I Asiaa koskevat oikeussäännöt

II Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

III Kanne

A Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu erityisten suojelutoimien alueiden osoittamatta jättämiseen

1. Asianosaisten lausumat

2. Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

B Toinen kanneperuste, joka perustuu suojelutavoitteiden vahvistamatta jättämiseen

1. Asianosaisten lausumat

2. Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

C Kolmas kanneperuste, joka perustuu tarvittavien suojelutoimenpiteiden toteuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiin

1. Asianosaisten lausumat

a) Alueet, joilla komission mukaan ei ole toteutettu suojelutoimenpiteitä ollenkaan tai on toteutettu vain osittaisia suojelutoimenpiteitä

b) Alueet, joilla toteutetut suojelutoimenpiteet eivät komission mukaan perustu suojelutavoitteisiin

c) Jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö, jossa vahvistetaan suojelutoimenpiteitä, jotka eivät ole riittävän täsmällisiä ja joilla ei voida vastata kaikkiin merkittäviin paineisiin ja uhkiin

2. Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

a) Alustavat huomautukset

b) Alueet, joilla ei ole toteutettu suojelutoimenpiteitä ollenkaan tai on toteutettu vain osittaisia suojelutoimenpiteitä

c) Alueet, joilla toteutetut suojelutoimenpiteet eivät perustu suojelutavoitteisiin

d) Jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö, jossa vahvistetaan suojelutoimenpiteitä, jotka eivät ole riittävän täsmällisiä ja joilla ei voida vastata kaikkiin merkittäviin paineisiin ja uhkiin

Oikeudenkäyntikulut

1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Irlanti ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2013 annetulla neuvoston direktiivillä 2013/17/EU (EUVL 2013, L 158, s. 193) (jäljempänä luontodirektiivi), 4 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska

2

Luontodirektiivin johdanto‑osan kolmannessa ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”tämän direktiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, ottaen huomioon taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset ja alueelliset vaatimukset, ja direktiivi edistää yleistä kestävän kehityksen tavoitetta; luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen saattaa tietyissä tapauksissa vaatia ihmisen toimenpiteiden ylläpitämistä ja jopa niiden kannustamista,

– –

kullakin osoitetulla alueella olisi pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, jotka tähtäävät tarkoitettuihin suojelutavoitteisiin”.

3

Luontodirektiivin 1 artiklan l alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

4

Luontodirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin‑ ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.”

5

Luontodirektiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Perustetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, ’Natura 2000’. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella.

Natura 2000 ‑verkostoon kuuluvat myös jäsenvaltioiden direktiivin 79/409/ETY säännösten mukaisesti luokittelemat erityiset suojelualueet.

2.   Kunkin jäsenvaltion on edistettävä Natura 2000:n aikaansaamista siinä suhteessa kuin sen alueella esiintyy 1 kohdassa tarkoitettuja luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä. Jäsenvaltion on tätä varten osoitettava 4 artiklan mukaisesti alueita erityisten suojelutoimien alueiksi ottaen huomioon 1 kohdassa tarkoitetut tavoitteet.”

6

Luontodirektiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on. Laajoilla alueilla elävien eläinlajien osalta nämä alueet vastaavat näiden lajien luontaisella levinneisyysalueella paikkoja, joissa on niiden elämälle ja lisääntymiselle välttämättömät fyysiset tai biologiset tekijät. Laajoilla alueilla elävien vesieläinlajien osalta näitä alueita koskeva luettelo laaditaan ainoastaan, jos voidaan selvästi määrittää alue, jossa on niiden elämälle ja lisääntymiselle välttämättömät fyysiset ja biologiset tekijät. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ehdotettava tämän luettelon mukauttamista 11 artiklassa tarkoitetun seurannan tuloksiin.

Luettelo on toimitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Näihin tietoihin kuuluu alueen kartta, nimi, sijainti ja laajuus sekä liitteessä III (1 vaihe) eriteltyjen perusteiden soveltamisesta saadut tiedot, ja ne on toimitettava lomakkeella, jonka komissio on valmistellut 21 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2.   Komissio laatii yhteisymmärryksessä kunkin jäsenvaltion kanssa ja niiden esittämien luetteloiden pohjalta liitteessä III (2 vaihe) vahvistettujen perusteiden mukaan kaikkien 1 artiklan c alakohdan iii alakohdassa mainittujen niiden luonnonmaantieteellisen alueen osalta ja 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun aluekokonaisuuden osalta luonnoksen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi, josta ilmenevät alueet, joilla on yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä tai yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia lajeja.

Jäsenvaltiot, joiden ilmoittamat yhden tai useampia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä tai lajeja sisältävät alueet käsittävät yli 5 prosenttia sen alueesta, voivat yhteisymmärryksessä komission kanssa pyytää, että liitteessä III (2 vaihe) lueteltuja perusteita sovelletaan joustavammin niiden alueella olevien, yhteisön tärkeinä pitämien alueiden verkostoa valittaessa.

Komissio hyväksyy 21 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon valituista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista ja osoittaa alueista ne, joilla on yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä taikka yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia [lajeja].

3.   Edellä 2 kohdassa mainittu luettelo laaditaan kuuden vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksiantamisesta.

4.   Kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on osoitettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa määrittäen toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella.

5.   Kun alue on merkitty 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuun luetteloon, sitä koskevat 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännökset.”

7

Luontodirektiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

3.   Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4.   Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. – –

– –”

8

Komissio hyväksyi päätöksellä 2004/813 luettelon yhteisön tärkeänä pitämistä Atlantin vyöhykkeen luonnonmaantieteellisistä alueista, joista 413 sijaitsee Irlannin alueella. Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa säädetty kuuden vuoden määräaika erityisten suojelualueiden osoittamista varten päättyi 7.12.2010. Kyseinen luettelo on päivitetty päätöksillä 2008/23 ja 2009/96, joilla Irlannin osalta yhdistettiin keskenään kaksi suojelualuetta ja lisättiin 11 suojelualuetta, jolloin Irlannin alueella sijaitsevien suojelualueiden kokonaismääräksi tuli 423.

9

Komissio pyysi 23.4.2013 päivätyllä kirjeellä Irlantia toimittamaan sille tietoja luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti siitä, miten kyseisten yhteisön tärkeinä pitämien alueiden osoittamisessa erityisten suojelutoimien alueiksi sekä suojelutavoitteiden ja suojelutoimenpiteiden valmistelussa oli edistytty.

10

Irlannin 11.9.2013 lähettämän vastauksen perusteella komissio katsoi, että Irlanti ei ollut noudattanut edellä mainittujen säännösten mukaisia velvoitteitaan, ja lähetti sille virallisen huomautuksen 27.2.2015.

11

Tutkittuaan Irlannin 5.5.2015 päivätyllä kirjeellä antaman vastauksen ja sen esittämät kertomukset edistymisestä komissio lähetti SEUT 258 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla 29.4.2016 perustellun lausunnon, jossa se katsoi, että Irlanti ei ole noudattanut

12

Irlanti korosti 27.6.2016 päivätyssä vastauksessaan luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisten velvoitteiden osalta sitä, että menettely yhteisön tärkeinä pitämien alueiden osoittamiseksi erityisten suojelutoimien alueiksi on monimutkainen. Kyseisen jäsenvaltion tarkoitus olikin saattaa erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen päätökseen vuoden 2017 aikana. Se katsoi kuitenkin, että kyseessä olevia alueita suojeltiin jo Irlannin oikeuden mukaisesti ”erityisten suojelutoimien alueiksi ehdolla olevina alueina” (jäljempänä ehdolla olevat alueet).

13

Komissio lähetti 9.11.2018 päivätyllä ja Irlannin samana päivänä vastaanottamalla kirjeellä kyseiselle jäsenvaltiolle täydentävän perustellun lausunnon. Komissio kehotti Irlannin viranomaisia toimimaan täydentävässä perustellussa lausunnossa edellytetyllä tavalla kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta. Se katsoi, että kyseisen jäsenvaltion noudattamatta jättämien jäsenyysvelvoitteiden kohteena oli sillä hetkellä

14

Irlanti ilmoitti 11.1.2019 päivätyllä kirjeellä, että sen tarkoitus oli osoittaa jäljellä olevat alueet erityisten suojelutoimien alueiksi ja vahvistaa kyseisiä alueita varten suojelutavoitteet viimeistään vuoden 2020 lopussa ja että näitä alueita suojeltiin jo ehdolla olevina alueina. Se ilmoitti myös suojelutoimenpiteiden toteuttamisohjelmasta.

15

Irlanti ilmoitti 26.4., 2.5., 11.10. ja 12.12.2019 sekä 14.1. ja 14.4.2020 päivätyillä sähköpostiviesteillä komissiolle edistymisestä kyseessä olevien yhteisön tärkeinä pitämien alueiden osoittamisessa erityisten suojelutoimien alueiksi ja suojelutavoitteiden vahvistamisessa.

16

Koska komissio katsoi, ettei Irlanti ollut toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi, se nosti 16.7.2021 nyt käsiteltävän kanteen.

17

Unionin tuomioistuimen presidentin 6.12.2021 tekemällä päätöksellä Saksan liittotasavalta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan Irlannin vaatimuksia.

18

Komissio vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, joista kaksi ensimmäistä perustuu luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan rikkomiseen ja kolmas saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Komissio väittää ensinnäkin, että kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 217 on jätetty osoittamatta erityisten suojelutoimien alueiksi, ja toiseksi, että näistä yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 140 alueelle ei ole vahvistettu suojelutavoitteita, sekä kolmanneksi, että näille yhteisön tärkeinä pitämille alueille ei ole laadittu ainoatakaan riittävää suojelutoimenpidettä.

19

Irlanti vaatii jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen hylkäämistä. Saksan liittotasavalta, joka tukee väliintulijana Irlannin vaatimuksia, ottaa kuitenkaan kantaa vain kolmanteen kanneperusteeseen.

20

Komissio arvostelee ensimmäisessä kanneperusteessaan Irlantia luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisten velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä, koska se on jättänyt osoittamatta 217 kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista erityisten suojelutoimien alueiksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa päätösten 2004/813 ja 2009/96 tekemispäivistä.

21

Komissio katsoo, että oikeuskäytäntöä eli 27.2.2003 annettua tuomiota komissio v. Belgia (C‑415/01, EU:C:2003:118, 22 ja 23 kohta) ja 14.10.2010 annettua tuomiota, komissio v. Itävalta (C‑535/07, EU:C:2010:602, 64 kohta), jotka koskevat luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY (EUVL 2010, L 20, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2013/17 (jäljempänä lintudirektiivi), säädettyjä erityisiä suojelualueita, voidaan soveltaa nyt käsiteltävässä tapauksessa, kun otetaan huomioon suojelutavoitteet, joihin luontodirektiivillä ja lintudirektiivillä pyritään. Kyseistä oikeuskäytäntöä sovellettaessa oikeusvarmuuden vaatimuksen täyttäminen edellyttää, että suojelualueiden rajat ja suojattavat lajit on julkaistava, jotta niiden velvoittavuus olisi kiistaton.

22

Kuten erityisten suojelutoimien alueiden osoittamista koskevasta komission 14.5.2012 päivätystä asiakirjasta komission mukaan ilmenee, suojelualueen nimi ja sijainti sekä lajit ja luontotyypit, joita varten erityisten suojelutoimien alue on osoitettu, on mainittava selvästi, kuten myös kyseisen alueen rajat, suojelutoimien alueeksi osoittamisen tarkoitus ja alueeseen sovellettavat suojelutoimenpiteet.

23

Irlanti on ilmoittanut komissiolle, että suojelualueet osoitetaan lakia alemmanasteisilla säädöksillä. Komissio ei vastusta tällaista osoittamismenetelmää mutta korostaa, että menetelmää on sovellettu vain 206 alueeseen kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista täydentävässä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisajankohtana, josta alkaen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä on arvioitava. Irlanti on komission mukaan nimittäin tunnustanut osoittaneensa vain 212 aluetta, joista kuusi, eli Hempton’s Turbot Bank SAC, Porcupine Bank Canyon SAC, South‑East Rockall Bank, Codling Fault Zone SAC, Blackwater Bank SAC ja West Connacht Coast SAC, eivät kuulu kyseessä oleviin yhteisön tärkeinä pitämiin 423 alueeseen. Kannekirjelmän jättämispäivänä on osoittamatta vielä 154 aluetta.

24

Se seikka, että alueita suojellaan jo siitä lähtien, kun ne on merkitty yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloon, ei kyseenalaista velvollisuutta osoittaa ne erityisten suojelutoimien alueiksi luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

25

Irlanti huomauttaa vastinekirjelmässään, että luontodirektiivin 6 artiklalla tavoiteltuna yleisenä päämääränä on velvoittaa jäsenvaltiot useisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on Euroopan unionin tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin‑ ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa sen ennalleen saattaminen saman direktiivin yleisemmän tavoitteen, joka on ympäristönsuojelun korkean tason takaaminen sen nojalla suojelluilla alueilla, toteutumiseksi (tuomio 17.4.2018, komissio v. Puola (Białowieżan metsä), C‑441/17, EU:C:2018:255, 106 kohta ja tuomio 7.11.2018, Holohan ym., C‑461/17, EU:C:2018:883, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Irlanti katsoo ensinnäkin, että komission tarkoittamat tämän tuomion 22 kohdassa mainitut toimenpiteet on toteutettu kaikilla kyseessä olevilla yhteisön tärkeinä pitämillä alueilla, koska Irlannin oikeudessa suojellaan kaikkia eurooppalaisia alueita, joka on Irlannin oikeuden mukainen käsite, johon sisältyvät myös ehdolla olevat alueet ja siten myös yhteisön tärkeinä pitämät alueet. Tavoitteena oleva ympäristönsuojelun korkean tason saavuttaminen ja Natura 2000 ‑verkoston aikaansaamisen edistäminen on siten toteutunut kaikilla kyseissä olevilla yhteisön tärkeinä pitämillä alueilla.

27

Ehdolla olevia alueita suojellaan siten samalla tavalla kuin erityisten suojelutoimien alueita.

28

Esimerkiksi Euroopan yhteisöjen lintudirektiivin ja luontodirektiivin saattamisesta osaksi kansallista oikeusjärjestystä 2011 annetun asetuksen (European Communities (Birds and Natural Habitats) Regulations 2011; jäljempänä täytäntöönpanoasetus) neljännessä ja viidennessä osassa asetetaan asunto‑, paikallishallinto‑ ja kansallisperintöministerille (jäljempänä toimivaltainen ministeri) tiettyjä velvoitteita, jotka koskevat toimintoja, suunnitelmia tai hankkeita, jotka voivat vaikuttaa eurooppalaisiin alueisiin. Niillä siis suojataan alueita samalla tavalla siitä riippumatta, onko ne virallisesti osoitettu erityisten suojelutoimien alueiksi vai ei.

29

Tältä osin täytäntöönpanoasetuksen 28 §:ssä velvoitetaan toimivaltainen ministeri lähtökohtaisesti kieltämään sellainen toiminta, jolla se katsoo voivan olla huomattavia vaikutuksia eurooppalaisiin alueisiin. Mainittuun asetukseen sisältyy tätä varten luettelo luvanvaraisista toiminnoista. Viranomaisten on lisäksi otettava huomioon luvanvaraisten toimintojen luettelo käsitellessään mihin tahansa lainsäädäntöön perustuvaa lupahakemusta taikka ehdottaessaan omien suunnitelmiensa tai hankkeidensa hyväksymistä.

30

Lisäksi täytäntöönpanoasetuksen viidennessä osassa säädetään menettelystä, jossa viranomainen tarvittaessa tekee asianmukaisen arvioinnin suunnitelmasta tai hankkeesta, jota koskevan lupahakemuksen kyseinen viranomainen on vastaanottanut tai johon se haluaa ryhtyä.

31

Täytäntöönpanoasetuksen 11 §:n mukaan alueen nimeämistä yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi osoittamista varten ehdolla olevaksi alueeksi koskevaan tietoon on mahdollista tutustua toimivaltaisen ministerin kabinetissa ja internetissä, ja siitä on ilmoitettava tietyille elimille, kiinteistönomistajille ja koko väestölle. Näin saatavissa oleviin tietoihin sisältyy muun muassa kartta, jossa määritellään alueen raja, nimi, sijainti ja laajuus sekä peruste, jonka vuoksi alue nimetään yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi osoittamista varten ehdolla olevaksi alueeksi.

32

Toiseksi Irlanti korostaa tämän rajoittamatta edellä todettuja seikkoja, että menettely kyseessä olevien yhteisön tärkeinä pitämien alueiden osoittamiseksi virallisesti erityisten suojelutoimien alueiksi on monimutkainen ja siihen sisältyy useimmiten velvollisuus ilmoittaa asianomaisille omistajille ja varata heille tilaisuus vastustaa suojelualueeksi osoittamista, mikä on keskeisen tärkeää heidän oikeussuojansa takaamiseksi. Kyseessä olevien alueiden virallinen osoittaminen suojelualueiksi on siten edellyttänyt yhteydenpitoa 18516 omistajan kanssa ja kyseisten omistajien nostamien 674 kanteen käsittelemistä.

33

Suojelualueiksi vielä osoittamatta olevista alueista 20 aluetta on lisäksi keidassoita, joiden suojelualueiksi osoittamista koskevan menettelyn loppuun saattaminen edellyttää näiden keidassoiden kokonaisvaltaisesta hoitamisesta komission kanssa tehtävää sopimusta, josta käydään tiiviitä neuvotteluja kyseisen toimielimen kanssa.

34

Komissio kiistää vastauskirjelmässään, että näiden 20 keidassuon osoittaminen suojelualueiksi riippuisi niiden hoitamistapaa koskevien keskustelujen lopputuloksesta, ja huomauttaa, että siltä osin kuin on kyse virallisen osoittamismenettelyn monimutkaisuudesta Irlannin oikeuden mukaan, kuten esimerkiksi tarpeesta käsitellä maanomistajien kanteet, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot eivät voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, etteivät ne ole noudattaneet unionin oikeuden mukaisia velvoitteita (tuomio 12.11.2019, komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala), C‑261/18, EU:C:2019:955, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Komissio katsoo, että luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan asiayhteydestä seuraa, että kyseisessä artiklassa säädetty menettely erityisten suojelutoimien alueiden osoittamiseksi on vietävä päätökseen. Irlannin esittämä päinvastainen tulkinta veisi 4 artiklan 4 kohdalta sen tehokkaan vaikutuksen.

36

Sitä paitsi luontodirektiivin 4 artiklan 5 kohdassa säädetään velvollisuudesta suojella alueita ennen niiden osoittamista erityisten suojelutoimien alueiksi.

37

Ehdolla olevien alueiden suojelu Irlannin oikeuden mukaisesti on myös heikompaa kuin suojelu, jota edellytetään erityisten suojelutoimien alueiden osalta, ja luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukainen velvollisuus suojelutoimenpiteiden toteuttamiseen koskee vain viimeksi mainittuja alueita.

38

Kansallisen oikeuden mukainen suojelu ei myöskään täytä selkeyden ja oikeusvarmuuden vaatimusta. Ehdolla olevien alueiden luettelo voi nimittäin muuttua asianomaisten henkilöiden esittämistä väitteistä riippuen.

39

Irlanti korostaa vastauskirjelmässään, että tämän tuomion 22 kohdassa mainitusta komission asiakirjasta ilmenee, että menettely erityisten suojelutoimien alueiden osoittamiseksi kuuluu jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden soveltamisalaan. Irlanti on sille kuuluvan harkintavallan mukaisesti päättänyt osoittaa erityisten suojelutoimien alueet suojelemalla niitä eurooppalaisina alueina kaikin vaadituin tavoin.

40

Irlannin mukaan mikään ei tue väitettä, jonka mukaan alueiden rajat voivat muuttua ennen niiden virallista osoittamista. Myöskään erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ei tee niiden rajoja lopullisiksi, koska rajoja voidaan tieteellisen virheen paljastuttua muuttaa alueiden osoittamisen jälkeen.

41

Irlannin esittämä tulkinta ei vie luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdalta sen tehokasta vaikutusta. Irlannin oikeus nimittäin täyttää kyseiseen kohtaan perustuvat vaatimukset ja takaa siten kyseessä olevien alueiden suojelun velvoittamalla soveltamaan ennalta varautumisen periaatetta ja tekemään luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut arvioinnit.

42

Irlannin säännöstön takaama ehdolla olevien alueiden suojelu menee pitemmälle kuin luontodirektiivin 4 artiklan 5 kohdan mukainen suojelu, koska kansallisessa säännöstössä edellytetään julkaistavaksi kyseessä olevaa aluetta koskevat yksityiskohtaiset tiedot ja alueen laajuus, suojeltavat intressit sekä luettelo toiminnoista, joihin on saatava lupa ennen niiden toteuttamista.

43

Irlanti ilmoittaa saattaneensa kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä 423 alueesta 339 alueen virallisen osoittamisen päätökseen vastauskirjelmän jättämispäivään mennessä.

44

Aluksi on syytä muistuttaa, että luontodirektiivin 3 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan edistämään Natura 2000 ‑verkoston aikaansaamista siinä suhteessa kuin niiden alueella esiintyy kyseisen direktiivin liitteessä I tarkoitettuja luontotyyppejä ja sen liitteessä II tarkoitettuja lajien elinympäristöjä, sekä osoittamaan tätä varten alueita erityisten suojelutoimien alueiksi saman direktiivin 4 artiklan mukaisesti ja samassa direktiivissä vahvistetun menettelyn päätteeksi.

45

Luontodirektiivin 4 artiklassa säädetty menettely alueiden osoittamiseksi erityisten suojelutoimien alueiksi on nelivaiheinen. Kyseisen 4 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisen jäsenvaltion on laadittava luettelo alueista, josta ilmenee, mitä luontotyyppejä ja luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on, ja tämä luettelo on toimitettava komissiolle (1 vaihe). Mainitun 4 artiklan 2 kohdan mukaan komissio laatii yhteisymmärryksessä kunkin jäsenvaltion kanssa ja niiden esittämien luetteloiden pohjalta luonnoksen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi (2 vaihe). Tämän luetteloluonnoksen pohjalta komissio laatii luettelon valituista aluista (3 vaihe). Saman 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, että kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty, kyseisen jäsenvaltion on osoitettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa määrittäen toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat luontotyypin tai lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta (4 vaihe) (ks. vastaavasti tuomio 12.6.2019, CFE, C‑43/18, EU:C:2019:483, 37 kohta).

46

Irlanti ei kiistä sitä, että kaikkia kyseessä olevia yhteisön tärkeinä pitämiä alueita, joita on 217, ei ollut virallisesti osoitettu erityisten suojelutoimien alueiksi täydentävässä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymispäivään mennessä. Irlanti vetoaa kuitenkin siihen, että se suojelee ehdolla olevia alueita vastaavalla tavalla kuin erityisten suojelutoimien alueita suojellaan, joten luontodirektiivin tavoitteet on saavutettu.

47

Tältä osin on syytä muistuttaa, että Portugalin tasavaltaa vastaan ajetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä kyseinen jäsenvaltio vetosi kanteen vastustamisen perusteeksi siihen, että jo olemassa olleita kansallisia suojelutoimenpiteitä ja suojeluohjelmia, jotka olivat viranomaisia oikeudellisesti sitovia, sovellettiin kyseessä olleisiin yhteisön tärkeinä pitämiin alueisiin siitä päivästä lähtien, kun Portugalin tasavallan luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan nojalla laatima luettelo oli toimitettu komissiolle (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 31 kohta).

48

Vastauksena tähän perusteluun unionin tuomioistuin katsoi yhtäältä, että direktiivin säännökset on pantava täytäntöön kiistattoman sitovasti ja riittävän yksilöidysti, täsmällisesti ja selvästi, jotta täytettäisiin oikeusvarmuutta koskeva edellytys (tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 35 kohta).

49

Toisaalta unionin tuomioistuin katsoi, että myöntäessään sen, että menettelyjä kyseessä olleiden yhteisön tärkeinä pitämien alueiden osoittamiseksi virallisesti erityisen suojelun alueiksi oli vielä saattamatta päätökseen, Portugalin tasavalta ei kiistänyt, että se ei ollut osoittanut näitä alueita erityisten suojelutoimien alueiksi vielä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä (tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 37 kohta).

50

Tätä päättelyä on sovellettava myös Irlannin esittämään kanteen vastustamisperusteeseen, jonka mukaan Irlannin kansallisen säännöstön mukainen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden ja ehdolla olevien alueiden suojelu riittää täyttämään luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohtaan perustuvat velvoitteet.

51

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on syytä todeta, että kansallinen säännöstö, johon Irlanti on vedonnut komission ensimmäiseen kanneperusteeseen antamansa vastauksen tueksi ja joka Irlannin mukaan takaa kyseisten yhteisön tärkeinä pitämien alueiden riittävän suojelun, vaikkei niitä ole osoitettu erityisten suojelutoimien alueiksi, ei sovellu täyttämään luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä yksilöityä velvollisuutta osoittaa yhteisön tärkeinä pitämät alueet virallisesti erityisten suojelutoimien alueiksi.

52

Tämä velvollisuus on nimittäin pakollinen menettelyvaihe luontodirektiivissä säädetyssä luontotyyppien ja lajien suojelua koskevassa järjestelmässä.

53

Tämän velvollisuuden lisäksi on olemassa velvollisuudet määritellä suojelutavoitteet luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja toteuttaa suojelutoimenpiteet kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 50 kohta).

54

Luontodirektiivin 6 artiklassa säädetty jäsenvaltioiden viimeksi mainittu velvollisuus tarvittavien suojelutoimenpiteiden toteuttamiseen erityisten suojelutoimien alueiden suojelemiseksi on eri asia kuin saman direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa säädetty jäsenvaltioiden nimenomainen velvollisuus osoittaa yhteisön tärkeinä pitämät alueet eritysten suojelutoimien alueiksi tämän tuomion 45 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

55

Siltä osin kuin on kyse siitä Irlannin korostamasta seikasta, että suojelualueiden virallinen osoittamismenettely on monimutkainen erityisesti asianomaisten alueiden omistajien tällaisen alueen osoittamisen johdosta tuomioistuimissa nostamien kanteiden vuoksi, on syytä muistuttaa, että jäsenvaltiot eivät voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, etteivät ne ole noudattaneet unionin oikeuden mukaisia velvoitteita (tuomio 12.11.2019, komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala), C‑261/18, EU:C:2019:955, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Tässä tilanteessa on todettava, että Irlanti ei ole noudattanut luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on jättänyt osoittamatta erityisten suojelutoimien alueiksi 217 aluetta kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä 423 alueesta mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa.

57

Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hyväksyttävä.

58

Komissio arvostelee toisessa kanneperusteessaan Irlantia luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisten velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä, koska se on jättänyt vahvistamatta yksilöidyt suojelutavoitteet 140 alueelle kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista.

59

Komission mukaan luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdasta, siten kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut sitä 17.12.2020 antamassaan tuomiossa komissio v. Kreikka (C‑849/19, EU:C:2020:1047, 46–52 kohta), seuraa velvollisuus vahvistaa yksityiskohtaiset suojelutavoitteet jokaiselle alueelle viimeistään kuuden vuoden kuluessa.

60

Irlanti on komission mukaan jättänyt täyttämättä tämän velvoitteen täydentävässä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymiseen mennessä 140 alueella kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä 423 alueesta.

61

Irlanti myöntää vastinekirjelmässään, että se ei ole saattanut yksilöityjen suojelutavoitteiden määrittämis‑ ja julkaisumenettelyä päätökseen kaikkien kyseessä olevien yhteisön tärkeinä pitämien 423 alueen osalta.

62

Kyseinen jäsenvaltio ilmoittaa toteuttaneensa huomattavia ponnisteluja yksilöityjen suojelutavoitteiden määrittämiseksi ja julkaisemiseksi. Covid‑19‑pandemia on kuitenkin viivästyttänyt tämän työn valmiiksi saamista. Irlannin vastinekirjelmän ajankohtana oli olemassa suojelutavoitteet 371 alueelle. Kyseisen jäsenvaltion vastauskirjelmän ajankohtana suojelutavoitteet oli vahvistettu kaikille alueille.

63

Kun otetaan huomioon saavutettu edistys, luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohtaa ei ole rikottu olennaisesti.

64

Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan sanamuodosta on syytä todeta, että vaikka tämän säännöksen sanamuodossa ei nimenomaisesti mainita velvollisuutta suojelutavoitteiden vahvistamiseen, säännöksessä vaaditaan kuitenkin, että asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset erityisten suojelutoimien alueen osoittamisen yhteydessä määrittävät toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat luontotyypin suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen kannalta. Toteamisjärjestyksen määrittäminen edellyttää kuitenkin, että suojelutavoitteet on jo vahvistettu (tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 46 kohta).

65

Unionin tuomioistuin on sen vuoksi ottaen myös huomioon luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan asiayhteyden ja tarkoituksen katsonut, että vaikka tästä säännöksestä ilmenee, että erityisten suojelutoimien alueet on osoitettava ja suojelua koskeva toteamisjärjestys on määritettävä mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa siitä, kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty kyseisen artiklan 2 kohdassa säädetyssä menettelyssä, tätä määräaikaa sovelletaan myös suojelutavoitteiden vahvistamiseen, koska suojelutavoitteet ovat välttämättömiä toteamisjärjestyksen määrittämiseksi ja ne on sen vuoksi vahvistettava ennen sen määrittämistä (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 47–53 kohta).

66

Lisäksi on syytä todeta, että ainoastaan yksilöityjä ja täsmällisiä tavoitteita voidaan pitää luontodirektiivissä tarkoitettuina suojelutavoitteina (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 59 kohta).

67

Nyt käsiteltävässä tapauksessa Irlannille asetetut kuuden vuoden määräajat päätöksissä 2004/813 ja 2009/96 lueteltujen alueiden osoittamiseksi ovat päättyneet 7.12.2007 ja 12.12.2014.

68

Irlanti myöntää, että se ei ollut täydentävässä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymiseen eli 9.1.2019 mennessä vahvistanut kansallisessa oikeusjärjestyksessä yksilöityjä suojelutavoitteita niille yhteisön tärkeinä pitämille 140 alueelle, joita komission toinen kanneperuste koskee.

69

Tässä tilanteessa on todettava, että Irlanti ei ole noudattanut luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on jättänyt vahvistamatta yksilöidyt suojelutavoitteet 140 alueelle kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä 423 alueesta.

70

Toinen kanneperuste on näin ollen hyväksyttävä.

71

Komissio arvostelee kolmannessa kanneperusteessaan Irlantia luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisten velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä, koska se ei ole toteuttanut tarvittavia suojelutoimenpiteitä. Ensinnäkin 230 alueen osalta ei ole toteutettu mitään suojelutoimenpiteitä. Lisäksi 149 muulla alueella toteutetut suojelutoimenpiteet ovat hajanaisia. Toimenpiteet niillä 44 alueella, joilla on toteutettu täydellisiä suojelutoimenpiteitä, eivät myöskään ole päteviä, koska ne on toteutettu ennen suojelutavoitteiden vahvistamista. Komissio arvostelee Irlantia vielä siitä, että se on omaksunut yleiseksi käytännöksi toteuttaa suojelutoimenpiteitä, jotka eivät ole riittävän täsmällisiä.

72

Komissio katsoo, että suojelutoimenpiteistä olisi ollut päätettävä luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa säädetyssä kuuden vuoden määräajassa, jota sovelletaan erityisten suojelutoimien alueiden osoittamiseen. Se toteaa, että luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut suojelutoimenpiteet on 5.9.2019 annetun tuomion komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu) (C‑290/18, EU:C:2019:669, 52 kohta) ja 17.12.2020 annetun tuomion komissio v. Kreikka (C‑849/19, EU:C:2020:1047, 76 kohta) mukaan vahvistettava ja toteutettava kyseisillä erityisten suojelutoimien alueilla ja siten erityisten suojelualueiden osoittamista koskevassa määräajassa.

73

Komissio katsoo, että luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee selvästi, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava suojelutoimenpiteitä kaikilla sen alueella sijaitsevilla erityisten suojelutoimien alueilla.

74

Irlanti ei kuitenkaan yhtäältä ole ilmoittanut sille minkäänlaisista suojelutoimenpiteistä 230 alueella kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä 423 alueesta.

75

Toisaalta komissio katsoo suojelutoimenpiteiden kohteena olevien muiden 193 alueen osalta 5.9.2019 annettuun tuomioon komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu) (C‑290/18, EU:C:2019:669, 55 kohta) ja 17.12.2020 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑849/19, EU:C:2020:1047, 86 kohta) tukeutuen, että suojelutoimenpiteet on vahvistettava jokaista kullakin kyseessä olevalla alueella esiintyvää lajia ja jokaista siellä esiintyvää luontotyyppiä varten. Sen sijaan Irlanti on toteuttanut 149 alueella suojelutoimenpiteitä vain joidenkin suojeltujen lajien ja/tai luontotyyppien osalta.

76

Komissio selittää päätyneensä näihin lukumääriin vertailemalla alueilla olevien suojeltavien kohteiden lukumäärää, sellaisena kuin Irlanti on sen ilmoittanut asiaan vaikuttavien seikkojen ilmoittamiseen käytetyssä vakiolomakkeessa, ja niiden kohteiden lukumäärää, joita varten Irlanti oli ilmoittanut toteuttaneensa suojelutoimenpiteitä.

77

Toimenpiteet, jotka Irlanti on ilmoittanut vastauksessaan komission perusteltuun lausuntoon, eivät riitä vähentämään niiden alueiden lukumäärää, joilla on toteutettu vain osittaisia suojelutoimenpiteitä. Komission mukaan suurinta osa näistä suojelutoimenpiteistä on vasta laadittavana, tarkemmin sanottuna valmisteluvaiheessa. Komission mukaan Irlanti ei myöskään ole toimittanut mitään sellaisia tietoja, joista voitaisiin päätellä, että mainituilla toimenpiteillä katettaisiin kaikki suojelutoimenpiteet ja siten kaikki kyseessä olevilla alueilla merkitykselliset seikat.

78

Irlanti selostaa vastinekirjelmässään, että se on toteuttanut kattavia ja yksityiskohtaisia suojelutoimenpiteitä kymmenellä kansallisella ohjelmalla. Nämä ohjelmat on toteutettu luontotyypeittäin ja lajeittain eikä alueittain. Ohjelmat on kuitenkin toteutettu kullakin alueella yksilöidyllä tavalla. Nämä seikat osoittavat, että Irlanti noudattaa luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohtaa, ja myös, että se haluaa ensisijaisesti täyttää tämän säännöksen vaatimukset käytännönläheisellä tavalla takaamalla kyseessä olevien lajien ja luontotyyppien asianmukaisen suojelun.

79

Tarkemmin sanottuna kyseinen jäsenvaltio ilmoittaa toteuttaneensa täydelliset suojelutoimenpiteet vastinekirjelmän liitteessä mainituilla 79 alueella ja selostaa havainnollisuuden vuoksi kuutta aluetta koskevaan otantaan sisältyvät tiedot toteutetuista toimenpiteistä. Ainakin osittaisia suojelutoimenpiteitä on voimassa useilla alueilla.

80

Irlanti ilmoittaa, että täytäntöönpanoasetukseen sisältyy suojelutoimenpiteitä, koska siinä edellytetään toiminnan harjoittamiseen ennakkolupaa ja pyritään siten välttämään vahinkojen aiheutuminen kyseessä olevalle alueelle. Jokaiseen kyseessä olevaan alueeseen kohdistuu siten suojelutoimenpiteitä.

81

Irlanti myöntää, että tavassa, jolla tiedot on toimitettu komissiolle, on kuitenkin voinut olla puutteita. Koska ei ole olemassa keskitettyä tiedonhallintajärjestelmää kyseessä oleviin alueisiin kohdistuvia toimenpiteitä ja hallinnointitoimia koskevien tietojen tallentamiseksi, Irlannin on vaikea siirtää näiden alueiden hallinnoinnista paikallistasolla kertyviä todisteisiin perustuvia kattavia tuloksia valtakunnalliselle tasolle. Tarkoituksena on perustaa keskitetty tietokanta.

82

Komissio huomauttaa, että Irlannin mainitsemat kymmenen kansallista ohjelmaa ja luettelo 79 alueesta, joilla väitetään toteutetun täydelliset suojelutoimenpiteet, kattavat yhteensä vain 137 aluetta. Irlanti myöntää siten, että alueita, joilla ei ole suojelutoimenpiteitä, on ainakin 286.

83

Siltä osin kuin on kyse näistä 79 alueesta ja lisäksi niistä alueista, jotka kuuluvat niiden kymmenen kansallisen ohjelman piiriin, joihin Irlanti vetoaa viittaamalla vastinekirjelmänsä liitteinä olevien asiakirjojen sisältöön, komissio katsoo, ettei kyseinen jäsenvaltio ilmoita vastinekirjelmässään, missä osassa näitä liitteitä on kyse näihin 79 alueeseen kohdistuvista kattaviksi ja täydellisiksi väitetyistä suojelutoimenpiteistä, eikä myöskään viittaa niihin kymmeneen ohjelmaan, joista se on esittänyt tiivistelmän eräässä näistä liitteistä, riitauttaakseen erityisesti sen, että suojelutoimenpiteet ovat epätäydellisiä. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 124 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan kyseisiin liitteisiin sisältyvät tiedot on siten jätettävä huomiotta.

84

Lisäksi neljä näistä kymmenestä ohjelmasta on hyväksytty vasta täydentävässä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Myös vastinekirjelmän liitteestä ilmenee komission mukaan, että eräät näistä ohjelmista kattavat vain osan suojelualueilla suojeltavista kohteista.

85

Irlanti katsoo vastauskirjelmässään, että komission kannattama luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan tulkinta, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä edellytetään todistettavan, että suojelutoimenpiteet on toteutettu kaikilla alueilla ja että ne toimivat, on toteuttamiskelvoton ja ristiriidassa todellisen asiayhteyden kanssa. Tällaiselle tulkinnalle ei ole perustetta direktiivissä eikä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

86

Suojelutoimenpiteet edellyttävät jo luonteensa vuoksi mukautuksia, joten lisätoimenpiteiden tai muunlaisten toimenpiteiden yksilöiminen ei riitä osoittamaan, että Irlanti olisi laiminlyönyt jäsenyysvelvoitteitaan. On riittävää, että Irlanti varmistaa toteutettujen suojelutoimenpiteiden jatkuvan valvonnan kaikkialla Natura 2000 ‑verkostossa varmistuakseen siitä, että eri alueita koskevat tunnistetut uhat ja paineet otetaan huomioon. Tämä tulkinta saa tukea luontodirektiivin 11 ja 17 artiklasta, joissa säädetään suojelutoimenpiteiden arvioinnista ja tarvittaessa niiden toteutustavan mukauttamisesta niiden tehokkuuden takaamiseksi.

87

Se seikka, ettei suojeluohjelmia ole nimenomaisesti kytketty alueiden rajoihin, ei kyseenalaista toimenpiteiden tehokkuutta. Kokonaisvaltaisten ohjelmien toteuttaminen kutakin aluetta erikseen koskevien toimien sijasta vaikuttaa päinvastoin kokonaisvaltaisella tavalla lajien ja luontotyyppien suojeluun ja ilmentää tarvetta yhteensovittaa toimet suojelutavoitteen monimutkaisiin vaatimuksiin vastaamiseksi.

88

Irlanti toimittaa vastauskirjelmänsä liitteenä tiedot suojelutoimenpiteistä, jotka on toteutettu 79 alueen luettelossa mainituilla kuudella alueella aikaisempien lisäksi sekä niillä 21 alueella, joilla suojellaan euroopanpikkuherkkoa (Rhinolophus hipposideros), sekä lisätietoja vastauskirjelmässään esimerkkeinä mainitsemistaan muutamista alueista.

89

Saksan liittotasavalta vastustaa väliintulokirjelmässään tulkintaa, jonka mukaan suojelutoimenpiteiden olisi kohdistuttava jokaiseen kyseisillä alueilla esiintyvään lajiin tai luontotyyppiin.

90

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä viitataan velvollisuuteen toteuttaa suojelutoimenpiteitä, jotka eivät koske jokaista lajia tai jokaista luontotyyppiä erikseen tai yksilöllisesti vaan jotka on toteutettu järjestelmällisesti kullakin erityisten suojelutoimien alueella esiintyvän kunkin luontotyypin ja lajin ekologisten vaatimusten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 55 kohta).

91

Väliintulijan mukaan unionin tuomioistuin hylkäsi 7.12.2000 antamassaan tuomiossa komissio v. Ranska (C‑374/98, EU:C:2000:670, 20 kohta), joka koskee lintudirektiiviä mutta soveltuu myös luontodirektiiviin, Ranskan tasavaltaa vastaan esitetyn väitteen erityisten suojelutoimenpiteiden riittämättömyydestä kutakin kyseessä olevalla alueella esiintyvää luonnonvaraista lintulajia erikseen koskevien säännösten puuttumisen vuoksi, koska tuossa asiassa kyseessä olleilla kansallisilla säännöksillä, siltä osin kuin niissä on kielletty kyseisten biotooppien koskemattomuutta vaarantava toiminta, suojataan kaikkia lintulajeja, joita tämän sääntelyn kattamilla alueilla esiintyy.

92

Riippuu asiayhteydestä, riittävätkö yleiset kiellot alueeseen kohdistuvien pääasiallisten riskien tai uhkien torjumiseen vai tarvitaanko eriytettyjä toimenpiteitä. Jokaista aluetta erikseen koskevien toimenpiteiden järjestelmällinen vaatiminen olisi siten liiallista formalismia.

93

Komissio kiistää Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmän johdosta toimittamassaan vastauskirjelmässä menetelleensä millään tavoin formalistisesti.

94

Komissio on Saksan liittotasavallan kanssa samaa mieltä siitä, että suojelutoimenpide voi koskea useampaa suojelukohdetta, jos niillä on samankaltaisia ekologisia vaatimuksia. Jokaista alueella esiintyvää luontotyyppiä ja lajia on kuitenkin suojeltava yksilöllisiin suojelutavoitteisiin perustuvilla tarpeellisilla suojelutoimenpiteillä. Nyt käsiteltävässä asiassa tämä vaatimus ei täyty, koska Irlannin ilmoittamat toimenpiteet koskevat vain osaa merkityksellisistä kohteista.

95

Komissio arvostelee kanteessaan Irlantia siitä, että tämä on toteuttanut suojelutoimenpiteitä tilanteessa, jossa suojelutavoitteita ei vielä ollut vahvistettu kyseessä olevista alueista 44 sellaiselle alueelle, jotka ovat täydellisten suojelutoimenpiteiden kohteena.

96

Komission mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja erityisesti 17.12.2020 annetusta tuomiosta komissio v. Kreikka (C‑849/19, EU:C:2020:1047, 46–52 kohta) ilmenee, että suojelutoimenpiteiden on perustuttava suojelutavoitteisiin.

97

Komissio katsoo, että tästä seuraa oikeudellinen velvollisuus perustaa suojelutoimenpiteet kullekin alueelle yksilöllisesti ja täsmällisesti määriteltyihin suojelutavoitteisiin, joihin sisältyy aineellinen tekijä (tavoitteiden ja toimien on liityttävä toisiinsa) ja järjestystä koskeva tekijä (tavoitteet eivät saa olla toimenpiteiden jälkeisiä). Tämä lähestymistapa saa vahvistuksen tulkittaessa systemaattisesti luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohtaa ottamalla huomioon sen 6 artiklan 3 kohta, jossa säädetään, että hankkeet, jotka ovat omiaan vaikuttamaan erityisten suojelutoimien alueeseen, on arvioitava suojelutavoitteiden kannalta.

98

Irlanti kiistää vastinekirjelmässään komission esittämän tulkinnan 17.12.2020 annetusta tuomiosta komissio v. Kreikka (C‑849/19, EU:C:2020:1047) sillä perusteella, että tulkinta on liian kirjaimellinen eikä se ota huomioon luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan tarkoitusta ja sanamuotoa. Kyseisellä tuomiolla ratkaistussa asiassa ei ollut lainkaan vahvistettu suojelutavoitteita. Sellainen tilanne on erotettava nyt käsiteltävän asian tilanteesta, jossa suojelutavoitteet on vahvistettu suojelutoimenpiteiden toteuttamisen jälkeen.

99

Komissio toteaa vastauskirjelmässään lisäksi, että luontodirektiivin kohde ja tarkoitus edellyttävät, että suojelutavoitteet on vahvistettava ennen suojelutoimenpiteitä. Suojelutavoitteilla nimittäin määritellään parametrit, joilla voidaan arvioida, saavutetaanko nämä tavoitteet suojelutoimenpiteillä. Jos suojelutavoitteet vahvistettaisiin suojelutoimenpiteiden jälkeen, olisi olemassa vaara siitä, että tavoitteilla vain kuvataan aikaisemmin määriteltyjä suojelutoimenpiteitä.

100

Irlanti korostaa vastauskirjelmässään, että komission tulkinta johtaa jäsenvaltioiden toteuttamien luontodirektiiviä koskevien suojelutoimenpiteiden hylkäämiseen sillä perusteella, että ne ovat edeltäneet suojelutavoitteiden julkaisemista.

101

Kyseessä olevat suojelutoimenpiteet perustuvat kuitenkin uhkien ja paineiden asianmukaiseen arviointiin.

102

Myös Saksan liittotasavalta katsoo väliintulokirjelmässään, ettei jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voi johtua pelkästään siitä, ettei suojelutavoitteita ole vahvistettu ennen suojelutoimenpiteiden toteuttamista. Ratkaiseva seikka sen arvioimisessa, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, on suojelutoimenpiteiden tehokkuus niiden toteuttamisen ajankohdasta riippumatta.

103

Muunlainen tulkinta edellyttäisi pelkästään muotosyistä suojelutoimenpiteiden toteuttamista uudelleen, vaikka jo toteutetut toimenpiteet olisivat tehokkaita ja vastaisivat täysin luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan aineellisia vaatimuksia. Tällaisen muotovaatimuksen asettaminen olisi vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja erityisesti 17.4.2018 annettua tuomiota komissio v. Puola (Białowieżan metsä) (C‑441/17, EU:C:2018:255, 213 kohta), jonka mukaan tärkeintä on se, että tarpeelliset suojelutoimenpiteet toteutetaan tehokkaalla tavalla.

104

Saksan liittotasavalta näkee myös ristiriidan komission päättelyssä. Yhtäältä komissio katsoo, että suojelutavoitteet on vahvistettava heti, kun alue on osoitettu yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Toisaalta komissio myöntää, että suojelutavoitteiden vahvistamiseen on sovellettava luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä kuuden vuoden määräaikaa.

105

Vastauksessaan Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmään komissio vetoaa siihen, että mikäli ennen suojelutavoitteiden vahvistamista toteutetut suojelutoimenpiteet täyttäisivät suojelutavoitteet, tämä olisi pelkkä yhteensattuma. On päinvastoin olemassa vaara siitä, että jälkikäteiset suojelutavoitteet eivät täytä tarkoitustaan sen määrittelemisessä, voiko jokin alue edistää Natura 2000 ‑verkostoa, koska tavoitteilla ilmaistaisiin vain se, kuinka kunnianhimoisia ovat sellaiset jo olemassa olevat suojelutoimenpiteet, jotka eivät perustuneet suojelutavoitteisiin ja joita ei siten ollut suunnattu luontodirektiivillä tavoiteltuun yleiseen päämäärään, joka on suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai ennalleen saattaminen. Tämä ongelma korostuu silloin, kun toimenpiteet järjestelmällisesti edeltävät tavoitteiden vahvistamista, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa.

106

Komissio kiistää myös, että sen päättelyssä olisi minkäänlaista ristiriitaa. Luontodirektiivin edellyttämä järjestys noudattaa kyseisen direktiivin 4 ja 6 artiklan sanamuotoa.

107

Komissio vetoaa kanteessaan siihen, että suojelutoimenpiteiden on oltava selkeitä ja täsmällisiä. Toimenpiteet, jotka ovat yleisluonteisia ja ohjelmallisia tai edellyttävät muita täytäntöönpanotoimenpiteitä ollakseen tehokkaita, eivät ole riittäviä (tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 77 ja 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108

Lisäksi luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään laadullisesta vaatimuksesta, jonka mukaan toimenpiteillä on pystyttävä vastaamaan kaikkiin pääasiallisiin paineisiin tai uhkiin.

109

Nyt käsiteltävässä tapauksessa Irlannin toteuttamat suojelutoimenpiteet ovat järjestelmällisellä ja jatkuvalla tavalla täsmällisyydeltään ja yksityiskohtaisuudeltaan riittämättömiä kaikkiin merkittäviin paineisiin ja uhkiin vastaamiseksi.

110

Komissio voi SEUT 258 artiklan nojalla vaatia toteamaan, että direktiivin säännöksiä ei ole noudatettu, koska jäsenvaltion viranomaiset ovat omaksuneet sellaisen yleisen käytännön, joka on näiden säännösten vastainen ja jota erityistilanteet mahdollisesti kuvaavat (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 27 kohta).

111

Komissio katsoo olemassa olevien suojelutoimenpiteiden kohteena olevien Irlannin alueiden laajan valikoiman laadullisen arvioinnin perusteella, että näillä Irlannin alueilla toteutetut suojelutoimenpiteet ovat olleet järjestelmällisellä ja jatkuvalla tavalla laadultaan riittämättömiä, koska ne eivät ole olleet riittävän täsmällisiä ja yksityiskohtaisia tai koska ne eivät ole olleet riittäviä kaikkiin merkittäviin paineisiin ja uhkiin vastaamiseksi.

112

Komissio havainnollistaa tätä järjestelmällistä puutetta yksityiskohtaisella arvioinnilla, joka kohdistuu kahdenlaisiin ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin, joiden sijainti edustaa laajaa valikoimaa Irlannin suojelukohteista, eli yhtäältä rannikon laguuneihin ja peittosoihin, ja toisaalta erityisen uhanalaiseen lajiin eli jokihelmisimpukkaan.

113

Nämä esimerkit ovat edustavia ja paljastavat siten, että Irlanti on yleisesti ja jatkuvasti rikkonut luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohtaa. Ne koskevat suurta määrää sellaisia alueita, jotka oli valittu erityisesti niiden suojelun epäsuotuisan tai huonon tason vuoksi, joka on todettu luontodirektiivin 17 artiklan nojalla laadituissa Irlannin kertomuksissa, ja kyseessä olevien luontotyyppien ja lajien tärkeyden vuoksi, sillä suuri osa peittosoista ja jokihelmisimpukoista on Irlannissa. Myös tarkasteltujen alueiden maantieteellinen jakautuminen vastaa edustavalla tavalla yhteisön tärkeinä pitämien alueiden ja erityisten suojelutoimenpiteiden kohteina olevien alueiden verkoston sijaintia Irlannissa.

114

Komissio selostaa siten ensimmäisenä esimerkkinä rannikon laguunit, joihin kohdistuvien suojelutoimenpiteiden on ilmoitettu koskevan muun muassa ”liettymistä”, ”jätteiden upotusta” ja ”vedenkorkeuden hallintaa”. Nämä toimenpiteet eivät ole riittävästi yksilöityjä määrällisesti ja vastuullisten toimijoiden tai toteutettavien toimenpiteiden nimeämisen osalta, eivätkä ne varsinkaan vastaa vesien pilaantumisesta johtuvaan paineeseen.

115

Tähän luontotyyppiin kohdistuvien paineiden laaja‑alaisuus ja näiden toimenpiteiden riittämättömyys vahvistetaan Irlannin vuonna 2019 laatimassa luontodirektiivin mukaisessa kertomuksessa, jonka mukaan laguunien tila on huono ja huononee edelleen.

116

Komissio mainitsee tämän jälkeen esimerkkinä peittosuot. Kyseessä olevien alueiden suojelutoimenpiteet ovat liian yleisluonteisia. Komissio mainitsee tässä yhteydessä sellaisia seikkoja kuin ”turpeen mekaaninen kuorinta”, ”turpeennosto”, ”kulotus”, ”hakkuut”, ”laiduntaminen”, ”yleinen metsätalous”, ”vedenkorkeuden hallinta”, ”matkailun ja vapaa‑ajantoimintojen muut seuraukset”, ”metsästys”, ”pensaikkojen poistaminen”, ”kasvilajien poistaminen/hallinta” sekä ”aitaaminen”.

117

Irlannin vuodelta 2013 antamasta luontodirektiivin mukaisesta kertomuksesta ilmenee, että nämä toimenpiteet keskittyvät liiallisesta laiduntamisesta johtuvaan uhkaan mutta ne eivät vastaa riittävällä tavalla peittosoihin kohdistuviin muihin merkittäviin paineisiin ja uhkiin, joita ovat Irlannin vuodelta 2019 antaman kertomuksen mukaan esimerkiksi tuulivoimapuistot ja muut infrastruktuurit, turpeen leikkaaminen, eroosio, kulotus, metsitys, typpilaskeumia aiheuttava maatalous tai salaojitus. Nämä kertomukset osoittavat, että keidassoiden tila on huono ja huononee edelleen.

118

Komissio mainitsee lopuksi esimerkkinä jokihelmisimpukoiden suojelualueet ja arvioi, että näiden alueiden suojelutoimenpiteet liittyvät hyvin yleisluonteisesti päästöihin, kotitalousjätteiden käsittelyyn, vesien pilaantumiseen tai kasteluun mutta niissä ei vahvisteta suojelutoimenpiteitä, joiden yhteydessä määriteltäisiin määrälliset tavoitteet, vastuulliset toimijat tai aikataulut.

119

Komissio katsoo lisäksi, etteivät nämä toimenpiteet vastaa Irlannin luettelemiin paineisiin, joiden syitä ovat ”maa‑ ja metsätalouden aiheuttama pintavesien hajakuormitus”, ”pintavedenotto yleistä vesihuoltoa varten”, ”tulipalot” tai ”metsänistutus avoalueille”.

120

Toimenpiteet, jotka sisältyvät KerryLIFE-hankkeeseen, johon Irlanti viittaa vastauksessaan komission täydentävään perusteltuun lausuntoon, ovat riittämättömiä varsinkin siksi, etteivät ne korjaa metsätaloudesta johtuvia paineita kyseessä olevilla alueilla. Irlanti viittaa myös eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen, joka koskee seitsemää jokihelmisimpukan suojelualuetta, mutta ei toimita tietoja siitä, millä tavoin tähän liittyvät toimenpiteet vastaavat kuhunkin pääasiallisista paineista ja uhkista, joita jokihelmisimpukkaan kohdistuu kyseisillä alueilla.

121

Irlannin vuodelta 2019 antama luontodirektiivin mukainen kertomus vahvistaa mainittuihin alueisiin kohdistuvat paineet ja osoittaa suojelutoimenpiteiden riittämättömyyden kyseisillä alueilla, koska alueiden yleisen tilan on arvioitu olevan huono ja huononevan edelleen.

122

Irlanti selostaa vastinekirjelmässään havainnollisuuden vuoksi, että kutakin aluetta koskevat yksilölliset kunnostus‑ ja salaojitussuunnitelmat on laadittu erityisten suojelutoimien alueiksi osoitettujen Irlannin turvesoiden verkostoa varten kokonaisuutena ja niiden joukossa on 53 kyseessä olevaa aluetta ja että suojelutoimenpiteitä toteutetaan tällä hetkellä kaikkialla tässä verkostossa. Kussakin suunnitelmassa selostetut toimenpiteet on suunniteltu siten, että tavoitteena on ollut saavuttaa jokaisella erityisten suojelutoimien alueella luontodirektiivin liitteessä I mainitulle keidassoiden luontotyypille säädetyn erityisen suojelutavoitteen mukaiset päämäärät. Näitä suunnitelmia toteutetaan nykyään keidassoiden suojeluohjelman eri osien nojalla.

123

Komissio katsoo vastauskirjelmässään, että vastinekirjelmään ja sen liitteisiin sisältyvät ylimalkaiset selostukset eivät osoita, että toteutetut toimenpiteet olisivat riittävän täsmällisiä ja yksityiskohtaisia tässä kanneperusteessa tarkoitettujen luontotyyppien osalta. Irlanti on jättänyt täsmentämättä, kuka tekee mitäkin ja milloin ja ovatko toteutetut toimenpiteet riittäviä kaikkiin keskeisiin paineisiin ja uhkiin vastaamiseksi.

124

Lisäksi niiden tämän tuomion 79 kohdassa mainittujen kuuden alueen joukossa, jotka kuuluvat niihin 79 alueeseen, joiden osalta Irlanti väittää toteuttaneensa täydelliset suojelutoimenpiteet, Carrownagappul Bog SAC on yksi niistä keidassuoalueista, joiden kunnostamissuunnitelmat ovat vasta hankkeen asteella, ja Slieve Bloom Mountains on peittosuoalue, joka tarvitsee aktiivista kunnostamista ja jota varten ei vielä ole lainkaan laadittu kunnostamissuunnitelmaa.

125

Sellaisten suojelutoimenpiteiden puuttumisen, joiden tarkoituksena olisi vastata jokihelmisimpukan esiintymisalueiden valuma‑alueella harjoitetusta metsätaloudesta aiheutuviin ongelmiin, vahvistaa puolestaan jokihelmisimpukasta ja sen suojelusta viimeksi tehty tieteellinen analyysi. Siinä arvostellaan KerryLIFE-hanketta siitä, ettei metsätaloutta varten salaojitettuja alueita ole saatu kunnostetuiksi sen avulla.

126

Irlanti korostaa vastauskirjelmässään suojelutoimenpiteiden parantamiseksi tekemäänsä työtä. Kyseinen jäsenvaltio katsoo, ettei luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa vaadita, että suojelutoimenpiteiden pitäisi välttämättä vastata kaikkiin uhkiin ja paineisiin, joita alueeseen kohdistuu tiettynä ajankohtana.

127

Saksan liittotasavalta kiistää väliintulokirjelmässään komission vaatiman kattavuuden ja täsmällisyyden tason ja vastustaa Irlannin laatimien luontodirektiivin 17 artiklan mukaisten kertomusten huomioon ottamista näyttönä tästä laiminlyönnistä.

128

Toimenpiteiden kattavuuden osalta kaikki pääasialliset riskit ja uhkat on toisinaan mahdollista torjua pelkällä haitallisten tekojen yleisellä kiellolla. Yleinen vaatimus, jonka mukaan jokaisella alueella on aina toteutettava yksilölliset toimenpiteet jokaista uhkaa, lajia tai luontotyyppiä varten, on pelkkää formalismia.

129

Täsmällisyyden tason osalta kyseinen jäsenvaltio katsoo, että selkeitä ja täsmällisiä suojelutoimenpiteitä koskevasta vaatimuksesta ei voida katsoa seuraavan, että toimiin pitäisi aina sisältyä määrällisiä tavoitteita, toimien määräaikoja tai täsmennyksiä siitä, kenen on tehtävä mitäkin, missä ja milloin.

130

Kyseisen jäsenvaltion mukaan 10.5.2007 annetusta tuomiosta komissio v. Itävalta (C‑508/04, EU:C:2007:274, 76 kohta) seuraa, että luontodirektiivissä asetetaan velvollisuus toteuttaa tarvittavat suojelutoimenpiteet ja rajoitetaan kansallisten viranomaisten mahdollinen lainsäädäntö‑ tai päätösvalta koskemaan näiden toimenpiteiden toteuttamisessa käytettäviä keinoja ja teknisiä valintoja. Lisäksi unionin tuomioistuin on katsonut 14.10.2010 antamassaan lintudirektiiviä koskevassa tuomiossa komissio v. Itävalta (C‑535/07, EU:C:2010:602, 60 kohta), että direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota mutta jättää kansallisille viranomaisille toimivallan valita muoto ja keinot lintudirektiivin täytäntöönpanemiseksi.

131

Saksan liittotasavalta korostaa Irlannin laatimien luontodirektiivin 17 artiklan mukaisten kertomusten osalta sitä, että kertomuksissa ei viitata erityisesti tilanteeseen kyseessä olevilla alueilla vaan tilanteeseen kaikkialla asianomaisella alueella. Niistä ei sen vuoksi voida tehdä johtopäätöstä kyseessä olevilla alueilla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuudesta.

132

Lisäksi näissä kertomuksissa todetut kehityssuunnat voivat johtua siitä, että kyse on luonnollisista populaatioista ja ekosysteemeistä, joiden tilan vaihtelu on toisinaan suurta luonnosta itsestään johtuvista syistä, tai joilla on oma dynamiikkansa, johon kohdistuvien ihmisen toimien vaikutus voi sitä paitsi olla vahvistava, päällekkäinen tai heikentävä, eikä niitä aina ole mahdollista kompensoida suojelualueita koskevilla yksilöllisillä toimenpiteillä.

133

Komissio katsoo Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmän johdosta toimittamassaan vastauskirjelmässä, että on sinänsä mahdollista, että suojelutoimenpiteellä on useita kohteita, jos näillä on samankaltaisia ekologisia vaatimuksia. Useita Irlannin suojelualueita koskeva ongelma on kuitenkin siinä, että Irlanti on ilmoittanut useiden alueiden osalta toimenpiteitä, jotka koskevat vain osaa merkityksellisistä kohteista.

134

Komissio selittää lisäksi, että jäsenvaltioille jätetty harkintavalta suojelutoimenpiteiden toteuttamiskeinojen osalta on rajoitettu. Ensinnäkin luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdasta seuraa, että suojelutoimenpiteiden on vastattava kaikkiin pääasiallisiin paineisiin tai uhkiin, jotka voivat vaikuttaa alueella esiintyviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Suojelutoimenpiteiden on myös oltava selkeitä ja täsmällisiä. Lisäksi unionin tuomioistuin on katsonut, että suojelutoimenpiteet ovat olleet riittämättömiä silloin, kun ne ovat olleet yleisluonteisia ja ohjelmallisia tai edellyttäneet muita täytäntöönpanotoimenpiteitä ollakseen tehokkaita (tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 55 kohta ja tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 82 kohta). Suojelutoimenpiteiden laatua ja myöskään niiden täsmällisyyttä ei siten ole jätetty jäsenvaltioiden vapaasti arvioitavaksi.

135

Luontodirektiivin 17 artiklan nojalla laaditussa kertomuksessa sitä paitsi mainitaan, että luontotyyppien ”rannikon laguunit” ja ”peittosuot” ja yhden erityisen uhanalaisen lajin eli jokihelmisimpukan suojelun tason on havaittu huonontuneen Natura 2000 ‑verkostossa. Kertomuksessa viitataan siten nimenomaisesti tilanteeseen Natura 2000 ‑verkoston alueilla.

136

Aluksi on muistutettava, että luontodirektiivin 6 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille joukko velvoitteita ja säädetään erityisistä menettelyistä, joiden tarkoituksena on sen 2 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin‑ ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa sen ennalleen saattaminen kyseisen direktiivin yleisemmän tavoitteen, joka on ympäristönsuojelun korkean tason takaaminen sen nojalla suojelluilla alueilla, toteutumiseksi (tuomio 7.11.2018, Holohan ym., C‑461/17, EU:C:2018:883, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

137

Luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on erityisesti toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat alueella esiintyvien liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia (tuomio 17.4.2018, komissio v. Puola (Białowieżan metsä), C‑441/17, EU:C:2018:255, 207 kohta).

138

Jäsenvaltioille luontodirektiivin 6 artiklan mukaan kuuluvat velvoitteet ja myös kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus tarvittavien suojelutoimenpiteiden toteuttamiseen on pantava tehokkaasti täytäntöön kattavin, selkein ja täsmällisin toimenpitein (tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

139

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on syytä muistuttaa, että Irlanti on tämän tuomion 56 kohdassa mainituin tavoin jättänyt osoittamatta erityisten suojelutoimien alueiksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa 217 aluetta kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä 423 alueesta. Luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tarpeelliset suojelutoimenpiteet on kuitenkin vahvistettava ja pantava täytäntöön erityisten suojelutoimien alueilla (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 52 kohta).

140

Se seikka, että Irlanti ei ole noudattanut luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaista velvoitettaan osoittaa kyseessä olevat yhteisön tärkeinä pitämät alueet erityisten suojelutoimien alueiksi, ei vapauta sitä velvollisuudesta toteuttaa saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarpeelliset suojelutoimenpiteet samoilla alueilla eikä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamisesta siinä tapauksessa, että viimeksi mainittu velvollisuus laiminlyödään (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 52–54 kohta).

141

Tämän täsmennyksen jälkeen on muistutettava, että SEUT 258 artiklaan perustuvaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvää todistustaakkaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on näytettävä toteen väitteensä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Sen on esitettävä unionin tuomioistuimelle tarvittavat tiedot, jotta tämä voi tarkistaa, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, eikä komissio voi tällöin nojautua minkäänlaisiin olettamiin (tuomio 2.9.2021, komissio v. Ruotsi (Jätevedenpuhdistamot), C‑22/20, EU:C:2021:669, 143 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142

Jäsenvaltioiden on SEU 4 artiklan 3 kohdan perusteella kuitenkin autettava komissiota sen täyttäessä tätä tehtävää, joka koostuu SEU 17 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa EUT‑sopimuksen määräysten sekä toimielinten sen nojalla antamien säännösten soveltamisen valvonnasta. Kun on kyse sen varmistamisesta, että kansallisia säännöksiä, joilla on tarkoitus varmistaa direktiivin tehokas täytäntöönpano, sovelletaan asianmukaisesti käytännössä, on erityisesti otettava huomioon, että komissio, jolla ei ole omia tutkintavaltuuksia tällä alalla, on suuressa määrin riippuvainen tiedoista, joita mahdolliset kantelijat sekä asianomainen jäsenvaltio toimittavat (tuomio 2.9.2021, komissio v. Ruotsi (Jätevedenpuhdistamot), C‑22/20, EU:C:2021:669, 144 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

143

Tämä merkitsee muun muassa, että kun komissio on esittänyt riittävästi näyttöä tietystä tosiasiallisesta tilanteesta vastaajana olevan jäsenvaltion alueella, tämän jäsenvaltion on esitettävä näitä tietoja ja niistä tehtäviä päätelmiä koskeva yksityiskohtainen vastanäyttö (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 44 kohta).

144

Nyt käsiteltävässä tapauksessa komissio on väittänyt, että Irlanti ei ole ilmoittanut sille minkäänlaisista suojelutoimenpiteistä 230 alueella kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä 423 alueesta. Lisäksi komissio väittää tämän tuomion 71 kohdassa mainitun vertailun perusteella, että jäljellä olevista 193 alueesta, joilla suojelutoimenpiteitä on olemassa, 149 alueella ei ole sellaisia täydellisiä toimenpiteitä, jotka kattavat jokaisen lajin ja jokaisen luontotyypin, joita esiintyy merkittävällä tavalla.

145

Tähän väitteeseen vastatessaan Irlanti vetoaa yhtäältä siihen, että suojelutoimenpiteet on pantu täytäntöön luontotyypeittäin ja lajeittain laadituilla kymmenellä kansallisella ohjelmalla sekä täytäntöönpanoasetuksella, jossa säädetään etukäteen myönnettävästä luvasta sellaisiin toimintoihin, joilla voi olla merkittäviä tai haitallisia seurauksia tai jotka voivat huonontaa yhteisön tärkeänä pitämää aluetta.

146

Toisaalta Irlanti ilmoittaa toteuttaneensa täydellisiä suojelutoimenpiteitä 79 alueella kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista.

147

Siltä osin kuin tässä yhteydessä on ensinnäkin kyse mainitusta täytäntöönpanoasetuksesta, on syytä muistuttaa, että luontodirektiivin 6 artiklassa jaetaan toimenpiteet kolmeen ryhmään eli suojelutoimenpiteisiin, ehkäiseviin toimenpiteisiin ja korvaaviin toimenpiteisiin, joista säädetään kyseisen artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa (tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C‑387/15 ja C‑388/15, EU:C:2016:583, 33 kohta).

148

Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetään velvollisuudesta estää alueiden heikentyminen ja sen 3 kohdassa velvollisuudesta arvioida asianmukaisesti suunnitelmat ja hankkeet, jotka voivat vaikuttaa alueisiin merkittävästi. Kummankin kohdan tarkoituksena on siten suojella alueita heikentymiseltä.

149

Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi voi olla tarpeen toteuttaa sekä toimenpiteitä, joilla pyritään torjumaan ihmisen aiheuttamia ulkopuolisia loukkauksia ja häiriöitä, että toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on hillitä luonnollista kehitystä, joka voi heikentää erityisten suojelutoimien alueilla esiintyvien lajien ja luontotyyppien suojelun tasoa (tuomio 20.10.2005, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C‑6/04, EU:C:2005:626, 34 kohta).

150

Vielä suuremmalla syyllä pätee, että luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut suojelutoimenpiteet eivät saa rajoittua ihmisen aiheuttamien ulkoisten haitallisten vaikutusten ja häiriöiden torjumiseen vaan tilanteen mukaan niihin on sisällyttävä myös positiivisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on säilyttää alueen tila ja parantaa sitä.

151

Tässä tilanteessa on todettava, että täytäntöönpanoasetus, jossa vain säädetään etukäteen myönnettävästä luvasta sellaisiin toimintoihin, joilla voi olla merkittäviä tai haitallisia seurauksia tai jotka voivat huonontaa yhteisön tärkeänä pitämää aluetta, ei riitä täyttämään luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita.

152

Siltä osin kuin on toiseksi kyse Irlannin laatimista kymmenestä luontotyyppi‑ ja lajikohtaisesta kansallisesta ohjelmasta sekä niistä 79 alueesta, joilla Irlanti väittää toteuttaneensa täydellisiä suojelutoimenpiteitä, on syytä todeta ensinnäkin, että kyseisen jäsenvaltion unionin tuomioistuimelle toimittamat tiedot eivät riitä osoittamaan vääriksi komission perusteluja, joiden mukaan suojelutoimenpiteitä ei ole nyt käsiteltävän kanneperusteen kohteena olevilla 230 alueella.

153

Toiseksi Irlannin unionin tuomioistuimelle toimittamien tietojen perusteella ei voida osoittaa, että Irlannin toteuttamiin toimenpiteisiin sisältyisi kaikilla tämän tuomion 144 kohdassa tarkoitetuilla 193 alueella ja muilla kuin niillä 44 alueella, joiden osalta komissio on tämän myöntänyt, sellaisia suojelutoimenpiteitä, jotka olisi toteutettu järjestelmällisesti näillä alueilla esiintyvien kunkin luontotyypin ja lajin ekologisten vaatimusten mukaisesti. Luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa vaaditaan kuitenkin, että suojelutoimenpiteiden on vastattava kunkin luontotyypin ja kunkin lajin ekologisia vaatimuksia kyseessä olevilla yhteisön tärkeinä pitämillä alueilla (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2019, komissio v. Portugali (Erityisten suojelutoimien alueiden osoittaminen ja suojelu), C‑290/18, EU:C:2019:669, 55 kohta).

154

Näin ollen on todettava, että Irlanti ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on yhtäältä jättänyt toteuttamatta suojelutoimenpiteet 230 alueella kyseessä olevista alueista ja toisaalta jättänyt toteuttamatta täydelliset suojelutoimenpiteet 149 alueella muista 193 alueesta.

155

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat ekologisia vaatimuksia, joiden yksilöinti edellyttää suojelutavoitteiden vahvistamista (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 49 kohta).

156

Unionin tuomioistuin on katsonut, että suojelutavoitteiden määrittäminen ennalta on välttämätöntä määritettäessä toteamisjärjestystä ja suojelutoimenpiteitä (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 50 kohta).

157

Tästä seuraa, että suojelutavoitteiden vahvistaminen on erityisten suojelutoimien alueiden osoittamisen ja suojelutoimenpiteiden täytäntöönpanon välinen pakollinen ja välttämätön menettelyvaihe (tuomio 17.12.2020, komissio v. Kreikka, C‑849/19, EU:C:2020:1047, 52 kohta).

158

Kuten tämän tuomion 64–70 kohdasta ja 17.12.2020 annetusta tuomiosta komissio v. Kreikka (C‑849/19, EU:C:2020:1047, 42–61 kohta) ilmenee, sitä seikkaa, että jäsenvaltio ei ole vahvistanut yksilöllisiä ja täsmällisiä suojelutavoitteita, on tosin pidettävä jäsenvaltiolle luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan kuuluvien velvoitteiden laiminlyöntinä.

159

Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 85–88 kohdassa, luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa ei kuitenkaan vaadita, että suojelutoimenpiteet toteutettaisiin ehdottomasti suojelutavoitteiden vahvistamisen jälkeen.

160

Tästä huolimatta suojelutoimenpiteiden on oltava suojelutavoitteiden mukaisia myös siinä tapauksessa, että suojelutavoitteet määritellään suojelutoimenpiteiden toteuttamisen jälkeen.

161

Siltä osin kuin nyt käsiteltävässä asiassa on kyse niistä 44 alueesta, joilla toteutettuja suojelutoimenpiteitä komissio pitää täydellisinä, komissio ei ole osoittanut, että Irlannin toteuttamat konkreettiset suojelutoimenpiteet eivät vastaisi näiden toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen vahvistettuja suojelutavoitteita.

162

Tässä tilanteessa on todettava, että se seikka, että suojelutoimenpiteet kyseessä olevilla yhteisön tärkeinä pitämillä alueilla on toteutettu ennen suojelutavoitteiden määrittämistä, ei yksinään merkitse luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan rikkomista, joten komissio ei ole näiden 44 alueen osalta näyttänyt toteen, etteivät toteutetut suojelutoimenpiteet täyttäisi mainitun säännöksen vaatimuksia.

163

On syytä muistuttaa, että luontodirektiivissä asetetaan velvollisuus toteuttaa tarvittavat suojelutoimenpiteet, mikä sulkee pois sen, että jäsenvaltioilla olisi tässä suhteessa harkintavaltaa, ja siinä rajoitetaan kansallisten viranomaisten mahdollinen lainsäädäntö‑ tai päätösvalta koskemaan näiden toimenpiteiden toteuttamisessa käytettäviä keinoja ja teknisiä valintoja (tuomio 10.5.2007, komissio v. Itävalta, C‑508/04, EU:C:2007:274, 76 kohta).

164

Nyt käsiteltävässä tapauksessa komissio esittää havainnollisuuden vuoksi kolme esimerkkiä, jotka sen mielestä kattavat laajan valikoiman alueita ja liittyvät kahteen ensisijaisesti suojeltavaan luontotyyppiin eli rannikon laguuneihin ja peittosoihin sekä yhteen ensisijaisesti suojeltavaan lajiin eli jokihelmisimpukkaan, osoittaakseen Irlannissa toteutettujen ja sovellettujen suojelutoimenpiteiden olevan järjestelmällisellä ja jatkuvalla tavalla laadultaan riittämättömiä siksi, että ne eivät ole riittävän täsmällisiä tai yksityiskohtaisia tai että ne ovat riittämättömiä vastaamaan kaikkiin merkittäviin paineisiin ja uhkiin.

165

Tältä osin on syytä muistuttaa ‐ tämän vaikuttamatta komission velvollisuuteen toimittaa näyttö, kun sillä on todistustaakka ‐, että mikään ei lähtökohtaisesti estä komissiota vaatimasta samanaikaisesti unionin tuomioistuinta toteamaan sekä direktiivin säännösten noudattamatta jättämisiä jäsenvaltioiden viranomaisten täsmällisesti määritellyissä konkreettisissa tilanteissa omaksuman asenteen vuoksi että kyseisten säännösten noudattamatta jättämisiä näiden viranomaisten omaksuman sellaisen yleisen käytännön vuoksi, joka on näiden säännösten vastainen ja jota edellä mainitut erityistilanteet mahdollisesti kuvaavat (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 27 kohta).

166

Kun komissio on esittänyt riittävästi näyttöä siitä, että jäsenvaltion viranomaiset ovat omaksuneet toistuvan ja jatkuvan käytännön, joka on direktiivin säännösten vastainen, tämän jäsenvaltion on esitettävä näitä tietoja ja niistä tehtäviä päätelmiä koskeva yksityiskohtainen vastanäyttö (tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 47 kohta).

167

Kun otetaan samalla huomioon komission velvollisuus näyttää toteen väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, se ei voi moittimalla kyseessä olevaa jäsenvaltiota tälle unionin oikeuden perusteella kuuluvien velvoitteiden yleisestä ja jatkuvasta noudattamatta jättämisestä vapautua noudattamasta tätä velvollisuuttaan näyttää toteen moitittu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen sellaisten konkreettisten seikkojen avulla, jotka ovat ominaisia komission esiin tuomien säännösten rikkomiselle, eikä se voi tukeutua pelkkiin oletuksiin tai kaavamaiseen syy‑yhteyteen (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2019, komissio v. Italia (Xylella fastidiosa ‑bakteeri), C‑443/18, EU:C:2019:676, 80 kohta).

168

Nyt käsiteltävän kanteen kohteena on 423 yhteisön tärkeänä pitämää aluetta Atlantin vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella.

169

Kyseiselle luonnonmaantieteelliselle alueelle on ominaista komission esittämän kanneperusteen kohteena olevien alueiden suuri lukumäärä ja unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja‑aineistosta ilmenevin tavoin myös näillä alueilla esiintyvien lajien ja luontotyyppien suuri monimuotoisuus.

170

Tällaisessa tilanteessa on tämän tuomion 167 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 106 kohdassa pääasiallisesti toteamin tavoin komission velvollisuutena osoittaa, että lajit ja luontotyypit, jotka se mainitsee esimerkkeinä tukeakseen kanneperustetta, jossa vaaditaan toteamaan luontodirektiivin mukaisten velvoitteiden yleinen ja jatkuva noudattamatta jättäminen, ovat edustavia esimerkkejä kaikista kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista.

171

Nyt käsiteltävässä asiassa komissio ei kuitenkaan ole kyennyt täyttämään edellisessä kohdassa tarkoitettua näyttövelvollisuutta.

172

Komissio on tosin kanteessaan todennut, että se on täydentävässä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päätyttyä katsonut olemassa olevien suojelutoimenpiteiden kohteena olevien Irlannin alueiden laajan valikoiman laadullisen arvioinnin perusteella, että toteutetut suojelutoimenpiteet ovat olleet järjestelmällisellä ja jatkuvalla tavalla laadultaan riittämättömiä, koska ne eivät ole olleet riittävän täsmällisiä ja yksityiskohtaisia tai koska ne ovat olleet riittämättömiä kaikkiin merkittäviin paineisiin ja uhkiin vastaamiseksi.

173

Komissio ei kuitenkaan ole kanteessa eikä vastauskirjelmässään osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla ja riittävän täsmällisillä, selkeillä ja yksityiskohtaisilla perusteluilla ja tiedoilla, että sen havainnollisuuden vuoksi esittämät esimerkit eli tässä tapauksessa rannikon laguunit, peittosuot ja jokihelmisimpukka olisivat edustavia esimerkkejä kaikista kyseessä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista.

174

Siltä osin kuin on erityisesti kyse toteamuksesta, jonka mukaan tarkasteltujen alueiden maantieteellinen jakautuminen edustaa yhteisön tärkeinä pitämien alueiden ja erityisten suojelutoimien alueiden verkoston maantieteellistä rakennetta Irlannissa, on syytä huomauttaa, että komissio viittaa tältä osin kannekirjelmänsä liitteisiin A.21 ja A.22, jotka sisältävät Irlannin karttoja. Koska komissio ei kuitenkaan esitä kannekirjelmässään karttoihin sisältyvistä tiedoista täsmällistä, yksityiskohtaista ja kattavaa tulkintaa, pelkästään näiden karttojen tarkastelun perusteella ei ole mahdollista tehdä johtopäätöstä siitä, missä määrin edellisessä kohdassa mainittuja kolmea esimerkkiä voidaan pitää edustavina kaikkien kyseessä olevien yhteisön tärkeinä pitämien alueiden osalta.

175

Tässä tilanteessa komission perustelu, jonka mukaan Irlannin toteuttamat suojelutoimenpiteet ovat olleet yleisellä, järjestelmällisellä ja jatkuvalla tavalla riittämättömiä, koska ne eivät ole olleet riittävän täsmällisiä ja yksityiskohtaisia tai koska ne ovat olleet riittämättömiä vastaamaan kaikkiin merkittäviin paineisiin ja uhkiin, ei voi menestyä.

176

Tästä seuraa, että komission kolmas kanneperuste on perusteltu vain siltä osin, että Irlanti ei ole toteuttanut kyseessä olevilla yhteisön tärkeinä pitämillä 423 alueella suojelutoimenpiteitä, jotka vastaavat luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia.

177

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että

178

Kanne hylätään muilta osin.

179

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Irlannin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on suureksi osaksi hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

180

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, mukaisesti on määrättävä, että Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: