1

Kantajana oleva PJ jätti 19.9.2011 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1)), nojalla.

2

Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki Erdmann & Rossi.

3

Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevan 15.6.1957 tehdyn Nizzan sopimuksen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, mukaisiin luokkiin 12, 37 ja 42, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta:

4

Tavaramerkki rekisteröitiin 3.2.2012 numerolla 010310481.

5

Väliintulijana oleva Erdmann & Rossi GmbH teki 26.3.2014 riidanalaista tavaramerkkiä koskevan mitättömyysvaatimuksen asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta) nojalla.

6

Mitättömyysosasto hylkäsi 29.6.2015 tekemällään päätöksellä mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen kokonaisuudessaan.

7

Väliintulija valitti 18.8.2015 EUIPO:ssa mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) nojalla.

8

EUIPO:n neljäs valituslautakunta hyväksyi valituksen 18.7.2016 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja kumosi mitättömyysosaston päätöksen.

9

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.9.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä. Kannekirjelmän oli allekirjoittanut S. asianajajana.

10

Samana päivänä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimitetulla asiakirjalla kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 66 artiklan nojalla tunnistetietojen ja eräiden muiden tietojen käsittelemistä luottamuksellisesti yleisöön nähden.

11

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2016 toimitetulla asiakirjalla kantaja ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle, että sen jälkeen, kun hän oli 14.9.2016 esittänyt pyynnön tunnistetietojen ja eräiden muiden tietojen poistamisesta yleisön saatavilta, EUIPO oli väliaikaisesti ja siihen asti, kun unionin tuomioistuin on antanut asiassa lopullisen ratkaisun, poistanut saatavilta internetsivuiltaan riidanalaisen päätöksen ja kaikki kirjelmät, jotka asianosaiset olivat toimittaneet mitättömyysosastolle ja valituslautakunnalle.

12

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 28.10.2016 tekemällään päätöksellä kantajan pyynnön poistaa hänen nimensä ja osoitteensa nyt käsiteltävään asiaan liittyvistä julkaisuista ja korvata hänen nimensä kirjainyhdistelmällä ”PJ”.

13

Kun kantaja oli vastannut unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 24.1.2017 tekemällään päätöksellä kantajan pyynnön tiettyjen tietojen käsittelemisestä luottamuksellisina yleisöön nähden.

14

Väliintulija toimitti 28.3.2017 vastineen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

15

EUIPO teki 31.3.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimitetulla asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan nojalla.

16

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.4.2017 toimitetulla kirjeellä, joka liitettiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan 17.5.2017 tekemällä päätöksellä, EUIPO ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle, että riidanalainen tavaramerkki on rekisteröity 28.2.2017 EUIPO:n rekisteriin uuden haltijan eli ”[X] [GmbH & Co. KG]” ‑nimisen yhtiön nimiin. Kirjeen liitteistä ilmenee, että EUIPO on oikaissut tätä rekisterimerkintää ja että tavaramerkki on 1.3.2017 rekisteröity eri haltijan eli ”[Y]-GmbH” ‑nimisen yhtiön nimiin.

17

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.5.2017 toimitetulla kirjeellä, joka liitettiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan 18.5.2017 tekemällä päätöksellä, kantaja vaati muun muassa yhtäältä työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan c) ja d) alakohdan mukaisen prosessinjohtotoimen määräämistä hallintomenettelyn asiakirjojen manipulointiepäilysten selventämiseksi ja toisaalta nyt käsiteltävän asian käsittelyn lykkäämistä työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdan nojalla kunnes EUIPO:n työntekijöihin kohdistuvat rikosoikeudelliset tutkimukset ovat päättyneet.

18

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.5.2017 toimitetulla asiakirjalla EUIPO esitti oikeudenkäyntiväitteensä tueksi pyynnön saada esittää uutta näyttöä työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

19

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.5.2017 toimitetulla asiakirjalla kantajan edustaja S. teki työjärjestyksen 174 artiklan nojalla asianosaisseuraantoa koskevan hakemuksen [Y]-GmbH:n (jäljempänä ”asianosaisseuraannon hakija”) tulemisesta kantajan sijaan. Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 1.6.2017 oikeudenkäynnin asianosaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä asianosaisseuraantoa koskevasta hakemuksesta työjärjestyksen 176 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

20

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.5.2017 toimitetulla asiakirjalla kantaja esitti huomautuksensa EUIPO:n tekemästä oikeudenkäyntiväitteestä.

21

Kirjaamoon 2.6.2017 toimitetulla asiakirjalla väliintulija esitti huomautuksensa 3.4.2017 päivätystä EUIPO:n kirjeestä ja 8.5.2017 päivätystä kantajan kirjeestä.

22

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.6.2017 toimitetulla asiakirjalla kantaja esitti huomautuksensa 3.4.2017 päivätystä EUIPO:n kirjeestä. Kantaja väittää erityisesti, että hänen oikeutensa tulla kuulluksi ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate edellyttävät, että hänelle annetaan tilaisuus vastata väliintulijan 28.3.2017 esittämään vastineeseen.

23

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9. ja 15.6.2017 toimitetuilla asiakirjoilla väliintulija ja EUIPO esittivät, että asianosaisseuraantoa koskeva hakemus tulisi jättää tutkimatta.

24

EUIPO:n 23.5.2017 päivätyssä kirjeessä esittämä pyyntö saada esittää uutta näyttöä (ks. edellä 18 kohta) liitettiin unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan 14.6.2017 tekemällä päätöksellä oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja työjärjestyksen 85 artiklan 4 kohdan nojalla asetettiin määräaika, jotta kantaja ja väliintulija voisivat ottaa kantaa kyseiseen pyyntöön saada esittää uutta näyttöä, minkä ne tekivät asetetun määräajan kuluessa, kantaja 28.6. ja väliintulija 20.6.2017.

25

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.7.2017 toimitetulla asiakirjalla kantaja uudisti 8.5.2017 esittämänsä vaatimuksen lykätä asian käsittelyä työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdan nojalla.

26

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14. ja 21.8.2017 toimitetuilla kirjelmillään väliintulija ja EUIPO esittivät huomautuksensa lykkäämisvaatimuksesta ja vaativat sen hylkäämistä.

27

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajan vaatimuksen lykätä asian käsittelyä 9.10.2017 tekemällään päätöksellä.

28

Kannekirjelmässä kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

29

Oikeudenkäyntiväitteessään EUIPO vaatii keskeisesti, että unionin yleinen tuomioistuin

30

Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan keskeisesti, että unionin yleinen tuomioistuin

31

Väliintulija vaatii vastineessaan keskeisesti, että unionin yleinen tuomioistuin

32

Työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaan vastaaja voi vaatia tuomioistuinta ratkaisemaan pääasian käsittelyä aloittamatta, onko kanne jätettävä tutkimatta. Työjärjestyksen 130 artiklan 6 kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi päättää, että oikeudenkäyntiväitteen käsittelyssä aloitetaan suullinen vaihe.

33

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, ja päättää ratkaista asian aloittamatta käsittelyn suullista vaihetta.

34

Ennen kuin tarkastellaan sitä, onko esillä oleva kanne ja asianosaisseuraantoa koskeva hakemus otettava tutkittavaksi, on ratkaistava kantajan vaatimukset siitä, että unionin yleinen tuomioistuin jättäisi tutkimatta sekä 31.3.2017 tehdyn oikeudenkäyntiväitteen että 23.5.2017 esitetyn pyynnön saada esittää uutta näyttöä.

35

Kantaja esittää, että EUIPO:n oikeudenkäyntiväite on jätettävä tutkimatta myöhässä esitettynä. Tarkemmin ottaen kantaja väittää yhtäältä, että EUIPO ei ole noudattanut työjärjestyksen 81 artiklan 1 kohdassa määrättyä kahden kuukauden määräaikaa, ja toisaalta, että kyseisen työjärjestyksen 60 artiklassa määrättyä määräajan pidentämistä pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä ei sovelleta, kun asiakirja toimitetaan e-Curia-sovelluksella.

36

Tässä yhteydessä on todettava, että työjärjestyksen 81 artiklasta ja 130 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuna seuraa, että vastaajan on tehtävä oikeudenkäyntiväite erillisellä asiakirjalla kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kannekirjelmä on annettu tiedoksi. Työjärjestyksen 60 artiklan mukaan tätä määräaikaa pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä (määräys 23.3.2017, Gollnisch v. parlamentti, T‑624/16, ei julkaistu, EU:T:2017:243, 32 kohta).

37

Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi oikeudenkäyntiasiakirjojen jättämisestä ja vastaanottamisesta e-Curia-sovelluksella 14.9.2011 tekemällään päätöksellä (EUVL 2011, C 289, s. 9) ottanut käyttöön oikeudenkäyntiasiakirjojen sähköisen toimittamisen ja tiedoksiantamisen muodon. Päätöksen 7 artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan oikeudenkäyntiasiakirja annetaan tiedoksi sillä hetkellä, kun vastaanottaja pyytää saada tutustua kyseiseen asiakirjaan.

38

Koska käsiteltävässä asiassa EUIPO:lle lähetettiin viesti e-Curia-sovelluksella 24.1.2017 ja kyseinen elin pyysi saada tutustua kannekirjelmään 26.1.2017, oikeudenkäyntiväitteen tekemisen määräaika päättyi 5.4.2017.

39

Tästä seuraa, että koska EUIPO teki oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.3.2017 toimitetulla erillisellä asiakirjalla, väite tehtiin määräajassa.

40

Tätä päätelmää ei horjuta kantajan väite, jonka mukaan asiassa ei voida soveltaa pitkiin etäisyyksiin perustuvaa määräaikaa sen vuoksi, että yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että asiakirjan jättämiseen e-Curia-sovelluksella sovelletaan analogisesti työjärjestyksen 73 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan kyseistä määräaikaa ei sovelleta silloin, kun asiakirja lähetetään unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon telekopiolaitteella ennen asiakirjan alkuperäiskappaleen jättämistä. Toisin kuin kantaja väittää, työjärjestyksen 60 artiklassa määrättyä pitkiin etäisyyksiin perustuvaa kymmenen päivän määräaikaa sovelletaan kaikkiin menettelyn määräaikoihin, joista on määrätty perussopimuksissa, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä tai työjärjestyksessä, riippumatta siitä, miten oikeudenkäyntiasiakirja on jätetty (paperisena vai e-Curia-sovelluksella). Kun työjärjestyksessä ei ole määrätty toisin asiakirjan jättämisestä e-Curia-sovelluksella, on todettava, että työjärjestyksen 60 artiklassa määrättyä pitkiin etäisyyksiin perustuvaa kymmenen päivän määräaikaa sovelletaan oikeudenkäyntiväitteen tekemiseen e-Curia-sovelluksella (ks. vastaavasti määräys 23.3.2017, Gollnisch v. parlamentti, T‑624/16, ei julkaistu, EU:T:2017:243, 32 ja 33 kohta).

41

Myös kantajan väite, jonka mukaan EUIPO ei ole toimittanut oikeudenkäyntiväitettä oikeudenkäyntiasiakirjojen jättämisestä ja vastaanottamisesta e-Curia-sovelluksella 14.9.2011 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen 5 artiklan mukaisesti, on hylättävä perusteettomana. Oikeudenkäyntiväitteen ensimmäiseltä sivulta, joka on annettu tiedoksi asianosaisille ja väliintulijalle, ilmenee näet selvästi, että EUIPO:n asiamies A. Söder on vahvistanut asiakirjan jättämisen e-Curia-sovelluksella 31.3.2017. Kantajan väitteestä, jonka mukaan ”[kantajan edustajan] suorittamasta asia-aineiston tarkastelusta 26.[4].2017 ei ilmene, että [A. Söderin] käyttäjätunnusta ja salasanaa olisi käytetty, kun asiakirja jätettiin 31.3.2017”, on todettava, että asianosaisen edustajan on teknisesti mahdotonta varmistaa itse, onko toisen asianosaisen edustaja käyttänyt käyttäjätunnustaan tai salasanaansa tietoteknisessä e-Curia-sovelluksessa ja milloin tämä on käyttänyt niitä siinä.

42

Näin ollen kantajan tutkimatta jättämistä koskeva väite on hylättävä.

43

Kantaja väittää, että EUIPO:n 23.5.2017 päivätyssä kirjeessä oikeudenkäyntiväitteensä tueksi esittämä pyyntö saada esittää uutta näyttöä on jätettävä tutkimatta. Kyseessä on kirjelmä, jonka väliintulija toimitti EUIPO:lle 11.5.2017 ja joka sisältää otteen gemeinsames Registerportal der Länderistä (Saksan osavaltioiden yhteinen rekisteröintiportaali), joka tarjoaa maksua vastaan pääsyn kaikkiin Saksan eri osavaltioiden kaupparekistereihin. EUIPO:n mukaan tällä otteella on tarkoitus osoittaa yhtäältä, että kantaja on toimivaltainen edustamaan yksin asianajotoimistoa W. ja tekemään oikeustoimia itsensä kanssa, ja toisaalta, että asianajaja, jolle kantaja on antanut toimeksiannon toimia edustajanaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa, eli S., ei ole kyseisen asianajotoimiston osakas. Näin ollen on ilmeistä, että kantajan toimiston ja S.:n välillä on työsopimus ja siten työnantajan ja työntekijän välinen suhde.

44

Kantajan mukaan EUIPO olisi voinut ja sen olisi pitänyt tutustua tähän rekisteriin vedotakseen siihen näyttönä tehdessään oikeudenkäyntiväitteen, koska yhtäältä esitetty rekisteriote on ollut olemassa vuodesta 2013 alkaen ja toisaalta EUIPO on oikeudenkäyntiväitteessään todennut useita kertoja, että kyseinen asianajotoimisto on itsenäisten ammatinharjoittajien henkilöyhtiö.

45

On muistettava, että työjärjestyksen 85 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi on esitettävä ensimmäisessä kirjelmien vaihdossa, mutta varsinaiset asianosaiset voivat poikkeuksellisesti esittää todisteita tai pyytää saada esittää näyttöä vielä ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

46

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että EUIPO on esittänyt edellä 43 kohdassa tarkoitetun otteen 23.5.2017, eli lähes kaksi kuukautta sen jälkeen, kun oikeudenkäyntiväite tehtiin 31.3.2017. Tämä EUIPO:n myöhässä esittäminen johtui kuitenkin ensinnäkin siitä, että väliintulija toimitti sille kyseisen otteen sisältäneen kirjeen vasta 11.5.2017, toiseksi siitä, että EUIPO:lla ei ollut pääsyä gemeinsames Registerportal der Länderiin, ja kolmanneksi siitä, ettei tällaisen pääsyn hankkiminen maksua vastaan ole perusteltua EUIPO:n toiminnan kannalta.

47

Näin ollen uuden näytön esittäminen myöhässä on perusteltua ja näyttö on otettava tutkittavaksi. On muutenkin muistutettava, että kantajan edustamista koskeva kysymys on ehdoton prosessinedellytys (ks. vastaavasti määräys 5.9.2013, ClientEarth v. neuvosto, C‑573/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:564, 20 kohta) ja näin ollen unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 129 artiklan mukaisesti tutkia sen viran puolesta missä tahansa vaiheessa.

48

Oikeudenkäyntiväitteessään EUIPO esittää keskeisesti, että kantajaa ei edusta työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan kanssa, tarkoitetulla tavalla asianmukainen asianajaja, ja että kannekirjelmä ei täytä työjärjestyksen 73 artiklan 1 kohdassa määrättyjä edellytyksiä.

49

Oikeudenkäyntiväitteensä tueksi EUIPO vetoaa kahteen kanteen tutkimattajättämisperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan kantaja on antamalla yleisen asianajovaltakirjan asianajotoimistolle [Z.], jonka osakas hän on, tosiasiallisesti valtuuttanut väistämättä itsensä, ja joista toisen mukaan kannekirjelmän allekirjoittanut ja jättänyt edustaja S. on työsuhteessa kyseiseen asianajotoimistoon eikä hän siten voi täyttää Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä ja työjärjestyksestä ilmenevää riippumattomuuden vaatimusta, koska hän on tosiasiallisesti riippuvainen kantajasta, jolla kyseisen toimiston osakkaana ja omistajana on työn johto-oikeus työntekijäänsä nähden.

50

Kantaja kiistää EUIPO:n väitteet. Kantajan mukaan asiassa eivät täyty hänen osaltaan ”itsensä edustamisen” eivätkä hänen edustajansa osalta riippumattomuuden puuttumisen edellytykset.

51

On muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan ja 21 artiklan ensimmäisen kohdan, joita perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan menettelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, sekä työjärjestyksen 73 artiklan 1 kohdan nojalla Euroopan unionin jäsenvaltioita ja toimielimiä, Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) valvontaviranomaista ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevia valtioita lukuun ottamatta asianosaisten edustajan on oltava asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa. Kannekirjelmässä on mainittava kantajan nimi ja kotipaikka sekä allekirjoittaneen asema. Jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappaleen on lisäksi oltava asianosaisen asiamiehen tai asianajajan allekirjoittama.

52

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan edellä mainituista määräyksistä ja erityisesti edustaja-sanan käytöstä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa seuraa, että kyseisessä artiklassa tarkoitettu asianosainen ei luonteestaan riippumatta voi nostaa kannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa itse, vaan sen on käytettävä sellaisen kolmannen osapuolen palveluja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa (ks. määräys 20.7.2016, PITEE v. komissio, T‑674/15, ei julkaistu, EU:T:2016:444, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Tässä yhteydessä on muistutettava, että käsityksen, joka unionin oikeusjärjestyksessä on asianajajan tehtävästä ja jonka taustalla ovat jäsenvaltioiden yhteiset oikeudelliset perinteet ja johon Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklassa määrätty perustuu, mukaan asianajaja on sellainen osatekijä oikeudenhoidon toteuttamisessa, joka antaa riippumattomasti ja oikeudenhoidon etujen mukaisesti asiakkaalle tämän tarvitsemaa oikeudellista neuvontaa (ks. määräys 16.9.2016, Salavrakos v. parlamentti, T‑396/16, ei julkaistu, EU:T:2016:588, 9 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällaista neuvontaa antaa asianajaja, joka on rakenteellisesti, hierarkkisesti ja toiminnallisesti kolmantena osapuolena suhteessa tästä neuvonnasta hyötyvään henkilöön (tuomio 17.9.2007, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, T‑125/03 ja T‑253/03, EU:T:2007:287, 168 kohta). Tätä tulkintaa asianajajan riippumattomuuden vaatimuksesta sovelletaan edustamiseen unionin tuomioistuimissa (ks. vastaavasti määräys 9.11.2011, Glaxo Group v. SMHV – Farmodiética (ADVANCE), T‑243/11, ei julkaistu, EU:T:2011:649, 16 kohta).

54

Siten oikeuskäytännössä on jo katsottu, että asianajajan riippumattomuuden vaatimus merkitsee työ- tai palvelussuhteen puuttumista asianajajan ja tämän asiakkaan välillä. Asianajajan riippumattomuuden käsitettä ei nimittäin määritellä vain positiivisesti eli viittaamalla ammattieettisiin sääntöihin liittyviin sitoumuksiin, vaan se määritellään myös negatiivisesti, eli työ- tai palvelussuhteen puuttumisen perusteella (ks. tuomio 6.9.2012, Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio, C‑422/11 P ja C‑423/11 P, EU:C:2012:553, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Tätä päättelyä sovelletaan samalla tavoin tilanteessa, jossa asianajajan työnantaja on yksikkö, joka on sidoksissa asianajajan edustamaan asianosaiseen (tuomio 6.9.2012, Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio, C‑422/11 P ja C‑423/11 P, EU:C:2012:553, 25 kohta), tai kun asianajaja on sidoksissa kantajaan siviilioikeudellisen sopimuksen perusteella.

56

Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetun asianosaisen asianajajalla ei saisi olla henkilökohtaista yhteyttä kyseessä olevaan asiaan eikä hän saisi olla riippuvainen asiakkaastaan tavalla, joka vaarantaisi sen, että hän suorittaa keskeisen tehtävänsä avustajana oikeudenhoidossa asianmukaisimmalla tavalla. Oikeuskäytännössä on erityisesti katsottu, etteivät ne taloudelliset tai rakenteelliset suhteet, joita edustajalla on asiakkaaseensa, saa olla omiaan luomaan sekaannusta asiakkaan omien intressien ja hänen edustajansa henkilökohtaisten intressien välillä (määräys 6.9.2011, ClientEarth v. neuvosto, T‑452/10, ei julkaistu, EU:T:2011:420, 20 kohta).

57

Unionin oikeudessa etuoikeudettomille asianosaisille asetettua vaatimusta olla riippumattoman kolmannen osapuolen edustamina unionin yleisessä tuomioistuimessa ei siten voida ymmärtää niin, että se on vaatimus, jonka tarkoituksena on yksinomaan sulkea pois se, että päämiestä edustaa tämän työntekijä taikka tästä taloudellisesti riippuvainen henkilö (ks. vastaavasti määräys 5.9.2013, ClientEarth v. neuvosto, C‑573/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:564, 13 kohta). Kyseessä on yleisempi vaatimus, jonka noudattamista on tutkittava tapauskohtaisesti (määräys 20.11.2017, BikeWorld v. komissio, T‑702/15, EU:T:2017:834, 35 kohta).

58

EUIPO:n tekemää oikeudenkäyntiväitettä on tarkasteltava näiden periaatteiden valossa.

59

Ensinnäkin ensimmäisestä kanteen tutkimattajättämisperusteesta, johon EUIPO on vedonnut ja joka koskee väitettyä ”itsensä edustamista”, on todettava, että edustaja, joka on allekirjoittanut ja toimittanut e-Curia-sovelluksella kannekirjelmän, jolla asia on saatettu vireille, on S. eikä kantaja. Tästä seuraa, että EUIPO:n ensimmäinen peruste jättää kanne tutkimatta on hylättävä perusteettomana.

60

Tähän päätelmään ei vaikuta se EUIPO:n argumentti, jonka mukaan kantaja on antanut asianajotoimistolle [Z.], jonka toinen perustajaosakas kantaja on, yleisen asianajovaltakirjan, joka olisi tosiasiallisesti itsensä edustamista koskeva valtakirja. Tässä yhteydessä on huomautettava, että työjärjestyksen 51 artiklan 3 kohdan mukaan asianajajan, jonka edustama asianosainen on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, on jätettävä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon tämän antama valtakirja. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta, kun kantaja on luonnollinen henkilö, kuten nyt käsiteltävässä asiassa. Näin ollen sillä, että kantaja on valtuuttanut asianajotoimiston [Z.], ei ole merkitystä arvioitaessa väitettyä itsensä edustamista.

61

Toiseksi toisen kanteen tutkimattajättämisperusteen, johon EUIPO on vedonnut ja joka koskee sitä, voiko S. antaa kantajalle oikeudellista neuvontaa ”riippumattomasti”, osalta on tutkittava, soveltuvatko S.:n sidokset kantajaan yhteen niiden vaatimusten kanssa, joita sovelletaan etuoikeudettomien asianosaisten edustamiseen unionin tuomioistuimissa.

62

Tältä osin on riidatonta, että kantaja on yksi asianajotoimiston [Z.] perustajista ja toinen sen kahdesta osakkaasta. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ja erityisesti kannekirjelmän jättämisen yhteydessä käytetystä otsakkeesta sekä toimiston internetsivuilta ilmenee lisäksi, että S. ei ole asianajotoimiston [Z.] osakas. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee myös, että asianajotoimisto [Z.] on rekisteröity yhtiö ja oikeudellisesti kantajasta erillinen, vaikka kantajalla onkin oikeus edustaa yhtiötä (ks. EUIPO:n 23.5.2017 esittämä näyttö, edellä 43–47 kohta). On lisäksi niin, että kantaja on valtuuttanut asianajotoimiston [Z.] edustamaan itseään ja että S. toimii kyseisen toimiston lukuun.

63

Vaikka myönnetäänkin, että kantaja ei ole asianajotoimiston [Z.] ainoa osakas ja että – kuten kantaja on todennut oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään kirjallisissa huomautuksissa – koska kyseisen toimiston päätökset tehdään yksimielisesti, kantaja ei voi ”itsenäisesti palkata, irtisanoa eikä ylentää” toimiston työntekijöitä, nimenomaan siitä, että toimiston kaksi osakasta tekevät päätökset yksimielisesti, kuitenkin johtuu, että kantajalla on tosiasiallinen valta hallita kaikkia asianajotoimiston päätöksiä, mukaan lukien niitä, jotka koskevat kyseisen toimiston työntekijöitä, joihin S. kuuluu. Näin ollen vaikka S. on hyväksytty asianajajayhteisöön ja häntä koskevat siihen liittyvät asianajajan ammattisääntöjen mukaiset sitoumukset, hän ei ole samassa määrin riippumaton kantajasta kuin muussa toimistossa kuin siinä toimistossa, jossa hänen asiakkaansa on osakkaana, työskentelevä asianajaja on. Näissä olosuhteissa S:n on vaikeampi ratkaista mahdolliset ristiriidat ammatillisten velvoitteidensa ja asiakkaansa tavoitteiden välillä (ks. analogisesti tuomio 14.9.2010, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio ym., C‑550/07 P, EU:C:2010:512, 45 kohta).

64

S:n suhde asianajotoimistoon [Z.] voi lisäksi siitä huolimatta, että asianajotoimisto on juridisesti erillinen kantajasta, vaikuttaa S:n riippumattomuuteen, sillä asianajotoimiston [Z.] ja kantajan intressit ovat suureksi osaksi yhteiset. Näin ollen on olemassa vaara siitä, että S.:n ammatillinen toimintaympäristö vaikuttaa ainakin osittain hänen ammatilliseen mielipiteeseensä (tuomio 6.9.2012, Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio, C‑422/11 P ja C‑423/11 P, EU:C:2012:553, 25 kohta ja määräys 14.11.2016, Dimos Athinaion v. komissio, T‑360/16, ei julkaistu, EU:T:2016:694, 10 kohta).

65

Tämä ammatillinen yhteys, joka S.:llä on ollut kantajaan kanteen nostamishetkellä, on siten luonteeltaan sellainen, että se vaarantaa S.:n kyvyn suorittaa keskeisen tehtävänsä avustajana oikeudenhoidossa asianmukaisimmalla tavalla.

66

Kantajan esittämät väitteet eivät vaikuta tähän päätelmään.

67

Ensinnäkin kantaja esittää, ettei ole mahdollista, että S:n riippumattomuus olisi mitenkään vaarantunut, koska tällainen vaikutus on vastoin 1.8.1959 annetussa liittovaltion asianajajalaissa (Bundesrechtsanwaltsordnung; BGBl. 1959 I, s. 565) säädettyjä Saksan kansallisia säännöksiä ja asianajajien ammattieettisiä sääntöjä (Berufsordnung für Rechtsanwälte). Tältä osin on huomautettava, että vaikka käsitys asianajajan tehtävästä unionin oikeusjärjestyksessä perustuu jäsenvaltioiden yhteisiin oikeudellisiin perinteisiin, tätä käsitettä on kuitenkin sovellettava objektiivisesti ja väistämättä kansallisista oikeusjärjestyksistä riippumattomasti asioissa, jotka on saatettu unionin tuomioistuinten käsiteltäviksi. Näin ollen muiden kuin etuoikeutettujen asianosaisten edustamista unionin tuomioistuimissa koskevia määräyksiä on tulkittava mahdollisuuksien mukaan itsenäisesti ja viittaamatta kansalliseen oikeuteen (tuomio 6.9.2012, Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio, C‑422/11 P ja C‑423/11 P, EU:C:2012:553, 34 ja 35 kohta ja määräys 14.11.2016, Dimos Athinaion v. komissio, T‑360/16, ei julkaistu, EU:T:2016:694, 13 kohta). Kuten edellä 53–56 kohdasta ilmenee, asianajajan riippumattomuuden käsitettä ei kuitenkaan määritellä Euroopan unionin oikeudessa vain positiivisesti, eli asianajajayhteisöön kuulumisen tai ammatillisiin kurinpitoa ja etiikkaa koskeviin sääntöihin sitoutumisen perusteella, vaan myös negatiivisesti.

68

Toiseksi kantaja esittää, että kantajan luonnollisena henkilönä, joka on riidanalaisen tavaramerkin haltija, harjoittama yritystoiminta on selvästi erillistä sen oikeudellisen henkilön, joka ei ole oikeudenkäynnin asianosainen, eli asianajotoimiston [Z.], toiminnasta. Vaikka on niin, että oikeushenkilö on oikeudellisesti itsenäinen osakkaistaan, tässä asiassa vaikuttaa kuitenkin vaikealta tehdä muodollista erottelua oikeushenkilön ja luonnollisen henkilön menettelyn välillä. On nimittäin ilmeistä, että oikeushenkilön toiminta edistää sen osakkaan intressejä ja toimintaa luonnollisena henkilönä.

69

Kolmanneksi kantaja toteaa, että oikeuskäytännössä edellytetystä asianajajan riippumattomuudesta ei ole määrätty Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklassa eikä se myöskään ilmene työjärjestyksen 51 artiklasta, jolloin kanteen tutkimatta jättäminen on ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, joka edellyttää, että oikeudellisen säännön, jolla asetetaan velvoitteita yksityisille oikeussubjekteille, on oltava selvä ja täsmällinen ja sen soveltamisen on oltava asianosaisten ennakoitavissa.

70

Tässä yhteydessä on todettava, että yleinen oikeusvarmuuden periaate edellyttää kylläkin, että säännösten on oltava selkeitä ja täsmällisiä, jotta oikeussubjektit voivat ilman epäselvyyttä saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Kuitenkin arvioitaessa sitä, täyttyvätkö tämän periaatteen asettamat edellytykset, on otettava huomioon kaikki kyseisten säännösten sanamuodosta, tavoitteista tai systematiikasta ilmenevät merkitykselliset seikat, tarvittaessa tuomioistuinten tekemien tulkintojen avulla.

71

Aluksi on todettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa käytetty muotoilu ”muiden asianosaisten edustajan on oltava asianajaja” sulkee näin ollen pois sen, että asianosainen ja hänen edustajansa voisivat olla yksi ja sama henkilö (ks. vastaavasti määräys 3.9.2015, Lambauer v. neuvosto, C‑52/15 P, ei julkaistu, EU:C:2015:549, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 16.11.2016, García Ruiz v. parlamentti, T‑628/16, ei julkaistu, EU:T:2016:669, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi unionin oikeusjärjestyksessä oleva käsitys asianajajan tehtävästä, ja erityisesti riippumattomuuden vaatimuksesta, jonka noudattamista on tutkittava tapauskohtaisesti (ks. edellä 57 kohta), perustuu jäsenvaltioiden yhteisiin oikeudellisiin perinteisiin (ks. edellä 53 kohta). Lisäksi unionin tuomioistuinten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että ”riippumattomasti” annettu oikeudellinen neuvonta on sellaisen asianajajan antamaa neuvontaa, joka on rakenteellisesti, hierarkkisesti ja toiminnallisesti kolmantena osapuolena suhteessa siihen, joka hyötyy tästä neuvonnasta (ks. edellä 53 kohta). Näin ollen se, että riippumattomuuden vaatimuksesta ei ole määrätty nimenomaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä tai työjärjestyksessä, ei loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta.

72

Edellä todetusta johtuu, että kun kannekirjelmää ei ole allekirjoittanut riippumaton asianajaja, nyt käsiteltävää kannetta ei ole nostettu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan ja työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

73

Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta ilman, että on tarpeen määrätä kantajan pyytämää prossesinjohtotoimea.

74

EUIPO:n ja väliintulijan mukaan asianosaisseuraannon hakijan, josta kantajan mukaan on tullut riidanalaisen tavaramerkkihakemuksen haltija ja jolle kantajan oikeudet ovat siten siirtyneet, kantajan sijaan tulemista oikeudenkäynnissä koskeva hakemus on jätettävä tutkimatta. EUIPO:n ja väliintulijan mukaan asianosaisseuraannon hakija ei ole käyttänyt oikeudenkäyntiedustajaa työjärjestyksen 175 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

75

Työjärjestyksen 176 artiklan 3 kohdan mukaan asianosaisseuraantoa koskeva hakemus ratkaistaan puheenjohtajan perustellulla määräyksellä tai ratkaisussa, jolla asian käsittely päätetään.

76

Työjärjestyksen 174 artiklassa määrätään, että jos EUIPO:n valituslautakunnan käsittelyn asianosainen on siirtänyt oikeusriidan kohteena olevan immateriaalioikeuden kolmannelle, siirronsaaja voi pyytää saada tulla asianosaiseksi unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävään asiaan alkuperäisen asianosaisen tilalle. Työjärjestyksen 176 artiklan 5 kohdassa määrätään, että jos asianosaisseuraantoa koskeva hakemus hyväksytään, siirronsaajan on hyväksyttävä asia sellaisena kuin se on asianosaisseuraannon ajankohtana. Häntä sitovat sen asianosaisen jättämät oikeudenkäyntiasiakirjat, jonka tilalle hän on tullut. Asetuksen N:o 207/2009 17 ja 24 artiklasta (joista on tullut asetuksen 2017/1001 20 ja 28 artikla) ilmenee lisäksi, että sen jälkeen, kun EU-tavaramerkkihakemuksen siirto on merkitty EUIPO:n rekisteriin, siirronsaaja voi vedota kyseiseen hakemukseen liittyviin oikeuksiin.

77

Lisäksi työjärjestyksen 175 artiklan 3 kohdan mukaan asianosaisseuraannon hakijan on käytettävä oikeudenkäyntiedustajaa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan määräysten mukaisesti.

78

Ensinnäkin on todettava, että kun unionin yleinen tuomioistuin on katsonut edellä 59–73 kohdassa käsitellyistä syistä, että kanne on jätettävä tutkimatta, asianosaisseuraantoa koskeva hakemus raukeaa. Esillä olevan kaltaisessa asiassa, jossa asianosaisseuraannon hakijalla on läheinen yhteys kantajaan, on nimittäin niin, että asianosaisseuraantoa koskeva hakemus menettää merkityksensä, kun kanne on jätetty tutkimatta kantajan edustamista koskevan säännönvastaisuuden perusteella.

79

Toiseksi on joka tapauksessa huomautettava, että asian tosiseikkoihin nähden asianosaisseuraantoa koskevaa hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi. Tarkemmin ottaen S. ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle oikeudenkäynnin kohteena olevan rekisteröintihakemuksen siirrosta kantajalta asianosaisseuraannon hakijan nimiin ja pyysi hakijan edustajana, että asianosaisseuraannon hakija tulee kantajan sijaan tässä oikeudenkäynnissä. Osoituksena riidanalaista tavaramerkkiä koskevan hakemuksen siirrosta asianosaisseuraannon hakijalle S. esitti liitteenä erityisesti 1.3.2017 päivätyn EUIPO:n tiedotteen ja otteen EUIPO:n rekisteristä. S. esitti myös jäljennöksen asianosaisseuraannon hakijan asianajotoimistolle [Z.] antamasta valtakirjasta.

80

Kuten edellä 77 kohdassa on todettu, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan määräysten mukaisia edustamista koskevia edellytyksiä sovelletaan myös asianosaisseuraantoa koskevaan hakemukseen. Tältä osin on todettava, että asianosaisseuraantoa koskevan hakemuksen allekirjoittanut asianajaja S. ei ole Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklassa tarkoitettu asianosaisseuraannon hakijasta riippumaton asianajaja, koska kyseisen hakijan toimitusjohtaja ja edellä 79 kohdassa tarkoitetun valtakirjan allekirjoittaja on kantaja, joka on yksi asianajotoimiston [Z.], jossa S. harjoitti asianajajan ammattiaan asianosaisseuraantoa koskevan hakemuksen tekohetkellä, kahdesta osakkaasta (ks. tältä osin edellä 63–65 kohta).

81

Näin ollen asianosaisseuraannon hakijan tekemä asianosaisseuraantoa koskeva hakemus raukeaa.

82

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska valittaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:n ja väliintulijan esittämien vaatimusten mukaisesti.

83

Työjärjestyksen 176 artiklan 4 kohdan mukaan jos asianosaisseuraantoa koskeva hakemus hylätään, ratkaisu hakemuksesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista hakijan kulut mukaan luettuina tehdään 134 ja 135 artiklan määräysten mukaisesti. Koska asianosaisseuraantoa koskeva hakemus on hylätty eikä asiassa ole esitetty vaatimuksia asianosaisseuraantoa koskevasta hakemuksesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, on määrättävä yhtäältä, että asianosaisseuraannon hakija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja toisaalta, että kukin asianosainen tai muu osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan kyseisen asianosaisseuraantoa koskevan hakemuksen osalta.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on määrännyt seuraavaa: