Väliaikainen versio

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

22 päivänä kesäkuuta 2018(*)

Väliaikainen oikeussuoja – Kasvinsuojeluaineet – Tehoaine diflubentsuroni – Markkinoille saattamista koskevan luvan hyväksymisedellytykset – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty – Intressivertailu

Asiassa T-476/17 R,

Arysta LifeScience Netherlands BV, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat), edustajinaan asianajajat C. Mereu ja M. Grunchard,

hakijana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Lewis, I. Naglis ja G. Koleva,

vastapuolena,

jossa on kyse SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvasta hakemuksesta, jossa pyydetään lykkäämään täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineen diflubentsuroni hyväksymisedellytysten osalta 18.5.2017 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/855 (EUVL 2017, L 128, s. 10) täytäntöönpanoa,

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen(1) 

[– –]

 Oikeudellinen arviointi

[– –]

 Kiireellisyys

23      Haettujen välitoimien kiireellisyyden selvittämisestä on muistutettava, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on varmistaa tulevan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältetään aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on yleensä arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista oikeussuojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Tämän asianosaisen on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (ks. määräys 14.1.2016, AGC Glass Europe ym. v. komissio, C-517/15 P-R, EU:C:2016:21, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kiireellisyysedellytys täyttyy vain, jos vakava ja korjaamaton vahinko, jota välitoimia hakeva asianosainen pelkää, on siinä määrin uhkaava, että sen toteutuminen on odotettavissa riittävällä todennäköisyydellä. Välitoimen määräämistä hakeva asianosainen on joka tapauksessa velvollinen näyttämään toteen ne tosiseikat, joihin tällaisen vahingon odotus perustuu, eikä välitoimia voida määrätä puhtaasti hypoteettisen vahingon, joka perustuu tulevien ja epävarmojen tapahtumien ilmenemiseen, perusteella (ks. määräys 23.3.2017, Gollnisch v. parlamentti, T-624/16, ei julkaistu, EU:T:2017:243, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaan välitoimihakemuksiin ”on sisällyttävä kaikki todisteet ja näytön esittämistä koskevat pyynnöt seikoista, joiden vuoksi välitoimien määrääminen on perusteltua”.

26      Välitoimihakemuksen on siten oltava sellainen, että vastapuoli voi valmistella huomautuksensa ja välitoimista päättävä tuomari lausua hakemuksesta pelkästään sen avulla tarvittaessa siten, etteivät ne tukeudu muihin tietoihin, ja niiden olennaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin hakemus perustuu, on käytävä ilmi itse välitoimihakemuksesta (ks. määräys 6.9.2016, Inclusion Alliance for Europe v. komissio, C-378/16 P-R, ei julkaistu, EU:C:2016:668, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen arvioimiseksi, täyttyvätkö kaikki edellä 23, 24 ja 26 kohdassa mainitut edellytykset, välitoimista päättävällä tuomarilla on oltava käytettävissään konkreettisia ja täsmällisiä aihetodisteita, joita tukevat yksityiskohtaiset ja oikeaksi todistetut asiakirjatodisteet, joista käy ilmi välitoimia hakevan asianosaisen tilanne ja joiden perusteella voidaan arvioida, millaisia seurauksia todennäköisesti aiheutuisi, jos haettuja välitoimia ei määrättäisi. Tästä seuraa, että kyseisen asianosaisen on erityisesti väittäessään kärsivänsä luonteeltaan taloudellista vahinkoa esitettävä todenmukainen kokonaiskuva taloudellisesta tilanteestaan ja tälle asiakirjatodisteita (ks. määräys 29.2.2016, ICA Laboratories ym. v. komissio, T-732/15 R, ei julkaistu, EU:T:2016:129, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28      Vaikka välitoimihakemusta voidaan tietyiltä osin täydentää viittaamalla sen liitteenä oleviin asiakirjoihin, näillä asiakirjoilla ei voida korjata olennaisten seikkojen puuttumista hakemuksesta. Välitoimista päättävän tuomarin asiana ei nimittäin ole etsiä asianosaisen puolesta niitä välitoimihakemuksen liitteisiin tai pääasian kannekirjelmään tai sen liitteisiin sisältyviä seikkoja, jotka voisivat tukea hakemusta. Tällaisen velvollisuuden asettaminen välitoimista päättävälle tuomarille olisi sitä paitsi omiaan tekemään tehottomaksi työjärjestyksen 156 artiklan 5 kohdan, jonka mukaan välitoimihakemus on tehtävä erillisellä asiakirjalla (ks. vastaavasti määräys 20.6.2014, Wilders v. parlamentti ym., T-410/14 R, ei julkaistu, EU:T:2014:564, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29      Näiden arviointiperusteiden mukaisesti on seuraavaksi tutkittava, onko hakija onnistunut osoittamaan, että kiireellisyysedellytys täyttyy.

30      Hakija vetoaa lähinnä vakavaan ja korjaamattomaan vahinkoon, joka sille aiheutuisi sen liikevaihtoon ja tulokseen kohdistuvan negatiivisen vaikutuksen, markkinaosuuksien menettämisen, sen yhteen tuotantolaitokseen kohdistuvien vaikutusten ja maineen menetyksen riskistä.

 Vahingon vakavuus

31      Vahingosta, jota hakija väittää aiheutuvan sen liikevaihtoon ja tulokseen kohdistuvan negatiivisen vaikutuksen riskistä, hakija ensinnäkin toteaa, että sen liikevaihto ja tulos alenevat merkittävästi riidanalaisen asetuksen takia. Väitetyn vahingon on siten katsottava olevan puhtaasti taloudellista.

32      Taloudellisen vahingon, johon vedotaan, vakavuudesta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan haettu välitoimi on perusteltu vain siinä tapauksessa, että vaikuttaa siltä, että tällaisen toimenpiteen puuttuessa hakija joutuisi sellaiseen tilanteeseen, joka voisi vaarantaa sen olemassaolon ennen pääasian käsittelyn päättävän ratkaisun antamista (ks. määräys 30.4.2010, Xeda International ja Pace International v. komissio, T-71/10 R, ei julkaistu, EU:T:2010:173, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ensinnäkin ilmenee, että tällaisen vahingon vakavuutta on arvioitava yrityksen kokoon ja liikevaihtoon sekä sen konsernin ominaisuuksiin nähden, johon yritys kuuluu [ks. määräys 15.11.2011, Xeda International v. komissio, T-269/11 R, ei julkaistu, EU:T:2011:665, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös määräys 15.4.1998, Camar v. komissio ja neuvosto, C-43/98 P(R), EU:C:1998:166, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

34      Lisäksi on muistutettava, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä on yhtäältä todettu tapauksessa, jossa tappion osuus erittäin säännellyillä markkinoilla toimivien yritysten liikevaihdosta oli alle 10 prosenttia, että taloudelliset vaikeudet, joita näille yrityksille oli saattanut aiheutua, eivät voineet vaarantaa niiden olemassaoloa sinänsä [määräys 15.11.2011, Xeda International v. komissio, T-269/11 R, ei julkaistu, EU:T:2011:665, 21 kohta; ks. vastaavasti myös määräys 11.4.2001, komissio v. Bruno Farmaceutici ym., C-474/00 P(R), EU:C:2001:219, 106 kohta], ja toisaalta korostettu tapauksessa, jossa tappion osuus oli lähes kaksi kolmasosaa kyseisten yritysten liikevaihdosta, että vaikka yrityksille aiheutuneet taloudelliset vaikeudet olivatkin voineet vaarantaa niiden olemassaolon, erittäin säännellyllä alalla, joka edellyttää usein merkittäviä investointeja ja jolla toimivaltaiset viranomaiset saattavat joutua puuttumaan asiaan, jos syistä, joita asianomaiset yritykset eivät aina voi ennakoida, ilmenee kansanterveyttä uhkaavia vaaroja, näiden yritysten on varauduttava tilanteeseen puuttumisen seurauksiin asianmukaisella toimintastrategialla tai muuten niiden on itse vastattava tällaisesta tilanteeseen puuttumisesta aiheutuvista vahingoista [ks. määräys 16.6.2016, ICA Laboratories ym. v. komissio, C-170/16 P(R), ei julkaistu, EU:C:2016:462, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

[– –]

37      Liikevaihto ja tulos, jotka syntyvät kyseisen tehoaineen myynnistä riidanalaisella asetuksella kiellettyyn käyttötarkoitukseen, edustavat siten vain vähäistä osaa hakijan tai konsernin, johon se kuuluu, liikevaihdosta tai bruttovoitosta [ks. vastaavasti määräys 11.4.2001, komissio v. Bruno Farmaceutici ym., C-474/00 P(R), EU:C:2001:219, 105 kohta].

38      Kyseisestä myynnistä syntyvän liikevaihdon tai tuloksen menettäminen ei siten yksin riitä sen toteamiseen, että väitetty vahinko olisi edellä 36 kohdassa tarkoitetulla tavalla vakavaa.

39      Kuten hakija korostaa, 28.4.2009 annetussa määräyksessä United Phosphorus v. komissio (T-95/09 R, ei julkaistu, EU:T:2009:124, 69 kohta) kuitenkin todetaan, ettei välitoimista päättävä tuomari voi vahingon vakavuutta arvioidessaan tukeutua kaavamaisesti ja jäykästi pelkkään merkitykselliseen liikevaihtoon, vaan hänen on myös otettava huomioon kunkin asian olosuhteet ja päätöstään tehdessään suhteutettava ne liikevaihdossa mitattuna aiheutuneeseen vahinkoon.

40      Tämän perusteella kyseisessä asiassa otettiin vahingon vakavuutta arvioitaessa huomioon maailmantaloudessa jo kuukausia jatkunut merkittävä talous- ja finanssikriisi, joka oli heikentänyt sen konsernin arvoa, johon hakija kuului. Välitoimista päättävä tuomari tämän vuoksi katsoi hakijan nämä erityisolosuhteet huomioon ottaen osoittaneen, että sille aiheutuu vakavaa vahinkoa, jos haettuja välitoimia ei määrätä.

41      On todettava, ettei nyt käsiteltävän asian hakija vetoa tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen.

42      Vaikka hakija ei selvästi määrittele, mitkä olosuhteet käsiteltävässä asiassa ovat merkityksellisiä sille aiheutuneen vahingon vakavuutta arvioitaessa, se kuitenkin näyttää vahingon tätä osaa koskevissa perusteluissaan tuovan esiin tiettyjä seikkoja, joiden voidaan katsoa sisältyvän käsiteltävän asian olosuhteisiin.

43      Seuraavaksi on siten tutkittava hakijan väitteet, jotka koskevat yhtäältä Brasilian lain 7.802/89 soveltamisesta ja toisaalta jäämien uuden enimmäismäärän vahvistamisesta sen diflubentsuroniin liittyvälle liiketoiminnalle odotettavissa olevia seurauksia.

[– –]

45      Tästä on aluksi huomautettava, ettei väitetyn vahingon vakavuutta arvioitaessa voida yleensä ottaa huomioon sitä, että myynti on tehoaineen käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta annetun asetuksen seurauksena vähentynyt maissa, jotka eivät ole unionin jäseniä, siitä syystä, että tietyt kolmannet maat noudattavat unionin lainsäädäntöä, sillä tällaiset toimenpiteet eivät ole suora seuraus riidanalaisesta asetuksesta vaan kunkin kolmannen maan viranomaisten suvereenia toimivaltaansa käyttäen tekemästä päätöksestä (ks. vastaavasti määräys 28.4.2009, United Phosphorus v. komissio, T-95/09 R, ei julkaistu, EU:T:2009:124, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46      Lisäksi on todettava, ettei hakija ole osoittanut, että haetulla välitoimella, jos se määrätään, Brasilian viranomaisia estettäisiin kieltämästä syötäväksi tarkoitetuissa kasveissa käytettävän diflubentsuronin myynti niiden alueella. Hakija ei siten ole näyttänyt toteen, että riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkäämisellä voitaisiin estää väitetyn vahingon toteutuminen (ks. vastaavasti määräys 28.4.2009, United Phosphorus v. komissio, T-95/09 R, ei julkaistu, EU:T:2009:124, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Lisäksi vaikuttaa siltä, että tämän uhkan toteutuminen on hypoteettista, koska hakijalla on hallussaan 28.2.2017 viimeisimpien suositusten mukaisesti tehty tutkimus, joka vahvistaa, ettei PCA:lla ole genotoksista potentiaalia (”In Vivo Mutation Assay at the cII Locus in Big 10 Blue® Transgenic F344 Rats and Micronuclei Analysis in Peripheral Blood’”). Näin ollen voidaan kohtuullisesti epäillä, onko Brasilian viranomaisten arvio diflubentsuronin genotoksisuudesta lopullinen, koska tämän tutkimuksen perusteella kyseisten viranomaisten voidaan olettaa päätyvän siihen, etteivät nykyiset tieteelliset tutkimustulokset puolla tehoaineen kieltämistä. Väitetyn vahingon tätä osaa on siis väistämättä pidettävä edellä 24 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla epävarmana.

48      Seuraukset, joita Brasilian lain 7.802/89 soveltamisesta hakijan mukaan aiheutuisi sen diflubentsuroniin liittyvälle liiketoiminnalle, eivät siten ole sellainen erityisolosuhde, jonka perusteella vahingon voitaisiin todeta olevan vakavaa.

[– –]

52      Näin ollen on todettava, ettei käsiteltävään asiaan liity mitään erityisolosuhteita, joiden perusteella välitoimista päättävä tuomari voisi todeta, että väitetty vahinko on liikevaihtoon nähden arvioituna vakavaa, koska sillä voi olla negatiivinen vaikutus hakijan liikevaihtoon ja tulokseen.

[– –]

61      Sen vahingon vakavuudesta, joka hakijalle väitetään aiheutuvan yhteen sen tuotantolaitokseen kohdistuvien vaikutusten riskistä, hakija kolmanneksi täsmentää, että kyseistä tehoainetta valmistetaan ainoastaan sen Ankerwegissa (Alankomaat) sijaitsevassa tuotantolaitoksessa, joka keskittyy suurelta osin kyseisen aineen valmistukseen unionin sisäiseen ja ulkopuoliseen käyttöön. Se, ettei diflubentsuronia sisältävien tuotteiden myyntipäällykseen saisi enää merkitä ”syötäväksi tarkoitettuja viljelykasveja” unionissa, merkitsisi diflubentsuronin tuotantokatteen alenemista 618 859 eurolla, joka vastaa 89,7:ää prosenttia kokonaistuotantokatteesta, ja sen tuotantomäärän alenemista 36 735 kilolla, joka vastaa 95:tä prosenttia tuotantomäärästä unionissa. Syötäväksi tarkoitetuissa viljelykasveissa käytettävän diflubentsuronin tuotantomäärän aleneminen siis tarkoittaisi, että tämä 618 859 euron kustannus olisi katettava siirtämällä se jäljellä oleviin tuotteisiin, mikä nostaisi kaikkien muiden tuotteiden kustannuksia ja heikentäisi niiden kilpailukykyä unionin ja maailman markkinoilla.

62      Sen vahingon korjaamattomuutta, joka hakijalle väitetään aiheutuvan yhteen sen tuotantolaitoksen kohdistuvien vaikutusten riskistä, koskevissa perusteluissaan hakija vetoaa lisäksi seikkoihin, jotka tosiasiallisesti liittyvät vahingon vakavuuden arviointiin. Se nimittäin korostaa, että nykyisen tuotantolaitoksen työntekijöistä noin 25:n tehtävät liittyvät kyseiseen tehoaineeseen ja diflubentsuroni-pohjaisiin tuotteisiin ja että laitoksen kannattavuus on uhattuna, koska syötäväksi tarkoitetuissa viljelykasveissa unionissa käytettävien tuotteiden osalta diflubentsuronin tuotantokustannusten osuus (618 859 euroa) on 16,7 prosenttia diflubentsuronin kokonaistuotantokustannuksista (3 699 373 euroa) Ankerwegin tuotantolaitoksella, vaikka näiden tuotteiden tuotantomäärän osuus kokonaistuotantomäärästä on 8,4 prosenttia. Lisäksi hakija huomauttaa erityisesti, että syötäväksi tarkoitetuissa tuotteissa sallitun jäämien enimmäismäärän muuttaminen vaikuttaa merkittävästi maailman avainmarkkinoilla myytäviin tuotteisiin ja että koska diflubentsuronin kokonaistuotanto muodostaa noin 30 prosenttia Ankerwegin laitoksen tuotantomäärästä ja tuottaa 30 prosenttia sen tuotantokatteesta, maailmanmarkkinoilla myytävien tuotteiden väheneminen tai menettäminen vaikuttaisi merkittävästi laitoksen kannattavuuteen.

63      Edellä esitetystä seuraa, että vahinko, joka hakijalle väitetään aiheutuvan riidanalaisen asetuksen odotettavissa olevista vaikutuksista Ankerwegissa sijaitsevaan tuotantolaitokseen, on luonteeltaan taloudellista.

64      Tästä on muistutettava, että edellä 32 kohdassa mainitun, tällaisen vahingon vakavuutta koskevan oikeuskäytännön mukaan haettu välitoimi on perusteltu vain siinä tapauksessa, että vaikuttaa siltä, että tällaisen toimenpiteen puuttuessa hakija joutuisi sellaiseen tilanteeseen, joka voisi vaarantaa sen olemassaolon ennen pääasian käsittelyn päättävän ratkaisun antamista.

65      Hakijan pelko ei kuitenkaan koske sen olemassaolon vaarantumista vaan yhden tuotantolaitoksen kannattavuutta. Toisin kuin edellä 24–27 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään, hakija ei myöskään esitä mitään näyttöä, jonka perusteella voitaisiin todeta, että laitoksen kannattavuuteen kohdistuviksi väitetyt riskit uhkaisivat jotenkin sen olemassaoloa.

66      Kyseisessä tuotantolaitoksessa ei toiseksi valmisteta mainittua tehoainetta pelkästään unionin sisäiseen vaan myös sen ulkopuoliseen käyttöön. Siltä osin kuin hakija tuo esille syötäväksi tarkoitetuille tuotteille vahvistetun uuden jäämien enimmäismäärän mahdolliset vaikutukset sen myyntiin maailmassa, tämän väitteen merkityksettömyyden osoittamiseksi on riittävää viitata edellä 50 kohdassa esitettyyn perusteeseen.

67      Toisin kuin edellä 24–27 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään, hakija ei kolmanneksi esitä välitoimista päättävälle tuomarille sellaisia olennaisia seikkoja, joiden perusteella tämä voisi tutkia väitettyjen vaikutusten vakavuuden, kuten tietoja mahdollisuuksista kyseessä olevan henkilöstön uudelleensijoittamiseen tai hakijan tuotantolinjan tuotantomenetelmän uudelleensuuntaamiseen kyseisessä tuotantolaitoksessa. Komissio myös huomauttaa perustellusti, ettei hakija ole osoittanut, ettei tätä tuotantolaitosta voida käyttää tuottamaan mitään muuta sen konsernin, johon hakija kuuluu, valmistamista lukuisista kasvinsuojeluaineista.

68      Yhteen hakijan tuotantolaitoksista kohdistuvat vaikutukset eivät siis yksinään riitä sen toteamiseen, että väitettyä vahinkoa voitaisiin pitää edellä 64 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla vakavana.

[– –]

71      Maineensa loukkauksen riskistä aiheutuvaksi väitetyn vahingon vakavuudesta hakija väittää neljänneksi, että riidanalaisella asetuksella loukataan yleisesti sen, sen diflubentsuronipohjaisten tuotteiden ja sen tärkeimmän tuotemerkin Dimilinin sekä näihin tuotteisiin liittyvän formulaattityypin mainetta.

72      Siltä osin kuin hakija ensinnäkin pelkää, että riidanalaisella asetuksella yhtäältä vaarannetaan yleisesti sen, sen diflubentsuronipohjaisten tuotteiden ja sen tärkeimmän tuotemerkin Dimilinin sekä näihin tuotteisiin liittyvän formulaattityypin maine leimaamalla diflubentsuroni ja että sillä toisaalta yleensäkin kyseenalaistetaan hakijalle kasvinsuojeluaineiden alalla kertynyt kokemus ja sen valmius toimittaa turvallisia ja laadukkaita tuotteita ja että kyseinen asetus voi vaikuttaa kielteisesti muiden sen etenkin kasvinsuojelualalla valmistamien tuotteiden maineeseen, on huomautettava, ettei kasvinsuojeluaineen vetäminen markkinoilta – ja etenkään sen käyttötarkoitusten rajoittaminen – välttämättä pilaa koko yrityksen mainetta. Jo useiden kyseisillä markkinoilla toimivien yritysten tiedetään joutuneen vetämään tuotteitaan markkinoilta ilman, että niiden tai niiden tuotteiden voitaisiin tästä syystä katsoa leimautuneen. Sääntelyviranomaiset ja alan toimijat, joille alan sääntelykehys on tuttu, ovat pikemminkin taipuvaisia mieltämään kasvinsuojeluaineiden lupien epäämispäätökset tavanomaiseksi osaksi sääntelymenettelyä. Tällaiset päätökset voidaan nimittäin nähdä pelkkänä tieteellisen kehityksen ja tutkimusmenetelmien paranemisen tuloksena (ks. vastaavasti määräys 15.11.2011, Xeda International v. komissio, T-269/11 R, ei julkaistu, EU:T:2011:665, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73      Toiseksi on huomautettava, että vaikka hakijan maineen loukkaus tosiasiallisesti olisikin aiheutunut riidanalaisen asetuksen hyväksymisestä, se olisi tapahtunut jo asetuksen hyväksymisajankohtana ja se jatkuisi niin kauan kuin asetusta ei ole kumottu pääasian kanteesta annettavalla ratkaisulla (ks. vastaavasti määräys 15.11.2011, Xeda International v. komissio, T-269/11 R, ei julkaistu, EU:T:2011:665, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74      Kolmanneksi hakija vetoaa terveysalan erityiseen herkkyyteen. Kun otetaan huomioon, että riidanalainen asetus annettiin useita vuosia kestäneessä monimutkaisessa hallinnollisessa menettelyssä, johon osallistui alan tieteellisiä asiantuntijoita ja ammattilaisia, sen täytäntöönpanon lykkäyksellä, jonka välitoimista päättävä tuomari määrää ainoastaan väliaikaisesti ja summaarisessa menettelyssä, ei juurikaan voida hälventää mahdollisia epäilyjä siitä, onko diflubentsuronia perusteltua pitää vaarattomana syötäväksi tarkoitettujen viljelykasvien markkinoilla (ks. vastaavasti määräys 15.11.2011, Xeda International v. komissio, T-269/11 R, ei julkaistu, EU:T:2011:665, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä on huomautettava, että toisin kuin edellä 24–27 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään, hakija ei selitä, missä määrin nämä toteamukset menettävät nyt käsiteltävässä tapauksessa merkityksensä, eikä etenkään tarkenna, missä määrin riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkäyksellä voitaisiin hälventää pelot, jotka ovat voineet herätä jo esittelevän jäsenvaltion ja Euroopan elintarviketurvallisuusviraston diflubentsuronista laatiman arvioinnin julkaisemisen ja erityisesti PCA:n genotoksisuudesta esitettyjen päätelmien seurauksena, sillä nämä asiakirjat ovat olleet saatavilla jo useiden vuosien ajan.

75      Samoin siitä hakijan esittämästä väitteestä, jonka mukaan on hyvin todennäköistä, että riidanalainen asetus heikentää merkittävästi kuluttajien luottamusta diflubentsuronipohjaisiin tuotteisiin ja herättää kuluttajissa vakavaa huolta diflubentsuronin turvallisuudesta, on todettava, ettei asiakirja-aineistosta ilmene, että välitoimista päättävän tuomarin määräämä väliaikainen lykkäys voisi olla sellainen toimenpide, jolla tällainen luottamuksen menetys voitaisiin estää. Tältä osin hakija ainoastaan toteaa, että jos kyseisen asetuksen annetaan jäädä voimaan, kyseinen tehoaine voi ajan kuluessa leimautua yhä pahemmin asetuksessa säädetyn rajoituksen vuoksi. Kuten edellä 73 kohdassa mainittiin, diflubentsuroni on todettu vaaralliseksi syötäväksi tarkoitettujen viljelykasvien markkinoilla ja tästä on tiedotettu yleisölle jo ennen riidanalaisen asetuksen hyväksymistä.

76      Viidenneksi ja viimeiseksi on korostettava, että kuten edellä 34 kohdassa mainittiin, nyt tarkasteltavan kaltaisilla erittäin säännellyillä markkinoilla, joilla toimivaltaiset viranomaiset saattavat joutua puuttumaan tilanteeseen nopeasti, jos syistä, joita ei aina voida ennakoida, ilmenee kansanterveyttä uhkaavia vaaroja, kyseessä olevien yritysten on varauduttava tällaisen asiaan puuttumiseen seurauksiin asianmukaisella toimintastrategialla tai muuten ne joutuvat itse vastaamaan tällaisesta asiaan puuttumisesta aiheutuvasta vahingosta [ks. määräys 16.6.2016, ICA Laboratories ym. v. komissio, C-170/16 P(R), ei julkaistu, EU:C:2016:462, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

77      Käsiteltävässä asiassa hakijalla on aikaisintaan 7.9.2012, jolloin Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto esitti johtopäätöksensä ja toi esiin mahdolliselle jäämänä esiintyvälle PCA:lle altistumiseen liittyvän uuden ongelman (ks. edellä 5 kohta), tai ainakin 18.7.2013, jolloin komissio ilmoitti hakijalle päätöksestään tarkastella uudelleen kyseisen tehoaineen hyväksyntää asetuksen N:o 1107/2009 21 artiklan mukaisesti (ks. edellä 7 kohta), ollut saatavillaan tietoja, joiden perusteella sen olisi huolellisuusvelvoitteensa perusteella pitänyt toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varautuakseen diflubentsuronin käytön mahdollisesta rajoittamisesta aiheutuviin riskeihin edellä 76 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Lisäksi on huomautettava, ettei välitoimihakemuksessa ole tästä mitään mainintaa. Sitä paitsi kaikki nämä seikat ovat merkityksellisiä käsiteltävän asian ratkaisun kannalta, vaikka todettaisiinkin, kuten hakija väittää välitoimihakemuksessaan, että sillä on voinut olla syitä puuttua aineenvaihduntatuotteen genotoksisuuteen liittyviin huolenaiheisiin vasta heinäkuusta 2015 lähtien.

78      Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei hakija ole näyttänyt toteen, että väitetty vahinko on vakavaa.

 Vahingon korjaamattomuus

79      Ei myöskään vaikuta siltä, että väitettyä vahinkoa voitaisiin käsiteltävässä asiassa pitää korjaamattomana.

80      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ensinnäkin ilmenee, ettei rahassa mitattavissa olevaa vahinkoa voida poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta pitää korjaamattomana tai edes sellaisena, jota on vaikea korjata, koska rahamääräisellä korvauksella voidaan pääsääntöisesti saattaa vahinkoa kärsinyt henkilö asemaan, jossa hän oli ennen vahingon aiheutumista. Tällainen vahinko voidaan korvata erityisesti SEUT 268 ja SEUT 340 artiklaan perustuvan vahingonkorvauskanteen yhteydessä [ks. määräys 28.11.2013, EMA v. InterMune UK ym., C-390/13 P(R), EU:C:2013:795, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 28.4.2009, United Phosphorus v. komissio, T-95/09 R, ei julkaistu, EU:T:2009:124, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

81      Tällaisen vahingon tapauksessa haettu välitoimi on perusteltu ainoastaan, jos vaikuttaa siltä, että tällaisen toimenpiteen puuttuessa hakija joutuisi sellaiseen tilanteeseen, joka voisi vaarantaa sen olemassaolon ennen pääasian käsittelyn päättävän ratkaisun antamista (määräys 3.12.2002, Neue Erba Lautex v. komissio, T-181/02 R, EU:T:2002:294, 84 kohta). Koska välittömästi uhkaava markkinoilta häviäminen on tosiasiallisesti sekä korjaamaton että vakava vahinko, haetusta välitoimesta määrääminen vaikuttaa perustellulta tällaisessa tilanteessa (ks. määräys 28.4.2009, United Phosphorus v. komissio, T-95/09 R, ei julkaistu, EU:T:2009:124, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Käsiteltävässä asiassa välitoimista päättävän tuomarin edellä 31–52 kohdassa esittämästä analyysista ilmenee, ettei hakijan tilanne ole tällainen siltä osin kuin on kyse vahingosta, joka sille väitetään aiheutuvan sen liikevaihtoon ja tulokseen kohdistuvan negatiivisen vaikutuksen riskistä.

83      Myös Ankerwegissa sijaitsevan tuotantolaitoksen kannattavuudesta esitetyistä väitteistä on huomautettava edellä jo todetun, että välitoimihakemukseen ei sisälly olennaisia seikkoja, kuten tietoja mahdollisuuksista kyseessä olevan henkilöstön uudelleensijoittamiseen tai hakijan tuotantolinjan tuotantomenetelmän muuttamiseen kyseisessä tuotantolaitoksessa. Nämä tiedot ovat kuitenkin tarpeen, jotta välitoimista päättävä tuomari voi tutkia väitetyn vahingon korjaamattomuuden. Edellä 81 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että joka tapauksessa ainoastaan hakijan olemassaolon jatkumisella on merkitystä arvioitaessa sitä, onko vahinko korjaamatonta. Kuten edellä 65 kohdassa todettiin, hakijan pelko ei kuitenkaan koske sen olemassaolon vaarantumista vaan yhden sen tuotantolaitoksen kannattavuutta.

84      Kuten edellä 58 kohdassa muistutettiin, vaikka otetaan huomioon myös se, että jos haettua välitoimea ei määrätä, hakijan markkinaosuudet muuttuvat korjaamattomasti, on toiseksi täsmennettävä, ettei tätä tapausta voida asettaa yhdenvertaiseen asemaan sen tapauksen kanssa, jossa on kyse markkinoilta häviämisen vaarasta, ja sillä voidaan perustella vaaditusta välitoimesta määrääminen ainoastaan, jos markkinaosuuksien korjaamaton muuttuminen on myös vakavaa. Näin ollen ei riitä, että on olemassa vaara siitä, että yritys menettää jonkin markkinaosuuden korjaamattomasti, vaan merkitystä on sillä, että kyseinen markkinaosuus on muun muassa yrityksen kokoon nähden riittävän suuri, kun otetaan huomioon sen konsernin ominaisuudet, johon yritys omistuspohjansa perusteella kuuluu. Hakijan, joka vetoaa tällaiseen markkinaosuuksien menetykseen, on lisäksi osoitettava, että rakenteelliset tai oikeudelliset esteet estävät sitä hankkimasta takaisin merkittävää osaa näistä menetetyistä markkinaosuuksista (ks. määräys 28.11.2009, United Phosphorus v. komissio, T-95/09 R, ei julkaistu, EU:T:2009:124, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85      Käsiteltävässä asiassa todettiin, ettei markkinaosuuksilla, jotka hakija pelkää menettävänsä, ole merkitystä (ks. edellä 38 kohta). Hakija ei missään tapauksessa ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että on olemassa rakenteellisia tai oikeudellisia esteitä, jotka estävät sitä hankkimasta takaisin merkittävää osaa näistä markkinaosuuksista.

86      Tästä hakija ensinnäkin toteaa, että jos pääasian kanne hyväksytään, sen ei voida kohtuudella odottaa hankkivan takaisin sillä nykyisin olevia markkinaosuuksia järjestämällä mainoskampanjan, ja että se joutuisi ”selviytymään” riidanalaisesta asetuksesta aiheutuneesta ”kielteisestä julkisuudesta”. Hakija katsoo, ettei se pysty järjestämään suuren budjetin mainoskampanjaa (tai vastaavaa toimea), jolla kielteiset käsitykset voitaisiin oikaista, koska sen enempää sillä kuin koko konsernillakaan, johon se kuuluu, ei ole riittävästi varoja tällaisen toiminnan rahoittamiseen.

87      Edellä 24–27 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin välitoimien määräämistä hakevan asianosaisen asia esittää välitoimista päättävälle tuomarille tämän tehtäväksi kuuluvan arvioinnin kannalta välttämättömät tiedot erityisesti siltä osin kuin on kyse väitetyn vahingon korjaamattomuudesta. Pelkkien väitteiden esittäminen ei siis riitä siihen, että nämä oikeuskäytännön vaatimukset täyttyvät. Mikään välitoimista päättävälle tuomarille toimitetuista asiakirjoista ei kuitenkaan ensi näkemältä tue hakijan väitteitä, joiden mukaan sen olisi mahdotonta hankkia takaisin kyseisiä markkinaosuuksia. Hakija nimittäin vetoaa ainoastaan siihen, että markkinaosuuksia on vaikea saada takaisin erityisesti sen vuoksi, että luottamus sen tuotteisiin mahdollisesti menetetään, näyttämättä kuitenkaan toteen, että on olemassa rakenteellisia tai oikeudellisia esteitä, jotka estäisivät sitä palauttamasta sekä asiakkaiden että kuluttajien luottamusta ja siten hankkimasta takaisin merkittävää osaa näistä markkinaosuuksista erityisesti sen jälkeen, kun markkinoihin on kohdistettu asianmukaista mainontaa [ks. vastaavasti määräys 11.4.2001, komissio v. Gerot Pharmazeutika, C-479/00 P(R), EU:C:2001:224, 92 kohta]. Hakija siis yksinkertaisesti vetoaa vain siihen, ettei sen enempää sillä kuin konsernillakaan, johon se kuuluu, ole riittävästi varoja tällaisen toiminnan rahoittamiseen.

88      Sen osoittamiseksi, että asiakkaiden suhtautuminen on väistämättä kielteistä, hakija vetoaa vaikutuksiin, joita saattaa aiheutua siitä, että Audax-yhtiö lähetti riidanalaisen asetuksen julkaisemisen jälkeen sähköpostiviestin, ja jotka koostuvat kyseisen tehoaineen merkitsemisestä negatiiviseen luetteloon valintamyymälöissä, joita Audax tukee. Hakija ei kuitenkaan ota huomioon, mitä seurauksia aiheutuisi siitä, että samoille asiakkaille siinä tapauksessa, että hakijan pääasiassa nostama kanne hyväksytään, lähetettäisiin toinen sähköpostiviesti, jossa ilmoitettaisiin riidanalaisen asetuksen kumoamisesta. Vaikka nimittäin pelkällä tällaisen sähköpostiviestin lähettämisellä voikin olla hakijan mainitsemat kielteiset vaikutukset, näyttää siltä, että nämä vaikutukset voitaisiin poistaa lähettämällä sähköpostiviesti, jossa ilmoitetaan hakijan kanteen olleen perusteltu.

89      Hakija katsoo tämän jälkeen, että vaikka se onnistuisikin kehittämään uuden korvaavan tehoaineen, se kohtaisi samalla merkittäviä oikeudellisia ja lainsäädännöllisiä esteitä, jotka aiheutuisivat sovellettavista säännöksistä, kuten korvaavan aineen vaarattomuuden todistavan täydellisen tieteellisen asiakirja-aineiston toimittamista koskevasta vaatimuksesta, kyseisen asiakirja-aineiston tutkimisesta ja lakisääteisestä hyväksymismenettelystä, joka kestää yhteensä noin kymmenen vuotta. Lisäksi tuotteen rekisteröinti maksaa keskimäärin 1,5–2 miljoonaa euroa sen mukaan, miten moninaisia viljelykasveja tuotteen myyntipäällykseen halutaan merkitä ja mihin vaiheeseen tuotteen sisältämän tehoaineen tai -aineiden hyväksynnän uusimiskierros on edennyt.

90      Tästä on huomautettava, että kun huomioon otetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävien menettelyiden keskimääräinen kesto, käsiteltävässä asiassa annetaan todennäköisesti ratkaisu kahden vuoden kuluessa (ks. vastaavasti määräys 21.7.2017, Polskie Górnictwo Naftowe i Gazownictwo v. komissio, T-130/17 R, EU:T:2017:541, 47 kohta). Näin ollen hakija saa riidanalaisen asetuksen lainmukaisuudesta vahvistuksen hyvissä ajoin ennen mahdollisen korvaavan aineen hyväksymiseen tarvittavan ajan päättymistä. Tässä yhteydessä on todettava, ettei hakija ole pyytänyt asian käsittelyä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 151 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetussa nopeutetussa menettelyssä. Riidanalaisen asetuksen 3 artiklan mukaan hakija voi myös hyödyntää 8.9.2018 päättyvää ”siirtymäaikaa”, jonka aikana jäsenvaltiot saavat pitää voimassa diflubentsuronia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat. Kuten hakija välitoimihakemuksessaan mainitsee, lisäksi on käynnissä hyväksynnän uusimismenettely, jolle on asetettu tiukat määräajat, ja siinä saatetaan jo vuonna 2018 päätyä siihen, ettei aineenvaihduntatuotteella ole genotoksista potentiaalia. Komission arvion mukaan menettely saataneen päätökseen vähän ennen 30.6.2019. Sillä, ettei hakijan tehoainevalikoimaan sisälly korvaavaa ainetta, ei näin ollen näytä olevan merkitystä väitetyn vahingon korvaamattomuuden arvioinnissa.

91      Lopuksi hakija tyytyy ainoastaan väittämään, että sen maineen loukkausta on mahdoton korjata, koska sen emoyhtiö Platform Specialty Products ei yhtäältä pysty tekemään sen maineen palauttamiseksi mitään, ennen kuin käsiteltävässä asiassa on annettu lopullinen ratkaisu ja koska tätä maineen menetystä ei toisaalta voida korjata pelkästään taloudellisin keinoin, eikä myöskään emoyhtiö voi sitä korjata tilapäisesti. Kuten edellä 74 kohdassa todetaan, hakija ei täsmennä, missä määrin sen hakema täytäntöönpanon lykkäys mahdollistaisi sen, että tämä oletettu loukkaus voidaan korjata asianmukaisesti, eivätkä hakijan väitteet myöskään riitä vakuuttamaan välitoimista päättävää tuomaria, ellei niiden tueksi esitetä muita seikkoja edellä 24–27 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

92      Kolmanneksi on kuitenkin huomautettava, että varallisuusvahinko voidaan katsoa korjaamattomaksi, jos kyseisen vahingon suuruutta ei sen tapahtuessakaan voida määrittää [ks. määräys 28.11.2013, EMA v. InterMune UK ym., C-390/13 P(R), EU:C:2013:795, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

93      Epävarmuutta rahassa mitattavissa olevan vahingon korvaamisesta mahdollisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä ei toki voida itsessään katsoa seikaksi, jonka perusteella tällainen vahinko olisi katsottava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetuksi korjaamattomaksi vahingoksi. Välitoimimenettelyssä on näet väistämättä epävarmaa, voidaanko rahassa mitattavissa oleva vahinko saada myöhemmin korvatuksi mahdollisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä, joka voidaan nostaa riidanalaisen toimen kumoamisen jälkeen. Välitoimimenettelyn tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata tällaista vahingonkorvauskannetta tämän epävarmuuden poistamiseksi, koska välitoimimenettelyn ainoa päämäärä on taata pääasiassa – nyt käsiteltävässä tapauksessa kumoamiskannetta koskevassa asiassa –, johon välitoimi liittyy, tehtävän lopullisen päätöksen täysimääräinen tehokkuus [ks. määräys 28.11.2013, EMA v. InterMune UK ym., C-390/13 P(R), EU:C:2013:795, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

94      Sitä vastoin asia on toisin silloin, kun on selvää välitoimista päättävän tuomarin suorittamasta arvioinnista alkaen, että vahinkoa, johon on vedottu, ei sen luonne ja tapa, jolla se todennäköisesti ilmenee, huomioon ottaen voida yksilöidä eikä sen suuruutta määrittää asianmukaisesti, mikäli se tapahtuu, ja kun sitä ei näin ollen voitaisi käytännössä korvata vahingonkorvauskanteen avulla [ks. määräys 28.11.2013, EMA v. InterMune UK ym., C-390/13 P(R), EU:C:2013:795, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

95      Vaikka hakija väittää, että väitetty vahinko saattaa jäädä korvaamatta, sen esittämistä kirjelmistä ei kuitenkaan ilmene, että vahinkoa, johon se vetoaa, ei sen luonne ja todennäköinen ilmenemistapa huomioon ottaen voida käsiteltävässä asiassa yksilöidä eikä sen suuruutta määrittää asianmukaisesti, mikäli se tapahtuu, ja ettei sitä näin ollen voida käytännössä korvata vahingonkorvauskanteen avulla. Päinvastoin, hakija esittää kirjelmissään tiettyjä kirjanpitotietoja, joiden perusteella voidaan ensi näkemältä paitsi yksilöidä väitetty vahinko myös määrittää sen suuruus asianmukaisesti.

[– –]

 Intressivertailu

101    Lisäksi on todettava, ettei intressivertailu puolla riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkäystä.

102    Oikeuskäytännön mukaan välitoimimenettelyssä on punnittava jokaiseen mahdolliseen ratkaisuvaihtoehtoon liittyviä riskejä. Konkreettisesti tämä tarkoittaa muun muassa sen tutkimista, onko välitoimien hakijan intressi saada riidanalaisen toimen täytäntöönpanoa lykätyksi sen välittömään täytäntöönpanoon liittyvää intressiä vahvempi. Kyseisessä tutkinnassa on ratkaistava, mahdollistaako se, että pääasian ratkaiseva tuomioistuin mahdollisesti kumoaa kyseisen toimen, sen välittömän täytäntöönpanon aiheuttaman tilanteen muuttamisen, ja toisinpäin, missä määrin täytäntöönpanon lykkääminen vaikeuttaa riidanalaisella toimella tavoiteltujen päämäärien saavuttamisen siinä tapauksessa, että pääasian kanne hylätään [määräys 1.3.2017, EMA v. MSD Animal Health Innovation ja Intervet international, C-512/16 P(R), ei julkaistu, EU:C:2017:149, 127 kohta].

103    Käsiteltävässä asiassa hakija katsoo intressivertailun kallistuvan hänen edukseen, koska yhtäältä kyseessä oleva tehoaine ei aiheuta tunnettua vaaraa kansanterveydelle ja koska toisaalta mikä tahansa muu ratkaisu kuin riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkääminen siihen asti, kunnes kyseisen aineen hyväksynnän uusimismenettelyssä on annettu lopullinen päätös, olisi kohtuuton ja hakijaa tarpeettomasti rankaiseva, koska riidanalaisen asetuksen voimassa pitäminen tarkoittaisi sitä, ettei sen välittömän täytäntöönpanon vaikutuksia voida poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomari kumoaa sen.

104    Kansanterveyden vaarantumattomuutta koskevasta väitteestä hakija ensinnäkin toteaa, että kyseinen tehoaine ja siihen pohjautuvat tuotteet ovat olleet markkinoilla 40 vuotta ja ettei tähän mennessä ole ilmennyt ainuttakaan tapausta, jossa niiden myynnistä olisi aiheutunut haittaa kansanterveydelle. Hakija täsmentää, että unionin ulkopuolella diflubentsuroni on sallittua. Lopuksi se toteaa, että komission esille tuomat kysymykset ovat pikemminkin spekulatiivisia kuin todellisia ja ettei kansanterveyteen liittyville seikoille näin ollen pidä antaa enemmän painoarvoa kuin hakijalle riidanalaisella asetuksella aiheutetulle vahingolle.

105    Asiakirja-aineistosta ilmenee, että ihmisten terveyteen kohdistuvia riskejä on tunnistettu. Tältä osin hakija ei voi käsiteltävässä asiassa vakuuttavasti vedota siihen, että kyseistä tehoainetta on käytetty unionissa täysin turvallisesti yli 40 vuotta ilman, että sillä olisi koskaan ilmoitettu olleen haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla alalla tieteellinen kehitys on nimittäin hyvinkin tavallista ja tarjoaa siten tilaisuuden arvioida tehoaineita uudelleen aina, kun saadaan uusia tieteellisiä tietoja ja havaintoja. Uusimismenettelyjen perusta ja markkinoille saattamista koskeville luville asetettavien ajallisten rajoitusten syy on juuri tässä. Tämä tarkoittaa, että välitoimista päättävän tuomarin on intressivertailun yhteydessä tekemässään arvioinnissa tarkasteltava nyttemmin todettuja riskejä.

106    Tältä osin komissio muistuttaa, että diflubentsuroni on syöpää aiheuttava kategorian 1B aine ja että esittelevän jäsenvaltion, Euroopan elintarviketurvallisuusviraston ja jäsenvaltioiden asiantuntijoiden laatimassa perusteellisessa arvioinnissa on osoitettu sillä olevan genotoksisia ominaisuuksia.

107    Hakijan näkemys, jonka mukaan kansanterveydellistä riskiä ei ole, perustuu ensisijaisesti väitteisiin, joita hakija esittää näyttäessään toteen fumus boni juris ‑edellytyksen täyttymistä, eli yhtäältä siihen, että päätös hyväksyä riidanalainen asetus perustui ilmeiseen arviointivirheeseen, koska komissio ei ottanut huolellisesti ja puolueettomasti huomioon tiettyjä tietoja, jotka osoittivat, ettei kyseisen tehoaineen genotoksisuudesta ole syytä huolestua, ja toisaalta siihen, että hakijalta evättiin oikeus puolustautua, koska sille ei tarjottu tilaisuutta esittää huomautuksiaan tietyistä asiakirjoista, joissa todettiin diflubentsuronin aiheuttavan terveysriskejä.

108    Nämä näkökohdat liittyvät kuitenkin menettelyn lainmukaisuuden valvontaan, eikä välitoimista päättävä tuomari voi, ellei niiden tueksi esitetä muita seikkoja ja ellei kyseessä todeta olevan ilmeinen arviointivirhe, tällaisten näkökohtien perusteella katsoa intressivertailun yhteydessä, että kyseisissä asiakirjoissa esitettyjen päätelmien on syrjäytettävä aikaisemmat arvioinnit, jotka sentään perustuvat lähtökohtaisesti huolelliseen ja perusteelliseen tutkimukseen. Välitoimista päättävän tuomarin tehtäviin ei nimittäin kuulu suorittaa teknistä arviointia tutkimustiedoista, sillä näin tehdessään se ylittäisi toimivaltansa. Käsiteltävän asian olosuhteissa kansanterveydelliset riskit, sellaisina kuin ne määritellään riidanalaisessa asetuksessa, on siten otettava huomioon vertailussa muihin kyseessä oleviin intresseihin.

109    Tässä yhteydessä hakija ei tuo esiin mitään muita intressejä kuin intressin välttää riidanalaisesta asetuksesta hänelle aiheutuvan vahingon ilmeneminen. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että kansanterveyden suojeluun liittyvät vaatimukset on periaatteessa kiistatta asetettava taloudellisten näkökohtien edelle [ks. määräys 11.4.2001, komissio v. Bruno Farmaceutici ym., C-474/00 P(R), EU:C:2001:219, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 19.4.2012, Artegodan v. komissio, C-221/10 P, EU:C:2012:216, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

110    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että koska muita huomioon otettavia intressejä ei ole, väitetty vahinko, josta on lisäksi näytetty toteen, ettei se ole vaaditussa määrin vakavaa ja ettei se ole korjaamatonta, ei riitä kallistamaan intressivertailua hakijan eduksi, koska diflubentsuronin tapauksessa todettuja kansanterveydellisiä riskejä on pidettävä tunnettuina (ks. edellä 105 kohta).

111    Vaikka hakija sitä paitsi olisikin kyennyt osoittamaan, että asia on sille koituvan vahingon ominaisuuksien vuoksi kiireellinen, se olisi joka tapauksessa pitänyt tutkia sen vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistetun periaatteen kannalta, jonka mukaan kansanterveyden suojelun pakottavilla vaatimuksilla voidaan oikeuttaa rajoituksia, joilla on tiettyjen talouden toimijoiden osalta jopa huomattavia epäedullisia seurauksia (ks. vastaavasti tuomio 1.6.2010, Blanco Pérez ja Chao Gómez, C-570/07 ja C-571/07, EU:C:2010:300, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä yhteydessä oikeuskäytännössä on myös korostettu, että on tärkeää noudattaa ennalta varautumisen periaatetta, jonka mukaan silloin, kun esiintyy epävarmuutta siitä, onko olemassa ihmisten terveyteen kohdistuvaa vaaraa, tai siitä, minkä laajuinen tämä vaara on, unionin toimielimet saavat toteuttaa suojatoimenpiteitä odottamatta, että näiden vaarojen olemassaolo ja vakavuus osoitetaan [ks. vastaavasti määräys 19.12.2013, komissio v. Saksa, C-426/13 P(R), EU:C:2013:848, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen].

112    Tämän vuoksi on hylättävä väitteet, jotka hakija esittää kyseisen tehoaineen vaarattomuudesta sen osoittamiseksi, ettei kansanterveydellisille näkökohdille pidä antaa enemmän painoarvoa kuin hakijalle aiheutuvaa n vahinkoon liittyville näkökohdille.

113    Väitteestä, jonka mukaan mikä tahansa muu ratkaisu kuin riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkääminen siihen asti, kunnes kyseisen tehoaineen hyväksynnän uusimismenettelyssä on tehty lopullinen päätös, olisi kohtuuton, hakija toiseksi muistuttaa, että kyseinen tehoaine on parhaillaan arvioinnin kohteena unionissa asetuksen N:o 1107/2009 mukaista hyväksynnän uusimista varten (ks. edellä 8 kohta) ja että tälle menettelylle säädetty määräaika päättyy joulukuussa 2018. Hakija mainitsee, että tässä yhteydessä PCA:n genotoksisuutta ja siten myös kuluttajille aiheutuvaa riskiä koskevat tiedot ovat arvioitavina Kreikan tasavallassa, joka on esittelevä jäsenvaltio, ja että arvioinnin tulokset ovat saatavilla lokakuussa 2017. Se lisää, että 28.2.2017 julkaistussa tutkimuksessa vastattiin PCA:ta koskevaan huolenaiheeseen (ks. edellä 47 kohta).

[– –]

116    Ensinnäkin on todettava, ettei käsiteltävä asia koske tilannetta, jossa diflubentsuronipohjaiset tuotteet on välittömästi vedettävä markkinoilta. Ensinnäkin riidanalaisella asetuksella vain rajoitetaan diflubentsuronin käyttöä sulkemalla se pois ainoastaan syötäväksi tarkoitettujen viljelykasvien markkinoilta, joten sillä ei kielletä täysin diflubentsuronin käyttöä hyönteisten torjunta-aineena; hakija voi siten edelleen jatkaa sellaisten tätä tehoainetta sisältävien tuotteiden valmistusta ja myyntiä, joita käytetään muissa kuin syötäväksi tarkoitetuissa viljelykasveissa. Toiseksi riidanalaisessa asetuksessa säädetään siirtymäaika, joka päättyy 8.9.2018.

117    Tässä yhteydessä on täsmennettävä, ettei siirtymäajan myöntäminen suinkaan sulje pois kansanterveydelle aiheutuvien riskien olemassaoloa. Vaikka nimittäin jäsenvaltioilla ei olekaan velvollisuutta toimia ennen siirtymäajan päättymistä, ne voivat kuitenkin jo ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Tällaisen määräajan asettaminen antaa siis jo tietyn suojan todetuilta riskeiltä, mikä taas estää määräämästä täytäntöönpanon lykkäystä. Siirtymäajan olemassaololla on välitoimista päättävän tuomarin suorittamassa intressivertailussa oma merkityksensä siinä yhteydessä, kun hän punnitsee todettujen riskien merkittävyyttä verrattuna muihin intresseihin, jotka käsiteltävässä asiassa on pyydetty suojaamaan. Hakijan käsiteltävässä asiassa puolustamien intressien eli sen vahingon, jota se pelkää itselleen aiheutuvan riidanalaisen asetuksen soveltamisesta, arvioinnista kuitenkin ilmenee, että nämä intressit ovat vähemmän painavia kuin kansanterveyteen liittyvät intressit (ks. edellä 109–112 kohta) etenkin, kun riidanalaisen asetuksen mahdolliset seurannaisvaikutukset hakijan tilanteeseen on minimoitu säätämällä tämä siirtymäaika.

118    Kuten komissio huomautuksissaan korostaa, hakija voi käynnissä olevassa uusimismenettelyssä suojata intressinsä siltä osin kuin se voi näin vedota väitettyyn kyseisestä tehoaineesta kansanterveydelle koituvan vaaran puuttumiseen. Hakijan mukaan käynnissä olevan menettelyn oikeusvaikutukset voivat ilmetä jo vuoden 2018 aikana.

119    Vaikka hakija vetoaakin sellaisen lakisääteisen määräajan olemassaoloon, jonka mukaan diflubentsuronille ennen riidanalaisen asetuksen hyväksymistä myönnetyn luvan voimassaolo päättyy joulukuussa 2018, riidanalaisen asetuksen vaikutuksia olisi epäasianmukaista lykätä edes tähän ajankohtaan asti, koska kansanterveydelliset riskit, jotka välitoimista päättävän tuomarin on otettava huomioon (ks. edellä 105–108 kohta), on tunnistettu ja koska niiden on katsottu olevan muita hakijan esittämiä intressejä painavampia (ks. edellä 109–112 kohta). Vaatimus siitä, että tällaisen välitoimen määräämisen edellytykseksi asetettaisiin uusimismenettelyn loppuun asetettu aikaraja, kuten hakija esittää, on sitäkin suuremmalla syyllä hylättävä näillä samoilla perusteilla, koska kyseinen menettely voi komission mukaan kestää 30.6.2019 asti.

120    Tästä seuraa yhtäältä, että hakija voi nykyisessä tilanteessaan osittain jatkaa diflubentsuronipohjaisten tuotteidensa myyntiä (ks. edellä 119 kohta), ja päätös aiemmin saadun luvan uusimisesta vaikuttaa olevan näköpiirissä hyvinkin pian (ks. edellä 118 kohta), ja toisaalta, että kansanterveyttä voidaan jo nyt jossain määrin suojella äskettäin todetuilta riskeiltä pysyttämällä voimassa riidanalaisen asetuksen vaikutukset (ks. edellä 119 kohta).

121    Näin ollen on hylättävä hakijan esittämä väite, jonka mukaan mikä tahansa muu ratkaisu kuin riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanon lykkääminen siihen asti, kunnes kyseisen tehoaineen hyväksynnän uusimismenettelyssä on annettu lopullinen päätös, olisi kohtuuton.

122    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että edellä 102 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella intressivertailu ei puolla haettujen välitoimien määräämistä.

123    Ilman, että on tarpeen tutkia, onko fumus boni jurisin olemassaoloa koskeva edellytys täyttynyt käsiteltävässä asiassa, välitoimihakemus on hylättävä, koska hakija ei ole onnistunut näyttämään toteen yhtäältä, että kiireellisyysedellytys on täyttynyt, koska väitetty vahinko ei ole vakavaa eikä korjaamatonta, ja toisaalta, että intressivertailu on kallistunut sen eduksi.

124    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 158 artiklan 5 kohdan mukaan oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)      Välitoimihakemus hylätään.

2)      Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä kesäkuuta 2018.

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.

1      Tästä määräyksestä on otettu tähän vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.