1

Euroopan unionin neuvosto antoi 17.3.2014 SEU 29 artiklan nojalla päätöksen 2014/145/YUTP rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta (EUVL 2014, L 78, s. 16).

2

Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla asetuksen (EU) N:o 269/2014 Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 78, s. 6).

3

Neuvosto antoi tämän jälkeen 25.7.2014 päätöksen 2014/499/YUTP päätöksen 2014/145 muuttamisesta (EUVL 2014, L 221, s. 15) ja asetuksen (EU) N:o 811/2014 asetuksen N:o 269/2014 muuttamisesta (EUVL 2014, L 221, s. 11) niiden kriteerien muuttamiseksi, joiden nojalla luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin voidaan kohdistaa kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä.

4

Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2014/499 (jäljempänä muutettu päätös 2014/145), 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat seuraaville, liitteessä luetelluille tahoille tai ovat niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa:

2.   Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

5

Kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään saman artiklan seuraavissa kohdissa.

6

Muutetun päätöksen 2014/145 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa estetään sellaisten luonnollisten henkilöiden pääsy jäsenvaltioiden alueelle ja kauttakulku niiden alueen kautta, jotka täyttävät saman päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa vahvistettuja kriteereitä pääosin vastaavat kriteerit.

7

Asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 811/2014 (jäljempänä muutettu asetus N:o 269/2014), velvoitetaan toteuttamaan varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä ja määritellään kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samaa sanamuotoa käyttäen kuin muutetussa päätöksessä 2014/145. Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa toistetaan näet olennaisilta osin mainitun päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a–d alakohta.

8

Neuvosto antoi 30.7.2014 Ukrainan tilanteen vakavuuden huomioon ottaen yhtäältä päätöksen 2014/508/YUTP päätöksen 2014/145 muuttamisesta (EUVL 2014, L 226, s. 23) ja toisaalta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 826/2014 asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2014, L 226, s. 16) (jäljempänä vuoden 2014 heinäkuun toimet).

9

Näillä kahdella toimella kantajan, Arkadi Romanovitš Rotenbergin nimi lisättiin muutetun päätöksen 2014/145 liitteenä olevaan luetteloon ja muutetun asetuksen N:o 269/2014 liitteessä I olevaan luetteloon (jäljempänä kyseessä olevat luettelot) seuraavin perustein (jäljempänä ensimmäiset perustelut):

”Presidentti Putinin pitkäaikainen tuttava ja entinen judoharjoituskumppani.

Luonut omaisuutensa presidentti Putinin toimikaudella. Saanut tukea Venäjän päättäjiltä tärkeiden sopimusten tekemiseen Venäjän valtion tai valtionyhtiöiden kanssa. Hänen yhtiöilleen on erityisesti myönnetty useita erittäin tuottoisia sopimuksia Sotšin olympialaisten valmistelun yhteydessä.

Giprotransmostin pääosakkeenomistaja. Kyseinen yhtiö on saanut hankintasopimuksen Venäjän valtionyhtiöltä tehdäkseen toteutettavuustutkimuksen sillan rakentamisesta Venäjältä laittomasti liitettyyn Krimin autonomiseen tasavaltaan, mikä on lujittanut alueen yhdentämistä Venäjän federaatioon ja näin ollen heikentänyt edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta.”

10

Neuvosto julkaisi 31.7.2014 ilmestyneessä Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan vuoden 2014 heinäkuun toimia.

11

Kyseisessä ilmoituksessa todetaan muun muassa, että asianomaiset henkilöt ja yhteisöt voivat esittää neuvostolle pyynnön, että päätöstä sisällyttää heidän nimensä vuoden 2014 heinäkuun toimien liitteinä oleviin luetteloihin harkittaisiin uudelleen, ja että pyynnön tueksi on liitettävä asianmukaiset asiakirjat.

12

Kantaja esitti 4.9., 17.9. ja 2.10.2014 päivätyillä kirjeillä neuvostolle pyynnön saada tutustua tietoihin ja asiakirjoihin, jotka oikeuttavat sisällyttämään hänen nimensä kyseessä oleviin luetteloihin, ja pyynnön kyseisen luetteloon sisällyttämisen uudelleen harkitsemisesta (jäljempänä uudelleen harkitsemista koskeva pyyntö).

13

Neuvosto vastasi edellä 12 kohdassa tarkoitettuihin kantajan pyyntöihin 16.10.2014 päivätyllä kirjeellä. Se totesi muun muassa, että uudelleen harkitsemista koskevaa pyyntöä käsiteltiin parhaillaan ja että kantajalla oli mahdollisuus tutustua eräisiin asiakirjoihin, jotka olivat mainitun kirjeen liitteenä.

14

Neuvosto hylkäsi 19.12.2014 päivätyllä kirjeellä uudelleen harkitsemista koskevan pyynnön, antoi kantajalle mahdollisuuden tutustua muihin asiakirjoihin ja ilmoitti hänelle valmisteilla olevista uusista perusteluista, jotka sen oli tarkoitus vahvistaa kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden jatkamiseksi, samalla kun se asetti kantajalle määräajan hänen huomautustensa esittämiselle. Kyseisissä valmisteilla olevissa perusteluissa todettiin seuraavaa:

”Presidentti Putinin pitkäaikainen tuttava ja entinen judoharjoituskumppani.

Luonut omaisuutensa presidentti Putinin toimikaudella. Hänen taloudellinen menestymisensä johtuu häntä tukeneiden keskeisten päätöksentekijöiden vaikutuksesta, varsinkin julkisten hankintasopimusten tekemisessä.

Hän on hyötynyt tiiviistä henkilökohtaisista suhteistaan Venäjän päätöksentekijöihin, kun Venäjän valtio tai valtionyhtiöt myönsivät hänelle tärkeitä sopimuksia. Hänen yhtiöilleen myönnettiin esimerkiksi useita erittäin tuottoisia sopimuksia Sotšin olympialaisten valmistelun yhteydessä.

Hän omistaa tosiasiallisesti Volgomost-yhtiön, joka käyttää puolestaan MIK-yhtiön kautta määräysvaltaa Giprotransmost-yhtiössä. Giprotransmost on saanut hankintasopimuksen Venäjän valtionyhtiöltä tehdäkseen toteutettavuustutkimuksen sillan rakentamisesta Venäjältä laittomasti liitettyyn Krimin autonomiseen tasavaltaan, mikä on lujittanut alueen yhdentämistä Venäjän federaatioon ja näin ollen heikentänyt edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta.

Prosveštšenije-kustantamon hallituksen puheenjohtaja. Kustantamo toteutti 'Venäjän lapsille: osoite Krim' ‑hankkeen. Se on PR-kampanja, jonka tarkoituksena oli saada krimiläiset lapset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat nyt Venäjällä asuvia Venäjän kansalaisia, ja tukemaan siten Venäjän hallituksen politiikkaa Krimin liittämiseksi Venäjään.”

15

Kantaja esitti 14.1.2015 päivätyllä kirjeellä neuvostolle huomautuksia muun muassa mainituista valmisteilla olevista perusteista.

16

Neuvosto ilmoitti kantajalle 13.2.2015 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan jatkaa muutetun päätöksen 2014/145 ja muutetun asetuksen N:o 269/2014 soveltamista ja pitää hänen nimensä edelleen kyseessä olevissa luetteloissa sellaisten uusien muutettujen perustelujen nojalla, jotka oli annettu kantajan sille esittämien huomautusten johdosta. Neuvosto myös liitti kirjeeseensä julkiset asiaankuuluvat asiakirjat ja kehotti kantajaa ottamaan kantaa näihin uusiin perusteluihin viimeistään 26.2.2015.

17

Neuvosto jatkoi 13.3.2015 antamalla päätöksen (YUTP) 2015/432 päätöksen 2014/145 muuttamisesta (EUVL 2015, L 70, s. 47) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/427 asetuksen N:o 269/2014 täytäntöön panemisesta (EUVL 2015, L 70, s. 1) (jäljempänä vuoden 2015 maaliskuun toimet) vuoden 2014 heinäkuun toimissa määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamista 15.9.2015 saakka ja muutti kyseessä olevia luetteloita.

18

Kyseisten muutosten johdosta kantajan nimi pysytettiin kyseessä olevissa luetteloissa seuraavin perusteluin (jäljempänä toiset perustelut):

”Presidentti Putinin pitkäaikainen tuttava ja entinen judoharjoituskumppani.

Luonut omaisuutensa presidentti Putinin toimikaudella. Hänen taloudellinen menestymisensä johtuu häntä tukeneiden keskeisten päätöksentekijöiden vaikutuksesta, varsinkin julkisten hankintasopimusten tekemisessä.

Hän on hyötynyt tiiviistä henkilökohtaisista suhteistaan Venäjän päätöksentekijöihin, kun Venäjän valtio tai valtionyhtiöt myönsivät hänelle tärkeitä sopimuksia. Hänen yhtiöilleen myönnettiin esimerkiksi useita erittäin tuottoisia sopimuksia Sotšin olympialaisten valmistelun yhteydessä.

Myös Stroigazmontaž-yhtiön omistaja. Kyseinen yhtiö on saanut valtiolta sopimuksen sillan rakentamisesta Venäjältä laittomasti liitettyyn Krimin autonomiseen tasavaltaan, mikä on lujittanut alueen yhdentämistä Venäjän federaatioon ja näin ollen heikentänyt edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta.

Prosveštšenije-kustantamon hallituksen puheenjohtaja. Kustantamo toteutti 'Venäjän lapsille: osoite Krim' ‑hankkeen. Se on PR-kampanja, jonka tarkoituksena oli saada krimiläiset lapset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat nyt Venäjällä asuvia Venäjän kansalaisia, ja tukemaan siten Venäjän hallituksen politiikkaa Krimin liittämiseksi Venäjään.”

19

Neuvosto julkaisi 14.3.2015 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, joista säädetään päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/432, ja asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella 2015/427 (EUVL 2015, C 88, s. 3). Kyseinen ilmoitus on sisällöltään samanlainen kuin edellä 10 ja 11 kohdassa mainittu ilmoitus.

20

Neuvosto julkaisi samana päivänä toisen ilmoituksen rekisteröidyille, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, joista säädetään asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella 2015/427 (EUVL 2015, C 88, s. 4), ja se ilmoitti kyseisellä ilmoituksella mainituille henkilöille heitä koskevien henkilötietojen käsittelyä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja tavoitteista sekä mahdollisuudesta, jonka mukaan he voivat saattaa asian Euroopan tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1) mukaisesti.

21

Vuoden 2015 maaliskuun toimet toimitettiin kantajaa nyt käsiteltävän asian yhteydessä edustaville asianajajille 16.3.2015 päivätyllä neuvoston kirjeellä.

22

Neuvosto jatkoi 14.9.2015 päätöksen 2014/145 muuttamisesta annetulla päätöksellä (YUTP) 2015/1524 (EUVL 2015, L 239, s. 157) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1514 (EUVL 2015, L 239, s. 30) (jäljempänä vuoden 2015 syyskuun toimet) kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden soveltamista 15.3.2016 saakka ilman, että kantajaa koskevia perusteluja olisi muutettu.

23

Vuoden 2015 syyskuun toimet toimitettiin kantajaa nyt käsiteltävän asian yhteydessä edustaville asianajajille 15.9.2015 päivätyllä neuvoston kirjeellä.

24

Neuvosto julkaisi tuona samana päivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä kaksi ilmoitusta, jotka ovat pääosin täysin samanlaisia kuin edellä 19 ja 20 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset.

25

Neuvosto jatkoi 10.3.2016 päätöksen 2014/145 muuttamisesta annetulla päätöksellä (YUTP) 2016/359 (EUVL 2016, L 67, s. 37) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/353 (EUVL 2016, L 67, s. 1) (jäljempänä vuoden 2016 maaliskuun toimet) kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden soveltamista 15.9.2016 saakka ilman, että kantajaa koskevia perusteluja olisi muutettu.

26

Vuoden 2016 maaliskuun toimet toimitettiin kantajaa nyt käsiteltävän asian yhteydessä edustaville asianajajille 14.3.2016 päivätyllä neuvoston kirjeellä.

27

Neuvosto julkaisi 12.3.2016 Euroopan unionin virallisessa lehdessä kaksi ilmoitusta, jotka ovat pääosin täysin samanlaisia kuin edellä 19 ja 20 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset.

28

Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.10.2014 jättämällään kannekirjelmällä nyt käsiteltävän kanteen, jossa vaaditaan vuoden 2014 heinäkuun toimien kumoamista häntä koskevilta osin. Tämä kanne merkittiin rekisteriin numerolla T-720/14.

29

Neuvosto vetosi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.12.2014 toimitetussa vastinekirjelmässä siihen, ettei nyt käsiteltävää kannetta voida ottaa tutkittavaksi vireilläolovaikutuksen vuoksi, koska kyseinen kanne on kaikilta osin samanlainen kuin eräs toinen, numerolla T-717/14 rekisteröity kanne, jonka kantaja on nostanut samana päivänä, jona nyt käsiteltävä kanne on toimitettu.

30

Asian käsittelyn kirjallinen vaihe päätettiin 14.4.2015.

31

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.5.2015 toimittamallaan kirjelmällä, että hän voisi mukauttaa kannetta siten, että siinä vaaditaan myös vuoden 2015 maaliskuun toimien kumoamista häntä koskevilta osin.

32

Neuvosto esitti huomautuksensa tuosta pyynnöstä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.7.2015 toimittamallaan asiakirjalla. Se väitti tässä yhteydessä, että mainittu kirjelmä oli osittain jätettävä tutkimatta, koska eräitä kanteessa vuoden 2014 heinäkuun toimien osalta esitettyjä kanneperusteita ja väitteitä ei voitu muuttaa koskemaan vaatimusta vuoden 2015 maaliskuun toimien kumoamisesta.

33

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.11.2015 toimittamallaan kirjelmällä, että hän voisi mukauttaa kannetta siten, että siinä vaaditaan myös vuoden 2015 syyskuun toimien kumoamista häntä koskevilta osin.

34

Neuvosto esitti huomautuksensa tuosta pyynnöstä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.12.2015 toimittamallaan asiakirjalla. Se esitti tässä yhteydessä saman edellä 32 kohdassa esitetyn oikeudenkäyntiväitteen.

35

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.3.2016 toimittamallaan kirjelmällä, että hän voisi mukauttaa kannetta siten, että siinä vaaditaan myös vuoden 2016 maaliskuun toimien kumoamista häntä koskevilta osin.

36

Neuvosto esitti huomautuksensa tuosta pyynnöstä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.5.2016 toimittamallaan asiakirjalla.

37

Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja kehotti neuvostoa lausumaan kirjallisesti yhteen kysymykseen ja esittämään sille erään asiakirjan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan mukaisina prosessinjohtotoimina.

38

Neuvosto noudatti näitä toimia asetetun määräajan kuluessa.

39

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 29.6.2016 pidetyssä istunnossa.

40

Neuvosto peruutti tässä yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan vastauksessa vireilläolovaikutukseen perustuvan oikeudenkäyntiväitteensä etenkin siitä syystä, että asia T-717/14 oli poistettu rekisteristä unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtajan 14.11.2014 antamalla määräyksellä sen jälkeen, kun kantaja oli peruuttanut kanteensa, ja kantajan vetoaman oikeuskäytännön (ks. tuomio 9.6.2011, Comitato Venezia vuole vivere ym. v. komissio, C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, EU:C:2011:368, 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) johdosta.

41

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

42

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

43

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen, jotka perustuvat ensimmäiseksi perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen, toiseksi ilmeisiin arviointivirheisiin, kolmanneksi henkilötietojen suojaa koskevan periaatteen loukkaamiseen, neljänneksi puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen sekä viidenneksi kantajan perusoikeuksien, mukaan lukien omaisuudensuoja, yksityiselämän kunnioitusta koskeva oikeus ja elinkeinovapaus, loukkaamiseen ilman perustelua tai suhteellisuusperiaatteen vastaisesti.

44

Aluksi on otettava kantaa vuoden 2014 heinäkuun toimien kumoamista koskevaan vaatimukseen ja tämän jälkeen kantajan muihin vaatimuksiin.

45

Kantaja väittää, että hänen nimensä sisällyttämistä vuoden 2014 heinäkuussa toteutettujen toimien liitteenä oleviin luetteloihin koskevat perustelut ovat epämääräiset eikä niitä ole esitetty yksityiskohtaisesti. Hän ei näin voi ymmärtää, mikä on se kriteeri, jonka nojalla kyseisestä sisällyttämisestä on päätetty. Neuvosto ei etenkään ole täsmentänyt, onko kantajaa pidetty henkilönä, joka on vastuussa sellaisista toimista tai politiikoista, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä, henkilönä, joka on lähellä kyseiseen ryhmään kuuluvia henkilöitä, vai henkilönä, joka antaa aktiivisesti aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyvät niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Itä-Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Neuvosto ei ole myöskään ilmoittanut, ketkä päättäjät ovat kyseessä, eikä miten kyseiset päättäjät olisivat hyödyttäneet kantajaa.

46

Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

47

On huomautettava, että asianomaiselle vastaisen toimen perustelemista koskevan velvollisuuden, sellaisena kuin siitä määrätään SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa Euroopan unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus tutkia kyseisen toimen laillisuus. Näin muotoiltu perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden olennainen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä. Perustelut on näin ollen lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin tälle vastainen toimi, eikä niiden puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Neuvostolla on siis velvollisuus saattaa sen henkilön tai yhteisön, jota rajoittavat toimenpiteet koskevat, tietoon ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kyseiset toimenpiteet on toteutettava, elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt estä tiettyjen seikkojen ilmoittamista. Neuvosto on siten velvollinen ilmoittamaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin asianomaisten toimenpiteiden laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset, joiden vuoksi se on ne toteuttanut (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Perusteluvelvollisuus määräytyy lisäksi kyseessä olevan toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on annettu. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Erityisesti on todettava, että asianomaiselle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Käsiteltävässä tapauksessa kantajan osalta vuoden 2014 heinäkuun toimissa vahvistetut perustelut on esitetty edellä 9 kohdassa.

51

On huomautettava, että vaikka ensimmäisissä perusteluissa ei täsmennetä nimenomaisesti, mitkä ovat sovellettavista kriteereistä ne kriteerit, joihin neuvosto on nojautunut sisällyttääkseen kantajan nimen kyseessä oleviin luetteloihin, kyseisiä perusteluja luettaessa ilmenee riittävän selkeästi, että neuvosto on soveltanut kriteereitä, jotka koskevat:

52

Ensimmäisen merkityksellisen kriteerin osalta on näet todettava, että – kuten neuvosto perustellusti väittää – ensimmäisten perustelujen kolmannessa kohdassa sovelletaan kyseistä kriteeriä, koska siinä viitataan kantajalla väitetysti olleeseen rooliin Giprotransmost-yhtiössä, jonka on katsottu saaneen hankintasopimuksen toteutettavuustutkimuksen tekemiseksi sillan rakentamisesta Venäjän ja laittomasti liitetyn Krimin välille, ja siinä täsmennetään, että kyseisen sillan rakentaminen on lujittanut Krimin yhdentämistä Venäjän federaatioon.

53

Ensimmäisten perustelujen kyseisen osan perusteella voidaan siis ymmärtää, että yksi niistä syistä, joiden vuoksi kantajan nimi on otettu kyseessä oleviin luetteloihin, perustuu siihen, että neuvosto katsoi, että kantaja kuului sillä Giprotransmost-yhtiössä väitetysti olleen osakkeenomistajan roolin vuoksi henkilöihin, jotka tukevat aktiivisesti tai panevat täytäntöön sellaisia toimia tai politiikkoja, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä.

54

Neuvostoa mukaillen on myös huomautettava, että ensimmäisten perustelujen kolmannessa kohdassa esitetään täsmälliset ja konkreettiset syyt kantajan nimen sisällyttämiselle luetteloon, koska siinä mainitaan nimenomainen yritys ja viitataan nimenomaiseen hankintasopimukseen, joka koskee hanketta, jonka oletetaan lujittavan omalta osaltaan Krimin yhdentämistä Venäjän federaatioon, mikä heikentää siten Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä.

55

Toisen merkityksellisen kriteerin osalta ensimmäisten perustelujen kahdesta ensimmäisestä kohdasta seuraa, että neuvosto katsoi, että kantaja on hyötynyt henkilökohtaisista suhteistaan presidentti Putiniin, koska hän on voinut saada Putinin presidenttikauden aikana tärkeitä sopimuksia Venäjän valtiolta ja venäläisiltä valtionyhtiöiltä erityisesti Sotšin (Venäjä) olympialaisten valmistelun yhteydessä.

56

Vaikka on totta, että ensimmäisten perustelujen tässä osassa ei todeta, keitä asianomaiset päättäjät ovat, ja siinä mainitaan vain esimerkkinä olympialaisia koskevat sopimukset, presidentti Putiniin tehdyn nimenomaisen viittauksen ja edellä mainitun esimerkin perusteella voidaan katsoa, että neuvosto on esittänyt riittävästi tarkennuksia.

57

Koska kantaja on siis voinut ensimmäisiä perusteluja luettaessa ymmärtää ne syyt, joiden vuoksi hänen nimensä on sisällytetty kyseessä oleviin luetteloihin, ja koska unionin yleinen tuomioistuin voi valvoa kyseisten perustelujen paikkansapitävyyden, on pääteltävä, että neuvosto on täyttänyt SEUT 296 artiklassa määrätyn velvollisuuden.

58

Kysymys siitä, pitävätkö mainitut perustelut paikkansa, ei kuulu nyt käsiteltävän kanneperusteen vaan toisen kanneperusteen arvioinnin piiriin. Tässä yhteydessä on muistettava, että toimen perustelemista koskeva velvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. Toimen perusteluissa ilmaistaan näet virallisesti toimen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat kyseisen toimen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä siltä osin kuin on kyse vuoden 2014 heinäkuun toimista.

60

Kantaja väittää, että neuvosto on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä katsoessaan, että riittävä tosiseikasto oikeutti kantajan nimen merkitsemisen kyseessä oleviin luetteloihin ensimmäisen ja toisen merkityksellisen kriteerin nojalla. Hän huomauttaa tässä yhteydessä, että juuri neuvostolla on todistustaakka ja että neuvosto ei voi nojautua oletuksiin.

61

Kantaja väittää ensimmäisestä merkityksellisestä kriteeristä, että neuvosto ei ole osoittanut ennen vuoden 2014 heinäkuun toimia, että hän oli Giprotransmostin osakas tai enemmistöosakas. Kyseistä kriteeriä ei siis voida soveltaa häneen.

62

Kantaja toteaa toisesta merkityksellisestä kriteeristä, ettei ole millään tavalla osoitettu, että hän on lähellä niitä venäläisiä päättäjiä, jotka ovat vastuussa Ukrainan tilanteesta ja Krimin ja Sevastopolin liittämisestä ja joihin itseensä ei myöskään ole kohdistettu kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä. Neuvoston viittaukset hänen suhteisiinsa presidentti Putiniin, hänen omaisuuteensa ja hänen väitetysti saamiinsa hankintasopimuksiin eivät ole merkityksellisiä, koska ei ole osoitettu, että kyseiset seikat liittyvät noiden rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen taustalla oleviin tapahtumiin.

63

Kantaja korostaa erityisesti sitä, että sopimukset, joihin vuoden 2014 heinäkuun toimissa viitataan, ja etenkin sopimukset, jotka koskevat Sotšin olympialaisten valmistelua, on tehty useita vuosia ennen kuin kyseiset tapahtumat sattuivat, joten yritysten, joiden kanssa nuo sopimukset on tehty, ja niiden osakkaiden olisi ollut mahdotonta ennakoida, että kyseisten sopimusten tekeminen voisi johtaa siihen, että niihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä vastauksena tilanteeseen, jolla ei ole mitään tekemistä mainittujen sopimusten kanssa. Tällainen tulos on ristiriidassa etenkin oikeusvarmuuden periaatteen kanssa.

64

Neuvosto huomauttaa, että ensimmäisissä perusteluissa nojaudutaan julkisesta lähteestä saatuihin tietoihin, jotka neuvostolla oli käytössään jo vuoden 2014 heinäkuun toimien toteuttamisajankohtana.

65

Neuvosto huomauttaa ensimmäisestä merkityksellisestä kriteeristä, että julkisten lähteiden avulla voidaan osoittaa, että vaikka kantaja ei olekaan suoraan Giprotransmostin osakas, hän käyttää siinä kuitenkin määräysvaltaa tosiasiallisesti omistamansa OAO Volgomost ‑yhtiön kautta. Kun otetaan huomioon nämä julkisista lähteistä saadut tiedot, kantaja ei voi vain kieltää asemaansa Volgomostin tosiasiallisena omistajana.

66

Neuvosto väittää toisesta merkityksellisestä kriteeristä, ettei kyseinen kriteeri edellytä, että nimetyt henkilöt saavat henkilökohtaista etua Ukrainan tilanteesta ja Krimin tai Sevastopolin liittämisestä. On näet riittävää, että he hyötyvät näistä tapahtumista vastuussa olevista päättäjistä. Neuvoston mukaan on niin, että jos asia olisi toisin, tämä jälkimmäinen kriteeri sulautuisi ensimmäiseen kriteeriin.

67

Venäjällä vallitsevan poliittisen ja taloudellisen tilanteen nojalla voidaan lisäksi katsoa, että kantajan taloudellinen menestyminen, joka perustuu etenkin lukuisten julkisten hankintasopimusten saamiseen, josta kantaja ei kiellä hyötyneensä, osoittaa, että kantaja on saanut etua siitä järjestelmästä ja niistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Ukrainan tilanteesta ja Krimin ja Sevastopolin liittämisestä. Kyseisiin päättäjiin kuuluu tietysti presidentti Putin, jota kantaja ei kiellä tunteneensa jo pitkään, ja muita korkeita venäläisiä virkamiehiä. Tältä osin se, että presidentti Putin ja kyseiset korkeat virkamiehet eivät itse ole olleet rajoittavien toimenpiteiden kohteena, ei vaikuta tällaisten toimenpiteiden toteuttamisen perusteltavuuteen kantajan osalta.

68

Neuvosto väittää kantajan väitteestä, joka koskee oikeusvarmuuden puuttumista, ettei tällä kysymyksellä ole merkitystä. Ratkaisevana seikkana on pidettävä sitä, että vuoden 2014 heinäkuun toimissa mainittuja sopimuksia, jotka ovat olleet hyvin tuottoisia kantajalle, ei olisi voitu tehdä ilman Venäjän hallituksen korkeiden virkamiesten lupaa. Kyseiset virkamiehet ovat kuitenkin vastuussa Ukrainan tilanteesta ja Krimin ja Sevastopolin liittämisestä joko yleisen vastuunsa vuoksi tai niiden tuossa yhteydessä tekemien nimenomaisten päätösten vuoksi. Kantajan saamien etujen ja näiden tapahtumien välillä ei tarvitse olla mitään ajallista yhteyttä.

69

Neuvoston mukaan myös Giprotransmostin saama julkinen hankintasopimus on lisäksi toinen esimerkki sopimuksista, joihin neuvosto on nojautunut soveltaessaan kantajaan toista merkityksellistä kriteeriä.

70

On palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan sellaisten yleisten sääntöjen osalta, joilla määritellään rajoittavia toimenpiteitä koskevat yksityiskohdat, neuvostolla on laaja harkintavalta siltä osin, mitä seikkoja se ottaa huomioon määrätessään taloudellisia ja varoihin kohdistuvia seuraamuksia SEUT 215 artiklan perusteella EU-sopimuksen V osaston 2 luvun, erityisesti SEU 29 artiklan, nojalla tehdyn päätöksen mukaisesti. Koska unionin tuomioistuimet eivät voi korvata neuvoston arviointia, joka koskee sellaisia todisteita, tosiseikkoja ja olosuhteita, joiden vuoksi tällaisia toimenpiteitä on perusteltua toteuttaa, omalla arvioinnillaan, kyseisten tuomioistuimien harjoittama valvonta kohdistuu ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämä rajoitettu valvonta koskee erityisesti sellaisten tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien näkökohtien arviointia, joihin tällaiset toimenpiteet perustuvat (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 127 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Vaikka neuvostolla on siis laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottamisessa huomioon otettavien yleisten kriteerien osalta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää kuitenkin, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai säilyttää se siellä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että tällainen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, riittävän tarkkaa ja konkreettista näyttöä (tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 41 ja 45 kohta sekä tuomio 26.10.2015, Portnov v. neuvosto, T-290/14, EU:T:2015:806, 38 kohta).

72

Lisäksi juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 121 kohta ja tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto,T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 128 kohta).

73

Käsiteltävässä tapauksessa kantajan nimi on sisällytetty kyseessä oleviin luetteloihin ensimmäisen ja toisen merkityksellisen kriteerin nojalla.

74

Ensimmäisestä merkityksellisestä kriteeristä on huomautettava, että se edellyttää, että kyseessä olevan henkilön tai yhteisön toiminnot tai toimet sekä kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen taustalla oleva Ukrainassa vallitseva tilanne liittyvät suoraan tai välillisesti toisiinsa. Kyseisten henkilöiden tai yhteisöjen on toisin sanoen katsottava olevan käyttäytymisensä vuoksi vastuussa toimista tai politiikoista, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä.

