelmat ja kolmansien osapuolten ECHAn toimittamassa julkisessa kuulemisessa esittämät lausumat saman asetuksen 64 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti.

66

Riskinarviointikomitean ja sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean lausunnoilla on tieteellisten lausuntojen arvo. Tällaista tulkintaa tukee asetuksen N:o 1907/2006 johdanto-osan 102 perustelukappale, jossa lähinnä todetaan, että ECHA on komission yhteydessä toimivien tiedekomiteoiden asemassa. Asetuksen N:o 1907/2006 johdanto-osan 81 perustelukappaleen toisen virkkeen mukaan komission ”olisi” otettava nämä lausunnot huomioon harkitessaan sitä, myönnetäänkö lupa vai ei. Ilmauksesta ”olisi” seuraa, etteivät tällaiset lausunnot sido komissiota.

67

Komissio voi kuitenkin vapaasti käyttää kummankin ECHAn komitean lausunnoissa esitettyjä arvioita osittain tai kokonaan ilman, että sen tarvitsisi myöskään joka kerta toistaa niitä tai korvata niillä omia perustelujaan. Kun ei ole saatavilla tietoja, jotka antaisivat aihetta vakavasti epäillä mainittujen ECHAn komiteoiden lausuntoja, tällaiseen lausuntoon sisältyvä tieteellinen analyysi voi lähtökohtaisesti olla riittävä, jotta komissio voi sen perusteella myöntää luvan asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan mukaisesti tia olla myöntämättä sitä, eikä komission myöskään edellytetä suorittavan tieteellisiä lisätutkimuksia.

68

Kun komissio käyttää lupapäätöksen perusteena jommankumman ECHAn komitean antamaa lausuntoa, sen on tarkistettava, että lausuntoon sisältyvät perustelut ovat kattavia, johdonmukaisia ja merkityksellisiä (ks. analogisesti tuomio 11.9.2002, Pfizer Animal Health v. neuvosto, T-13/99, EU:T:2002:209, 198 kohta). Jos kyseinen lausunto ei ole kattava tai johdonmukainen taikka sen perustelut eivät ole merkityksellisiä, komissio esittää komitealle kysymyksiä, joilla pyritään korjaamaan mahdolliset todetut puutteet.

69

Vaikka riskinarviointikomitean ja sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean lausunnot eivät sido komissiota, sen on siinä tapauksessa, että se haluaa poiketa olennaisesti lausunnosta tai korvata jommankumman ECHAn komitean lausunnossa teknisistä tai taloudellisista seikoista esitetyn näkemyksen omalla näkemyksellään, erikseen perusteltava arviointinsa viimeksi mainitussa lausunnossa esitettyyn arviointiin nähden ja esitettävä perusteluissaan syyt, joiden takia se poikkeaa tästä lausunnosta. Komission perustelujen on tieteelliseltä tasoltaan vähintään vastattava kyseessä olevan lausunnon perusteluja. Tällaisessa tilanteessa toimielin voi perustaa päätöksensä joko saman komitean lisälausuntoon tai muihin seikkoihin, joilla on vähintään kyseistä lausuntoa vastaava todistusarvo. Mikäli toimielin poikkeaa lausunnosta vain osittain, mutta kuitenkin olennaisesti, se voi tukeutua myös lausunnon niihin tieteellisiin perusteluihin, joita se ei kiistä (ks. analogisesti tuomio 11.9.2002, Pfizer Animal Health v. neuvosto, T-13/99, EU:T:2002:209, 199 kohta).

70

Kolmanneksi asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklassa säädetään ilmauksen ”vaihtoehdot” osalta muun muassa, että asetuksen tavoitteena on korvata asteittain erityistä huolta aiheuttavat aineet. Asetuksen N:o 1907/2006 64 artiklan 4 kohdasta, 60 artiklan 5 kohdasta ja johdanto-osan 69 perustelukappaleesta ilmenee, että ”vaihtoehdolla” tarkoitetaan ”vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita”, joilla on merkitystä asetuksessa N:o 1907/2006 säädetyn lupamenettelyn kannalta vain, jos ne ovat ”soveltuvia”. Viimeksi mainittua ilmaisua on käytetty sekä asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklassa että sen 60 artiklan 4 kohdassa.

71

[ECHAn] lupahakemuksen laadintaohjeet (EUVL 2011, C 28, s. 1) on laadittu ja annettu yleisön tietoon asetuksen N:o 1907/2006 johdanto-osan 31 perustelukappaleen ja 77 artiklan 2 kohdan g alakohdan nojalla, ja niiden tarkoituksena on antaa neuvontaa, joka koskee vaihtoehtojen analysointia, korvaussuunnitelmaa sekä kolmansien osapuolten mahdollisuutta antaa tietoja asiaa koskevassa lupamenettelyssä, joten edellä 58 kohdassa mainittujen seikkojen tarkentamiseksi niiden 3.2 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Vaihtoehto on aine tai tekniikka, jolla mahdollisesti voidaan korvata [asetuksen N:o 1907/2006] liitteen XIV aine. Sen on kyettävä toiminnallisesti korvaamaan kyseinen aine. Vaihtoehto voi olla toinen aine, tekniikka (esimerkiksi prosessi, menettely, laite tai muutos lopputuotteessa) tai teknisen vaihtoehdon ja vaihtoehtoisen aineen yhdistelmä. Tekninen vaihtoehto voi olla esimerkiksi fysikaalinen tapa suorittaa sama toiminta kuin liitteen XIV aine tai tuotantoon, prosessiin tai tuotteeseen liittyvä muutos, jonka ansiosta liitteen XIV aineen toimintaa ei enää tarvita.”

72

Edellä 70 kohdassa mainitun ilmauksen ”soveltuvia” osalta on huomautettava, että sillä pyritään rajoittamaan merkityksellisten vaihtoehtojen määrä asetuksen johdanto-osan 73 perustelukappaleessa tarkoitettujen ”turvallisempien” vaihtoehtojen määrään eli sellaisiin aineisiin tai tekniikoihin, joiden käytöstä aiheutuva riski on pienempi kuin asianomaisen erityistä huolta aiheuttavan aineen käytöstä aiheutuva riski. Lisäksi tämä ilmaus merkitsee, että tällaisten vaihtoehtojen on oltava asetuksen 55 artiklassa tarkoitetulla tavalla ”taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia”.

73

Kuten lauseesta ”taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia” voidaan päätellä, sanan ”soveltuvia” merkitys ei rajoitu siihen, että vaihtoehto on olemassa abstraktisti tai laboratorio-olosuhteissa taikka poikkeuksellisissa olosuhteissa. Sanalla ”soveltuvia” nimittäin tarkoitetaan unionissa teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevien vaihtoehtoisten aineiden ja tekniikoiden ”saatavuutta”, mikä edellyttää muun muassa, että niitä koskeva analyysi on suoritettava näiden aineiden tuotantokapasiteetin ja näiden tekniikoiden toteutettavuuden näkökulmasta sekä niiden liikkeeseen laskemisen oikeudelliset ja tosiseikkoja koskevat edellytykset huomioon ottaen.

74

Asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaan sosioekonomisen menettelyn yhteydessä on myös määritettävä, ovatko lupamenettelyssä toteen näytetyt vaihtoehdot teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa luvan ”hakijan kannalta”.

75

Kun asetuksen N:o 1907/2006 62 artiklan 4 kohdan e alakohdassa säädetyn analyysin tai ECHAn sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean taikka komission keräämien tietojen, esimerkiksi kolmansilta osapuolilta saman asetuksen 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kaltaisessa julkisessa kuulemisessa saatujen tietojen, tai sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean taikka komission omien analyysien perusteella voidaan päätellä, että saatavilla on yleisesti soveltuvia vaihtoehtoja, jotka eivät kuitenkaan ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa hakijan kannalta, se ei välttämättä merkitse, että asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukainen lupa on evättävä.

76

Jos asia nimittäin on näin eli jos asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa säädetyllä analyysillä osoitetaan, että aineen käytöstä johtuvat sosioekonomiset hyödyt ylittävät sen käytöstä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvat riskit, lupa voidaan myöntää edellyttäen, että hakija esittää saman asetuksen 62 artiklan 4 kohdan f alakohdan mukaisesti kyseisen asetuksen 60 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetun korvaussuunnitelman. Lisäksi asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 5 kohdan b alakohdassa säädetty subjektiivinen arviointiperuste eli peruste, joka liittyy siihen, ettei luvan hakijan kannalta teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ollut lupapäätöksen tekoajankohtana saatavilla, on yksi niistä seikoista, jotka on otettava huomioon korvaussuunnitelman laatimista varten. Kyseinen suunnitelma käsittää muun muassa luvanhakijan asetuksen 62 artiklan 4 kohdan f alakohdan nojalla ehdottamia toimia koskevan aikataulun, joka sisältää muun muassa tiedot tutkimus- ja kehittämistoimista, jotka luvan hakija toteuttaa tai aikoo toteuttaa korvatakseen tietyn ajan kuluessa erityistä huolta aiheuttavat aineet muilla soveltuvilla aineilla tai tekniikoilla (asetuksen N:o 1907/2006 johdanto-osan 72 perustelukappale).

77

Neljänneksi ja siltä osin kuin on kyse todistustaakasta – sellaisena kuin Ruotsin kuningaskunta on vedonnut siihen ensimmäisen kanneperusteen toisen osan tueksi – on todettava, että kuten ilmenee asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdasta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 69 perustelukappaleen kanssa, lupamenettelyssä on tosin luvanhakijan tehtävä osoittaa, ettei vaihtoehtoja ole saatavilla.

78

On kuitenkin muistettava, että tutkiessaan asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä komission on ratkaistava, voidaanko kaikkien merkityksellisten tosiseikkojen ja niihin liittyvien teknisten ja taloudellisten arviointien perusteella päätellä, että kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset todella täyttyvät (ks. edellä 64 kohta).

79

Kun otetaan huomioon tämä komission tutkintavelvollisuus, asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 69 perustelukappaleen kanssa, tarkoitettu todistustaakka merkitsee, että luvanhakija kantaa riskin siitä, ettei välttämättä ole mahdollista ratkaista, onko pääteltävä, ettei vaihtoehtoja ole saatavilla. Näin ollen, kun huolimatta lupamenettelyyn osallistuvien eri toimijoiden toimittamista tiedoista – mukaan lukien komission itse keräämät tiedot – on edelleen jäljellä epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät vaihtoehtojen puuttumista koskevaan edellytykseen, on todettava, ettei hakija ole täyttänyt todistustaakkaa ja ettei sille näin ollen voida myöntää lupaa. Tässä yhteydessä on aiheellista korostaa myös, ettei kukaan lupamenettelyyn osallistuvista toimijoista – kuten eivät myöskään ECHA eikä komissio – ole velvollinen osoittamaan päinvastaista sen edellytyksen osalta, joka liittyy vaihtoehtojen puuttumiseen, eli että vaihtoehtoja on tosiasiallisesti saatavilla.

80

Viidenneksi on tarkasteltava sitä, miten komissio suhteuttaa toisiinsa yhtäältä luvanhakijalle kuuluvan todistustaakan ja toisaalta sen, miten kyseinen toimielin itse tutkii vaihtoehtojen puuttumista koskevaa edellytystä.

81

Komissio ei ensinnäkään voi perustaa lupapäätöstä pelkkiin oletuksiin, joita sen käytettävissä olevat tiedot eivät vahvista tai osoita vääriksi (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 17.9.2009, komissio v. MTU Friedrichshafen, C‑520/07 P, EU:C:2009:557, 51 ja 52 kohta). Jos vaihtoehtojen puuttumista koskevan tutkimuksen päätteeksi tuloksena on pelkkiä oletuksia, on todettava, etteivät asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa säädetyt nimenomaiset edellytykset täyty ja ettei komissiolla näin ollen ole oikeutta myöntää edes ehdollista lupaa.

82

Tältä osin ja sillä uhalla, että vastataan sellaiseen väitteeseen, jota ei ole nimenomaisesti esitetty ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa vaan pelkästään kyseisen kanneperusteen kolmannessa osassa (ks. edellä 47 kohta) – ottaen kuitenkin huomioon, että nämä kaksi osaa liittyvät läheisesti toisiinsa – on korostettava, että asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 8 kohdan ja 9 kohdan d ja e alakohdan mukaisesti asetetuilla edellytyksillä ei lähtökohtaisesti ja niiden sisällöstä riippumatta voida pyrkiä korjaamaan luvanhakijan tekemän lupahakemuksen tai esittämän vaihtoehtojen analyysin eikä myöskään komission asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa säädetyistä edellytyksistä suorittaman tutkinnan mahdollisia puutteita.

83

Toisin sanoen sitä, että luvalle on mahdollista asettaa tiettyjä asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 8 kohdassa ja 9 kohdan d alakohdassa säädetyn kaltaisia edellytyksiä, ei voida tulkita siten, että komissio voi jättää ratkaisematta kysymyksen siitä, täyttyvätkö asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklassa säädetyt edellytykset, ja reagoida tilanteeseen asettamalla luvalle ehtoja, joilla pyritään korjaamaan kyseisen säännöksen nojalla sen vastuulle kuuluvan arvioinnin mahdolliset puutteet ja vajavuudet.

84

Toiseksi, kuten Ruotsin kuningaskunta perustellusti väittää, jos luvanhakijan vaihtoehtojen analyysissään esittämät tiedot ovat ristiriidassa kolmansien osapuolten tai jäsenvaltioiden esittämien tietojen kanssa, komission on huolellisuusvelvollisuutensa mukaisesti tutkittava vaihtoehtojen puuttumista koskeva edellytys yksityiskohtaisemmin.

85

Jos tieteelliseen arviointiin liittyviä epävarmuustekijöitä on jäljellä vielä senkin jälkeen, kun asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa säädetyn vaihtoehtojen puuttumista koskevan edellytyksen tutkinta on päättynyt, eikä näitä epävarmuustekijöitä ole voitu poistaa tiedoilla, jotka luvanhakija on toimittanut komission tai jommankumman ECHAn komitean pyynnöstä, eikä tiedoilla, jotka komissio tai mainitut komiteat tai kolmannet osapuolet taikka jäsenvaltiot ovat keränneet, on edellä 81 kohdassa esitetyn toteamuksen mukaisesti katsottava, että lähtökohtaisesti kyseinen edellytys ei ole täyttynyt ja ettei komissiolla näin ollen ole oikeutta myöntää edes ehdollista lupaa.

86

Vastauksena osapuolten ensimmäisen kanneperusteen toisen kohdan yhteydessä esittämiin väitteisiin on kuudenneksi ja viimeiseksi todettava, että riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana mikään seikka ei osoittanut, ettei saatavilla ollut soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita, joita voitiin käyttää käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien lyijykromaattien sijasta riidanalaisessa päätöksessä mainittuihin tarkoituksiin. Kyseisen päätöksen tekoajankohtana komissiolla oli käytettävissään tietoja, jotka sekä puhuivat sen puolesta että sitä vastaan, ettei teknisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja kaikille hakemuksessa tarkoitetuille käytöille ollut saatavilla, eikä mitään selkeää päätelmää voitu tältä osin vielä tehdä. Näin ollen komissio ei kyseisenä ajankohtana vielä ollut saattanut asianmukaisesti päätökseen sen asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa säädetyn edellytyksen tutkintaa, joka liittyi vaihtoehtojen puuttumiseen yleisesti. Tosiasiassa komissio on myöntänyt luvan varmistumatta ennakolta siitä, että sillä on riittävästi olennaisia ja luotettavia tietoja voidakseen todeta joko, ettei vaihtoehtoja mihinkään haettuun käyttötarkoitukseen todellakaan ollut saatavilla, tai että riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana tältä osin vielä jäljellä olevia epävarmuustekijöitä voitiin pitää merkityksettöminä. Koska mainittua asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdassa säädettyä edellytystä ei tutkittu yksityiskohtaisemmin, käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa lupaa ei voitu myöntää.

87

Tämä toteamus perustuu ensinnäkin moniin asiakirjoihin, joita osapuolet ovat sisällyttäneet asiakirja-aineistoon.

88

On totta, että vaihtoehtojen analyysissään hakija oli verrannut yli 30 aineen ominaisuuksia käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien lyijykromaattien ominaisuuksiin. Muista aineista kuin kyseisistä kromaateista oli käytetty niiden kemiallisia nimiä ja kuvia. DCC Maastricht oli pääasiallisesti todennut, ettei mikään näistä aineista vastannut teknisiltä ominaisuuksiltaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia pigmenttejä. Luvanhakijan mukaan viimeksi mainitut pigmentit erotti muista aineista lähinnä niiden korkea tekninen suoritusarvo ja ”ainutlaatuinen toimivuus”, joita ei sen mukaan saavuteta millään muulla vaihtoehdolla. Luvanhakijan hakemuksensa tueksi esittämät tieteelliset, tekniset ja taloudelliset todisteet olivat siis itsessään olennaisia ja ratkaisevia.

89

Osa lupamenettelyn aikana kuultujen kolmansien osapuolten ja jäsenvaltioiden esittämistä huomioista oli kuitenkin herättänyt vakavia epäilyjä luvanhakijan esittämästä analyysistä. Tosiasiassa nämä huomiot herättivät riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana edelleen vakavia epäilyjä myös sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean arvioista, sellaisina kuin ne sisältyivät 11.12.2014 annettuihin 12 yhdistettyyn lausuntoon.

90

Erotuksena British Coatingsin ja A:n julkisessa kuulemismenettelyssä toimittamista asiakirjoista, jotka, siltä osin kuin asiakirja-aineistoon jätetyistä asiakirjoista (ks. kannekirjelmän liite A.11 ja A.12) voidaan päätellä, olivat tosin vailla yksityiskohtia saati olennaista merkitystä, B:n toimittamaan asiakirjaan (ks. kannekirjelmän liite A.13) sisältyi DCC Maastrichtin tekemän kanssa samankaltainen analyysi. B. oli erottanut toisistaan neljä suoritusarvotasoa erityisesti muoviesineille tarkoitettujen vaihtoehtojen teknisen toteutettavuuden osalta. Sen jälkeen kyseinen yritys oli nimennyt ne pigmentit, joilla sen mukaan voitiin korvata käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat aineet. Nämä vaihtoehdot koskivat erilaisia orgaanisia tai epäorgaanisia aineita. B:n näkemys näiden ratkaisujen taloudellisesta toteutettavuudesta oli, että jos jatkokäyttäjät suostuisivat joihinkin väriä tai peittokykyä koskeviin myönnytyksiin, vaihtoehtojen käyttöön liittyviä kustannuksia voitiin vähentää tuntuvasti. B:n mukaan tietyin edellytyksin, kuten että jatkokäyttäjä luopuu tietoisesti värin tietystä suoritusarvo- ja toimivuustasosta, voitiin päätellä, että unionin markkinoilla oli saatavilla vaihtoehtoja kaikkiin DCC Maastrichtin lupahakemuksessaan mainitsemiin käyttöihin.

91

Käsiteltävässä asiassa luvanhakijan oletusta, jonka mukaan vaihtoehtoja ei ollut saatavilla, oli lisäksi vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, että Norjan kuningaskunta ja useat jäsenvaltiot, muun muassa Ruotsin kuningaskunta, olivat selvästi luopuneet käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien pigmenttien käytöstä tietyillä aloilla, kuten tiemerkinnöissä.

92

Sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea oli siis ottanut huomioon nämä luvanhakijan ja kolmansien osapuolten huomiot laatiessaan päätelmänsä, jotka liittyivät käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat käytöt korvaavien vaihtoehtojen tekniseen toteutettavuuteen, sellaisina kuin ne on mainittu edellä 12–15 kohdassa. Nämä sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean arviot eivät kuitenkaan ole vakuuttavia.

93

Toisen ja viidennen käytön korvaavien vaihtoehtojen teknisen toteutettavuuden osalta on nimittäin ensinnäkin todettava, että sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea tyytyy tästä asiasta esittämissään huomautuksissa ainoastaan luettelemaan luvanhakijan ja muiden julkisessa kuulemisessa kuultujen toimijoiden tekemät huomiot. Huolimatta siitä, että nämä huomiot olivat olennaisilta osin ristiriitaisia, komitea ei ole tehnyt niiden osalta täsmällistä päätelmää. Kyseisen komitean yhdistettyjen lausuntojen johdanto-osassa esittämä arviointi, jonka mukaan siitä ”vaikutti” siltä, ettei saatavilla ollut hakijan kannalta teknisesti ja taloudellisesti soveltuvia vaihtoehtoja, ei muuta mitenkään tätä toteamusta. Paitsi että tästä arviosta käy ilmi, että komitealla oli edelleen merkittäviä epäilyksiä, jotka on syytä mainita, se myös koskee vaihtoehtojen toteutettavuutta ”hakijan kannalta”, siten kuin asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 5 kohdassa on mainittu, eikä niiden toteutettavuutta yleensä (ks. edellä 86 kohta).

94

Kolmannen ja kuudennen haetun käytön vaihtoehtojen yleisen teknisen toteuttavuuden osalta komitea totesi nimenomaisesti, että vaihtoehtojen puuttumisen selvittäminen edellytti lisätutkimuksia tiemerkintöjen osalta. Kun kuitenkin otetaan huomioon B:n kaltaisten kolmansien osapuolten toimittamat tiedot, tämä toteamus päti tosiasiassa tiemerkintöjen ohella myös muihin aloihin, etenkin kun hakija ei ollut kuvauksissaan rajannut haettuja käyttöjä tarkasti.

95

Ensimmäisen ja neljännen haetun käytön osalta on lopuksi todettava, ettei myöskään sosioekonomisesta analyysistä vastaavan komitean tekemä vaihtoehtojen analyysi ole vakuuttava. On totta, että väite, jonka mukaan vaihtoehtojen analyysiä ei voitu eikä ollut velvollisuutta tehdä ensimmäisen ja neljännen käytön kannalta (ks. edellä 12 kohta), voidaan ensi näkemältä hyväksyä loogisena seurauksena siitä, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevilla pigmenteillä ei ole mitään tehtävää mainittuihin käyttöihin tarkoitettujen maalien valmistusvaiheessa vaan ainoastaan siinä vaiheessa, kun niitä käytetään konkreettisesti esimerkiksi muiden haettujen käyttöjen alaan kuuluvien metallipintojen ja muovisten tai muovipinnoitettujen esineiden valmistuksessa. Tältä osin on kuitenkin seuraavaksi otettava huomioon se, että käsiteltävässä asiassa yhtäältä ensimmäinen ja neljäs käyttö ja toisaalta muut käytöt olivat toiminnallisesti riippuvaisia toisistaan. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien pigmenttien nimenomainen tehtävä eli kontrastivaikutuksen aikaansaaminen, jolla ei tosin ole merkitystä vielä siinä vaiheessa, kun on kyse teollisessa ympäristössä tapahtuvasta pigmenttijauheen jakelusta ja sekoittamisesta liuotinpohjaisiin maaleihin tai nestemäiseen tai kiinteään esiseokseen (ks. ensimmäinen ja neljäs käyttö), tulee esiin myöhemmin metallipintojen sekä muovisten ja muovipinnoitettujen esineiden valmistusvaiheessa (ks. muut käytöt). Kun otetaan huomioon tämä keskinäisriippuvuus sekä ensimmäisen ja neljännen käytön kuvauksen erittäin laaja ulottuvuus, lisäselvityksen puuttuessa käsiteltävässä asiassa on katsottava, että kaikki virheet, jotka on tehty muiden kuin ensimmäisen ja neljännen käytön korvaamiseen tarkoitettujen vaihtoehtojen analysoinnissa, rasittavat samalla nämä viimeksi mainitut käytöt korvaavien vaihtoehtojen analyysiä.

96

Toiseksi on todettava, että edellä 86 kohdassa tehty arviointi perustuu riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 8, 9 ja 12 perustelukappaleeseen. Näistä perustelukappaleista ilmenee lähinnä, että riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana komissio oli itsekin vielä epävarma siitä, oliko kaikille hakemuksen kattamille käytöille saatavilla teknisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja vai ei.

97

Kolmanneksi on todettava, että edellä 86 kohdassa esitetty toteamus saa tukea komission riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä asettaman edellytyksen, jota se kutsuu ”rajoitukseksi” (ks. edellä 56 kohta), tulkinnasta. Sen toteaminen, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia lyijykromaatteja voidaan käyttää vain niissä tapauksissa, joissa kromaatteja sisältävän seoksen suoritusarvot ovat todellakin välttämättömiä, tarkoittaa, että aina jatkokäyttäjän löytäessä vaihtoehdon käsiteltävässä asiassa kyseessä oleville lyijykromaateille sen olisi lakattava käyttämästä niitä. Tällainen toteamus viittaa kuitenkin vahvasti siihen, ettei komissio riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana itsekään katsonut, että vaihtoehtojen puuttumiseen liittyvän edellytyksen tutkinta oli päättynyt.

98

Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, että edellä 86 kohdassa esitetty toteamus vahvistetaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 3 kohdan d ja e alakohdassa (ks. edellä 28 ja 29 kohta). Edellytykset, joiden mukaisesti yhtäältä luvanhaltijan jatkokäyttäjien oli annettava soveltuvista ja saatavilla olevista vaihtoehdoista tietoja, joilla perusteltiin yksityiskohtaisesti käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien lyijykromaattien käytön tarve, ja toisaalta luvan haltijan oli annettava raportti, jossa sen oli esitettävä tarkempi kuvaus sallituista käytöistä niiden jatkokäyttäjien esittämien vaihtoehtojen perusteella, ovat samoin seikkoja, jotka osoittavat muun muassa, ettei komissio ollut vielä saattanut päätökseen vaihtoehtojen puuttumista koskevaa arviointia.

99

Seitsemänneksi on todettava, että komission muut väitteet eivät ole omiaan kyseenalaistamaan edellä 86 kohdassa tehtyä arviointia.

100

Yhtäältä komission väite, jonka mukaan se olisi tehnyt täydentäviä analyysejä arvioidakseen vaihtoehtojen puuttumista (ks. edellä 53 kohta), ei voi menestyä.

101

On totta, että lisäanalyysien tekeminen sen tutkimiseksi, onko vaihtoehtoja saatavilla vai ei, on lähtökohtaisesti hyvä menettelytapa. Sikäli kuin asiakirja-aineistoon sisältyvistä tiedoista voidaan päätellä, komission tekemät lisäanalyysit tarkoittivat kuitenkin lähinnä tietojen pyytämistä luvanhakijalta. Luvanhakijan esittämät täydentävät tiedot eivät kuitenkaan tuoneet pienintäkään selvyyttä niiden käyttöjen osalta, joita varten ei ollut saatavilla vaihtoehtoja käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien lyijykromaattien korvaamiseksi. On totta, että komission vastineen liitteeseen B.3 sisältyvässä luettelossa annetaan esimerkkejä lupahakemuksen kattamista yksittäisistä käyttökohteista. Luettelo ei kuitenkaan anna vastausta siihen, miksi vaihtoehtoja, joita Ruotsin kuningaskunnan väitteiden mukaan oli saatavana markkinoilla, ei voitu käyttää edellä mainittujen lyijykromaattien sijasta luettelossa mainituissa käyttökohteissa.

102

Toisaalta on totta, että lupapäätöksiä tehdessään komission on noudatettava myös suhteellisuusperiaatetta. Silloin, kun asetuksen N:o 1907/2006 jossakin säännöksessä säädetyt edellytykset eivät täyty, kysymys oikeasuhteisuudesta kuitenkin menettää merkityksensä.

103

Kahdeksanneksi ja viimeiseksi on todettava, että edellä esitetyt arviot huomioon ottaen Ruotsin kuningaskunnan väitteeseen, jonka mukaan komissio on laiminlyönyt huolellisuusvelvollisuutensa (ks. edellä 46 kohta), ei enää ole tarpeen vastata.

104

Tämä väite ei nimittäin ole itsenäinen nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä vaan täydentää asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan rikkomista koskevia väitteitä siksi, että kyseisessä säännöksessä säädettyjen edellytysten tutkinta on riittämätöntä (ks. edellä 86–102 kohta).

105

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hyväksyttävä.

106

Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava ilman, että on tarpeen tutkia ensimmäisen kanneperusteen ensimmäistä ja kolmatta osaa sekä muita kanteen yhteydessä esitettyjä kanneperusteita.

107

Komissio on vaatinut, että jos riidanalainen päätös kumotaan, sen vaikutukset pidetään voimassa, kunnes se voi ECHAn avustuksella tutkia lupahakemuksen uudelleen.

108

Tämä vaatimus on kuitenkin hylättävä.

109

SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin mitättömäksi julistetun säädöksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Tässä määräyksessä annettua mahdollisuutta voidaan käyttää riidanalaisessa säädöksessä annettujen oikeuksien pitämiseksi voimassa siihen asti, että toimivaltaiset elimet ovat toteuttaneet asianmukaiset toimenpiteet (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 20.3.1985, Timex v. neuvosto ja komissio, 264/82, EU:C:1985:119, 32 kohta).

110

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten on käytettävä niille SEUT 264 artiklan toisessa kohdassa annettua toimivaltaa ja pidettävä tuomiolla kumotun riidanalaisen säädöksen vaikutukset voimassa, kun se on oikeusvarmuuden periaatteen mukaista (tuomio 22.10.2013, komissio v. neuvosto, C-137/12, EU:C:2013:675, 81 kohta), sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin jonkin toisen intressin (ks. vastaavasti tuomio 22.10.2013, komissio v. neuvosto, C-137/12, EU:C:2013:675, 80 kohta; tuomio 24.6.2014, parlamentti v. neuvosto, C-658/11, EU:C:2014:2025, 90 ja 91 kohta ja tuomio 6.9.2012, parlamentti v. neuvosto, C-490/10, EU:C:2012:525, 91 kohta) tai jäsenvaltion intressin (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2007, komissio v. parlamentti ja neuvosto, C-299/05, EU:C:2007:608, 74 kohta) valossa.

111

SEUT 264 artiklan toisessa kohdassa säädettyä mahdollisuutta voidaan käyttää myös silloin, kun on kyse yksityisen intressistä (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2016, Saksa v. parlamentti ja neuvosto, C-113/14, EU:C:2016:635, 83 kohta). Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä kumotun toimen vaikutukset voidaan nimittäin pysyttää erityisesti silloin, kun sen kumoamisen välittömät vaikutukset aiheuttaisivat vakavia kielteisiä seurauksia asianomaisille henkilöille ja kun riidanalaisen toimen lainmukaisuutta ei riitauteta sen tarkoituksen tai sisällön perusteella vaan sen laatijan toimivallan puuttumiseen tai olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen liittyvistä syistä (ks. tuomio 7.9.2016, Saksa v. parlamentti ja neuvosto, C-113/14, EU:C:2016:635, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112

Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen kumoaminen välittömin vaikutuksin voi varmasti aiheuttaa vakavia kielteisiä seurauksia DCC Maastrichtille. Kyseinen yhtiö ei enää voisi pitää kaupan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia pigmenttejä. Riidanalaisen päätöksen kumoamisen syynä ovat kuitenkin sen aineelliseen laillisuuteen liittyvät perusteet. Lisäksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1907/2006 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden suojelu. Edellä esitettyjen huomautusten perusteella riidanalaisen päätöksen vaikutusten voimassa pitäminen ei voi olla tämän tavoitteen mukaista.

113

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Ruotsin kuningaskunnan oikeudenkäyntikulut.

114

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tästä seuraa, että Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta ja parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: