1

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF), joka perustettiin 28.4.1999 tehdyllä komission päätöksellä 1999/352/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 136, s. 20), tehtäviin kuuluu muun muassa toteuttaa toimielimissä sisäisiä hallinnollisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena on selvittää virkatoimintaan liittyviä vakavia tekoja, jotka voivat merkitä sitä, että yhteisön virkamies tai muu sen henkilöstöön kuuluva on jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan tavalla, joka voi johtaa kurinpitotoimiin ja tarvittaessa rikossyytteisiin.

2

OLAFin tutkimuksista 25.5.1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, s. 1) säädetään OLAFin henkilökuntaan kuuluvien toteuttamista tarkastuksista, todentamisista ja toimista. OLAF suorittaa ulkoisia tutkimuksia, jotka tapahtuvat yhteisön toimielinten ulkopuolella, ja sisäisiä tutkimuksia, jotka tapahtuvat näissä toimielimissä.

3

Asetuksen N:o 1073/1999 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”näissä tutkimuksissa on noudatettava perustamissopimusta ja erityisesti yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa, yhteisöjen virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavia henkilöstösääntöjä, – – sekä ottaen täysimääräisesti huomioon ihmisoikeudet ja perusvapaudet, erityisesti oikeudenmukaisuuden periaatteen ja noudattaen asianomaisen oikeutta tulla kuulluksi häntä koskevista seikoista ja periaatetta, jonka mukaan ainoastaan tutkinnan päätelmät voidaan perustaa todistettaviin seikkoihin; tätä varten toimielinten ja elinten on säädettävä sisäisiä tutkimuksia koskevista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä; tämän vuoksi on tarpeen muuttaa henkilöstösääntöjä virkamiesten ja muun henkilöstön oikeuksia ja velvoitteita sisäisissä tutkimuksissa koskevien säännösten sisällyttämiseksi niihin.”

4

Asetuksen N:o 1073/1999 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”toimivaltaisten kansallisten viranomaisten taikka tarvittaessa toimielinten tai elinten tehtävänä on päättää valmistuneen tutkinnan johdosta toteutettavista jatkotoimista [OLAFin] laatiman kertomuksen perusteella; tästä huolimatta [OLAFin] johtajalle olisi säädettävä velvollisuus toimittaa suoraan asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille ne [OLAFin] sisäisten tutkimusten yhteydessä saamat tiedot seikoista, jotka saattavat johtaa rikossyytteisiin.”

5

Asetuksen N:o 1073/1999 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Sisäiset tutkimukset

1.   [OLAF] toteuttaa toimielimissä ja elimissä 1 artiklassa tarkoitetuilla aloilla sisäisiä hallinnollisia tutkimuksia – –

Nämä sisäiset tutkimukset toteutetaan ottaen huomioon perustamissopimusten, erityisesti erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan määräykset sekä henkilöstösäännöt tässä asetuksessa ja kunkin toimielimen ja elimen päätöksissä säädettyjä edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen. Toimielimet sopivat yhteisesti tällaisella päätöksellä luotavasta järjestelmästä.

– –

5.   Jos tutkimuksessa ilmenee, että jäseneen, johtohenkilöön, virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan voi kohdistua henkilökohtaisia epäilyjä, tästä ilmoitetaan toimielimelle tai elimelle, jonka palveluksessa hän on.

Tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitoa tai joissa on turvauduttava kansallisen oikeusviranomaisen toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin, tätä ilmoittamista voidaan lykätä.

– –”

6

Asetuksen N:o 1073/1999 6 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tutkimukset toteutetaan keskeytyksettä olosuhteisiin ja tutkittavan asian vaikeusasteeseen nähden oikeassa suhteessa olevassa ajassa.”

7

Asetuksen N:o 1073/1999 8 artiklan, jonka otsikko on ”Tietojen luottamuksellisuus ja tietosuoja”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Ulkoisissa tutkimuksissa saaduilla tiedoilla on niiden muodosta riippumatta näitä tutkimuksia koskevien säännösten mukainen suoja.

2.   Sisäisissä tutkimuksissa annetut tai saadut tiedot ovat niiden muodosta riippumatta luottamuksellisia, ja niillä on sama suoja kuin Euroopan yhteisöjen toimielimiin sovellettavissa säännöksissä.

Tällaisia tietoja ei erityisesti saa ilmaista muille kuin niille henkilöille, joiden kuuluu tehtäviensä vuoksi Euroopan yhteisöjen tai jäsenvaltioiden toimielimissä tuntea ne, eikä niitä saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseen.

3.   Johtaja huolehtii siitä, että [OLAFin] henkilökuntaan kuuluvat ja muut hänen alaisuudessaan toimivat henkilöt noudattavat henkilötietojen suojaa koskevia yhteisön ja kansallisia säännöksiä, erityisesti 24 päivänä lokakuuta 1995 yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY [EYVL L 281, s. 31] säännöksiä.

4.   [OLAFin] johtaja ja 11 artiklassa tarkoitetun valvontakomitean jäsenet valvovat tämän artiklan säännösten sekä [EY] 286 ja [EY] 287 artiklan soveltamista.”

8

Asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Tutkintakertomus ja tutkinnan jatkotoimet”, säädetään seuraavaa:

”1.   [OLAF] laatii tutkimuksensa valmistuttua johtajan vastuulla loppukertomuksen, jossa ilmoitetaan erityisesti todetut seikat, mahdollinen taloudellinen vahinko ja tutkinnan päätelmät sekä johtajan suositukset jatkotoimiksi.

2.   Näitä kertomuksia laadittaessa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvät menettelyä koskevat vaatimukset. Tapauksissa, joissa on tarpeen turvautua jäsenvaltion hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihin, näin laaditut kertomukset on hyväksyttävä todisteeksi samalla tavoin ja samoin edellytyksin kuin kansallisten hallinnollisten tarkastajien laatimat hallinnolliset kertomukset. Viraston kertomuksia arvioidaan samojen sääntöjen perusteella kuin kansallisten hallinnollisten tarkastajien laatimia hallinnollisia kertomuksia, ja ne ovat kansallisten viranomaisten kertomusten kanssa samanarvoiset.

3.   Ulkoisesta tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ulkoisia tutkimuksia koskevan säännöstön mukaisesti.

4.   Sisäisestä tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle. Toimielimet ja elimet toteuttavat sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet ja ilmoittavat [OLAFin] johtajalle toteutetuista tutkimuksen jatkotoimista johtajan kertomuksensa päätelmissä vahvistamassa määräajassa.”

9

Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklassa, jonka otsikko on ”[OLAFin] lähettämät tiedot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän asetuksen 8, 9 ja 11 artiklan sekä asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 säännösten soveltamista rajoittamatta [OLAF] voi milloin tahansa lähettää asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ulkoisten tutkimusten yhteydessä saamiaan tietoja.

2.   Tämän asetuksen 8, 9 ja 11 artiklan soveltamista rajoittamatta [OLAFin] johtaja lähettää asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille [OLAFin] sisäisten tutkimusten yhteydessä saamat tiedot seikoista, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin. [OLAFin] johtaja ilmoittaa tästä samanaikaisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle, jollei tutkimukseen liittyvistä syistä muuta johdu.

3.   [OLAF] voi milloin tahansa toimittaa asianomaiselle toimielimelle tai elimelle sisäisten tutkimusten yhteydessä saamiaan tietoja, tämän kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 8 ja 9 artiklan soveltamista.”

10

Asetuksen N:o 1073/1999 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Valvontakomitea”, säädetään seuraavaa:

”1.   Valvontakomitea toteuttaa säännöllistä tutkintatoimien toteuttamiseen kohdistuvaa valvontaa ja vahvistaa siten [OLAFin] riippumattomuutta.

Valvontakomitea antaa lausuntoja [OLAFin] toiminnasta [OLAFin] johtajalle tämän pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, mutta ei kuitenkaan puutu vireillä oleviin tutkimuksiin.

– –

7.   Johtaja toimittaa valvontakomitealle vuosittain suunnitelman tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetusta [OLAFin] toiminnasta. Johtaja tiedottaa komitealle säännöllisesti [OLAFin] toiminnasta, tutkimuksista, niiden tuloksista ja jatkotoimista. Kun jokin tutkimus on ollut vireillä yli yhdeksän kuukautta, johtaja ilmoittaa komitealle syyt, joiden vuoksi tutkimusta ei vielä voida saattaa päätökseen, sekä ilmoittaa arvion ajasta, joka tarvitaan tutkimuksen valmistumiseen. Johtaja ilmoittaa komitealle, jos asianomainen toimielin tai elin ei ole toteuttanut hänen suositustensa mukaisia jatkotoimia. Johtaja ilmoittaa komitealle tapauksista, joissa jonkin jäsenvaltion oikeusviranomaisille on toimitettava tietoja.

– –”

11

Asetuksen N:o 1073/1999 12 artiklan 3 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Johtaja toimittaa säännöllisesti kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle [OLAFin] tutkimusten tuloksista ottaen huomioon tutkimusten luottamuksellisuuden ja kunnioittaen asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia sekä noudattaen tarvittaessa oikeuskäsittelyyn sovellettavia kansallisia säännöksiä.

Nämä toimielimet huolehtivat [OLAFin] tutkimusten luottamuksellisuudesta ja että asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia kunnioitetaan sekä tapauksessa, jossa oikeuskäsittely tulee kyseeseen, että noudatetaan kaikkia tällaiseen oikeuskäsittelyyn sovellettavia kansallisia säännöksiä.”

12

Petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä 2.6.1999 tehdyn päätöksen 1999/396/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 149, p. 57) 4 artiklassa säädetään asianomaisille ilmoittamista koskevista menettelytavoista seuraavaa:

”Jos ilmenee, että komission jäseneen, virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan voi kohdistua henkilöön kohdistuvia epäilyjä, asianomaiselle on ilmoitettava tästä nopeasti, jos ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta. Nimeltä mainittua komission jäsentä, virkamiestä tai muuhun henkilöstöön kuuluvaa koskevia päätelmiä ei missään tapauksessa saa tehdä tutkimuksen valmistettua ilman, että asianomaiselle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista.

Tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta ja joissa on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin, velvollisuutta antaa komission jäsenelle, virkamiehelle tai muuhun henkilöstöön kuuluvalle tilaisuus tulla kuulluksi voidaan lykätä puheenjohtajan tai pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa.”

13

OLAFin valvontakomitean työjärjestyksen (EYVL 2000, L 41, s. 12) 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Laillisuuden valvonta”, todetaan seuraavaa:

”Komitea valvoo, että petostentorjuntaviraston toiminnassa ei loukata ihmisoikeuksia tai perusvapauksia sekä noudatetaan perustamissopimuksien määräyksiä ja johdetun oikeuden säännöksiä, erityisesti erioikeuksista ja koskemattomuudesta tehtyä pöytäkirjaa sekä yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä.”

14

OLAFin valvontakomitean työjärjestyksen 14 artiklan 1–3 kohdan sanamuoto on seuraava:

”1.   Valvontakomitean kokoukset eivät ole julkisia. Sen tekemät päätökset ja asiakirjat, joiden perusteella asiasta päätettiin, ovat luottamuksellisia, ellei valvontakomitea toisin päätä.

2.   [OLAFin] johtajan luovuttamat asiakirjat ja tiedot ovat tietosuojaa koskevan [EY] 287 artiklan alaisia.

3.   Valvontakomitea tekee päätöksensä asiakirjojen sekä lausunto-, kertomus- tai päätösluonnosten perusteella.”

15

Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, määrätään seuraavaa:

”– –

2.   Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

3.   Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:

– –”

16

Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (EYVL 2000, C 364, s. 1; jäljempänä perusoikeuskirja), joka julistettiin 7.12.2000 Nizzassa, määrätään seuraavaa:

”41 artikla

Oikeus hyvään hallintoon

1.   Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

2.   Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:

3.   Jokaisella on oikeus saada yhteisöltä korvausta niistä vahingoista, joita yhteisön toimielimet tai sen henkilökuntaan kuuluvat ovat aiheuttaneet tehtäviään suorittaessaan, jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

– –

48 artikla

Syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen

1.   Jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

2.   Jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen.”

17

Kantaja Yves Franchet on Eurostatin (Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto) entinen pääjohtaja ja kantaja Daniel Byk kyseisen viraston entinen johtaja.

18

Useissa Eurostatia koskevissa sisäisissä tilintarkastuksissa ilmeni, että varainhoidossa oli mahdollisesti esiintynyt sääntöjenvastaisuuksia. OLAF aloitti näin ollen useita tutkimuksia, jotka koskivat muun muassa sellaisia sopimuksia, joita Eurostat oli tehnyt Eurocost-, Eurogramme-, Datashop-, Planistat- ja CESD Communautaire -nimisten yhtiöiden kanssa, ja näille myönnettyjä tukia.

19

OLAF toimitti 4.7.2002 Luxemburgin oikeusviranomaisille asiakirjat, jotka liittyivät Eurocostia koskevaan tutkimukseen, ja asiakirjat, jotka liittyivät Eurogrammea koskevaan tutkimukseen.

20

Franchet lähetti 13.11.2002 OLAFin pääjohtajalle kirjeen, jossa todettiin seuraavaa:

”– –

Olen saanut talousarvion valvontalautakunnan kautta tietooni, että olette antanut heille tiedot, jotka koskevat Luxemburgin oikeusviranomaisille osoittamianne asiakirjoja – minulla ei ole näitä tietoja. Luen Stern-lehdestä, että olette osoittanut Eurostatista ’useita tapauksia’, joista virastonne ei ole ilmoittanut minulle mitään.

– –”

21

Parlamentti antoi Eurostatia koskevassa asiassa päätöslauselman 13.3.2003.

22

OLAFin pääjohtaja lähetti 19.3.2003 Ranskan oikeusviranomaisille kirjeen, jonka aihe oli ”sellaisia tosiseikkoja koskevien tietojen toimittaminen, jotka voidaan luokitella rikosoikeudellisesti rangaistaviksi CMS nro IO/2002/0510 – Eurostat/Datashop/Planistat” (jäljempänä päivätty kirje), sekä OLAFin kahden tutkijan muistion, joka oli osoitettu samana päivänä OLAFin pääjohtajalle ja jonka aihe oli ”sellaisten tosiseikkojen paljastaminen, jotka voidaan luokitella rikosoikeudellisesti rangaistaviksi CMS nro IO/2002/0510 – Eurostat/Datashop/Planistat” (jäljempänä päivätty muistio).

23

OLAFin pääjohtaja osoitti 3.4.2003 komission pääsihteerille tiedoksi yhteenvetomuistion Eurostatia koskevista tutkimuksista.

24

Kantajat pyysivät 19.5.2003 komissiolta ”henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla apua, jotta [he] voisi[vat] säilyttää mainee[nsa] ja puolustautumisoikeu[tensa] sellaisia henkilöitä vastaan, jotka antavat ja levittävät valheellisia tietoja”, ja he pyysivät vapautusta virkatehtävistään, jotta he voisivat varmistaa puolustuksensa.

25

Kantajat siirrettiin 21.5.2003 omasta pyynnöstään muihin tehtäviin.

26

Kantajat osoittivat 26.5.2003 OLAFin pääjohtajalle kaksi kirjettä ja vaativat muun muassa, että heille ilmoitettaisiin ”mahdollisimman pian OLAFin [heitä kohtaan] esittämät väitteet ja syytökset”, jotta heidän puolustautumisoikeutensa taattaisiin kesäkuun 2003 lopussa pidettäväksi vahvistetuissa kuulemisissa. He pyysivät siis oikeutta saada tutustua koko asiakirja-aineistoon. He korostivat, ettei heille ollut ilmoitettu asiakirjojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille eikä heitä ollut kuultu tältä osin. He totesivat lisäksi, että ”näyttää myös ilmeiseltä, että luottamuksellisia tietoja on vuodettu OLAFista lehdistölle ja että nämä vuodot on järjestetty tarkoituksella Eurostatin ja jopa komissiossa korkeassa asemassa olevien henkilöiden panettelu- ja syyttelykampanjan yhteydessä”.

27

Kantajat osoittivat samana päivänä kaksi kirjettä OLAFin valvontakomitealle ja ilmoittivat, että he olivat saaneet lehdistön välityksellä tietoon OLAFin saattaneen kansallisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi syytteitä sisältävän asiakirja-aineiston, joka liittyi ”kavallukseen, kavalluksen salaamiseen ja rikoksentekijöiden yhteenliittäytymiseen”, että OLAF ei ollut missään vaiheessa kuullut heitä ja että oli tapahtunut tietovuotoja. He pyysivät valvontakomiteaa ”lausumaan OLAFin menettelystä, joka ei ole hyväksyttävissä, koska OLAF on joko järjestänyt nämä vuodot tai se ei ole toteuttanut kaikkia niiden välttämisen edellyttämiä toimenpiteitä, ja kantamaan näin ollen koko vastuunsa [heihin] nähden – –, ja velvoittamaan toisaalta OLAFin valvomaan, että heidän perusoikeuksiaan vastedes kunnioitetaan täysimääräisesti”.

28

Kantajat osoittivat 26.5.2003 vielä kirjeen komission pääsihteerille sekä kirjeen eräälle komission pääjohtajista, ja vaativat komissiota täsmentämään, minkä sisältöistä apua se suostui heille antamaan. He pyysivät myös saada tutustua niihin OLAFin asiakirja-aineiston osiin, jotka mahdollisesti olivat komission käytettävissä.

29

Kantajat kääntyivät 5.6.2003 OLAFin pääjohtajan puoleen ja pyysivät oikeutta saada tutustua asiakirja-aineistoon ennen kesäkuun 2003 lopussa pidettäväksi sovittuja kuulemisia.

30

Komissio valtuutti 11.6.2003 vastuuvapausmenettelyn jatkotoimenpiteenä sisäisen tarkastuksen yksikön (jäljempänä SAI) tutkimaan Eurostatin tekemiä sopimuksia ja sen myöntämiä tukia. SAI laati kolme kertomusta, joista ensimmäisen , toisen ja kolmannen .

31

Parlamentin talousarvion valvontalautakunta kokoontui kesä- ja heinäkuussa 2003, ja kokouksissa keskusteltiin Eurostatia koskevasta asiakirja-aineistosta muun muassa eräiden komission jäsenten kanssa.

32

Kantajat kääntyivät uudelleen 18.6.2003 OLAFin pääjohtajan puoleen ja korostivat sitä, että ”oikeus tulla kuulluksi edellyttää, että asianomaiselle ilmoitetaan väitteet, joita esitetään häntä vastaan, ja että hän saa tutustua asiakirja-aineistoon”, ja totesivat, että kesäkuun lopussa pidettäviksi sovitut kuulemiset eivät näin ollen voineet toteutua sääntöjen mukaisesti. He totesivat, että ”kuulemisiin voidaan ryhtyä, kun saadaan oikeus tutustua asiakirjoihin ja kun asianajajilla ja heidän asiakkaillaan on käytettävissään riittävästi aikaa tutkia asiakirjat”.

33

Franchet jätti OLAFin ensimmäisen kuulemisen yhteydessä 23.6.2003 valmistelevan lausunnon sekä puolustautumisoikeuksia koskevan oikeudellisen kirjelmän. OLAF kuuli häntä ja Eurocostia koskevista asiakirjoista. Häntä kuultiin ja Datashopia ja Planistatia koskevista asiakirjoista sekä CESD Communautairea koskevista asiakirjoista.

34

Komission pääsihteeristön yksikönpäällikkö P. lähetti 1.7.2003 komission jäsenille tiedoksi kirjelmän, joka koski talousarvion valvontalautakunnan kokousta sekä komission pääsihteerin ja OLAFin pääjohtajan käymää keskustelua.

35

OLAF kuuli Bykiä 3. ja Datashopia ja Planistatia koskevista asiakirjoista. Myös hän jätti alustavan lausunnon sekä puolustautumisoikeuksia koskevan oikeudellisen kirjelmän.

36

Komissio päätti 9.7.2003 aloittaa kantajia koskevan kurinpitomenettelyn. Kyseinen menettely keskeytettiin saman tien, koska OLAFin tutkimus oli yhä käynnissä. Komissio perusti myös usean alan edustajista kootun erityistyöryhmän, niin sanotun task-forcen (jäljempänä erityistyöryhmä).

37

Komissio julkaisi samana päivänä lehdistötiedotteen, jonka otsikko oli ”Komissio ryhtyy toimenpiteisiin Eurostatin varojen väärinkäytösten johdosta” (IP/03/979).

38

Kantajat osoittivat 17.7.2003 komission puheenjohtajalle kirjeet, joissa he tiedottivat tälle tilanteestaan.

39

Kantajat osoittivat 22.7.2003 komissiolle kirjeen, jossa he esittivät ne virheet, joihin he katsoivat komission syyllistyneen ja joista he katsoivat komissiolle syntyvän vastuun. He pyysivät myös komissiota toimittamaan heille kurinpitomenettelyjen aloittamista koskevissa päätöksissä mainitut asiakirjat.

40

Kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa pidetyistä kantajien kuulemisista laadittiin pöytäkirjat 11.8.2003.

41

OLAFin pääjohtaja toimitti 24.9.2003 komission puheenjohtajalle ”tiivistelmä[n] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista”. Lähetteen mukaan tätä tiivistelmää ”ei missään tapauksessa voida pitää asetuksessa N:o 1073/1999 tarkoitettuna tutkinnan loppukertomuksena”, ja ”sen tarkoituksena on vain esitellä ne pääasialliset päätelmät, joita ilmenee toteutetuista tutkimuksista”.

42

Tämä yhteenveto, jota täydensivät kertomus, jonka otsikko oli ”Eurostatin erityistyöryhmän kertomus – tiivistelmä ja päätelmät”, sekä Eurostatia koskeva tiedote, joka perustui SAI:n laatimaan toiseen välikertomukseen, annettiin samana päivänä tiedoksi parlamentille.

43

OLAF laati 25.9.2003 asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklassa tarkoitetut loppukertomukset asioissa, jotka koskivat Eurocostia, Datashopia, Planistatia ja CESD Communautairea.

44

Parlamentin talousarvion valvontalautakunta kuuli komission puheenjohtajaa, joka oli kuultavana myös parlamenttiryhmien puheenjohtajakokouksessa.

45

Kantajat osoittivat 25.9.2003 komissiolle kirjeen, jossa he viittasivat parlamentille toimitettuihin asiakirjoihin. He totesivat kirjeessään, että ”ei voida hyväksyä, että [heitä] kohtaan esitetään julkisesti epäilyjä mutta he eivät saa tutustua asiakirjoihin, joissa heitä syytetään”, ja pohtivat, ”onko normaalia, että he jälleen saavat lehdistön välityksin tietää, että heitä syytetään erilaisista väärinkäytöksistä”. He pyysivät kirjeessään lisäksi komissiota toimittamaan heille nämä kertomukset sekä asiakirjat, joita pyydettiin päivätyssä kirjeessä, eli seuraavat

46

Komissio teki 1.10.2003 päätöksen Eurostatin uudelleenorganisoinnista, ja päätös tuli voimaan . Päätöksessä lakkautettiin yksi osasto ja yksi johtajan virka.

47

Kantajat saivat 10.10.2003 jäljennökset asioissa Eurocost, Datashop ja CESD Communautaire laadituista loppukertomuksista sekä jäljennökset edellä 42 kohdassa mainituista parlamentille toimitetuista kolmesta asiakirjasta. He saivat samana päivänä kurinpitomenettelyn aloittamista koskevissa päätöksissä mainitut asiakirjat, joita oli pyydetty ja päivätyissä kirjeissä, lukuun ottamatta päivättyä kirjettä ja muistiota sillä perusteella, että ”kyse on postilähetyksestä, jonka OLAF on osoittanut ranskalaisille oikeusviranomaisille Pariisissa, ja se liittyy näin ollen kiinteästi kansalliseen tutkintamenettelyyn”.

48

Kantajat tekivät 23.10.2003 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) tässä asiassa sovellettavan version 90 artiklan 1 kohdan perusteella vaatimuksen heidän komission tekemien virheiden johdosta kärsimiensä vahinkojen korvaamisesta, joihin kuuluvat myös vahingot, joista OLAF on vastuussa.

49

Nimittävä viranomainen hylkäsi tämän vaatimuksen 10.5.2004 tekemällään päätöksellä, jonka kantajat vastaanottivat .

50

Kantajat tekivät 19.5.2004 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella valituksen tehdystä päätöksestä. Kantajat jättivät valitukseen täydennyksen .

51

Nimittävä viranomainen hylkäsi tämän valituksen nimenomaisesti 27.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka annettiin kantajille tiedoksi päivätyllä kirjeellä.

52

Kantajat nostivat nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 28.1.2005 jättämällään kannekirjelmällä.

53

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja kehotti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisia esittämään tiettyjä asiakirjoja ja vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin. Asianosaiset noudattivat osittain näitä kehotuksia annetussa määräajassa.

54

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoitti 6.6.2007 antamallaan määräyksellä työjärjestyksensä 65 artiklan b alakohdan, 66 artiklan 1 kohdan ja 67 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti komission esittämään kaikki asian Eurostat yhteydessä Ranskan oikeusviranomaisille toimitetut asiakirjat ja määräsi, että näitä asiakirjoja ei tässä vaiheessa toimiteta kantajille. Komissio noudatti tätä määräystä.

55

Komissio toimitti 11.6.2007 huomautuksensa, jotka koskivat kantajien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamia vastauksia sekä tämän esittämiä kehotuksia asiakirjojen esittämisestä. Kantajat toimittivat samana päivänä huomautuksensa, jotka koskivat komission mainittuihin kysymyksiin antamia vastauksia sekä mainittuja kehotuksia.

56

Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 3.10.2007 pidetyssä istunnossa.

57

Asianosaiset vahvistivat istunnossa, että niistä asiakirjoista, jotka komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen prosessinjohtotoimen perusteella, ainoat, joita kantajilla ei ollut käytettävissään, olivat 19.3.2003 päivätyn muistion liitteet, tehty kantelu ja asiaa Planistat koskeva loppukertomus. Kantajat suostuivat siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tarvittaessa käyttää tietoja, jotka sisältyvät näihin asiakirjoihin, joita ei ole toimitettu kantajille, ja tämä merkittiin pöytäkirjaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut tarpeelliseksi käyttää vain niihin asiakirjoihin sisältyviä tietoja, jotka kantajilla on käytettävissään.

58

Komissio jätti istunnossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle sen kehotuksesta OLAFin 16.5.2003 päivätyn muistion. Kantajat eivät vastustaneet muistion jättämistä, mikä merkittiin pöytäkirjaan.

59

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

60

Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

61

Kantajat vetoavat vahingonkorvauskanteensa tueksi siihen, että sekä OLAF että komissio ovat tehneet virheitä, että heille on aiheutunut aineellista vahinkoa ja henkistä kärsimystä, että tehtyjen virheiden ja niistä aiheutuneiden vahinkojen välillä vallitsee välitön syy-yhteys.

62

Komissio riitauttaa ensiksi sen, että kantajat ovat esittäneet tiettyjä OLAFin valvontakomitean asiakirjoja, jotka ovat kannekirjelmän liitteenä.

63

Komissio katsoo myös, että vahingonkorvauskanne on osittain ennenaikainen.

64

Komissio vaatii, että tietyt OLAFin valvontakomitean asiakirjat, jotka kantaja on esittänyt kanteensa tueksi, poistetaan asiakirja-aineistosta. Kyse on kannekirjelmän kuudesta liitteestä.

65

Komissio väittää yhtäältä, että asiakirjat ovat sisäisiä, eikä niitä voida julkistaa. Toisaalta kantajat ovat hankkineet ne lainvastaisin keinoin, minkä vuoksi ne on poistettava asiakirja-aineistosta samoin kuin kannekirjelmässä toistetut viittaukset ja lainaukset (yhdistetyt asiat 197/80–200/80, 243/80, 245/80 ja 247/80, Ludwigshafener Walzmühle Erling ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 17.12.1981, Kok. 1981, s. 3211, 13–16 kohta).

66

Komissio korostaa, että kantajat voivat esittää kanteensa tueksi luottamuksellisia sisäisiä asiakirjoja vain, jos he voivat osoittaa hankkineensa ne laillisin keinoin.

67

Käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevat asiakirjat ovat hyvinkin OLAFin valvontakomitean sisäisiä asiakirjoja ja tämän työjärjestyksen 14 artiklan nojalla luottamuksellisia. Valvontakomitea ei ole missään vaiheessa päättänyt poistaa näiden asiakirjojen luottamuksellisuutta ja julkistaa niitä tai edes toimittaa niitä kantajille heidän puolustustaan varten. Kun otetaan huomioon, että kyseisten asiakirjojen on tarkoitus pysyä täysin sisäisinä, se, että asiakirjoihin ei ole merkitty mainintaa ”luottamuksellinen”, ei poista niiden luottamuksellista luonnetta.

68

Komission mukaan on joka tapauksessa kantajien tehtävänä osoittaa, millä laillisilla keinoilla he ovat voineet hankkia nämä asiakirjat, esimerkiksi tekemällä asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen, johon OLAFin valvontakomitea on vastannut myöntävästi. Se, että kantajat esittävät todistuksia siitä, etteivät he ole kavaltaneet tai varastaneet ainuttakaan OLAFin valvontakomitean sihteeristön laatimaa sisäistä asiakirjaa – mistä komissio ei ole kantajia koskaan syyttänytkään –, ei todista sitä, että kantajat olisivat hankkineet nämä asiakirjat laillisesti.

69

Komissio toteaa lopuksi, että yksikään näistä asiakirjoista ei ole luonteeltaan sellainen, että se millään tavoin näyttäisi toteen OLAFin tai komission tekemäksi väitetyt virheet.

70

Kantajat kiistävät sen, että nämä asiakirjat olisivat luottamuksellisia, sekä sen, että ne olisi hankittu lainvastaisin keinoin.

71

Kantajat korostavat, että jos pääasian kaltaisessa asiassa, jossa vaaditaan vahingonkorvausta, ei ole mahdollisuutta kommentoida asiakirjoja tai tutustua asiakirjoihin, jotka tosiasiallisesti näyttävät toteen komission ja OLAFin tekemät virheet ja jotka ovat olennaisia seikkoja vastuun syntymisen kannalta, on selvää, että puolustautumisoikeuksia ja tehokasta oikeussuojaa loukataan vakavasti.

72

Kantajat toteavat, että kyseiset asiakirjat vahvistavat heidän asemaansa siltä osin kuin on kyse arvostelusta, jota he ovat esittäneet OLAFin toimintaa kohtaan, ja tämä on todellinen syy siihen, ettei komissio hyväksy asiakirjojen esittämistä.

73

Komission mukaan tietyt kannekirjelmän liitteet ovat OLAFin valvontakomitean luottamuksellisia sisäisiä asiakirjoja, ja kantajat eivät ole hankkineet niitä laillisesti. Kyse on seuraavista asiakirjoista:

74

On todettava, ettei kyseessä olevien asiakirjojen säilyttämistä asiakirja-aineistossa estä niiden mahdollinen luottamuksellisuus eikä se, että nämä asiakirjat on mahdollisesti hankittu sääntöjenvastaisesti.

75

Ei ole olemassa säännöstä, jossa nimenomaisesti kiellettäisiin ottamasta huomioon lainvastaisesti, esimerkiksi perusoikeuksia loukaten, hankittuja todisteita.

76

Edellä 65 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Ludwigshafener Walzmühle Erling ym. vastaan neuvosto ja komissio, johon komissio vetoaa, yhteisöjen tuomioistuin tosin totesi, että koska vallitsi epävarmuus sekä riitautetun asiakirjan luonteesta että siitä, olivatko väliintulijat hankkineet sen laillisin keinoin, asiakirja oli poistettava asiakirja-aineistosta (16 kohta).

77

Toimielin voi siis pääsääntöisesti perustellusti vaatia sisäisen asiakirjan poistamista, kun asiakirjaan vetoaja ei ole hankkinut sitä laillisin keinoin. Sisäinen asiakirja on luottamuksellinen, ainakin jollei toimielin, josta se on peräisin, ole sallinut sen julkaisemista.

78

Yhteisöjen tuomioistuin ei kuitenkaan ole myöhemmässä oikeuskäytännössään pitänyt mahdottomana sitä, että myös sisäiset asiakirjat voivat joissakin tapauksissa kuulua laillisesti asian asiakirja-aineistoon (asia 232/84, Tordeur ym., määräys 19.3.1985, 8 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia 31/86, LAISA v. neuvosto, määräys , 5 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on joskus suostunut ottamaan huomioon asiakirjat, joita ei ollut osoitettu hankituiksi laillisin keinoin.

79

Tietyissä tilanteissa kantajan on pitänyt osoittaa, että se on hankkinut laillisesti luottamuksellisen asiakirjan, johon se vetoaa väitteidensä tueksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että on suoritettava intressipunninta ja arvioitava, voivatko erityiset olosuhteet, kuten se, että asiakirjan esittäminen on ratkaisevaa sen selvittämiseksi, että riidanalainen toimi on annettu sääntöjenmukaisesti (ks. vastaavasti asia T-192/99, Dunnett ym. v. EIP, tuomio 6.3.2001, Kok. 2001, s. II-813, 33 ja 34 kohta), tai sen osoittamiseksi, että harkintavaltaa on käytetty väärin (ks. vastaavasti asia T-280/94, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 29.2.1996, Kok. H. 1996, s. I-A-77 ja II-239, 59 kohta), olla perusteena sille, että asiakirjaa ei poisteta asiakirja-aineistosta.

80

On todettava, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa tämän kanteen erityispiirteiden perusteella voidaan katsoa, että kyseessä olevat asiakirjat on säilytettävä asiakirja-aineistossa. Nämä asiakirjat ovat tarpeen, jotta voidaan arvioida OLAFin menettelyä Eurostatia koskevissa tutkimuksissa. Käsiteltävänä olevan kanteen, jonka yhteydessä kantajat pyrkivät osoittamaan OLAFin menettelyn lainvastaisuuden, erityinen luonne on perusteena sille, että asiakirjoja ei poisteta asiakirja-aineistosta (ks. vastaavasti edellä 79 kohdassa mainittu asia Dunnett ym. v. EIP, tuomion 33 ja 34 kohta).

81

Tältä osin on syytä palauttaa mieleen, että kyse on OLAFin valvontakomitean, jonka tehtävänä sen työjärjestyksen 2 artiklan mukaan on valvoa, että ”petostentorjuntaviraston toiminnassa ei loukata ihmisoikeuksia tai perusvapauksia sekä noudatetaan perustamissopimuksien määräyksiä ja johdetun oikeuden säännöksiä, erityisesti erioikeuksista ja koskemattomuudesta tehtyä pöytäkirjaa sekä yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä”, valmisteluasiakirjoista sekä komission pääsihteerin tälle komitealle esittämän puheenvuoron sanatarkasta lainauksesta. On lisäksi todettava, että kantajien on vaikea osoittaa OLAFin menettelyn mahdollista lainvastaisuutta. On huomattava vielä, että nämä asiakirjat voivat osoittaa ne tosiseikat, joista kantajat arvostelevat OLAFia, ja niillä voi näin ollen olla tiettyä merkitystä käsiteltävänä olevan asian ratkaisemisen kannalta.

82

Näin ollen kun otetaan huomioon kyseessä olevien asiakirjojen luonne ja asian erityiset olosuhteet, asiakirjojen poistamista koskeva vaatimus on hylättävä.

83

Komissio toteaa, että useimmat kantajien esittämistä väitteistä, jotka koskevat tutkintamenettelyn kuluessa tapahtuneita väitettyjä sääntöjenvastaisuuksia, ovat ennenaikaisia.

84

Komissio täsmentää, että se ei ole esittänyt, että kanne pitäisi jättää tutkimatta, vaan todennut kanteen olevan ennenaikainen, koska se katsoo yhtäältä, että tiettyjä kantajan esittämiä, komission tai OLAFin tekemiä menettelyvirheitä koskevia perusteita voidaan tarkastella vasta niiden seurausten valossa, joita nämä virheet voivat aiheuttaa rikosoikeudellisessa menettelyssä tai kurinpitomenettelyssä tehtävään mahdolliseen lopulliseen päätökseen (yhdistetyt asiat T-10/92–T-12/92 ja T-15/92, Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 18.12.1992, Kok. 1992, s. II-2667, Kok. Ep. XIII, s. II-99, 48 kohta), ja toisaalta, että jos oletetaan, että komission tai OLAFin voidaan katsoa syyllistyneen näihin virheisiin, kärsityn vahingon arviointi vaihtelee niitä koskevien rikosoikeudellisten ja/tai kurinpidollisten päätösten mukaan. Väitetyn henkisen kärsimyksen arviointi korreloi niiden syyllisyyden asteen mukaan, ja jos katsotaan, että komissio ja OLAF ovat tehneet virheitä, näiden virheiden seurauksia ei voida arvioida ottamatta huomioon kantajien mahdollisesti tekemiä virheitä.

85

Komissio viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 90/78, Granaria vastaan neuvosto ja komissio, 28.3.1979 antamaan tuomioon (Kok. 1979, s. 1081, 6 kohta) ja siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi menettelyn ensimmäisessä vaiheessa ratkaista kysymyksen siitä, synnyttääkö OLAFin tai komission käyttäytyminen yhteisön vastuun, mutta jättää kuitenkin mahdollisesti todettavien virheiden luonteeseen perustuvan henkisen kärsimyksen laajuutta koskevan kysymyksen myöhemmässä vaiheessa ratkaistavaksi.

86

Kantajat kiistävät kanteen ennenaikaisuuden, ja toteavat, että komission päätelmät tältä osin eivät ole selviä.

87

Kantajat väittävät, että kanne täyttää kaikki tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja aineelliset edellytykset, jotta komission vastuu voi syntyä ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin harjoittaa tuomioistuinvalvontaansa.

88

Ei ole mitään seikkaa, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että vahingonkorvauskanne on toissijainen kurinpitomenettelyn aloittamiseen ja/tai jäsenvaltion oikeusviranomaisten suorittamiin tutkimuksiin nähden. Olisi oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja hyvään oikeudenkäyttöön koskevan perusperiaatteen vastaista, jos tuleva ja epävarma tapahtuma yksinään voisi olla vahingonkorvauskanteen edellytyksenä ja lamauttaa sen sillä seurauksella, että vahinko jatkaisi kasvuaan ja asianomaisilta riistettäisiin oikeus saada siitä korvausta.

89

Kantajat katsovat, että heille on syntynyt todellista vahinkoa silloin, kun komissio on tehnyt virheitä, ja vahinko on vain kasvanut ajan mittaan.

90

On kiistatonta, että kansalliset oikeudelliset menettelyt ovat vielä kesken. Näiden menettelyjen mahdolliset tulokset eivät kuitenkaan voi vaikuttaa tähän oikeudenkäyntiin. Tässä oikeudenkäynnissä ei näet ole kyse siitä, onko seikat, joista kantajia arvostellaan, näytetty toteen vai ei, koska tämä kysymys ei kuulu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa kyse ei siis ole siitä, ovatko kantajat syyllistyneet virkatoiminnassaan virheisiin, vaan sen tutkimisesta, millä tavoin OLAF on suorittanut ja päättänyt tutkimuksen, jossa kantajat mainitaan nimeltä ja jossa mahdollisesti katsotaan heidän olevan vastuussa sääntöjenvastaisuuksista, jotka on todettu julkisesti ennen lopullisen päätöksen tekemistä, sekä sen tutkimisesta, millä tavoin komissio on menetellyt tämän tutkimuksen yhteydessä. Se, että kansalliset oikeusviranomaiset toteaisivat kantajat syyttömiksi, ei myöskään välttämättä korvaa mahdollista vahinkoa, jonka he ovat myös jo kärsineet.

91

Kun otetaan huomioon, että käsiteltävänä olevassa kanteessa väitetty vahinko on erillinen vahingosta, joka voidaan todistaa sillä, että kansalliset oikeusviranomaiset toteavat kantajat syyttömiksi, korvausvaatimuksia ei voida hylätä ennenaikaisina siten, että kantajat voisivat tehdä tällaisen vaatimuksen vasta sen jälkeen, kun kansalliset oikeusviranomaiset ovat tehneet mahdolliset lopulliset päätöksensä.

92

Koska kanne ei siis ole ennenaikainen, vahingon luonnetta ja laajuutta koskevien kysymyksien tutkimista ei ole syytä siirtää mahdolliseen myöhempään vaiheeseen.

93

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisölle syntyy sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu sen toimielinten lainvastaisesta menettelystä EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuin tavoin ainoastaan silloin, kun tietyt edellytykset täyttyvät, toisin sanoen kun toimielinten toiminta on ollut lainvastaista, kun vahinko on todella syntynyt ja kun toiminnan ja aiheutuneeksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (asia 26/81, Oleifici Mediterranei v. ETY, tuomio 29.9.1982, Kok. 1982 s. 3057, 16 kohta; asia T-175/94, International Procurement Services v. komissio, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. II-729, 44 kohta; asia T-336/94, Efisol v. komissio, tuomio 16.10.1996, Kok. 1996, s. II-1343, 30 kohta ja asia T-267/94, Oleifici Italiani v. komissio, tuomio 11.7.1997, Kok. 1997, s. II-1239, 20 kohta).

94

Jos yksikin näistä edellytyksistä jää täyttymättä, kanne on kokonaisuudessaan hylättävä eikä ole tarpeen tutkia muita edellytyksiä (asia T-170/00, Förde-Reederei v. neuvosto ja komissio, tuomio 20.2.2002, Kok. 2002 s. II-525, 37 kohta; ks. vastaavasti asia C-146/91, KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomio 15.9.1994, Kok. 1994, s. I-4199, 81 kohta).

95

Ensimmäisen edellytyksen osalta oikeuskäytännössä edellytetään, että osoitetaan oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen (asia C-352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000, Kok. 2000, s. I-5291, 42 kohta). Ratkaiseva peruste yhteisön oikeuden rikkomisen luokittelemiseksi riittävän ilmeiseksi on yhteisön asianomaisen toimielimen harkintavallalle asetettujen rajojen ilmeinen ja vakava ylittäminen. Jos tällä toimielimellä on harkintavaltaa hyvin vähän tai ei ollenkaan, jo pelkän yhteisön oikeuden rikkomisen voidaan katsoa olevan riittävän ilmeinen rikkominen (asia C-312/00 P, komissio v. Camar ja Tico, tuomio 10.12.2002, Kok. 2002, s. I-11355, 54 kohta ja yhdistetyt asiat T-198/95, T-171/96, T-230/97, T-174/98 ja T-225/99, Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. II-1975, 134 kohta).

96

Kantajat väittävät, että sekä OLAF että komissio ovat tehneet virheitä ja että vain viimeksi mainittua voidaan syyttää kaikista näistä virheistä. Kantajien mukaan OLAF on syyllistynyt virheisiin sekä kantajia että komissiota kohtaan.

97

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näin ollen, että ensiksi on syytä tutkia, ovatko OLAF ja/tai komissio rikkoneet riittävän ilmeisesti oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia.

98

Kantajat korostavat ensiksi sitä selvää eroa, joka, siltä osin kuin OLAF toimitti tietoja, vallitsee ulkoisten ja sisäisten tutkimusten välillä. He toteavat, että on tapahtunut sekaannus tutkimuksen luonteen ja sen suhteen, että tietoja toimitettiin 19.3.2003 Ranskan oikeusviranomaisille. OLAFin pääjohtajan talousarvion valvontalautakunnalle esittämien lausumien mukaan kyse oli ”ulkoisista asiakirjoista”, joissa kuitenkin mainittiin kantajien nimet. Tutkimus oli kuitenkin luonteeltaan puhtaasti sisäinen, mikä olisi edellyttänyt sitä, että asianomaiselle toimielimelle olisi ilmoitettu ennen tietojen lähettämistä ulkopuolelle.

99

Kantajien mukaan OLAF on siis luokitellut sisäiset tutkimuksensa ulkoisiksi tutkimuksiksi peittääkseen ne siihen perustuvat menettelyvirheet ettei OLAF ilmoittanut komissiolle eikä valvontakomitealleen ennakolta asian Eurostat asiakirjojen toimittamisesta Ranskan ja Luxemburgin oikeusviranomaisille.

100

Kantajat väittävät seuraavaksi, ettei heillekään ilmoitettu ennakolta siitä, että OLAF toimitti asioiden Datashop ja Planistat asiakirjat Ranskan oikeusviranomaisille, eikä Franchet’lle ei ilmoitettu siitä, että asian Eurocost, joka ei koskenut Bykiä, asiakirjat lähetettiin Luxemburgin oikeusviranomaisille.

101

Kantajien mukaan OLAF on näin ollen tahallaan jättänyt noudattamatta erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja hyvän hallinnon periaatetta, kontradiktorisen menettelyn periaatetta, puolustautumisoikeuksia sekä vaatimusta siitä, että tutkimuksessa on otettava huomioon sekä syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvat seikat.

102

Kantajat vetoavat myös päätöksen 1999/396 4 artiklaan ja viittaavat tältä osin Euroopan oikeusasiamiehen asianumerolla 781/2001/IJH rekisteröidystä kantelusta 26.4.2002 tekemään päätökseen OLAFia koskevilta osin; päätöksessä todetaan, että ”tämän säännöksen mukaan OLAF ei saa tehdä henkilölle, joka on sen tutkimuksen kohteena, epäedullisia päätelmiä ennen kuin se on ilmoittanut asianomaiselle tähän kohdistetuista väitteistä ja tosiseikoista, joihin ne perustuvat, ja antanut tälle tilaisuuden ilmaista kantansa”. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että ”kyse on tehokkaan ja oikeudenmukaisen menettelyn normaalista osatekijästä” ja että ”todistajanlausunnolla, jota ei ole voitu tällä tavoin kiistää, ei tavallisesti ole todistusvoimaa”.

103

Kantajien mukaan komissio tulkitsee asetuksen N:o 1073/1999 4 ja 10 artiklaa sekä päätöksen 1999/396 4 artiklaa liian suppeasti ja loukkaa näin ollen perusoikeuksia. Tällaisen tulkinnan mukaan OLAFin päätöstä lykätä toimielimelle kuuluvan tiedon antamista ei lähtökohtaisesti voida valvoa, ja OLAF voi siis tehdä tällaisen päätöksen vapautuakseen ilman tosiasiallista ajallista rajoitusta kaikesta tiedottamisvelvollisuudesta.

104

OLAF ja komissio eivät ole missään vaiheessa selittäneet sitä, minkä vuoksi edellytettiin ehdotonta salassapitoa, eivätkä sitä, millä perusteella oli väitetysti tarpeen lykätä tiedon toimittamista komissiolle, lukuun ottamatta Eurostatia koskevien tutkimusten yhteenvetomuistiota, jonka OLAFin pääjohtaja osoitti komission pääsihteerille 3.4.2003 (ks. edellä 23 kohta). Siltä osin kuin kyse on siitä, että tietojen toimittamista asianomaiselle virkamiehelle oli tarpeen lykätä, kantajien tiedossa ei ole, että pääsihteeri olisi missään vaiheessa ilmaissut päätöksen 1999/396 4 artiklan toisessa alakohdassa edellytettyä suostumusta.

105

Kantajat viittaavat myös 10.2.2004 annettuun ehdotukseen, joka koskee asetuksen N:o 1073/1999 muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (KOM(2004) 103 lopullinen), sekä tehtyyn toimielintä koskevaan sopimusluonnokseen käytännesääntöjen käyttöönottamisesta OLAFin ja komission välisen nopean tiedonvaihdon turvaamiseksi sisäisten tutkimusten yhteydessä (SEK(2003) 871 konsolidoitu versio); niissä määrätään muun muassa velvollisuudesta antaa sisältö tiedoksi OLAFille. Asetuksen N:o 1073/1999 muuttamisesta annetun asetusehdotuksen mukaan asianomaista virkamiestä on kuultava, kun tietoja toimitetaan kansallisille oikeusviranomaisille, eikä tämä merkitse muutosta olemassa olevaan asetukseen, koska siinä vain vahvistetaan muun muassa perusoikeuskirjaan sisältyvät perusperiaatteet, kuten komissio on todennut. Kantajat huomauttavat, että OLAF kuuli heitä, koska he pyysivät tätä kuulemista, eikä siksi, että OLAF olisi kutsunut heidät kuultavaksi.

106

Kantajien mukaan OLAF ”ohjaili” Ranskan oikeusviranomaisia, kun jo se luokitteli rikosoikeudellisesti rangaistaviksi seikat, jotka se oli katsonut voivansa osoittaa asiassa Eurostat, ja tämä on ristiriidassa sen hallinnollisten tutkimusten suorittamista koskevan tehtävän kanssa. Ranskan oikeusviranomaisille 19.3.2003 lähetetyssä muistiossa on tarkasteltu ilmoitettuja tosiseikkoja Ranskan oikeutta analysoiden, ja siinä luokitellaan tosiseikat rikosoikeudellisesti rangaistaviksi Ranskan oikeuden mukaisesti, mikä merkitsee, että siinä mennään yli sen, mitä asetuksessa N:o 1073/1999 säädetään tietojen toimittamisesta.

107

Komissio väittää ensiksi, etteivät kantajat voi vedota OLAFin velvollisuuteen toimittaa sille tietoja, kuulla kantajia tai ilmoittaa kantajille ennakolta tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille, olipa tutkimus luokiteltu millä tavoin hyvänsä (sisäiseksi tai ulkoiseksi).

108

Komissio toteaa, että asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan mukaisesti komission pitää toimittaa asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille sisäisten tutkimusten yhteydessä saadut tiedot seikoista, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin, kun taas ulkoisten tutkimusten yhteydessä tämä tietojen toimittaminen on vain mahdollisuus. Kyseisen artiklan missään säännöksessä ei säädetä, että ennen tätä toimittamista tai toimittamisen yhteydessä siitä pitäisi tiedottaa asianomaiselle toimielimelle tai virkamiehille, joita asia mahdollisesti koskee.

109

Komissio viittaa asetuksen N:o 1073/1999 4 artiklan 5 kohtaan ja toteaa, että se, ettei ilmoiteta asiasta toimielimelle, jonka palveluksessa olevaan virkamieheen kohdistuu henkilökohtaisia epäilyjä, voi olla perusteltua sen vuoksi, että tätä ilmoittamista on lykättävä. Vaikka oletettaisiinkin, että tällainen lykkääminen ei käsiteltävänä olevassa tapauksessa voisi olla perusteltua, ei komissiolle tiedottamatta jättämisellä ole vaikutusta kantajia koskevan menettelyn sääntöjenmukaisuuteen, koska tämä tiedottamisen puute ei ole millään tavoin vahingoittanut kantajia.

110

Siltä osin kuin kyse on kantajien oikeudesta tulla kuulluksi tai oikeudesta siihen, että heille ilmoitetaan tutkimuksesta, komissio toteaa, että päätöksen 1999/396 4 artiklan mukaan edellytyksenä sille, että tutkimuksesta ilmoitetaan virkamiehelle, johon voi kohdistua henkilöön kohdistuvia epäilyjä, on se, että ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta, ja tämän edellytyksen arvioiminen on OLAFin harkinnassa. Velvollisuus antaa asianomaiselle tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista on ratkaiseva silloin, kun OLAF tekee päätelmiä tutkimuksen valmistuttua, ja tätä velvollisuutta voidaan lykätä tietyissä erityistapauksissa vain komission puheenjohtajan tai pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa mutta ei silloin, kun OLAF tutkimuksen kuluessa asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan nojalla toimittaa tietoja jäsenvaltion oikeusviranomaisille.

111

Komission mukaan kantajia lisäksi kuultiin kaikista heitä koskevista seikoista päätöksen 1999/396 4 artiklan mukaisesti ennen kuin OLAF teki päätelmänsä heitä koskevista tutkimuksista.

112

Komissio toteaa, että toisin kuin kantajat väittävät, on virheellistä todeta, että OLAFin päätöstä lykätä toimielimelle tiedottamista ei lähtökohtaisesti voida valvoa, sillä tämä valvonta voidaan toteuttaa vasta tutkimuksen päätyttyä, jos tutkimus ei aiheuta jatkotoimia, tai rikosoikeudellisen menettelyn ja/tai kurinpitomenettelyn päätyttyä. Komission mukaan tiedottamisen puuttuminen on näin ollen perusteltavissa sillä, että tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta tai että on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin, ja tällaisen perusteen valvominen ennakolta merkitsisi tutkinnan tyhjäksi tekemistä.

113

Komissio korostaa lisäksi, että virhe voi syntyä vain siitä, että tosiseikkojen tapahtuma-ajankohtana voimassa olevaa lainsäädäntöä ei noudateta, eikä siitä, että uutta lainsäädäntöä koskevaan ehdotukseen, joka esitetään tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen, sisältyvää säännöstä ei noudateta.

114

Komissio toteaa toiseksi, että se, millä tavoin OLAF on rikosoikeudellisesti luonnehtinut kansallisille oikeusviranomaisille ilmoittamiaan lainvastaisia tekoja, on vain viitteellistä eikä millään tavoin sido viimeksi mainittua. Se on vain ilmausta kyseisistä asiakirjoista vastaavien OLAFin virkamiesten suorittamasta harkinnasta, ja näiden asiakirjojen toimittaminen kansallisille oikeusviranomaisille on perusteltua vain, jos OLAF katsoo, että kyseessä olevat tosiseikat voidaan luokitella rikosoikeudellisesti. Komissio korostaa, että kansalliset oikeusviranomaiset, joiden käsiteltäväksi OLAF saattaa asian, voivat täysin vapaasti ottaa asian käsiteltäväkseen ja/tai rajoittaa asian käsittelemistä, eikä OLAFin tehtäviin kuulu antaa näille viranomaisille minkäänlaisia ohjeita.

115

Kantajat ovat lisäksi tulkinneet virheellisesti sen komission 2.4.2003 päivätyn kertomuksen 3.4.4. kohtaa, joka koskee OLAFin toiminnan arviointia (KOM(2003) 154 lopullinen). Komissio ei ole missään vaiheessa halunnut sanoa, että asian saattaminen kansallisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi sitoisi tätä viranomaista OLAFin tekemän kenttätyön tulosten osalta, vaan päinvastoin.

116

On muistettava, että asetuksen N:o 1073/1999 mukaan OLAFin tekemät tutkimukset koostuvat ulkoisista tutkimuksista, eli yhteisön toimielinten ulkopuolella tehtävistä, ja sisäisistä tutkimuksista, eli näissä toimielimissä tehtävistä tutkimuksista. Menettelysäännöt, joita OLAFin pitää noudattaa vaihtelevat tutkimuksen luonteen mukaan.

117

Kantajat väittävät, että OLAF on luokitellut sisäiset tutkimuksensa ulkoisiksi kätkeäkseen menettelyvirheet. Heidän mukaansa tutkimus oli luonteeltaan puhtaasti sisäinen, mikä olisi edellyttänyt, että asianomaiselle toimielimelle, OLAFin valvontakomitealle ja asianomaisille virkamiehille olisi ilmoitettu siitä ennen tietojen toimittamista ulkopuolelle.

118

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että eri tutkimusten luonteesta vallitsi todellisuudessa sekaannus tutkimusten kuluessa.

119

Tältä osin 3.4.2003 päivätystä yhteenvetomuistiosta (ks. edellä 23 kohta) ilmenee, että OLAF oli luokitellut Eurocostia koskevia asiakirjoja (jotka lähetettiin Luxemburgin oikeusviranomaisille) ja Datashopia koskevia asiakirjoja (jotka lähetettiin Ranskan oikeusviranomaisille) koskevat tutkimukset sisäisiksi. ”Tiivistelmä[ssä] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista” Eurocostia koskeva tutkimus oli luokiteltu sisäiseksi, Eurogrammia koskeva tutkimus ulkoiseksi, CESD Communautairea koskeva tutkimus sisäiseksi ja Datashopia koskeva tutkimus sisäiseksi. On myös todettu, että Datashop-verkostoa koskevassa sisäisessä tutkimuksessa tuli esiin Planistat-yhtiön keskeinen rooli, minkä vuoksi OLAF aloitti kyseistä yhtiötä koskevan ulkoisen tutkimuksen.

120

Kirjelmästä, joka on päivätty 1.7.2003 (ks. edellä 34 kohta) ja joka koskee talousarvion valvontalautakunnan kokousta sekä komission pääsihteerin ja OLAFin pääjohtajan käymää keskustelua, ilmenee, että tämä luokittelu ei ole selvä. Tämän kirjelmän mukaan OLAFin pääjohtaja oli todennut, että asiassa Eurostat sisäiset ja ulkoiset osat limittyivät toisiinsa, ja täsmällisemmin, että Eurocostia ja Eurogrammea koskevissa asioissa ulkoinen osa oli lähes loppuun käsitelty, että se oli toimitettu Luxemburgin oikeusviranomaisille ja että Datashopia ja Planistatia koskeviin asioihin liittyi sama ulkoisten ja sisäisten osien limittyminen toisiinsa.

121

OLAFin valvontakomitea toteaa 15.1.2004 päivätyssä kertomuksessaan, joka laadittiin parlamentin pyynnöstä asiassa Eurostat suoritettujen tutkimusten yhteydessä esiintyneistä menettelyllisistä kysymyksistä, seuraavaa:

”OLAF kohtasi myös vaikeuksia yhtäältä sisäisiä tutkimuksia ja toisaalta ulkoisia tutkimuksia koskevien asetuksen säännösten täytäntöönpanossa. OLAF aloitti alun perin ulkoiset tutkimukset, ja vasta kun ilmeni, että ne voivat koskea virkamiehiä, aloitettiin sisäiset tutkimukset. Tämä samojen asioiden puhtaasti hallinnollinen jakaminen on aiheuttanut sekaannusta.”

122

Asiakirja-aineistosta ilmenee, että ainakin tutkimusten päättyessä Eurocostia, Datashopia ja CESD Communautairea koskevat asiakirjat olivat sisäisiä, kun taas Eurogrammea ja Planistatia koskevat asiakirjat olivat ulkoisia. Siitä ilmenee kuitenkin myös, että Datashopin ja Planistatin asiakirjat liittyivät kiinteästi toisiinsa.

123

On selvitettävä, minkä luonteinen oli 19.3.2003 Ranskan oikeusviranomaisille toimitettu lähetys. Tältä osin on huomattava, että merkitystä ei ole sillä, että päivätyssä kirjeessä ja muistiossa viitataan ulkoiseen Planistat-asiaan (tutkimus aloitettu päivää aikaisemmin) eikä sisäiseen Datashop-asiaan. Tällainen seikka ei voi vapauttaa sisäisiin tutkimuksiin liittyvistä menettelyllisistä velvollisuuksista silloin, kun tutkimukset koskevat virkamiehiä. Vaikka päivätyssä muistiossa viitataankin ulkoiseen asiaan, tutkijat viittaavat asetuksen N:o 1073/1999 asian kannalta merkitykselliseen säännökseen, joka koskee OLAFin sisäisissä tutkimuksissa saamien tietojen toimittamista. Kirjeessä, joka on päivätty , ei nimenomaisesti täsmennetä, onko kyse sisäisestä vai ulkoisesta tutkimuksesta. Kirjeen aihe on kuitenkin sen tarkoituksen mukaan ”sellaisia tosiseikkoja koskevien tietojen toimittaminen, jotka voidaan luokitella rikosoikeudellisesti rangaistaviksi”, mikä vastaa asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohtaa, joka koskee sisäisten tutkimusten yhteydessä sellaisista seikoista saatujen tietojen lähettämistä, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin. Se, että jätetään mainitsematta viittaus sisäisiin asiakirjoihin, ei siis oikeuta jättämään huomiotta niissä mainittujen henkilöiden puolustautumisoikeuksia. Joka tapauksessa asiakirjoja koskevassa viittauksessa mainitaan ”Eurostat/Datashop/Planistat”. OLAFin pääjohtaja on lisäksi itse todennut päivätyssä muistiossaan (ks. edellä 23 kohta), että sisäinen asia Datashop, jossa osallisina oli virkamiehiä, oli lähetetty Pariisin (Ranska) viralliselle syyttäjälle.

124

Tästä seuraa, että tässä oikeudenkäynnissä on katsottava, että asiaa Eurocost koskevien asiakirjojen toimittaminen Luxemburgin oikeusviranomaisille koski sisäistä tutkimusta, samoin kuin asiaa Datashop – Planistat koskevien asiakirjojen toimittaminen Ranskan oikeusviranomaisille 19.3.2003.

125

On siis tutkittava, onko OLAF rikkonut oikeussääntöä, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, kun se on toimittanut sisäisiä tutkimuksia koskevia asiakirjoja kansallisille oikeusviranomaisille.

126

Kantajat väittävät, ettei heille ilmoitettu ennakolta siitä, että asiaa Datashop – Planistat koskevat asiakirjat toimitettiin Ranskan oikeusviranomaisille, eikä Franchet’lle ei myöskään ilmoitettu ennakolta asiaa Eurocost, joka ei koskenut Bykiä, koskevien asiakirjojen lähettämisestä Luxemburgin oikeusviranomaisille. Kantajat katsovat, että OLAF on näin ollen tahallaan jättänyt noudattamatta erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja hyvän hallinnon periaatetta, kontradiktorisen menettelyn periaatetta, puolustautumisoikeuksia sekä vaatimusta siitä, että tutkimuksessa on otettava huomioon sekä syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvat seikat. He viittaavat myös päätöksen 1999/396 4 artiklaan.

127

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että asianomaisille virkamiehille ilmoittamisesta säädetään vain sisäisten tutkimusten yhteydessä päätöksen 1999/396, jossa komissio määritteli sisäisten tutkimusten edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt, 4 artiklassa.

128

Päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että asianomaiselle virkamiehelle on ilmoitettava nopeasti, että häneen voi kohdistua epäilyjä, jos ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta, eikä nimeltä mainittua komission virkamiestä koskevia päätelmiä missään tapauksessa saa tehdä tutkimuksen valmistuttua, ilman että asianosaiselle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista (asia C-471/02 P(R), Gómez-Reino v. komissio, määräys 8.4.2003, Kok. 2003, s. I-3207, 63 kohta).

129

Näiden säännösten, joissa määritellään, miten asianomaisen virkamiehen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen sovitetaan tällaisten tutkimusten luottamuksellisuuden vaatimuksiin, huomiotta jättäminen muodostaisi tutkintamenettelyyn sovellettavien olennaisten menettelymääräyksien rikkomisen (edellä 128 kohdassa mainittu asia Gómez-Reino v. komissio, määräyksen 64 kohta).

130

Päätöksen 1999/396 4 artikla ei kuitenkaan koske nimenomaisesti tietojen toimittamista kansallisille oikeusviranomaisille eikä siinä siis säädetä velvollisuudesta ilmoittaa asianomaiselle virkamiehelle ennakolta tällaisesta toimittamisesta. Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan nojalla OLAF voi (ulkoiset tutkimukset) tai sen pitää (sisäiset tutkimukset) lähettää tietoja kansallisille oikeusviranomaisille. Tämä tietojen toimittaminen voi siis tapahtua ennen ”tutkimusten valmistuttua tehtyjä päätelmiä”, jotka tavallisesti sisällytetään tutkintakertomukseen.

131

Edellä 128 kohdassa mainitussa asiassa Gómez-Reino vastaan komissio annetun määräyksen mukaan (68 kohta) päätöksen 1999/396 4 artiklassa tarkoitetut OLAFin tutkimuksen valmistuttua tekemät päätelmät, joissa virkamies mainitaan nimeltä, ovat väistämättä samat kuin ne, jotka sisältyvät viraston johtajan vastuulla laadittuun kertomukseen, josta säädetään asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklassa, ja asianomaisen toimielimen toteuttamat sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät jatkotoimet voivat olla kurinpidollisia tai oikeudellisia.

132

On siis täysin mahdollista katsoa, ettei sillä hetkellä, kun tiedot toimitettiin kansallisille oikeusviranomaisille, ollut olemassa mitään asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklassa tarkoitettua kertomusta, jonka OLAF olisi toimittanut komissiolle ja jossa kantajia henkilökohtaisesti olisi syytetty.

133

On kuitenkin vielä tutkittava, onko Luxemburgin ja Ranskan oikeusviranomaisille toimitettujen ”tietojen” katsottava sisältävän ”päätelmiä, joissa kantajat mainitaan nimeltä”.

134

Siltä osin kuin ensiksi on kyse asian Eurocost asiakirjojen toimittamisesta Luxemburgin oikeusviranomaisille 4.7.2002, lähetekirjelmässä on merkintä siitä, ettei OLAF ollut kuullut Franchet’ta eikä Eurocostin edustajia ja että tämä oli tarkoituksellista, jotta oikeudellisten tutkimusten tuloksia ei vaarannettaisi. Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Franchet’ta ei ollut kuultu näiden asiakirjojen johdosta ennen kuin ne toimitettiin Luxemburgin oikeusviranomaisille.

135

Tässä kirjelmässä todetaan, että Franchet on yksi Eurocostin perustajista ja toiminut myös sen puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja jäsenenä, että hän osallistui säännöllisesti Eurocostin yleiskokouksiin ja että hän allekirjoitti Eurocostin johtajan työsopimuksen puheenjohtajana ollessaan. OLAFin pääjohtaja toteaa, että on olemassa mahdollinen eturistiriita ja että sisäinen tilintarkastus oli paljastanut useita sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia, joihin Eurostatin vahingoksi ovat syyllistyneet Eurocostin vastuuhenkilöt. Siltä osin kuin kyse on ”kirjanpidon vääristelystä Eurostatin vahingoksi tehtyjen petosten salaamiseksi” kirjelmässä todetaan, että tältä osin on mainittu Eurostatin kanssa tehtyjen hiljaisten sopimusten olemassaolo. ”Tiettyjen kulujen kaksin- ja jopa kolminkertainen rahoitus” on niin ikään mainittu.

136

On todettava, että tämän lähetekirjelmän, jossa nimenomaisesti mainitaan Franchet siltä osin kuin kyse on mahdollisesta eturistiriidasta, on katsottava sisältävän ”päätelmiä, joissa mainitaan nimeltä” Franchet. Tältä osin on myös korostettava, että 3.4.2003 päivätyssä yhteenvetomuistiossa (ks. edellä 23 kohta) OLAFin pääjohtaja totesi, että ”Luxemburgin valtionsyyttäjä ilmoitti päivätyssä kirjeessään, että hän ei vastustanut OLAFin tutkijoiden syylliseksi epäilemien virkamiesten kuulemista”, ja että ”asia voi koskea Eurostatin pääjohtajaa”.

137

Siltä osin kuin toiseksi on kyse asian Datashop – Planistat asiakirjojen toimittamisesta Ranskan oikeusviranomaisille 19.3.2003, on riidatonta, ettei kantajille ilmoitettu niiden toimittamisesta eikä heille annettu mahdollisuutta lausua niistä ennen toimittamista. Tämän jälkeen on syytä palauttaa mieleen, että päivätyn kirjeen aihe oli sellaisia tosiseikkoja koskevien tietojen toimittaminen, jotka voidaan luokitella rikosoikeudellisesti rangaistaviksi”, ja siihen liittyneen muistion aiheena ”sellaisten tosiseikkojen paljastaminen, jotka voidaan luokitella rikosoikeudellisesti rangaistaviksi”.

138

OLAFin pääjohtaja totesi 19.3.2003 päivätyssä kirjeessä, että jollei Ranskan oikeusviranomaisten suorittamasta harkinnasta muuta johdu, ”vaikuttaa siltä, että OLAF on tuonut esiin petollista toimintaa, joka on aiheuttanut vahinkoa yhteisön talousarviolle ja joka voi olla rikosoikeudellisesti rangaistavaksi luokiteltavaa”, ja täsmensi, että ”tutkimus on osoittanut, että näistä seikoista ovat vastuussa Planistat Europe SA -yhtiön, jonka toimipaikka on Pariisissa, vetäjät, joita ovat aktiivisesti avustaneet yhteisön virkamiehet”.

139

Muistiossa, joka on päivätty 19.3.2003, todetaan ”tutkimuksen kohteen taustan” yhteydessä 2.3 kohdassa, jonka otsikko on ”Tutkimuksen kuluessa tehdyt toteamukset”, että syyskuussa 1999 päivätyssä Eurostatin sisäisessä tilintarkastuskertomuksessa, joka koski Brysselissä (Belgia), Luxemburgissa (Luxemburg) ja Madridissa (Espanja) sijaitsevia Datashopin toimipisteitä ja jonka perusteella OLAFin tutkimus alkoi, oli ”paljastunut useita sääntöjenvastaisuuksia kolmen Datashopin johdossa vuoden 1996 ja vuoden 1999 lopun välisenä aikana” ja että ”tässä tapauksessa merkittävä osa näiden kolmen Datashopin ilmoittamasta liikevaihdosta – 50–55 prosenttia – meni pimeään kassaan, jonka käyttö edellytti erään [Eurostatin] virkamiehen lupaa”.

140

Muistiossa mainitaan myös, että ”ainoat, joilla on kokonaisnäkemys koko tästä asiasta, ovat Planistat-ryhmän johtajat ja todennäköisesti Eurostatin yksikön päällikkö Byk, joka on Ranskan kansalainen”, että tekaistut laskut ”maksettiin pimeästä kassasta – – sen jälkeen, kun Eurostatin johtaja Daniel Byk, joka on Ranskan kansalainen, oli ne hyväksynyt”, että ”näin laskutettiin ja maksettiin noin 922500 euroa” ja että ”Eurostat oli siis pimeän kassan avulla korjannut Planistat Europe SA:n huomattavan vajeen, jonka olisi normaalisti pitänyt jäädä komission sopimuspuolen vastattavaksi”, ja täsmennetään, että ”pimeää kassaa on käytetty myös tiettyjen Eurostatin virkamiesten, myös Bykin, ravintola-, hotelli- ja matkakulujen maksamiseen”.

141

Muistion 3.1 kohdassa, jonka otsikko on ”Kavallus” ja jossa kuvataan kyseessä olevia rikoksia, todetaan seuraavaa:

”Se, että eräät yhteisön virkamiehet perustavat sellaisen taloudellisten toimijoiden verkoston, jonka yksi tavoite on pimittää komissiolta tuloja, jotka ovat peräisin yhteisön tuotteiden myynneistä tai yhteisön tilastoihin liittyvistä suorituksista, voi merkitä Code pénalin [rikoslaki] 314-1 §:ssä määriteltyä varojen, omaisuuden tai esineiden kavaltamista. Kaikki rikkomisen osatekijät on toteutettu yhteisön virkamiesten, Planistat-yritysryhmän ja asianomaisten Datashopien johtajien yhteistoiminnassa. Yhteisön virkamiehet eivät ole voineet olla tietämättömiä voimassa olevasta varanhoitoasetuksesta, jonka mukaan he ovat velvollisia osoittamaan kaikki tulot.

Kyseiset yhteisön virkamiehet ovat lisäksi käyttäneet kyseiset rahasummat tarkoituksiin, jotka eivät liity yhteisön etuun, koska tätä rahaa on aivan ilmeisesti käytetty sellaisten kulujen maksamiseen, joista ei ole määrätty Planistat Europe SA -yhtiön ja komission välisessä sopimuksessa, tai jopa näiden virkamiesten henkilökohtaisiin menoihin. Petollinen tarkoitus ilmenee tästä varojen käytöstä muihin kuin yhteisön tarkoituksiin.”

142

Muistiossa käsitellään kysymystä kavalluksen salaamisesta Planistat-yhtiötä koskien, minkä jälkeen sen 3.3 kohdassa, jonka otsikko on ”Rikoksentekijöiden yhteenliittäytyminen”, todetaan seuraavaa:

”Code pénalin 450-1 §:n mukaan ’rikoksentekijöiden yhteenliittymällä tarkoitetaan ryhmää tai yhteenliittymää, joka on muodostettu yhden tai useamman rikoksen tai rikkomuksen, joista on säädetty vähintään viiden vuoden vankeusrangaistus, valmistelemiseksi yhdellä tai useammalla konkreettisella teolla – –’

On pohdittava, voidaanko tätä luokittelua soveltaa myös tämän asian yhteydessä, koska yhteisön varojen anastamisen onnistuminen on edellyttänyt kavalluksen toteuttaneiden virkamiesten ja Planistatin ja Datashopien johdon yhteenliittymää.

– –”

143

Lopuksi muistion 3.5 kohdassa, jonka otsikko on ”Ranskan lainsäädännön soveltaminen ranskalaisen ulkomailla tekemiin rikoksiin”, todetaan seuraavaa:

”– –

Tässä asiassa Eurostatin johtaja Yves Franchet ja Eurostatin yksikön päällikkö Daniel Byk, jotka molemmat ovat Luxemburgissa työskenteleviä Euroopan komission virkamiehiä ja jotka ovat voineet perustaa järjestelmän kokonaan tai osittain, ovat Ranskan kansalaisia.

Edellä tarkasteltujen seikkojen perusteella voidaan todeta, että OLAF on vastakkain valtavan yhteisön varojen anastushankkeen kanssa, joka perustuu tosiseikkoihin, jotka voidaan luokitella rikosoikeudellisesti rangaistaviksi, jollei toimivaltaisen oikeusviranomaisen suorittamasta harkinnasta muuta johdu.

Tämän vuoksi tämä muistio ja sen liitteet on syytä toimittaa viralliselle syyttäjälle Pariisiin.”

144

Muistiosta, joka on päivätty 19.3.2003, ilmenee selvästi, että siihen sisältyy ”päätelmiä, joissa mainitaan nimeltä” kantajat.

145

Näin ollen ennen asian Eurocost toimittamista Luxemburgin viranomaisille Franchet’n osalta ja ennen asian Datashop – Planistat toimittamista Ranskan viranomaisille Franchet’n ja Bykin osalta viimeksi mainituille olisi päätöksen 1999/396 4 artiklan nojalla pitänyt ilmoittaa asiasta, ja heitä olisi pitänyt kuulla heitä koskevista seikoista.

146

Tässä artiklassa säädetään kuitenkin poikkeuksesta tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta ja joissa on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin. Tällaisissa tapauksissa velvollisuutta antaa virkamiehelle tilaisuus tulla kuulluksi voidaan lykätä komission pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa. Jotta ilmoittamista siis voidaan lykätä, kahden edellytyksen pitää täyttyä, toisin sanoen tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta ja on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin. Lisäksi pitää saada ennakolta komission pääsihteerin suostumus.

147

Tältä osin asian Eurocost Luxemburgin oikeusviranomaisille toimittamisen osalta komission pääsihteerin OLAFin pääjohtajalle 2.8.2002 lähettämästä kirjeestä ilmenee, että ensiksi mainittu antoi suostumuksensa siihen, että asianomaisille ei ilmoiteta asiasta. Hän perusteli suostumuksensa todeten, että ”odotettaessa, että [heidän] yksiköidensä väliset keskustelut olemassa olevien menettelyjen parantamisesta päättyvät, [hän voi] antaa suostumukse[nsa] [OLAFin pääjohtajan] ehdotukseen olla ilmoittamatta kyseessä oleva asia asianomaisille”. Komission pääsihteeri ei siis vedonnut mihinkään edellä mainituista edellytyksistä. Joka tapauksessa tämä suostumus annettiin kyseessä olevien asiakirjojen lähettämisen jälkeen.

148

Siltä osin kuin on kyse asian Datashop – Planistat toimittamisesta Ranskan oikeusviranomaisille, OLAFin pääjohtaja totesi 3.4.2003 päivätyssä muistiossa – siis toimitetun lähetyksen jälkeen –, että Eurostatin ja Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston virkamiehet olivat osallisina asiassa, että tämä osa oli toimitettu Ranskan oikeusviranomaisille ja että päätöksen 1999/396 4 artiklan mukaista virkamiehille ilmoittamista piti lykätä, koska tutkimukseen liittyvistä syistä oli noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta. Toiseen edellä mainituista edellytyksistä ei viitattu.

149

Komissio on lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa todennut, että sen pääsihteerillä ”ei ole ollut tilaisuutta antaa suostumustaan siihen, että kantajien tilaisuutta tulla kuulluksi lykätään”.

150

Näin ollen päätöksen 1999/396 4 artiklassa tarkoitetun poikkeuksen, jonka nojalla ilmoittamista voidaan lykätä, soveltamisedellytykset eivät täyttyneet käsiteltävänä olevassa asiassa.

151

On todettava, että velvollisuus pyytää ja saada komission pääsihteerin suostumus ei ole pelkkä muodollisuus, joka voidaan tarvittaessa täyttää myöhemmässä vaiheessa. Vaatimus tällaisen suostumuksen saamisesta menettäisi tällöin tarkoituksensa, joka on sen takaaminen, että asianomaisten virkamiesten puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan, että heille ilmoittamista lykätään vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa ja että poikkeuksellisen luonteen arviointi ei kuulu yksinomaan OLAFille vaan edellyttää myös komission pääsihteerin suorittamaa harkintaa.

152

Näin ollen OLAF on rikkonut päätöksen 1999/396 4 artiklaa ja loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia, kun se on toimittanut asiaa Datashop – Planistat koskevat asiakirjat Ranskan oikeusviranomaisille, ja rikkonut kyseistä artiklaa ja loukannut Franchet’n puolustautumisoikeuksia, kun se on toimittanut asiaa Eurostat koskevat asiakirjat Luxemburgin oikeusviranomaisille.

153

On riidatonta, että oikeussäännöllä, jota käsiteltävänä olevassa tapauksessa on rikottu ja jonka mukaan tutkimuksen kohteena oleville henkilöille on ilmoitettava asiasta ja heille on myös annettava tilaisuus tulla kuulluiksi kaikista heitä koskevista seikoista, annetaan yksityisille oikeuksia (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-259/03, Nikolaou v. komissio, tuomio 12.7.2007, 263 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

154

Päätöksen 1999/396 4 artiklassa tosin annetaan OLAFille harkintavaltaa tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta ja turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin (ks. analogisesti edellä 153 kohdassa mainittu asia Nikolaou v. komissio, tuomion 264 kohta). Siltä osin kuin kyse on siitä, mitä yksityiskohtaisia sääntöjä noudatetaan tehtäessä päätös siitä, että ilmoittamista asianomaisille virkamiehille lykätään, OLAFilla ei kuitenkaan ole harkintavaltaa. OLAFilla ei myöskään ole harkintavaltaa päätöksen 1999/396 4 artiklan soveltamisedellytysten tutkimisen osalta.

155

Kuten edellä on todettu, tämän poikkeuksen soveltamisedellytyksiä ja menettelytapoja ei ole noudatettu käsiteltävänä olevassa asiassa, koska OLAF ei ole vedonnut tällaisten tutkintamenetelmien käyttöön eikä ole ajoissa pyytänyt – saati saanut – komission pääsihteerin suostumusta siihen, että tutkimuksen kohteena olevien virkamiesten pakollista kuulemista lykätään.

156

Näin ollen OLAF on syyllistynyt oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeiseen rikkomiseen.

157

Kantajat väittävät, että komissiolle ei ole ilmoitettu ennakolta siitä, että OLAF toimitti asian Eurostat asiakirjat Luxemburgin ja Ranskan oikeusviranomaisille. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämä väite on ymmärrettävä niin, että kyse on sen ratkaisemisesta, olisiko komissiolle pitänyt ilmoittaa jollakin muullakin tavalla kuin päätöksen 1999/396 4 artiklan soveltamisen yhteydessä komission pääsihteerin suostumuksen saamiseksi, mitä tarkasteltiin edellä.

158

Tältä osin on muistettava, että asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan mukaan OLAFin pitää lähettää asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille viraston sisäisten tutkimusten yhteydessä saamat tiedot seikoista, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin, kun taas ulkoisten tutkimusten yhteydessä tällainen lähettäminen on vain mahdollisuus. Käsiteltävänä olevassa asiassa on huomattava, että tutkintakertomuksia ei vielä ollut laadittu ja näin ollen asiakirjojen lähettäminen oli ennen kaikkea tietojen toimittamista, vaikka niihin sisältyi päätelmiä, joissa kantajat mainittiin nimeltä, eikä asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklassa säänneltyä tutkintakertomusten lähettämistä. Asetuksen 10 artiklan 3 kohdan nojalla sisäisten tutkimusten yhteydessä saatujen tietojen lähettäminen on myös mahdollisuus. Missään kyseisen artiklan säännöksessä ei säädetä, että ennen tietojen lähettämistä kansallisille viranomaisille tai sen yhteydessä siitä pitäisi ilmoittaa asianomaiselle toimielimelle.

159

Asianomaiselle toimielimelle ilmoittamisesta sisäisten tutkimusten yhteydessä säädetään asetuksen N:o 1073/1999 4 artiklan 5 kohdassa. Tässä säännöksessä ei kuitenkaan aseteta mitään määräaikaa tämän tiedon antamiselle. Siinä ei esimerkiksi säädetä, että asianomaiselle toimielimelle pitäisi ilmoittaa ennen tietojen lähettämistä kansallisille oikeusviranomaisille. Siihen sisältyy lisäksi poikkeus tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitoa. Tällaisessa tapauksessa OLAF voi lykätä ilmoittamista. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että OLAF katsoi ainakin asiassa Datashop – Planistat, että kysymys oli tapauksesta, jossa tutkimukseen liittyvistä syistä oli noudatettava ehdotonta salassapitoa (ks. edellä 23 kohdassa mainittu 3.4.2003 päivätty yhteenvetomuistio). On todettava, että on OLAFin harkintavallassa päättää, pitääkö tätä poikkeusta soveltaa.

160

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on todettava, että OLAF ei ollut velvollinen ilmoittamaan ennakolta komissiolle tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille asetuksen N:o 1073/1999 4 artiklan 5 kohdan perusteella.

161

OLAF ei siis ole rikkonut asetuksen N:o 1073/1999 4 ja 10 artiklaa, kun se ei ole ilmoittanut ennakolta komissiolle tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille.

162

Missään tapauksessa kantajat eivät ole osoittaneet, millä tavoin se, että komissiolle ei ilmoitettu ennakolta tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille, olisi loukannut heidän oikeuksiaan, jollei päätöksen 1999/396 4 artiklan soveltamisen yhteydessä esitetyistä seikoista muuta johdu. On todettava, että edellisessä kohdassa mainitut säännökset eivät sisällä oikeussääntöjä, joilla annetaan yksityisille oikeuksia, joiden noudattamisen yhteisöjen tuomioistuimet takaavat.

163

Kantajat väittävät, että myöskään OLAFin valvontalautakunnalle ei ilmoitettu ennakolta tietojen toimittamisesta Luxemburgin ja Ranskan oikeusviranomaisille.

164

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa tältä osin, että asetuksen N:o 1073/1999 11 artiklan 7 kohdan nojalla valvontakomitean harjoittaman tutkintatoimien toteuttamiseen kohdistuvan säännöllisen valvonnan yhteydessä ”[OLAFin] johtaja ilmoittaa komitealle tapauksista, joissa jonkin jäsenvaltion oikeusviranomaisille on toimitettava tietoja”. On todettava, että tämän säännöksen sanamuoto merkitsee sitä, että tämän ilmoittamisen pitää tapahtua ennen toimittamista. Muussa tapauksessa siinä ei viitattaisi ”tapauksiin, joissa jonkin jäsenvaltion oikeusviranomaisille on toimitettava tietoja” – tämä ilmaus viittaa tulevaan tapahtumaan. Tätä tulkintaa vahvistaa myös lausuma, jonka OLAFin valvontakomitean puheenjohtaja esitti House of Lords Select Committee on the European Unionille (Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen Euroopan unionin valiokunta) 19.5.2004 ja jossa hän totesi, että ”OLAFilla on velvollisuus ilmoittaa [valvonta]komitealle ennen kuin se toimittaa mitään kansallisille oikeusviranomaisille”.

165

Komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamasta vastauksesta ilmenee, että OLAFin pääjohtaja ilmoitti 25.10.2002 valvontakomitealle siitä, että asioita Eurocost ja Eurogramme koskevat asiakirjat oli toimitettu Luxemburgin oikeusviranomaisille, toisin sanoen niiden tapahtuneen lähettämisen jälkeen. Samoin valvontakomitealle ilmoitettiin siitä, että asiaa Datashop – Planistat koskevat asiakirjat oli toimitettu Ranskan oikeusviranomaisille, toisin sanoen niin ikään niiden tapahtuneen lähettämisen jälkeen.

166

OLAF on siis rikkonut asetuksen N:o 1073/1999 11 artiklan 7 kohtaa. On kuitenkin vielä tutkittava, onko kyse oikeussäännöstä, jolla annetaan yksilöille oikeuksia, joiden noudattamisen yhteisön tuomioistuimet takaavat.

167

Tältä osin on muistettava, että vaikka OLAFin valvontakomitea ei asetuksen N:o 1073/1999 11 artiklan 1 kohdan nojalla puutu käynnissä oleviin tutkimuksiin, työjärjestyksensä 2 artiklan nojalla se ”valvoo, että petostentorjuntaviraston toiminnassa ei loukata ihmisoikeuksia tai perusvapauksia sekä noudatetaan perustamissopimuksien määräyksiä ja johdetun oikeuden säännöksiä, erityisesti erioikeuksista ja koskemattomuudesta tehtyä pöytäkirjaa sekä yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä”.

168

Komitean tehtävänä on siis suojata OLAFin tutkimusten kohteena olevien henkilöiden oikeuksia. On näin ollen riidatonta, että sen vaatimuksen tarkoituksena, että tätä komiteaa on kuultava ennen tietojen toimittamista kansallisille oikeusviranomaisille, on antaa oikeuksia asianomaisille henkilöille.

169

On siis katsottava, että kun OLAF on rikkonut asetuksen N:o 1073/1999 11 artiklan 7 kohtaa, se on rikkonut oikeussääntöä, jolla annetaan yksityisille oikeuksia.

170

Kun lisäksi otetaan huomioon, että asetuksen N:o 1073/1999 11 artiklan 7 kohdassa säädetään, että valvontakomitealle ilmoittaminen on ehdoton velvollisuus, eikä siinä jätetä minkäänlaista harkintavaltaa, kyse on riittävän ilmeisestä rikkomisesta.

171

Kantajat väittävät, että OLAF ”ohjaili” Ranskan oikeusviranomaisia, kun jo se luokitteli rikosoikeudellisesti rangaistaviksi seikat, jotka se oli katsonut voivansa osoittaa Eurostat-asiassa, ja tämä on ristiriidassa OLAFin tehtävän kanssa, joka on hallinnollisten tutkimusten suorittaminen.

172

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että se, mitä jatkotoimia kansalliset viranomaiset toteuttavat OLAFin niille lähettämien tietojen vuoksi, on vain ja ainoastaan niiden vastuulla. Näiden viranomaisten pitää siis tutkia, ovatko tällaiset tiedot perusteena rikossyytteille tai edellyttävätkö ne niitä. Tästä seuraa, että oikeussuoja tällaisia syytteitä vastaan pitää turvata kansallisella tasolla kaikilla kansallisen oikeuden mukaisilla takeilla, myös niillä, jotka johdetaan perusoikeuksista, jotka ovat erottamaton osa yhteisön oikeusperiaatteita ja joita jäsenvaltioiden pitää myös noudattaa niiden pannessa yhteisön oikeuden säännöksiä täytäntöön (asia 5/88, Wachauf, tuomio 13.7.1989, Kok. 1989, s. 2609, 19 kohta; yhdistetyt asiat C-20/00 ja C-64/00, Booker Aquaculture ja Hydro Seafood, tuomio 10.7.2003, Kok. 2003, s. I-7411, 88 kohta ja asia C-521/04 P(R), Tillack v. komissio, määräys 19.4.2005, Kok. 2005, s. I-3103, 38 kohta).

173

Kantajien väite siitä, että kansallisiin oikeusviranomaisiin on vaikutettu, on siis tehoton.

174

Kantajat arvostelevat OLAFia siitä, että se on loukannut luottamuksellisuuden periaatetta, joka on vahvistettu muun muassa asetuksen N:o 1073/1999 8 ja 12 artiklassa, hyvän hallinnon periaatetta ja syyttömyysolettaman periaatetta. Kantajien mukaan vuotoja tapahtui yhtäältä siltä osin kuin kyse on asian Datashop – Planistat asiakirjojen toimittamisesta Ranskan oikeusviranomaisille. Kantajat olivat saaneet toukokuussa 2003 lehdistön välityksellä tietoonsa heihin kohdistetut syytökset ja sen, että asia oli saatettu Ranskan oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

175

Toisaalta nämä vuodot jatkuivat. Kantajien mukaan ne koskevat seikkoja, jotka sisältyvät joko kansallisille oikeusviranomaisille toimitettuihin kertomukseen ja seikkoihin tai suoraan keskusteluihin, joita kantajat kävivät OLAFin tutkijoiden kanssa 23.6. ja välisenä aikana. Niiden alkuperä on siis täysin selvä. OLAFin tutkijoille esitetyt selitykset ilmestyivät seuraavana päivänä tai joitakin päiviä myöhemmin lähes sanasta sanaan toistettuina lehdissä.

176

Se, että OLAF toimitti 24.9.2003 komission puheenjohtajalle ”tiivistelmä[n] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista”, merkitsi niin ikään luottamuksellisuusvelvollisuuden rikkomista. Tätä asiakirjaa ei ollut toimitettu kantajille, ja OLAFin pääjohtajan olisi pitänyt tietää, että komission puheenjohtaja käyttäisi sitä julkisesti seuraavana päivänä ja että se oli edellisenä päivänä ollut julkisessa jakelussa parlamentissa.

177

OLAF oli myös todennut julkisesti kantajien syyllistyneen joukkoon rikoksia, mikä aiheutti sen, että heidän syyllisyyteensä uskottiin, ja sen, että tuomarilla Ranskassa oli ennakkokäsitys tosiseikkoja harkitessaan, mikä loukkasi puolustautumisoikeuksien periaatetta. OLAFin pääjohtaja antoi lehdistölle ja talousarvion valvontalautakunnassa lausuntoja, joissa hän luokitteli asian vakavaksi, joten lausunnoissa annettiin asiasta tuomio, vaikka tutkimukset olivat vielä meneillään. OLAF ei siis ole myöskään noudattanut luottamuksellisuuden velvoitetta.

178

Komissio riitauttaa kantajien väitteet ja toteaa, että heidän pitää osoittaa esittämänsä OLAFin kunniaa vakavasti vahingoittavan syytöksen todenperäisyys.

179

Siltä osin kuin on kyse 24.9.2003 toimitetusta ”tiivistelmä[stä] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista”, komissio viittaa asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklaan ja toteaa, että vaikka kyseessä oli ulkoinen tutkimus, OLAF oli voinut lähettää nämä tiedot myös komissiolle, koska asia koski sitä yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen perusteella.

180

Komissio katsoo lopuksi, että väite syyttömyysolettaman laiminlyönnistä on täysin perusteeton. OLAF ei voi tehdä mitään kantajia koskevaa oikeudellista tai kurinpidollista päätöstä, koska se ei ole lainkäyttö- tai kurinpitoelin. Vaikka myös muut viranomaiset voivat loukata syyttömyysolettamaa, kantajat eivät ole osoittaneet, missä olosuhteissa OLAF olisi julkisesti todennut heidän syyllistyneen joukkoon rikoksia.

181

Kantajien mukaan vuotoja ilmeni yhtäältä asian Datashop – Planistat Ranskan oikeusviranomaisille lähettämisen yhteydessä. Toisaalta nämä vuodot jatkuivat.

182

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan vahingonkorvauskanteen yhteydessä kantajan tehtävänä on näyttää toteen, että EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntymisen edellytykset täyttyvät (asia T-273/01, Innova Privat-Akademie v. komissio, tuomio 19.3.2003, Kok. 2003, s. II-1093, 23 kohta ja asia T-146/01, DLD Trading v. neuvosto, tuomio 17.12.2003, Kok. 2003, s. II-6005, 71 kohta). Koska kantajat eivät käsiteltävänä olevassa asiassa ole näyttäneet toteen, että heitä koskevasta tutkimuksesta julkaistiin tietoja, koska OLAF oli tietoja paljastanut, OLAFia ei lähtökohtaisesti voida arvostella tästä tietojen julkaisemisesta (ks. vastaavasti edellä 153 kohdassa mainittu asia Nikolaou v. komissio, tuomion 141 kohta).

183

Tätä sääntöä voidaan kuitenkin lieventää, kun vahingon syntyyn ovat voineet vaikuttaa useat eri tekijät ja kun yhteisön toimielin ei ole esittänyt mitään todisteita, joiden avulla voitaisiin osoittaa, mistä näistä syistä vahinko aiheutui, koska yhteisön toimielimellä on paremmat edellytykset hankkia todisteita tältä osin, joten epävarmassa tilanteessa sillä on todistustaakka (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 169/83 ja 136/84, Leussink-Brummelhuis v. komissio, tuomio 8.10.1986, Kok. 1986, s. 2801, 16 ja 17 kohta). Tätä lähestymistapaa pitää soveltaa tutkittaessa, ovatko kantajat näyttäneet toteen, että OLAF tai joku sen virkamiehistä on paljastanut tietyt tiedot, tämän kuitenkaan tässä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman harkinnan vaiheessa vaikuttamatta siihen, ovatko mahdolliset paljastukset lainvastaisia tekoja, joihin OLAF on syyllistynyt (ks. vastaavasti edellä 153 kohdassa mainittu asia Nikolaou v. komissio, tuomion 142 kohta).

184

On huomattava, että vuotojen olemassaoloa on pidettävä notorisena seikkana käsiteltävänä olevassa asiassa. Komissio myönsi istunnossa, että ”kansallisille oikeusviranomaisille on toimitettu tietoja, jossakin vaiheessa on varmastikin tapahtunut vuotoja, ja joitakin viikkoja myöhemmin ne on julkaistu lehdissä”. Tästä vuotojen olemassaolon yleisestä myöntämisestä huolimatta komissio pitää kiinni siitä, että on kantajien tehtävänä näyttää toteen, että OLAFista käsin on tapahtunut vuotoja. Kantajat puolestaan myöntävät, että heillä ei ole kirjallisia todisteita siitä, että joku tietty henkilö olisi ollut vuotojen taustalla, mutta toteavat, että on olemassa joukko todisteita ja olettamia, jotka osoittavat, että OLAFista käsin tapahtui vuotoja.

185

Tältä osin on todettava, että komission pääsihteerin OLAFin valvontakomitealle 3.9.2003 esittämän puheenvuoron sanatarkassa lainauksessa mainitaan vuotojen olemassaolo. On syytä siteerata erästä kappaletta tästä lainauksesta, jonka poistamista asiakirja-aineistosta komissio pyysi ja joka viittaa vaikeuksien olemassaoloon:

”Olen täysin samaa mieltä henkilöiden kuulemiseen liittyvistä vaikeuksista, se on todellinen ongelma. Kaikki sujuu, jos luottamuksellisuus toimii. Jos asia todella pidetään luottamuksellisena, OLAFin laatimat asiakirjat lähetetään syyttäjälle ja syyttäjän tehtävänä on harkita, onko henkilöitä kuultava. Kaikki tämä sujuu oikein hyvin, jos ei ole vuotoja. Valitettavasti tällä hetkellä OLAFissa kaikki tulee julki. Niin sanottu luottamuksellisuus siis – olen [Franchet tai Byk], luen Financial Timesista, että minua syytetään yhteisön varojen anastamisesta. Anteeksi vaan, mutta maineenne on mennyttä. Ei ole keinoja, ei edes täydellisen viattomaksi osoittamisen jälkeen – nämä ihmiset on tuhottu ammatillisesti ja jopa henkilökohtaisesti. Kaikki tämä on siis vakavaa. Kyseessä on ihmisten ura, yksityiselämä, integriteetti. Olen sitä mieltä, että niin kauan kuin vuotoja ei voida välttää, pitää kiinnittää tarkasti huomiota siihen, mitä kirjoitetaan ja mitä sanotaan. Pitää olla varovainen.”

186

OLAFin valvontakomitean sihteeristön komitean puheenjohtajalle 27.5.2003 laatimassa muistiossa todetaan lisäksi seuraavaa:

”Erityisesti Saksan ja sitten Ranskan lehdissä ilmestyneissä eri artikkeleissa on kerrottu siitä, että OLAF lähetti tietoja viralliselle syyttäjälle Pariisiin.

Vuodot saksalaisissa lehdissä näyttävät osuvan ajallisesti yksiin yhtäältä tiettyjen OLAFin vastuuhenkilöiden Saksassa matkustamisen ja toisaalta Eurostatin [50-vuotis]merkkipäivään liittyvien juhlallisuuksien kanssa.

Liitteenä oleva 22.5.2003 julkaistun Libération-lehden artikkeli vaikuttaa yksinomaan OLAFin viralliselle syyttäjälle Pariisiin toimittaman lähetyksen pohjalta laaditulta. Artikkelin on allekirjoittanut kaksi toimittajaa, joiden asemapaikkana on Bryssel, mikä johtaa ajatukseen siitä, että vuodon alkuperä on Brysselissä eikä Pariisissa.”

187

OLAFin valvontakomitean 15.1.2004 päivätyssä kertomuksessa, joka laadittiin parlamentin pyynnöstä asiassa Eurostat suoritettujen tutkimusten yhteydessä esiintyneistä menettelyllisistä kysymyksistä, todetaan seuraavaa:

”Tämän asian kululle on ollut ominaista se, että OLAF on tahallaan tai tahattomasti toimittanut lehdistölle ja toimielimille tietoja ja lausumia, jotka olisi pitänyt pitää salassa sen vuoksi, että ne vaarantavat tutkimuksen kohteena olevien yksilöiden oikeuksien lisäksi myös tutkimuksen moitteettoman kulun.”

188

Myös 1.7.2003 päivätystä kirjelmästä (ks. edellä 34 kohta) ilmenee, että vuodot olivat OLAFin pääjohtajan tuntema tosiseikka, koska hän totesi seuraavaa: ”Mitä vuotoihin tulee, komission turvallisuusyksikkö tutkii asiaa.”

189

Näin ollen on todettava, että vuotojen olemassaolo on jo edellä mainittujen asiakirjojen perusteella näytetty riittävällä tavalla toteen.

190

Kantajat täsmentävät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että OLAFin 19.3.2003 päivätyn kirjeen ja muistion sisältämät tiedot ja niissä käytetyt ilmaukset ovat perustana joukolle artikkeleita tai tiedotusvälineiden tai Euroopan parlamentin jäsenten, jotka selvästi ovat voineet tutustua näihin asiakirjoihin, esittämille julkisille kannanotoille. He mainitsevat tältä osin useita lehtiartikkeleita.

191

Komissio on kantajien vastinetta koskevissa huomautuksissaan kiistänyt, että nämä lehtiartikkelit voisivat todistaa vuotojen ja erityisesti OLAFista lähtöisin olevien vuotojen olemassaolon, ja todennut, että kyse on todistamattomasta väitteestä. Komissio toteaa, että näissä artikkeleissa ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin väittää, että OLAF olisi 19.3.2003 Ranskan oikeusviranomaisille toimitettua lähetystä tai mitään muutakaan tapahtumaa koskevan vuodon lähde.

192

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tältä osin, että kantajien esittämät lehtiartikkelit vahvistavat vuotojen olemassaolon. Niihin sisältyy muun muassa viittauksia ”asiasta hyvin perillä olevaan lähteeseen” sekä suoria lainauksia Ranskan oikeusviranomaisille toimitetuista 19.3.2003 päivätystä kirjeestä ja muistiosta.

193

On vielä syytä lainata joitakin näistä artikkeleista vuotojen sisällön yksityiskohtaisemmaksi tarkastelemiseksi.

194

Süddeutsche Zeitungissa 26.4.2003 ilmestyneessä artikkelissa todetaan seuraavaa:

”Tämän pitäisi olla juhlapäivä. Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto täyttää 16.5. 50 vuotta – –

Juhlasta saattaa kuitenkin tulla suunniteltua pienimuotoisempi. Juuri ennen tätä suurta juhlapäivää Eurostatin johto on ankaran arvostelun kohteena. Süddeutsche Zeitungin saamien tietojen mukaan sisäiset tilintarkastukset sisältävät vakavia syytöksiä. Kyse on niin sanotuista pimeistä kassoista, joihin on ohjattu Euroopan unionin rahoittamista elimistä peräisin olevia varoja. OLAF – – on jo kuukausien ajan tutkinut asiaa aktiivisesti.

– – Viimeistään vuodesta 1999 lähtien vähintään 900000 euroa – summa, joka vastaa näistä Data Shopeista saatuja tuloja – on kavallettu virallisilta tileiltä. Korkeiden virkamiesten epäillään anastaneen nämä varat pimeistä kassoista itselleen.

Yksityiskohdista on toistaiseksi liian vähän tietoja. Kaikkia asianomaisia on pidettävä syyttöminä, kunnes toisin todistetaan. Jos syytteet pysytetään, käsillä on siis erityisen röyhkeä petos. – –

Epäilykset kohdistuvat myös johtoportaaseen ja sen johdossa olevaan ranskalaiseen Yves Franchet’hen. Franchet on yksi Eurocost-yhtiön, joka on jo pitkään saanut taloudellista tukea tilastotoimistolta, perustajista. Kuten Euroopan parlamentti ilmoitti maaliskuussa, Eurocostia syytetään muun muassa taseensa vääristämisestä. – –

Asia Eurostat voi saada uutta vauhtia tämän uuden pimeitä kassoja koskevan syytöksen johdosta. Euroopan parlamentin jäsen S toteaa: ’Jos tämä vakava syytös saa vahvistuksen, asia saa aivan uuden ulottuvuuden’ – –”

195

Financial Timesissa julkaistiin 16.5.2003 toinen artikkeli, jossa todettiin seuraavaa:

”Ranskassa virallinen syyttäjä on aloittanut rikostutkinnan väitteistä, jotka koskevat Euroopan unionin varoja koskevaa ’valtavaa anastushanketta’, johon on sotkeutunut mukaan kaksi Eurostatin tärkeimmistä johtajista – –

– –

Ilmoitus rikostutkinnasta annettiin Eurostatin 50-vuotispäivän viisipäiväisten juhlallisuuksien aikana – –

Tällä hetkellä on kyse tribunal de grande instance de Paris’n aloittamasta X:ää koskevasta tutkinnasta. Siihen ryhdyttiin erään OLAFin tutkimuksen johdosta, – – joka kohdistui kahteen ranskalaiseen korkeaan virkamieheen, nimittäin Yves Franchet’hen, joka on Eurostatin pitkäaikainen pääjohtaja, ja Daniel Bykiin, joka johtaa yhtä Eurostatin kuudesta yksiköstä.

OLAFin Ranskan viranomaisille 1[9].3. lähettämien asiakirjojen mukaan kahta miestä epäillään siitä, että he ovat avanneet luxemburgilaisessa talletuspankissa tilin, jolle on kerätty jopa 900000 euroa varoja, joiden olisi pitänyt päätyä Eurostatille.

– –”

196

Eräässä saman toimittajan Brysselissä laatimassa toisessa artikkelissa viitataan ”virallisen syyttäjän Ranskassa aloittamaan rikostutkintaan, joka koskee pääjohtaja Yves Franchet’hen ja Daniel Bykiin, joka on yksi johtajista, kohdistuvia syytöksiä”, ja todetaan, että viimeksi mainittuja ”epäillään osallisuudesta siihen, että luxemburgilaisessa talletuspankissa on avattu tili, joka on ollut varainhoidon tarkastajien valvonnan ulkopuolella”. Tässä artikkelissa viitataan myös asioihin Eurocost, Eurogramme ja CESD Communautaire.

197

La Voix du Luxembourgissa 16.5.2003 ilmestyneessä artikkelissa todetaan, että ”perusteellisen tutkimuksen ja asiasta hyvin perillä olevan lähteen mukaan vaikuttaa siltä, että tämä asia on paljon pidemmälle menevä”, ja että ”on todistettu, että [OLAFin] pääjohtaja toteaa päivätyssä, tribunal de grande instance de Paris’n viralliselle syyttäjälle osoittamassaan kirjeessä, että on tullut ilmi petollista toimintaa, joka on aiheuttanut vahinkoa yhteisön talousarviolle ja joka voidaan luokitella rikosoikeudellisesti rangaistavaksi”. On todettava, että tähän artikkeliin sisältyy suoria lainauksia Ranskan oikeusviranomaisille toimitetuista päivätystä kirjeestä ja muistiosta.

198

Näin ollen kyseisistä artikkeleista ilmenee, että lehdistöllä oli erittäin suurella todennäköisyydellä hallussaan tiettyjä tietoja, jotka koskivat Ranskan oikeusviranomaisille lähetettyjä tietoja. Näissä artikkeleissa viitataan pimeisiin kassoihin, ja kantajat mainitaan nimeltä henkilöinä, jotka ovat saattaneet perustaa tämän järjestelmän kokonaan tai osittain.

199

Franchet lähetti lisäksi 14.5.2003 komission pääsihteerille nimettömän kirjeen, jonka hän oli saanut ja joka hänen kertomansa mukaan oli lähetetty eräälle luxemburgilaiselle sanomalehdelle. On todettava, että tämä nimetön kirje, jonka otsikko on ”Eurostatin 50-vuotispäivä”, sisältää otteita Ranskan viranomaisille lähetetyistä päivätystä kirjeestä ja muistiosta, ja siinä mainitaan nimenomaisesti kantajien nimet. On myös todettava, että nämä otteet ovat samat kuin ne, jotka esiintyivät edellä 197 kohdassa mainitussa La Voix du Luxembourg -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa.

200

Eurostatia koskevasta 16.5.2003 päivätystä ilmoituksesta, joka julkaistiin lehdistötiedotteessa (IP/03/709) ja jonka kantajat ovat esittäneet vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, ilmenee lisäksi, että komissio ”pahoittelee sitä, että OLAFin tutkimuksen luottamuksellisuutta oli loukattu, mistä aiheutuu vaikea tilanne ennen kaikkea tiedotusvälineissä mainituille virkamiehille mutta myös komissiolle, joka ei voi päättää mahdollisista jatkotoimista niin kauan kuin sillä ei ole hallussaan OLAFin tutkimukseen perustuvia asianmukaisia tietoja”. Se totesi, että ”tiedotusvälineissä liikkuu tietoja Eurostatin niin sanottuihin Datashopeihin liittyvästä väitetystä lainvastaisesta toiminnasta ja tiettyjen sen virkamiesten mahdollisesta osallisuudesta siihen” ja että ”nämä väitteet ovat OLAFin tutkinnan kohteena, ja OLAF on tietyistä tutkinnan osista lähettänyt asiakirjat viralliselle syyttäjälle Ranskaan”.

201

Kaikkien näiden asiakirjojen perusteella on siis todettava, että yleisesti vuotoja on ollut ja että kantajat ovat saaneet lehdistön välityksin tiedon asian Datashop – Planistat asiakirjojen toimittamisesta Ranskan viranomaisille, mitä komissio ei kiistä.

202

Siltä osin, voidaanko OLAFin katsoa olevan vastuussa näistä vuodoista, komissio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen vastannut, että kun otetaan huomioon, että tiedot, jotka sisältyivät Ranskan oikeusviranomaisille toimitettuun lähetykseen, oli ilmoitettu OLAFin valvontakomitealle ja komission oikeudelliselle yksikölle ennen kuin ne ilmestyivät lehdissä, ei voida varmasti osoittaa, että vuodot saattoivat olla peräisin vain OLAFista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tältä osin on riittävää todeta, että OLAF on vastuussa OLAFin valvontakomiteasta mahdollisesti peräisin olevasta vuodosta ja että vaikka vuodot olisivat peräisin komission oikeudellisesta yksiköstä, yhteisö on joka tapauksessa vastuussa myös niistä.

203

Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon, että komissio ei ole edes vedonnut siihen mahdollisuuteen, että vuotojen lähde olisi voinut olla yhteisön ulkopuolinen – kuten Ranskan oikeusviranomaiset –, se seikka, että tällä yhteisön ulkopuolisella taholla saattoi olla hallussaan kyseiset tiedot, ei estä olettamasta, että tiedon lähde oli OLAF tai jokin muu lähde, josta yhteisön on vastattava.

204

Näin ollen on katsottava, että vuotojen olemassaolo on näytetty toteen asiaa Datashop – Planistat koskevien asiakirjojen Ranskan viranomaisille toimittamisen osalta. Lisäksi kaikkien asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen, kuten sen kontekstin (ks. edellä esitetty eri asiakirjojen tarkastelu), perusteella voidaan katsoa, että vuotojen lähde on OLAF, ja koska ei ole olemassa seikkoja, jotka osoittaisivat, että lähde on pikemminkin komission oikeudellinen yksikkö, on syytä olettaa, että vuotojen lähde on nimenomaan OLAF.

205

Siltä osin kuin kyse on väitetyistä vuodoista, jotka koskivat kantajien ja OLAFin tutkijoiden 23.6.– käymiä keskusteluja tai kertomuksia, on todettava, että edellä tarkastellut asiakirjat eivät nimenomaisesti osoita, että näistä keskusteluista tai kertomuksista olisi tapahtunut vuotoja. Kantajat eivät myöskään ole onnistuneet näyttämään tätä toteen esittämiensä lehtiartikkeleiden perusteella. Näiden mahdollisten vuotojen olemassaoloa ei siis ole riittävällä tavalla näytetty toteen.

206

Edellä esitetty huomioon ottaen on pääteltävä, että koska komissio ei ole esittänyt mitään todisteita osoittaakseen, että vuodoilla on voinut olla jokin muu lähde, OLAF on vastuussa asiaa Datashop – Planistat koskevien asiakirjojen toimittamista Ranskan oikeusviranomaisille koskevien 19.3.2003 päivätyn kirjeen ja muistion sisältöä koskevista vuodoista ja siitä, että nämä tiedot päätyivät lehdistölle tämän vuodon johdosta.

207

On näin ollen tutkittava, onko OLAF rikkonut oikeussääntöä, jolla annetaan yksityisille oikeuksia.

208

Kantajat vetoavat erityisesti siihen, että OLAFin tutkimusten luottamuksellisuusvelvollisuutta on rikottu, hyvän hallinnon periaatetta on loukattu ja syyttömyysolettaman periaatetta on loukattu.

209

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa syyttömyysolettaman periaatteesta, että tällä periaatteella, joka on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa ja perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa ilmaistu perusoikeus, annetaan yksityisille oikeuksia, joiden noudattamisen yhteisöjen tuomioistuimet takaavat (asia T-193/04, Tillack v. komissio, tuomio 4.10.2006, Kok. 2006, s. II-3995, 121 kohta).

210

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappale koskee rikosoikeudellista menettelyä kokonaisuudessaan riippumatta siitä, hyväksytäänkö syyte vai ei, eikä pelkästään syytteen perusteltavuuden tutkimista. Tässä määräyksessä taataan jokaiselle oikeus siihen, että häntä ei nimetä rikokseen syylliseksi tai kohdella sellaisena ennen kuin hänen syyllisyytensä on näytetty toteen tuomioistuimessa. Siten sanottu kappale edellyttää erityisesti, että hoitaessaan tehtäviään tuomioistuimen jäsenet eivät lähde mistään ennakolta omaksutusta ajatuksesta, jonka mukaan vastaaja on tehnyt asianomaisen rikoksen. Syyttömyysolettamaa loukataan lausumilla tai päätöksillä, jotka kuvastavat käsitystä henkilön syyllisyydestä tai antavat yleisölle aihetta uskoa hänen syyllisyyteensä tai joilla vaikutetaan toimivaltaisen tuomioistuimen käsitykseen tosiseikoista (ks. asia Pandy v. Belgia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.9.2006, 41 ja 42 kohta).

211

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi todennut, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa vahvistettu syyttömyysolettaman periaate kuuluu ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa edellytetyn oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin osatekijöihin, se ei ole pelkästään prosessuaalinen tae vain rikosasiassa; sen soveltamisala on laajempi ja edellyttää, että yksikään valtion edustaja ei totea henkilöä syylliseksi rikokseen ennen kuin hänen syyllisyytensä on näytetty toteen tuomioistuimessa (ks. asia Y.B. ym. v. Turkki, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.10.2004, 43 kohta). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo asiassa Allenet de Ribemont vastaan Ranska antamassaan tuomiossa (A-sarja nro 308, tuomio 35 ja 36 kohta), johon kantajat vetoavat, muistuttanut, että Euroopan ihmisoikeussopimusta on tulkittava siten, että taataan konkreettiset ja tehokkaat eikä teoreettiset ja kuvitteelliset oikeudet, ja todennut, että syyttömyysolettamaa voi loukata paitsi tuomari tai tuomioistuin, myös muu viranomainen. Tältä osin ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, miten tärkeää on, millä tavoin valtion edustajat valitsevat sanansa lausumissa, joita he esittävät ennen kuin henkilö on tuomittu ja todettu syylliseksi rikokseen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen soveltamisessa merkitystä on sillä, minkä vaikutelman nämä lausumat tosiasiallisesti synnyttävät eikä niiden sanamuodolla. Se, loukkaako viranomaisen lausuma syyttömyysolettaman periaatetta, pitää ratkaista niiden erityisten olosuhteiden perusteella, joissa riidanalainen lausuma on esitetty (em. asia Y.B. ym. v. Turkki, tuomion 44 kohta).

212

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tunnustaa lisäksi, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappale ei voi estää ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan nähden, jossa taataan sananvapaus, viranomaisia tiedottamasta yleisölle meneillään olevista rikostutkimuksista, mutta tällä säännöllä edellytetään, että ne näin tehdessään noudattavat syyttömyysolettaman kunnioittamisen edellyttämää tahdikkuutta ja varovaisuutta (edellä 211 kohdassa mainittu asia Allenet de Ribemont v. Ranska, tuomion 38 kohta ja edellä 211 kohdassa mainittu asia Y. B. ym. v. Turkki, tuomion 47 kohta).

213

Tämän periaatteen seurausta on OLAFille asetuksen N:o 1073/1999 8 artiklan 2 kohdassa asetettu luottamuksellisuusvelvollisuus.

214

Samoin on katsottu, että hallinnon pitää huolenpitovelvollisuutensa ja hyvän hallinnon periaatteen nojalla yhtäältä pidättäytyä antamasta lehdistölle tietoja, jotka voivat vahingoittaa asianomaista virkamiestä, ja toisaalta toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen estämiseksi, että toimielimessä levitetään tietoja, jotka voivat olla virkamiehen kunniaa loukkaavia (ks. asia T-203/95 R, Connolly v. komissio, 12.12.1995, Kok. 1995, s. II-2919, 35 kohta).

215

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajat väittävät, että OLAF on todennut julkisesti – myös lehdistölle päätyneissä vuodoissa – heidän syyllistyneen joukkoon rikoksia, mikä on aiheuttanut sen, että heidän syyllisyyteensä on uskottu ja että tuomarille Ranskassa on syntynyt ennakkokäsitys tosiseikkojen arvioinnista, minkä vuoksi syyttömyysolettamaa on loukattu.

216

On syytä palauttaa mieleen, että esimerkiksi edellä 195 kohdassa mainitussa, Financial Timesissa 16.5.2003 ilmestyneessä lehtiartikkelissa todetaan selvästi kaiken todennäköisyyden mukaan OLAFista peräisin olevien vuotojen välityksellä saatujen tietojen perusteella, että kantajat ovat voineet syyllistyä ”valtavaan yhteisön varojen anastushankkeeseen”. On selvää, että tämä lausuma loukkaa syyttömyysolettamaa, koska se ilmentää ajatusta kantajien syyllisyydestä ja saa yleisön uskomaan heidän syyllisyyteensä.

217

Koska OLAF on antanut levittää tietoja, jotka jo itsessään sisältävät tällaisen toteamuksen, se on loukannut syyttömyysolettaman periaatetta. Se on näillä vuodoilla loukannut myös tutkimusten luottamuksellisuuden periaatetta, ja koska se on aiheuttanut sen, että lehdissä julkaistiin tutkimuksiin liittyviä arkaluonteisia seikkoja, se on vahingoittanut hyvän hallinnon intressejä salliessaan yleisön tutustua tutkimusmenettelyn kuluessa hallinnon luottamuksellisiin tietoihin.

218

Kuten edellä on jo todettu, syyttömyysolettaman periaatteella annetaan yksityisille oikeuksia. On todettava, että luottamuksellisuusvelvollisuudella annetaan myös oikeuksia yksityisille, joihin OLAFin tutkimus vaikuttaa, koska heillä on oikeus odottaa, että heitä koskevia tutkimuksia käsitellään heidän perusoikeuksiaan kunnioittaen. Samoin kantajilla on käsiteltävänä olevassa asiassa oikeus vedota hyvän hallinnon periaatteeseen, koska se merkitsee oikeutta saada asiansa käsittelyksi siten, että luottamuksellisuutta kunnioitetaan.

219

On todettava, että kyse on näiden oikeussääntöjen riittävän ilmeisistä rikkomisista, koska OLAFin tehtävänä on valvoa, että tällaisia vuotoja, jotka loukkaavat asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia, kuten syyttömyysolettamaa, ei tapahdu, eikä hallinnolla ole tämän velvollisuuden noudattamisessa minkäänlaista harkintavaltaa.

220

Kantajat väittävät, että OLAF on loukannut luottamuksellisuusvelvoitetta, kun se on 24.9.2003 toimittanut komission puheenjohtajalle ”tiivistelmä[n] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista”.

221

Tämän tiivistelmän lähetti komission puheenjohtajalle OLAFin pääjohtaja. Lähetekirjeen mukaan viimeksi mainittu lähetti hänelle ”lyhyen tiivistelmän tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista, jotka voivat mahdollisesti olla jakelun kohteena”. Pääjohtaja täsmensi lisäksi, että ”tätä tiivistelmää ei millään tavoin voida pitää asetuksessa N:o 1073/1999 tarkoitettuna tutkinnan loppukertomuksena”. Hän totesi lopuksi, että ”tämän luonteeltaan yleisen valmisteluasiakirjan ainoana tarkoituksena on esittää toteutetuista tutkimuksista ilmenevät pääasialliset päätelmät”. Itse yhteenvedossa todetaan kustakin asiasta (Eurocost, Eurogramme, Datashop, Planistat ja CESD Communautaire) tutkinnan kohde, sen tulokset ja päätelmät.

222

Tältä osin riittää kun todetaan, että asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 3 kohdan nojalla OLAF voi milloin tahansa toimittaa asianomaiselle toimielimelle sisäisten tutkimusten yhteydessä saamiaan tietoja. Kantajat esittävät lisäksi hieman ristiriitaisia argumentteja, koska yhtäältä he arvostelevat OLAFia siitä, ettei tämä ole toimittanut tiettyjä tietoja komissiolle, ja toisaalta siitä, että tämä on toimittanut muita tietoja sille. On lisäksi muistettava, että kantajia oli jo kuultu näistä asioista kesä- ja heinäkuussa 2003 järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa ja että näin ollen he eivät voi väittää, että heitä ei ole kuultu ennen asiakirjojen lähettämistä.

223

Joka tapauksessa kun otetaan huomioon, että OLAFilla oli oikeus toimittaa tämä asiakirja komissiolle, on todettava, että sen ei voida katsoa olevan vastuussa siitä mahdollisesta seikasta, että komission puheenjohtaja olisi käyttänyt tätä asiakirjaa julkisesti ja että asiakirja olisi ollut yleisessä jakelussa parlamentissa. Tätä näkökohtaa tarkastellaan vielä jäljempänä arvioitaessa komission mahdollista lainvastaista menettelyä.

224

Kantajat väittävät, että OLAFin pääjohtaja on ottanut kantaa asiaan ja luokitellut sen vakavaksi sekä lehdistölle että talousarvion valvontalautakunnassa esittämissään lausumissa.

225

Siltä osin kuin on kyse lausumista, joita OLAFin pääjohtajan väitetään esittäneet lehdistölle, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajat eivät ole esittäneet mitään todisteita. He eivät myöskään ole osoittaneet, millä tavoin se, että OLAFin pääjohtaja totesi 30.6.2003 televisiohaastattelussa, että asia Eurostat oli ”vakava asia”, olisi loukannut asian luottamuksellisuutta. Joka tapauksessa kantajat eivät esitä mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todentaa mainittujen televisiossa esitettyjen lausumien sisältö.

226

Siltä osin kuin kyse on OLAFin pääjohtajan talousarvion valvontalautakunnassa 30.6. ja esittämistä lausumista, kantajat eivät myöskään ole osoittaneet, millä tavoin se, että viimeksi mainittu luonnehti asiaa Eurostat ilmaisuilla ”ei normaali” ja ”ei klassinen”, olisi loukannut asian luottamuksellisuutta.

227

Kantajat väittävät tältä osin myös, että syyttömyysolettaman periaatetta on loukattu.

228

Tältä osin on tutkittava, mitä OLAFin pääjohtaja totesi talousarvion valvontalautakunnassa esittämissään lausumissa. Sen kirjelmän mukaan, joka on päivätty 1.7.2003, OLAFin pääjohtaja totesi talousarvion valvontalautakunnassa esittämässään puheenvuorossa, että ”OLAF jatkaa sisäistä tutkimusta ja että Franchet’ta ja Bykiä kuullaan, mutta tutkintaa ei kuitenkaan voida saada päätökseen kesäkuun loppuun mennessä”. Hän totesi lisäksi, että ”siitä, minkä vuoksi ei ole toteutettu virasta pidättämisen kaltaisia kurinpidollisia toimenpiteitä, on todettava, että ne kuuluivat OLAFin pohdintojen piiriin mutta ennen kaikkea tuli esiin, että OLAF ei halunnut vaarantaa sisäisiä tutkimuksia soittamalla heti hälytyskelloja”. Hän totesi lisäksi, että ”Franchet ja Byk eivät missään vaiheessa pyrkineet vaikuttamaan tutkintaan”. OLAFin pääjohtaja korosti talousarvion valvontalautakunnassa käyttämässään puheenvuorossa, että ”on täysin poikkeuksellista, että pääjohtaja on osallisena”, ja että ”aluksi tämä seikka ei ollut ilmeinen”. Hän totesi vielä, että ”tilintarkastuskertomus ei merkitse välttämättä sitä, että on olemassa todisteita”. Hän totesi myös, että Franchet’lle oli ilmoitettu tutkimuksen käynnistämisestä ja sen tulosten lähettämisestä Luxemburgin oikeusviranomaisille.

229

On todettava, että huolimatta siitä, että OLAFin pääjohtaja mainitsi kantajat nimenomaisesti talousarvion valvontalautakunnassa käyttämissään puheenvuoroissa, ei voida katsoa, että hän olisi loukannut syyttömyysolettaman periaatetta. Hänen lausumansa, erityisesti vastaukset talousarvion valvontalautakunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin, olivat luonteeltaan pikemminkin informatiivisia kuin sellaisia, että ne olisivat yllyttäneet uskomaan kantajien syyllisyyteen.

230

Näin ollen OLAF ei ole tältä osin loukannut syyttömyysolettaman periaatetta.

231

Kantajat viittaavat Euroopan oikeusasiamiehen 3.7.2003 OLAFia koskevasta kantelusta tekemään päätökseen, joka on kirjattu viitenumerolla 1625/2002/IJH ja jonka mukaan hyvän hallinnon periaate edellyttää, että OLAFin hallinnolliset tutkimukset toteutetaan ”varovasti, puolueettomasti ja objektiivisesti”. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei heidän mukaansa ollut näin.

232

Kantajien mukaan OLAF teki päätelmiä jo 1.7.2002 päivätyssä asiaa Eurocost koskevassa kirjelmässä, vaikkei se ollut tutkinut tätä asiaa eikä kuullut Franchet’ta, joka kuitenkin mainittiin Luxemburgin oikeusviranomaisille toimitetussa lähetyksessä.

233

Lisäksi ”tiivistelmä[ssä] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista”, joka oli päivätty 24.9.2003, ja OLAFin loppukertomuksissa ei oteta huomioon seikkoja, jotka kantajat esittivät heitä kuultaessa kesä- ja heinäkuussa 2003 asioista Eurocost, Datashop – Planistat ja CESD Communautaire. OLAF ei myöskään ole kantajien mukaan perustellut syitä, joiden vuoksi se ei ottanut niitä huomioon. Pelkästään sen mainitseminen, että asianomaiset kiistävät vastuunsa, ei merkitse sitä, että OLAFin tutkijat olisivat kuulleet heitä tehokkaasti.

234

OLAF ei kantajien mukaan ole myöskään esittänyt päätelmiään kantajille ennen loppukertomustensa laatimista, ja se on näin uudelleen laiminlyönyt heidän oikeutensa tulla kuulluiksi.

235

Kantajat korostavat, että asetuksen N:o 1073/1999 johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen mukaan tutkinnan päätelmät voidaan perustaa ainoastaan todistettaviin seikkoihin. OLAFin tulee siis ottaa huomioon kaikki esille tulleet seikat päätelmien tekoa varten, eikä se saa tulkita niitä siten, että ne palvelevat sellaista asiaa tai tavoitetta, joka on vahvistettu jo ennakolta.

236

Kantajien mukaan OLAF on lisäksi painostanut voimakkaasti kansallisia oikeusviranomaisia, jotta nämä asettaisivat kantajat syytteeseen. Se, että OLAF lähetti Ranskan oikeusviranomaisille asioita CESD Communautaire ja Datashop – Planistat koskevat loppukertomukset, on asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdan vastaista, koska loppukertomuksia koskevista kurinpidollisista ja oikeudellisista jatkotoimista päättäminen on asianomaisen toimielimen eikä OLAFin tehtävä.

237

Komissio korostaa siltä osin kuin kyse on velvollisuudesta suorittaa tutkimukset varovasti ja puolueettomasti, että OLAF voi itse päättää, milloin sen pitää lähettää tutkinnan kuluessa saadut tiedot. Komissio kiistää, että tutkijat olisivat todenneet lähettäneensä tiedot ilman täsmällisiä ja täydellisiä tietoja niihin liittyvistä seikoista. Kantajat myöntävät, että OLAFin tutkijat ovat kuulleet heitä. Tutkijat ovat kuitenkin voineet kuulla heitä vasta sillä hetkellä, kun tutkimuksen edistyminen on tämän sallinut, mikä horjuttaa kantajien väitettä, jonka mukaan heitä kuultiin vasta heidän omasta pyynnöstään.

238

Siltä osin kuin kyse on niiden seikkojen huomioon ottamisesta, jotka kantajat esittivät OLAFille, kun heitä kuultiin kesä- ja heinäkuussa 2003, komissio toteaa, että kyseessä olevat asiakirjat kuuluvat tällä hetkellä Ranskan ja Luxemburgin oikeusviranomaisille ja että näin ollen se katsoo, ettei sen tule lausua näiden asioiden aineellisesta sisällöstä käsiteltävänä olevan asian yhteydessä. Joka tapauksessa OLAF ei ole velvollinen jakamaan kantajien näkemystä. Lisäksi ”tiivistelmä[ssä] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista” täsmennetään, että asianomaisia virkamiehiä on kuultu ja että he kiistävät vastuunsa.

239

Siltä osin kuin OLAFin väitetään painostaneen Ranskan oikeusviranomaisia sen vuoksi, että olisi ollut komission eikä OLAFin tehtävä lähettää tutkintakertomukset asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdan nojalla, komissio korostaa, että tämä säännös ei millään tavoin estä OLAFia osoittamasta sisäisen tutkinnan päätyttyä laadittua loppukertomusta kansalliselle oikeusviranomaiselle, etenkään, jos tälle on jo tutkinnan kuluessa toimitettu tietoja. Tässä säännöksessä asetetaan asianomaiselle toimielimelle vastuu toteuttaa ne kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet, jotka se sisäisen tutkimuksen tulosten perusteella katsoo asianmukaisiksi.

240

Ensiksi siltä osin kuin kyse on 1.7.2002 päivätystä kirjelmästä, on riittävää todeta, että tässä kirjelmässä ei edes implisiittisesti viitata Franchet’en. Joka tapauksessa kun otetaan huomioon, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo edellä todennut, että Franchet’ta olisi pitänyt kuulla asian Eurocost toimittamisesta Luxemburgin oikeusviranomaisille, ei ole tarpeen enää tutkia kysymystä siitä, olisiko häntä pitänyt kuulla tästä kirjelmästä, joka kuului kyseisille viranomaisille lähetettyihin asiakirjoihin.

241

Toiseksi siltä osin kuin on kyse siitä, että loppukertomusten laadinnassa ei otettu huomioon kantajien esittämiä seikkoja, riittää kun todetaan, että kantajat ovat esittäneet pelkästään pitkiä tosiseikkakehitelmiä esittämättä kuitenkaan todisteita niiden tueksi. Lisäksi kuten komissio toteaa, OLAF ja sen tutkijat eivät ole millään tavoin velvollisia jakamaan kantajien näkemystä. Lisäksi 24.9.2003 päivätyssä ”tiivistelmä[ssä] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista”, korostettiin, että asianomaiset virkamiehet, joita OLAF kuuli, olivat kiistäneet vastuunsa niistä seikoista, joista heitä syytettiin, ja he katsoivat toimineensa aina komission etujen mukaisesti.

242

Lisäksi siltä osin kuin on kyse kantajien väitteestä, jonka mukaan tutkinnan päätelmät voidaan perustaa ainoastaan todistettaviin seikkoihin, minkä takia OLAFin tulee ottaa huomioon kaikki esille tulleet seikat eikä se saa tulkita niitä siten, että ne palvelevat sellaista asiaa tai tavoitetta, jonka se on vahvistanut jo ennakolta, riittää kun todetaan, että kantajat eivät ole esittäneet mitään sen tueksi, että OLAF olisi perustanut päätelmänsä todistusvoimaa vailla oleviin todisteisiin tai että se olisi vahvistanut tietyn tavoitteen ennakolta.

243

Lisäksi siltä osin kuin kyse on väitetystä perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä, koska OLAF ei ole selittänyt syitä, joiden vuoksi se ei ole ottanut kantajien esittämiä huomautuksia huomioon, on riittävää todeta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden laiminlyönti ei aiheuta yhteisön vastuuta (asia 106/81, Kind v. ETY, tuomio 15.9.1982, Kok. 1982, s. 2885, 14 kohta; asia C-119/88, AERPO ym. v. komissio, tuomio 6.6.1990, Kok. 1990, s I-2189, 20 kohta; asia C-76/01 P, Eurocoton ym. v. neuvosto, tuomio 30.9.2003, Kok. 2003, s. I-10091, 98 kohta; asia T-167/94, Nölle v. neuvosto ja komissio, tuomio 18.9.1995, Kok. 1995, s. II-2589, 57 kohta; yhdistetyt asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 104 kohta; asia T-18/99, Cordis v. komissio, tuomio 20.3.2001, Kok. 2001, s. II-913, 79 kohta ja asia T-43/98, Emesa Sugar v. neuvosto, tuomio 6.12.2001, Kok. 2001, s. II-3519, 63 kohta). Tämä väite on siis hylättävä.

244

Missään tapauksessa perusteluvelvollisuus ei merkitse sitä, että edellytetään kaikkien asianosaisten menettelyn aikana esiin tuomien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen käsittelemistä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v. komissio, tuomio 17.1.1984, Kok. 1984, s. 19, Kok. Ep. VII, s. 421, 22 kohta; asia T-277/01, Stevens v. komissio, tuomio 5.12.2002, Kok. H. 2004, s. I-A-253 ja II-1273, 71 kohta ja asia T-198/02, N v. komissio, tuomio 1.4.2004, Kok. H., s. I-A-115 ja II-507, 109 kohta).

245

Kantajat eivät näin ollen voi vedota siihen, että OLAF ei ole ottanut huomioon kaikkia heidän esittämiään seikkoja ja huomautuksia.

246

Kolmanneksi siltä osin kuin on kyse kantajien väitteestä, jonka mukaan OLAF ei ole esittänyt päätelmiään kantajille ennen loppukertomusten laadintaa ja on täten loukannut heidän oikeuttaan tulla kuulluksi, riittää kun todetaan, että kantajia kuultiin kyseessä olevista asioista vuoden 2003 kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa, toisin sanoen huomattavasti ennen sitä, kun OLAF laati nämä kertomukset syyskuussa 2003. Oikeus tulla kuulluksi ei edellytä, että OLAF esittää päätelmänsä kantajille.

247

Neljänneksi siltä osin kuin on kyse loppukertomusten lähettämisestä kansallisille oikeusviranomaisille ja painostuksesta, jota näihin nähden väitettiin harjoitetun, on palautettava mieleen, että asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti sisäisestä tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle, joka toteuttaa sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet ja ilmoittaa niistä OLAFin johtajalle.

248

On myös muistettava, että asetuksen N:o 1073/2999 10 artiklan 2 kohdan nojalla OLAFin johtaja lähettää asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille viraston sisäisten tutkimusten yhteydessä saamat tiedot seikoista, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin.

249

Käsiteltävänä olevassa asiassa OLAF oli jo lähettänyt tiedot asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan nojalla Ranskan oikeusviranomaisille. On todettava, että asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdassa ei estetä sitä, että OLAF osoittaa kansalliselle oikeusviranomaiselle tiedoksi sisäisen tutkimuksen loppukertomuksen, etenkään, jos tälle on jo tutkinnan kuluessa toimitettu tietoja. Mainitun asetuksen 9 artiklan 4 kohdassa asetetaan asianomaiselle toimielimelle vastuu toteuttaa sisäisen tutkimuksen perusteella kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet ja ilmoittaa niistä OLAFin johtajalle.

250

Missään tapauksessa kantajat eivät ole kyenneet näyttämään toteen, että OLAF olisi tosiasiallisesti painostanut ankarasti Ranskan oikeusviranomaisia.

251

Edellä esitetystä seuraa, että kantajat eivät ole onnistuneet näyttämään toteen, että OLAFin menettely olisi ollut lainvastaista siltä osin kuin kyse on muistioiden ja loppukertomusten laadinnasta ja lähettämisestä, lukuun ottamatta sitä lainvastaista menettelyä, joka on jo todettu tietojen lähettämistä Luxemburgin ja Ranskan viranomaisille koskevan tarkastelun yhteydessä.

252

Kantajat väittävät, että koska OLAF kieltäytyi antamasta kaikkia asiakirjoja heidän tutustuttavakseen, se on syyllistynyt huonoon hallintoon, minkä lisäksi se on loukannut kantajien perusoikeuksia. Kantajien mukaan asian kannalta merkityksellisessä asetuksessa ei ole mitään, minkä perusteella olisi oikeutettua kieltäytyä toimittamasta tutkinta-asiakirjoja ja sitä suuremmalla syyllä (sisäistä tai ulkoista tutkimusta koskevaa) tutkintakertomusta henkilölle, jota OLAF syyttää, riippumatta siitä, onko tutkinta kokonaan vai osittain päättynyt.

253

OLAFille ei voida kantajien mukaan tunnustaa oikeutta kieltäytyä luovuttamasta asiakirjojaan sillä yleisellä perusteella, joka on sille annetun tehtävän tehokkuuden ja luottamuksellisuuden takaaminen, eikä OLAFin riippumattomuudella. Koska oikeus tutustua asiakirjoihin on perusoikeus, sen mahdollisia rajoituksia pitää arvioida suppeasti.

254

Komissio huomauttaa, että OLAF ei ole mitenkään lainvastaisesti estänyt tätä oikeutta tutustua asiakirjoihin, koska sillä ei ole tähän mitään velvollisuutta tutkintansa alkuvaiheessa. Oikeus tutustua asiakirjoihin syntyy vasta myöhemmässä vaiheessa, jos OLAFin kertomukset aiheuttavat jatkotoimia kurinpidollisessa ja/tai oikeudellisessa menettelyssä. Lisäksi kantajille esitettiin asian kannalta merkitykselliset asiakirjat heidän kuulemisensa yhteydessä heille esitettyihin kysymyksiin liittyen.

255

On muistettava, että OLAFilla ei ole velvollisuutta antaa yhteisön virkamiehelle, jota väitetysti koskee sisäinen tutkimus – ennen kuin nimittävä viranomainen tekee hänelle vastaisen lopullisen päätöksen –, oikeutta tutustua tällaisen tutkimuksen kohteena oleviin asiakirjoihin tai OLAFin tässä yhteydessä laatimiin asiakirjoihin. Muutoin OLAFille annetun tehtävän tehokkuus ja luottamuksellisuus sekä OLAFin riippumattomuus voisivat vaarantua. Erityisesti pelkästään se, että osa luottamuksellisista tutkinta-asiakirjoista on ilmeisesti lainvastaisesti toimitettu lehdistölle, ei sinänsä oikeuta poikkeamaan asiakirjojen ja OLAFin suorittaman tutkinnan luottamuksellisuudesta sen virkamiehen hyväksi, jota tutkimus koskee. Kyseessä olevan virkamiehen puolustautumisoikeuksien noudattaminen taataan riittävällä tavalla päätöksen 1999/396 4 artiklalla (asia T-215/02, Gómez-Reino v. komissio, tuomio 18.12.2003, Kok. H. 2003, s. I-A-345 ja II-1685, 65 kohta; edellä 153 kohdassa mainittu asia Nikolaou v. komissio, tuomion 241 kohta).

256

Päätöksen 1999/396 4 artiklassa ei siis velvoiteta OLAFia antamaan oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka ovat sisäisen tutkimuksen kohteena, tai OLAFin laatimiin asiakirjoihin, etenkään kun kyseisen säännöksen tulkitseminen tällä tavoin haittaisi kyseisen elimen työtä (edellä 153 kohdassa mainittu asia Nikolaou v. komissio, tuomion 242 kohta).

257

Tämä lähestymistapa ei ole ristiriidassa sen kanssa, että kunnioitetaan oikeutta hyvään hallintoon, josta säädetään perusoikeuskirjan 41 artiklassa, jonka mukaan tähän oikeuteen sisältyy jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetut luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset. Tämän periaatteen mukaan oikeus tutustua asiakirjoihin voidaan siis evätä, kun luottamuksellisuuden kunnioittaminen sitä edellyttää.

258

Kun otetaan huomioon, että tämä tulkinta sulkee pois sen, että OLAFilla olisi minkäänlaista velvollisuutta antaa oikeutta tutustua asiakirjoihinsa ennen kuin se laatii loppukertomuksensa, kantajien tutkinta-asiakirjoihin tutustumista koskevat väitteet on hylättävä.

259

Loppukertomukseen tutustumisesta on todettava, että mikään päätöksen 1999/396 4 artiklasta johtuvista velvollisuuksista ei koske tätä kysymystä. Siltä osin kuin kyse on kontradiktorisesta periaatteesta, lainvastaisuuden olemassaolo OLAFin osalta voitaisiin todeta vain siinä tapauksessa, että loppukertomus julkaistaisiin tai että sitä seuraisi asianomaiselle vastaisen päätöksen tekeminen (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 153 kohdassa mainittu asia Nikolaou v. komissio, tuomion 267 ja 268 kohta).

260

Käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole väitetty, että kertomukset olisi julkaistu ennen kuin ne annettiin kantajille tiedoksi. Koska loppukertomusten adressaateilla, eli komissiolla ja Ranskan tai Luxemburgin oikeusviranomaisilla, oli tarkoitus tehdä tällainen kantajia koskeva päätös loppukertomusten perusteella, on näiden muiden viranomaisten tehtävänä tarvittaessa antaa kantajille oikeus tutustua niihin omien – eikä OLAFin – menettelysääntöjensä mukaisesti (ks. vastaavasti edellä 153 kohdassa mainittu asia Nikolaou v. komissio, tuomion 269 kohta).

261

On siis katsottava, että OLAF ei ole käsiteltävänä olevassa asiassa syyllistynyt mihinkään lainvastaisuuteen siltä osin kuin kyse on oikeudesta tutustua loppukertomuksiin.

262

Joka tapauksessa kuten edellä 47 kohdasta ilmenee, kantajat ovat hakemustensa perusteella saaneet tutustua loppukertomuksiin, lukuun ottamatta Planistat-asiaa koskevan tutkimuksen loppukertomusta, joka koskee asian Datashop – Planistat ulkoista osaa.

263

Kantajat arvostelevat OLAFia siitä, että tutkimusten loppukertomukset valmistuivat vasta 25.9.2003 eli vasta lähes kolme vuotta tutkimusten alkamisen jälkeen tai kolme ja puoli vuotta sen jälkeen, kun Eurocostia ja Datashop – Planistatia koskevat asiakirjat saatettiin OLAFin käsiteltäväksi, ja 18 kuukautta sen jälkeen, kun CESD Communautairea koskevien asiakirjojen käsittely alkoi, tai lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun se saatettiin OLAFin käsiteltäväksi. Nämä ajat ovat heidän mukaansa kohtuuttomia ja perusteettomia asetuksen N:o 1073/1999 11 artiklan 7 kohdassa säädettyyn yhdeksän kuukauden määräaikaan nähden ja siihen saman asetuksen 6 artiklan 5 kohdassa säädettyyn velvollisuuteen nähden, että tutkimukset on toteutettava keskeytyksettä olosuhteisiin ja tutkittavan asian vaikeusasteeseen nähden oikeassa suhteessa olevassa ajassa.

264

Franchet on kertonut toimittaneensa OLAFille tutkimusten perustana olevat tilintarkastuskertomukset jo maaliskuussa 2000 (Eurocost-asia) ja marraskuussa 2001 (asia CESD Communautaire). Varainhoidon valvojalla oli käytettävissään asiaa Datashop – Planistat koskeva tilintarkastuskertomus helmikuusta 2000 lähtien, ja hän lähetti sen OLAFille maaliskuussa 2000. OLAF aloitti tutkimuksensa vasta 6.10.2000 Eurocostia ja Datashop – Planistatia koskevien asiakirjojen osalta ja CESD Communautairea koskevien asiakirjojen osalta, joten se käytti kahdeksan kuukautta (asiat Eurocost ja Datashop – Planistat) ja neljä kuukautta (asia CESD Communautaire) tutkinnan aloittamisesta päättämiseen, mutta sillä ei kuitenkaan ollut aikaa kuulla kantajia.

265

Kantajien mukaan OLAF ei missään vaiheessa ilmoittanut valvontakomitealleen syitä, joiden vuoksi tutkintaa ei voitu saada päätökseen yhdeksässä kuukaudessa, eikä myöskään tutkinnan oletettua päättymisajankohtaa.

266

Koska OLAF käytti runsaasti aikaa tutkimusten aloittamiseen, suorittamiseen ja päättämiseen ja koska se saattoi asiat oikeusviranomaisten käsiteltäväksi hyvin epäyhtenäisissä olosuhteissa ja puutteellisten ja keskeneräisten tutkimusten perusteella, se jätti kantajien mukaan noudattamatta kohtuullisen ajan käsitettä sekä hyvän hallintotavan ja hyvän hallinnon periaatteita.

267

Kantajat väittävät lisäksi kärsineensä vahinkoa tämän viivästyksen vuoksi, ja lisäksi heillä on perusteita vedota siihen, että tutkimusten kesto oli kohtuuton jo ennen kuin ne aktiivisesti kohdistuivat heihin tai ennen kuin oli tiedossa, että ne koskevat heitä.

268

Komissio myöntää, että aika, joka kului siitä hetkestä, jolloin OLAF vastaanotti eri asiakirjat, siihen hetkeen, jolloin se aloitti tutkimukset, ja siihen, jolloin nämä tutkimukset lopetettiin, oli pitkä. Tämä kesto selittyy osittain OLAFin perustamisella; se aloitti toimintansa 1.6.1999 entisen petoksentorjunnan koordinaatio -nimisen erityistyöryhmän, jonka se korvasi, henkilökunnan voimin. Uudet virkamiehet saapuivat porrastetusti vuoden 2001 puolivälistä vuoden 2002 puoliväliin, ja tämä henkilökunnan vaihtuminen merkitsi yksikön täydellistä uudelleenjärjestelyä, muutoksia johdossa ja asioiden uudelleenjakamista.

269

Kesto ei kuitenkaan ole komission mukaan kohtuuton, kun otetaan huomioon asian vaikeusaste. OLAFin käsiteltäväksi oli saatettu tätä asiaa koskevia eri asiakirjoja eri aikoina, ja vasta kun nämä eri asiakirjat yhdistettiin, mikä saattoi tapahtua vasta jonkin ajan kuluttua, koko ongelman laajuus tuli esille.

270

On muistettava, että asetuksen N:o 1073/1999 6 artiklan 5 kohdan mukaan tutkimukset toteutetaan keskeytyksettä olosuhteisiin ja tutkittavan asian vaikeusasteeseen nähden oikeassa suhteessa olevassa ajassa.

271

Asetuksen N:o 1073/1999 11 artiklan 7 kohdassa säädetään lisäksi, että kun jokin tutkimus on ollut vireillä yli yhdeksän kuukautta, johtaja ilmoittaa valvontakomitealle syyt, joiden vuoksi tutkimusta ei vielä voida saattaa päätökseen, sekä ilmoittaa arvion ajasta, joka tarvitaan tutkimuksen valmistumiseen.

272

On siis todettava, että asetuksessa N:o 1073/1999 ei säädetä OLAFin tutkimusten päätökseen saattamiselle täsmällistä ja ehdotonta määräaikaa.

273

Tältä osin on muistettava, että velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa hallintomenettelyissä on yhteisön oikeuden yleinen periaate, jonka noudattamisen yhteisön tuomioistuimet takaavat ja joka mainitaan perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa osana oikeutta hyvään hallintoon (asia T-394/03, Angeletti v. komissio, tuomio 11.4.2006, Kok. H. 2006, s. I-A-2-95 ja II-A-2-441, 162 kohta).

274

OLAFissa käytävää menettelyä ei siis voida pidentää yli sen, mikä on kohtuullista, mikä puolestaan on arvioitava käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden perusteella.

275

Käsiteltävänä olevassa asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että OLAFilla oli käytössään Datashopia koskevat asiakirjat 17.3.2000 lukien, Eurocostia koskevat asiakirjat lukien ja CESD Communautairea koskevat asiakirjat lukien.

276

Asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että OLAF aloitti Datashopia ja Eurocostia koskevia asiakirjoja koskevat sisäiset tutkimukset 6.10.2000 ja CESD Communautairea koskevia asiakirjoja koskevat sisäiset tutkimukset . Asiaa Datashop koskevien tutkimusten aloittamiseen meni siis lähes seitsemän kuukautta, asiaa Eurocost koskevien tutkimusten aloittamiseen kuusi kuukautta ja asiaa CESD Communautaire koskevien tutkimusten aloittamiseen neljä kuukautta.

277

Nämä tutkimukset saatettiin päätökseen 25.9.2003 tutkintakertomuksilla. Asioissa Datashop ja Eurocost suoritetut tutkimukset päätettiin siis noin kolme ja puoli vuotta sen jälkeen, kun asia oli saatettu OLAFin käsiteltäväksi, ja lähes kolme vuotta sen jälkeen, kun tutkimukset aloitettiin. Asiassa CESD Communautaires suoritettu tutkimus päätettiin noin vuosi ja kymmenen kuukautta sen jälkeen, kun asia oli saatettu OLAFin käsiteltäväksi, ja noin puolitoista vuotta sen jälkeen, kun tutkimukset aloitettiin.

278

On todettava, että näitä ajanjaksoja on pidettävä melko pitkinä.

279

Kuten komissio on myöntänyt, aika, joka kului siitä hetkestä, jolloin OLAF vastaanotti eri asiakirjat, siihen hetkeen, jolloin se aloitti tutkimukset, ja siihen, jolloin nämä tutkimukset lopetettiin, oli pitkä. Tämä kesto selittyy osittain OLAFin perustamisella; se aloitti toimintansa 1.6.1999 entisen petoksentorjunnan koordinaatio -nimisen työryhmän, jonka se korvasi, henkilökunnan voimin. Uudet virkamiehet saapuivat porrastetusti vuoden 2001 puolivälistä vuoden 2002 puoliväliin, ja tämä henkilökunnan vaihtuminen merkitsi yksikön täydellistä uudelleenjärjestelyä, muutoksia johdossa ja asioiden uudelleenjakamista.

280

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tällaiset selitykset eivät yksinään voi olla perusteena näille pitkille ajanjaksoille. Kuten kantajat aivan oikein toteavat, asianomaisten virkamiesten ei pidä joutua kärsimään komission yksiköiden hallinnollisen organisaation puutteista. OLAFin käynnistysvaikeudet eivät voi vapauttaa komissiota vastuusta.

281

Kuten komissio toteaa, on kuitenkin myös otettava huomioon asian vaikeusaste. Asian Eurostat vaikeutta, joka liittyy siihen, että asia johti useisiin eri tutkimuksiin ja niiden väliseen mahdolliseen vuorovaikutukseen, ei ole kiistetty, ja se ilmenee asiakirja-aineistosta.

282

Näin ollen ajanjaksoja ei voida pitää kohtuuttomina käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa.

283

Siltä osin kuin kyse on kantajien väitteestä, jonka mukaan OLAF ei ole missään vaiheessa ilmoittanut valvontakomitealleen syitä, joiden vuoksi tutkintaa ei voitu saada päätökseen yhdeksässä kuukaudessa, eikä myöskään tutkinnan oletettua päättymisajankohtaa, on riittävää todeta, että vaikka näin olisikin, kantajat eivät ole osoittaneet, että kyse on oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeisestä rikkomisesta.

284

Näin ollen on hylättävä kantajien väite, jonka mukaan tutkimukset kestivät kohtuuttoman kauan.

285

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että OLAF teki useita virheitä, jotka voivat synnyttää yhteisön vastuun. Näitä virheitä ovat se, että se lähetti tietoja Luxemburgin ja Ranskan oikeusviranomaisille, ilman että se olisi ennakolta kuullut kantajia ja omaa valvontakomiteaansa, ja se, että asiaa Datashop – Planistat koskevien asiakirjojen lähettämiseen Ranskan oikeusviranomaisille liittyi vuotoja.

286

Kantajat toteavat, että toimielinten on asetuksen N:o 1073/1999 12 artiklan 3 kohdan nojalla taattava OLAFin tutkimusten luottamuksellisuus ja kunnioitettava asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia sekä perusoikeuksia, mitä komissio ei heidän mukaansa ole tehnyt.

287

Käsiteltävänä olevassa asiassa OLAFin tietojen tai kertomusten lähettäminen kansallisille oikeusviranomaisille johti ”OLAFin taholta enemmän tai vähemmän järjestettyihin ja todennäköisesti tarkoituksellisiin vuotoihin”, jotka puolestaan johtivat tiedotusvälineissä sellaiseen kantajien panettelukampanjaan, joka loukkasi vakavasti heidän laillisia oikeuksiaan, heidän kunniaansa ja ihmisarvoaan. Siitä lähtien kun OLAFin tutkijat kuulivat kantajia, lehdistö oli lisäksi tietoinen hyvin täsmällisistä asiaan Eurostat liittyvistä seikoista. Komissio ei siis ole taannut luottamuksellisuutta. Kantajat toteavat lisäksi, että komissio ei kiistä näitä tosiseikkoja.

288

Kantajien mukaan komissio on lisäksi itse levittänyt tietoja ja jättänyt huomiotta luottamuksellisuusvelvollisuutensa sekä kontradiktorisen periaatteen ja syyttömyysolettaman. Kantajat viittaavat 9.7.2003 julkaistuun lehdistötiedotteeseen, jossa komissio ilmoitti aikovansa aloittaa kurinpitomenettelyn kolmea virkamiestään vastaan. Vaikka tässä tiedonannossa todetaan, että tällaisten menettelyjen aloittamisesta oli päätetty syyttömyysolettamaa kunnioittaen, se tapahtui kuitenkin asiayhteydessä, joka väistämättä loukkasi kantajien laillisia oikeuksia. Komissio julkaisi lehdistötiedotteessa lisäksi asiaa Eurostat koskevia luottamuksellisia seikkoja käyttäen perustana tutkimuksia, joiden kuluessa kantajia ei missään vaiheessa ollut ennakolta kuultu.

289

Komissio laski lisäksi 24.9.2003 parlamentissa liikkeelle kolme asiakirjaa, joissa kantajia syytetään tai heitä kohtaan esitetään arvostelua (ks. edellä 42 kohta), joita ei ollut toimitettu ennakolta kantajille, joista heillä ei siis ollut ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan ja jotka toimitettiin kantajille vasta heidän pyynnöstään huolimatta siitä, että niitä oli levitetty hyvin laajasti toimielimissä ja lehdistössä lähtien.

290

Kantajat väittävät, että vaikka kyseisissä asiakirjoissa, jotka ovat peräisin erityistyöryhmästä ja SAI:sta, ei syytetä heitä erityisesti ja henkilökohtaisesti sen vuoksi, että näiden elinten tehtävänä ei ole lausua virallisesti petoksen olemassaolosta tai syyttää ketään henkilökohtaisesti, heille on vahingollista jo pelkästään se, että asiakirjoihin sisältyy pohdintaa tiettyjen todettujen seikkojen sääntöjenmukaisuudesta.

291

Kantajat toteavat vastineessaan, että tämä jakelu toteutettiin sen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen (parlamentin työjärjestyksen liite XIII) vastaisesti, jonka mukaan näiden kahden toimielimen on luottamuksellisen tiedon yhteydessä kunnioitettava erityisesti ”perusoikeuksia, puolustautumisoikeudet ja yksityiselämän suoja mukaan lukien”. Luottamuksellisia tietoja saadaan lisäksi toimittaa vain Euroopan parlamentin puhemiehelle, asianomaisten valiokuntien puheenjohtajille sekä puhemiehistölle ja puheenjohtajakokoukselle. Käsiteltävänä olevassa asiassa jakelu on ollut laajempi, koska jakelussa olleet asiakirjat ovat olleet käytännössä kaikkien parlamentin jäsenten ja lisäksi lehdistön saatavilla. Komission puheenjohtaja on lisäksi esiintynyt parlamenttiryhmien puheenjohtajakokouksessa, jota ei mainita kyseisen puitesopimuksen 1 artiklan 4 kohdassa.

292

Komission puheenjohtaja esitti lisäksi 25.9.2003 parlamentin parlamenttiryhmien puheenjohtajakokouksessa pitämässään puheessa erittäin vakavia syytöksiä kantajia ja erityisesti Franchet’ta kohtaan. Vaikka komission puheenjohtaja ei nimeltä mainiten syyttänyt Franchet’n olevan vastuussa sääntöjenvastaisuuksista, hän arvosteli tätä siitä, että tällaisia sääntöjenvastaisuuksia oli voinut tapahtua. Franchet’ta syytettiin myös siitä, että hän oli antanut virheellisiä tietoja komission jäsenelle, joka harjoittaa valvontaa, kuten komissio on myöntänyt, ja siitä, että hänellä on intressi ”salata totuus menneisyyden osalta”.

293

Tällä syytöksellä, jota ennen ei lainkaan kuultu syytettyä – joka siis asetettiin talousarvion valvontalautakunnan ja lehdistön reposteltavaksi ja vain sellaisten kertomusten perusteella, jotka on laadittu epäilyksen ilmapiirissä komissiossa, jonka on pitänyt osoittaa olevansa luja –, komission puheenjohtaja ei menettelyt sellaisella kunniallisella ja rehellisellä tavalla, jota jokaisen kansalaisen on oikeus häneltä odottaa. Hän ei kunnioittanut perusoikeuksia eikä etenkään puolustautumisoikeuksia, ja hän perusti päätelmänsä virheellisiin tosiseikkoihin. Kantajien mukaan ei voida hyväksyä, että yksinomaan poliittisista syistä nimetään syyllinen, jotta voidaan vapautua kaikesta arvostelusta. Tämän lehdistön sateenvarjostrategiaksi kutsuman menettelyn ainoa tarkoitus oli voittaa aikaa.

294

Komissio korostaa, että kun otetaan huomioon, että OLAF toimii tutkimustehtävässään täysin itsenäisesti, komission tehtävänä ei ole puuttua sen tutkintatoimiin. Asetuksen N:o 1073/1999 12 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolta edellytetään luottamuksellisuutta OLAFin tutkimusten osalta siltä osin kuin se saa niistä tietoa. Komissio ottaa itselleen kaiken sen vastuun, joka mahdollisesti kohdistetaan OLAFiin, mutta tämä ei anna sille toimivaltaa puuttua OLAFin tutkintatoimiin niiden luottamuksellisuuden takaamiseksi.

295

Siltä osin kuin kyse on 9.7.2003 julkaistusta lehdistötiedotteesta ja samana päivänä tehdyistä päätöksistä, ne ovat komission mukaan erityisen varovaisia, harkittuja ja yksilöiden suojan huomioon ottavia, kun otetaan huomioon asiayhteys, ”jolle on ominaista kiistaton toimielinten välinen jännite vuonna 2001 tapahtuneen vastuusta vapauttamisen jälkeen”.

296

Siltä osin kuin kyse on parlamentille 24.9.2003 toimitetuista kolmesta asiakirjasta (ks. edellä 42 kohta), komissio toteaa, että yhteenvetoon ja erityistyöryhmän työn perusteella tehtyihin päätelmiin ei sisälly kantajiin kohdistuvia syytöksiä. SAI:n laatimaan välikertomukseen perustuvaan tiedotteeseen sisältyi alustavia toteamuksia, jotka eivät välttämättä olleet tyhjentäviä eikä niissä käsitelty kantajien mahdollista välitöntä ja henkilökohtaista vastuuta, joten kantajat eivät voi siis valittaa siitä, että näitä asiakirjoja ei ole toimitettu heille ennakolta ja että heillä ei ole ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan. Näissä asiakirjoissa todetaan vain järjestelmään liittyviä puutteita. Sen myöntäminen, että erityistyöryhmästä tai SAI:sta peräisin olevat kertomukset voisivat vahingoittaa virkamiehiä pelkästään sen vuoksi, että niihin sisältyy pohdintaa tiettyjen toimien tai menettelyjen sääntöjenmukaisuudesta, merkitsisi yksinkertaisesti sitä, että tilintarkastustoimintaan ei olisi mitään mahdollisuutta.

297

Komission puheenjohtaja tarkasteli 25.9.2003 pitämässään puheessa vakavaa tilannetta ilman kompromisseja mutta ei kuitenkaan pyrkinyt esittämään kantajia syntipukkeina. Vaikka hän arvosteli Franchet’ta siitä että tämä ei vastoin edellisen komission antamia ohjeita ollut vetäytynyt riittävän nopeasti tietyistä yksiköistä, ja siitä, että tämä oli jatkanut sopimussuhteita tiettyjen yhtiöiden kanssa huolimatta tietyistä käytettävissään olleista tilintarkastuksista, mikä oli vastoin kaikkein alkeellisintakin varovaisuusperiaatetta, hän ei kuitenkaan syyttänyt kantajia näistä sääntöjenvastaisuuksista.

298

Komission mukaan Franchet’ta kohtaan esitetty pääsyytös ei ole se, että hän olisi mahdollisesti henkilökohtaisesti ollut osallisena petoksissa tai sääntöjenvastaisuuksissa, vaan se, että valvontaa harjoittavalle komission jäsenelle lähetettiin puutteellisia tietoja, koska kun tämä komission jäsen astui virkaansa, hänelle ei tiedotettu asiasta Eurostat. Komissio toteaa, että komission puheenjohtaja yksilöi myös selvästi OLAFin ja komission väliset kommunikaatio-ongelmat ja totesi, että on välttämätöntä parantaa varojen hallintaa keskusvalvonnan tasolla. Hän ei ole missään vaiheessa todennut kantajien rikosoikeudellista tai kurinpidollista vastuuta, mutta hän on selvästi vedonnut Franchet’n ”hallinnollis-poliittiseen vastuuseen”.

299

Ensiksi siltä osin kuin on kyse kantajien väitteistä, joiden mukaan komissio ei ole valvonut tutkimusten luottamuksellisuutta kansallisille oikeusviranomaisille tapahtuneiden lähetysten yhteydessä, on riittävää todeta, että asetuksen N:o 1073/1999 12 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaan toimielimet huolehtivat OLAFin tutkimusten luottamuksellisuudesta ja siitä, että asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia kunnioitetaan. Tätä säännöstä ei kuitenkaan voida tulkita niin, että siinä asetettaisiin komissiolle yleinen velvollisuus taata, että OLAF, joka suorittaa tutkimuksiaan täysin itsenäisesti, noudattaa luottamuksellisuutta. Tämä säännös on näet luettava yhdessä sitä edeltävän kohdan kanssa, jonka mukaan OLAFin johtaja toimittaa säännöllisesti tutkimusten tuloksista kertomuksen toimielimille näitä samoja periaatteita noudattaen. Asetuksen N:o 1073/1999 12 artiklasta ilmenee, että tapauksissa, joissa OLAFin johtaja toimittaa tutkimuksia koskevia tietoja toimielimille, komissio mukaan lukien, niiden on huolehdittava, että näiden tietojen luottamuksellisuus ja asianomaisten henkilöiden lailliset oikeudet turvataan näiden tietojen käsittelyssä.

300

Näin ollen on tutkittava, onko komissio menetellyt lainvastaisesti, kun se on paljastanut eri tietoja kyseessä olevien tutkimusten yhteydessä.

301

Kantajat viittaavat 9.7.2003 julkaistuun lehdistötiedotteeseen (IP/03/979) ja väittävät, että komissio itse on jakanut tietoja ja jättänyt huomioon ottamatta luottamuksellisuusvelvollisuutensa sekä kontradiktorisen periaatteen ja syyttömyysolettaman.

302

On syytä lainata lehdistötiedotetta, jossa todetaan seuraavaa:

”Komissio ryhtyy toimenpiteisiin Eurostatin varojen väärinkäytösten johdosta

Euroopan komissio on viime viikkoina suorittanut omaa tutkimustaan [Eurostatissa]. Näiden tarkastelujen alustavat tulokset osoittavat selvästi laiminlyöntejä ja sääntöjenvastaisuuksia Eurostatin hallinnointijärjestelmässä. Komissio arvostaa täysin [OLAFin] parhaillaan täysin itsenäisesti toteuttamia toimenpiteitä mutta katsoo, että näihin huolenaiheisiin on puututtava välittömästi. Näin ollen komissio on tänään sopinut joukosta toimenpiteitä kaikkein kiireellisimpien ongelmien ratkaisemiseksi.

Komission puheenjohtaja – – on todennut: ’Odotamme kärsivällisesti meneillään olevien tutkimusten tuloksia. Omat tarkastelumme ovat kuitenkin antaneet jo syytä reagoida, ja komissio tulee ehdottomasti nopeuttamaan asioiden kulkua. Toteutamme jo tänään radikaaleja ja raskaita mutta välttämättömiä toimenpiteitä. Mitä hyvänsä onkin tapahtunut, asiat käsitellään ja Eurostat tulee noudattamaan niitä sääntöjä ja periaatteita, joita tämä komissio on vannonut soveltavansa.’

Toimenpiteet

Komissio on aloittanut kolmea komission virkamiestä koskevan kurinpitomenettelyn. Joukko Eurostatin johtajia siirretään väliaikaisesti neuvonantajan tehtäviin.

Jos osoittautuu, että Eurostatin henkilökuntaan kuuluva tai kuulunut on syyllistynyt varainhoitoasetuksen ja henkilöstösääntöjen rikkomiseen, häneen kohdistetaan kurinpitomenettely. Komissio korostaa, että virkamiehiä koskevat kurinpitomenettelyn aloittamista ja toisiin tehtäviin siirtämistä koskevat päätökset on tehty syyttömyysolettaman periaatetta loukkaamatta.

– –

[Budjettipääosaston laatimasta Eurostatin sisäisten tilintarkastuskertomusten analyysista] ilmenee joukko vakavia varainhoitoasetuksen rikkomisia ja se, että sisäisten tilintarkastuskertomusten tärkeitä näkökohtia ei ole otettu huomioon tarvittavassa laajuudessa eikä tarvittavalla tarkkuudella, eivätkä ne ole johtaneet olennaisiin toimenpiteisiin.

– –

[SAI:n] tulokset ovat alustavia ja ne on vielä vahvistettava. Nämä tulokset ja alustavat seikat antavat kuitenkin aihetta olettaa, että vakavia rikoksia on tehty.

OLAFin kertomusta, jonka oletetaan valmistuvan kesäkuun lopussa, odotetaan vielä.” 

303

Kantajat katsovat, että tämä lehdistötiedote loukkaa heidän laillisia oikeuksiaan ja syyttömyysolettaman periaatetta.

304

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että lehdistötiedotteessa ei nimenomaisesti mainita kantajia. Kun otetaan kuitenkin huomioon, että heidän nimensä oli jo laajalti julkaistu erityisesti toukokuussa 2003 Eurostatin hallinnointijärjestelmässä esiintyneiden laiminlyöntien ja sääntöjenvastaisuuksien yhteydessä, ei ollut epäilystäkään siitä, että lehdistötiedotteessa viitattiin kantajiin.

305

Komissio oli itse asiassa jo ilmoittanut kantajien nimet julkisuuteen Eurostatia koskevassa lausumassa, jonka se julkaisi lehdistötiedotteessa 19.5.2003 (IP/03/709) ja jonka kantajat ovat esittäneet vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen. Tässä lausumassa todetaan seuraavaa:

”Komissio sai OLAFin välityksin lyhyen tiedonannon sen meneillään olevista tutkimuksista, jotka koskevat väitteitä Eurostatissa aiemmin tapahtuneista sääntöjenvastaisuuksista ja jotka vahvistavat sen, että tietyt tutkimuksen kohteet voivat vaikuttaa joidenkin korkeiden virkamiesten henkilökohtaiseen vastuuseen. Tämä tiedonanto ei kuitenkaan tarjoa vielä riittävästi todisteita kenenkään tietyn virkamiehen osalta. OLAF ei myöskään ole kuullut asianomaisia virkamiehiä.

Komissio tarkastelee tilannetta seuraavassa kokouksessaan keskiviikkona, ja sen aikomus on toteuttaa kaikki tarpeelliset toimenpiteet käynnissä olevien tutkimusten saamiseksi nopeasti päätökseen sekä yhteisön taloudellisten etujen että toimielimen ja sen virkamiesten maineen puolustamiseksi. Komissio tutkii tässä yhteydessä Eurostatin pääjohtajan Yves Franchet’n ja Eurostatin johtajan Daniel Bykin esittämiä pyyntöjä, jotka koskevat toisiin tehtäviin siirtämistä, jotta toimielimen etuja suojataan ja jotta he voivat valmistella puolustustaan.

Komissio kehottaa OLAFia kiirehtimään tutkimuksiaan ja erityisesti antamaan virkamiehille, joita se mahdollisesti pitää asiaan osallisina, tilaisuuden tulla kuulluiksi.”

306

Komissio on siis selvästi yhdistänyt kantajien nimet asiassa Eurostat väitettyihin sääntöjenvastaisuuksiin. Tämä toistui vielä 21.5.2003, jolloin komissio julkaisi toisen lehdistötiedotteen, jonka otsikko oli ”Komissio toimii toimielimen ja sen henkilöstön etujen turvaamiseksi Eurostatia koskevien väitteiden johdosta” (IP/03/723) ja jonka kantajat ovat esittäneet vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen. Siinä todetaan seuraavaa:

”Komissio on tänään tarkastellut Euroopan tilastotoimistoa Eurostatia koskevien väitteiden synnyttämää tilannetta. Tässä yhteydessä se on toteuttanut neljä toimenpidettä toimielimen ja sen henkilöstön etujen turvaamiseksi.

Ensinnäkin komissio on hyväksynyt Eurostatin pääjohtajan Yves Franchet’n ja Eurostatin johtajan Daniel Bykin pyynnön siirrosta toisiin tehtäviin tutkimusten ajaksi. Siirrot eivät missään tapauksessa ole kurinpidollinen toimenpide, vaan ne toteutetaan, jotta turvataan toimielimen edut ja jotta asianomaiset henkilöt saavat riittävät keinot puolustautua syytöksiä vastaan. Tästä päivästä lukien nämä kaksi henkilöä nimitetään väliaikaisesti neuvonantajiksi hallinnon pääosastoon. Komissio on myös päättänyt nimittää [V.A:n], joka on tällä hetkellä käännöstoimen pääjohtaja, tilapäisesti Eurostatin pääjohtajaksi Eurostatin johdon jatkuvuuden turvaamiseksi.

Komissio toteaa, että [OLAFilla] on tarkoitus tiedottaa tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä komissiolle siitä, koskevatko sen tutkimukset mahdollisesti komission virkamiehiä.

Toiseksi kun otetaan huomioon tilanne, joka Franchet’n ja Bykin osalta on syntynyt erityisesti tiedotusvälineissä, komissio on päättänyt avustaa heitä heidän maineensa ja puolustautumisoikeuksiensa puolustamisessa.

Kolmanneksi se on antanut budjettipääosaston tehtäväksi analysoida Eurostatin suorittamat tilintarkastukset sen selvittämiseksi, onko varanhoitoasetuksen mukaisia menettelytapoja noudatettu OLAFin tutkimusten kohteena olevissa tilanteissa.

Komissio on lopuksi päättänyt yhtyä asianomistajana Pariisin virallisen syyttäjän aloittamaan tutkintaan puolustaakseen toimielimen siviilioikeudellisia ja taloudellisia etuja.

Komissio korostaa, että OLAFin tutkimukset ovat käynnissä, ja huomauttaa, että OLAF yhtäältä tulee antamaan virkamiehille, joita asia mahdollisesti koskee, tilaisuuden tulla kuulluiksi, ja toisaalta pyrkii saattamaan tutkimuksensa mahdollisimman nopeasti päätökseen.

Komissio haluaa myös korostaa jokaisen yksilön oikeutta syyttömyysolettamaan ja muistuttaa, että sen käytettävissä tällä hetkellä olevien tietojen perusteella ei voida tehdä päätelmiä yksittäisten virkamiesten vastuusta.

OLAF perustettiin nimenomaan yhteisöjen taloudellisten etujen puolustamiseksi, ja sen toiminnallinen riippumattomuus tutkimusten alalla on taattu. Komissio kunnioittaa OLAFin oikeuksia. Näin ollen se pidättäytyy tekemästä mitään, mikä voisi heikentää näiden tutkimuksien tulosta, ja ennakoimasta niiden tuloksia. Tämä merkitsee kuitenkin sitä, että komissio ei voi tehdä omia päätelmiään ennen kuin OLAF on saanut työnsä päätökseen ja toimittanut siitä kertomuksen.”

307

Tässä lehdistötiedotteessa yhdistetään jälleen selvästi kantajien nimet asiaa Eurostat koskeviin väitteisiin.

308

Näin ollen kun otetaan huomioon asiayhteys ja julkisuus, jonka komissio oli jo antanut kantajille ja heidän mahdolliselle osallisuudelleen Eurostatissa tapahtuneisiin väärinkäytöksiin, on todettava, että se, että komission 9.7.2003 tekemä päätös kolmea virkamiestä koskevan kurinpitomenettelyn aloittamisesta saatettiin yleisön tietoon, on voinut saada uskomaan ajatukseen siitä, että kantajat saattavat olla syyllisiä niihin väärinkäytöksiin, jotka ovat Eurostatin toimivaltaan kuuluvien ohjelmien hallinnointia koskevien tutkimusten kohteena, tai että heitä ainakin epäillään niistä. Tätä vaikutelmaa ei poista toteamus, jonka mukaan komissio ”haluaa korostaa, että päätökset virkamiehiä koskevan kurinpitomenettelyn aloittamisesta tai virkamiesten siirtämisestä toisiin tehtäviin on tehty syyttömyysolettaman periaatetta loukkaamatta” (ks. vastaavasti asia T-339/03, Clotuche v. komissio, tuomio , 145 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja yhdistetyt asiat T-118/04 ja T-134/04, Caló v. komissio, tuomio , 120 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

309

On todettava, että tavat, joilla komission 9.7.2003 tekemä päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta saatettiin yleisön tietoon, synnyttivät yleisössä tai ainakin osassa siitä väistämättä vaikutelman, että kantajat olivat sekaantuneet Eurostatissa tehtyihin sääntöjenvastaisuuksiin (ks. vastaavasti edellä 308 kohdassa mainittu asia Clotuche v. komissio, tuomion 219 kohta ja edellä 308 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Caló v. komissio, tuomion 155 kohta).

310

Tältä osin on muistettava – kuten edellä 210 ja 211 kohdassa jo on todettu –, että syyttömyysolettaman periaate edellyttää, että rikoksesta syytettyä pidetään syyttömänä ennen kuin hänen syyllisyytensä on ilman perusteltua epäilyä näytetty toteen tuomioistuimessa. Kun tämä lehdistötiedote julkaistiin, kantajien syyllisyyttä ei ollut näytetty toteen, eikä sitä ole näytetty toteen vieläkään.

311

On kuitenkin muistettava myös, että toimielimiä ei voida estää tiedottamasta yleisölle meneillään olevista tutkimuksista (ks. edellä 212 kohta). Käsiteltävänä olevassa asiassa ei kuitenkaan voida katsoa, että komissio olisi tehnyt tämän noudattaen kaikkea vaadittavaa varovaisuutta ja pidättyväisyyttä ja kunnioittanut kantajien etujen ja toimielimen etujen välistä oikeaa tasapainoa. Kun komissio on päättänyt antaa asialle Eurostat julkisuutta ja pitänyt kuitenkin huolta siitä, että kantajat yhdistetään varojen väärinkäytöksiin, se ei ole pysynyt sellaisissa rajoissa, jotka olisivat perusteltuja toimielimen edulla.

312

Näin ollen ei voida hyväksyä komission väitettä, jonka mukaan 9.7.2003 julkaistu lehdistötiedote oli erityisen varovainen, harkittu ja yksilöiden suojan huomioon ottava, kun otetaan huomioon asiayhteys, ”jolle on ominaista kiistaton toimielinten välinen jännite vuonna 2001 tapahtuneen vastuusta vapauttamisen jälkeen”.

313

Tästä seuraa, että komissio on loukannut syyttömyysolettaman periaatetta, kun se on julkaissut tämän lehdistötiedotteen.

314

Kuten edellä 209 kohdassa on todettu, tällä periaatteella annetaan yksityisille oikeuksia. Lisäksi on todettava, että käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa tätä loukkausta on pidettävä riittävän ilmeisenä, koska komissiolla ei ole lainkaan harkintavaltaa syyttömyysolettaman periaatteen noudattamista koskevan velvollisuuden suhteen.

315

Kantajat toteavat, että komissio laski 24.9.2003 parlamentissa liikkeelle kolme asiakirjaa, joissa kantajia syytetään tai heitä kohtaan esitetään arvostelua, joita ei ollut toimitettu ennakolta kantajille ja joista heillä ei siis ollut ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan.

316

Kyse on OLAFin pääjohtajan laatimasta ”tiivistelmä[stä] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista”, kertomuksesta, jonka otsikko on ”Eurostatin erikoistyöryhmän kertomus – Yhteenveto ja päätelmät”, ja Eurostatia koskevasta muistiosta, joka perustuu SAI:n laatimaan toiseen välikertomukseen.

317

OLAFin pääjohtaja lähetti ”tiivistelmä[n] tällä hetkellä loppuun saatetuista Eurostatia koskevista asioista” komission puheenjohtajalle. On korostettava, että kantajat arvostelevat ainoastaan komissiota siitä, että se ei toimittanut heille tätä asiakirjaa, ja siitä, että heitä ei kuultu ennen asiakirjan lähettämistä. On riittävää todeta, että koska asiakirja ei ollut komission laatima, sillä ei ollut velvollisuutta kuulla kantajia ennen asiakirjan lähettämistä parlamentille. Lisäksi kuten edellä 33 ja 35 kohdasta ilmenee, OLAF kuuli kantajia kesä- ja heinäkuussa 2003 eli ennen tämän yhteenvedon laatimista.

318

Kantajat toteavat kyseessä olevista erikoistyöryhmän ja SAI:n asiakirjoista, että vaikka niissä ei syytetä heitä erityisesti ja henkilökohtaisesti sen vuoksi, että näiden elinten tehtävänä ei ole lausua virallisesti petoksen olemassaolosta tai syyttää ketään henkilökohtaisesti, heille on vahingollista jo pelkästään se, että asiakirjoihin sisältyy pohdintaa tiettyjen todettujen seikkojen sääntöjenmukaisuudesta.

319

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tältä osin, että asiakirjaan, joka sisältää erityistyöryhmän kertomuksen yhteenvedon ja päätelmät, ei sisälly mitään välitöntä syytöstä kantajia kohtaan. Kyse ei ole kantajille vastaisesta toimenpiteestä, joten kantajat eivät voi pätevästi vedota syyttömyysolettaman periaatteen noudattamiseen arvostellakseen sitä, että heitä ei ole kuultu ennen tämän kertomuksen laatimista. Kantajat eivät myöskään voi vedota vahinkoon, joka mahdollisesti aiheutui sen lähettämisestä parlamentille.

320

SAI:n laatimaan toiseen välikertomukseen perustuva Eurostatia koskeva tiedote ei myöskään sisällä välitöntä syytöstä kantajia kohtaan. Kantajien mukaan tässä asiakirjassa on heitä ja erityisesti Franchet’ta vahingoittavia seikkoja, koska siinä mainitaan avoimuuden ja kommunikaation puute Eurostatin entisen pääjohtajan ja valvontaa harjoittavan komission jäsenen välillä. He korostavat lisäksi, että siinä todetaan, että ”näiden varojen hallinnoinnin valvonnan puute merkitsee sellaista petoksen ja sääntöjenvastaisuuksien riskin olemassaoloa, jota ei voida hyväksyä”. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kuitenkin, että kantajat jättävät mainitsematta seuraavan virkkeen, jossa todetaan, että ”kun otetaan huomioon SAI:n tehtävän luonne, on mahdotonta lausua henkilökohtaiseen rikastumiseen johtaneen petoksen mahdollisuudesta”. On huomattava, että nämä seikat eivät riitä osoittamaan, että kantajia olisi pitänyt kuulla tältä osin ennen kertomuksen laatimista tai että sen toimittaminen parlamentille olisi aiheuttanut heille mitään vahinkoa. Missään tapauksessa SAI:n kertomus, johon tämä muistio perustui, ei ollut vielä loppukertomus. Ei myöskään voida katsoa, että kyseessä on kantajille vastainen toimi.

321

Kantajat väittävät vastineessaan lopuksi, että kolmen kyseessä olevan asiakirjan jakelu toteutettiin sen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen (parlamentin työjärjestyksen liite XIII) vastaisesti, jonka mukaan näiden kahden toimielimen on luottamuksellisen tiedon yhteydessä kunnioitettava erityisesti ”perusoikeuksia, puolustautumisoikeudet ja yksityiselämän suoja mukaan lukien”.

322

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tältä osin, että on riittävää todeta, että kyse on asian käsittelyn kuluessa esitetystä uudesta perusteesta, joka ei perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Näin ollen se on työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti jätettävä tutkimatta.

323

Täydentävästi on syytä todeta, että kantajat eivät ole millään tavoin osoittaneet, että komissio olisi toimittanut luottamuksellisia tietoja muille kuin kyseisessä puitesopimuksessa tarkoitetuille adressaateille ja että jaellut asiakirjat olisivat olleet käytännöllisesti katsoen kaikkien parlamentin jäsenten ja tämän lisäksi lehdistön saatavilla.

324

Näin ollen kun otetaan huomioon, että komissio ei ollut velvollinen kuulemaan kantajia ennen kyseisten kolmen asiakirjan lähettämistä parlamentille tai toimittamaan niitä heille ennen tätä lähettämistä, kantajien tältä osin esittämä väite on hylättävä.

325

Kantajat väittävät, että komission puheenjohtaja esitti parlamentin puheenjohtajakokouksessa 25.9.2003 pitämässään puheessa erittäin vakavia syytöksiä kantajia ja erityisesti Franchet’ta kohtaan ja että hän ei näin ollen kunnioittanut heidän perusoikeuksiaan.

326

Komission mukaan sen puheenjohtaja ei kuitenkaan puheessaan syyttänyt kantajia sääntöjenvastaisuuksista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kuitenkin, että komission tapa tulkita tätä puhetta (ks. edellä 297 ja 298 kohta) ei vastaa todellisuutta. Komission puheenjohtaja tosin korosti tässä puheessaan Eurostatin pääjohtajan ja valvontaa harjoittavan komission jäsenen välistä avoimuuden ja kommunikaation puutetta. Hän antoi kuitenkin ymmärtää, ettei ollut epäilystäkään siitä, etteivätkö Eurostatin pääjohtaja ja eräs toinen korkea virkamies olleet osallisina sääntöjenvastaisuuksissa.

327

Hän totesi esimerkiksi, että ”huolimatta edellisen komission antamista ohjeista vetäytyä näistä elimistä – – pääjohtaja jatkaa kuitenkin yhteistyötä niiden kanssa eri muodoissa ja eri ehdoin”, että ”poikkeamia on näin ollen esiintynyt” ja että ”joukko tilintarkastuskertomuksia – – korostaa sääntöjenvastaisuuksia, jotka ovat paikoittain vakavia tai erittäin vakavia voimassa oleviin teksteihin nähden ja jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja”. Hän jatkoi korostaen, että tosiseikat valkenivat komissiolle ”kaikessa vakavuudessaan ja laajuudessaan toukokuussa 2003 OLAFin pääsihteerille toimittamasta ensimmäisestä asiamuistiosta”, että ”tosiseikkojen vakavuuden lisäksi ennennäkemätöntä ja kaikkein vaikeimmin kestettävää on se, että itse Eurostatin pääjohtaja ja eräs toinen korkea virkamies ovat osallisina asiassa Datashops” ja että ”olennainen side katkeaa”, toisin sanoen ”perusteltu luottamus pääjohtajaan poliittisella tasolla, mikä asettaa koko asian Eurostat täysin eri valoon ja edellyttää koko tapahtumasarjan perusteellista uudelleentarkastelua”.

328

Hän johtaa tästä erityisesti päätelmän, jonka mukaan kyseessä olevat tosiseikat ”merkitsevät sen lisäksi, että ne mahdollisesti luokitellaan rikosoikeudellisesti rangaistaviksi, näytöstä huonoista käytännöistä, välinpitämättömyydestä – – ja jopa amatöörimäisestä hallinnoinnista ja valvonnasta, kiistattomista sääntöjenvastaisuuksista ja petosriskistä, jollei varsinaisista petoksista”, ja että ”kaikki tämä hyväksyttiin Eurostatin korkeimmalla hierarkisella tasolla”.

329

Siltä osin kuin kyse on Eurostatin pääjohtajan ja valvontaa harjoittavan komission jäsenen välisestä kommunikaation puutteesta komission puheenjohtaja totesi, että siitä hetkestä lähtien, kun hänen kabinettinsa vastaanotti hänen pyynnöstään selvitysmuistion heinäkuussa 2002 sen jälkeen, kun oli julkaistu OLAFin tiedonanto, jossa ilmoitettiin Eurostatia koskevien asiakirjojen toimittamisesta Luxemburgin oikeusviranomaisille, ”kabinetilla oli käytössään joitakin palapelin paloja, jotka itsessään olivat riittämättömiä reaktion käynnistämiseen, koska edelleen puuttui kaikkein tärkein osatekijä”, toisin sanoen ”pääjohtajan itsensä osallisuus asiaan”. Hän jatkoi todeten, että ”kukin voi oman hallintokulttuurinsa mukaisesti arvioida tätä ilmeistä kommunikaation ja siis reaktion puutetta”, jopa niin, että ”jotkut voivat katsoa, että kabinetin olisi pitänyt olla valppaampi ja vaatia tietoa, jota pääjohtaja ei itse sille spontaanisti antanut”. Hän katsoi osaltaan kuitenkin, että on ratkaistava, ”kenen etujen mukaista on salata totuus menneisyydessä tapahtuneista seikoista”, ja että ”ei varmasti ainakaan [komission jäsenen]”.

330

On todettava, että näistä tekstin kappaleista ilmenee selvästi, että vaikka komission puheenjohtaja ei nimeltä mainiten syyttänyt Franchet’ta vastuulliseksi sääntöjenvastaisuuksista, hän arvosteli tätä siitä, että tämä oli sallinut tällaisten sääntöjenvastaisuuksien tapahtua, eikä hänellä ollut todella mitään epäilystä tämän vastuusta. Hän syytti lisäksi Franchet’ta melko suoraan totuuden salaamisesta kyseessä olevista seikoista. Samoin hän mainitsee erään toisen korkean virkamiehen asian Datashop osalta, mikä ei jätä epäilystä siitä, etteikö kyse ole Bykistä, jonka nimen komissio oli jo paljastanut julkisesti.

331

Näissä olosuhteissa on katsottava, että komission puheenjohtaja ei ole tässä puheessaan täysin kunnioittanut kantajien perusoikeuksia ja eikä etenkään syyttömyysolettaman periaatetta, koska tähän puheeseen sisältyvät toteamukset, kuten ”kaikki tämä hyväksyttiin Eurostatin korkeimmalla hierarkisella tasolla” ja ”itse Eurostatin pääjohtaja ja eräs toinen korkea virkamies ovat osallisina”, heijastelevat käsitystä siitä, että kantajat ovat syyllistyneet niissä mainittuihin varojen väärinkäytöksiin. Tällainen menettely on kyseisen periaatteen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeistä rikkomista.

332

Edellä esitetystä seuraa, että komissio on 9.7.2003 julkaistulla lehdistötiedotteellaan ja puheenjohtajansa pitämällä puheella syyllistynyt syyttömyysolettaman periaatteen riittävän ilmeiseen loukkaamiseen, jotta yhteisön vastuu syntyy.

333

Kantajat väittävät, että komissio on menetellyt ristiriitaisesti. Se päätti aloittaa kurinpitomenettelyt vain keskeyttääkseen ne heti käynnistämiensä hallinnollisten tutkimusten tulosten odottamista varten, ja tämä asenne on sitäkin vaikeammin käsitettävissä siksi, että kurinpitomenettelyt perustuivat samoihin seikkoihin, joiden vallitessa komissio päätti avustaa kantajia. Kantajat toteavat, että se, että asia on saatettu rikosoikeudelliseen menettelyyn, ei estä toimielintä jatkamasta kurinpitomenettelyä, koska kurinpidollinen seuraamus voidaan määrätä vasta sen jälkeen, kun rikosoikeudellinen menettely kansallisessa oikeusviranomaisessa on päättynyt.

334

Kantajien mukaan kurinpitomenettelyn aloittaminen ennen sisäisten tutkimusten päättymistä oli järjetöntä ja hyvän hallintotavan periaatteen vastaista. Hallinnollisten tutkimusten ja kurinpitomenettelyjen toteuttamista koskevien yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaan, jotka on julkaistu Informations administratives -lehden numerossa 86-2004, joka ilmestyi 30.6.2004, henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtaja aloittaa kurinpitomenettelyn komission tutkinta- ja kurinpitotoimiston (IDOC) laatiman kertomuksen tai tarvittaessa välittömästi OLAFin kertomuksen jälkeen.

335

Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio toimi paniikissa ”tilanteen rauhoittamiseksi”, kun se aloitti 9.7.2003 useita ja rinnakkaisia tutkimuksia ja kurinpitomenettelyjä, mikä ilmenee OLAFin valvontakomitean puheenjohtajan lausumasta, kun komission pääsihteeri piti puheenvuoron valvontakomitean pitämässä kokouksessa. Komission olisi siis pitänyt odottaa rahoittamiensa sisäisten tutkimustöiden päättymistä, OLAFin töiden päättymistä ja IDOC:n töiden, jotka eivät vielä olleet alkaneet, aloittamista ja päättymistä, ennen kuin se ratkaisi kysymyksen kantajia koskevan kurinpitomenettelyn aloittamisesta.

336

Kantajat toteavat, että vaikka päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta ei ole heille vastainen päätös, se on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tällaiseen päätökseen väistämättä liittyvän kunniaa loukkaavan luonteen vuoksi.

337

Komissio korostaa, että kurinpitomenettelyn aloittamista koskeva päätös on vain valmisteleva menettelyn vaihe, joka ei ratkaise ennakolta hallinnon lopullista kantaa, eikä sitä voida näin ollen pitää henkilöille vastaisena toimena. Lisäksi kantajat eivät ole osoittaneet, että nimittävän viranomaisen toteuttamat toimet olisivat olleet lainvastaisia, kun useat kertomukset ja OLAFin 3. ja päivätyissä muistioissa ilmoitetut tiedot tukivat nimittävän viranomaisen kurinpitomenettelyn aloittamisen tueksi esittämiä perusteita.

338

Komission mukaan kantajia koskevat kurinpitomenettelyt oli syytä keskeyttää, jotta vältettiin näiden menettelyjen ja samoja tosiseikkoja koskevien rikosoikeudellisten menettelyjen mahdollinen vaikuttaminen toisiinsa, ja näin sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että kansallisilla oikeusviranomaisilla oli käytettävissään tutkintakeinoja, joita hallinnollisilla viranomaisilla ei ole.

339

Kantajat arvostelevat komissiota yhtäältä siitä, että se päätti kurinpitomenettelyjen aloittamisesta vain keskeyttääkseen ne sitten heti tutkimusten tulosten odottamista varten, ja toisaalta siitä, että se aloitti kurinpitomenettelyt ennen kuin sisäiset tutkimukset oli saatu päätökseen.

340

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että nimittävän viranomaisen päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta on vain valmisteleva menettelyn vaihe. Se ei ratkaise ennakolta hallinnon lopullista kantaa, eikä sitä voida näin ollen pitää henkilöstösääntöjen 91 artiklassa tarkoitettuna henkilölle vastaisena toimena. Näin ollen se voidaan riitauttaa vain liitännäisesti sellaisen kanteen yhteydessä, joka on nostettu lainvoimaisesta kurinpitopäätöksestä, joka on virkamiehelle vastainen (asia T-166/02, Pessoa e Costa v. komissio, tuomio 13.3.2003, Kok. H. 2003, s. I-A-89 ja II-471, 37 kohta).

341

Siltä osin kuin ensiksi on kyse kurinpitomenettelyjen keskeyttämisestä, on muistettava, että henkilöstösääntöjen 88 artiklan viidennessä kohdassa säädetään, että ”jos virkamies joutuu syytteeseen samasta teosta, lopullinen päätös tehdään vasta, kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomio asiassa on tullut lainvoimaiseksi”. Tästä säännöksestä ilmenee, että nimittävä viranomainen ei saa kurinpitotasolla päättää lopullisesti asianomaisen virkamiehen tilanteesta tekemällä ratkaisua tosiseikoista, jotka ovat samanaikaisesti rikosoikeudellisen menettelyn kohteena, niin kauan kuin rikostuomioistuimen ratkaisu ei ole tullut lainvoimaiseksi (edellä 340 kohdassa mainittu asia Pessoa e Costa v. komissio, tuomion 45 kohta). Henkilöstösääntöjen 88 artiklan viidennessä kohdassa ei siis anneta asiaa käsittelevälle nimittävälle viranomaiselle harkintavaltaa ratkaista lopullisesti sellaisen virkamiehen tilannetta, jota koskeva kurinpitomenettely on aloitettu, toisin kuin henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 7 artiklan toisessa kohdassa, jossa säädetään, että jos asia on saatettu rikosoikeudelliseen käsittelyyn, kurinpitolautakunta voi päättää viivyttää lausuntonsa antamista, kunnes tuomioistuin on tehnyt asiassa päätöksen (asia T-74/96, Tzoanos v. komissio, tuomio 19.3.1998, Kok. H. 1998, s. I-A-129 ja II-343, 32 ja 33 kohta ja asia T-307/01, François v. komissio, tuomio 10.6.2004, Kok. 2004, s. II-1669, 59 kohta).

342

On täsmennettävä, että henkilöstösääntöjen 88 artiklan viidennellä kohdalla on kaksi tarkoitusta. Yhtäältä tällä artiklalla huolehditaan siitä, ettei vaikuteta kyseessä olevan virkamiehen asemaan rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka häntä vastaan on aloitettu niiden seikkojen perusteella, jotka ovat myös hänen toimielimessään kurinpitomenettelyn kohteena (edellä 341 kohdassa mainittu asia Tzoanos v. komissio, tuomion 34 kohta). Toisaalta kurinpitomenettelyn keskeyttäminen rikosoikeudellisen menettelyn päättymistä odotettaessa mahdollistaa sen, että kurinpitomenettelyssä otetaan huomioon rikostuomioistuimen lainvoimaisessa tuomiossaan esittämät tosiseikkojen toteamiset. On palautettava mieleen, että henkilöstösääntöjen 88 artiklan viidennessä kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan rikosoikeudellinen menettely pysäyttää kurinpitomenettelyn, mikä on perusteltu muun muassa sillä, että kansallisilla rikostuomioistuimilla on käytettävissään laajemmat tutkintavaltuudet kuin nimittävällä viranomaisella (asia T-23/00, A v. komissio, tuomio 21.11.2000, Kok. H. 2000, s. I-A-263 ja II-1211, 37 kohta). Näin ollen silloin, kun samat tosiseikat voivat täyttää sekä rikoksen että virkamiehen henkilöstösääntöihin perustuvien velvoitteiden rikkomisen tunnusmerkistön, hallintoa sitovat rikostuomioistuimen rikosoikeudenkäynnissä suorittamat tosiseikkojen toteamiset. Kun viimeksi mainittu on todennut tosiseikkojen olemassaolon käsiteltävänä olevassa tapauksessa, hallinto voi tämän jälkeen luokitella ne oikeudellisesti kurinpitotoimien käsitteen kannalta ja tutkia erityisesti, merkitsevätkö ne henkilöstösääntöihin perustuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä (edellä 341 kohdassa mainittu asia François v. komissio, tuomion 75 kohta).

343

Käsiteltävänä olevassa asiassa on riidatonta, että kantajia koskevat kurinpitomenettelyt koskevat ainakin osittain samoja tosiseikkoja kuin ne, jotka ovat rikosoikeudenkäyntien kohteena, joten komissio ei saa kurinpitotasolla päättää lopullisesti asianomaisen virkamiehen tilanteesta niin kauan kuin rikostuomioistuimen ratkaisu ei ole tullut lainvoimaiseksi (ks. vastaavasti edellä 341 kohdassa mainittu asia François v. komissio, tuomion 73 kohta).

344

Näissä olosuhteissa komissiota ei siis voida arvostella siitä, että se keskeytti kantajia koskevat kurinpitomenettelyt – päinvastoin, se oli velvollinen tekemään näin.

345

Siltä osin kuin komissio aloitti kurinpitomenettelyt ennen kuin sisäiset tutkimukset oli saatettu päätökseen, on totta, että hallinnollisten tutkimusten ja kurinpitomenettelyjen toteuttamista koskevien yleisten täytäntöönpanosäännösten 4 artiklan 2 kohdassa, johon kantajat viittaavat, todetaan seuraavaa:

”Henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtaja kuulee ennen tutkimuksen käynnistämistä OLAFia varmistaakseen, ettei se ole käynnistänyt tai aio käynnistää omaa tutkimustaan. Jos OLAF suorittaa asetuksessa N:o 1073/1999 tarkoitettua tutkimusta, samoja tosiseikkoja koskevaa edellisessä kohdassa tarkoitettua hallinnollista tutkimusta ei aloiteta.”

346

Tämän säännöksen mukaan kurinpitomenettelyä ei siis voida aloittaa, jos OLAFin samoja tosiseikkoja koskeva tutkimus on vielä meneillään. Tämä säännös ei kuitenkaan ollut vielä sovellettavissa, kun kurinpitomenettelyjen aloittamista koskevat päätökset tehtiin 9.7.2003. Kyseisenä ajankohtana merkityksellinen säännös oli hallinnollisten tutkimusten ja kurinpitomenettelyjen toteuttamisesta tehdyn komission päätöksen K(2000) 540 5 artiklan 2 kohta, jossa säädettiin seuraavaa:

”Henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtaja kuulee ennen tutkimuksen käynnistämistä OLAFia varmistaakseen, ettei se ole käynnistänyt tai aio käynnistää omaa tutkimustaan.”

347

Vaikka tähän säännökseen ei sisälly nimenomaista kieltoa aloittaa kurinpitomenettely ennen kuin OLAFin samoja tosiseikkoja koskeva tutkimus on päättynyt, on pohdittava, mitä hyötyä tästä säännöksestä on, jollei sitä ole tulkittava tällä tavoin. Jos oli säädetty, että henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtajan piti varmistaa, että OLAF ei käynnistä tai aio käynnistää omaa tutkimustaan, merkitsi se sitä, että jos näin oli, kurinpitomenettelyä ei voitu vielä aloittaa.

348

Päätöksen C(2002) 540 5 artiklan 7 kohdassa säädetään lisäksi, että ”kun nimittävä viranomainen vastaanottaa OLAFin tutkintakertomuksen, se tarkastelee sitä vähintään kahden viikon ajan ja tarvittaessa pyytää OLAFia täydentämään kertomusta tai käynnistämään täydentävän hallinnollisen tutkimuksen”. Nimittävä viranomainen tekee siis hallinnollisen tutkimuksen mahdollista käynnistämistä koskevan ja tarvittaessa kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksensä juuri tämän OLAFin tutkintakertomuksen perusteella.

349

Lisäksi on syytä muistaa, että asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdan mukaan toimielimet toteuttavat sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet.

350

Näissä olosuhteissa on katsottava, että komission ei olisi pitänyt päättää kurinpitomenettelyjen aloittamisesta 9.7.2003, koska OLAFin samoja tosiseikkoja koskevat tutkimukset eivät vielä olleet päättyneet. Se olisi voinut tehdä tällaisen päätöksen vasta jälkeen vastaanotettuaan loppukertomukset.

351

Komissio on näin ollen rikkonut kurinpitomenettelyä koskevia sääntöjä, joissa kielletään kurinpitomenettelyn aloittaminen ennen kuin OLAFin tutkimukset on saatu päätökseen.

352

On todettava, että näiden sääntöjen tavoite on erityisesti asianomaisen virkamiehen suojaaminen varmistamalla, että nimittävällä viranomaisella on ennen kurinpitomenettelyn aloittamista käytettävissään täsmälliset ja merkitykselliset seikat, erityisesti hänen puolestaan puhuvat seikat, jotka on todettu OLAFin, jolla on käytössään laajat tutkintakeinot, suorittamissa tutkimuksissa. Tästä seuraa, että edellä mainitut kurinpitomenettelyä koskevat säännöt ovat oikeussääntöjä, joilla annetaan yksityisille oikeuksia.

353

Lisäksi on todettava, että kyse on näiden sääntöjen riittävän ilmeisestä rikkomisesta, koska komissiolla ei ole lainkaan harkintavaltaa kurinpitomenettelyä koskevien sääntöjen noudattamista koskevan velvollisuuden osalta. Lisäksi asiakirja-aineiston perusteella ei ole täysin mahdotonta, että komissio olisi aloittanut nämä kurinpitomenettelyt ”rauhoittaakseen tilannetta”, kuten kantajat väittävät. Komissio ei siis ole ottanut kantajien etuja riittävällä tavalla huomioon, kun se on aloittanut kurinpitomenettelyt ennen tutkimusten päättymistä.

354

Kantajat väittävät, että erityistyöryhmän perustaminen on saattanut loukata heidän perusoikeuksiaan, koska työryhmä koostui virkamiehistä, jotka eivät kuuluneet OLAFin henkilöstöön ja joita eivät näin ollen koskeneet OLAFin virkamiehiä velvoittavat, asetuksen N:o 1073/1999 6 artiklan mukaiset valtuutusta ja luottamuksellisuutta koskevat ankarat säännöt, ja näin oli siitä huolimatta, että erityistyöryhmä asetettiin 23.7.2003 OLAFin pääjohtajan välittömään alaisuuteen. Koska komissio lisäksi päätti vahvistaa OLAFin henkilökuntaa 20 henkilöllä asiaa Eurostat varten, näiden kahden työryhmän väliset liitokset eivät olleet tiedossa.

355

Kantajien mukaan menettelyistä syntynyt sekaannus johtuu siitä, että hallinnollisia tutkimuksia oli useita. Asiassa Eurostat suoritettiin ainakin kahdeksan rinnakkaista tutkimusta: ainakin viisi OLAFin, yksi SAI:n, yksi erityistyöryhmän ja yksi komission budjettipääosaston toimesta. Lisäksi asia saatettiin kahden valtion kansallisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi. Eri tutkimusten olemassaolo, niiden menettelytavat ja päällekkäisyydet herättivät useita kysymyksiä, kuten kysymyksen näiden tutkimusten oikeasuhtaisuudesta kustannuksiin nähden.

356

Komission pääsihteerin 10.10.2003 päivätty kirje ei vastaa kantajien kysymyksiin tältä osin. He toteavat, että erityistyöryhmän tehtävänä oli saakka vastata OLAFin suorittamien tutkimusten sisäisistä ja ulkoisista osista ja suorittaa hallinnollinen tutkimus sen arvioimiseksi, mikä on henkilöstön vastuu taloudellisista sääntöjenvastaisuuksista. Erityistyöryhmä korosti päivätyssä kertomuksessaan, jonka otsikko oli ”Eurostatin erityistyöryhmän kertomus – Yhteenveto ja päätelmät”, ongelmia ja kysymyksiä, jotka koskivat tosiasiallisesti kantajia ja joka tapauksessa Franchet’ta.

357

Kantajat väittävät, että se, että IDOC:n henkilökunta asetettiin erityistyöryhmän käyttöön, ei ole harmitonta eikä vailla merkitystä sen hallinnollisen tutkimuksen kannalta, joka IDOC voitiin kehottaa suorittamaan asiassa Eurostat. Kun otetaan huomioon, että erityistyöryhmä on väistämättä tutkinut kantajia koskevia kysymyksiä, jotka voivat koskea heidän osallisuuttaan asiaan, näyttää siltä, että IDOC on suorittanut tutkimuksen organisatoristen puitteidensa ulkopuolella.

358

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio on loukannut hyvän hallinnon periaatetta. Heitä ei missään vaiheessa kuultu komission aloittamien lukuisten tutkimusten yhteydessä. Heille annettiin ainoastaan mahdollisuus esittää huomautuksia budjettipääosaston kesäkuussa 2003 laatimasta kertomuksesta.

359

Tämä menettely on osoitus pitkäaikaisesta kommunikaation ja avoimuuden puutteesta Eurostatiin nähden. Kantajat pohtivat, minkä vuoksi varainhoidon valvoja ei missään vaiheessa kääntynyt Eurostatin puoleen pyytääkseen osaltaan selityksiä tai keskusteluja Datashopia koskevan tilintarkastuskertomuksen lähettämisen johdosta ja minkä vuoksi se kääntyi suoraan OLAFin puoleen erityisen hälyttävin sanamuodoin. Varainhoidon valvoja ei säilyttänyt Eurostatia varten ainuttakaan jäljennöstä 2.3.2000 OLAFille laatimastaan muistiosta, mikä oli tähän muistioon sisältyneiden suositusten vastaista. Se ei myöskään missään vaiheessa kääntynyt Eurostatin puoleen Eurostatin hallinnointi- tai valvontajärjestelmien mahdollisten puutteiden osalta, kun se, SAI ja budjettipääosasto esittivät arvostelua vuonna 2003. Jos tämä arvostelu olisi ollut perusteltua ja jos olisi ollut perusteita niille vakaville syytöksille, jotka komission puheenjohtaja julkisti, näiden elinten olisi pitänyt saattaa asia asianomaisen komission jäsenen käsiteltäväksi. Ne pysyivät kuitenkin passiivisina useita vuosia. Kantajien mukaan komission jatkuvalle passiivisuudelle ei ole mitään perusteita.

360

Kantajat viittaavat lisäksi parlamentin jäsenten komissiolle heinäkuussa ja lokakuussa 2003 esittämään kahteen kysymykseen, joissa tuodaan esiin komission ja OLAFin asiassa Eurostat noudattaman menettelyn aiheuttama hämmennys sekä tehtyjen päätösten laillisuus. He toteavat myös, että lehdistö on voinut mitata komission ja OLAFin aiheuttamat ”vahingot”.

361

Komissio toteaa erityistyöryhmän perustamisesta, että sen pääsihteeri on selvittänyt tätä asiaa perusteellisesti kantajille 10.10.2003 päivätyssä kirjeessään. Erityistyöryhmän päivätystä kertomuksesta ilmenee lisäksi selvästi, että työryhmä keskittyi järjestelmässä esiintyviin epäkohtiin eikä tehnyt henkilöitä koskevia päätelmiä. IDOC:n jäsenten nimittäminen erityistyöryhmään tapahtui ad hoc työryhmän kompetenssin lisäämiseksi. Komission mukaan tämä nimittäminen oli mahdollista, koska työryhmän tehtävät eivät kuuluneet päätöksen C(2002) 540 soveltamisalaan, vaan niillä oli eri tarkoitus kuin hallinnollisilla tutkimuksilla ja kurinpitomenettelyillä, nimittäin järjestelmässä esiintyvien epäkohtien päivittäminen.

362

Missään tapauksessa kantajat eivät voi arvioida sen tavan tarkoituksenmukaisuutta, jolla komissio on päättänyt suorittaa sisäisiä tutkimuksia Eurostatin toiminnan selvittämiseksi, koska nämä tutkimukset eivät komission mukaan ole vaikuttaneet heidän henkilökohtaisiin oikeuksiinsa.

363

Siltä osin kuin kyse on oikeudesta tulla kuulluksi, kantajat myöntävät komission mukaan, että heillä on ollut mahdollisuus esittää huomautuksia budjettipääosaston kesäkuun 2003 kertomuksesta.

364

Komissio huomauttaa, että sen tehtävänä ei tässä vaiheessa ole vastata väitteisiin, jotka liittyvät erityisesti niiden syytösten sisältöön, jotka johtivat kantajia koskevien kurinpitomenettelyjen aloittamiseen. Nämä kantajien väitteet, joilla pyritään osoittamaan heitä koskevien väitteiden perusteettomuus, tutkitaan vasta näissä menettelyissä puolustautumisoikeuksia kunnioittaen.

365

Erityistyöryhmän perustamisesta on ensiksi riittävää todeta, että kantajat eivät ole konkreettisesti näyttäneet toteen, millä tavoin pelkästään erityistyöryhmän perustaminen olisi loukannut heidän perusoikeuksiaan ja millä tavoin se, että työryhmän perustaminen ei ollut tarkoituksenmukaista, olisi vaikuttanut suoraan heidän oikeuksiinsa. Tämä väite on siis hylättävä.

366

Siltä osin kuin toiseksi on kyse siitä, että tutkimuksia oli useita, on niin ikään riittävää todeta, että kantajat eivät ole konkreettisesti näyttäneet toteen, millä tavoin näiden tutkimusten pelkkä aloittaminen ja olemassaolo olisivat riittävän ilmeisesti rikkoneet oikeussääntöä, jolla annetaan heille oikeuksia. Vaikka tilanne todellisuudessa olisi ollut sekava, kantajien tehtävänä ei ole arvioida sen tavan tarkoituksenmukaisuutta, jolla komissio on päättänyt suorittaa sisäisiä tutkimuksia Eurostatin toiminnan selvittämiseksi, kuten komissio toteaa. Kysymys tutkimusten oikeasuhtaisuudesta kustannuksiin nähden ei lisäksi liity millään tavoin oikeussääntöön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia. Näin ollen tutkimusten määrää koskevat väitteet on hylättävä.

367

Siltä osin kuin kolmanneksi on kyse siitä, että komissio olisi loukannut hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei ollut missään vaiheessa kuullut kantajia aloittamiensa lukuisten tutkimusten yhteydessä, on riittävää todeta, että kantajien oikeutta tulla kuulluksi on tarkasteltu jo edellä tältä osin esitettyjen konkreettisten väitteiden yhteydessä. On vain syytä palauttaa mieleen, että koska komission osalta kyse ei ole kantajille vastaisista toimenpiteistä, kantajat eivät voi pätevästi vedota syyttömyysolettaman periaatteen noudattamiseen arvostellakseen sitä, että heitä ei ole kuultu ennen eri tutkimusten yhteydessä laadittujen kertomusten tai muistioiden laatimista.

368

Komission menettelyä koskevasta muusta yleisestä arvostelusta on riittävää jälleen todeta, että kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että olisi riittävän ilmeisesti rikottu oikeussääntöä, jolla heille annetaan oikeuksia.

369

Kantajat väittävät, että komissio kieltäytyi toimittamasta heille hallussaan olevia, OLAFista peräisin olevia asiakirjoja ja loukkasi näin ollen perusoikeutta, joka on oikeus tutustua asiakirjoihin ja joka on vahvistettu EY 255 artiklassa, perusoikeuskirjan 41 artiklassa ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

370

Kantajat viittaavat asetuksen N:o 1049/2001 perusteella yhdistetyissä asioissa T-391/03 ja T-70/04 nostamiinsa kanteisiin. He korostavat kuitenkin, että heidän nyt käsiteltävänä olevassa kanteessa esittämänsä arvostelu on itsenäistä asetukseen N:o 1049/2001 nähden, koska se koskee heidän omaa intressiään eikä riipu jokaisen kansalaisen oikeudesta tutustua komission asiakirjoihin. Kun otetaan huomioon heidän henkilökohtainen tilanteessa asiassa Eurostat, heillä on täysin erityinen intressi saada nämä komission hallussa olevat, OLAFista peräisin olevat asiakirjat.

371

Komissio on kieltäytynyt toimittamasta etenkään Ranskan oikeusviranomaisille osoitettua kirjettä ja muistiota ja perustellut tätä 10.10.2003 päivätyssä kirjeessään sillä, että ne olivat oleellinen osa kansallista tutkintamenettelyä. Kyse oli tämän aineiston olennaisista asiakirjoista, joiden avulla kantajat olisivat voineet arvioida ja arvostella komission ja sen hallinnollisen yksikön OLAFin menettelyn sääntöjenmukaisuutta ja puolustaa oikeuksiaan.

372

Komissio tyytyy viittaamaan siihen, että kantajat nostivat yhdistetyissä asioissa T-391/03 ja T-70/04 kanteet asetuksen N:o 1049/2001 perusteella, ja korostamaan, että heidän tutustumisoikeutta koskeva pyyntönsä ja sen hylkääminen kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

373

Siltä osin kuin kantajat vetoavat oikeuteen tutustua asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 perusteella, heidän vaatimuksensa ei kuulu tähän oikeudenkäyntiin, koska se on jo käsitelty yhdistetyissä asioissa T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk vastaan komissio, 6.7.2006 annetussa tuomiossa (Kok. 2006, s. II-2023).

374

Lisäksi siltä osin kuin kantajat vetoavat erityiseen intressiinsä, on riittävää todeta, että he ovat tämän menettelyn kuluessa saaneet tutustua Ranskan oikeusviranomaisille toimitettuihin 19.3.2003 päivättyyn kirjeeseen ja muistioon ja että näin ollen he ovat voineet tehokkaasti puolustaa oikeuksiaan. Samoin he ovat istunnossa saaneet tutustua OLAFin päivättyyn muistioon, johon viitattiin julkaistussa lehdistötiedotteessa, ja he ovat voineet tehokkaasti puolustaa oikeuksiaan.

375

Ei siis ole tarpeen lausua vaatimuksesta saada tutustua komission hallussa oleviin OLAFin asiakirjoihin.

376

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komissio on tehnyt useita virheitä, jotka voivat synnyttää yhteisön vastuun. Nämä virheet ovat 9.7.2003 julkaistu lehdistötiedote, komission puheenjohtajan pitämä puhe ja kurinpitomenettelyjen aloittaminen ennen kuin tutkimukset oli saatu päätökseen.

377

Näin ollen on syytä tutkia, ovatko väitetyt vahingot todella syntyneet ja onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamien virheiden ja kärsittyjen vahinkojen välillä syy-yhteys.

378

Kun otetaan huomioon, että käsiteltävänä olevassa asiassa liittyvät erittäin läheisesti toisiinsa kysymys siitä, ovatko kantajat kärsineet korvattavissa olevaa vahinkoa, ja kysymys todettujen lainvastaisuuksien ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä, näitä kahta kysymystä on syytä tarkastella yhdessä.

379

Kantajat väittävät ensiksi, että heidän ammatillinen maineensa, joka oli kaikkien tiedossa ja tunnustama sekä Eurostatissa ja komissiossa että tämän toimielimen ulkopuolella, ”on julkisesti ja raskaasti liattu”. Kantajia on ilman ennakkovaroitusta ja heitä kuulematta ”paneteltu hätiköidyn puolustusreaktion yhteydessä”, joka oli sopimaton koko hierarkialle. Lisäksi erään saksalaisen lehden kantajia vastaan esittämät ankarat hyökkäykset, joissa käytettiin todellisuudelle täysin vieraita ilmaisuja, joita oli esitetty parlamentissa ja joidenkin virkamiesten toimesta, pakottivat kantajat nostamaan kunnianloukkauskanteet 21.5.2003.

380

Kantajat toteavat sitten, että heidän ammattipiirinsä on hylännyt heidät ja että heidän mainettaan on loukattu peruuttamattomasti. He ovat joutuneet todellisen ammatillisen lynkkauksen kohteeksi. Kantajat viittaavat tältä osin komission pääsihteerin 3.9.2003 OLAFin valvontalautakunnassa pitämään puheenvuoroon.

381

Franchet’n, joka siirrettiin eläkkeelle maaliskuussa 2004, yhteydet työtovereihin, yhteistyökumppaneihin ja ammattipiiriin katkesivat kokonaan ja jyrkästi. Hänestä kerrottiin aggressiivisesti ja perusteettomasti juoruja.

382

Valintalautakunta oli pitänyt Bykiä parhaana hakijana Eurostatin johtajan tehtävään, jota hän oli hakenut Eurostatin uudelleen organisoinnin jälkeen, mutta häntä ei ollut voitu nimittää häntä koskevan menettelyn aloittamisen vuoksi. Hänet siirrettiin henkilöstön ja hallinnon pääosastoon, ja hän joutui jättämään kaikki suunnitelmat ja toiveet siitä, että hän löytäisi vielä erityisalaansa ja kokemustaan vastaavan työpaikan. Lehdissä julkaistut perusteettomat syytökset aiheuttivat suunnatonta kärsimystä ja selvää ahdistusta.

383

Kantajat toteavat, että tapahtumilla on ollut vakavia seurauksia heidän yksityiselämäänsä ja sosiaaliseen elämäänsä. Heidän läheisiään kuulusteltiin asiasta. Lisäksi kantajien terveys on kärsinyt ja Byk sairasti aivohalvauksen, joka mahdollisesti liittyi asian Eurostat aiheuttamaan ahdistukseen ja hermostuneisuuteen. Kantajat katsovat, että he ovat sellaisen poliittisen pelin uhreja, joka kehittyi heidän ympärillään ja jota he laajalti sietivät, koska noudattivat pidättymisvelvollisuuttaan.

384

Henkisen kärsimyksen määräksi kantajat arvioivat alustavasti 800000 euroa, mikä vastaa komission ja OLAFin tekemien virheiden vakavuutta ja niitä seurauksia, joita niistä aiheutui heidän fyysiselle ja psyykkiselle terveydentilalleen. Tämä summa pitää jakaa kahteen yhtä suureen osaan kantajien kesken, koska he ovat kärsineet samoista virheistä samoissa olosuhteissa, ja heidän terveydentilaansa kohdistuneita seurauksia, vaikka ne ovatkin hieman erilaiset, pitää arvioida samalla tavalla.

385

Kantajat toteavat, että jos komissio ja OLAF olisivat reagoineet heti vuonna 2000, kun Franchet lähetti kyseessä olevia asiakirjoja koskevaa tilintarkastusta koskevat kertomukset, ja jos tuolloin olisi aloitettu keskustelu, asiaa Eurostat ei olisi koskaan syntynyt eikä ketään olisi perusteettomasti häiritty. Se, että komissio ja OLAF eivät reagoineet, oli suurelta osin syynä tapahtumien tämän jälkeen saamiin käänteisiin sekä kantajia vastaan esitettyihin perusteettomiin syytöksiin.

386

Kantajat korostavat, että he ovat kaikkien silmissä syyllisiä, vaikka Bykiä koskeva rikostutkinta on edelleen käynnissä Pariisissa ja vaikka kurinpitomenettelyt ovat edelleen käynnissä. Se, että pidetään julkisesti syyllisenä ilman tuomioistuimen tuomiota ja todellista edeltävää tutkimusta, on vakava virhe ja aiheuttaa huomattavaa henkistä kärsimystä, joka lisääntyy kärsimyksen jatkuessa. Tämä julkinen syyllisenä pitäminen voi vaikuttaa myös Ranskan oikeusviranomaisten suorittamien tutkimusten tulokseen.

387

Komissio ei kiistä, että kantajien kokema tilanne voi aiheuttaa henkistä kärsimystä. Se ei kuitenkaan ymmärrä sitä, miten vahinko on voitu arvioida 800000 euroksi, eikä myöskään sitä, minkä suuruinen osa tästä summasta tulisi kummallekin kantajalle ja millä perusteella.

388

Kantajat toteavat, että heidän kärsimänsä aineellinen vahinko koostuu pääasiallisesti niistä huomattavista kuluista, joita heille on aiheutunut oikeuksiensa puolustamisesta siitä lähtien (toukokuu 2003), jolloin he ensimmäistä kertaa saivat tietoonsa heihin kohdistetut syytökset.

389

He arvioivat aineellisen vahingon suuruudeksi alustavasti 200000 euroa ja varaavat oikeuden korottaa arviota. Tätä vahinkoa voidaan vähentää siinä tapauksessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättää velvoittaa komission maksamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

390

Kantajat täsmentävät vastineessaan, että aineellinen vahinko ei koostu pelkästään asianajopalkkioiden korvaamisesta oikeudenkäyntikuluina. Kantajilla on vastattavanaan huomattavia kuluja, joita oikeudenkäyntikulut eivät kata, kuten matkakustannukset, jotka ovat aiheutuneet niistä lukuisista matkoista, joita heidän on menettelyn alkamisesta toukokuussa 2003 lähtien pitänyt tehdä Nizzan ja Luxemburgin välillä ja aina Brysseliin asti. Kantajien on lisäksi tästä ajankohdasta lukien täytynyt puolustautua asianajajiensa apuun turvautuen OLAFin edessä koko vaatimusta ja valitusta koskevaa oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn ajan, ja oikeudenkäyntikulut eivät kata tästä aiheutuvia kuluja. Tämän lisäksi Ranskassa käynnistetyistä tutkimuksista aiheutui lisäkuluja, jotka olivat matkakustannuksia ja ranskalaisten asianajajien palkkioita. Kantajat viittaavat myös asetukseen N:o 1049/2001 perustuviin kanteisiinsa.

391

Kantajat ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä valmiit erittelemään, mistä heidän aineellinen vahinkonsa koostuu, lukuun ottamatta tästä asiasta aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja.

392

Komissio toteaa, että kantajat eivät ole näyttäneet toteen aineellista vahinkoa. Kantajille puolustautumisesta aiheutuneet kulut eivät ole aineellista vahinkoa vaan oikeudenkäyntikuluja. He eivät voi saada korvauksia niistä oikeudenkäyntikuluista, joita ei voida saada takaisin sen vuoksi, että ne ovat aiheutuneet oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä, luokittelemalla ne aineelliseksi vahingoksi.

393

Kantajat katsovat, että heille aiheutuneiden vahinkojen välitön syy on komission ja OLAFin ja muiden elinten virheellinen menettely. Kantajiin vaikuttivat syvästi esimerkiksi heihin kohdistuneiden hyökkäysten ennalta-arvaamattomuus, se että heidät syyllistettiin ilman edeltävää tutkimusta ja puolustautumisoikeuksia kunnioittamatta, Ranskan oikeusviranomaiset, se ettei heitä kuultu ennakolta, tahallaan ja vahingoittamistarkoituksessa järjestetyt vuodot, sekä se, että kurinpitomenettelyt aloitettiin mutta keskeytettiin välittömästi kasvojen säilyttämiseksi parlamenttiin nähden.

394

Kantajat korostavat, että jos komissio olisi toiminut oikein, kantajia ei olisi syytetty eikä heidän mainettaan olisi julkisesti mitätöity. Heidän työympäristönsä ei olisi pettänyt heitä, eikä komission puheenjohtaja olisi julistanut heitä syyllisiksi pahimmanlaatuisiin alhaisiin tekoihin. Asiaa Eurostat ei olisi ollut. Toimielinten välinen sekasotku, jonka olisi pitänyt johtaa komission syylliseksi toteamiseen, voitiin välttää vain tällaisella toimenpiteellä, jolla kantajat syyllistettiin. Lisäksi julkiset syytökset voivat vaikuttaa ennakolta Ranskan oikeusviranomaisten suorittamiin Bykiä koskeviin tutkimuksiin.

395

Kantajat pohtivat lopuksi, mikä olisi heidän vahinkonsa alkuperä, jollei se ole tapa, jolla komissio ja OLAF heitä kohtelivat. He kysyvät, miten komissio voi yhtäältä tunnustaa, että heille on tosiasiallisesti aiheutunut henkistä kärsimystä, ja toisaalta kiistää tämän vahingon synnyn ja tekemiensä virheiden välisen syy-yhteyden.

396

Komissio toteaa, että kantajat eivät ole esittäneet todisteita syy-yhteydestä. Kantajien kärsimän vahingon välittömänä syynä ovat lehdistössä olleet vuodot, mutta he eivät ole esittäneet mitään, minkä perusteella voitaisiin osoittaa, että komissio tai OLAF olisivat vastuussa näistä vuodoista.

397

Aluksi on syytä palauttaa mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vahingon, jotta se olisi korvattavissa, on aiheuduttava riittävän välittömästi moititusta toiminnasta (yhdistetyt asiat 64/76, 113/76, 167/78, 239/78, 27/79, 28/79 ja 45/79, Dumortier Frères ym. v. neuvosto, tuomio 4.10.1979, Kok. 1979, s. 3091, 21 kohta; edellä 93 kohdassa mainittu asia Tribunal International Procurement Services v. komissio, tuomion 55 kohta; asia T-7/96, Perillo v. komissio, tuomio 25.6.1997, Kok. 1997, s. II-1061, 41 kohta ja asia T-72/99, Meyer v. komissio, tuomio 27.6.2000, Kok. 2000, s. II-2521, 49 kohta). Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa myös, että kantajan on näytettävä toteen EY 288 artiklan toisen kohdan mukainen syy-yhteys (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-363/88 ja C-364/88, Finsider ym. v. komissio, tuomio 30.1.1992, Kok. 1992, s. I-359, 25 kohta; asia T-168/94, Blackspur ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 18.9.1995, Kok. 1995, s. II-2627, 40 kohta ja asia T-149/96, Coldiretti ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 30.9.1998, Kok. 1998, s. II-3841, 101 kohta).

398

Tältä osin on muistettava, että OLAFin virheet, jotka voivat aiheuttaa yhteisön vastuun, ovat tietojen toimittaminen Luxemburgin ja Ranskan oikeusviranomaisille kantajia ja OLAFin omaa valvontalautakuntaa kuulematta ja asiaa Datashop – Planistat koskevien asiakirjojen toimittamiseen liittyvät vuodot (ks. edellä 285 kohta); komission virheet, jotka voivat aiheuttaa yhteisön vastuun, ovat 9.7.2003 päivätyn lehdistötiedotteen julkaiseminen, komission puheenjohtajan pitämä puhe ja kurinpitomenettelyjen aloittaminen ennen kuin tutkimukset oli saatu päätökseen (ks. edellä 376 kohta).

399

Kantajat vetoavat käsiteltävänä olevassa asiassa kahteen erilliseen vahinkoon, eli henkiseen kärsimykseen ja aineelliseen vahinkoon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että näitä vahinkotyyppejä on syytä tarkastella peräkkäin sen arvioimiseksi, missä määrin on näytetty toteen yhtäältä niiden olemassaolo ja toisaalta kunkin niistä ja OLAFin tai komission lainvastaisten tointen välinen syy-yhteys.

400

On todettava, että se, että OLAF toimitti Eurocostia ja Datashop – Planistatia koskevat asiakirjat kansallisille oikeusviranomaisille kantajia kuulematta, on aiheuttanut heille vahinkoa. Se, että kantajat eivät ole voineet lausua heitä suoraan koskevista seikoista ja puolustautua, on väistämättä herättänyt heissä vääryyden ja turhautumisen tunteita. On todettava, että tämä vahinko on OLAFin lainvastaisen menettelyn välitön seuraus ja että näin ollen tämän menettelyn ja tämän vahingon välillä on syy-yhteys.

401

Siltä osin kuin kyse on siitä, että OLAF ei tiedottanut valvontakomitealleen ennen asiakirjojen lähettämistä, on riittävää todeta, että tämä seikka ei aiheuttanut kantajille mitään lisävahinkoa. Tämän lainvastaisuuden seuraukset ovat samat kuin ne, jotka seurasivat siitä, että kantajia ei kuultu, eivätkä ne näin ollen voi muodostaa erillistä vahinkoa.

402

Siltä osin kuin kyse on Datashop – Planistatia koskevien asiakirjojen lähettämisestä Ranskan oikeusviranomaisille, myös komissio on myöntänyt, että kantajien kunniaa ja ammatillista mainetta loukattiin, kun otetaan huomioon lehdissä julkaissut tiedot. On myös todettava, että on selvää, että OLAFin lainvastaisen toimen ja kantajien henkisen kärsimyksen välillä on välitön syy-yhteys. Kun luottamuksellinen tieto vuotaa, sen julkaiseminen on tämän lainvastaisuuden ennustettavissa oleva ja luonnollinen seuraus, joten syy-yhteys on riittävän välitön.

403

Siltä osin kuin kyse on 9.7.2003 päivätyn lehdistötiedotteen julkaisemisesta (ks. edellä 302 kohta), on todettava, että koska komissio antoi yleisön vapaasti saatavilla olevassa lehdistötiedotteessa vaikutelman, että kantajat olivat osallisina kyseessä oleviin varojen väärinkäytöksiin, se vahingoitti kantajien mainetta ja kunniaa (ks. edellä 308 ja 310 kohta). Kun otetaan huomioon, että komissio itse julkaisi lehdistötiedotteen, tämän komission lainvastaisen toimen ja henkisen kärsimyksen välinen välitön syy-yhteys on selvä.

404

Samoin komission puheenjohtajan puheen osalta on kiistatonta, että hän loukkasi kantajien mainetta ja kunniaa parlamentissa esittämillään lausumilla (ks. edellä 326–331 kohta) ja että näin ollen näiden lausumien ja tämän vahingon välillä on välitön syy-yhteys.

405

Siltä osin kuin on kyse siitä, että komissio aloitti kantajia koskevat kurinpitomenettelyt ennen kuin OLAFin tutkimukset oli päätetty, on todettava, että tämä vahingoitti kantajien mainetta ja aiheutti häiriöitä heidän yksityiselämässään ja heille epävarmuuden tilan, mikä merkitsi henkistä kärsimystä, joka on korvattava (ks. vastaavasti edellä 341 kohdassa mainittu asia François v. komissio, tuomion 110 kohta). Lisäksi vaikka komissio keskeytti menettelyt heti, keskeyttämisellä ei ollut vaikutusta yleisöön, koska 9.7.2003 julkaistussa lehdistötiedotteessa ilmoitettiin pelkästään kurinpitomenettelyjen aloittamisesta mutta ei niiden keskeyttämisestä. Kun otetaan huomioon, että OLAFin tutkimukset päätettiin kaksi kuukautta kurinpitomenettelyjen aloittamisen jälkeen, joka siis oli ajankohta, jolloin komissio olisi voinut sääntöjenmukaisesti aloittaa viimeksi mainitut menettelyt, tämä epävarmuuden tila ei kuitenkaan kestänyt pitkään.

406

Kantajat väittävät lisäksi, että valintalautakunta oli pitänyt Bykiä parhaana hakijana Eurostatin johtajan tehtävään, jota hän oli hakenut Eurostatin uudelleen organisoinnin jälkeen, mutta häntä ei ollut voitu nimittää häntä koskevan menettelyn aloittamisen vuoksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tältä osin, että kantajat eivät ole näyttäneet väitettään toteen. Päinvastoin 5.3.2004 päivätystä muistiosta, jonka kantajat toimittivat vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, ilmenee, että kolme hakijaa, joista yksi oli Byk, täyttivät kyseessä olevan tehtävän edellyttämät pätevyysvaatimukset. Tästä muistiosta ilmenee myös, että neuvoa-antava komitea oli todennut kahden muun hakijan pätevyyden. Tämä väite on siis hylättävä.

407

Joka tapauksessa Byk saattoi vaatia tämän hakemuksensa väitetyn hylkäämisen kumoamista, jos hän katsoi, että se oli virheellisesti perustunut siihen, että häntä koskeva kurinpitomenettely oli aloitettu (ks. vastaavasti edellä 340 kohdassa mainittu asia Pessoa e Costa v. komissio, tuomion 69 kohta).

408

Kantajat vetoavat lisäksi terveydentilaansa liittyvään vahinkoon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensiksi, että kantajat eivät ole esittäneet väitteidensä tueksi mitään todisteita, kuten lääkärintodistuksia, ja että näin ollen tätä vahinkoa ei ole näytetty toteen.

409

Joka tapauksessa on todettava, että kantajat eivät ole kyenneet näyttämään toteen, että edellä todetut lainvastaiset toimet olisivat olleet edellä 397 kohdassa siteeratussa oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin välitön syy siihen, että heidän fyysinen tai psyykkinen terveytensä heikentyi. He ovat lisäksi itse viitanneet ”saksalaisen lehden” heitä kohtaan ”esittämiin ankariin hyökkäyksiin”, mikä voi myös olla tällainen syy.

410

Lopuksi siltä osin kuin kyse on henkisestä kärsimyksestä, joka liittyy kantajien läheisille aiheutuneisiin vakaviin seurauksiin, on korostettava, että kantajat eivät ole esittäneet väitteidensä tueksi mitään konkreettisia seikkoja, jotka osoittaisivat väitetyn vahingon olemassaolon sekä sen, että oli olemassa syy-yhteys tämän väitetyn vahingon ja niiden tutkimusten ja kurinpitomenettelyjen välillä, joiden kohteena kantajat olivat (ks. vastaavasti asia T-21/01, Zavvos v. komissio, tuomio 9.7.2002, Kok. H. 2002, s. I-A-101 ja II-483, 334 kohta).

411

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajat ovat joutuneet tuntemaan vääryyttä ja turhautuneisuutta ja että heidän kunniaansa ja ammatillista mainettaan on loukattu OLAFin ja komission lainvastaisen menettelyn vuoksi. Kun otetaan huomioon tämän asian erityispiirteet ja se, että kantajien mainetta on vahingoitettu erittäin vakavasti, tämän vahingon määräksi arvioidaan kohtuullisena pidettävät 56000 euroa.

412

Kantajat toteavat, että heidän aineellinen vahinkonsa koostuu pääasiallisesti niistä huomattavista kuluista, joita heille on koitunut oikeuksiensa puolustamisesta siitä ajankohdasta (toukokuu 2003) lähtien, jolloin he saivat ensimmäistä kertaa tietoonsa heitä kohtaan esitetyt syytökset.

413

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että aineellisten vahinkojen korvaamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta. Vaikka kantajat ovat arvioineet kokonaisvahingoksi 200000 euroa, he eivät ole ilmaisseet tämän väitetyn vahingon eri osatekijöitä luvuin eivätkä ole näyttäneet toteen tai edes väittäneet, että olisi ollut sellaisia erityisiä olosuhteita, joiden perusteella olisi ollut oikeutettua jättää kannekirjelmässä ilmaisematta tämä vahinko luvuin. Tältä osin ei riitä, että ilmoitetaan, että kantajat ovat ”ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä valmiit erittelemään, mistä heidän [väitetty] aineellinen vahinkonsa koostuu, lukuun ottamatta tästä asiasta aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja”. Näin ollen on todettava, että kyseessä oleva aineellisen vahingon korvaamista koskeva vaatimus ei täytä työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä, ja se on näin ollen jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti asia C-150/03 P, Hectors v. parlamentti, tuomio 23.9.2004, Kok. 2004, s. I-8691, 62 kohta; asia T-37/89, Hanning v. parlamentti, tuomio 20.9.1990, Kok. 1990, s. II-463, 82 kohta ja asia T-309/03, Camós Grau v. komissio, tuomio 6.4.2006, Kok. 2006, s. II-1173, 166 kohta).

414

Täydentävästi on huomattava, kuten komissio on aivan oikein todennut, että kantajille puolustautumisesta aiheutuneet kulut eivät ole aineellista vahinkoa vaan oikeudenkäyntikuluja. Tältä osin on palautettava mieleen, että asianosaisille oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneita kuluja ei voida sellaisenaan pitää oikeudenkäyntikuluista erillään korvattavana vahinkona (ks. vastaavasti asia C-334/97, komissio v. Montorio, tuomio 10.6.1999, Kok. 1999, s. I-3387, 54 kohta).

415

Ennen oikeudenkäyntimenettelyn aloittamista syntyneistä asianajokuluista aiheutunut vahinko on tosiasiallisesti seurausta asianomaisten vapaasta valinnasta, eikä sitä näin ollen voida pitää välittömästi komission syyksi luettavana vahinkona (ks. vastaavasti asia C-331/05 P, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, tuomio 28.6.2007, Kok. 2007, s. I-5475, 27 kohta).

416

Tästä seuraa, että kantajat eivät voi vahingonkorvauskanteen yhteydessä perustellusti vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka perustuu kuluihin, joiden väitetään syntyneen komissiossa käydyn hallinnollisen menettelyn kuluessa. On todettava, että sama pätee OLAFissa käytyyn menettelyyn liittyviin asianajokuluihin.

417

Kansallisissa tuomioistuimissa käytyihin oikeudenkäynteihin liittyvistä kuluista on todettava, että niitä ei voida korvata käsiteltävänä olevan asian yhteydessä, koska tämän väitetyn vahingon ja OLAFin ja komission tekemien virheiden välillä ei ole syy-yhteyttä (ks. vastaavasti edellä 341 kohdassa mainittu asia François v. komissio, tuomion 109 kohta). Joka tapauksessa kysymys kansallisella tasolla aiheutuneiden kulujen korvaamisesta kuuluu kansallisen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, ja kun yhteisön tasolla ei tällä alalla ole toteutettu harmonisointitoimenpiteitä, viimeksi mainitun tehtävänä on ratkaista kysymys sovellettavan kansallisen lain säännösten mukaisesti (ks. vastaavasti edellä 243 kohdassa mainittu asia Nölle v. neuvosto ja komissio, tuomion 37 kohta).

418

Näin ollen on todettava, että kantajien vaatimus aineellisen vahingon korvaamisesta on jätettävä tutkimatta ja se on joka tapauksessa perusteeton.

419

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken, kun taas saman työjärjestyksen 88 artiklan nojalla yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan.

420

Koska käsiteltävänä olevassa asiassa osa kantajien vaatimuksista on hyväksytty, on asian erityinen asiayhteys huomioon ottaen asianmukaista päättää, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, minkä lisäksi se velvoitetaan suorittamaan kantajien kaikki oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Tosiseikat

Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

I Tiettyjen kannekirjelmän liitteiden poistamista koskeva vaatimus

A Asianosaisten lausumat

B Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

II Kanteen ennenaikaisuus

A Asianosaisten lausumat

B Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

III Sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntyminen

A OLAFin menettelyn lainvastaisuus

1. Virheet, jotka OLAF teki toimittaessaan asiaa Eurostat koskevat asiakirjat Ranskan ja Luxemburgin oikeusviranomaisille

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Tutkimusten luokittelu

Kantajille, komissiolle ja OLAFin valvontakomitealle ilmoittaminen

– Kantajille ilmoittaminen

– Ilmoittaminen komissiolle

– Ilmoittaminen OLAFin valvontalautakunnalle

Kansallisiin oikeusviranomaisiin vaikuttaminen

2. Tietojen paljastaminen OLAFin toimesta

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Vuodot

– Vuotojen olemassaolo ja sisältö

– Oikeussääntöjen, joilla annetaan yksityisille oikeuksia, sellaisten väitettyjen rikkomisten tarkastelu, jotka ovat voineet johtua siitä, että OLAF paljasti tietoja

Lähetys 24.9.2003

OLAFin pääjohtajan kannanotot

3. Muistioiden ja loppukertomusten laatimiseen ja lähettämiseen liittyvät väitetyt virheet

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

4. Tiettyihin asiakirjoihin tutustumisen epääminen

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

5. Asian Eurostat kohtuuton käsittelyaika ja asetuksen N:o 1073/1999 6 ja 11 artiklan noudattamatta jättäminen

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

B Komission menettelyn lainvastaisuus

1. Tietojen paljastaminen komission toimesta

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Komission lehdistötiedote 9.7.2003

Parlamentille 24.9.2003 lähetetyt asiakirjat

Komission puheenjohtajan 25.9.2003 pitämä puhe

2. Kurinpitomenettelyt

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

3. Komission suorittamat tutkimukset ja niiden kulku

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

4. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

C Vahinko ja syy-yhteys

1. Asianosaisten lausumat

a) Henkinen kärsimys

b) Aineellinen vahinko

c) Syy-yhteys

2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

a) Henkinen kärsimys

b) Aineellinen vahinko

Oikeudenkäyntikulut