75

Kantajan osalta vahvistetussa perusteessa, joka liittyy ensimmäiseen merkitykselliseen kriteeriin, oli kyse siitä, että hänen katsottiin olevan Giprotransmostin, jonka tehtäväksi on annettu toteutettavuustutkimuksen tekeminen sillan rakentamisesta Venäjän ja Krimin välille, tärkeä osakas tai jopa enemmistöosakas. Neuvoston mukaan jo kyseisen sopimuksen myöntämisen perusteella voidaan päätellä, että kantaja tukee tai panee täytäntöön sellaisia toimia tai politiikkoja, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä tai Ukrainan vakautta tai turvallisuutta.

76

Kantaja puolestaan väittää, ettei hän ole Giprotransmostin, johon sillä ei ole mitään sidosta, osakas eikä varsinkaan sen enemmistöosakas.

77

On huomautettava, ettei neuvosto edes yritä osoittaa, että sillä oli näyttöä, jonka nojalla voitiin osoittaa, että kantaja oli itse Giprotransmostin osakas tai enemmistöosakas, kuten ensimmäisissä perusteluissa on todettu.

78

Neuvosto on niiden kantajan kiistämisten johdosta, jotka sisältyvät hänen edellä 12 kohdassa mainittuihin kirjeisiinsä ja jotka koskevat hänen asemaansa Giprotransmostin osakkaana, hyväksynyt erilaisen selityksen, jossa väitettiin, että kantaja käytti mainitussa yhtiössä määräysvaltaa sen emoyhtiön Volgomostin, jonka hänen katsottiin ”omistavan tosiasiallisesti”, kautta, kuten siitä neuvoston lainaamasta lehdistöartikkelista seuraa, jossa todetaan seuraavaa:

”Interfaxin selonteon mukaan OAO Giprotransmostin enemmistöosakkaana on OOO MIK, joka on kokonaan OAO Volgomostin omistama. Viisi seuraavaa kyproslaista yhtiötä omistaa puolestaan enemmistön OAO Volgomostista. Tevaryso Trading Limited (19,91 %), Eltores Investments Ltd (19,91 %), Chrysanthemum Services Limited (19,69 %), Sormenia Investments Ltd (19,63 %) ja E.C.C.P. Investments Limited (14,57 %). Yrittäjä Arkadi Rotenberg mainitaan lehdistössä Volgomostin tosiasiallisena omistajana. Kommersant-sanomalehden tietojen mukaan hän on Volgomostin tosiasiallinen omistaja.”

79

Ensimmäiseksi on huomautettava, että kyseisessä artikkelissa vain viitataan muihin artikkeleihin, joita ei ole täsmennetty mitenkään ja joista väitetysti ilmenee, että kantaja on Volgomostin tosiasiallinen omistaja.

80

Tällaisen epäsuoran näytön perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että neuvosto on täyttänyt sille oikeuskäytännön mukaan kuuluvan todistustaakan (ks. edellä 72 kohta).

81

Toiseksi on huomautettava, että neuvosto väitti edellä 14 kohdassa mainitussa 19.12.2014 päivätyssä kirjeessä haluavansa muuttaa ensimmäisten perustelujen Giprotransmostia koskevaa osaa seuraavasti:

”[Kantaja] omistaa tosiasiallisesti Volgomost-yhtiön, joka käyttää puolestaan MIK-yhtiön kautta määräysvaltaa Giprotransmost-yhtiössä. Giprotransmost on saanut hankintasopimuksen Venäjän valtionyhtiöltä tehdäkseen toteutettavuustutkimuksen sillan rakentamisesta Venäjältä laittomasti liitettyyn Krimin autonomiseen tasavaltaan, mikä on lujittanut alueen yhdentämistä Venäjän federaatioon ja näin ollen heikentänyt edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta.”

82

Kantaja on edellä 15 kohdassa mainitussa 14.1.2015 päivätyssä kirjeessään kiistänyt sen, että kyseinen muutos on paikkansapitävä ja riittävin todistein tuettu. Hän väitti, ettei hänellä ollut sidosta Volgomostiin ja että lehdistöartikkeleissa, joihin neuvosto nojautui, viitattiin vain tätä koskeviin huhuihin.

83

Neuvosto on näiden vastalauseiden johdosta vahvistanut edellä 16 kohdassa mainitussa 13.2.2015 päivätyssä kirjeessään uudet perustelut, joissa ei viitata kantajan rooliin Volgomostissa tai Giprotransmostissa vaan eräässä toisessa yhtiössä eli Stroygazmontazhissa. Juuri kyseiset perustelut on lopulta otettu huomioon vuoden 2015 maaliskuun toimista alkaen (ks. edellä 18 kohta).

84

Tämän perusteella neuvoston käyttäytyminen itsessään vahvistaa, ettei sillä ollut riittäviä todisteita siitä, että kantaja käytti määräysvaltaa Giprotransmostissa vuoden 2014 heinäkuun toimia toteutettaessa. Tältä osin on tosin huomattava, että – kuten neuvosto on istunnossa huomauttanut – ensimmäiset ja toiset perustelut eivät ole keskenään ristiriidassa, vaikka niissä viitataankin kahteen eri yhtiöön. Giprotransmostin tehtäväksi oli näet annettu toteutettavuustutkimuksen tekeminen kyseessä olevan sillan rakentamisesta, kun taas Stroygazmontazh oli vastuussa sen rakentamisesta. On kuitenkin todettava, ettei neuvoston kyseisen huomautuksen perusteella voida millään tavalla osoittaa, että kantaja käytti määräysvaltaa Giprotransmostissa.

85

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa väitteellä, jonka neuvosto perustaa siihen, ettei kantaja ole asiaa T-717/14 koskevassa kanteessa (ks. edellä 29 kohta) kiistänyt sillä Giprotransmostissa olleen roolin, sellaisena kuin se on todettu vuoden 2014 heinäkuun toimissa, paikkansapitävyyttä vaan se on vain vedonnut siihen, ettei kyseisellä roolilla ollut merkitystä. Tarvitsematta ottaa kantaa mainittuun kanteeseen, joka ei kuulu nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon, sisältyvien kantajan lausumien täsmälliseen ulottuvuuteen, on selvää, ettei neuvostolla ollut kyseistä asiakirjaa silloin, kun se toteutti vuoden 2014 heinäkuun toimet.

86

Näin ollen on hyväksyttävä ne kantajan väitteet, joilla pyritään riitauttamaan hänen osaltaan vuoden 2014 heinäkuun toimissa esitettyjen perustelujen paikkansapitävyys ensimmäisen merkityksellisen kriteerin osalta.

87

Toisesta merkityksellisestä perusteesta on huomautettava, ettei siinä edellytetä, että kyseessä olevat henkilöt tai yhteisöt hyötyvät henkilökohtaisesti Krimin liittämisestä tai Itä-Ukrainan vakauden horjuttamisesta. On riittävää – kuten neuvosto huomauttaa –, että ne hyötyvät jostakin niistä ”venäläisistä päättäjistä”, jotka ovat vastuussa näistä tapahtumista, tarvitsematta osoittaa, että hyöty, jonka nimetyt henkilöt saavat, ja Krimin liittäminen tai Itä-Ukrainan vakauden horjuttaminen liittyvät toisiinsa.

88

Jos näet kyseisen kriteerin soveltamiseksi olisi osoitettava, että tällainen yhteys on olemassa, mainittu kriteeri menettäisi merkityksensä ensimmäiseen merkitykselliseen kriteeriin nähden, joka edellyttää, että nimettyjen henkilöiden toteuttamien toimintojen ja sen tilanteen välillä, johon Ukrainassa on jouduttu, välillä on yhteys.

89

Neuvosto on katsonut nyt käsiteltävässä asiassa joka tapauksessa virheellisesti, että se saattoi soveltaa kantajaan toista merkityksellistä kriteeriä.

90

Tältä osin on ensimmäiseksi huomattava, että ensimmäisiä perusteluja luettaessa voidaan yksilöidä yksinomaan presidentti Putin sellaisena venäläisenä päättäjänä, josta kantajan oletetaan hyötyneen. Viittaus ”venäläisiin päättäjiin” ilman muita täsmennyksiä on liian epämääräinen väite, joka ei riitä oikeuttamaan kantajan merkitsemistä kyseessä oleviin luetteloihin (ks. analogisesti tuomio 12.3.2014, Al Assad v. neuvosto, T-202/12, EU:T:2014:113, 95 kohta).

91

Toiseksi on niin, että – toisin kuin neuvosto väittää – toisen merkityksellisen kriteerin soveltamiseksi on tarpeen, että kyseessä olevien henkilöiden saaman hyödyn taustalla olevat venäläiset päättäjät olivat jo ainakin aloittaneet valmistelemaan Krimin liittämistä ja Itä-Ukrainan vakauden horjuttamista. Vasta kun kyseinen edellytys on täyttynyt, on katsottava, etteivät mainitun hyödyn saajat voi sivuuttaa kyseisten päättäjien osallistumista tuohon valmisteluun ja että ne voivat odottaa, että niiden varoihin, jotka on saatu ainakin osittain mainitun hyödyn ansiosta, voidaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä sen estämiseksi, että ne voisivat tukea kyseessä olevia päättäjiä.

92

Jos toista merkityksellistä kriteeriä voitaisiin sitä vastoin soveltaa myös silloin, kun edellä mainittu edellytys ei ole täyttynyt, oikeusvarmuuden periaatetta loukattaisiin, kuten kantaja väittää. Tältä osin on huomautettava, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet ovat vastaus Venäjän viranomaisten erityisesti Ukrainan osalta omaksumiin politiikkoihin ja toimintoihin eikä kyseisten viranomaisten käyttäytymiseen yleisellä tasolla. Mainitut politiikat ja toiminnot on pantu täytäntöön vuoden 2014 helmikuun lopusta lukien.

93

Käsiteltävässä tapauksessa neuvosto myöntää, että ne sopimukset Venäjän valtion tai venäläisten valtionyhtiöiden kanssa, joista kantaja on väitetysti hyötynyt neuvoston esittämien lehtiartikkelien mukaan, koskevat sitä ajanjaksoa aikaisempaa ajanjaksoa, jolloin venäläiset päättäjät ja erityisesti presidentti Putin, alkoivat uhata Ukrainaa. Kyseiset sopimukset koskevat muun muassa vuoden 2014 talvella pidettyjen Sotšin olympialaisten valmistelua.

94

Olettaen, että voidaan katsoa, että Venäjän tilanne on sellainen, että kantajan harjoittamia taloudellisia toimintoja laajuudeltaan vastaavat toiminnot eivät ole mahdollisia ilman mainitun maan presidentin tukea, kuten tilanne on oikeuskäytännön mukaan Valko-Venäjällä (tuomio 12.5.2015, Ternavsky v. neuvosto, T-163/12, ei julkaistu, EU:T:2015:271, 121 kohta), neuvosto ei ole käsiteltävässä tapauksessa osoittanut, että Putin on suosinut kantajaa silloin, kun hän aloitti Ukrainaa koskevat toimensa, joihin kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä on tarkoitus vastata. Tältä osin on täsmennettävä, että – kuten edellä 74–85 kohdasta seuraa ensimmäisen merkityksellisen kriteerin osalta – neuvosto ei ole osoittanut, että kantajan ja Giprotransmostin välillä on yhteys, joten se ei – toisin kuin se väittää – voi vedota kyseisen yhtiön saamaan sopimukseen esimerkkinä kantajan saamasta hyödystä.

95

Tämän perusteella nyt käsiteltävä kanneperuste on hyväksyttävä siltä osin kuin se koskee vuoden 2014 heinäkuun toimia ja viimeksi mainitut toimet on kumottava tarvitsematta tutkia kantajan muita tässä yhteydessä esittämiä väitteitä tai sen muita kanneperusteita.

96

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.5. ja 2.11.2015 sekä 24.3.2016 toimittamillaan asiakirjoilla, että hän voisi mukauttaa kannetta siten, että siinä vaaditaan myös riidanalaisten toimien kumoamista häntä koskevilta osin.

97

Kun kantaja on mukauttanut kannetta siten, että se koskee myös vuoden 2015 maaliskuun toimia, hän on pysyttänyt ne viisi kanneperustetta, joihin hän on vedonnut vuoden 2014 heinäkuun toimien osalta, samalla kun hän on esittänyt lisäväitteitä, jotka perustuvat etenkin siihen, että neuvosto on tällä välin vahvistanut hänen osaltaan osittain erilaisia perusteita.

98

Koska vuoden 2015 syyskuun ja vuoden 2016 maaliskuun toimilla vain jatketaan kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden soveltamista muuttamatta toisia perusteluja kantajan osalta, kantaja ei ole esittänyt kanteen mukauttamista koskevassa toisessa ja kolmannessa pyynnössään uusia väitteitä vaan hän on vain pysyttänyt aikaisemmin esittämänsä väitteet.

99

Neuvosto ei vastusta kyseisten pyyntöjen tutkittavaksi ottamista sinällään vaan väittää, että eräitä kanteessa vuoden 2014 heinäkuun toimien osalta esitettyjä kanneperusteita tai väitteitä ei voida soveltaa muihin riidanalaisiin toimiin.

100

Kantaja väittää, että muissa riidanalaisissa toimissa laiminlyödään vuoden 2014 heinäkuun toimien tapaan perusteluvelvollisuus häntä koskevilta osin. Kantaja ei erityisesti voi ymmärtää, mitkä ovat ne kriteerit, joita neuvosto on soveltanut oikeuttaakseen sen, että hänen nimensä säilytetään kyseessä olevissa luetteloissa, eikä sitä, miltä osin häntä on suosittu ja kuka häntä on suosinut.

101

Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

102

Neuvoston kantajan osalta omaksumat toiset perustelut on esitetty edellä 18 kohdassa.

103

On huomautettava, että kyseisten perustelujen kolme ensimmäistä kohtaa vastaavat pääosin ensimmäisten perustelujen kahta ensimmäistä kohtaa, joten edellä 55–57 kohdassa esitettyjä seikkoja voidaan soveltaa analogisesti kantajan näiden kohtien osalta esittämien väitteiden hylkäämiseksi.

104

Toisten perustelujen neljännessä ja viidennessä kohdassa yksilöidään sinänsä erityisemmät ja konkreettisemmat seikat, jotka koskevat niitä tehtäviä, joita kantaja on hoitanut Stroygazmontazh-yhtiössä ja Prosvescheniye-kustantamossa.

105

Ottamatta kantaa näiden kahden viimeisen kohdan oikeellisuuteen, on korostettava, että niissä määritellään täsmällisesti kantajan rooli Stroygazmontazhin omistajana ja Prosvescheniyen hallituksen puheenjohtajana. Näiden kummankin yhtiön osalta on lisäksi todettu, että ne harjoittavat toimintoja, jotka voidaan liittää helposti ensimmäiseen merkitykselliseen kriteeriin.

106

Stroygazmontazhin osalta kyse on siitä, että Stroygazmontazh on saanut valtiolta sopimuksen sillan rakentamisesta Venäjältä Krimin autonomiseen tasavaltaan, mikä on lujittanut alueen yhdentämistä Venäjän federaatioon.

107

Prosvescheniyen osalta kyse on ”Venäjän lapsille: osoite Krim” ‑hankkeen toteuttamisesta: kyseinen hanke on PR-kampanja, jonka tarkoituksena oli saada krimiläiset lapset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat nyt Venäjällä asuvia Venäjän kansalaisia, ja tukemaan siten Venäjän hallituksen politiikkaa Krimin liittämiseksi Venäjään.

108

Tällaisten perustelujen nojalla voidaan ymmärtää, että kantaja on – kun otetaan huomioon sen rooli kummassakin näissä yhtiöissä – vastuussa näiden yhtiöiden toimista, joiden neuvosto katsoo kuuluvan ensimmäisessä merkityksellisessä kriteerissä tarkoitettuihin toimiin eli toimiin, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä tai Ukrainan vakautta tai turvallisuutta.

109

Tämän perusteella kantaja on muiden riidanalaisten toimien perusteluja luettaessa voinut ymmärtää, että hänen nimensä pidettiin edelleen kyseessä olevissa luetteloissa hänellä edellä mainituissa yhtiöissä olevien tehtävien ja kyseisten yhtiöiden toimintojen vuoksi, mikä saa vahvistuksen siitä, että hän riitauttaa toisen kanneperusteensa yhteydessä nimenomaisesti neuvoston tältä osin noudattaman päättelyn oikeellisuuden. Koska neuvoston valinnan syyt on lisäksi selvästi ilmoitettu näissä toimissa, unionin yleinen tuomioistuin voi arvioida, ovatko ne perusteltuja.

110

Edellä 58 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön nojalla on pääteltävä, että muiden riidanalaisten toimien perustelut ovat riittävät ja että niiden paikkansapitävyyttä on arvioitava tutkittaessa toista kanneperustetta.

111

Kantaja vetoaa toisten perustelujen sen osan osalta, joka on pääosin jo ensimmäisissä perusteluissa, väitteisiin, joka vastaavat väitteitä, joihin on vedottu kanteessa ja vastauksessa vuoden 2014 heinäkuun toimien osalta (ks. edellä 63 kohta), täsmentämällä samalla, ettei hänen yhtiöitään ole suosittu millään tavalla, ja kiistämällä sen, että neuvosto voisi vedota olettamaan, jonka mukaan Venäjällä menestyneen liikemiehen voitaisiin pelkästään tästä syystä katsoa hyötyneen venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Itä-Ukrainan vakauden horjuttamisesta.

112

Kantaja väittää toisten perustelujen neljännen kohdan osalta, että Stroygazmontazhin omistaminen ei merkitse sitä, että hän on vastuussa sellaisista toimista, jotka vaarantavat Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, tai että hän tukee tällaisia toimia, koska kyseiselle yhtiölle myönnettyä hanketta sillan rakentamiseksi Venäjältä Krimille suunniteltiin jo hyvissä ajoin ennen Krimin liittämistä eivätkä siitä ole päättäneet samat henkilöt, jotka ovat vastuussa kyseisestä liittämisestä.

113

Kantaja kiistää hänellä toisten perustelujen viidennessä kohdassa mainitun Prosveštšenije-kustantamossa olleen roolin osalta, että kyseisen kustantamon toiminnot liittyisivät Krimin yhdentämiseen Venäjään, ja väittää, ettei hänen voida katsoa olevan vastuussa neuvoston mainitseman julkaisun sisällöstä, kun otetaan huomioon etenkin se, että mainittu kustantamo julkaisee tuhansia julkaisuja.

114

Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

115

Alustavasti on korostettava, että toisten perustelujen kolmen ensimmäisen kohdan osalta voidaan soveltaa edellä 87–94 kohdassa esitettyjä seikkoja, joten on pääteltävä, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen päättäessään, että kantajan nimi voitiin mainituissa kohdissa esitettyjen perusteiden nojalla säilyttää kyseessä olevissa luetteloissa toista merkityksellistä kriteeriä soveltaen.

116

On kuitenkin huomautettava, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden ennalta ehkäisevän luonteen perusteella on niin, että jos unionin tuomioistuimet katsovat riidanalaista päätöstä koskevan laillisuusvalvontansa yhteydessä, että ainakin yksi neuvoston kyseessä olevien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön osalta vahvistamista perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisten toimenpiteiden toteuttamisen tai niiden voimassapitämisen oikeuttamiseksi, se, ettei näin olisi muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voi oikeuttaa kyseiset toimenpiteet sisältävien toimien kumoamista (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 12.5.2015, Ternavsky v. neuvosto, T-163/12, ei julkaistu, EU:T:2015:271, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117

On siis tarkastettava, perustuvatko toisten perustelujen neljäs tai viides kohta riittävään näyttöön ja oikeuttavatko ne siis sen, että kantajan nimi on säilytetty kyseessä olevissa luetteloissa ensimmäisen tai toisen merkityksellisen kriteerin nojalla.

118

Muistutettakoon, että toisten perustelujen neljännessä kohdassa todetaan seuraavaa:

”[Kantaja on m]yös Stroigazmontaž-yhtiön omistaja. Kyseinen yhtiö on saanut valtiolta sopimuksen sillan rakentamisesta Venäjältä laittomasti liitettyyn Krimin autonomiseen tasavaltaan, mikä on lujittanut alueen yhdentämistä Venäjän federaatioon ja näin ollen heikentänyt edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta.”

119

Kuten neuvosto korostaa, kantaja ei kiistä kyseisessä kohdassa mainittujen tosiseikkojen paikkansapitävyyttä. Se ei kiellä myöskään sitä, että se on Stroygazmontazhin omistaja ja että kyseinen yhtiö on saanut valtiolta sopimuksen sillan rakentamisesta Venäjältä Krimiin. Neuvoston esittämät todisteet, jotka ovat vuoden 2015 maaliskuun toimien toteuttamista aikaisempia, tukevat joka tapauksessa näitä toteamuksia.

120

Kantaja riitauttaa sitä vastoin toisten perustelujen neljännessä kohdassa olevan päätelmän, jonka mukaan kyseisen sillan rakentaminen lujittaa Krimin yhdentämistä Venäjän federaatioon ja näin ollen heikentää edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta.

121

Tältä osin on huomautettava, että – kuten neuvosto toteaa – Krimille on nykyään mahdotonta päästä suoraan Venäjältä maanteitse, kun taas silta mahdollistaa tämän suoran pääsyn ja helpottaa siis Venäjän ja Krimin välistä vaihtoa paitsi tavaroiden ja palvelujen alalla myös sotilaalliselta kannalta katsoen. Tästä seuraa, että neuvosto saattoi perustellusti katsoa, että kun otetaan huomioon alueella tapahtunut poliittinen ja sotilaallinen kehittyminen, josta olivat osoituksena Venäjän toimet, jotka olivat johtaneet väitetyn kansanäänestyksen järjestämiseen Krimin asemasta, tämän jälkeen siihen, että Venäjä tunnusti kyseisen kansanäänestyksen tulokset, ja siihen, että Krimi liitettiin laittomasti Venäjään, kyseessä olevan sillan rakentamisella lujitettiin Krimin yhdentämistä Venäjään ja heikennettiin edelleen Ukrainan alueellista koskemattomuutta.

122

Näistä Venäjän toteuttamista toimista ilmenevä asiayhteys on merkittävä muutos, jonka johdosta kyseessä olevan sillan rakentaminen saa täysin uutta ulottuvuutta. Sillä kantajan väitteellä, jonka mukaan sillan rakentamista Venäjän ja Krimin välille oli suunniteltu jo aikaisemmin, ei siis ole mitään merkitystä.

123

Tästä seuraa, että toisten perustelujen neljännessä kohdassa on sovellettu asianmukaisesti ensimmäistä merkityksellistä perustetta kantajan osalta.

124

Vaikka edellä 116 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla jo yhden neuvoston vahvistamien perusteiden paikkansapitävyys riittää oikeuttamaan kantajan nimen säilyttämisen kyseessä olevissa luetteloissa, on ylimääräisenä seikkana tutkittava myös ne kantajan väitteet, jotka koskevat toisten perustelujen viidennessä kohdassa esitettyä perustetta.

125

Tämä kohta kuuluu seuraavasti:

”[Kantaja on] Prosveštšenije-kustantamon hallituksen puheenjohtaja. Kustantamo toteutti ”Venäjän lapsille: osoite Krim” ‑hankkeen. Se on PR-kampanja, jonka tarkoituksena oli saada krimiläiset lapset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat nyt Venäjällä asuvia Venäjän kansalaisia, ja tukemaan siten Venäjän hallituksen politiikkaa Krimin liittämiseksi Venäjään.”

126

Kantaja ei kiistä sitä, etteikö hän olisi kyseisen kustantamon hallituksen puheenjohtaja, mutta väittää yhtäältä, ettei kustantamon toimintojen perusteella voida katsoa, että hän tukee Krimin liittämistä Venäjään, ja toisaalta, ettei hänellä ole ollut tältä osin mitään roolia.

127

Ensimmäiseksi on huomautettava, että – kuten neuvosto perustellusti toteaa – kyseisen hankkeen, jonka johdosta on tuotettu yli 2,5 miljoonaa kirjaa, olemassaolo ja sen laajat vaikutukset on näytetty toteen useilla julkisista lähteistä peräisin olevilla asiakirjoilla, jotka on saatu muun muassa Krimin väitetyn hallituksen opetus- ja tiedeministeriön julkisen neuvoston internetsivustolta ja jopa Prosvescheniyen omalta internetsivustolta, sekä kyseiseen kampanjaan osallistuneen PR-yhtiön AGT Communicationsin lausunnolla. Tältä osin on korostettava, että neuvostolla oli kyseiset asiakirjat käytössään ennen vuoden 2015 maaliskuun toimien toteuttamista, mikä ilmenee 19.12.2014 päivätystä kirjeestä (ks. edellä 14 kohta).

128

Kyseessä oleva hanke, kuten sen otsikkokin (”Venäjän lapsille: osoite Krim”) osoittaa, muodostuu PR-kampanjasta, jolla on tarkoitus vakuuttaa Krimin lapset siitä, että he ovat Venäjällä asuvia Venäjän kansalaisia. Sillä tuetaan siis Venäjän hallituksen politiikkaa, jolla Krimi pyritään liittämään Venäjään.

129

Neuvoston toimittamista asiakirjoista seuraa erityisesti, että edellä mainitun opetus- ja tiedeministeriön mukaan kyseessä oleva hanke otettiin käyttöön ”Venäjän presidentin määräyksestä” ja ”Krimin ja Sevastopolin saattamiseksi samalle tasolle Venäjän koulua koskevien vaatimusten kanssa”. Neuvosto on samoin nojautunut kyseessä olevaan kampanjaan osallistuneen PR-yhtiö AGT Communicationsin asiakirjaan, josta seuraa, että Prosvescheniyen tuottamat käsikirjat oli toimitettu ”Krimin koulujärjestelmän saattamiseksi samalle tasolle Venäjän vaatimusten kanssa” ja että kampanjaan kuului ”lasten piirustuskilpailu, jonka aiheena on ’Elämme Venäjällä’”.

130

Kantajan ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

131

Toiseksi on huomautettava, että kantaja ei voinut Prosvescheniyen hallituksen puheenjohtajana kohtuudella jättää huomiotta johtamansa kustantamon julkaisuissa omaksuttua toimituksellista linjaa. Tältä osin on huomautettava, että tällaisesta tehtävästä oletettavasti seuraava vaikutusvalta ja vastuu merkitsee välttämättä kantajan osallistumista kyseisen yhtiön johtamaan kampanjaan (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 58 ja 59 kohta). Neuvosto saattoi siis perustellusti katsoa, että kantaja täytti tämän nojalla ensimmäisen merkityksellisen kriteerin.

132

Myös kantajan toinen väite on näin ollen hylättävä.

133

Tästä seuraa, että myös toisten perustelujen viidennessä kohdassa on sovellettu asianmukaisesti ensimmäistä merkityksellistä kriteeriä kantajan tilanteeseen.

134

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että toinen kanneperuste ei ole perusteltu siltä osin kuin se koskee toisten perustelujen neljättä ja viidettä kohtaa mutta se on perusteltu kolmen ensimmäisen kohdan osalta. Kantaja ei näin ollen voi edellä 116 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla saada nyt käsiteltävän kanneperusteen johdosta muita riidanalaisia toimia kumotuiksi.

135

Kantaja väittää lähinnä, että sillä, että neuvosto on julkaissut väitteitä, jotka eivät ole yksityiskohtaisia, perusteltuja ja paikkansapitäviä, jotka vahingoittavat vakavasti hänen mainettaan ja joissa viitataan hänen sekaantuneen korruptioon ja rikollisiin toimiin, loukataan henkilötietojen suojelua koskevia periaatteita, sellaisena kuin ne on vahvistettu etenkin asetuksessa N:o 45/2001. Hän täsmentää, että hänen osaltaan esitetyt uudet perusteet viittaavat hänen syyllistyneen rikolliseen toimintaan, vaikka neuvosto ei käytäkään ilmaisuja ”korruptio” tai ”rikos”.

136

Neuvosto toteaa sen lisäksi, että se kiistää kantajan väitteet sisällöllisesti, että kantajan osallistumista Giprotransmostiin koskevat väitetysti paikkansapitämättömät väitteet on poistettu vuoden 2015 maaliskuun toimien toteuttamisella. Koska kantaja ei ole selittänyt, miten hänen kyseistä yhtiötä koskevaa väitettään voidaan soveltaa uusiin perusteisiin, kyseinen kanneperuste on neuvoston mielestä jätettävä tutkimatta.

137

Ensimmäiseksi on hyväksyttävä neuvoston esittämä oikeudenkäyntiväite.

138

Kantaja ei näet selitä, miltä osin hänen Giprotransmostia koskevaa väitettään voidaan soveltaa muihin riidanalaisiin toimiin, joissa kyseistä yhtiötä ei mainita. Työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa määrätyt edellytykset, jotka ovat yhteneväisiä 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaan perustuvien edellytysten kanssa, eivät siis ole täyttyneet.

139

Tältä osin on huomautettava, että kyseisten määräysten mukaan kanteen mukauttamista koskevan pyynnön tueksi esitetyt perusteet ja väitteet on esitettävä kyseisessä pyynnössä riittävän selvästi ja täsmällisesti, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa kantaa kyseiseen pyyntöön, koska muussa tapauksessa pyyntö on jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.6.2013, Versalis v. komissio, C‑511/11 P, EU:C:2013:386, 115 kohta ja tuomio 13.9.2013, Anbouba v. neuvosto, T-592/11, ei julkaistu, EU:T:2013:427, 72 kohta).

140

Toiseksi on todettava, että kyseinen kanneperuste on joka tapauksessa tehoton. Vaikka näet oletetaan, että neuvosto on käsitellyt kantajan osallistumista Giprotransmostiin koskevia henkilötietoja asetuksen N:o 45/2001 vastaisesti, kyseinen seikka ei voi johtaa muiden riidanalaisten toimien kumoamiseen. Jos kantaja pystyy osoittamaan, että henkilötietoja on käsitelty tällä tavalla, hän voi sitä vastoin vedota mainitun asetuksen rikkomiseen vahingonkorvauskanteen yhteydessä.

141

Kantaja moittii neuvostoa siitä, ettei se ole antanut hänelle oikeutta tutustua todisteisiin, joihin se aikoi nojautua pysyttääkseen hänen nimensä kyseessä olevissa luetteloissa, ja ettei se ole kuullut häntä tältä osin etukäteen. Hän toteaa vielä, että neuvoston väitteet siitä, että hänen yhtiöitään on suosittu ja ne ovat saaneet tuottoisia sopimuksia ilman tarjouspyyntöä, on esitetty vasta oikeudenkäynnin aikana.

142

Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

143

On palautettava mieleen, että perusoikeus puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen menettelyssä, joka edeltää rajoittavan toimenpiteen toteuttamista, vahvistetaan nimenomaisesti perusoikeuskirjan, jolle SEU 6 artiklan 1 kohdassa annetaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksille, 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144

On myös palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tehokasta, tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, ja se on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa; lisäksi tämä periaate on vahvistettu uudelleen perusoikeuskirjan 47 artiklassa (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

145

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on lisäksi niin, että sen tuomioistuinvalvonnan tehokkuus, joka on voitava kohdistaa muun muassa niiden perusteiden laillisuuteen, jotka unionin elin on esittänyt henkilön tai yhteisön nimen merkitsemiselle mainitun elimen toteuttamien rajoittavien toimenpiteiden adressaattien luetteloihin, merkitsee, että mainittu unionin elin on velvollinen ilmoittamaan nämä perusteet henkilölle tai yhteisölle, jota asia koskee, mahdollisuuksien mukaan joko sinä ajankohtana, jona tästä luetteloon merkitsemisestä päätetään, tai ainakin niin pian kuin mahdollista päätöksen tekemisen jälkeen, jotta nämä adressaatit voivat käyttää kanneoikeuttaan ennen määräajan päättymistä (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

146

Tämän kyseisten perusteiden ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattaminen on nimittäin tarpeen sekä sitä varten, että rajoittavien toimenpiteiden adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisina, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista, että sitä varten, että nämä viimeksi mainitut kykenevät täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan unionin toimeen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, joka niille perussopimuksen mukaisesti kuuluu (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

147

Tässä oikeuskäytännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti päätöksen 2014/145 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja asetuksen N:o 269/2014 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettiin, että neuvosto antaa päätöksensä, myös luetteloon ottamisen perusteet, tiedoksi luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen ja antaa tällaiselle luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle mahdollisuuden tehdä huomautuksia. Jos huomautuksia tehdään tai jos esitetään olennaista uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle.

148

On lisäksi huomattava yhtäältä, että päätöksen 2014/145 6 artiklan kolmannesta kohdasta ilmenee, että sitä tarkastellaan jatkuvasti uudelleen, ja toisaalta, että asetuksen N:o 269/2014 14 artiklan 4 kohdan mukaan sen liitteessä olevaa luetteloa tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään 12 kuukauden välein.

149

Käsiteltävässä tapauksessa on todettava, että muilla riidanalaisilla toimilla kantajan nimi on säilytetty kyseessä olevissa luetteloissa perusteluin, jotka poikkeavat osin vuoden 2014 heinäkuun toimissa olevista perusteluista.

150

Tässä yhteydessä on huomautettava, että vaikka neuvosto ei oikeuskäytännön mukaan ollut velvollinen kuulemaan kantajaa ennen kuin hänen nimensä merkittiin ensimmäistä kertaa luetteloon häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden yllättävän vaikutuksen takaamiseksi (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 110–113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), sen oli lähtökohtaisesti kuultava häntä ennen kuin se päätti säilyttää hänen nimensä kyseessä olevissa luetteloissa. Oikeutta tulla kuulluksi ennen sellaisten toimien toteuttamista, joissa pysytetään rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo oleviin henkilöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, on kuitenkin noudatettava silloin, kun neuvosto on ottanut huomioon näitä henkilöitä vastaan puhuvia uusia seikkoja, muttei silloin, kun se tällainen luettelossa säilyttäminen perustuu samoihin perusteisiin, jotka ovat oikeuttaneet sen alkuperäisen toimen toteuttamisen, jolla kyseessä olevista rajoittavista toimenpiteistä määrättiin (ks. analogisesti tuomio 28.7.2016, Tomana ym. v. neuvosto ja komissio, C‑330/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:601, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti ja analogisesti tuomio 7.4.2016, Central Bank of Iran v. neuvosto, C‑266/15 P, EU:C:2016:208, 33 kohta).

151

Koska muissa riidanalaisissa toimissa olevia kantajaa koskevia perusteluja on muutettu osittain, neuvosto oli velvollinen kuulemaan kantajaa ennen vuoden 2015 maaliskuun toimien toteuttamista.

152

Kuten edellä 14–16 kohdassa on tältä osin jo huomautettu, neuvosto toimitti 19.12.2014 päivätyllä kirjeellä kantajaa nyt käsiteltävässä asiassa edustavalle asianajotoimistolle valmisteilla olevat uudet perustelut, jotka se aikoi vahvistaa pysyttääkseen rajoittavat toimenpiteet voimassa hänen osaltaan, ja asetti hänelle määräajan huomautusten esittämiselle.

153

Kyseiset valmisteilla olevat perustelut (ks. edellä 14 kohta) olivat neljättä kohtaa lukuun ottamatta yhteneväiset niiden toisten perustelujen kanssa, jotka oli vahvistettu vuoden 2015 maaliskuun toimissa. Mainitussa kohdassa mainittiin sitä vastoin se, että kantaja oli Volgomostin, joka puolestaan käytti määräysvaltaa Giprotransmostissa, tosiasiallinen omistaja. Giprotransmostin osalta toistettiin vuoden 2014 heinäkuun toimissa olevat seikat.

154

Kantaja esitti 14.1.2015 neuvostolle huomautuksia muun muassa mainituista valmisteilla olevista perusteluista. Kantaja väitti tuossa yhteydessä, että perustelut olivat epämääräiset ja merkityksettömät niiden kriteerien osalta, joista säädetään, jotta johonkin henkilöön voidaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä. Erityisesti on todettava, että yhtäältä hän kielsi olevansa Volgomostin tosiasiallinen omistaja riitauttamalla todisteet, joihin neuvosto tältä osin vetosi, ja toisaalta hän kiisti sen, että hänen roolinsa Prosvescheniyessa voisi oikeuttaa hänen nimensä säilyttämisen kyseessä olevissa luetteloissa.

155

Neuvosto ilmoitti kantajalle 13.2.2015 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan pitää hänen nimensä edelleen kyseessä olevissa luetteloissa toisten perustelujen nojalla, jotka oli annettu kantajan sille esittämien huomautusten johdosta. Neuvosto myös liitti kirjeeseensä julkiset asiaankuuluvat asiakirjat ja kehotti kantajaa ottamaan kantaa näihin uusiin perusteluihin viimeistään 26.2.2015.

156

Kantaja ei vastannut tähän kehotukseen.

157

Edellä esitetyn tosiseikkoja koskevan kertauksen nojalla voidaan päätellä, että neuvosto on täyttänyt siinä oikeuskäytännössä vahvistetut velvollisuudet, joka koskee kantajan puolustautumisoikeuksien kunnioittamista sen menettelyn kuluessa, jonka johdosta vuoden 2015 maaliskuun toimet toteutettiin.

158

Lisäksi on huomattava, että vaikka on totta, että neuvostolla oli vastedes käytössään kantajan osoite, joka sisältyi kannekirjelmään, jolla nyt käsiteltävä kanne pantiin vireille, se, että neuvosto on kääntynyt näiden edustajien puoleen, ei ole merkinnyt puolustautumisoikeuksien loukkaamista.

159

Kantaja ei näet edes väitä, että siitä, että neuvosto on päättänyt toimittaa hänen osaltaan vahvistettavat valmisteilla olevat uudet perustelut hänen asianajajilleen, olisi ollut seurauksena hänen oikeuksiensa loukkaaminen, joka oikeuttaisi vuoden 2015 maaliskuun toimien kumoamisen häntä koskevilta osin (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

160

Kantajan väitteestä, joka koskee sitä, että neuvosto on vasta oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa maininnut sen, että hänen yhtiöitään on suosittu, ja että hänen yhtiönsä ovat saaneet valtiolta sopimuksia ilman tarjouspyyntöä, on huomautettava, että kantajan saamissa valmisteilla olevissa perusteluissa viitataan siihen, että häntä on suosittu kyseisten sopimusten tekemisessä hänellä venäläisiin päättäjiin olevien suhteiden vuoksi. Kantaja on lisäksi 14.1.2015 päivätyssä kirjeessään kiistänyt sen, että häntä olisi suosittu. Hän ei siis voi vedota puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen tältä osin.

161

Vuoden 2015 syyskuun ja vuoden 2016 maaliskuun toimista on riittävää todeta lopuksi sen lisäksi, ettei kantaja vetoa erityisiin väitteisiin, että neuvoston hyväksymiä perusteluja ei ole muutettu, joten neuvosto ei ollut velvollinen kuulemaan kantajaa etukäteen edellä 150 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla.

162

Siitä seikasta, johon kantaja on myös vedonnut ja jonka mukaan neuvosto ei ole järjestänyt hänen osaltaan kuulemista, on lopuksi todettava, ettei asianomaisille myönnetä asiaa koskevissa säännöksissä eikä puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan yleisen periaatteen nojalla oikeutta tällaiseen kuulemiseen (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

163

Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä siltä osin kuin sillä tuetaan vaatimuksia muiden riidanalaisten toimien kumoamiseksi.

164

Kantaja väittää, että hänen nimensä merkitseminen kyseessä oleviin luetteloihin ja hänen nimensä säilyttäminen niissä merkitsee hänen perusoikeuksiensa, joihin kuuluvat etenkin omaisuudensuoja, yksityiselämän kunnioitusta koskeva oikeus ja elinkeinovapaus, rajoittamista ilman perustelua tai suhteellisuusperiaatteen vastaisesti. Hän toteaa vielä, ettei neuvosto ole selittänyt, miltä osin häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden voimassa pysyttämisellä voitiin painostaa Krimin liittämisestä vastuussa olevia venäläisiä päättäjiä.

165

Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

166

On palautettava mieleen, että omaisuudensuoja on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista, ja se vahvistetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa. Siltä osin kuin on kyse oikeudesta nauttia yksityiselämän kunnioitusta, on todettava, että perusoikeuskirjan 7 artiklassa tunnustetaan oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen. Samoin kyseisen perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistetaan elinkeinovapaus.

167

Käsiteltävässä tapauksessa muun muassa kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet ovat turvaamistoimia, joiden tarkoituksena ei ole, että kyseisiltä henkilöiltä vietäisiin heidän omaisuuttaan taikka evättäisiin heidän oikeutensa yksityiselämään tai heidän elinkeinovapautensa. Kyseessä olevat toimenpiteet merkitsevät kuitenkin kiistatta kantajan omaisuudensuojaan perustuvan oikeuden käyttöä koskevaa rajoitusta ja ne vaikuttavat hänen yksityiselämäänsä ja elinkeinovapauteensa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 12.3.2014, Al-Assad v. neuvosto, T-202/12, EU:T:2014:113, 115 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

168

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että nämä perusoikeudet eivät nauti unionin oikeudessa absoluuttista suojaa, vaan ne on otettava huomioon suhteessa niiden tehtävään yhteiskunnassa (ks. tuomio 12.3.2014, Al-Assad v. neuvosto, T-202/12, EU:T:2014:113, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

169

Tältä osin on palautettava mieleen, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrätään yhtäältä, että ”– – perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien olennaista sisältöä kunnioittaen”, ja toisaalta, että ”suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia”.

170

Jotta kyseessä olevien perusoikeuksien käyttöä koskeva rajoitus voi olla unionin oikeuden mukainen, sen on siis täytettävä kolme edellytystä (tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T-256/11, EU:T:2014:93, 197 kohta).

171

Ensinnäkin rajoitus on otettava käyttöön lailla. Toisin sanoen kyseessä olevalla toimenpiteellä on oltava lakisääteinen perusta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T-256/11, EU:T:2014:93, 198 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

172

Toiseksi rajoituksella on oltava yleisen edun mukainen tavoite, jonka unioni on sellaiseksi tunnustanut (tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T-256/11, EU:T:2014:93, 199 kohta).

173

Kolmanneksi rajoitus ei saa olla kohtuuton. Sen on yhtäältä oltava tarpeellinen ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Toisaalta kyseisen oikeuden tai vapauden ”keskeistä sisältöä” eli ydintä ei saa loukata (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T-256/11, EU:T:2014:93, 200 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

174

Tässä tapauksessa nämä kolme edellytystä ovat täyttyneet.

175

Ensinnäkin näet muista riidanalaisista toimista kantajalle seuraavista kyseessä olevista rajoittavista toimenpiteistä on säädetty ”lailla”, koska ne on ilmaistu toimissa, jotka ovat muun muassa yleisesti sovellettavia, joilla on selvä oikeudellinen perusta unionin oikeudessa ja jotka on perusteltu riittävästi sekä ulottuvuutensa osalta että niiden syiden osalta, joiden perusteella niitä sovelletaan kantajaan (ks. edellä 103–110 kohta) (ks. analogisesti tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 176 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisen kanneperusteen tutkinnan yhteydessä on lisäksi todettu, että kyseisten perustelujen nojalla voitiin tietyistä virheistä huolimatta päätellä, että neuvosto saattoi legitiimisti säilyttää kantajan nimen kyseessä olevissa luetteloissa (ks. edellä 115–134 kohta).

176

Toiseksi on todettava, että kyseessä olevilla toimenpiteillä pyritään painostamaan Venäjän viranomaisia, jotta nämä lopettavat Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa. Kyse on kuitenkin tältä osin päämäärästä, joka kuuluu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) yhteydessä tavoiteltuihin päämääriin, joita tarkastellaan SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja joihin kuuluvat esimerkiksi demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden lujittaminen ja tukeminen sekä rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen ja siviiliväestön suojeleminen.

177

Tältä osin on korostettava, että Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous antoi 27.3.2014 päätöslauselman 68/262, jonka otsikko on ”Ukrainan alueellinen koskemattomuus” ja jolla se palautti mieleen kaikilla valtioilla Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 2 artiklan mukaan olevan velvollisuuden pidättyä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittämään kansainväliset riitansa rauhanomaisin keinoin. Se ilmaisi olevansa tyytyväinen siitä, että etenkin kansainväliset ja alueelliset järjestöt ovat ponnistelleet taukoamatta Ukrainaa koskevan tilanteen laukaisemiseksi. Kyseisen päätöslauselman lauselmaosassa yleiskokous vahvisti muun maussa uudelleen Ukrainan suvereniteetin, poliittisen riippumattomuuden, yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden merkityksen sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä ja kehotti kaikkia sopimuspuolia pyrkimään välittömästi ratkaisemaan Ukrainaa koskevan tilanteen rauhanomaisin keinoin, osoittamaan malttia, pidättäytymään kaikista yksipuolisista toimista ja yllyttävistä puheista, joilla voidaan lisätä jännitteitä, ja osallistumaan täysimääräisesti kansainvälisiin sovitteluyrityksiin.

178

Kolmanneksi on todettava suhteellisuusperiaatteesta, että kyseinen periaate edellyttää unionin oikeuden yleisenä oikeusperiaatteena, että unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on siis valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T-256/11, EU:T:2014:93, 205 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

179

Oikeuskäytännössä täsmennetään tässä suhteessa, että suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevan tuomioistuinvalvonnan osalta unionin lainsäätäjällä on katsottava olevan laaja harkintavalta aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Näillä aloilla toteutettu toimenpide voidaan näin ollen katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos tällainen toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoitteleman päämäärän saavuttamiseen (ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

180

Kun otetaan huomioon kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä tavoiteltujen päämäärien tärkeys, niiden soveltamisesta kantajaan aiheutuvat kielteiset seuraukset eivät nyt käsiteltävässä tapauksessa ole selvästikään liian suuria (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T-390/08, EU:T:2009:401, 71 kohta ja tuomio 12.3.2014, Al Assad v. neuvosto, T-202/12, EU:T:2014:113, 116 kohta).

181

Näin on varsinkin, kun toisen kanneperusteen tutkinnan yhteydessä on osoitettu, että kantajan osalta toteutetut rajoittavat toimenpiteet on pidetty voimassa muilla riidanalaisilla toimilla sen vuoksi, että hänen tilanteensa nojalla voitiin katsoa, että hän täytti edellytykset ensimmäisen merkityksellisen kriteerin soveltamiseksi, koska hän kuului henkilöihin, jotka ovat vastuussa sellaisista toimista tai politiikoista, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä tai Ukrainan vakautta tai turvallisuutta

182

Kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tarpeellisuudesta on todettava, että sellaiset vaihtoehtoiset ja vähemmän rajoittavat toimenpiteet, kuten ennakkolupajärjestelmä tai velvollisuus perustella luovutettujen varojen käyttö jälkikäteen, eivät mahdollista sitä, että tavoitellut päämäärät eli Ukrainan tilanteesta vastuussa olevien venäläisten päättäjien painostaminen saavutetaan yhtä tehokkaasti, kun otetaan erityisesti huomioon mahdollisuus kiertää asetettuja rajoituksia (ks. analogisesti tuomio 12.3.2014, Al Assad v. neuvosto, T-202/12, EU:T:2014:113, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

183

Lisäksi on muistutettava, että päätöksen 2014/145 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa sekä päätöksen 269/2014 4 artiklan 1 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa säädetään yhtäältä mahdollisuudesta sallia jäädytettyjen varojen käyttö oleellisten tarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten noudattamiseksi ja toisaalta mahdollisuudesta antaa erityislupia varojen, muiden rahoituksen lähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseksi.

184

Samoin päätöksen 2014/145 1 artiklan 6 kohdan mukaan on niin, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia muun muassa pakottavista humanitaarisista syistä kyseessä olevien henkilöiden pääsyn sen alueelle.

185

Lopuksi valittajan nimen mainitsemista kyseessä olevissa luetteloissa ei voida pitää suhteettomana väitetyn mahdollisesti rajoittamattoman voimassaoloajan vuoksi. Kyseiset luettelot tarkistetaan näet säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että ne henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät enää täytä kyseisissä luettelossa olemisen kriteereitä, poistetaan niistä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 12.3.2014, Al Assad v. neuvosto, T-202/12, EU:T:2014:113, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

186

Tästä seuraa, että kantajan perusoikeuksia koskevat rajoitukset, jotka perustuvat kyseessä oleviin rajoittaviin toimenpiteisiin, eivät ole suhteettomia eivätkä ne voi johtaa muiden riidanalaisten toimien kumoamiseen.

187

Nyt käsiteltävä kanneperuste on siis hylättävä.

188

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella vuoden 2014 heinäkuun toimet on kumottava kantajaa koskevilta osin ja kanne on hylättävä muilta osin. Tässä tilanteessa ei ole tarpeen ottaa kantaa neuvoston toissijaisesti esittämään vaatimukseen (ks. edellä 42 kohdan viimeinen luetelmakohta), sillä täytäntöönpanoasetusta 2016/353 ei ole tarpeen kumota kantajaa koskevilta osin.

189

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaan kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi. Käsiteltävässä tapauksessa kantajan vaatimukset on hyväksyttävä siltä osin kuin on kyse vuoden 2014 heinäkuun toimista, mutta ne on hylättävä muiden riidanalaisten toimien osalta, joten on päätettävä, että asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: