1

Nyt käsiteltävä asia koskee toimenpiteitä, jotka Espanjan viranomaiset ovat panneet täytäntöön, kun Espanjassa siirryttiin analogisista radio- ja televisiolähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin, koko Espanjan alueen osalta Kastilia-La Manchan itsehallintoaluetta (Espanja) lukuun ottamatta. Kyseinen digitalisointi, joka voidaan teknisesti toteuttaa maanpäällisellä lähetysverkolla, satelliittiverkolla, kaapeliverkolla taikka käyttämällä laajakaistaa internetissä, mahdollistaa radiotaajuusspektrin tehokkaamman käytön. Digitaalisessa lähetyksessä televisiosignaali kestää paremmin häiriöitä, ja siihen voidaan liittää muita palveluja, jotka antavat ohjelmistolle lisäarvoa. Digitalisointiprosessi mahdollistaa lisäksi niin kutsutun ”taajuusylijäämän”, eli sillä voidaan vapauttaa taajuuksia, koska digitaalitelevision teknologioilla on paljon pienempi taajuus kuin analogiteknologioilla. Näiden etujen vuoksi Euroopan komissio on vuodesta 2002 lähtien edistänyt digitalisointia Euroopan unionissa.

2

Espanjan kuningaskunta otti käyttöön tarpeellisen säännöstön edistääkseen analogisista lähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin siirtymistä koskevaa prosessia antamalla muun muassa 14.6.2005 Ley 10/2005 de Medidas Urgentes para el Impulso de la Televisión Digital Terrestre, de Liberalización de la Televisión por Cable y de Fomento del Pluralismo ‑nimisen lain (maanpäällisen verkon digitaalitelevision edistämistä, kaapelitelevisiotoiminnan vapauttamista ja moniarvoisuuden tukemista koskevista kiireellisistä toimenpiteistä annettu laki 10/2005; BOE nro 142, 15.6.2005, s. 20562; jäljempänä laki 10/2005) ja 29.7.2005 Real Decreto 944/2005 por el que se aprueba el Plan técnico nacional de la televisión digital terrestre ‑nimisen kuninkaan asetuksen (maanpäällisen verkon digitaalitelevisiota koskevan kansallisen teknisen suunnitelman hyväksymisestä annettu kuninkaan asetus 944/2005; BOE nro 181, 30.7.2005, s. 27006; jäljempänä kuninkaan asetus 944/2005). Kyseisen kuninkaan asetuksen mukaan yksityisen sektorin kansallisten lähetystoiminnan harjoittajien on katettava 96 prosenttia ja julkisen sektorin kansallisten lähetystoiminnan harjoittajien 98 prosenttia väestöstä alueellaan.

3

Hallinnoidakseen siirtymistä analogisesta televisiosta digitaaliseen televisioon Espanjan viranomaiset jakoivat Espanjan kolmeen eri alueeseen:

4

Espanjan ministerineuvosto hyväksyi 7.9.2007 tekemällään päätöksellä maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolähetyksiin siirtymistä koskevan kansallisen suunnitelman, jolla pannaan täytäntöön kuninkaan asetuksessa 944/2005 säädetty kansallinen tekninen suunnitelma. Mainitussa suunnitelmassa Espanjan alue on jaettu 90 tekniseen siirtymishankkeeseen, ja kullekin näistä hankkeista on asetettu määräaika analogisten lähetysten päättymiselle. Kyseisessä suunnitelmassa vahvistettuna päämääränä oli päästä siihen, että maanpäällisen verkon digitaalitelevisiopalvelu kattaa Espanjan väestöstä saman määrän kuin analoginen televisiopalvelu oli kattanut mainitusta väestöstä vuonna 2007 eli yli 98 prosenttia kyseisestä väestöstä.

5

Koska maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle vahvistetut kattamisvelvoitteet (ks. edellä 2 kohta) uhkasivat johtaa siihen, että Espanjan väestöstä katetaan pienempi osa kuin, jonka aikaisempi analoginen lähetystoiminta oli kattanut, television kattavuus oli taattava alueella II. Nyt käsiteltävä asia koskee ainoastaan Espanjan viranomaisten myöntämää julkista rahoitusta maanpäällisen verkon digitalisointiprosessin edistämiseksi mainitulla alueella.

6

Espanjan teollisuus, turismi- ja kauppaministeriö (jäljempänä ministeriö) teki 29.2.2008 päätöksen, jolla oli tarkoitus parantaa televiestintäinfrastruktuuria ja määrittää niiden toimien rahoituksen kriteerit ja jakautuminen, joilla pyritään kehittämään tietoyhteiskuntaa Plan Avanza ‑nimisen suunnitelman pohjalta. Kyseisellä päätöksellä hyväksytty talousarvio kohdennettiin osittain televisiolähetysten digitalisointiin alueella II.

7

Digitalisointi alueella II toteutettiin vuoden 2008 heinäkuun ja marraskuun välisenä aikana voimassa oleviin vuoden 2006 puitesopimuksiin tehdyillä eri lisäyksillä, jotka ministeriö ja Espanjan kuningaskunnan itsehallintoalueet allekirjoittivat Plan Avanzan yhteydessä. Näiden lisäysten jälkeen ministeriö siirsi varat itsehallintoalueille, jotka sitoutuivat kattamaan muut toimintakustannukset omista talousarvioistaan.

8

Espanjan ministerineuvosto päätti 17.10.2008 osoittaa lisävaroja maanpäällisen verkon digitaalitelevision kattavuuden laajentamiseksi ja loppuun saattamiseksi sellaisten siirtymishankkeiden yhteydessä, jotka oli määrä panna täytäntöön vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla. Varat myönnettiin sen jälkeen, kun ministeriö ja itsehallintoalueet olivat allekirjoittaneet vuoden 2008 joulukuussa uudet puitesopimukset, jotka koskivat kansallisen suunnitelman täytäntöönpanoa maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolähetyksiin siirtymiseksi. Mainittu ministerineuvosto hyväksyi 29.5.2009 maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolähetyksiin siirtymistä koskevien aloitteiden rahoittamiseen myönnettävien varojen jakokriteerit.

9

Allekirjoitettuaan maanpäällisen verkon digitaalitelevision kattavuuden laajentamista koskevat vuoden 2008 puitesopimusten lisäykset ja julkaistuaan kyseiset puitesopimukset ja lisäykset Boletín oficial del Estado ‑nimisessä julkaisussa, itsehallintoalueet aloittivat laajennuksen toteuttamisen. Ne käynnistivät tätä varten julkisia tarjouskilpailuja tai antoivat tarjouskilpailun toteuttamisen yksityisten yritysten tehtäväksi. Tietyissä tapauksissa itsehallintoalueet antoivat laajennuksen toteuttamisen kuntien tehtäväksi.

10

Yleisesti Espanjassa käynnistettiin kahdentyyppisiä tarjouskilpailuja. Ensinnäkin käynnistettiin kattavuuden laajentamista koskevia tarjouskilpailuja, mikä tarkoitti sitä, että sopimuspuoleksi valitun yrityksen tehtävänä oli toimittaa toimiva maanpäällinen digitaalinen lähetysverkko. Tarvittaviin tehtäviin kuului verkon suunnittelu ja rakentaminen, signaalin välitys, verkon käyttöönotto ja tarvittavien laitteistojen toimitus. Toiseen tarjouskilpailutyyppiin kuuluivat televiestintälaitteistojen toimitusta koskevat tarjouskilpailut.

11

Kattamisen laajennukseen alueella II investoitiin vuosina 2008–2009 yhteensä lähes 163 miljoonaa euroa keskushallinnon talousarviosta – osittain ministeriön itsehallintoalueille myöntäminä halpakorkoisina lainoina – ja noin 60 miljoonaa euroa kyseessä olevien 16 itsehallintoalueen talousarvioista. Lisäksi kunnat rahoittivat laajennusta noin 3,5 miljoonalla eurolla.

12

Toisena vaiheena sen jälkeen, kun maanpäällisen verkon digitaalitelevision kattavuutta oli laajennettu alueella II, eräät itsehallintoalueet järjestivät vuodesta 2009 alkaen lisätarjouskilpailuja laajennuksen aikana digitalisoitujen ja käyttöönotettujen laitteistojen käytöstä ja ylläpidosta tai tekivät asiaa koskevia sopimuksia ilman tarjouskilpailuja. Käyttöä ja ylläpitoa koskevien tarjouskilpailujen kautta myönnettyjen varojen kokonaismäärä vuosina 2009–2011 oli vähintään 32,7 miljoonaa euroa.

13

Komissio vastaanotti 18.5.2009 kantelun, jonka tekijänä oli eurooppalainen satelliittioperaattori SES Astra ja joka koski oletettua valtiontukiohjelmaa, jonka Espanjan viranomaiset olivat hyväksyneet analogisesta televisiosta digitaalitelevisioon siirtymiseksi alueella II. Mainitun operaattorin mukaan toimenpide oli ilmoittamatonta tukea, joka on vääristänyt kilpailua maanpäällisen lähetysverkon ja satelliittiverkon välillä.

14

Komissio ilmoitti 29.9.2010 päivätyllä kirjeellä Espanjan kuningaskunnalle päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely kyseisestä tuesta koko Espanjan alueella, lukuun ottamatta Kastilia-La Manchan itsehallintoaluetta, jonka osalta aloitettiin erillinen menettely (jäljempänä aloituspäätös). Julkaisemalla aloituspäätöksen 14.12.2010 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 337, s. 17) komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa.

15

Saatuaan huomautuksia Espanjan viranomaisilta ja muilta asianomaisilta osapuolilta komissio antoi 19.6.2013 päätöksen 2014/489/EU valtiontuesta SA.28599 (C 23/10 (ex NN 36/10, ex CP 163/09)), jota Espanjan kuningaskunta on myöntänyt maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla (Castilla-La Manchan ulkopuolella) (EUVL L 217, s. 52; jäljempänä riidanalainen päätös). Kyseisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:

”1 artikla

Maanpäällisen televisioverkon operaattoreille maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon käyttöönottoon, ylläpitoon ja käyttöön alueella II myönnetty valtiontuki, jonka Espanja[n kuningaskunta] on toteuttanut SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, ei sovellu sisämarkkinoille, lukuun ottamatta tukea, joka myönnettiin teknologianeutraaliutta koskevan edellytyksen mukaisesti.

2 artikla

Tämän päätöksen 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla myönnetyt tukisummat eivät ole valtiontukea, jos ne myöntämishetkellään täyttivät neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 2 artiklan nojalla hyväksytyssä asetuksessa vahvistetut ja tuolloin sovelletut edellytykset.

3 artikla

1.   Espanjan [kuningaskunnan] on perittävä 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla myönnetty sisämarkkinoille soveltumaton tuki takaisin maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon operaattoreilta riippumatta siitä, saivatko ne tukea suoraan vai välillisesti.

2.   Takaisin perittävistä määristä on perittävä korkoa siitä ajankohdasta alkaen, jolloin tuki asetettiin tuensaajien käyttöön, niiden takaisinperintään asti.

3.   Korolle on laskettava korkoa komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 V luvun mukaisesti.

4.   Espanjan [kuningaskunnan] on peruttava vielä maksamatta oleva 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla myönnetty tuki tämän päätöksen tiedoksiantamispäivästä lukien.

4 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla myönnetyn tuen takaisinperintä on pantava täytäntöön välittömästi ja tehokkaasti.

2.   Espanjan [kuningaskunnan] on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

3.   Espanjan [kuningaskunnan] on kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

– –

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Espanjan kuningaskunnalle.”

16

Komissio katsoi riidanalaisen päätöksen perustelemiseksi ensinnäkin, että keskushallinnon tasolla hyväksytyt eri säädökset sekä ministeriön ja itsehallintoalueiden väliset sopimukset muutoksineen muodostivat perustan tukiohjelmalle maanpäällisen verkon digitaalitelevision laajentamiseksi alueella II. Käytännössä itsehallintoalueet ovat soveltaneet maanpäällisen verkon digitaalitelevision laajentamista koskevia Espanjan hallituksen ohjeita (mainitun päätöksen 91 perustelukappale).

17

Komissio totesi toiseksi, että kyseessä olevaa toimenpidettä oli pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Koska mainittu toimenpide rahoitettiin valtion talousarviosta ja eräiden itsehallintoalueiden ja kuntien talousarvioista, kyse oli valtion varoilla toteutetusta toimesta. Komission mukaan televisiolähetysverkkojen laajentaminen oli taloudellista toimintaa, eikä se liittynyt julkisen vallan käyttöön. Maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon operaattorit olivat suoria tuensaajia, kun taas verkko-operaattorit, jotka olivat osallistuneet kattamisen laajennusta koskeviin tarjouskilpailuihin, olivat välillisiä tuensaajia. Kyseisestä toimenpiteestä näille viimeksi mainituille koituva etu oli valikoivaa, sillä tällainen toimenpide hyödyttää ainoastaan lähetystoiminnan alaa ja kyseisellä alalla sama toimenpide koskee ainoastaan yrityksiä, jotka toimivat maanpäällisen verkon markkinoilla. Riidanalaisen päätöksen mukaan Espanjan viranomaiset ovat esittäneet parhaana ja ainoana esimerkkinä Baskimaan (Espanja) itsehallintoaluetta koskevan tapauksen väittääkseen, ettei kyse ollut valtiontuesta 24.7.2003 annetussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C‑280/00, Kok., EU:C:2003:415) vahvistettujen edellytysten nojalla. Kyseisen tuomion ensimmäinen edellytys, jonka mukaan tuensaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi, ei ollut kuitenkaan komission mukaan täyttynyt. Koska palvelujen tuottamista mainitun itsehallintoalueen kannalta vähäisimmin kustannuksin ei ollut varmistettu, myöskään mainitun tuomion neljäs edellytys ei ollut täyttynyt. Komission mukaan oli niin, että koska satelliittiverkko ja maanpäällinen verkko kilpailevat keskenään, toimenpide, joka koskee maanpäällisen verkon digitaalitelevision käyttöönottoa, käyttöä ja ylläpitoa alueella II, vääristää näiden kahden verkon välistä kilpailua. Kyseessä oleva toimenpide on myös vaikuttanut kauppaan unionissa (mainitun päätöksen 94–141 perustelukappale).

18

Komissio totesi kolmanneksi, että kyseessä olevaa toimenpidettä ei voitu pitää sisämarkkinoille soveltuvana valtiontukena SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla siitä huolimatta, että kyseisellä toimenpiteellä pyrittiin saavuttamaan selvästi määritelty, yhteisen edun mukainen tavoite ja että komissio oli todennut kyseen olevan markkinahäiriöstä. Sen mukaan mainittu toimenpide ei ollut teknologianeutraaliuden periaatteen mukainen, oikeasuhteinen eikä asianmukainen väline maksuttomien kanavien kattavuuden varmistamiseen alueen II asukkaille (riidanalaisen päätöksen 148–171 perustelukappale).

19

Komissio katsoi neljänneksi, että koska maanpäällisen verkon käyttöä ei ollut täsmällisesti määritelty julkiseksi palveluksi, kyseessä olevaa toimenpidettä ei voitu perustella SEUT 106 artiklan 2 kohdan nojalla (riidanalaisen päätöksen 172 perustelukappale).

20

Komissio korosti viidenneksi, että kyseessä oleva toimenpide ei ollut voimassa olevaa tukea, koska mainittua toimenpidettä oli pidettävä muutoksena, joka on vaikuttanut alkuperäisen tukiohjelman olennaiseen sisältöön. Espanjan viranomaisten olisi pitänyt ilmoittaa kyseinen toimenpide (riidanalaisen päätöksen 173–175 perustelukappale).

21

Komissio täsmensi kuudenneksi eri tapaukset, joissa Espanjan viranomaisten oli perittävä kyseessä oleva tuki takaisin suorilta ja välillisiltä tuensaajilta (riidanalaisen päätöksen 179–197 perustelukappale).

22

Espanjan kuningaskunta nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.8.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.

23

Espanjan kuningaskunta teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa se vaati, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti lykkää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa. Kyseinen hakemus hylättiin 16.10.2013 annetulla määräyksellä Espanja v. komissio (T‑461/13 R, EU:T:2013:545), ja oikeudenkäyntikuluista päätettiin päättää myöhemmin.

24

Asociación española de televisiones digitales privadas, autonómicas y locales (Asodal) toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.11.2013 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Espanjan kuningaskunnan vaatimuksia. Kyseinen hakemus hylättiin 24.2.2014 annetulla määräyksellä Espanja v. komissio (T‑461/13, EU:T:2014:109).

25

Unionin yleinen tuomioistuin (viides jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.

26

Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena komissiota esittämään asiakirjoja. Komissio noudatti tätä pyyntöä asetetussa määräajassa.

27

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 11.3.2015 pidetyssä istunnossa.

28

Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

29

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

30

Espanjan kuningaskunta esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista siltä osin kuin komissio on virheellisesti todennut, että kyse on valtiontuesta. Toinen, toissijaisesti esitetty kanneperuste koskee kysymystä kyseessä olevan oletetun tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Se perustuu SEUT 106 artiklan 2 kohdassa ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen hyväksymisedellytysten noudattamatta jättämiseen. Espanjan kuningaskunta vetoaa kolmannessa kanneperusteessaan menettelysääntöjen rikkomiseen. Neljäs, toissijaisesti esitetty kanneperuste koskee tuen takaisinperimisvaatimusta, ja se perustuu oikeusvarmuutta, yhdenvertaista kohtelua, suhteellisuutta ja toissijaisuutta koskevien periaatteiden loukkaamiseen. Espanjan kuningaskunta vetoaa viidennessä kanneperusteessaan toissijaisesti tiedonsaantia koskevan perusoikeuden loukkaamiseen.

31

Espanjan kuningaskunta väittää komission rikkoneen SEUT 107 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin tämä on todennut kyseen olevan valtiontuesta. Sen mukaan ensinnäkin kyseessä olevat yksiköt eivät harjoittaneet mitään taloudellista toimintaa, toiseksi kyseessä oleva toimenpide ei ollut valikoiva vaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu ja kolmanneksi kyseinen toimenpide ei vääristänyt kilpailua.

32

Espanjan kuningaskunta väittää, että se, että itsehallintoalueet, julkiset yritykset ja kunnat käyttävät maanpäällistä digitaalista lähetysverkkoa, merkitsi julkisen vallan käyttämistä eikä se ollut taloudellista toimintaa. Niiden ainoana intressinä on ollut täyttää maaseutuväestön tarpeet eikä osallistua markkinoille. Niitä ei siis voida pitää yrityksinä SEUT 107 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

33

Aluksi on huomautettava, että toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Kyseessä on ensinnäkin oltava valtion toimenpide tai valtion varoista toteutettu toimenpide. Toiseksi toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi edellytetään, että toimenpiteellä annetaan sen kohteena olevalle jokin etu suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (ks. tuomio 17.12.2008, Ryanair v. komissio, T‑196/04, Kok., EU:T:2008:585, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Nyt käsiteltävä osa koskee erityisesti näistä edellytyksistä kolmatta, jonka mukaan valtiontukena pidetään sellaisia toimenpiteitä, jotka muodossa tai toisessa ovat omiaan suosimaan yrityksiä suoraan tai välillisesti tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan (ks. tuomio 2.9.2010, komissio v. Deutsche Post, C‑399/08 P, Kok., EU:C:2010:481, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että kilpailuoikeutta koskevissa tapauksissa yrityksen käsitteellä tarkoitetaan jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta. Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla (ks. tuomio 10.1.2006, Cassa di Risparmio di Firenze ym., C‑222/04, Kok., EU:C:2006:8, 107 ja 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se, onko jokin toiminta taloudellista, ei riipu siitä, onko sitä harjoittava yksikkö yksityinen tai julkinen, eikä siitä, onko kyseinen toiminta kannattavaa (ks. tuomio 19.12.2012, Mitteldeutsche Flughafen ja Flughafen Leipzig-Halle v. komissio, C‑288/11 P, Kok., EU:C:2012:821, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Oikeuskäytännön mukaan toiminta, joka liittyy julkisen vallan käyttöön, ei ole luonteeltaan taloudellista toimintaa, joka oikeuttaisi EUT-sopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisen (ks. vastaavasti tuomio 19.1.1994, SAT Fluggesellschaft, C‑364/92, Kok., EU:C:1994:7, 30 ja 31 kohta sekä tuomio 16.12.2010, Alankomaat ja NOS v. komissio, T‑231/06 ja T‑237/06, Kok., EU:T:2010:525, 93 kohta).

37

Siltä osin kuin on kyse julkisen vallan käyttämisen mahdollisesta merkityksestä oikeushenkilön luokittelemiseksi unionin kilpailuoikeudessa tarkoitetuksi yritykseksi, on todettava, että se, että jokin yksikkö käyttää eräiden toimintojensa harjoittamisen yhteydessä julkista valtaa, ei yksinään estä luokittelemasta sitä unionin kilpailuoikeudessa tarkoitetuksi yritykseksi sen muiden eli taloudellisten toimintojen osalta. Toiminnan luokitteleminen julkisen vallan käyttöön liittyväksi tai taloudelliseen toimintaan kuuluvaksi on suoritettava erikseen kaikkien yksikön harjoittamien toimintojen osalta (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, MOTOE, C‑49/07, Kok., EU:C:2008:376, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

On siis tutkittava, liittyikö kyseessä oleva toiminta julkisen vallan käyttöön, kuten Espanjan kuningaskunta on väittänyt, vai taloudellisen toiminnan harjoittamiseen.

39

Alustavasti on todettava kyseessä olevan toiminnan määrittelemisestä, että riidanalaisen päätöksen 1 artiklan mukaan kyseessä oleva toiminta muodostui maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon käyttöönotosta, ylläpidosta ja käytöstä alueella II itsehallintoalueiden, julkisten yritysten ja kuntien toimesta. Siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta korostaa sitä, että niiden ainoana intressinä oli täyttää maatalousväestön tarpeet, koska oli varmistettava, että mainitulla alueella on saatavilla televisiotarjontaa, on huomautettava, että valtiontuen alalla valtion toimenpiteitä ei voida jättää katsomatta SEUT 107 artiklassa tarkoitetuksi ”tueksi” yksinomaan näiden toimenpiteiden tavoitteen perusteella. Kyseisessä artiklassa ei nimittäin tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan niiden vaikutusten perusteella (ks. tuomio 22.12.2008, British Aggregates v. komissio, C‑487/06 P, Kok., EU:C:2008:757, 84 ja 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissio ei siis ole tehnyt kyseessä olevan toiminnan määrittelemiseen liittyvää virhettä.

40

Jotta voidaan ratkaista kysymys siitä, liittyikö kyseessä oleva toiminta, sellaisena kuin se on määritelty riidanalaisessa päätöksessä, julkisen vallan käyttöön vai taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, on tarkastettava, liittyykö kyseinen toiminta luonteensa, tavoitteensa ja siihen sovellettavien sääntöjen perusteella julkisen vallan käyttöön vai onko se luonteeltaan taloudellista, mikä oikeuttaa unionin oikeuden kilpailusääntöjen soveltamisen (ks. tuomio 18.3.1997, Diego Calì & Figli, C‑343/95, Kok., EU:C:1997:160, 16, 18 ja 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, Kok., EU:C:2013:127, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 97–99 perustelukappaleessa, että kyseessä oleva toiminta oli taloudellista toimintaa muiden sellaisten tapausten tavoin, joissa alueviranomaiset vastaavat infrastruktuurin hallinnosta. Sen mukaan markkinat olivat olemassa, jos muilla operaattoreilla olisi halukkuutta tai valmiudet tarjota kyseistä palvelua, kuten nyt käsiteltävässä asiassa. Se katsoi, että maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon käyttö ei kuulu valtion velvoitteisiin tai erioikeuksiin eikä ole tyypillinen toiminto, jonka voi suorittaa vain valtio. Kyseessä olevat palvelut eivät ole tyypillisesti viranomaisen tarjoamia palveluja, ja ne ovat itsessään luonteeltaan taloudellisia, mistä on osoituksena se, että useat yritykset toimivat aktiivisesti markkinoilla alueella I. Se totesi lisäksi, että eurooppalainen satelliittioperaattori oli tarjouskilpailun yhteydessä kiinnostunut tarjoamaan kyseisiä palveluja alueella II ja että kyseessä oleva toiminta koski vain kansallisten ja alueellisten yksityisten kanavien lähettämistä.

42

Edellä 40 kohdassa mainitussa yrityksen käsitettä koskevassa oikeuskäytännössä vahvistettujen edellytysten valossa kyseiset seikat näyttävät oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että kyseessä oleva toiminta ei luonteensa, tavoitteensa ja siihen sovellettavien sääntöjen perusteella liity julkisen vallan käyttöön vaan se on luonteeltaan taloudellista. Yhdelläkään Espanjan kuningaskunnan esittämällä väitteellä ei voida osoittaa, että komissio olisi tehnyt virheen luonnehtiessaan kyseessä olevan toiminnan taloudelliseksi toiminnaksi.

43

Ensinnäkin siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta korostaa, että maanpäällisen verkon digitaalitelevision laajentamisen toteuttivat julkiset yritykset, jotka toimivat hallinnolle ominaisena ”instrumentaalisena välineenä”, on korostettava, että kilpailusääntöjen mahdollisen soveltamisen osalta on erotettava toisistaan tilanne, jossa valtio toimii käyttämällä julkista valtaa, ja tilanne, jossa se harjoittaa luonteeltaan teollista tai kaupallista taloudellista toimintaa, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan markkinoilla. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, toimiiko valtio suoraan sellaisen elimen välityksellä, joka on osa julkishallintoa, vai sellaisen yksikön välityksellä, jolle se on antanut erityis- tai yksinoikeuksia (ks. edellä 40 kohdassa mainittu tuomio Diego Calì & Figli, EU:C:1997:160, 16 ja 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä tuomio 12.7.2012, Compass-Datenbank, C‑138/11, Kok., EU:C:2012:449, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi on huomautettava, että yksi tekijä, jonka perusteella kyseessä oleva toiminta voidaan luonnehtia taloudelliseksi toiminnaksi, on se, että sitä voi harjoittaa yksityinen yritys (tuomio 24.10.2002, Aéroports de Paris v. komissio, C‑82/01 P, Kok., EU:C:2002:617, 82 kohta).

44

Toiseksi on huomautettava siitä Espanjan kuningaskunnan väitteestä, jonka mukaan ei ole olemassa sellaista palvelua koskevia markkinoita, jolla pyritään takaamaan jokaisen oikeus vastaanottaa audiovisuaalinen televisioviesti, on huomautettava, että – kuten komissio on riidanalaisen päätöksen 97 ja 99 perustelukappaleessa todennut – Espanjassa oli olemassa digitaalisen verkon käyttöä koskevat markkinat. Yhtäältä on selvää, että eräs eurooppalainen satelliittioperaattori halusi tarjota kyseessä olevaa palvelua alueella II Cantabriassa (Espanja) vuonna 2008 käynnistetyn tarjouskilpailun yhteydessä. Toisaalta se, että Espanjassa oli digitaalisen verkon käyttöä koskevat markkinat, perustuu siihen, että kyseistä toimintaa harjoittivat alueella I yksityiset yritykset.

45

Kolmanneksi on riittävää todeta siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta korostaa, että kyseessä olevat yritykset eivät ole saaneet mitään taloudellista vastiketta kyseisestä toiminnasta, että kysymys siitä, oliko kyseessä oleva toiminta luonteeltaan taloudellista, ei riipu siitä, onko yksityinen sijoittaja on valmis harjoittamaan sitä samoin edellytyksin, eikä siitä, onko kyseinen toiminta kannattavaa (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu tuomio Mitteldeutsche Flughafen ja Flughafen Leipzig-Halle v. komissio, EU:C:2012:821, 50 kohta). Myöskään palvelujen maksuttomuus ei estä luonnehtimasta toimintaa taloudelliseksi (tuomio 23.4.1991, Höfner ja Elser, C‑41/90, Kok., EU:C:1991:161, 19–23 kohta). Sillä seikalla, että – kuten Espanjan kuningaskunta väittää – itsehallintoalueiden toimintaohjelmat eivät johtaneet mihinkään muutoksiin niiden digitaalisten lähetyskeskusten omistuksessa, jotka ovat edelleen julkisia, ei ole mitään merkitystä kyseessä olevaa toimintaa luonnehdittaessa.

46

Neljänneksi on todettava Espanjan kuningaskunnan väittävän, ettei se komission näkökohta pidä paikkansa, joka on esitetty riidanalaisen päätöksen 99 perustelukappaleessa ja alaviitteessä 40 ja jonka mukaan se, että alueella II digitaalista verkkoa käyttivät itsehallintoalueet, julkiset yritykset ja kunnat, koski ainoastaan kansallisten ja alueellisten yksityisten kanavien lähettämistä. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. On näet todettava, että kuninkaan asetuksen 944/2005 mukaan yksityisen sektorin kansallisten lähetystoiminnan harjoittajien on katettava 96 prosenttia väestöstä ja julkisen sektorin kansallisten lähetystoiminnan harjoittajien 98 prosenttia alueellaan (ks. edellä 2 kohta). Vaikka on totta, että alueet I ja II käsittivät 98,5 prosenttia Espanjan väestöstä ja että julkisen sektorin kansallisille lähetystoiminnan harjoittajille asetettu velvollisuus kattaa alueellaan 98 prosenttia väestöstä ei siis velvoittanut niitä kattamaan koko aluetta II, tällaisella kattamisvelvollisuudella taattiin kuitenkin lähes koko mainitun alueen osalta oikeus katsella julkisia kanavia alueen III pinnanmuodostuksen estäessä maanpäälliset digitaalilähetykset (ks. edellä 3 kohta).

47

Nyt käsiteltävän kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

48

Espanjan kuningaskunta väittää, ettei kyseessä oleva toimenpide ole valikoiva, koska radio- ja televisiolähetyksiä tukevien verkkojen käyttö on Espanjan lainsäädännön mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu. Sen mukaan kyseessä olevat yksiköt eivät ole saaneet mitään SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista etua, koska edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) vahvistetut ehdot olivat täyttyneet. Komissio ei myöskään ole suorittanut mitään arviointia antamiensa, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olemassaoloa koskevien säännösten perusteella. Espanjan kuningaskunnan mukaan maanpäällisen verkon digitaalitelevisio oli Espanjassa kustannuksiltaan tehokkain ratkaisu siirryttäessä analogisesta televisiosta digitaalitelevisioon alueella II, mikä on osoitettu vuoden 2007 heinäkuussa päivätyssä tutkimuksessa. Mainitun tutkimuksen mukaan siitä aiheutuvat satelliittiratkaisun kustannukset, että kattavuus laajennetaan käsittämään 96–100 prosenttia väestöstä, ovat suuremmat kuin maanpäällisen ratkaisun kustannukset. Komissio ei ole arvioinut kyseistä tutkimusta yksityiskohtaisesti, ja se on tutkinut pelkästään Baskimaan itsehallintoalueen tapauksen.

49

Alustavasti on todettava Espanjan kuningaskunnan väittävän, ettei kyseessä oleva toimenpide ole valikoiva siitä syystä, että asianomainen palvelu on sen mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu. On huomautettava, että kysymys siitä, onko asianomainen palvelu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, on kriteeri, joka ei riipu kriteeristä, joka koskee valtiontuen valikoivuutta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kysymys siitä, onko asianomainen palvelu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, on merkityksellinen seikka vastattaessa kysymykseen siitä, onko kyse taloudellisesta edusta, kun taas toimenpiteen valikoivuus koskee vaatimusta, jonka mukaan valtiontuella suositaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa (ks. edellä 33 kohta).

50

Koska Espanjan kuningaskunta ei ole tukenut mitenkään väitettä, jonka mukaan kyseessä olevalla toimenpiteellä ei suosita mitään yritystä, on todettava, että se väittää nyt käsiteltävän osan yhteydessä lähinnä, että kyseessä olevalla toimenpiteellä ei anneta sen kohteena olevalle mitään taloudellista etua SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen mukaan komissio on virheellisesti todennut kyseen olevan taloudellisesta edusta katsomalla, että edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) asetetut edellytykset eivät olleet täyttyneet nyt käsiteltävässä tapauksessa.

51

On huomautettava, että edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) todettiin, että siltä osin kuin valtion toimenpidettä on pidettävä korvauksena, joka on vastike edunsaajayritysten suorittamista sellaisista palveluista, jotka johtuvat julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, siten, että kyseiset yritykset eivät todellisuudessa saa taloudellista etua ja että mainittu toimenpide ei näin ollen aseta kyseisiä yrityksiä edullisempaan kilpailutilanteeseen suhteessa niiden kilpailijayrityksiin, tällaiseen toimenpiteeseen ei sovelleta SEUT 107 artiklan 1 kohtaa. Jotta tällaista korvausta ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa luokiteltaisi valtiontueksi, neljän edellytyksen on kuitenkin täytyttävä kumulatiivisesti (edellä 17 kohdassa mainittu tuomio Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, EU:C:2003:415, 87 ja 88 kohta).

52

Riidanalaisen päätöksen 114–128 perustelukappaleesta ilmenee, että komission mukaan ensimmäinen ja neljäs edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) vahvistetuista edellytyksistä eivät olleet täyttyneet nyt käsiteltävässä tapauksessa.

53

Kyseisen edellytyksen mukaan edunsaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi (edellä 17 kohdassa mainittu tuomio Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, EU:C:2003:415, 89 kohta).

54

On korostettava, että komissio on katsonut riidanalaisen päätöksen 119–126 perustelukappaleessa, että edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) vahvistettu ensimmäinen edellytys ei ollut täyttynyt.

55

Riidanalaisen päätöksen 119 perustelukappaleen mukaan Espanjan laissa ei täsmennetty, että maanpäällisen verkon käyttäminen on julkinen palvelu. Ley 11/1998, General de Telecomunicaciones ‑nimisessä 24.4.1998 annetussa laissa (televiestinnästä annettu yleislaki 11/1998; BOE nro 99, 25.4.1998, s. 13909; jäljempänä laki 11/1998) vahvistetaan, että televiestintäpalvelut, mukaan lukien radio- ja televisiolähetyksiä tukevien verkkojen käyttö, ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, vaikka niillä ei olekaan julkisten palvelujen asemaa, joka on varattu vain joillekin harvoille televiestintäpalveluille ja erityisesti palveluille, jotka liittyvät valtion puolustukseen ja pelastuspalveluun sekä puhelinverkon käyttöön. Ley 32/2003, General de Telecomunicaciones ‑nimisessä 3.11.2003 annetussa laissa (televiestinnästä annettu yleislaki 32/2003; BOE nro 264, 4.11.2003, s. 38890; jäljempänä laki 32/2003) on säilytetty sama määritelmä. Televisiolähetystoimintaa koskevia lähetyspalveluja eli signaalien siirtoa televiestintäverkkojen välityksellä pidetään televiestintäpalveluina, ja tässä ominaisuudessa ne ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja mutta eivät julkista palvelua.

56

Riidanalaisen päätöksen 120 perustelukappaleen mukaan Espanjan lain säännökset ovat joka tapauksessa teknologianeutraaleja. Mainittuun lakiin sisältyvän määritelmän mukaan televiestinnällä tarkoitetaan verkossa tapahtuvaa sähköisen viestinnän palvelujen tarjoamista ja siihen liittyviä laitteistoja. Televiestintä on signaalien lähettämistä missä tahansa televiestintäverkossa eikä erityisesti maanpäällisessä verkossa. Lisäksi kyseisessä laissa määritetään yhdeksi sen tavoitteista edistää mahdollisuuksien mukaan sääntelyn teknologianeutraaliutta.

57

Riidanalaisen päätöksen 121 perustelukappaleen mukaan on niin, että vaikka varojen siirtämisen ajankohtana voimassa olleessa ja sovelletussa laissa julkisen palvelun yleisradiotoiminta määriteltiin julkiseksi palveluksi, tätä määritelmää ei ole mahdollista ulottaa koskemaan jonkin tietyn tukiverkon käyttöä. Jos on olemassa useita lähetysverkkoja, yhtä tiettyä verkkoa ei voida myöskään pitää olennaisena lähetyssignaalien välittämisen kannalta. Näin ollen olisi komission mukaan ollut ilmeinen virhe, jos Espanjan lainsäädännössä olisi määritetty julkiseksi palveluksi jonkin tietyn verkon käyttö lähetyssignaalien välittämiseen.

58

Komissio hylkäsi lisäksi riidanalaisen päätöksen 123 ja 124 perustelukappaleessa väitteen, jonka mukaan maanpäällisten verkkojen käyttö on määritelty Baskimaan hallituksen, Baskimaan kuntien yhteisjärjestön ja Baskimaan kolmen maakuntahallituksen välillä tehdyissä toimielinten välisissä sopimuksissa julkiseksi palveluksi.

59

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 172 perustelukappaleessa kyseisen päätöksen 119–122 perustelukappaleeseen viittaamalla, että Espanjan kuningaskunta ja Baskimaan viranomaiset eivät olleet määritelleet maanpäällisen verkon käyttöä täsmällisesti julkiseksi palveluksi.

60

On korostettava, että asianosaiset eivät kiistä edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) tarkoitetun julkisen palvelun käsitteen osalta sitä, että se vastaa SEUT 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun käsitettä (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2008, BUPA ym. v. komissio, T‑289/03, Kok., EU:T:2008:29, 162 kohta ja tuomio 16.7.2014, Zweckverband Tierkörperbeseitigung v. komissio, T‑309/12, EU:T:2014:676, 132 kohta).

61

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta, kun ne määrittelevät sen, mitä ne pitävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna, ja tämän johdosta komissio voi asettaa kyseenalaiseksi sen, miten jäsenvaltio on määritellyt kyseiset palvelut, ainoastaan silloin, kun on kyse ilmeisestä virheestä (ks. tuomio 15.6.2005, Olsen v. komissio, T‑17/02, Kok., EU:T:2005:218, 216 kohta; tuomio 22.10.2008, TV2/Danmark ym. v. komissio, T‑309/04, T‑317/04, T‑329/04 ja T‑336/04, Kok., EU:T:2008:457, 101 kohta ja tuomio 6.10.2009, FAB v. komissio, T‑8/06, EU:T:2009:386, 63 kohta). Komissiolla ei näet ole asiaa koskevan unionin yhdenmukaistetun säännöstön puuttuessa oikeutta ottaa kantaa julkiselle toiminnanharjoittajalle kuuluvien julkisen palvelun tehtävien laajuuteen eli kyseiseen palveluun liittyvien kustannusten määrään, kansallisten viranomaisten tässä suhteessa tekemien poliittisten valintojen sopivuuteen tai julkisen toiminnanharjoittajan taloudelliseen tehokkuuteen (ks. vastaavasti tuomio 27.2.1997, FFSA ym. v. komissio, T‑106/95, Kok., EU:T:1997:23, 108 kohta ja tuomio 1.7.2010, M6 v. komissio, T‑568/08 ja T‑573/08, Kok., EU:T:2010:272, 139 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). EU- ja EUT-sopimuksia täydentävän yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan N:o 26 1 artiklan ensimmäisestä luetelmakohdasta ilmenee, että SEUT 14 artiklan mukaisia yleistä taloudellista etua koskevia palveluja koskevat unionin yhteiset arvot käsittävät erityisesti kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskeisen aseman ja laajan harkintavallan tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita.

62

Jäsenvaltion valta määritellä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut ei ole kuitenkaan rajaton eikä sitä voida käyttää mielivaltaisesti vain siinä tarkoituksessa, että jokin erityinen ala välttyisi kilpailusääntöjen soveltamiselta (edellä 60 kohdassa mainittu tuomio BUPA ym. v. komissio, EU:T:2008:29, 168 kohta). Jotta kyseessä oleva palvelu voidaan luonnehtia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, sen on liityttävä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin, jotka ovat erityisiä suhteessa talouselämän muiden taloudellisten toimenpiteiden tarkoituksiin (tuomio 10.12.1992, Merci convenzionali porto di Genova, C‑179/90, Kok., EU:C:1991:464, 27 kohta ja tuomio 17.7.1997, GT-Link, C‑242/95, Kok., EU:C:1997:376, 53 kohta).

63

Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman, komission arviointeja koskevan valvonnan laajuudessa otetaan välttämättä huomioon se, että komissio voi kyseenalaistaa sen, että jäsenvaltio on määritellyt jonkin palvelun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, ainoastaan silloin, kun on kyse ilmeisestä virheestä. Tässä valvonnassa on kuitenkin taattava tiettyjen vähimmäisedellytysten noudattaminen, joita ovat muun muassa viranomaisten toimi, jolla kyseisille toimijoille annetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tehtävä, ja tuon tehtävän yleisluonteisuus ja velvoittavuus (ks. tuomio 7.11.2012, CBI v. komissio, T‑137/10, Kok., EU:T:2012:584, 100 ja 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi [SEUT 106 artiklan 2 kohdan] määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 28.11.2005 annetun päätöksen 2005/842/EY (EUVL L 312, s. 67) 4 artiklan mukaan vastuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta annetaan yritykselle yhdellä tai useammalla virallisella asiakirjalla, jonka muodon jokainen jäsenvaltio voi itse määrätä, ja tällaisissa asiakirjoissa on ilmoitettava erityisesti julkisen palvelun velvoitteiden luonne ja kesto sekä kyseinen yritys ja kyseinen alue.

64

Espanjan kuningaskunta väittää nyt käsiteltävässä tapauksessa, että komissio on virheellisesti katsonut, ettei kyseessä oleva palvelu ollut unionin oikeudessa tarkoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu. Sen mukaan oli olemassa markkinahäiriö siitä syystä, että lähetystoiminnan harjoittajat eivät olleet valmiita vastaamaan verkkojen laajentamisesta alueella II aiheutuvista lisäkustannuksista. Komissio ei voi sen perusteella, ettei kyseessä olevassa Espanjan lainsäädännössä säädetä nimenomaisesti, että kyseessä oleva palvelu on julkinen palvelu, jättää arvioimasta kyseessä olevaa palvelua antamiensa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olemassaoloa koskevien säännösten perusteella varsinkaan, kun kyseisessä lainsäädännössä kyseessä oleva palvelu luonnehditaan yleishyödylliseksi palveluksi. Espanjan kuningaskunta on suullisessa käsittelyssä täsmentänyt, että julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen oli annettu asianomaisten toimijoiden tehtäväksi useilla Espanjan viranomaisten toimilla ja erityisesti viimeksi mainittujen ja mainittujen toimijoiden välillä tehdyillä julkisilla sopimuksilla.

65

Kyseiset väitteet eivät osoita, että komissio olisi todennut virheellisesti riidanalaisen päätöksen 119–122 ja 172 perustelukappaleessa, että kyseessä oleva palvelua eli maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon käyttöönottoa, ylläpitoa ja käyttöä alueella II ei ollut määritelty täsmällisesti edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) tarkoitetuksi julkiseksi palveluksi.

66

Espanjan valtio on tosin luonnehtinut radio- ja televisiolähetyksiä tukevien verkkojen käyttöä koskevan palvelun lakien 11/1998 ja 32/2003, jotka komissio on toimittanut unionin yleisen tuomioistuimen määräämien prosessinjohtotoimien johdosta (ks. edellä 26 kohta), 2 §:n, kun sitä luetaan yhdessä niiden 1 §:n kanssa, nojalla yleishyödylliseksi palveluksi.

67

Lakien 11/1998 ja 32/2003 2 artiklasta ilmenee kuitenkin, että kyseinen luonnehdinta koskee kaikkia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetysverkot mukaan lukien. Pelkästään se, että palvelun katsotaan kansallisessa oikeudessa olevan yleishyödyllinen, ei merkitse kuitenkaan sitä, että jokaisen sitä hoitavan toimijan tehtävänä on selkeästi määriteltyjen julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) tarkoitetulla tavalla. Jos näin olisi, kaikki televiestintäpalvelut Espanjassa olisivat luonteeltaan kyseisessä tuomiossa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, mikä ei ilmene millään tavalla kyseisistä laeista. Tässä yhteydessä on myös todettava, että lain 32/2003 2 §:n 1 momentissa säädetään nimenomaisesti, että kyseisessä laissa tarkoitetut yleishyödylliset palvelut on tarjottava vapaan kilpailun sääntöjen mukaisesti. Palvelun luonnehtiminen edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) tarkoitetuksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi edellyttää kuitenkin, että vastuu sen hoitamisesta annetaan tietyille yrityksille.

68

Lisäksi on todettava, ettei komissio ole tehnyt mitään virhettä tutkiessaan riidanalaisen päätöksen 119–125 perustelukappaleessa, oliko ensimmäinen edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) vahvistettu edellytys täyttynyt siltä osin kuin on kyse maanpäällisten verkkojen käyttöä koskevasta palvelusta eikä siltä osin kuin on kyse radio- ja televisiolähetyksiä tukevien verkkojen käyttöä koskevasta palvelusta, kuten Espanjan kuningaskunta väittää. Tässä yhteydessä mainitun päätöksen 120 perustelukappaleesta ilmenee, että lain 32/2003 säännökset ovat teknologianeutraaleja ja että televiestintä on signaalien lähettämistä missä tahansa televiestintäverkossa eikä erityisesti maanpäällisessä verkossa, mitä Espanjan kuningaskunta ei ole kiistänyt. Näiden Espanjan lakia koskevien täsmennysten perusteella ei voida päätellä, että komissio olisi katsonut virheellisesti kyseisen päätöksen 119 ja 122 perustelukappaleessa, että mainitussa laissa maanpäällisten verkkojen käyttöä ei ollut määritelty edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) tarkoitetuksi julkiseksi palveluksi.

69

Väitteestä, jonka mukaan julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen on annettu asianomaisten toimijoiden tehtäväksi useilla Espanjan viranomaisten toimilla ja erityisesti viimeksi mainittujen ja mainittujen toimijoiden välillä tehdyillä julkisilla sopimuksilla, on todettava, ettei myöskään sitä voida hyväksyä.

70

Siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta viittaa tässä yhteydessä siihen, että maanpäällisen verkon digitaalitelevisioon siirtymisestä laaditussa kansallisessa suunnitelmassa, jonka Espanjan ministerineuvosto hyväksyi 7.9.2007, vahvistettiin tavoitteeksi päästä siihen, että maanpäällisen verkon digitaalitelevisio kattaa Espanjan väestöstä saman määrän kuin analoginen televisio oli kattanut mainitusta väestöstä vuonna 2007 eli yli 98 prosenttia väestöstä (ks. edellä 4 kohta), on korostettava, että julkisen palvelun velvoitteiden täyttämistä ei annettu kyseisellä suunnitelmalla minkään toimijan tehtäväksi.

71

Julkishallinnon ja asianomaisten toimijoiden välisten julkisten sopimusten osalta on totta, että oikeuskäytännön mukaan julkisen palvelun tehtävän toimeksiantaminen voidaan tehdä myös sopimuksilla, kunhan ne ovat viranomaisen tekemiä ja sitovia, varsinkin silloin, kun tällaisilla toimilla konkretisoidaan lainsäädännössä asetettuja velvoitteita (ks. edellä 63 kohdassa mainittu tuomio CBI v. komissio, EU:T:2012:584, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Espanjan kuningaskunta ei ole kuitenkaan käsiteltävässä tapauksessa toimittanut mitään sopimusta, jolla voitaisiin tukea sen väitettä. Palvelu ei ole myöskään pelkästään siitä syystä, että siitä on tehty julkinen sopimus, automaattisesti ja ilman asianomaisten viranomaisten täsmennyksiä edellä 17 kohdassa tarkoitetussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) tarkoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu.

72

Niistä riidanalaisen päätöksen 123 ja 124 perustelukappaleessa olevista komission toteamuksista, joiden mukaan maanpäällisten verkkojen käyttöä ei ollut määritelty julkiseksi palveluksi myöskään Baskimaan hallituksen, Baskimaan kuntien yhteisjärjestön ja Baskimaan kolmen maakuntahallituksen välillä tehdyissä toimielinten välisissä sopimuksissa, on huomautettava, ettei Espanjan kuningaskunta ole riitauttanut niitä.

73

Lisäksi on todettava, etteivät Espanjan viranomaiset ole missään vaiheessa kyenneet selvittämään, mitkä julkisen palvelun velvoitteet olisi annettu maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon käyttäjien tehtäväksi joko Espanjan lailla tai käyttöä koskevilla sopimuksilla, eivätkä ne ole myöskään näyttäneet sitä toteen.

74

Lopuksi on todettava riidanalaisen päätöksen 121 perustelukappaleesta ilmenevän, että komission mukaan jonkin tietyn tukiverkon käytön eli tässä tapauksessa maanpäällisen tukiverkon käytön määritteleminen julkiseksi palveluksi olisi ollut Espanjan viranomaisilta ilmeinen virhe, koska jos on olemassa useita lähetysverkkoja, yhtä tiettyä verkkoa ei voida pitää olennaisena lähetyssignaalien välittämisen kannalta (ks. edellä 57 kohta), mitä Espanjan kuningaskunta ei ole kiistänyt.

75

Tästä seuraa, että komissio ei ole tehnyt virhettä katsoessaan, että koska maanpäällisen verkon käyttöä koskevaa palvelua ei ollut määritelty selkeästi julkiseksi palveluksi, ensimmäinen edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) vahvistettu edellytys ei ollut täyttynyt.

76

Tätä päätelmää eivät horjuta Espanjan kuningaskunnan esittämät muut väitteet.

77

Ensinnäkin näet siitä väitteestä, jonka mukaan komissio on virheellisesti tyytynyt tarkastelemaan yksinomaan Baskimaan itsehallintoalueen tapausta, on todettava yhtäältä, että komissio on ottanut riidanalaisen päätöksen 119 ja 120 perustelukappaleessa huomioon myös lait 11/1998 ja 32/2003, jotka eivät olleet voimassa pelkästään mainitulla itsehallintoalueella. Toisaalta mainitun päätöksen 114 perustelukappaleesta ilmenee, että Espanjan viranomaisten mukaan itsehallintoalueiden tehtävä on osoittaa edellä 17 kohdassa mainitun tuomion Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) mukaisesti, ettei kyseessä ole valtiontuki, ja että mainitut viranomaiset ovat esittäneet kyseisen tapauksen parhaana ja ainoana esimerkkinään. Kyseisen perustelukappaleen mukaan yksikään toinen itsehallintoalue ei ole esittänyt perusteluja, joilla voitaisiin osoittaa, että maanpäällisen verkon käyttö on julkinen palvelu. Espanjan kuningaskunta ei voi siis moittia komissiota siitä, että se on keskittynyt tutkinnassaan Baskimaan itsehallintoaluetta koskevaan tapaukseen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on lisäksi niin, että valtiontukipäätöksen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tietojen perusteella, joita komissiolla oli käytettävissään päätöstä tehdessään (ks. tuomio 15.4.2008, Nuova Agricast, C‑390/06, Kok., EU:C:2008:224, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78

Toiseksi on todettava Espanjan kuningaskunnan väittävän, että koska komissio ei ole tehnyt mitään arviointia antamiensa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olemassaoloa koskevien säännösten perusteella, se on rikkonut Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen antamansa tiedonannon (EUVL 2012, C 8, s. 4) 47 kohtaa. Kyseinen väite on hylättävä. On näet totta, että komissio on mainitussa kohdassa täsmentänyt, että yritykset, jotka vastaavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta, ovat yrityksiä, joille on uskottu erityistehtäviä, ja että yleisesti ottaen julkisen palvelun erityistehtävän uskominen yritykselle merkitsee sellaisten palvelujen tarjoamista, joita yritys ei omien taloudellisten etujensa kannalta katsoen ottaisi hoitaakseen tai ei hoitaisi samassa määrin tai samoilla ehdoilla. On kuitenkin todettava, että komissio ei ole kiistänyt riidanalaisessa päätöksessä, ettei kyse olisi ollut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta, sen vuoksi, ettei markkinahäiriötä ollut, mutta se on todennut, että kyseessä olevaa palvelua ei ollut määritelty selkeästi julkiseksi palveluksi edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) tarkoitetulla tavalla. Mainitussa kohdassa on todettu myös vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltion on määriteltävä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua koskeva tehtävä kyseisessä tuomiossa vahvistetun ensimmäisen edellytyksen täyttymiseksi. Markkinahäiriön olemassaolo ei lisäksi riitä, jotta kyseen voidaan katsoa olevan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta.

79

Kyseisen edellytyksen mukaan on niin, että silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä välineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto (edellä 17 kohdassa mainittu tuomio Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, EU:C:2003:415, 93 kohta).

80

Komissio on korostanut riidanalaisen päätöksen 128 perustelukappaleessa, että koska tarjouskilpailua ei ollut järjestetty, Baskimaan viranomaiset väittivät kyseisen edellytyksen täyttyneen sen vuoksi, että Baskimaan hallituksen omistama julkinen yritys, joka tarjosi siirtopalveluja ja lähetystaajuuksia radiolle ja televisiolle, oli hyvin johdettu ja kyseisten velvoitteiden täyttämiseen riittävillä välineillä varustettu yritys. Tukeutumalla kustannuksia vertailevaan tutkimukseen, jota ei ollut toimitettu komissiolle, Baskimaan viranomaiset olivat komission mukaan päätelleet, että satelliittilähetykset olisivat tulleet kalliimmiksi kuin kyseessä olevan julkisen yrityksen maanpäällisen verkon parantaminen. Komission mukaan kyseessä olevan edellytyksen täyttymiseksi vertailu satelliittiteknologiaan ei riittänyt kuitenkaan osoittamaan, että kyseinen julkinen yritys oli tehokas yritys, koska myös toiset maanpäällisen verkon operaattorit olisivat voineet tarjota tämän palvelun vähäisemmillä kustannuksilla. Se päätteli siis, ettei edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) asetettu neljäs edellytys ollut täyttynyt Baskimaan itsehallintoalueen tapauksessa.

81

Espanjan kuningaskunta tyytyy lähinnä väittämään, että satelliittiverkkoon verrattuna maanpäällinen verkko oli kustannuksiltaan kaikkein tehokkain ratkaisu, sillä infrastruktuuri oli jo olemassa maanpäällisen verkon analogisille televisiolähetyksille, minkä osoittaa vuoden 2007 heinäkuussa päivätty tutkimus. Se ei kiistä sitä komission esittämää näkökohtaa, jonka mukaan satelliittiteknologiaan vertaaminen ei riitä osoittamaan, että Baskimaassa kyseessä oleva julkinen yritys oli tehokas yritys, koska myös muut maanpäällisen verkon operaattorit olisivat voineet tarjota asianomaista palvelua pienemmin kustannuksin.

82

Espanjan kuningaskunta ei näin ollen ole osoittanut, että komissio on todennut virheellisesti, että edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) vahvistetun neljännen edellytyksen vaatimukset eivät olleet täyttyneet.

83

Edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) vahvistetut edellytykset ovat joka tapauksessa kumulatiivisia, joten komission oli riittävää osoittaa, että yksi näistä edellytyksistä ei täyttynyt, voidakseen todeta perustellusti, että kyse oli taloudellisesta edusta.

84

Nyt käsiteltävän kanneperusteen toinen osa on siis hylättävä.

85

Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio on tehnyt virheen arvioidessaan kilpailun vääristymistä siltä osin kuin on katsonut riidanalaisen päätöksen 130 perustelukappaleessa, että maanpäällinen verkko ja satelliittiverkko toimivat samoilla markkinoilla. Sen mukaan yhtäältä digitaaliset satelliittitelevisiopalvelut ovat maksullisia palveluja, kun taas maanpäällisen verkon digitaalitelevisiopalvelujen käyttö on ilmaista. Toisaalta Comisión del mercado de la telecomunicaciones (Espanjan televiestintämarkkinoiden sääntelyviranomainen) on päätellyt 2.2.2006 tekemässään päätöksessä, että maanpäällisillä aalloilla tapahtuvien televisiolähetysten tukipalvelujen markkinoilta oli suljettava pois satelliitin avulla tapahtuvien televisio- ja radiosignaalilähetysten tukipalvelut. Alueella II ei myöskään ole kilpailua, sillä markkinat eivät kiinnosta verkko-operaattoreita.

86

On todettava, että komissio on riidanalaisen päätöksen 130 perustelukappaleessa päätellyt, että maanpäällinen verkko ja satelliittiverkko toimivat samoilla markkinoilla. Se on tukenut kyseistä päätelmää mainitun päätöksen 131–137 perustelukappaleessa mainitsemalla seitsemän eri seikkaa. Se on päätellyt lopuksi kyseisen päätöksen 138 perustelukappaleessa, että koska satelliittiverkko ja maanpäällinen verkko kilpailevat keskenään, toimenpide, joka koskee maanpäällisen verkon digitaalitelevision käyttöönottoa, käyttöä ja ylläpitoa alueella II, vääristää näiden kahden verkon välistä kilpailua. Komission mukaan kyseessä olevasta toimenpiteestä aiheutuu haittaa muille verkoille ja etenkin internetpohjaiselle televisiolle.

87

Espanjan kuningaskunnan väitteillä ei horjuteta näitä näkökohtia.

88

On näet huomautettava, ettei komission ole tarpeen osoittaa, että tuki todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että se tosiasiallisesti vääristää kilpailua, vaan sen on ainoastaan tutkittava, saattaako tämä tuki vaikuttaa tuohon kauppaan ja vääristää kilpailua (ks. tuomio 15.12.2005, Unicredito Italiano, C‑148/04, Kok., EU:C:2005:774, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 9.6.2011, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, Kok., EU:C:2011:368, 134 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 8.5.2013, Libert ym., C‑197/11 ja C‑203/11, Kok., EU:C:2013:288, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

Erityisesti on todettava, että silloin, kun valtion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemaa unionin sisäisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan unionin sisäiseen kauppaan (ks. edellä 88 kohdassa mainittu tuomio Unicredito Italiano, EU:C:2005:774, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 88 kohdassa mainittu tuomio, EU:C:2013:288, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90

Ensimmäiseksi on todettava väitteestä, jonka mukaan osoituksena siitä, että maanpäällinen verkko ja satelliittiverkko eivät toimi samoilla markkinoilla, on se, että satelliitin kautta lähetettävät televisiopalvelut ovat maksullisia palveluja, kun taas maanpäällisen verkon digitaalitelevisiopalvelujen käyttö on ilmaista, että – kuten komissio väittää – näitä kumpaakin verkkoa voidaan teknologisesti käyttää ilmaisen tai maksullisen televisiotarjonnan välittämiseen. Maanpäällisen verkon digitaalitelevision lähetyslupien haltijat voivat lähettää maksullisia kanavia ja espanjalainen maanpäällisen verkon digitaalitelevision tarjonta voi kattaa maksuttomat kanavat kuten myös ilmaiset kanavat. Kyseinen väite on siis hylättävä.

91

Toiseksi on huomautettava niistä Comisión del mercado de la telecomunicacionesin päätelmistä, joihin Espanjan kuningaskunta on vedonnut, ettei niillä voida kyseenalaistaa komission riidanalaisessa päätöksessä esittämää toteamusta. Espanjan kuningaskunta ei näet ole täsmentänyt, missä tapauksissa kyseinen sääntelyviranomainen on tehnyt nämä päätelmät, eikä niitä syitä, joiden vuoksi tämä on näissä tapauksissa päätellyt, että maanpäällinen verkko ja satelliittiverkko eivät toimineet samoilla markkinoilla.

92

Kolmanneksi on todettava siitä väitteestä, jonka mukaan alueella II ei ollut kilpailua, että myös se on hylättävä. Se, että mainitulla alueella on kilpailua, on näet osoitettu sillä, että eräs satelliittiverkko-operaattori on osallistunut tarjouskilpailuun, joka koskee digitaalitelevision kattavuuden laajentamista Cantabriassa, kuten komissio on korostanut riidanalaisen päätöksen 131 perustelukappaleessa. Lisäksi on jo katsottu, että maanpäällisten järjestelmien ja satelliittijärjestelmien välillä on kilpailua (edellä 61 kohdassa mainittu tuomio FAB v. komissio, EU:T:2009:386, 55 kohta ja tuomio 15.6.2010, Mediaset v. komissio, T‑177/07, Kok., EU:T:2010:233, 97 kohta).

93

Käsiteltävänä olevan kanneperusteen kolmas osa ja kanneperuste kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.

94

Espanjan kuningaskunta väittää toissijaisesti, että komissio on rikkonut SEUT 106 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa. Se huomauttaa tässä yhteydessä, että komissio on kääntänyt todistustaakan, koska se ei ole selkeästi osoittanut, että teknologianeutraaliuden periaatetta oli loukattu. Komissio ei ole sen mukaan perustellut ekstrapolaatiomenetelmää, jota se oli käyttänyt päätelläkseen, että suurin osa tarjouskilpailuista ei ollut teknologianeutraaleja. Komissio ei ole perustellut myöskään sovellettua tilastollista menetelmää, joten on mahdotonta selvittää, mihin tarjouskilpailuihin se on erityisesti viitannut riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 29. Komissio valitsema otanta ei ole edustava. Espanjan kuningaskunnan mukaan ekstrapolaatiotekniikkaa on käytetty mielivaltaisesti ja komissiolla oleva harkintavalta on ylitetty.

95

Ensinnäkin on todettava SEUT 106 artiklan 2 kohdan väitetystä rikkomisesta, että komissio on riidanalaisen päätöksen 172 perustelukappaleessa katsonut, ettei kyseessä olevaa tukitoimenpidettä voida perustella kyseisen määräyksen nojalla, koska Espanjan viranomaiset eivät olleet määritelleet täsmällisesti maanpäällisen verkon käyttöä julkiseksi palveluksi. Komissio on viitannut tässä yhteydessä edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) vahvistetun ensimmäisen edellytyksen osalta esittämiinsä huomautuksiin, jotka koskevat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun määrittelemättä jättämistä.

96

Koska Espanjan kuningaskunnan väitteet siitä, että kyse on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta, on jo hylätty ja koska kyseinen jäsenvaltio ei ole esittänyt mitään lisäperusteluja nyt käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä, on pääteltävä, että komissio ei ole rikkonut SEUT 106 artiklan 2 kohtaa.

97

Toiseksi on korostettava SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan väitetystä rikkomisesta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan poikkeuksia siihen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuki ei sovellu sisämarkkinoille, on tulkittava tiukasti (ks. tuomio 29.4.2004, Saksa v. komissio, C‑277/00, Kok., EU:C:2004:238, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.10.2010, Nuova Agricast ja Cofra v. komissio, C‑67/09 P, Kok., EU:C:2010:607, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98

Lisäksi on huomautettava, että komissiolla on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa sovellettaessa laaja harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten monitahoista arviointia. Tämän harkintavallan käyttämistä koskeva tuomioistuimen suorittama valvonta kohdistuu ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että ratkaisun perustana olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että asiassa ei ole tehty oikeudellista virhettä, että tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (tuomio 26.9.2002, Espanja v. komissio, C‑351/98, Kok., EU:C:2002:530, 74 kohta ja tuomio 29.4.2004, Italia v. komissio, C‑372/97, Kok., EU:C:2004:234, 83 kohta).

99

On myös huomautettava, että vaikka komissiolla on harkintavaltaa taloudellisissa asioissa, se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että unionin tuomioistuinten on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut taloudellisluonteisia seikkoja. Unionin tuomioistuinten on näet paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet sellaisten merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty. Tässä valvonnassa unionin tuomioistuinten tehtävänä ei kuitenkaan ole korvata omalla taloudellisia seikkoja koskevalla arvioinnillaan komission arviointia. Lisäksi on todettava, että kun toimielimellä on laaja harkintavalta, tiettyjen menettelyllisten takeiden noudattamisen valvonta on erityisen tärkeää. Oikeuskäytännön mukaan näihin takeisiin kuuluvat toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat sekä perustella päätöksensä riittävällä tavalla (ks. tuomio 22.11.2007, Espanja v. Lenzing, C‑525/04 P, Kok., EU:C:2007:698, 56–58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komission on toteutettava moitittujen toimenpiteiden tutkintamenettely huolellisesti ja puolueettomasti, jotta sillä on tuen olemassaolon ja mahdollisesti sen sisämarkkinoille soveltumattomuuden tai sääntöjenvastaisuuden toteavaa lopullista päätöstä tehdessään käytettävissään mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot (ks. tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, Kok., EU:C:2014:217, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100

Sen osoittamiseksi, että komissio on tehnyt tosiseikkojen osalta ilmeisen arviointivirheen, jonka perusteella riidanalainen päätös on kumottava, kantajien on esitettävä riittävästi näyttöä siitä, ettei päätökseen sisältyvä tosiseikkoja koskeva arviointi ole ollut asianmukaista (tuomio 12.12.1996, AIUFFASS ja AKT v. komissio, T‑380/94, Kok., EU:T:1996:195, 59 kohta ja edellä 61 kohdassa mainittu tuomio FAB v. komissio, EU:T:2009:386, 78 kohta).

101

Käsiteltävässä tapauksessa riidanalaisen päätöksen 148–171 perustelukappaleesta ilmenee komission katsoneen, että kyseessä olevaa tukea ei voitu pitää sisämarkkinoille soveltuvana SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, koska kyseessä oleva toimenpide ei ollut komission mukaan teknologianeutraaliuden periaatteen mukainen, oikeasuhteinen eikä tarkoituksenmukainen väline sen takaamiseksi, että maksuttomat kanavat kattavat alueen II asukkaat. Se on tässä yhteydessä todennut mainitun päätöksen 155 perustelukappaleessa, että valtaosa tarjouskilpailuista ei ollut teknologianeutraaleja, koska niissä viitattiin maanpäälliseen teknologiaan ja maanpäällisen verkon digitaalitelevisioon. Se on palauttanut tuossa yhteydessä mieleen kyseessä olevan tuen kuvauksen, joka sisältyy saman päätöksen 23–36 perustelukappaleeseen.

102

Komissio on riidanalaisen päätöksen 34 perustelukappaleessa täsmentänyt, että useimmissa tarjouskilpailuissa niiden järjestämisestä vastaavat viranomaiset viittasivat nimenomaisesti, tarjouskilpailun kohteen määritelmässä tai epäsuorasti, teknisten eritelmien tai rahoitettavien laitteistojen kuvauksessa maanpäälliseen teknologiaan ja maanpäällisen verkon digitaalitelevisioon. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa mainitaan nimenomaisesti satelliittiteknologia, viitattiin satelliittisignaalin vastaanottamiseen maanpäällisissä torneissa käytettäviin satelliittilautasiin tai laitteistoihin, joita tarvitaan digitaalisten televisiolähetysten vastaanottamiseen alueella III. Hyvin harvat laajennusta koskevat tarjouskilpailut olivat komission mukaan teknologianeutraaleja, eikä niissä suljettu pois muita teknologioita kuin maanpäällisen verkon digitaalitelevisio.

103

Komissio on tässä yhteydessä täsmentänyt riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 29, että kaikkien muiden alueiden paitsi Kastilia-La Manchan itsehallintoalueen järjestämistä yhteensä 516 tarjouskilpailusta se oli analysoinut otannan, joka käsitti 82 tarjouskilpailua, joista 17 koski laajennusta ja 65 toimituksia. Vain yhdeksän näistä luokiteltiin teknologianeutraaliksi: kolme laajennusta koskevaa tarjouskilpailua Kastilia ja Leónissa (Espanja) ja kuusi toimituksia koskevaa tarjouskilpailua, joista viisi Kanariansaarilla (Espanja) ja yksi Cantabriassa.

104

Kun komissio päätteli kyseisen otannan perusteella, ettei kyseessä oleva toimenpide ollut teknologianeutraaliuden periaatteen mukainen, se ei tehnyt ilmeistä arviointivirhettä eikä kääntänyt kyseisen periaatteen noudattamista koskevaa todistustaakkaa. Sen ei tarvinnut esittää tässä yhteydessä muita yksityiskohtia. Kun kyse on tukiohjelmasta, komissio voi näet tyytyä tutkimaan pelkästään kyseisen ohjelman ominaispiirteitä arvioidakseen päätöksen perusteluissa, onko tämä ohjelma soveltuva jonkin SEUT 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseen. Komissiolla ei näin ole velvollisuutta tällaista ohjelmaa koskevassa päätöksessä arvioida sen perusteella yksittäistapauksissa myönnettyjä tukia. Kunkin kyseessä olevan yrityksen yksilöllistä tilannetta on tutkittava vasta siinä vaiheessa, kun tukia peritään takaisin (tuomio 7.3.2002, Italia v. komissio, C‑310/99, Kok., EU:C:2002:143, 89 ja 91 kohta; edellä 88 kohdassa mainittu tuomio Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, EU:C:2011:368, 63 kohta ja tuomio 13.6.2013, HGA ym. v. komissio, C‑630/11 P–C‑633/11 P, Kok., EU:C:2013:387, 114 kohta).

105

Tässä yhteydessä on hylättävä Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan komissio ei olisi voinut tyytyä analysoimaan tarjouskilpailujen otantaa vaan sen olisi pitänyt yksilöidä riidanalaisessa päätöksessä kaikki kyseessä olevat tarjouskilpailut. Oikeuskäytännön mukaan näet silloin, kun komissio on yleisesti ja abstraktisti tehnyt päätöksen tietystä valtiontukiohjelmasta ja julistanut sen sisämarkkinoille soveltumattomaksi sekä määrännyt tämän ohjelman perusteella maksetut määrät perittäviksi takaisin, jäsenvaltion tehtäviin kuuluu tarkistaa kunkin takaisinperintätoimenpiteen kohteena olevan yrityksen yksilöllinen tilanne (edellä 88 kohdassa mainittu tuomio Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, EU:C:2011:368, 64 kohta).

106

Espanjan kuningaskunnan väitettä, jonka mukaan otanta ei ollut riittävän merkityksellinen siitä syystä, että 82:sta komission arvioimasta tarjouskilpailusta 65 olisi ollut toimituksia koskevia tarjouskilpailuja, joita riidanalainen päätös ei koskenut, ei myöskään voida hyväksyä. Komission arvioimat 17 verkon laajentamista koskevaa tarjouskilpailua merkitsevät joka tapauksessa riittävän merkityksellistä otantaa käsiteltävässä tapauksessa, kun otetaan huomioon erityisesti se, että hallinnollinen menettely koski 16 itsehallintoaluetta Espanjassa.

107

Siitä Espanjan kuningaskunnan väitteestä, jonka mukaan komissio ei ole perustellut ekstrapolaatiomenetelmää, jota on käytetty sen päätelmän tekemiseksi, että valtaosa tarjouskilpailuista ei ollut teknologianeutraaleja, on korostettava, että toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, komissio ei ole suorittanut ekstrapolaatiota katsoessaan, että otannan osalta todetut sääntöjenvastaisuudet toistuivat koko Espanjassa. Komissio on vain tutkinut kyseessä olevan tukiohjelman ominaispiirteitä eikä se nimenomaan ole päätellyt, että koska arvioidut tarjouskilpailut eivät olleet teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisia, kyseistä periaatetta ei ollut noudatettu kaikissa niissä tarjouskilpailuissa, jotka liittyivät maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon käyttöön, mikä kuvastuu etenkin riidanalaisen päätöksen päätösosassa. Kyseisen päätöksen 1 ja 3 artiklan mukaan näet Espanjan kuningaskunnan on perittävä maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon operaattoreilta takaisin ainoastaan tuki, joka on myönnetty teknologianeutraaliuden periaatetta noudattamatta. Mainitun päätöksen 4 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan Espanjan kuningaskunnan on lisäksi toimitettava komissiolle luettelo tuensaajista, jotka ovat saaneet kyseisen päätöksen 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla myönnettyjä tukia, sekä kunkin tuensaajan asianomaisen tukiohjelman nojalla saama kokonaismäärä jaoteltuna saman päätöksen 6.2 kohdassa esitettyihin ryhmiin.

108

Lisäksi on korostettava, että Espanjan kuningaskunta, jonka tehtävänä oli täyttääkseen komissiota kohtaan olevan yhteistyövelvollisuutensa toimittaa kaikki tiedot, joiden perusteella komissio saattoi varmistaa, että haetun poikkeuksen edellytykset täyttyivät (ks. tuomio 15.6.2005, Regione autonoma della Sardegna v. komissio, T‑171/02, Kok., EU:T:2005:219, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ei ole osoittanut, että niiden yhdeksän tarjouskilpailun lisäksi, joita komissio piti teknologianeutraaleina, myös muut tarjouskilpailut olisivat täyttäneet kyseisen kriteerin. Komissio on esittänyt riidanalaisen päätöksen 182–197 perustelukappaleessa seikat, joiden nojalla tarjouskilpailut voidaan luokitella teknologianeutraaleiksi. Espanjan kuningaskunta ei siis ole esittänyt riittävää näyttöä siitä, ettei komission tosiseikkoja koskeva arviointi ollut ollut asianmukaisia.

109

Tässä yhteydessä on myös todettava, että toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, komissio ei ole siinä 9.12.2013 päivätyssä kirjeessään, joka on lähetetty Espanjan viranomaisille kyseessä olevan tuen takaisinperintävaiheessa, myöntänyt katsoneensa virheellisesti, että kuusi tarjouskilpailua oli neutraaleja. Komissio on näet mainitussa kirjeessä vain täsmentänyt, että laitteistojen toimitusta koskevat tarjouskilpailut eivät kuuluneet takaisinperimisvelvollisuuden piiriin, mikä ilmenee myös riidanalaisen päätöksen 1 ja 3 artiklasta, kun niitä luetaan kyseisen päätöksen 110, 111 ja 185 perustelukappaleen valossa.

110

Lopuksi on todettava siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, ettei komissio ole täsmentänyt niitä 82 tarjouskilpailua, joita se oli analysoinut, että se vetoaa lähinnä perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kyseessä olevan toimen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on annettu. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimen tehneen toimielimen päättely siten, että yhtäältä unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimen laillisuuden ja että toisaalta niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa ja arvioida, onko päätös perusteltu. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, Kok., EU:C:1998:154, 63 kohta ja tuomio 3.3.2010, Freistaat Sachsen ym v. komissio, T‑102/07 ja T‑120/07, Kok., EU:T:2010:62, 180 kohta). Koska Espanjan viranomaiset ovat käsiteltävässä tapauksessa toimittaneet kaikki kyseessä olevia tarjouskilpailuja koskevat tiedot ja koska komissio on täsmentänyt riidanalaisessa päätöksessä ne kriteerit, joiden nojalla asianomaiset tarjouskilpailut voidaan luokitella teknologianeutraaleiksi, mainitun päätöksen perustelut ovat riittävän selkeät, jotta Espanjan kuningaskunta voi selvittää toteutetun toimenpiteen syyt ja jotta unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden.

111

Espanjan kuningaskunnan väitteet, jotka koskevat SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomista, on siis hylättävä.

112

Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

113

Espanjan kuningaskunta moittii komissiota siitä, että se on rikkonut menettelysääntöjä siltä osin kuin ensinnäkin se ei ole ottanut huomioon Espanjan kuningaskunnan toimittamaa näyttöä, toiseksi hallinnollisen menettelyn tutkinta on ollut epäjohdonmukainen, kolmanneksi kyseisen menettelyn aikana on ollut liiallisia viivästyksiä ja tutkijaa on vaihdettu ja neljänneksi koko tutkintaa leimaa tutkintamenettelyn aikana objektiivisuuden ja puolueettomuuden puute.

114

Komissio kiistää nämä väitteet ja huomauttaa, että koska Espanjan kuningaskunta ei ole maininnut yhtäkään menettelysäännöstä, jota väitetysti on rikottu, kyseinen kanneperuste on jätettävä tutkimatta.

115

Tässä yhteydessä on huomautettava, että 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Kyseisen maininnan on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista asian. On myös huomautettava, ettei kantajan tarvitse nimenomaisesti ilmoittaa tiettyä oikeussääntöä, johon hänen väitteensä perustuu, kunhan esitetyt perustelut ovat riittävän selkeitä, jotta vastapuoli ja unionin tuomioistuimet voivat vaikeuksitta yksilöidä kyseisen säännön (ks. tuomio 20.2.2013, Caventa v. SMHV – Anson’s Herrenhaus (BERG), T‑224/11, EU:T:2013:81, 14 ja 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116

Käsiteltävässä tapauksessa Espanjan kuningaskunnan väitteet täyttävät nämä vaatimukset, ja ne voidaan siis ottaa tutkittaviksi. Yhtäältä on näet todettava, että Espanjan kuningaskunta on viitannut väitteissään useaan otteeseen niihin komission näkökohtiin, jotka koskevat kysymystä kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Toisaalta niissä väitteissä, jotka koskevat tosiseikkojen huomioon ottamatta jättämistä, johdonmukaisuuden puutetta, menettelyn kohtuutonta kestoa ja objektiivisuuden ja puolueettomuuden puutetta, on kyse lähinnä hyvän hallinnon periaatteeseen liittyvistä vaatimuksista. Kanteesta ilmenee siis oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Espanjan kuningaskunta vetoaa hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, johon komissio on syyllistynyt tutkiessaan kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Hyvän hallinnon periaatteesta valtiontukien alalla vakiintuneessa oikeuskäytännössä on vahvistettu, että tämän periaatteen noudattaminen edellyttää komission suorittamaa kyseessä olevan toimenpiteen huolellista ja puolueetonta tutkintaa (ks. tuomio 9.9.2009, Holland Malt v. komissio, T‑369/06, Kok., EU:T:2009:319, 195 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117

Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon kaikkia todisteita, jotka koskevat maanpäällisiin verkkoihin ja satelliittiverkkoihin liittyvien kustannusten vertailua.

118

Espanjan kuningaskunta väittää ensimmäiseksi, että komissio ei ole – esittämättä tässä yhteydessä päteviä perusteluja – ottanut riidanalaisessa päätöksessä huomioon Espanjan viranomaisten laatimaa, vuoden 2007 heinäkuussa päivättyä kertomusta, joka koskee maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon kaikkialle levittämiseen liittyvästä prosessista aiheutuvia viitekustannuksia ja jossa korostetaan etukäteen sitä, että maanpäällinen digitaalinen lähetysverkko on satelliittiverkkoa tehokkaampi.

119

Tämä väite on hylättävä. Riidanalaisen päätöksen 52 ja 156 perustelukappaleesta näet seuraa, että komissio on ottanut edellä 118 kohdassa tarkoitetun kertomuksen huomioon. Mainitun päätöksen 52 perustelukappaleessa on Espanjan viranomaisten yhteenveto kyseisestä kertomuksesta. Komissio on tutkinut mainittua kertomusta kyseisen päätöksen 156 perustelukappaleessa. Se totesi tässä yhteydessä, että kyseessä oleva kertomus ei riittänyt osoittamaan maanpäällisen verkon paremmuutta satelliittiverkkoon nähden. Sen mukaan kyseessä olevassa kertomuksessa todettiin päinvastoin, että tietyn teknologisen ratkaisun valintaa kattavuuden laajentamiseen oli arvioitava aluekohtaisesti ottaen huomioon kunkin alueen pinnanmuodostuksen ja väestörakenteen erityispiirteet. Komissio katsoi, että samassa kertomuksessa puollettiin pikemminkin tarvetta järjestää teknologianeutraali tarjouskilpailu sen määrittämiseksi, mikä verkko soveltuu parhaiten kattavuuden laajentamiseen.

120

On korostettava, että edellä 118 kohdassa tarkoitetun kertomuksen 6 kohdasta ilmenee, että Espanjan viranomaiset analysoivat kahta mahdollista skenaariota eli sitä, että kattavuus laajennetaan koskemaan 98 prosentin sijasta 100 prosenttia väestöstä, ja sitä, että kattavuus laajennetaan koskemaan 96 prosentin sijasta 100 prosenttia väestöstä. Kumpikaan näistä skenaarioista ei vastaa kattavuuden laajentamista koskemaan 96 prosentin sijasta 98,5 prosenttia väestöstä. Mainitun kertomuksen näitä kahta skenaariota koskevien päätelmien mukaan oli lisäksi todennäköistä, että kaikkein tarkoituksenmukaisin lopullinen ratkaisu on ratkaisu, joka perustuu kummankin vaihtoehdon eli maanpäällisten verkkojen ja satelliittiverkkojen huomioon ottamiseen, ja nämä eri ratkaisut otetaan tapauksen mukaan huomioon sen väestön, joka on tarkoitus kattaa, fyysistä sijaintia koskevien edellytysten ja olosuhteiden perusteella. Mainitun kertomuksen mukaan on siis mahdotonta ennakoida sitä, missä määrin kukin vaihtoehto myötävaikuttaisi lopulliseen ratkaisuun, toteuttamatta ensin sellaista seikkaperäistä tutkimusta itsehallintoalueittain, jossa otetaan huomioon alueen pinnanmuodostus, väestön alueellinen jakautuminen ja olemassa olevan televisiolähetysverkon tilanne. Kuten komissio väittää, kyseessä olevassa kertomuksessa ei tehdä siis mitään johtopäätöksiä maanpäällisen teknologian hyväksi alueen II yhteydessä. Lisäksi on korostettava, että toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, komissio ei ole katsonut, ettei ulkopuolinen asiantuntija olisi laatinut kyseistä kertomusta.

121

Toiseksi on hylättävä sen Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan komissio ei ole tilannut omaa tutkimusta eri ratkaisujen kustannuksista toisin kuin se oli ilmoittanut. Espanjan kuningaskunta ei näet ole osoittanut, että komissio olisi sitoutunut toteuttamaan oman tutkimuksensa, minkä komissio lisäksi kiistää. Toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, komission Espanjan viranomaisille lähettämässä kirjeessä, joka on päivätty 27.5.2011, ei ole mitään komission tältä osin antamaa sitoumusta.

122

Kolmanneksi on todettava Espanjan kuningaskunnan väittävän, että komissio on vain vahvistanut edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin tutkimuksen, joka oli kuitenkin tehty jälkikäteen. Baskimaan itsehallintoalue on sen mukaan lähettänyt oman kustannusarvionsa vastauksena komission 14.2.2012 päivättyyn tietojensaantipyyntöön. Kyseisessä arviossa tuotiin esiin, että maanpäällisen verkon digitaalitelevisiota koskevan ratkaisun kustannukset olivat alhaisemmat. Andalusian (Espanja), Galician (Espanja) ja Baskimaan itsehallintoalueet ovat lisäksi toimittaneet komissiolle jäljennöksen mainitun operaattorin laatimasta esityksestä, jossa esitetään satelliittiratkaisun kustannukset. Espanjan kuningaskunta toteaa, että näiden itsehallintoalueiden arvion mukaan kyseisen operaattorin tarjoukset olisivat merkinneet maanpäällistä ratkaisua suurempia kustannuksia. Komissio ei ole ottanut huomioon näitä seikkoja riidanalaisessa päätöksessä. Kun komissio on asettanut saman operaattorin toimittaman tutkimuksen etusijalle, se on lisäksi ollut puolueellinen.

123

Tässä yhteydessä on korostettava, että toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, eräiden itsehallintoalueiden esittämien laskelmien hylkääminen komissiossa vireillä olleen menettelyn aikana ei perustunut edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin tutkimukseen. Riidanalaisen päätöksen 157 perustelukappaleesta näet ilmenee, että komissio on hylännyt nämä laskelmat siitä syystä, että niiden tekemisajankohtaan liittyvän epäselvyyden lisäksi yksikään niistä ei ollut riittävän yksityiskohtainen ja kestävä, jotta maanpäällisen teknologian valinta voitaisiin perustella kattavuuden laajentamiseen. Yhtäkään niistä ei ollut myöskään tehnyt ulkopuolinen asiantuntija.

124

Komissio on riidanalaisen päätöksen 158 perustelukappaleessa maininnut edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin tutkimuksen, joka on päivätty vuoden 2008 marraskuussa, kuten mainitun päätöksen 67 perustelukappaleesta ilmenee, korostaakseen erään televiestintäinfrastruktuurien käyttäjän ja verkkolaitteiston toimittajan esittämässä tutkimuksessa olevia ristiriitaisuuksia mainittuun tutkimukseen nähden. Se ei ole kuitenkaan vahvistanut tämän viimeksi mainitun tutkimuksen tuloksia. Se on yksinomaan hylännyt mainitun käyttäjän esittämien kustannusten käyttökelpoisuuden siitä syystä, että kyseiset kustannukset olivat vuodelta 2010 ja siis kyseessä olevia toimenpiteitä myöhempiä.

125

Tästä seuraa, että komissio on ottanut huomioon eräiden itsehallintoalueiden esittämät laskelmat eikä se ole millään tavalla asettanut etusijalle edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin tutkimusta. Espanjan kuningaskunnan väite on näin ollen hylättävä.

126

Neljänneksi on todettava Espanjan kuningaskunnan väittävän, että komissio ei virheellisesti ole ottanut huomioon sitä konsulttiyrityksen laatimaa 20.9.2012 päivättyä kertomusta, jossa vertaillaan maanpäällisen verkon digitaalitelevisiota ja satelliittia koskevista ratkaisuista käyttäjille aiheutuvia vastaanottokustannuksia ja jonka mukaan satelliittiverkon kustannukset ovat 7,7 kertaa suuremmat kuin maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon kustannukset.

127

Tämä väite on hylättävä. Yhtäältä näet edellä 126 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa, joka oli toimitettu komissiolle tämän käsittelemässä eräässä toisessa asiassa, vertaillaan televisiovastaanotinlaitteiston mukauttamiseen liittyviä kustannuksia jokaisessa kotitaloudessa koko Espanjan väestön osalta eikä pelkästään alueen II osalta taajuusylijäämän vapauttamisen jälkeen. Toisaalta siinä vertaillaan kustannuksia ottamalla lähtökohdaksi vuonna 2012 vallinnut tilanne. Espanjan kuningaskunta ei kuitenkaan esitä mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että mainittua tilannetta koskevat laskelmat olisivat olleet merkityksellisiä arvioitaessa kyseessä olevien toimenpiteiden asianmukaisuutta vuodesta 2008 lähtien, ja oikeuskäytännön mukaan kysymys siitä, onko toimenpidettä pidettävä valtiontukena, on ratkaistava kyseisen toimenpiteen toteuttamishetkellä vallinnut tilanne huomioon ottaen (ks. tuomio 12.5.2011, Région Nord-Pas-de-Calais ja Communauté d’Agglomération du Douaisis v. komissio, T‑267/08 ja T‑279/08, Kok., EU:T:2011:209, 143 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128

Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

129

Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio on virheellisesti tyytynyt tutkimaan aluksi ministeriön toimenpiteitä. Komissio on ottanut itsehallintoalueiden toteuttamien toimenpiteiden yksityiskohtaisen tutkinnan osaksi arviointiaan vasta myöhemmin. Kattamisen laajentamisprosessi on toteutettu neutraalissa asiayhteydessä, kuten komissio on vahvistanut 17.4.2009 päivätyssä kirjeessään. Espanjan kuningaskunnan mukaan on mahdollista, että kyseisen prosessin kuluessa jokin tarjouskilpailuista ei ole ollut neutraali. Komissio oletti kuitenkin ennalta, ettei koko prosessi ollut ollut neutraali, epäilemällä kaikista tarjouskilpailuista, etteivät ne olleet olleet neutraaleja, ellei vastakkaista näyttöä esitetä. Tutkimus, joka on johtanut riidanalaisen päätöksen tekemiseen, on päätetty liian aikaisin, koska mainitussa päätöksessä jäsenvaltion edellytetään täydentävän kyseistä tutkimusta ja tutkivan kaikkia tarjouskilpailuja tapauskohtaisesti. Yksi todiste tältä osin on se, että komissio on menetellyt ristiriitaisesti Cantabrian hallituksen käynnistämän tarjouskilpailun osalta. Kun komissio on katsonut, että useat tarjouskilpailut eivät olleet teknologianeutraaleita, se on pitänyt kyseisen hallituksen käynnistämää tarjouskilpailua teknologianeutraalina, mitä se ei kuitenkaan ollut.

130

Kyseistä väitettä ei voida hyväksyä.

131

Vaikka ensinnäkin näet oletetaan, että komission tutkinnan lähtökohtana ovat olleet ministeriön toimenpiteet, Espanjan kuningaskunta myöntää nimenomaisesti, että komissio on siinä vireillä olleessa menettelyssä tutkinut myös itsehallintoalueiden esittämiä toimenpiteitä.

132

Siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta vetoaa aloituspäätöksen ja riidanalaisen päätöksen välillä tältä osin olevaan epäjohdonmukaisuuteen, on riittävää huomauttaa, että [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 6 artiklan 1 kohdan mukaan aloituspäätöksessä esitetään asiaan liittyvät oikeudelliset seikat ja tosiseikat lyhyesti, komission alustava arvio ehdotetun toimenpiteen tukiluonteesta ja epäilyt toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Kuten edellä mainitun säännöksen sanamuodosta ilmenee, komission arvio on välttämättä alustava. Tästä seuraa, että komissiolla ei voinut olla velvollisuutta esittää täydellistä arviota kyseisestä tuesta tämän menettelyn aloittamista koskevassa tiedonannossaan (ks. tuomio 1.7.2009, ISD Polska ym. v. komissio, T‑273/06 ja T‑297/06, Kok., EU:T:2009:233, 126 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 30.11.2009, Ranska v. komissio, T‑427/04 ja T‑17/05, Kok., EU:T:2009:474, 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Aloituspäätöksen osalta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tutkimisvaiheen tavoitteena on tehdä mahdolliseksi, että komissio saa käyttöönsä täydelliset tiedot kaikista asiaan liittyvistä seikoista (edellä 110 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Sytraval ja Brink’s France, EU:C:1998:154, 38 kohta). Tästä seuraa, että sen perusteella, ettei aloituspäätöksessä viitata tiettyihin seikkoihin, ei voida katsoa, että komission käymä menettely oli epäjohdonmukainen. Toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, komissio ei ole myöskään katsonut aloituspäätöksessä, että Espanjan hallitus oli velvoittanut itsehallintoalueet digitalisoimaan lähetykset maanpäällisen teknologian avulla.

133

Toiseksi on todettava 17.4.2009 päivätystä komission kirjeestä, ettei Espanjan kuningaskunta esitä mitään syytä, jonka vuoksi komissiolla ei olisi ollut oikeutta tutkia SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista saatuaan 18.5.2009 päivätyn kantelun.

134

Kolmanneksi on riittävää huomauttaa siitä väitteestä, jonka mukaan komissio on päättänyt menettelyn liian aikaisin ja antanut Espanjan kuningaskunnan tehtäväksi tutkia kutakin tarjouskilpailua, että komissio voi tukiohjelman osalta tyytyä tutkimaan pelkästään kyseisen ohjelman ominaispiirteitä arvioidakseen päätöksen perusteluissa, onko tämä ohjelma soveltuva jonkun SEUT 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseen. Komissiolla ei näin ole velvollisuutta tällaista ohjelmaa koskevassa päätöksessä arvioida sen perusteella yksittäistapauksessa myönnettyjä tukia. Kunkin kyseessä olevan yrityksen yksilöllistä tilannetta on tutkittava vasta siinä vaiheessa, kun tukia peritään takaisin (ks. edellä 104 kohta).

135

Siltä osin kuin tässä yhteydessä on kyse Cantabriassa käynnistetystä tarjouskilpailusta on totta, että kyseisessä tarjouskilpailussa edellytettiin eräitä television lähettämistä ja vastaanottamista satelliitilla koskevia asiakirjoja. Se, että maanpäällisten verkkojen ja satelliittiverkkojen operaattorit, joista yksi oli eurooppalainen satelliittioperaattori, olivat osallistuneet kyseiseen tarjouskilpailuun, on ristiriidassa sen Espanjan kuningaskunnan väitteen kanssa, jonka mukaan kyseinen tarjouskilpailu ei ollut teknologianeutraali.

136

Toinen väite on näin ollen hylättävä.

137

Espanjan kuningaskunta väittää, että menettely komissiossa on kestänyt liian pitkään. Sen mukaan komission olisi tavanomaisten määräaikojen mukaan pitänyt päättää kyseinen menettely ennen vuoden 2012 maaliskuuta. Kyseinen ajan kuluminen johtuu muutoksista, joita tuon asian tutkinnasta komissiossa vastuussa olleeseen ryhmään on tehty.

138

On todettava, että silloin, kun riidanalaista ohjelmaa ei ole ilmoitettu, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa, asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 5 kohdan ja kyseisen asetuksen 7 artiklan 6 kohdan sanamuodosta ilmenee yksiselitteisesti, ettei niitä sovelleta. Lisäksi kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että mahdollisen sääntöjenvastaisen tuen tapauksessa komissio ei ole sidottu muun muassa saman asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa ja 7 artiklan 6 kohdassa vahvistettuihin määräaikoihin. Tämä päätelmä ilmenee myös oikeuskäytännöstä, jonka mukaan silloin, kun riidanalaista ohjelmaa ei ole ilmoitettu, komission ei tarvitse noudattaa kyseessä olevan asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa säädettyä kahden kuukauden tutkinta-aikaa (ks. edellä 104 kohdassa mainittu tuomio HGA ym. v. komissio, EU:C:2013:387, 74 ja 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

139

On kuitenkin muistutettava, että komissio on velvollinen toimimaan kohtuullisessa ajassa valtiontukien tutkintamenettelyssä ja että se ei voi pysyä toimimattomana alustavan tutkintavaiheen aikana. On lisättävä, että käsittelyajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella, kuten asian monitahoisuuden ja asianosaisten käyttäytymisen perusteella (ks. edellä 104 kohdassa mainittu tuomio HGA ym. v. komissio, EU:C:2013:387, 81 ja 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

140

Ensinnäkin alustava tutkintavaihe eli vaihe, joka alkoi silloin, kun komissio sai kantelun, jossa sille ilmoitettiin väitetyn tuen olemassaolosta, eli 18.5.2009 ja päättyi silloin, kun muodollinen tutkintamenettely aloitettiin eli 29.9.2010, kesti vähän yli kuusitoista kuukautta. Tätä aikaa ei voida pitää liian pitkänä nyt käsiteltävässä asiassa vallitsevan kaltaisissa olosuhteissa, joille oli ominaista erityisesti se, että Espanjan viranomaiset olivat asiassa mukana keskustasolla sekä alueellisella ja kunnallisella tasolla, ja se, että lisätietojen toimittamiseen tarvittiin aikaa, kuten aloituspäätöksen kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee.

141

Toiseksi muodollinen tutkintamenettely, eli menettely, joka ulottui siitä, kun mainittu menettely aloitettiin 29.9.2010, siihen, kun riidanalainen päätös tehtiin 19.6.2013, kesti vähän yli 33 kuukautta. Tässä yhteydessä on todettava, että mainitun päätöksen neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että Espanjan viranomaiset ovat pyytäneet komissiota jatkamaan niille huomautusten esittämiseen myönnettyä määräaikaa. Kyseisen päätöksen neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että komissio sai Espanjan hallituksen huomautusten lisäksi lukuisia huomautuksia itsehallintoalueilta ja asianomaisilta yrityksiltä. Viimeksi mainittujen huomautukset edellyttivät Espanjan viranomaisten vastausta. Saman päätöksen kuudennesta ja seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että komission, Espanjan viranomaisten ja asianomaisten yritysten välillä järjestettiin useita kokouksia, että kaikki asianomaiset osapuolet ovat toimittaneet tietoja oma-aloitteisesti ja että komission on pitänyt kuitenkin lähettää lisätietopyyntö Espanjan viranomaisille, jotka ovat vastanneet vasta kyseessä olevan määräajan pidentämisen jälkeen. Tässä tilanteessa – ja kun otetaan huomioon kyseessä olevan asian monitahoisuus – on niin, että vaikka oletetaan, että kyseisen asian tutkinnasta komissiossa vastuussa olevaa ryhmää on muutettu, muodollisen tutkintamenettelyn kesto ei ole ollut kohtuuton (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, Portovesme v. komissio, T‑291/11, Kok. (julkaistu otteina), muutoksenhaku vireillä, EU:T:2014:896, 74–76 kohta).

142

Kolmas väite on näin ollen hylättävä.

143

Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio ei ole toiminut hallinnollisen menettelyn aikana objektiivisesti ja puolueettomasti. Komissio on ensinnäkin ottanut huomioon edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin huomautukset, jotka eivät liittyneet mihinkään tietojensaantipyyntöön. Eräät näistä huomautuksista on toimitettu hyvin myöhään Espanjan viranomaisille. Vaikka toiseksi komissio on pyytänyt Espanjan viranomaisilta sellaisia versioita niiden huomautuksista, joista on poistettu luottamukselliset tiedot, se on hyväksynyt mainitun operaattorin pyynnön siitä, ettei sen huomautusten sisältämiä tietoja ilmaista kolmansille. Espanjan viranomaiset eivät siis ole voineet lähettää kyseisen operaattorin huomautuksia kolmansille, joita asia koski. Komissio on kolmanneksi katsonut riidanalaisen päätöksen 158, 162–164 ja 166 perustelukappaleessa, että saman operaattorin väitteet olivat päteviä niitä kuitenkaan tutkimatta tai niitä Espanjan viranomaisten huomautuksiin vertaamatta.

144

Ensimmäiseksi on korostettava yhtäältä siitä väitteestä, jonka mukaan komissio on ottanut huomioon edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin spontaanisti esittämät huomautukset ja toimittanut viimeksi mainitun huomautukset myöhässä Espanjan viranomaisille, että riidanalaisen päätöksen kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, että myös Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet oma-aloitteisesti tietoja, jotka komissio on ottanut huomioon. Toisaalta mahdollinen viivästys asiakirjojen toimittamisessa ei yksinään ja ilman lisätekijöitä voi perustaa väitettä, jonka mukaan komissio ei ole ollut objektiivinen ja puolueeton. Tämä väite on näin ollen hylättävä.

145

Toiseksi on huomautettava siitä väitteestä, jonka mukaan komissio on hyväksynyt edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin pyynnön siitä, ettei sen huomautusten sisältämiä tietoja ilmaista kolmansille, ettei se osoita, että komissio ei olisi ollut objektiivinen ja puolueeton. Komissio ei näet saa asetuksen N:o 659/1999 24 artiklan nojalla ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut kyseistä asetusta sovellettaessa (tuomio 8.11.2011, Idromacchine ym. v. komissio, T‑88/09, Kok., EU:T:2011:641, 43 kohta). Espanjan kuningaskunta ei myöskään väitä, ettei se ole saanut kaikkia puolustautumisensa kannalta merkityksellisiä asiakirjoja.

146

Kolmanneksi on todettava, että Espanjan kuningaskunta viittaa sen väitteensä yhteydessä, jonka mukaan komissio on pitänyt edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin väitteitä pätevinä niitä tutkimatta ja niitä Espanjan viranomaisten huomautuksiin vertaamatta, riidanalaisen päätöksen 158, 162–164 ja 166 perustelukappaleeseen.

147

Riidanalaisen päätöksen 158 perustelukappaleesta on ensinnäkin todettava, että komissio on arvioinut siinä tutkimuksia, joka koskevat erään televiestintäinfrastruktuurien käyttäjän ja verkkolaitteistojen toimittajan esittämiä kustannuksia. Se katsoi tässä yhteydessä, että riippumatta siitä, että voitaisiinko kyseisiä tutkimuksia pitää riittävän puolueettomina ja luotettavina, tutkimusten tekeminen kiistanalaisten toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen tarkoitti sitä, ettei niihin voitu vedota sen seikan oikeuttamiseksi, ettei Espanjan hallitus ollut katsonut tarpeelliseksi järjestää teknologianeutraalia tarjouskilpailua. Se totesi vielä, että mainittujen tutkimusten tulokset olivat ristiriidassa niiden edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin toimittamien kustannusarvioiden kanssa, jotka osoittavat satelliittiteknologian kannattavammaksi.

148

Kuten on jo todettu (ks. edellä 124 kohta), riidanalaisen päätöksen 158 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio hylkäsi televiestintäinfrastruktuurien käyttäjän ja verkkolaitteistojen toimittajan esittämät tutkimukset ottamatta kantaa niiden riippumattomuuteen ja luotettavuuteen siitä syystä, että ne oli tehty kyseessä olevien toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen ja ne olivat ristiriidassa edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin toimittamien kustannusarvioiden kanssa. Toisin kuin Espanjan viranomaiset väittävät, komissio ei ole asettanut mainitun operaattorin toimittamaa tutkimusta etusijalle mainitun käyttäjän toimittamiin tutkimuksiin nähden. Se on pikemminkin vain esittänyt sisällöltään kyseisen operaattorin tutkimuksen, jonka mukaan satelliittiteknologia oli kannattavampi, mikä oli ristiriidassa kyseisen käyttäjän toimittamien tutkimusten tulosten kanssa. Tämän päätelmän vahvistaa se, että mainitun päätöksen 154 perustelukappaleesta ilmenee, että tietyn teknologian valitseminen olisi komission mukaan voitu hyväksyä, jos sitä olisi perusteltu etukäteen tehdyn tutkimuksen havainnoilla, jotka osoittavat, että laatu- ja hintanäkökohtien perusteella voitiin valita vain yksi teknologinen ratkaisu. Toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, komissio ei siis ole katsonut, että saman operaattorin tutkimus oli pätevä tai että se osoittaa, että satelliittiratkaisu oli paras. Komission tavoitteena oli tutkia, voitiinko kyseessä olevat toimenpiteet perustella teknologianeutraaliuden periaatteen noudattamatta jättämisen vuoksi etukäteen tehdyllä tutkimuksella, joka puoltaa yhtä ainoaa teknologista ratkaisua. Kyseisen päätöksen 158 perustelukappaleen nojalla ei siis voida päätellä, että komissio ei ole ollut objektiivinen ja puolueeton.

149

Toiseksi on todettava riidanalaisen päätöksen 164 perustelukappaleesta, että Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio on hyväksynyt edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin arviot alueellisten kanavien määrästä sen sijaan, että se olisi ottanut huomioon itsehallintoalueiden toimittamat viralliset tiedot. Kyseinen väite on hylättävä. Komissio on kyseisessä perustelukappaleessa näet vain todennut, että mainitun operaattorin mukaan Espanjan hallituksen mainitsema kanavamäärä eli 1380 kanavaa oli suuresti liioiteltu. Se ei sitä vastoin ole todennut, että kyseisen operaattorin arvioima alueellisten kanavien määrä eli mainitun päätöksen alaviitteen 93 mukaan 415 piti paikkansa. Kun komissio katsoi kyseisessä perustelukappaleessa, että Espanjan viranomaiset eivät olleet tukeneet väitettään, jonka mukaan satelliittiteknologialla ei pystyttäisi lähettämään suurta määrää alueellisia kanavia, se vain sovelsi todistustaakkasääntöä, joka on vahvistettu kyseisen päätöksen 154 perustelukappaleessa ja jonka mukaan Espanjan kuningaskunnan oli osoitettava, että laatu- ja hintanäkökohtien perusteella voitiin valita vain yksi teknologinen ratkaisu.

150

Kolmanneksi on huomautettava riidanalaisen päätöksen 166 perustelukappaleesta, että Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio on omaksunut edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin väitteen, jonka mukaan satelliitti oli taloudellisempi ratkaisu kuin maanpäällisen verkon digitaalitelevisio, katsomalla, että koska kansallisella tasolla ei ollut järjestetty tarjouskilpailua, tuen määrä oli kasvanut. Espanjan kuningaskunnan mukaan on lisäksi niin, että kun komissio totesi kyseisessä perustelukappaleessa, että Espanjan hallitus olisi voinut kannustaa itsehallintoalueita ottamaan tarjouskilpailuissaan huomioon mahdolliset kustannussäästövaikutukset, se on katsonut, että kyseisten itsehallintoalueiden olisi pitänyt käynnistää erityisesti satelliittiteknologiaan mukautettuja tarjouskilpailuja.

151

Tämä väite ei osoita, ettei komissio ole noudattanut objektiivisuutta ja puolueettomuutta koskevaa velvollisuuttaan. Toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, riidanalaisen päätöksen 166 perustelukappaleesta ei näet mitenkään ilmene, että komission mielestä satelliitti oli taloudellisempi ratkaisu kuin maanpäällisen verkon digitaalitelevisio. Komissio on mainitussa perustelukappaleessa tutkinut kyseessä olevan toimenpiteen oikeasuhteisuutta ja viitannut satelliittiratkaisun tiettyihin erityispiirteisiin, jotka Espanjan viranomaiset olisivat voineet ottaa huomioon päättäessään, mikä oli paras teknologinen ratkaisu laatu- ja hintanäkökohtien perusteella. Se on siten korostanut mahdollisia hinnanalennuksia, jotka satelliittiratkaisulla olisi saatu, jos olisi järjestetty kansallinen tarjouskilpailu. Se on samoin tuonut esiin Espanjan hallituksella olevan mahdollisuuden kannustaa itsehallintoalueita käynnistämään tarjouskilpailuja ottamalla huomioon tiettyjen verkkojen mahdolliset kustannussäästövaikutukset. Se ei ole asettanut satelliittiratkaisua mitenkään etusijalle näitä eri seikkoja korostaessaan.

152

Neljänneksi on todettava riidanalaisen päätöksen 162 ja 163 perustelukappaleen osalta, että Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio on omaksunut virheellisesti edellä 13 kohdassa tarkoitetun operaattorin väitteet, jotka koskevat taajuusylijäämään ja laajakaistaisten neljännen sukupolven mobiiliteknologioiden (4G) käyttämiin taajuuksiin liittyvien kustannusten huomioon ottamista. Espanjan viranomaiset eivät ole voineet ennakoida kyseisten kustannusten olemassaoloa suunnitellessaan siirtymistä maanpäällisen verkon analogisesta televisiosta maanpäällisen verkon digitaalitelevisioon. Komissio on arvioinut vuosina 2009 ja 2010 täytäntöönpannun toimenpiteen asianmukaisuutta nojautumalla vuosina 2011 ja 2012 sattuneisiin tapahtumiin.

153

Tässä yhteydessä on korostettava, että komissio on riidanalaisen päätöksen 162 ja 163 perustelukappaleessa arvioinut, että maanpäällisen ratkaisun tarkoituksenmukaisuus oli edelleen kyseenalainen taajuusylijäämään liittyvien kustannusten vuoksi, ja se kyseenalaistetaan tulevaisuudessa neljännen sukupolven mobiiliteknologioiden käyttämiin taajuuksiin liittyvien kustannusten vuoksi. On todettava, että kyseiset seikat on esitetty sen jälkeen, kun komissio on mainitun päätöksen 159 perustelukappaleessa todennut, että kyseessä olevaa toimenpidettä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Koska Espanjan kuningaskunta ei ole kiistänyt niitä tosiseikkoja, joiden johdosta komissio on viitannut kyseisten kustannusten aiheutumiseen, ei voida päätellä, ettei komissio ole noudattanut mainituissa perustelukappaleissa objektiivisuutta ja puolueettomuutta koskevaa velvollisuuttaan.

154

Neljäs väite ja näin ollen kolmas kanneperuste kokonaisuudessaan on siis hylättävä.

155

Espanjan kuningaskunta väittää toissijaisesti asetuksen N:o 659/1999 14 artiklaan viittaamalla, että kyseessä olevan tuen takaisin periminen on ristiriidassa unionin oikeuden yleisten periaatteiden eli oikeusvarmuutta, yhdenvertaista kohtelua, oikeasuhteisuutta ja toissijaisuutta koskevien periaatteiden kanssa.

156

Espanjan kuningaskunta väittää ensinnäkin, että riidanalaisella päätöksellä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta, koska palautettavien summien täsmällisen määrän laskeminen tuottaa Espanjan kuningaskunnalle vakavia vaikeuksia. Sen mukaan on aluksi määritettävä, olivatko kaikki alueiden järjestämät 516 tarjouskilpailua teknologianeutraaleja. Koska kukin itsehallintoalue on ottanut käyttöön omat toimintaohjelmansa, on lisäksi vaikea määrittää summat, joita ei tarvitse palauttaa, etenkin siltä osin kuin on kyse julkisista tavarahankinnoista ja vähämerkityksisestä tuesta. Lisäksi on olemassa sekamuotoisia tavara- ja palveluhankintasopimuksia, joiden osalta on määritettävä pääasiallinen luonne, ja yksinomaan ylläpitoa koskevia hankintasopimuksia, jotka voidaan rinnastaa tavarahankintasopimusten ryhmään. Tarvitaan myös erityisiä tietoja itsehallintoalueille maksetuista summista. Mainitussa päätöksessä ei määritellä asianomaisia tuensaajia eikä palautettavaa määrää. Espanjan kuningaskunta väittää toiseksi, että kyseisellä päätöksellä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta, koska aloituspäätös on sen osa. Espanjan kuningaskunnan mielestä oikeusvarmuuden periaatetta on kolmanneksi loukattu siitä syytä, että komissio on antanut sen tehtäväksi näyttää toteen se osa tuesta, jota ei ollut palautettava, koska se on SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7.5.1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/1998 (EYVL L 142, s. 1) 2 artiklan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaa vähämerkityksistä tukea.

157

Tässä yhteydessä on huomautettava, että oikeusvarmuuden periaate, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden vaikutukset ovat ennakoitavissa, jotta ne, joita asia koskee, tietäisivät, miten niiden tulee toimia niissä tilanteissa ja oikeudellisissa suhteissa, joihin unionin oikeusjärjestystä sovelletaan (ks. tuomio 8.12.2011, France Télécom v. komissio, C‑81/10 P, Kok., EU:C:2011:811, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

158

On korostettava, että jäsenvaltio, jonka viranomaiset ovat myöntäneet tukea SEUT 108 artiklassa määrättyjen menettelysääntöjen vastaisesti, ei voi vedota oikeusvarmuuden periaatteeseen sivuuttaakseen velvollisuuden toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sellaisen komission päätöksen panemiseksi täytäntöön, jolla kyseinen jäsenvaltio velvoitetaan perimään tuki takaisin (tuomio 14.9.1994, Espanja v. komissio, C‑278/92–C‑280/92, Kok., EU:C:1994:325, 76 kohta).

159

Käsiteltävässä tapauksessa Espanjan kuningaskunta ei ole esittänyt mitään väitettä, jonka perusteella kyseisestä säännöstä voitaisiin poiketa.

160

Ensimmäiseksi on huomautettava takaisin perittävien tukien määrän jakamista koskevan yksityiskohtaisen maininnan väitetystä puuttumisesta, että kun kyse on tukiohjelmia koskevien päätösten täytäntöönpanosta, asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten tehtävänä on siinä vaiheessa, kun tukea peritään takaisin, tutkia kunkin kyseessä olevan yrityksen yksilöllinen tilanne, koska kyseisillä viranomaisilla on parhaimmat mahdollisuudet määrittää tarkat määrät, jotka on palautettava. Tästä seuraa, että komissio voi jättää kansallisten viranomaisten huoleksi laskea takaisin perittävien summien täsmällinen määrä (ks. tuomio 13.5.2014, komissio v. Espanja, C‑184/11, Kok., EU:C:2014:316, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Yhdessäkään unionin oikeuden säännöksessä ei edellytetä, että komission on, kun se määrää sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen palautettavaksi, vahvistettava palautettavan tuen täsmällinen määrä. On näet riittävää, että komission päätös sisältää sellaiset tiedot, joiden nojalla sen adressaatti voi itse suuremmitta vaikeuksitta määrittää tuon summan (ks. tuomio 12.5.2005, komissio v. Kreikka, C‑415/03, Kok., EU:C:2005:287, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä tapauksessa on niin, että koska tarjouskilpailut on luokiteltu riidanalaisen päätöksen 183–188 perustelukappaleessa ja koska komissio on vahvistanut eri tuensaajaryhmät kyseisen päätöksen 189–197 perustelukappaleessa, minkään Espanjan kuningaskunnan esittämän seikan perusteella ei voida katsoa, että takaisin perittävän määrän määrittäminen saattaa tuottaa kyseiselle jäsenvaltiolle kohtuuttomia vaikeuksia.

161

Toiseksi on todettava väitteestä, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei määritellä asianomaisia tuensaajia, että kun kyseisen päätöksen 182 perustelukappaletta luetaan yhdessä mainitun päätöksen 100–112 perustelukappaleen kanssa, siinä esitetään riittävästi tietoja, joiden nojalla Espanjan kuningaskunta voi määrittää kyseessä olevan toimenpiteen edunsaajat. Viimeksi mainitun perustelukappaleen mukaan näet verkko-operaattorit ovat suoria tuensaajia sikäli kuin ne saivat varoja suoraan verkkojensa parantamiseen ja laajentamiseen tai käyttöön ja ylläpitoon. Siltä osin kuin tuki maksettiin julkisille yrityksille, jotka myöhemmin järjestivät tarjouskilpailuja kattavuuden laajentamisesta, tarjouskilpailussa valittua verkko-operaattoria pidetään lisäksi välillisenä tuensaajana. Koska Espanjan kuningaskunta ei ole esittänyt seikkoja, joiden nojalla voidaan katsoa, että näiden riidanalaiseen päätökseen sisältyvien tietojen valossa kyseessä olevan tuen edunsaajien määrittäminen tuottaa sille kohtuuttomia vaikeuksia, sen väite on hylättävä.

162

Lisäksi on huomautettava, että jos Espanjan viranomaisilla on tältä osin vakavia epäilyjä, ne voivat, kuten kaikki jäsenvaltiot, jotka kohtaavat yllättäviä vaikeuksia palauttamismääräystä täytäntöön pannessaan, saattaa nämä ongelmat komission arvioitaviksi selviytyäkseen niistä vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti ja tukia koskevia perussopimuksen määräyksiä täysimääräisesti noudattamalla (tuomio 13.6.2002, Alankomaat v. komissio, C‑382/99, Kok., EU:C:2002:363, 92 kohta ja edellä 160 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Espanja, EU:C:2014:316, 66 kohta). Kun on kyse komission päätöksestä, jolla tuki määrätään perittäväksi takaisin, sen täytäntöönpanossa mahdollisesti ilmenneet menettelylliset tai muut vaikeudet eivät voi vaikuttaa sen laillisuuteen (ks. tuomio 1.7.2009, KG Holding ym. v. komissio, T‑81/07–T‑83/07, Kok., EU:T:2009:237, 200 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

163

Kolmanneksi on todettava siitä väitteestä, jonka mukaan tilanne Espanjassa on monitahoinen itsehallintoalueiden käynnistämien eri ohjelmien vuoksi, että kun komissio tutkii esillä olevan kaltaista tukiohjelmaa, se ei yleensä voi eikä sillä ole velvollisuutta yksilöidä täsmällisesti kunkin yksittäisen tuensaajan saamaa määrää. Näin ollen tukiohjelman jollekin tuensaajalle ominaisia erityispiirteitä voidaan arvioida vasta siinä vaiheessa, kun tukea peritään takaisin (ks. tuomio 31.5.2006, Kuwait Petroleum (Nederland) v. komissio, T‑354/99, Kok., EU:T:2006:137, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

164

Neljänneksi on huomautettava väitteestä, jonka mukaan komissio on antanut Espanjan kuningaskunnan tehtäväksi osoittaa se osa tuesta, jota ei tarvinnut palauttaa, koska se oli sisämarkkinoille soveltuvaa asetuksen N:o 994/1998 2 artiklan nojalla, että olosuhteet, joissa toimenpidettä voidaan pitää vähämerkityksisenä tukena, on vahvistettu SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15.12.2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1998/2006 (EUVL L 379, s. 5). Jäsenvaltion on toimitettava takaisinperimisvaiheessa kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen sen määrittämiseksi, missä tapauksissa tukea ei ole peritty takaisin, koska vähämerkityksistä tukea koskevat edellytykset olivat täyttyneet.

165

Viidenneksi on huomautettava siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta väittää yleisesti esittämättä tältä osin mitään täsmennystä, että se, että komissio on ottanut aloituspäätöksen osaksi riidanalaista päätöstä, on kyseessä olevan tuen palauttamisen osalta ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, että myös kyseinen väite on hylättävä. On näet totta, että komissio on todennut riidanalaisen päätöksen 41 perustelukappaleessa, että aloituspäätöstä on pidettävä olennaisena osana riidanalaista päätöstä. Vaikka on totta, että aloituspäätökseen, joka on luonteeltaan valmisteleva, sisältyvien seikkojen ottamista kokonaisuudessaan osaksi riidanalaista päätöstä on vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, että riidanalaisessa päätöksessä oleva komission arviointi on lopullinen, aloituspäätökseen ei sisälly kuitenkaan mitään kyseessä olevan tuen takaisin perimiseen liittyvää seikkaa.

166

Tästä seuraa, että nyt käsiteltävän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

167

Espanjan kuningaskunta väittää, että jos jatkuvat maksut on peruutettava riidanalaisen päätöksen 3 artiklan 4 kohdan nojalla, verkko-operaattoreilta ei voida vaatia, että ne jatkavat verkon käyttöä ja ylläpitoa alueella II, mikä johtaa televisiosignaalin katkeamiseen mainitulla alueella. Kyseinen katkeaminen vaikuttaa erityisesti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten iäkkäämpiin henkilöihin ja matalatuloiseen väestönosaan, mikä merkitsee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Kyseiset henkilöt eivät voi katsella televisiokanavia muiden verkkojen kautta tarvittaviin investointeihin liittyvien kustannusten vuoksi.

168

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. tuomio 14.9.2010, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio ym., C‑550/07 P, Kok., EU:C:2010:512, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

169

Komissio ei ole käsiteltävässä tapauksessa loukannut tuota periaatetta. Kun komissio katsoi, että maanpäällisen televisioverkon operaattoreille maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon käyttöönottoon, ylläpitoon ja käyttöön alueella II myönnetty valtiontuki, joka oli toteutettu sääntöjenvastaisesti, ei soveltunut sisämarkkinoille, lukuun ottamatta tukea, joka oli myönnetty teknologianeutraaliutta koskevan edellytyksen mukaisesti, ja vaati, että kyseinen tuki on perittävä riidanalaisen päätöksen nojalla takaisin, se ei kohdellut eri tavalla toisiinsa rinnastettavia tilanteita eikä samalla tavalla erilaisia tilanteita.

170

Tässä yhteydessä on myös huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen on mukauduttava laillisuuden noudattamisen asettamiin vaatimuksiin, mikä edellyttää, että kukaan ei voi vedota edukseen jonkun muun hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen (ks. tuomio 10.11.2011, The Rank Group, C‑259/10 ja C‑260/10, Kok., EU:C:2011:719, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

171

Lisäksi on korostettava, että – kuten komissio väittää – yhdenkään Espanjan kuningaskunnan esittämän seikan perusteella ei voida osoittaa, että kun riidanalaisessa päätöksessä määrätään perimään kyseessä oleva valtiontuki takaisin ja peruuttamaan jatkuvat maksut, se johtaa maanpäällisen verkon digitaalitelevisiopalvelun tosiasialliseen keskeytymiseen koko alueella II ja estää näin asianomaisia asukkaita käyttämästä perusoikeuttaan saada tietoa television välityksellä. Espanjan kuningaskunta ei ole toimittanut riittäviä täsmennyksiä niiden eri maanpäällisen televisioverkon operaattorien määrästä, henkilöllisyydestä, asemasta ja taloudellisesta vahvuudesta, joita kyseessä olevat takaisinperimis- ja peruuttamistoimenpiteet koskevat, eikä se ole katsonut olevan tarpeen kuvailla valaisevana esimerkkinä yhden operaattorin tilannetta eikä määrää, joka olisi palautettava tai joka olisi tarpeen asianomaisten lähetyskeskusten hallinnointi- ja ylläpitopalvelujen jatkamiseksi. Tässä tilanteessa on katsottava niiden Espanjan kuningaskunnan väitteiden osalta, jotka koskevat televisiopalvelun keskeytymistä alueella II, jos kyseessä oleva tuki peritään takaisin, että ne ovat oletuksia, joita ei ole tuettu.

172

Lisäksi on huomautettava, että riidanalainen päätös ei vaikuta velvollisuuteen kattaa alue II lähes kokonaan julkisten kanavien osalta (ks. edellä 46 kohta) ja että Espanjan kuningaskunnan on järjestettävä digitaalisen televisioverkon laajentaminen valtiontukea koskevan unionin oikeuden mukaisesti.

173

Toinen osa on näin ollen hylättävä.

174

Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalainen päätös on ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa sekä siitä syystä, että se johtaa televisiosignaalin katkeamiseen alueella II, että siitä syystä, että muita teknologioita käyttävillä operaattoreilla ei ole intressiä osallistua tarjouskilpailuihin. Sen mukaan kyseisen intressin puuttuminen johtuu niiden tarjouskilpailujen osalta, joiden komissio ei katso olevan teknologianeutraaleja, vähäisestä hyödystä, joka perustuu alueelliseen rajaamiseen. Alueellinen rajaaminen on seurausta toimivallan jakamisesta Espanjan hallinnon eri tasojen välillä. Intressin puuttuminen on käynyt ilmi myös Kanariansaarilla järjestetyissä teknologianeutraaleissa tarjouskilpailuissa, joiden yhteydessä satelliittioperaattorit eivät ole jättäneet yhtäkään tarjousta. Tuen palauttaessaan tuensaajat eivät näin ollen menetä etua, joka niillä on ollut markkinoilla niiden kilpailijoihin nähden, koska on melko varmaa, että ne olisivat saaneet kyseinen edun, kun ne olisi valittu sopimusosapuoliksi neutraalien tarjouskilpailujen yhteydessä. Se, ettei kyseessä olevaa tukea palauteta, ei siis aiheuta mitään vahinkoa muiden verkkojen kuin maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon operaattoreille.

175

On huomautettava, että suhteellisuusperiaatteen mukaan unionin oikeuden toimilla ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava (ks. tuomio 17.5.1984, Denkavit Nederland, 15/83, Kok., EU:C:1984:183, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 9.9.2009, Diputación Foral de Álava ym., T‑230/01–T‑232/01 ja T‑267/01–T‑269/01, EU:T:2009:316, 376 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

176

Oikeuskäytännön mukaan sääntöjenvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin on johdonmukainen seuraus siitä, että se on todettu sääntöjenvastaiseksi, joten kyseisen tuen takaisinperintää, joka tapahtuu aikaisemman tilanteen palauttamiseksi ennalleen, ei lähtökohtaisesti voida pitää suhteettomana toimenpiteenä valtiontukia koskevien perussopimuksen määräysten tavoitteisiin nähden (ks. tuomio 28.7.2011, Diputación Foral de Vizcaya v. komissio, C‑471/09 P–C‑473/09 P, EU:C:2011:521, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

177

Käsiteltävässä tapauksessa Espanjan kuningaskunta ei ole esittänyt mitään väitettä, jonka nojalla kyseisestä säännöstä voitaisiin poiketa.

178

Ensinnäkin on näet riittävää todeta siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalainen päätös johtaa televisiosignaalin katkeamiseen alueella II, että kyseinen väite on jo hylätty (ks. edellä 171 ja 172 kohta). Nyt käsiteltävän osan yhteydessä on vielä todettava, että mainittu päätös ei velvoita Espanjan kuningaskuntaa perimään takaisin kaikkia myönnettyjä varoja eikä peruuttamaan tässä yhteydessä kaikkia maksuja vaan kyseisen jäsenvaltion on perittävä takaisin kyseessä oleva tuki ja peruutettava kaikki kyseessä olevat maksut yksinomaan siltä osin kuin teknologianeutraaliuden periaatetta ei ole noudatettu eikä kyseessä olevaa toimenpidettä voida pitää vähämerkityksisenä tukena.

179

Toiseksi on riittävää huomauttaa siitä väitteestä, jonka mukaan tuensaajat eivät menetä etuaan, koska muiden verkkojen kuin maanpäällinen digitaalisen lähetysverkon operaattoreilla ei ole intressiä osallistua tarjouskilpailuihin alueella II, että jopa Espanjan kuningaskunnan mukaan tällainen seuraus ei ole varma ja se on ainoastaan olettamus.

180

Kolmas osa on siis hylättävä.

181

Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio on loukannut toissijaisuusperiaatetta pyrkimällä määräämään riidanalaisessa päätöksessä erityisestä audiovisuaalisesta toimintamallista. Kyseinen kysymys kuuluu sen mukaan kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan.

182

Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Koska sen arvioiminen, soveltuuko tuki sisämarkkinoille, kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, jonka käyttämistä unionin tuomioistuimet valvovat, komissio ei näet ole voinut loukata toissijaisuusperiaatetta (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu tuomio Mitteldeutsche Flughafen ja Flughafen Leipzig-Halle v. komissio, EU:C:2012:821, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). SEU 5 artiklan 3 kohdan mukaan kyseistä periaatetta sovelletaan yksinomaan aloilla, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

183

Nyt käsiteltävän kanneperusteen neljäs osa ja näin ollen tämä kanneperuste kokonaisuudessaan on siis hylättävä.

184

Espanjan kuningaskunta väittää toissijaisesti, että jos kaikki kyseessä olevan oletetun tukiohjelman jatkuvat maksut peruutetaan, 1,2 miljoonalla asukkaalla ei ole enää mitään mahdollisuutta katsoa televisiokanavia ja heitä estetään käyttämästä heillä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan mukaan olevaa oikeutta saada tietoa. Kyseisen oikeuden loukkaaminen ei ole perusteltua eikä oikeasuhteista.

185

Tässä yhteydessä on korostettava, että Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan riidanalainen päätös johtaa televisiosignaalin katkeamiseen alueella II, on jo hylätty neljännen kanneperusteen toista osaa tutkittaessa (ks. edellä 171 ja 172 kohta). Kun komissio määräsi kaikkien maksujen peruuttamisesta mainitun päätöksen 3 artiklan 4 kohdan nojalla, se ei siis loukannut perusoikeuskirjan 11 artiklassa määrättyä tiedonsaantioikeutta.

186

Tästä seuraa, että viides kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

187

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Espanjan kuningaskunta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan pääasian oikeudenkäynnistä ja välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Asian tausta

Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista

Ensimmäinen osa, joka koskee taloudellisten toiminnan puuttumista

Toinen osa, joka koskee taloudellisen edun puuttumista ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olemassaoloa

– Edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) asetettu ensimmäinen edellytys, joka koskee julkisen palvelun velvoitteiden täyttämistä

– Edellä 17 kohdassa mainitussa tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (EU:C:2003:415) asetettu neljäs edellytys, joka koskee julkisyhteisön kannalta vähäisimpien kustannusten takaamista

Kolmas osa, joka koskee sitä, ettei kilpailu ole vääristynyt

Toinen, toissijaisesti esitetty kanneperuste, joka koskee SEUT 106 artiklan 2 kohdan ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomista

Kolmas kanneperuste, joka koskee menettelysääntöjen rikkomista

Ensimmäinen väite, jonka mukaan näyttöä ei ole otettu huomioon

Toinen väite, jonka mukaan hallinnollisen menettelyn tutkinta ei ole ollut johdonmukainen

Kolmas väite, joka koskee menettelyn liian pitkää kestoa ja tutkijan vaihtumista

Neljäs väite, joka koskee objektiivisuuden ja puolueettomuuden puuttumista

Neljäs, toissijaisesti esitetty kanneperuste, joka koskee oikeusvarmuutta, yhdenvertaista kohtelua, oikeasuhteisuutta ja toissijaisuutta koskevien periaatteiden loukkaamista tuen takaisin perimistä koskevan vaatimuksen osalta

Ensimmäinen osa, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista

Toinen osa, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

Kolmas osa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

Neljäs osa, joka koskee toissijaisuusperiaatteen loukkaamista

Viides, toissijaisesti esitetty kanneperuste, joka koskee tiedonsaantia koskevan perusoikeuden loukkaamista tuen takaisin perimistä koskevan vaatimuksen osalta

Oikeudenkäyntikulut