–

JD, edustajanaan J. Buekenhoudt, avocat,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, C. Pochet ja L. Van den Broeck, avustajinaan S. Rodrigues ja A. Tymen,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään R. Bénard ja A. Daniel,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään T. S. Bohr ja D. Martin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhden ainoan sosiaaliturva-alalla sovellettavan lainsäädännön periaatteen tulkintaa sosiaaliturva-alalla, sellaisena kuin se ilmaistaan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) ja sellaisena kuin se on muutettuna 8.2.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 307/1999 (EYVL 1999, L 38, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1408/71), ja sittemmin sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1).

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa osapuolina ovat yhtäältä eläkkeellä oleva Euroopan komission virkamies JD ja toisaalta Acerta – Caisse d’assurances sociales ASBL (sosiaalivakuutuskassa), Institut national d’assurances sociales pour travailleurs indépendants (Inasti) (ammatinharjoittajien kansallinen sosiaaliturvalaitos) sekä Belgian valtio ja joka koskee JD:n pakollista kuulumista Belgian sosiaaliturvajärjestelmään vuosina 2007–2020.

3

Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) (EUVL 2010, C 83, s. 266; jäljempänä pöytäkirja) 12 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Niillä edellytyksillä ja noudattaen sitä menettelyä, jonka Euroopan parlamentti ja [Euroopan unionin] neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja asianomaisia toimielimiä kuultuaan, unionin virkamiehet ja muu henkilöstö ovat velvollisia maksamaan unionille veroa unionin heille maksamista palkoista ja palkkioista.

He eivät maksa kansallista veroa unionin maksamista palkoista ja palkkiosta.”

4

Pöytäkirjan 14 artiklassa todetaan seuraavaa:

”[Parlamentti] ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja asianomaisia toimielimiä kuultuaan unionin virkamiehiä ja muuta henkilöstöä koskevan sosiaalietuusjärjestelmän.”

5

Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä henkilöstösäännöt), 72 artiklan 1, 1 a, 2 ja 2 a kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sairaustapauksessa virkamiehen – – sairauskulut korvataan 80 prosentin enimmäismäärään asti [unionin] – – toimielinten yhteisellä päätöksellä antaman säädöksen perusteella henkilöstösääntökomitean annettua lausuntonsa. – –

– –

1 a.   Virkamies, joka eroaa lopullisesti tehtävistään ja joka esittää näyttöä siitä, että hänellä ei ole mahdollisuutta saada eläkeoikeuksia koska ei harjoita ansiotoimintaa, voi tehdä viimeistään kuukauden kuluttua eroamisesta pyynnön saada enintään kuuden kuukauden ajan vakuutusturvaa l kohdassa säädetystä sairausvakuutuksesta. Edellisessä kohdassa tarkoitettu maksu lasketaan virkamiehen peruspalkan perusteella, ja virkamies maksaa puolet siitä.

– –

2.   Virkamieheen, joka on unionin palveluksessa eläkeikään asti tai jolle maksetaan työkyvyttömyyskorvausta, sovelletaan hänen palvelussuhteensa päättymisen jälkeen 1 kohdan säännöksiä. Vakuutusmaksu lasketaan eläkkeen tai korvauksen perusteella.

– –

2 a.   Myös seuraaviin henkilöihin sovelletaan 1 kohdan säännöksiä sillä edellytyksellä, että he eivät harjoita ansiotoimintaa:

– –”

6

Henkilöstösääntöjen 72 artiklan soveltamisedellytysten määrittelemiseksi unionin toimielimet ovat antaneet yhteiset määräykset Euroopan unionin virkamiesten sairausvakuutusjärjestelmästä (jäljempänä yhteiset määräykset).

7

Yhteisten määräysten 1 artiklassa määrätään, että henkilöstösääntöjen 72 artiklan mukaisesti perustetaan Euroopan unionin toimielinten yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä (RCAM).

8

Yhteisten määräysten 2 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Tähän järjestelmään kuuluvat:

– –

3.   Tähän järjestelmään kuuluvat:

– –”

9

Yhteisten määräysten 4 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Jos virkamiehen, väliaikaisen toimihenkilön tai sopimussuhteisen toimihenkilön asemapaikka on maassa, jonka lainsäädännön nojalla hän on pakollisen sairausvakuutusjärjestelmän alainen, tämän mukaiset vakuutusmaksut suoritetaan kokonaisuudessaan sen toimielimen talousarviosta, johon asianomainen henkilö on palvelussuhteessa. Tällöin sovelletaan 22 artiklaa.”

10

Yhteisten määräysten 22 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Jos tähän järjestelmään kuuluva tai hänen kauttaan vakuutettu henkilö voi vaatia kuluista korvauksen muusta lakisääteisestä tai pakollisesta sairausvakuutusjärjestelmästä, yhteiseen järjestelmään kuuluvan on

2.   Yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää sovelletaan korvattavien toimenpiteiden osalta täydentävänä järjestelmänä, jos muusta järjestelmästä on jo saatu korvausta sen kattamista toimenpiteistä.

Jos ensisijainen järjestelmä ei kata jotain suoritusta, joka kuuluu yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, viimeksi mainittua sovelletaan ensisijaisena järjestelmänä.”

11

Asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä asetusta ”sovelletaan palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja opiskelijoihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä tai jälkeenjääneisiinsä.”

12

Kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että ”henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Kyseinen lainsäädäntö määritetään tämän osaston mukaisesti”.

13

Asetus N:o 1408/71 kumottiin 1.5.2010 alkavin vaikutuksin, ja asetus N:o 883/2004 tuli tällöin voimaan.

14

Asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan sanamuodot ovat kuitenkin lähtökohtaisesti sisällöltään samat kuin asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 1 kohdan sanamuodot.

15

Sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin 27.7.1967 tehdyn kuninkaan päätöksen nro 38 (l’arrêté royal no 38, du 27 juillet 1967, organisant le statut social des travailleurs indépendants; Moniteur belge 29.7.1967, s. 8071), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä päätöksessä määrätään itsenäisten ammatinharjoittajien ja avustajien sosiaaliturvajärjestelmästä.

Tämä sosiaaliturvajärjestelmä koskee

– –

2° eläke-etuuksia ja jälkeenjääneiden etuuksia;

– –”

16

Kyseisen päätöksen 2 §:ssä määrätään seuraavaa:

”Tätä järjestelmää sovelletaan seuraaviin henkilöihin, joiden on siten täytettävä siihen kuuluvat velvoitteet: itsenäiset ammatinharjoittajat ja avustajat.”

17

Kyseisen päätöksen 3 §:n 1 momentissa määrätään seuraavaa:

”Tässä päätöksessä itsenäisenä ammatinharjoittajana pidetään kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka harjoittavat Belgiassa ammattitoimintaa, jonka johdosta henkilö ei ole työsuhteessa tai julkisessa palvelussuhteessa.

Mikäli toisin ei osoiteta, kaikkien niiden henkilöiden, jotka harjoittavat Belgiassa ammattitoimintaa, josta voidaan saada – – tuloa, oletetaan täyttävän edellisessä kohdassa tarkoitetut soveltamisedellytykset.”

18

Kuninkaan päätöksen nro 38/1967 13 §:n 1 momentissa määrätään seuraavaa:

”Siitä vuosineljänneksestä lähtien, jonka aikana tähän järjestelmään kuuluva henkilö saavuttaa lakisääteisen eläkeiän tai saa tosiasiallisesti varhennettua vanhuuseläkettä itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä, hän ei ole velvollinen maksamaan sosiaaliturvamaksuja, jos hänen 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun maksuvuoden aikana itsenäisenä ammatinharjoittajana hankkimansa ansiotulot ovat alle 811,20 euroa kuukaudessa.

Jos mainitut tulot ovat vähintään 811,20 euroa, tähän järjestelmään kuuluva henkilö on velvollinen maksamaan seuraavat vuosittaiset sosiaaliturvamaksut – –”

19

JD, joka on syntynyt 4.10.1940 ja joka on Britannian kansalainen, oli Brysselissä (Belgia) komission palveluksessa 1.3.2006 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

20

Tämän jälkeen hän toimi itsenäisenä ammatinharjoittajana konsulttitehtävissä.

21

Tämän toiminnan vuoksi Inasti on liittänyt hänet 12.2.2007 alkaen pakollisesti ja kuninkaan päätöksen nro 38/1967 13 §:n nojalla itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään.

22

Käytyään tuloksetonta kirjeenvaihtoa Acertan kanssa JD nosti 15.1.2021 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa tribunal du travail francophone de Bruxellesissa (Brysselin ranskankielinen työoikeudellisten asioiden alioikeus, Belgia) kanteen, jossa hän vaati muun muassa sellaisten vakuutusmaksujen palauttamista, jotka hän katsoi joutuneensa maksamaan perusteettomasti ja joiden määrä oli yhteensä 50732,50 euroa. Hän väittää yhtäältä, että yhden ainoan sosiaaliturva-alalla sovellettavan lainsäädännön periaate kieltää hänen pakollisen kuulumisensa Belgian sosiaaliturvajärjestelmään. Toisaalta koska hän ei saa mitään sosiaalietuutta vastineena tähän järjestelmään kuulumisesta, hän on maksanut perusteettomasti vakuutusmaksuja vuodesta 2007 lähtien.

23

Pääasian vastaajat väittävät pääasiallisesti, että jos eläkkeellä oleva unionin virkamies, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana Belgiassa, ei olisi velvollinen maksamaan Belgian sosiaaliturvajärjestelmään mitään sosiaaliturvamaksuja, unionin virkamiesten ja kaikkien muiden Belgiassa työskentelevien virkamiesten, itsenäisten ammatinharjoittajien tai palkattujen työntekijöiden välinen yhdenvertainen kohtelu vaarantuisi, vaikka kansallisen lainsäädännön mukaan sosiaaliturvamaksuja pidetään ”yhteisvastuullisina” maksuina.

24

Lisäksi ne toteavat, että virkamiesten tilanne sosiaaliturvan alalla kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan sen vuoksi, että he ovat palvelussuhteessa unioniin, joten yhden ainoan sosiaaliturva-alalla sovellettavan lainsäädännön periaate pätee vain silloin, kun on kyse palvelussuhteesta unioniin. Koska nyt käsiteltävässä asiassa tällaista palvelussuhdetta unioniin ei ole ollut vuodesta 2007 lähtien, on asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti sovellettava työskentelyvaltion eli Belgian lainsäädäntöä.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä vakuutetun käsitettä on tulkittava laajasti ja sen on katettava ainakin virkamiehet, jotka ovat pysyneet unionin palveluksessa eläkeikään asti.

26

Tribunal du travail francophone de Bruxelles on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko työelämässä mukana oleviin tai eläkkeellä oleviin palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettava yhteen ainoaan sosiaaliturvajärjestelmään perustuva unionin oikeusperiaate esteenä sille, että asuinpaikan jäsenvaltio liittää, kuten tässä tapauksessa, [komission] eläkkeelle jääneen virkamiehen, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana, sosiaaliturvajärjestelmäänsä ja velvoittaa tämän maksamaan sosiaaliturvamaksuja puhtaasti ’yhteisvastuun’ perusteella, vaikka kyseinen eläkkeelle jäänyt virkamies kuuluu unionin pakolliseen sosiaaliturvajärjestelmään eikä saa kansallisesta järjestelmästä, johon hänet on pakottavasti liitetty, mitään maksuihin perustuvia eikä maksuihin perustumattomia etuuksia?”

27

Aluksi on todettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kysymyksessään viitannut ainoastaan yhden ainoan sosiaaliturva-alalla sovellettavan lainsäädännön periaatteeseen, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa sen käsiteltävänä olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksissään. Unionin tuomioistuimen on poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon sen käsiteltäväksi saatetun riidan kohde (ks. vastaavasti tuomio 28.6.2018, Crespo Rey,C‑2/17, EU:C:2018:511, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Esitetty kysymys on siis ymmärrettävä siten, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee sillä, onko pöytäkirjan 14 artiklaa ja henkilöstösääntöjen säännöksiä ja erityisesti niiden 72 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että unionin virkamies, joka on ollut unionin toimielimen palveluksessa eläkeikään asti ja harjoittaa itsenäistä ammattitoimintaa jäsenvaltion alueella, kuuluu mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan pakollisesti kyseisen valtion sosiaaliturvajärjestelmään.

29

Tässä yhteydessä on muistutettava yhden ainoan sosiaaliturva-alalla sovellettavan lainsäädännön periaatteesta, sellaisena kuin se ilmaistaan asetuksen N:o 1408/71 13 artiklassa ja toistetaan asetuksen N:o 883/2004 11 artiklassa, että näillä asetuksilla on otettu käyttöön yhteensovittamisjärjestelmä, jossa muun muassa määritetään yksi tai useampi lainsäädäntö, jota tai joita sovelletaan työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka käyttävät eri tilanteissa oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Tämän lainvalintajärjestelmän kattava luonne vie kunkin jäsenvaltion kansalliselta lainsäätäjältä vallan päättää haluamallaan tavalla kansallisen lainsäädäntönsä soveltamisalasta ja ‑edellytyksistä tämän lainsäädännön alaan kuuluvien henkilöiden ja sen alueen osalta, jolla kansalliset säännökset tuottavat oikeusvaikutuksensa (ks. vastaavasti tuomio 25.2.2015, de Ruyter,C‑623/13, EU:C:2015:123, 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.9.2022, Rechtsanwaltskammer Wien,C‑58/21, EU:C:2022:691, 43 ja 49 kohta).

30

Siten asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että henkilöt, joihin näitä asetuksia sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, mikä lähtökohtaisesti sulkee pois mahdollisuuden useiden kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyyteen saman kauden osalta.

31

Asetuksessa N:o 1408/71 ja asetuksessa N:o 883/2004 vahvistettua yhden ainoan sosiaaliturva-alalla sovellettavan lainsäädännön periaatetta ei kuitenkaan sovelleta unionin virkamiehiin, joihin ei sovelleta kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöä, jota tarkoitetaan asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan 1 kohdassa, joissa määritellään kyseisten asetusten henkilöllinen soveltamisala. Unionin virkamiehiä ei siis voida luokitella näissä asetuksissa tarkoitetuiksi työntekijöiksi (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz,C‑690/15, EU:C:2017:355, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Ainoastaan unioni – eivätkä jäsenvaltiot – on toimivaltainen määrittämään säännöt, joita sovelletaan unionin virkamiesten velvollisuuksiin sosiaaliturvan alalla (tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz,C‑690/15, EU:C:2017:355, 44 kohta).

33

Parlamentti ja neuvosto ovat vahvistaneet pöytäkirjan 14 artiklan mukaisesti unionin toimielinten yhteisen sosiaaliturvajärjestelmän asetuksella, jolla vahvistetaan henkilöstösäännöt (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz,C‑690/15, EU:C:2017:355, 36 kohta).

34

Yhtäältä pöytäkirjan 14 artikla on ymmärrettävä niin, että se merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden toimivallan piiristä poistetaan unionin virkamiesten velvollisuus kuulua kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään ja näiden virkamiesten velvollisuus osallistua mainitun järjestelmän rahoitukseen (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz,C‑690/15, EU:C:2017:355, 40 ja 41 kohta).

35

Toisaalta henkilöstösäännöt, joilla on kaikki SEUT 288 artiklassa vahvistetut ominaisuudet, ovat kaikilta osiltaan velvoittavia ja sellaisinaan sovellettavia kaikissa jäsenvaltioissa, joten myös jäsenvaltioiden on noudatettava niiden säännöksiä (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz,C‑690/15, EU:C:2017:355, 42 kohta ja tuomio 4.2.2021, Ministre de la Transition écologique et solidaire ja Ministre de l’Action et des Comptes publics, C‑903/19, EU:C:2021:95, 36 kohta).

36

Tässä yhteydessä on todettava, että henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohdan mukaan unionin toimielimen palveluksessa olevan virkamiehen ja väliaikaisen toimihenkilön sairauskulut korvataan.

37

Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 2 kohdan mukaan virkamiehen, joka on unionin palveluksessa eläkeikään asti tai jolle maksetaan työkyvyttömyyskorvausta, samat kulut korvataan ja vakuutusmaksu lasketaan eläkkeen tai korvauksen perusteella.

38

Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 2 a kohdassa täsmennetään, että myös vanhuuseläkettä saava entinen virkamies, joka on eronnut palveluksesta ennen eläkeikää, pysyy vakuutettuna edellyttäen kuitenkin, että hän ei harjoita ansiotoimintaa.

39

Samoin henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 a kohdasta ilmenee, että virkamies, joka eroaa lopullisesti tehtävistään ja joka ei harjoita ansiotoimintaa, voi tehdä pyynnön saada enintään kuuden kuukauden ajan vakuutusturvaa sairausvakuutuksesta.

40

Näistä säännöksistä ilmenee, että virkamies, jonka palvelussuhde unionin kanssa on jatkunut eläkeikään saakka, kuuluu edelleen unionin sosiaaliturvajärjestelmään, toisin kuin virkamies, joka on lähtenyt toimielimen palveluksesta ennen eläkeikää aloittaakseen ansiotyön jossakin jäsenvaltiossa. Viimeksi mainittu ei kuulu enää unionin sosiaaliturvajärjestelmään, ja sosiaaliturva-alalla sovellettava lainsäädäntö määritetään hänen osaltaan asetuksen N:o 883/2004 säännösten mukaisesti.

41

Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty sitä, että pääasian kantaja on työskennellyt komission palveluksessa eläkeikään saakka, joten hän on henkilöstösääntöjen 72 artiklan 2 kohdan mukaisesti edelleen vakuutettu yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä siitä huolimatta, että hän on eläkkeelle jäätyään harjoittanut ansiotoimintaa jäsenvaltiossa.

42

Jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka mukaan saman jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän piiriin kuuluu unionin virkamies, joka on jäänyt toimielimen palvelukseen eläkeikään asti ja joka harjoittaa itsenäistä ammattitoimintaa tässä jäsenvaltiossa, sivuutetaan unionille sekä pöytäkirjan 14 artiklassa että henkilöstösääntöjen merkityksellisissä säännöksissä annettu yksinomainen toimivalta määrittää säännöt, joita sovelletaan unionin virkamiehiin heidän sosiaaliturvavelvoitteidensa osalta.

43

Vaikka jäsenvaltiot säilyttävätkin toimivaltansa sosiaaliturvajärjestelmiensä järjestämisen osalta, niiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta, mukaan lukien pöytäkirjan määräykset ja henkilöstösääntöjen säännökset, jotka koskevat sosiaaliturva-alan sääntöjä, joilla säännellään unionin virkamiesten oikeudellista asemaa sekä heidän olleessaan toimielimen palveluksessa että heidän saavutettuaan eläkeiän (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz,C‑690/15, EU:C:2017:355, 34, 38 ja 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Tätä tulkintaa ei horjuta mikään JD:n tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolten, jotka ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia, esittämät väitteet.

45

Ensinnäkin väite siitä, että yhden ainoan sosiaaliturva-alalla sovellettavan lainsäädännön periaate, sellaisena kuin sitä on täsmennetty 26.2.2015 annetussa tuomiossa de Ruyter (C‑623/13, EU:C:2015:123), liittyy palvelussuhteen olemassaoloa unionin kanssa koskevaan edellytykseen, voidaan hylätä siltä osin kuin tämän tuomion 37–40 kohdasta ilmenee, että virkamies kuuluu edelleen henkilöstösääntöjen 72 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteiseen sairausvakuutusjärjestelmään juuri siitä syystä, että hän on palvelussuhteessa unionin toimielimeen eläkeikään saakka.

46

Se, että palveluksessa olevat tai eläkkeellä olevat unionin virkamiehet kuuluvat yhteiseen sairausvakuutusjärjestelmään, ei voi olla syrjivä kyseisen jäsenvaltion muihin työntekijöihin nähden, joiden osalta sovellettava lainsäädäntö määritellään asetuksessa N:o 883/2004 sen jäsenvaltion lainsäädännöksi, jossa asianomainen henkilö harjoittaa ammattitoimintaansa. Vaikka oletettaisiin, että unionin oikeudesta voisi seurata, että unionin virkamies asetetaan väitetysti edullisempaan asemaan, tällainen tilanne ei kuitenkaan ole syrjivä maassa asuvia työntekijöitä kohtaan, koska unionin virkamiehet eivät ole kyseisten työntekijöiden tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa.

47

Sen osalta, että kansallisessa lainsäädännössä luokitellaan pääasiassa kyseessä olevat maksut ”yhteisvastuullisiksi”, on korostettava, että unionin tuomioistuin on yhtäältä katsonut, että se, että pidätys luokitellaan kansallisessa lainsäädännössä veroksi, ei estä sitä, että tällaisen pidätyksen voidaan katsoa kuuluvan sovellettavien sosiaaliturvalainsäädäntöjen päällekkäisyyttä estävien sääntöjen soveltamisalaan silloin, kun kyseessä on sosiaaliturvamaksu (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2016, Hoogstad,C‑269/15, EU:C:2016:802, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisaalta sillä, saadaanko maksun vastikkeena etuuksia vai ei, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, kuuluuko kyseinen pidätys sosiaaliturvajärjestelmään (tuomio 26.2.2015, de Ruyter,C‑623/13, EU:C:2015:123, 26 kohta).

48

Lopuksi on muistutettava, että unionin virkamiesten, olivatpa he palveluksessa tai eläkkeellä, sosiaaliturvaa koskevat velvoitteet ja näiden virkamiesten verovelvoitteet, joihin sovelletaan pöytäkirjan 12 artiklan nojalla vapautusta ainoastaan unionin maksamista palkoista ja palkkioista maksettavista kansallisista veroista, erotetaan selvästi toisistaan. Vaikka näiden palkkojen ja palkkioiden mahdolliseen veronalaisuuteen sovelletaan yksinomaan unionin oikeutta, näiden virkamiesten muut tulot kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden verotusalaan (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2015, Pazdziej,C‑349/14, EU:C:2015:338, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Edellä todettujen seikkojen perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että, pöytäkirjan 14 artiklaa ja henkilöstösääntöjen säännöksiä ja erityisesti niiden 72 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että unionin virkamies, joka on ollut unionin toimielimen palveluksessa eläkeikään asti ja joka harjoittaa itsenäistä ammattitoimintaa jäsenvaltion alueella, kuuluu mainitun jäsenvaltion lainsäädännön nojalla pakollisesti kyseisen valtion sosiaaliturvajärjestelmään.

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 14 artiklaa ja Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen säännöksiä ja erityisesti niiden 72 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että Euroopan unionin virkamies, joka on ollut unionin toimielimen palveluksessa eläkeikään asti ja joka harjoittaa itsenäistä ammattitoimintaa jäsenvaltion alueella, kuuluu mainitun jäsenvaltion lainsäädännön nojalla pakollisesti kyseisen valtion sosiaaliturvajärjestelmään.