Asia T-341/02

Regione Siciliana

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

EAKR − Asetus (ETY) N:o 4253/88 − Taloudellisen tuen päättäminen − Kumoamiskanne − Yksityistä suoraan koskeva päätös − Tutkimatta jättäminen

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 8.7.2004  

Määräyksen tiivistelmä

Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Jäsenvaltiolle osoitettu komission päätös Euroopan aluekehitysrahastosta maksetun taloudellisen tuen lopullisesta päättämisestä – Alueellisen viranomaisen nostama kanne – Päätös ei koske yksityistä suoraan – Tutkimatta jättäminen

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) maksettua taloudellista tukea koskeva jäsenvaltiolle osoitettu komission päätös, jolla hylätään kyseisen jäsenvaltion esittämä pyyntö jatkaa tämän tuen lopullisen maksuvaatimuksen esittämiselle varattua määräaikaa ja päätetään tuki lopullisesti pelkästään ennen tätä määräaikaa aiheutuneiden menojen perusteella, ei koske alueellisen viranomaisen kaltaista alueellista julkishallinnon yksikköä suoraan.

Tällaisella päätöksellä on välittömiä vaikutuksia edellä mainitun yksikön oikeusasemaan vain siinä tapauksessa, että − ilman, että kyseisellä jäsenvaltiolla olisi tältä osin harkintavaltaa − tälle on kieltäydytty maksamasta tämän päätöksen perusteella tukikelvottomiin menoihin kohdistuvia summia, joita koskeva maksusitoumus oli peruutettu ja joita ei ollut vielä vastaanotettu EAKR:sta kyseessä olevana tukena, ja toisaalta se on velvoitettu palauttamaan aiheettomasti maksetut summat, jotka vastasivat tukena jo vastaanotettuja summia ja jotka oli tarkoitettu tukikelvottomien menojen maksamista varten. EAKR:n taloudellisen tuen päättämistä koskevalla komission päätöksellä tai millään yhteisön oikeuden säännöksellä, joka voisi säännellä tällaisen päätöksen vaikutusta, ei ole tällaisia seurauksia. Alueelliselle julkishallinnon yksikölle maksettujen yhteisön tukien palauttamista koskeva mahdollinen vaatimus ei ole suoraan komission päätöksestä johtuva seuraus vaan seuraus sellaisesta toimesta, jonka jäsenvaltio on pannut täytäntöön kansallisen lainsäädännön nojalla tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi ja täyttääkseen tätä asiaa koskevien yhteisön säädösten sille asettamat velvoitteet.

(ks. 54, 57, 58 ja 70 kohta)

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

8 päivänä heinäkuuta 2004 (*)

EAKR – Asetus N:o 4253/88 – Taloudellisen tuen päättäminen – Kumoamiskanne – Yksityistä suoraan koskeva päätös – Tutkimatta jättäminen

Asiassa T-341/02,

Regione Siciliana, edustajanaan avvocato dello Stato I. Braguglia, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään E. de March ja L. Flynn, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) taloudellisen tuen päättämisestä 2.9.2002 tehdyn komission päätöksen D (2002) 810439, joka koskee suurta hanketta ”Messina–Palermo-moottoritie” (EAKR nro 93.05.03.001 – Arinco nro 93.IT.16.009),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit M. Jaeger ja F. Dehousse,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1       EY 158 artiklassa määrätään, että yhteisö kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Yhteisö pyrkii erityisesti vähentämään eri alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä edistääkseen koko yhteisön sopusointuista kehitystä. EY 159 artiklan mukaan yhteisö tukee myös tätä toteuttamista toiminnallaan, jota se harjoittaa rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) kautta.

2       Neuvosto antoi näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja rahastojen tehtävien määrittämiseksi rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 24 päivänä kesäkuuta 1988 annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 (EYVL L 185, s. 9), jota on muutettu muun muassa 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2081/93 (EYVL L 193, s. 5; jäljempänä asetus N:o 2052/88, joka oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan), ja asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1), jota puolestaan on muutettu muun muassa 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2082/93 (EYVL L 193, s. 20; jäljempänä asetus N:o 4253/88, joka oli tuolloin voimassa).

 Asetus N:o 2052/88

3       Asetuksen N:o 2052/88 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan EAKR:n keskeisenä tehtävänä on erityisesti kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehityksen ja rakenteellisen sopeuttamisen edistäminen (tavoite 1). Kyseisessä asetuksessa olevan liitteen I mukaan Sisilia (Italia) on tavoitteen 1 mukainen alue.

4       Asetuksen N:o 2052/88 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisön toiminta täydentää vastaavaa kansallista toimintaa tai myötävaikuttaa siihen. Se perustuu kiinteisiin neuvotteluihin komission, asianomaisen jäsenvaltion ja tämän kansallisella tasolla nimeämien toimivaltaisten kansallisten, alueellisten, paikallis‑ tai muiden viranomaisten ja toimielinten välillä – – , jolloin kaikki osapuolet pyrkivät yhteistyössä samaan päämäärään. Näitä neuvotteluja kutsutaan jäljempänä ’yhteistyöhön osallistumiseksi’. Yhteistyöhön osallistumiseen kuuluvat valmistelu, rahoitus sekä toiminnan ennakkoarviointi, seuranta ja jälkiarviointi.”

5       Asetuksen N:o 2052/88 5 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että tuen antamisen muodot eivät voi poiketa niistä, jotka jäsenvaltio tai sen nimeämä toimivaltainen viranomainen on vahvistanut ja jotka tämä jäsenvaltio tai sen tarvittaessa tätä tarkoitusta varten nimeämä toimielin on toimittanut komissiolle, lukuun ottamatta edellä e alakohdassa tarkoitettuja komission aloitteesta käyttöön otettuja tuen muotoja eli teknisen avun tukemista.

 Asetus N:o 4253/88

6       Asetuksen N:o 4253/88 2 artiklassa säädetään, että eri rahastojen toiminnan yhteensovittaminen toteutetaan erityisesti yhteisön tukikehyksissä. Yhteisön tukikehyksistä säädetään kyseisen asetuksen III osastossa (8–13 artikla). Kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan tavoitteeseen 1 liittyvät yhteisön tukikehykset valmistellaan yhteistyöhön osallistumista noudattaen yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa ja vahvistetaan komission päätöksellä.

7       Asetuksen N:o 2082/93 johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaan ”toissijaisuusperiaatteen soveltamiseksi ja rajoittamatta komission toimivaltaa erityisesti yhteisön taloudellisten varojen hoidon osalta, yhteisön tukikehyksissä käytettävien tuen antamisen muotojen täytäntöönpanon on kuuluttava pääasiallisesti jäsenvaltioiden vastuualaan asianmukaisella alueellisella tasolla kunkin jäsenvaltion ominaispiirteiden mukaisesti”.

8       Asetuksen N:o 4253/88 9 artiklan 1 kohdan mukaan (Tuen täydentävyys) todellisen taloudellisen vaikutuksen takaamiseksi rakennerahastojen määrärahat eivät voi korvata jäsenvaltion julkisia rakenteellisia menoja tai tällaisia vastaavia menoja alueilla, joille voidaan myöntää tukea jonkin tavoitteen saavuttamiseksi.

9       Asetuksen N:o 4253/88 IV osastossa (Rahastojen tuki) määritetään hakemusten käsittelyä koskevat säännöt (14 artikla), edellytykset tuen saamiselle (15 artikla) ja tietyt erityissäännökset (16 artikla).

10     Kyseisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaan EAKR voi muiden rakennerahastojen tapaan myöntää rahoitustukea menoihin, jotka liittyvät suuriin hankkeisiin, eli hankkeisiin, joissa yhteisön tukea määriteltäessä huomioon otettavat kokonaiskustannukset ylittävät pääsääntöisesti 25 miljoonaa euroa, kun kyse on sijoituksista infrastruktuuriin, ja 15 miljoonaa euroa, kun kyse on tuottavista sijoituksista.

11     Asetuksen N:o 4253/88 VI osasto (Rahoitusta koskevia määräyksiä) sisältää säännöt, jotka koskevat maksusitoumuksia (20 artikla), rahoitustuen maksuja (21 artikla), varainhoidon valvontaa (23 artikla) ja kyseisen tuen vähentämistä, pidättämistä ja peruuttamista (24 artikla).

12     Asetuksen N:o 4253/88 21 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Rahoitustuki maksetaan talousarvioon sisältyvien maksusitoumusten mukaisesti asianomaisen jäsenvaltion hakemuksessa tätä tarkoitusta varten nimeämälle kansalliselle, alueelliselle tai paikalliselle toimielimelle tai viranomaiselle pääsääntöisesti viimeistään kahden kuukauden kuluessa asetetut edellytykset täyttävän hakemuksen vastaanottamisesta. Rahoitustuki voidaan suorittaa joko ennakkona tai todellisiin menoihin liittyvinä lopullisina maksuina. Kaksi vuotta tai kauemmin kestävien toimenpiteiden osalta maksut liittyvät – – vuosittaisia eriä koskevien maksusitoumusten suorittamiseen. – –

3.      Toinen ennakko, laskettuna siten, että kahden ennakon yhteenlaskettu määrä on enintään 80 prosenttia maksusitoumuksesta, maksetaan sen jälkeen, kun vastuullinen toimielin on todistanut, että vähintään puolet ensimmäisestä ennakosta on käytetty ja että toiminta edistyy tyydyttävällä nopeudella ja asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Maksut on suoritettava lopullisille edunsaajille ilman sellaisia vähennyksiä tai pidätyksiä, jotka saattavat vähentää sen taloudellisen tuen määrää, johon kyseisillä edunsaajilla on oikeus.

4.      Maksusitoumuksen loppusumma suoritetaan jos:

–       edellä 1 kohdassa tarkoitettu nimetty viranomainen tai toimielin esittää komissiolle maksupyynnön kyseessä olevan vuoden päättymistä tai toiminnan tosiasiallista päättymistä seuraavan kuuden kuukauden kuluessa,

–       komissiolle on esitetty 25 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut kertomukset,

–       jäsenvaltio lähettää komissiolle todistuksen, jolla vahvistetaan maksupyynnössä ja kertomuksissa annetut tiedot.

5.      Jäsenvaltioiden on nimettävä ne viranomaiset, joilla on valtuudet myöntää 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja todistuksia, ja jotka huolehtivat, että edunsaajat saavat ennakot ja maksut mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa ja, jos edunsaajien hakemukset täyttävät edellytykset maksun suorittamiseksi, pääsääntöisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on ottanut vastaan määrärahat.”

13     Asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Julkisten tai yksityisten hankkeenedistäjien toteuttamien toimien menestyksellisyyden takaamiseksi jäsenvaltioiden on toimia täytäntöön pantaessa toteutettava tarpeelliset toimenpiteet:

–       voidakseen säännöllisesti todentaa, että yhteisön rahoittamat toimenpiteet toteutetaan oikein,

–       ehkäistäkseen epäkohtia ja ryhtyäkseen toimenpiteisiin niitä vastaan,

–       periäkseen takaisin varat, jotka on menetetty väärinkäytön tai laiminlyönnin vuoksi. Jäsenvaltio on toissijaisesti vastuussa aiheettomasti maksettujen varojen takaisinmaksusta, jollei jäsenvaltio ja/tai välittäjä ja/tai hankkeenedistäjä voi osoittaa, ettei kyse ole niiden syyksi luettavasta väärinkäytöksestä tai laiminlyönnistä.

– – ”

14     Asetuksen N:o 4253/88 24 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos toiminnan tai toimenpiteen toteuttaminen ei ilmeisesti oikeuta siihen myönnettyyn rahalliseen tukeen tai osaan siitä, komissio tekee tapauksesta aiheellisen tutkimuksen yhteistyöhön osallistumista noudattaen, pyytäen erityisesti asianomaista jäsenvaltiota tai muita tämän toiminnan täytäntöönpanoa varten nimeämiä viranomaisia esittämään havaintonsa määräajassa.

2.      Tämän tutkimuksen perusteella komissio voi vähentää asianomaiseen toimintaan tai toimenpiteeseen annettua tukea tai pidättää sen, jos tutkimus paljastaa epäsäännöllisyyksiä tai sellaisen huomattavan muutoksen, jolle ei ole pyydetty komission hyväksyntää ja joka vaikuttaa toiminnan tai toimenpiteen laatuun tai niihin olosuhteisiin, joissa ne pannaan täytäntöön.

3.      Jokainen aiheettomasti vastaanotettu rahasumma on palautettava komissiolle. – – ”

15     Lopuksi asetuksen N:o 4253/88 VII osastossa säädetään rahastoista myönnettyjen tukien seurantaa ja arviointia koskevista säännöistä. Tässä tarkoituksessa kyseisen asetuksen 25 artiklan 3 kohdassa säädetään seurantakomiteoiden perustamisesta asianomaisen jäsenvaltion ja komission välisin sopimuksin osana yhteistyöhön osallistumista.

 Asian taustalla olevat tosiseikat

16     Komissio myönsi 22.12.1993 tehdyllä Italian tasavallalle osoitetulla päätöksellä ohjelmakaudeksi 1994/1999 EAKR:n taloudellista tukea, jonka määrä oli 50 prosenttia Palermon ja Messinan välisen moottoritien rakentamiseen Sisiliassa liittyvistä tukikelpoisista kustannuksista; kyseessä on asetuksen N:o 4253/88 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu suuri hanke. Tarpeelliset työt oli jaettu kymmeneen erään.

17     Kyseisen päätöksen 3 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan yhteisön tukea voitiin myöntää sellaisten hankkeessa ennakoitujen toimien kustannuksiin, jotka olivat olleet jäsenvaltiossa oikeudellisesti sitovien päätösten ja vastaavan erityisen taloudellisen sitoumuksen kohteena ennen 30.6.1994. Kyseisiin toimiin liittyvien menojen suorittamisen viimeiseksi määräpäiväksi vahvistettiin 30.6.1996. Komissiolla oli kyseisen artiklan toisen kohdan nojalla mahdollisuus siirtää kyseisiä määräpäiviä jäsenvaltion asetetussa määräajassa esittämän pyynnön perusteella. Koska komission myöntämää määräaikaa ei pidennetty, menoille, jotka oli suoritettu niiden suorittamiselle vahvistetun viimeisen määräajan jälkeen, ei voitu enää maksaa EAKR:n tukea.

18     Kyseisen 22.12.1993 tehdyn päätöksen liitteen mukaan kantaja oli nimetty hankkeen toteuttamisesta vastuussa olevaksi viranomaiseksi.

19     Komissio siirsi Italian hallituksen esittämästä pyynnöstä Italian tasavallalle osoitetulla 28.7.1995 tehdyllä päätöksellä kansallisten maksusitoumusten määräaikaa 31.12.1995 saakka ja hankkeeseen liittyvien kansallisten maksujen määräaikaa 31.12.1997 saakka sillä varauksella, ettei muussa komission 31.12.1995 mennessä tekemässä päätöksessä toisin määrätä.

20     Komissio muutti 22.12.1993 tehtyyn päätökseen sisältyvän hankkeen kuvausta 22.12.1995 tehdyllä Italian tasavallalle osoitetulla päätöksellä.

21     Tavoitteen 1 mukaisia alueita Italiassa käsittelevä yhteisön tukikehyksen seurantakomitea (jäljempänä seurantakomitea) totesi 9.7.1997, että hanketta koskevien töiden päättämisessä ennen 31.12.1997 oli vaikeuksia. Tässä tilanteessa moottoritiekonsortio ja kantaja sitoutuivat kumpikin osaltaan kattamaan omilla varoillaan EAKR:n osuutta vastaavan summan, joka liittyi töiden päättämiseen niiden erien osalta, joita ei ollut vielä saatu valmiiksi.

22     Kantaja sitoutui 5.8.1997 päivätyllä kirjeellä virallisesti rahoittamaan tiettyihin eriin liittyvien töiden päättämisen.

23     Kantaja pyysi 26.9.1997 päivätyllä kirjeellä komissiota pidentämään maksujen määräaikoja useiden erien osalta.

24     Muistutettuaan, että kyseistä hanketta koskeva pidennys 31.12.1997 saakka oli jo myönnetty, komissio ilmoitti 30.10.1997 päivätyssä kantajalle osoitetussa kirjeessä, että kaikki tarvittavat toimenpiteet oli toteutettava kiireellisesti töiden päättämiseksi viimeistään kyseisenä päivänä.

25     Kantaja esitti 17.6.1998 päivätyssä kirjeessä Italian valtiovarainministeriölle ja komissiolle lopullisen todistuksen 31.12.1997 mennessä suoritetuista menoista, EAKR:n tukea koskevan maksupyynnön ja lopullista täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen.

26     Komissio palautti 23.7.1998 päivätyllä kirjeellä kyseisen kertomuksen valtiovarainministeriölle sen vuoksi, että siihen ei sisältynyt kaikkia tarvittavia tietoja hankkeen päättämisen osalta. Komissio pyysi Italian viranomaisia lähettämään uuden loppukertomuksen, joka sisältää erityisesti kunkin kyseisen hankkeen puitteissa rahoitetun kymmenen erän osalta selvityksen teknisestä ja rahoituksellisesta edistymisestä maksujen päättämisen ajankohtana (eli 31.12.1997) ja myöhästymisen syitä kunkin kymmenen erän toteuttamisessa koskevat asianmukaiset perustelut.

27     Komissio ilmoitti 10.2.1999 päivätyllä kirjeellä valtiovarainministeriölle, että täytäntöönpanoa koskevasta loppukertomuksesta ilmeni, että kantajan sitoumusta rahoittaa hankkeen töiden päättäminen viimeistään 31.12.1997 mennessä ei ollut ilmeisesti noudatettu. Komissio totesi, että vain kaksi ennakoiduista kymmenestä erästä oli päätetty 31.12.1997, kaksi vuotta myöhässä. Näissä olosuhteissa komissio esitti, että tuen loppusumman mahdollisen maksamisen tuli perustua todella aiheutuneisiin menoihin kahden valmiiksi saadun erän osalta sikäli kuin ne oli toteutettu pääosin alkuperäisen hankkeen mukaisesti.

28     Komissio lähetti 21.12.2001 päivätyllä kirjeellä Italian tasavallalle sen Euroopan unionissa olevan pysyvän edustuston välityksellä ehdotuksen hankkeen päättämisestä töiden toteuttamisessa tavattujen viivästysten vuoksi. Kyseinen päättämisehdotus perustui 31.12.1997 maksettuihin menoihin, jotka liittyivät 31.12.1999 päättyneisiin töihin.

29     Kantaja esitti kirjalliset huomautuksensa kyseisestä päättämisehdotuksesta 14.2.2002 päivätyssä kirjeessä.

30     Komissio lähetti 5.9.2002 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä riidanalainen päätös) Italian tasavallalle sen Euroopan unionissa olevan pysyvän edustuston välityksellä päätöksensä, jolla hankkeeseen liittyvä tuki päätettiin lopullisesti sillä perusteella, että 5.9.2002 päättyneisiin töihin liittyviä menoja oli maksettu 31.12.1997, ja jolla siten kumottiin ja korvattiin 21.12.2001 päivätyssä kirjeessä ilmoitetut päättymisajankohdat.

31     Komissio ilmoitti kyseisessä päätöksessä yhtäältä käyttämättömän loppusumman, jota koskeva sitoumus peruutettiin, eli EAKR:n taloudellisen tuen määrän, johon oli alun perin sitouduttu hankkeen osalta, ja sen määrän välisen erotuksen, joka vastaa kaikkia EAKR:sta suoritettuja maksuja, ja toisaalta takaisin perittävän summan, eli tämän viimeiseksi mainitun summan ja sen summan välisen erotuksen, joka vastaa EAKR:n vastuulla olevien tukikelpoisten menojen osuutta päättymispäivänä. Komissio ilmoitti lisäksi, että Italian tasavallan olisi annettava kyseinen päätös tiedoksi lopulliselle edunsaajalle kirjatulla kirjeellä.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

32     Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.11.2002 toimittamallaan kannekirjelmällä.

33     Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kumoamisperustetta. Ensimmäisen perusteena on riidanalaisen päätöksen allekirjoittaneen elimen puuttuva toimivalta. Toisessa kumoamisperusteessa vedotaan asetuksen N:o 4253/88 24 ja 25 artiklan rikkomiseen ja/tai virheelliseen soveltamiseen. Kolmas perustuu komission menettelyn ristiriitaisuuteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen. Neljäs kumoamisperuste perustuu perustelujen ja toimintaohjeitten puuttumiseen.

34     Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       kumoaa riidanalaisen päätöksen

–       velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

35     Komissio vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta

–       toissijaisesti hylkää kanteen

–       joka tapauksessa velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Tutkittavaksi ottaminen

 Asianosaisten lausumat

36     Komissio ei kiistä sitä, että riidanalainen päätös koskee kantajaa erikseen. Sitä vastoin se katsoo, että kyseinen päätös ei koske kantajaa suoraan ja että käsiteltävänä olevaa kannetta ei voida näin ollen ottaa tutkittavaksi pelkästään tällä perusteella.

37     Komissio korostaa pääasiallisesti, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo katsonut asiassa Coillte Teoranta vastaan komissio (T-244/00, Kok. 2001, s. II‑1275) 25.4.2001 antamassaan määräyksessä, että päätöksellä jättää tietyt menot Euroopan maatalouden ohjaus‑ ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta myönnettävän rahoituksen ulkopuolelle, ei ollut välittömiä vaikutuksia yhteisön tuen edunsaajan oikeusasemaan.

38     Komission mukaan kyseisen määräyksen perustelut soveltuvat samalla tavoin EAKR:n ja muiden rakennerahastojen hoitoon ohjelmakauden 1994/1999 aikana. Tällainen mukauttaminen on mahdollista, koska kyseisten rahastojen hoito nojautuu periaatteeseen, jonka mukaan olemassa olevat oikeussuhteet yhtäältä komission ja jäsenvaltioiden välillä ja toisaalta jäsenvaltioiden ja edunsaajien välillä pidetään erillään.

39     Komissio katsoo käsiteltävänä olevassa asiassa, että riidanalaisessa päätöksessä jätetään Italian tasavallalle lopullisen edunsaajan suhteen harkintavaltaa aiheettomasti maksetun summan palauttamisen osalta. Komission mukaan kaikkien kantajalle maksettujen tukien mahdollinen palauttaminen käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole seurausta riidanalaisesta päätöksestä sinänsä vaan toimenpiteistä, joihin toimivaltaiset viranomaiset ovat tässä tarkoituksessa mahdollisesti ryhtyneet kansallisen lainsäädännön perusteella.

40     Näin ollen riidanalaisen päätöksen asianmukainen täytäntöönpano edellyttää komission mukaan ainoastaan, että Italian tasavalta palauttaa komissiolle siinä mainitun aiheettomasti maksetun summan. Joka tapauksessa, jos asia olisi näin, siitä seuraisi, että riidanalainen päätös ei koske suoraan kantajaa.

41     Komissio vaatii näin ollen ensisijaisesti, että kanne jätetään tutkimatta.

42     Kantaja korostaa, että EY:n perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat yksityisten oikeutta nostaa kanne, ei voida tulkita suppeasti (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 199, Kok. Ep. I, s. 181). Asiavaltuus on kantajan mukaan siis myönnettävä kaikille henkilöille, joilla on mainitun sopimuksen määräysten edellyttämä oikeushenkilöllisyys ja joita riidanalainen päätös koskee suoraan ja erikseen.

43     Kantaja katsoo, että tämä ratkaisu on välttämätön myös silloin, kun kantaja on julkinen elin, joka täyttää tietyt edellytykset (asia T-288/97, Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia v. komissio, tuomio 15.6.1999, Kok. 1999, s. II‑1871).

44     Kantaja on sitä mieltä, että riidanalainen päätös nyt käsiteltävänä olevassa asiassa koskee sitä suoraan ja erikseen, vaikka päätöstä ei olekaan muodollisesti osoitettu sille, koska kantaja voidaan yksilöidä oikeussubjektiksi, jolle päätös on tosiasiallisesti osoitettu, ja koska kantajan erityisen tilanteen ja tehdyn päätöksen välillä on selvä syy-yhteys. Kantajan mukaan kyseinen päätös on tehty ottaen huomioon erityisesti kantajan tilanne ja näin ollen kantajalle on myönnetty asiavaltuus eikä päätös suinkaan ole luonteeltaan normatiivinen tai yleinen (yhdistetyt asiat 41/70–44/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio 13.5.1971, Kok. 1971, s. 411; asia 100/74, CAM v. komissio, tuomio 18.11.1975, Kok. 1975, s. 1393 ja asia C-244/88, Usines coopératives de déshydratation du Vexin ym. v. komissio, tuomio 21.11.1989, Kok. 1989, s. 3811).

45     Kanteen nostamiseksi välttämättömästä lisäedellytyksestä eli siitä, ettei päätöksen soveltaminen edellytä minkään täytäntöönpanotoimenpiteen toteuttamista, kantaja on sitä mieltä, että voidaan kohtuudella katsoa, että myös kyseinen edellytys täyttyy käsiteltävänä olevassa asiassa. Riidanalaisella päätöksellä on kantajan mukaan todellakin välittömiä vaikutuksia sen oikeusasemaan eikä siinä jätetä Italian tasavallalle, jolle se on osoitettu, mitään harkintavaltaa päätöksen täytäntöönpanon osalta, joka muodostuu pelkästään EAKR:n aiemmin maksamien summien palauttamisesta ilman, että mikään normatiivinen lisätoiminta on tässä tarkoituksessa tarpeen. Kantaja katsoo, että yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaiset seikat riittävät luomaan yksityisille asiavaltuuden (asia C-386/96 P, Dreyfus v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I‑2309, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46     Lisäksi kantaja korostaa, että toisin kuin komissio väittää, sen ja komission välillä on ollut kyseessä olevan hankkeen osalta välitön oikeussuhde. Tältä osin kantaja viittaa erityisesti 30.10.1997 päivättyyn kirjeeseen, jolla komissio on ilmoittanut sille suoraan kantansa pidennyksen myöntämiseen, jota kantaja oli pyytänyt töiden päättämiseksi.

 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

47     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 113 artiklan mukaisesti milloin tahansa omasta aloitteestaan tutkia, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi, ja se tekee tätä tarkoittavan päätöksen kyseisen työjärjestyksen 114 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

48     Jatkokäsittely on työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan nojalla suullinen, jollei yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä.

49     Käsiteltävänä olevassa asiassa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirja-aineiston perusteella riittävästi selvitystä, ja päättää, ettei asianosaisten suullinen kuuleminen ole tarpeen.

50     On syytä muistuttaa, että EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi kyseisen määräyksen ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.

51     Käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää, että komissio on antanut riidanalaisen päätöksen tiedoksi Italian tasavallalle.

52     Näissä olosuhteissa on syytä tutkia, onko kantaja, jolle riidanalaista päätöstä ei voida katsoa osoitetun EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, oikeutettu nostamaan kanteen kyseisen päätöksen kumoamiseksi sillä perusteella, että päätös koskee kantajaa suoraan ja erikseen.

53     Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta riitautettu yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (edellä 45 kohdassa mainittu asia Dreyfus v. komissio, tuomion 43 kohta; asia T-54/96, Oleifici Italiani ja Fratelli Rubino v. komissio, tuomio 15.9.1998, Kok. 1998, s. II-3377, 56 kohta; asia T-69/99, DSTV v. komissio, tuomio 13.12.2000, Kok. 2000, s. II-4039, 24 kohta; asia T-9/98, Mitteldeutsche Erdöl-Raffinerie v. komissio, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. II-3367, 47 kohta ja asia T-223/01, Japan Tobacco ja JT International v. parlamentti ja neuvosto, määräys 10.9.2002, Kok. 2002, s. II‑3259, 45 kohta). Näin on myös silloin kun niillä, joille toimenpide on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä yhteisön toimenpiteessä edellytettyihin toimiin ja kun heidän tahdostaan ryhtyä säädöksen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään (asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 8–10 kohta ja edellä 45 kohdassa mainittu asia Dreyfus v. komissio, tuomion 44 kohta).

54     Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että kun komissio riidanalaisessa päätöksessä kieltäytyi jatkamasta lopullisen maksuvaatimuksen esittämiselle varattua määräaikaa ja 5.9.2002 päättyneisiin töihin liittyvän, 31.12.1997 esitettyihin menoihin perustuva riidanalainen tuki päätettiin lopullisesti, siinä suljettiin pois kaikki riidanalaiseen tukeen liittyvät EAKR:n suoritukset, jotka koskivat menoja, jotka oli joko suoritettu 31.12.1997 jälkeen tai jotka liittyvät töihin, joita ei ollut päätetty 5.9.2002, koska kyseiset menot eivät tämän vuoksi olleet tukikelpoisia.

55     Tästä seuraa, että riidanalainen päätös aiheutti yhtäältä sen, että EAKR vapautui sitoumuksestaan niiden tukisummien osalta, joita ei ollut vielä myönnetty ja jotka koskivat tukikelvottomia menoja, ja toisaalta sen, että komissio voi periä takaisin EAKR:n jo maksamat summat, jotka koskivat mainittuja menoja. Riidanalaisella päätöksellä oli siten ”amputoiva” vaikutus EAKR:n taloudelliseen tukeen (asia T‑105/01, SLIM Sicilia v. komissio, määräys 6.6.2002, Kok. 2002, s. II‑2697, 47 kohta).

56     Määritettäessä tämän päätöksen vaikutuksia kantajan osalta on syytä korostaa, että riidanalaisen tuen myöntämistä koskevan 22.12.1993 päivätyn alkuperäisen päätöksen mukaan kantaja oli hankkeen toteuttamisesta vastaava viranomainen. Asiakirjoista ilmenee, että kantajalle maksettiin tämän vuoksi asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti riidanalaisia tukia vastaavat summat niiden suorittamiseksi lopullisille edunsaajille. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että nämä maksut olivat asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti 80 prosenttia riidanalaisen tuen koko määrästä.

57     Tässä tilanteessa riidanalaisella päätöksellä voitaisiin katsoa olleen välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan vain siinä tapauksessa, että – kyseisen päätöksen takia ja ilman että Italian tasavallalla olisi ollut tältä osin harkintavaltaa – kyseiselle kantajalle olisi yhtäältä kieltäydytty maksamasta tukikelvottomiin menoihin kohdistuvia summia, joita koskeva maksusitoumus oli peruutettu ja joita ei ollut vielä vastaanotettu EAKR:sta riidanalaisena tukena, ja toisaalta kantaja olisi velvoitettu palauttamaan aiheettomasti maksetut summat, jotka vastasivat tukena jo vastaanotettuja summia ja jotka oli tarkoitettu tukikelvottomien menojen maksamista varten.

58     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin jo todennut, ettei EAKR:n taloudellisen tuen päättämistä koskevalla komission päätöksellä eikä millään yhteisön oikeuden säännöksellä, joka voisi säännellä kyseisen päätöksen vaikutusta, ole tällaisia seurauksia (edellä 55 kohdassa mainittu asia SLIM Sicilia v. komissio, määräyksen 51 kohta).

59     Tältä osin on aluksi muistutettava, että yhteisön toimielinjärjestelmän ja niiden sääntöjen mukaan, joilla säännellään yhteisön ja jäsenvaltioiden suhteita, jäsenvaltioiden on, jollei yhteisön oikeudessa ole toisin säädetty, varmistettava yhteisön säännösten toimeenpano alueellaan (yhdistetyt asiat 205/82–215/82, Deutsche Milchkontor ym., tuomio 21.9.1983, Kok. 1983, s. 2633, Kok. Ep. VII, s. 229; yhdistetyt asiat 89/86 ja 91/86, Étoile commerciale ja CNTA v. komissio, tuomio 7.7.1987, Kok. 1987, s. 3005, 11 kohta ja edellä 37 kohdassa mainittu asia Coillte Teoranta v. komissio, määräyksen 42 kohta). Erityisesti EAKR:n puitteissa toteutettujen rahoitustoimien osalta jäsenvaltioiden on toteutettava asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdan mukaan tarpeelliset toimenpiteet sellaisten summien takaisinperimiseksi, jotka on menetetty sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien seurauksena.

60     Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa COPPI 22.1.2004 antamassaan tuomiossa (C-271/01, 39 ja 40 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) viimeksi mainitussa säännöksessä vahvistetaan asetuksen N:o 2082/93 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa esitetty toissijaisuusperiaate, jonka mukaan silloin kun on kysymyksessä EAKR:sta peräisin olevien varojen käyttö ja rajoittamatta komission toimivaltaa erityisesti yhteisön taloudellisten varojen hoidon osalta, tuen antamisen muotojen täytäntöönpanon on kuuluttava pääasiallisesti jäsenvaltioiden vastuualaan asianmukaisella alueellisella tasolla kunkin jäsenvaltion ominaispiirteiden mukaisesti (ks. myös vastaavasti yhdistetyt asiat T-66/02 ja T-139/02, Institouto N. Avgerinopoulou ym. v. komissio, määräys 15.3.2004, 64 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

61     Tässä järjestelmässä jäsenvaltioiden on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pantava täytäntöön yhteisön säädökset ja tehtävä tarpeelliset tapauskohtaiset päätökset kyseisten taloudellisten toimijoiden osalta. Yhteisön säädöksiä toimeenpantaessa jäsenvaltioiden on toimittava kansallisen lainsäädännön sääntöjen ja yksityiskohtaisten määräysten mukaan, jollei yhteisön oikeudessa asetetuista rajoista muuta johdu (edellä 59 kohdassa mainittu asia Étoile commerciale ja CNTA v. komissio, 12 kohta ja edellä 37 kohdassa mainittu asia Coillte Teoranta v. komissio, määräyksen 42 kohta).

62     Tältä osin on korostettava, että kantajan kaltaista alueellista julkishallinnon yksikköä, jonka tehtävänä on alueellisella tasolla EAKR:sta vastaanotettujen varojen hoito, ei voida rinnastaa itse jäsenvaltioon (asia C-95/97, Région wallonne v. komissio, määräys 21.3.1997, Kok. 1997, s. I‑1787, 6 kohta). Sovellettavasta lainsäädännöstä ja erityisesti asetuksen N:o 2052/88 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee lisäksi, että siinä erotetaan selvästi toisistaan yhtäältä jäsenvaltiot ja toisaalta näiden nimeämät toimivaltaiset kansalliset, alueelliset, paikalliset tai muut toimielimet tai viranomaiset.

63     Sitä, koskeeko päätös suoraan kantajaa, on tarkasteltava tässä asiayhteydessä.

64     Kun kysymyksessä on EAKR:n sitoumuksen peruuttaminen maksamattomien summien osalta, on ensiksi korostettava, että riidanalaisessa päätöksessä vain ilmoitetaan Italian tasavallalle, että riidanalaisen tuen päättämisen johdosta mainittuja summia ei makseta. Asetuksen N:o 4253/88 21 artiklan 5 kohdasta kuitenkin ilmenee, että lukuun ottamatta tiettyjä tukimuotoja, joista käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kysymys, ja erityisesti tukea, jota tarkoitetaan asetuksen N:o 2052/88 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa, komissio maksaa EAKR:n taloudellisena tukena myönnetyt yhteisön määrärahat asianomaiselle jäsenvaltiolle (edellä 60 kohdassa mainittu asia COPPI, tuomion 37, 38 ja 41 kohta ja julkisasiamies Alberin ratkaisuehdotus tässä asiassa, 61 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

65     On todettava, ettei käsiteltävänä olevassa asiassa mikään ole esteenä sille, että Italian tasavalta päättäisi rahoittaa omista varoistaan yhteisörahoituksen ulkopuolelle jätetyn osuuden kyseessä olevaan hankkeeseen liittyvien töiden päättämiseksi. Tältä osin on korostettava erityisesti, että asetuksen N:o 2052/88 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti EAKR:n tuki täydentää vastaavaa kansallista toimintaa tai myötävaikuttaa siihen, ja asetuksen N:o 4253/88 9 artiklassa täsmennetään lisäksi, että yhteisön tuet eivät voi tuen täydentävyyttä koskevan periaatteen mukaisesti korvata jäsenvaltion julkisia menoja.

66     Toiseksi aiheettomasti maksetun summan palauttamisen osalta on korostettava, että komissio on riidanalaisella päätöksellä ainoastaan ilmoittanut Italian tasavallalle, että EAKR:lle oli palautettava summat, jotka olivat olleet yhteisörahoituksen kohteena ja jotka vastasivat tukikelvottomia menoja. Poiketen komission yleensä noudattamasta käytännöstä silloin, kun kyseessä on yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todettu lainvastainen tuki, riidanalainen päätös ei sisällä määräystä, jossa kehotettaisiin Italian tasavaltaa perimään summat tuensaajilta takaisin (ks. vastaavasti edellä 37 kohdassa mainittu asia Coillte Teoranta v. komissio, määräyksen 45 kohta).

67     Tältä osin riidanalaisessa päätöksessä Italian tasavallalle asetettua velvollisuutta ilmoittaa lopulliselle edunsaajalle kyseisestä päätöksestä ei voida ilmeisesti rinnastaa velvollisuuteen periä takaisin kyseiseltä edunsaajalta aiheettomasti maksetut summat. Kyseinen maininta ei voi missään tapauksessa osoittaa – mitä kantaja ei sitä paitsi väitäkään – että riidanalainen päätös vaikuttaisi suoraan kantajan oikeusasemaan EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, koska kantaja ei ole kyseessä olevan taloudellisen tuen lopullinen edunsaaja.

68     Riidanalaisen päätöksen asianmukainen täytäntöönpano merkitsee näin ollen ainoastaan sitä, että Italian tasavalta palauttaa EAKR:lle päätöksessä mainitut aiheettomasti maksetut summat, kuten komissio perustellusti korostaa kirjallisissa lausumissaan (ks. vastaavasti edellä 37 kohdassa mainittu asia Coillte Teoranta v. komissio, määräyksen 45 kohta; edellä 64 kohdassa mainittu asia COPPI, julkisasiamies Alberin ratkaisuehdotuksen 58–63 kohta).

69     Tältä osin on lisäksi korostettava, että komissio voi vaatia tuen palauttamista ainoastaan yksiköltä, jolle se on tuen myöntänyt (edellä 64 kohdassa mainittu asia COPPI, julkisasiamies Alberin ratkaisuehdotuksen 58 kohta). Kuten edellä 64 kohdassa on jo mainittu, komissio maksaa nyt käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tapauksessa asianomaiselle jäsenvaltiolle EAKR:n taloudellisena tukena myönnetyt yhteisön määrärahat (edellä 60 kohdassa mainittu asia COPPI, tuomion 41 kohta).

70     Tällaisessa tilanteessa kantajalle maksettujen yhteisön tukien palauttaminen ei olisi suoraan riidanalaisesta päätöksestä johtuva seuraus vaan seuraus sellaisesta toimesta, jonka Italian tasavalta on pannut täytäntöön kansallisen lainsäädännön nojalla tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi ja täyttääkseen tätä asiaa koskevien yhteisön säädösten sille asettamat velvoitteet (edellä 59 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Deutsche Milchkontor ym., tuomion 19 ja 21 kohta; edellä 59 kohdassa mainittu asia Étoile commerciale ja CNTA v. komissio, julkisasiamies Cruz Vilaçan ratkaisuehdotuksen 48–52 kohta ja edellä 37 kohdassa mainittu asia Coillte Teoranta v. komissio, määräyksen 47 kohta).

71     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin jo todennut EAKR:n taloudellisen tuen osalta, että millään perusteella ei voida päätellä, ettei jäsenvaltiolla olisi mitään harkintavaltaa tai jopa mitään päätösvaltaa tällaisen palauttamisen osalta (edellä 55 kohdassa mainittu asia SLIM Sicilia v. komissio, määräyksen 52 kohta).

72     Asetuksen N:o 2082/93 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa mainitun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltio toimii itse asiassa oman toimivaltansa nojalla, kun se toteuttaa toimenpiteitä asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi (ks. vastaavasti edellä 60 kohdassa mainittu asia COPPI, tuomion 39–45 ja 48 kohta sekä edellä 64 kohdassa mainittu julkisasiamies Alberin tässä asiassa antaman ratkaisuehdotuksen 72 kohta).

73     Näin ollen ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Italian tasavalta voisi erityisolosuhteissa luopua riidanalaisten tukien takaisinperimisestä ja vastaisi itse niiden summien palauttamisesta EAKR:lle, jotka se väärin perustein on arvioinut olleensa valtuutettu maksamaan (ks. vastaavasti asia 11/76, Alankomaat v. komissio, tuomio 7.2.1979, Kok. 1979, s. 245, 8 kohta; edellä 59 kohdassa mainittu asia Étoile commerciale ja CNTA v. komissio, julkisasiamies Cruz Vilaçan ratkaisuehdotuksen 54 kohta ja edellä 37 kohdassa mainittu asia Coillte Teoranta v. komissio, määräyksen 48 kohta).

74     Tältä osin on ensin korostettava, että mikään niistä päätöksistä, jotka komissio on tehnyt käsiteltävänä olevassa asiassa Italian tasavallan suhteen, olipa kysymys 22.12.1993 tehdystä alkuperäisestä päätöksestä tai myöhemmistä 28.7. ja 22.12.1995 tehdyistä päätöksistä, ei sisällä määräystä, jossa asetettaisiin Italian tasavallalle velvollisuus periä takaisin kantajalta tai lopullisilta edunsaajilta aiheettomasti maksetut summat.

75     Koska EAKR:n taloudellinen tuki täydentää vastaavaa kansallista toimintaa tai myötävaikuttaa siihen, kuten edellä 65 kohdassa on jo mainittu, ei voi olla poissuljettua, että Italian tasavalta rahoittaa kyseisen hankkeen päättämisen omilla varoillaan.

76     Tältä osin on huomattava, että asiakirjoista ei ilmene, että Italian tasavalta olisi ilmaissut kantajalle aikomuksensa siirtää mainitulle kantajalle tai lopullisille edunsaajille ne taloudelliset seuraukset, jotka syntyvät kaikista kyseessä olevan tuen vähentämiseen liittyvistä komission päätöksistä. Kantaja ei ole varsinkaan tuonut esiin mitään seikkaa, joka olisi omiaan osoittamaan, että hankkeen rahoitus kyseessä olevan yhteisön tuen määrään saakka olisi sidottu siihen edellytykseen, että EAKR loppujen lopuksi vastaa rahoituksesta, minkä vuoksi riidanalaisen päätöksen vaikutus kyseisen tuen mahdolliseen takaisinperintään on vieläkin epäsuorempi (edellä 37 kohdassa mainittu asia Coillte Teoranta v. komissio, määräyksen 51 kohta). Vaikka asia olisikin näin, on joka tapauksessa korostettava, että sekä yhteisöjen tuomioistuin (edellä 59 kohdassa mainittu asia Étoile commerciale ja CNTA v. komissio, tuomion 13 kohta) että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (edellä 55 kohdassa mainittu asia SLIM Sicilia v. komissio, määräyksen 51 kohta) ovat jo todenneet, että tällainen seikka ei riitä osoittamaan, että päätös koskee yksityistä suoraan EY 230 artiklan neljännessä kohdassa edellytetyllä tavalla, koska tällaisessa tapauksessa takaisinperintä ei johdu yhteisön riidanalaisesta päätöksestä vaan kansallisesta toimenpiteestä, jonka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet itsenäisesti.

77     Lopuksi on todettava, että vaikka Italian tasavallan olisi päätettävä aiheettomasti maksetun summan perimisestä takaisin, ei vaikuta siltä, ettei sillä olisi mitään harkintavaltaa sen yksikön suhteen, johon tämän takaisinperinnän tulisi kohdistua. Erityisesti ei ole millään tavoin osoitettu, että Italian tasavalta välttämättä perisi aiheettomasti maksetun summan takaisin kantajalta eikä lopullisilta edunsaajilta.

78     Edellä esitetystä seuraa, että Italian tasavallan asiana on arvioida riidanalaisen päätöksen tekemisen seurauksena, onko syytä vaatia Italian kansallisen oikeuden säännösten mukaisesti ja kansallisten tuomioistuinten valvonnassa aiheettomasti maksetun summan palauttamista tapauskohtaisesti kantajalta tai lopullisilta edunsaajilta, ja toteuttaa tätä varten välttämättömät erityiset toimenpiteet.

79     On myös todettava, että vaikka kantaja on väittänyt kirjallisissa lausumissaan, että Italian tasavallalla ei ole mitään harkintavaltaa aiheettomasti maksetun summan takaisin perimisen osalta, se ei ole tuonut esiin mitään sellaista seikkaa, joka tukisi tätä väitettä. Toisaalta kantaja ei ole myöskään väittänyt, että vaikka Italian tasavallalla oletettaisiinkin olevan harkintavaltaa, tämä olisi puhtaasti teoreettista, kun otetaan huomioon erityisesti tietyt kansallisen oikeuden erityissäännökset, jotka koskevat esimerkiksi toimivallan jakoa valtion ja sen alueellisten yhteisöjen välillä. Tältä osin on huomattava, että vaikka silloin kun komissio hyväksyy jäsenvaltion pyynnöstä suojatoimenpiteitä tai toteaa tuen yhteismarkkinoille soveltuvaksi, ei ole mitään epäilystä siitä, kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, että näitä toimenpiteitä pyytänyt jäsenvaltio ryhtyy kaikkiin niiden mukaisiin toimenpiteisiin (ks. mm. edellä 53 kohdassa mainittu asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 8 ja 9 kohta; asia T-380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996, s. II-2169, 46 ja 47 kohta ja asia T-114/00, Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum v. komissio, tuomio 5.12.2002, Kok. 2002, s. II‑5121, 73 ja 74 kohta), käsiteltävänä olevassa asiassa ei voi olla samoin, sillä Italian tasavalta ei ole pyytänyt komissiota tekemään riidanalaista päätöstä niin, että riippumatta kaikista seikoista, jotka ovat omiaan osoittamaan päinvastaista, ei voida sulkea pois sitä, että Italian tasavalta luopuu perimästä kyseistä tukea takaisin kantajalta tai lopullisilta edunsaajilta.

80     Tästä seuraa, ettei riidanalaisella päätöksellä ole välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan.

81     Mikään kantajan kirjelmissään esittämistä väitteistä tai seikoista, joita ei ole loppujen lopuksi vahvistettu, ei ole omiaan vaikuttamaan tähän päätelmään.

82     Ensinnäkin asian Dreyfus vastaan komissio (edellä 45 kohta) osalta, jonka kantaja on maininnut tukeakseen väitettään siitä, että sillä on asiavaltuus, on korostettava, että käsiteltävänä olevassa asiassa esillä olevaa tilannetta ei voida rinnastaa tilanteeseen, joka on ollut kyseisen tuomion perusteena. Yhteisöjen tuomioistuin on itse asiassa todennut edellä mainitussa asiassa Dreyfus vastaan komissio antamansa tuomion 52 ja 53 kohdassa, että mahdollisuus, joka sillä, jolle riidanalainen päätös oli osoitettu, olisi ollut luopua kyseisestä yhteisön myöntämästä rahoituksesta oli ”puhtaasti teoreettinen”, joten mainitulla päätöksellä, jolla evättiin tällainen rahoitus, kantajalta vietiin ”kaikki todelliset mahdollisuudet toteuttaa sille myönnetyt toimitukset tai saada maksu sovittujen sopimusehtojen mukaisesti tehdyistä toimituksista”. Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kyseinen päätös koski kantajaa suoraan. Edellä olevasta analyysistä seuraa käsiteltävänä olevassa asiassa sitä vastoin, että Italian tasavallan mahdollisuus ottaa vastatakseen omilla varoillaan töiden päättämisen rahoituksesta perimättä takaisin aiheettomasti maksettua summaa kantajalta, ei ole mitenkään teoreettinen.

83     Toiseksi vastauskirjelmässä suppeasti esiin tuodusta seikasta, jonka mukaan kantaja on ”julkinen elin, joka täyttää tietyt edellytykset”, on riittävää huomauttaa, että vaikka desentralisoidut tai itsenäiset julkiset viranomaiset voivat nostaa kumoamiskanteen EY 230 artiklan nojalla, tällaisten kanteiden tutkittavaksi ottaminen, kuten kantajan mainitsemasta asiassa Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia vastaan komissio annetusta tuomiosta (edellä oleva 43 kohta, tuomion 28–35 kohta) ilmenee, edellyttää, että riidanalainen päätös muun muassa koskee suoraan mainittuja viranomaisia. Edellä esitetyistä syistä kantajan tilanne ei ole tällainen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.

84     Kolmanneksi seikasta, jonka mukaan kantajan ja komission välillä olisi ollut välitön oikeussuhde kyseisen hankkeen osalta, koska komissio lähetti tiettyjä asiakirjoja suoraan kantajalle, on riittävää todeta, että vaikka tällainen seikka näytettäisiinkin toteen, se ei mitenkään osoita, että riidanalainen päätös koskisi kantajaa EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan, koska tällaisen oikeussuhteen olemassaolo voidaan osoittaa vain, jos kyseisellä päätöksellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja jos se ei edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. Edellä olevasta analyysistä kuitenkin ilmenee, ettei asianlaita ole näin.

85     Neljänneksi seikasta, jonka mukaan riidanalainen päätös olisi tehty kantajan erityinen tilanne huomioon ottaen, on riittävää todeta, että vaikka tällainen seikka näytettäisiinkin toteen, se olisi enintään omiaan osoittamaan, että kyseinen päätös koskee kantajaa erikseen. Tällä seikalla ei ole sitä vastoin merkitystä ratkaistaessa, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa suoraan.

86     Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös ei koske kantajaa suoraan, koska se vaikuttaa ainoastaan komission ja Italian tasavallan välisiin oikeussuhteisiin.

87     Niin muodoin nyt käsiteltävänä oleva kanne on jätettävä tutkimatta eikä ole tarpeen tarkastella, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa erikseen.

 Oikeudenkäyntikulut

88     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan nojalla asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Kanne jätetään tutkimatta.

2)      Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 8 päivänä heinäkuuta 2004.

H. Jung

J. Azizi

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

---

* Oikeudenkäyntikieli: italia.