–

Dual Prod SRL, edustajinaan D. Pătrăuș, A. Șandru ja T. D. Vidrean-Căpușan, avocați,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja A. Wellman,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Galluzzo, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Armenia ja J. Jokubauskaitė,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY (EUVL 2009, L 9, s. 12) 16 artiklan 1 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 48 artiklan 1 kohdan ja 50 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Dual Prod SRL ja toisaalta Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Cluj-Napoca – Comisia regională pentru autorizarea operatorilor de produse supuse accizelor armonizate (Cluj-Napocan alueellinen veroasioiden pääosasto – yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tavaroiden kauppiaille myönnettävistä luvista vastaava alueellinen lautakunta, Romania) ja jossa on kyse muun muassa sellaisen päätöksen kumoamisesta, jolla viimeksi mainittu viranomainen keskeytti Dual Prodille myönnetyn luvan toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona.

3

Direktiivin 2008/118 johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan yleinen järjestelmä, joka koskee seuraavien tavaroiden (jäljempänä ’valmisteveron alaiset tavarat’) kulutuksesta välittömästi tai välillisesti kannettavaa valmisteveroa:

– –

– –”

5

Mainitun direktiivin 4 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä ja sen täytäntöönpanosäännöksissä tarkoitetaan:

– –

– –

6

Saman direktiivin 15 artikla kuului seuraavasti:

”1.   Kunkin jäsenvaltion on määrättävä valmisteveron alaisten tavaroiden tuotantoa, jalostusta ja hallussapitoa koskevat sääntönsä tämän direktiivin mukaisesti.

2.   Valmisteveron alaisten tavaroiden, joista valmisteveroa ei ole maksettu, tuotannon, jalostuksen ja hallussapidon on tapahduttava verottomassa varastossa.”

7

Direktiivin 2008/118 16 artiklan sanamuoto oli seuraava:

”1.   Valtuutetun varastonpitäjän on saatava verottoman varaston perustamiseen ja pitämiseen lupa sen jäsenvaltion, jossa veroton varasto sijaitsee, toimivaltaisilta viranomaisilta.

Luvan edellytyksenä on, että ne ehdot, joita viranomaisilla on oikeus säätää veron kiertämisen tai väärinkäytösten estämiseksi, täyttyvät.

2.   Valtuutettu varastonpitäjä on velvollinen:

– –

– –

– –”

8

Verokoodeksista 8.9.2015 annetun lain nro 227/2015 (Legea nr. 227/2015 privind Codul Fiscal, jäljempänä verokoodeksi; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 688, 10.9.2015) 364 §:n 1 momentin d kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimivaltainen viranomainen myöntää laitokselle luvan verottoman varaston pitämiseen ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

– –

– –

12. tässä koodeksissa säädetyt rikokset.”

9

Kyseisen koodeksin 369 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Toimivaltainen viranomainen voi keskeyttää valvontaelinten ehdotuksesta verottoman varaston pitämistä koskevan luvan

– –

– –”

10

Saman koodeksin 452 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1) Rikoksia ovat seuraavat teot:

– –

– –

(3) Toimivaltainen valvontaviranomainen toteaa edellä 1 momentin b–e, g ja i kohdassa tarkoitetut teot, minkä jälkeen se määrää toiminnan keskeyttämisestä, laitoksen sinetöimisestä laitoksen sulkemista koskevien teknisten menettelyjen mukaisesti ja toimittaa tarkastuspöytäkirjan luvan antaneelle veroviranomaiselle yhdessä verottoman varaston pitämistä koskevan luvan keskeyttämistä koskevan ehdotuksen kanssa.”

11

Dual Prod on Romanian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jolla on lupa toimia valmisteveron alaisen alkoholin ja alkoholijuomien tuotannon alalla.

12

Kyseisen yhtiön tiloissa suoritettiin etsintä 1.8.2018.

13

Tämän etsinnän jälkeen aloitettiin rikosoikeudellinen in rem ‑menettely verokoodeksin 452 §:n 1 momentin h ja i kohdan rikkomista koskevien epäilyjen vuoksi, jotka koskivat yhtäältä yli 40 litran suuruisen, alkoholipitoisuudeltaan vähintään 96 tilavuusprosenttisen etyylialkoholierän siirtämistä ja hallussapitoa verottoman varaston ulkopuolella ja toisaalta putken asentamista tuotantolaitokseen.

14

Toimivaltainen hallintoviranomainen keskeytti 5.9.2018 tekemällään päätöksellä Dual Prodin luvan toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona 12 kuukauden ajaksi verokoodeksin 369 §:n 3 momentin b kohdan nojalla. Kyseinen viranomainen tulkitsi tätä säännöstä siten, että sen mukaan tällainen keskeytys on mahdollista määrätä jo sillä perusteella, että on viitteitä siitä, että valmisteveron alaisia tavaroita koskevan säännöstön vastaisia rikoksia on tehty.

15

Curtea de Apel Oradea (Oradean ylioikeus, Romania), jolle Dual Prod valitti 5.9.2018 tehdystä päätöksestä, lyhensi 13.12.2019 keskeyttämisen keston kahdeksaan kuukauteen katsottuaan ensin, että verokoodeksin 369 §:n 3 momentin b kohdassa säädetyn keskeytyksen enimmäiskeston määrääminen oli ilmeisen suhteetonta. Mainittu keskeytys pantiin kokonaisuudessaan täytäntöön.

16

Sen jälkeen, kun Dual Prod asetettiin 1.8.2018 suoritetun etsinnän johdosta aloitetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä rikoksesta epäillyn asemaan 21.10.2020, toimivaltainen hallintoviranomainen keskeytti uudelleen verokoodeksin 369 §:n 3 momentin c kohdan nojalla Dual Prodin luvan toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona, kunnes rikosasian käsittely oli lopullisesti päätetty. Dual Prod riitautti tämän päätöksen Tribunalul Satu Maressa (Satu Maren alioikeus, Romania).

17

Kyseinen tuomioistuin huomauttaa, että direktiivi 2008/118 sisältää verottomien varastojen pitämistä koskevaan lupaan liittyviä yleisiä säännöksiä. Se päättelee tästä, että syyttömyysolettaman periaate ja ne bis in idem ‑periaate, sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa ja 50 artiklassa, voivat olla merkityksellisiä nyt käsiteltävässä asiassa.

18

Mainittu tuomioistuin pohtii tältä osin ensinnäkin, onko syyttömyysolettaman periaate esteenä sille, että hallintoviranomainen keskeyttää määräämättömäksi ajaksi oikeushenkilön luvan toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona pelkästään sillä perusteella, että on olemassa viitteitä siitä, että oikeushenkilö on syyllistynyt rikkomukseen, ennen kuin tuomioistuin on edes ratkaissut lopullisesti kyseisen henkilön syyllisyyden.

19

Tämä tuomioistuin korostaa, että Dual Prodille myönnetyn luvan keskeyttäminen näyttäisi viittaavan siihen, että kyseistä yhtiötä pidetään syyllisenä, ja että rikosoikeudellinen menettely on ollut vireillä nyt jo yli kolmen vuoden ajan.

20

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ne bis in idem ‑periaatteesta, onko se perusoikeuskirjan 50 artiklan mukaista, että oikeushenkilölle määrätään samasta teosta kaksi samanluonteista seuraamusta verotusmenettelyssä pelkästään siitä syystä, että sen rinnalla vireillä oleva rikosoikeudellinen menettely on edennyt tiettyyn vaiheeseen.

21

Tribunalul Satu Mare on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Ensinnäkin on muistutettava, että perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta, ja kyseisellä määräyksellä vahvistetaan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että samaan aikaan, kun Dual Prodin tiloissa suoritetun etsinnän johdosta aloitettiin rikosoikeudellinen in rem ‑menettely, toimivaltainen hallintoviranomainen keskeytti verokoodeksin 369 §:n 3 momentin b kohdan nojalla 12 kuukauden ajaksi kyseiselle yhtiölle myönnetyn luvan toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona. Dual Prodin tekemän valituksen johdosta tämä keskeytys lyhennettiin kahdeksaan kuukauteen. Keskeytyksen päätyttyä kyseinen hallintoviranomainen keskeytti uudelleen verokoodeksin 369 §:n 3 momentin c kohdan nojalla saman luvan toistaiseksi sillä perusteella, että Dual Prod oli rikoksesta epäiltynä rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka oli aloitettu sitä vastaan sen tiloissa suoritetun etsinnän johdosta.

24

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevat keskeyttämistoimenpiteet liittyvät siihen, että Romanian säännöstössä kaikenlaisten petosten tai väärinkäytösten ehkäisemiseksi asetettuja velvollisuuksia niille, joilla on lupa toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona, epäillään jätetyn noudattamatta.

25

Tältä osin on muistutettava, että petosten ja väärinkäytösten ehkäiseminen on sekä unionin oikeuden että jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteinen tavoite yleisen yhdenmukaistetun valmisteverojärjestelmän luomiseksi säädetyn direktiivin 2008/118 soveltamisalalla. Yhtäältä jäsenvaltioilla on nimittäin oikeutettu intressi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin taloudellisten etujensa suojaamiseksi ja toisaalta veropetosten, veronkierron ja mahdollisten väärinkäytösten estäminen on kyseisen direktiivin tavoite, kuten sen johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleessa sekä 16 artiklassa vahvistetaan (ks. vastaavasti tuomio 13.1.2022, MONO, C‑326/20, EU:C:2022:7, 28 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Näin ollen silloin, kun jäsenvaltio keskeyttää direktiivissä 2008/118 tarkoitetun verottoman varaston pitämiseen vaadittavan luvan sen vuoksi, että on olemassa viitteitä valmisteveron alaisia tavaroita koskevan säännöstön vastaisten rikosten tekemisestä, se panee täytäntöön kyseistä direktiiviä ja siten unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jolloin sen on siis noudatettava perusoikeuskirjan määräyksiä.

27

Toiseksi on todettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on viime kädessä arvioitava, voidaanko pääasiassa kyseessä olevia kahta keskeyttämistoimenpidettä pitää perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohtaa ja 50 artiklaa sovellettaessa luonteeltaan rikosoikeudellisina seuraamuksina, on kuitenkin muistutettava, että kolmella kriteerillä on tältä osin merkitystä. Ensimmäinen kriteereistä koskee rikkomuksen oikeudellista luonnehdintaa kansallisessa oikeudessa, toinen itse rikkomuksen luonnetta ja kolmas sen seuraamuksen ankaruutta, joka tekijälle voidaan määrätä (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2012, Bonda, C‑489/10, EU:C:2012:319, 37 kohta ja tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 25 kohta).

28

Ensimmäisestä kriteeristä on todettava, ettei pääasiassa kyseessä olevia keskeyttämistoimenpiteitä nähtävästi pidetä Romanian oikeudessa rikosoikeudellisina toimenpiteinä.

29

On kuitenkin korostettava ensinnäkin, että rikoksesta syytettyjä suojaavien perusoikeuskirjan määräysten soveltaminen ei rajoitu ainoastaan kansallisessa oikeudessa rikosoikeudellisina pidettäviin menettelyihin ja seuraamuksiin vaan se ulottuu mainitunlaisesta kansallisessa oikeudessa tehdystä luonnehdinnasta riippumatta menettelyihin ja seuraamuksiin, joita on pidettävä luonteeltaan rikosoikeudellisina tämän tuomion 27 kohdassa tarkoitettujen kahden muun kriteerin perusteella (tuomio 20.3.2018, Menci, C‑524/15, EU:C:2018:197, 30 kohta).

30

Kun on toiseksi kyse itse rikkomuksen luonnetta koskevasta kriteeristä, se merkitsee sen tarkastamista, onko kyseessä olevan toimenpiteen tarkoituksena rankaiseminen, ilman että pelkästään se seikka, että sillä on myös ennaltaehkäisevä tarkoitus, olisi omiaan poistamaan sen luokittelun rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi. Rikosoikeudellisille seuraamuksille on nimittäin luonteenomaista, että niillä pyritään sekä rankaisemaan lainvastaisesta menettelystä että ehkäisemään sitä ennalta. Sitä vastoin toimenpide, joka rajoittuu vain kyseisestä rikkomuksesta aiheutuneen vahingon korvaamiseen, ei ole luonteeltaan rikosoikeudellinen (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C‑439/19, EU:C:2021:504, 89 kohta).

31

Nyt käsiteltävässä asiassa on ilmeistä, että Dual Prodiin kohdistettiin rikosoikeudellisen menettelyn rinnalla keskeyttämistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena ei ole korvata rikkomuksesta aiheutunutta vahinkoa.

32

On kuitenkin myös todettava, että kyseiset keskeyttämistoimenpiteet kuuluvat direktiivillä 2008/118 käyttöön otettuihin valmisteveron alaisten ja väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmään asetettujen tavaroiden liikkumista koskeviin säännöksiin, joissa verottomien varastojen pitäjillä on keskeinen tehtävä (ks. tältä osin tuomio 2.6.2016, Kapnoviomichania Karelia, C‑81/15, EU:C:2016:398, 31 kohta). Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että mainittuja toimenpiteitä on tarkoitus soveltaa ainoastaan talouden toimijoihin, joilla on lupa toimia kyseisen direktiivin 15 ja 16 artiklassa tarkoitettuna valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona, niin että niiltä viedään väliaikaisesti tällaisen luvan tuomat edut.

33

Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset keskeyttämistoimenpiteet eivät koske suurta yleisöä vaan tiettyä sellaisten adressaattien ryhmää, joiden on unionin oikeudessa erityisesti säännellyn toiminnan harjoittamisen vuoksi täytettävä jäsenvaltioiden myöntämän sellaisen luvan saamisen edellytykset, jotka antavat niille tiettyjä etuoikeuksia. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis tutkittava, koostuvatko pääasiassa kyseessä olevat toimenpiteet näiden etuoikeuksien käytön keskeyttämisestä sillä perusteella, että toimivaltainen hallintoviranomainen on katsonut, etteivät kyseisen luvan myöntämisedellytykset enää täyty tai että ne ovat vaarassa jäädä täyttymättä, mikä puoltaisi sen toteamista, ettei tällaisilla toimenpiteillä ole tarkoitus rangaista.

34

Tällainen seikka näyttää ilmenevän myös siitä, ettei verokoodeksin 369 §:n 3 momentin b ja c kohdassa näytä edellytettävän, että toimivaltainen hallintoviranomainen määrää pääasiassa kyseessä olevista keskeyttämistoimenpiteistä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

35

Dual Prodille määrätystä ensimmäisestä keskeyttämistoimenpiteestä on erityisesti todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on myös tutkittava, miksi toimivaltainen hallintoviranomainen päätti keskeyttää kyseisen yhtiön luvan 12 kuukauden ajaksi eli verokoodeksin 369 §:n 3 momentin b kohdassa sallitun enimmäiskeston ajaksi sekä miksi Dual Prodin tekemän valituksen ratkaissut tuomioistuin lyhensi tämän ajan kahdeksaan kuukauteen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista, onko syillä, joilla tällaiset ratkaisut on perusteltu, ennaltaehkäisevä vai rankaiseva tarkoitus.

36

Dual Prodille verokoodeksin 369 §:n 3 momentin c kohdan nojalla määrätystä toisesta keskeyttämistoimenpiteestä on huomattava, ettei se lakkaa ennalta määritellyllä hetkellä vaan vasta vireillä olevan rikosoikeudellisen menettelyn päätyttyä, mikä vaikuttaa olevan ominaista toimenpiteelle, jolla on pikemminkin ennaltaehkäisevä tai turvaava kuin rankaiseva tarkoitus.

37

Kolmanneksi on todettava aiheutuneen seuraamuksen ankaruutta koskevasta edellytyksestä, että vaikka molemmat pääasiassa kyseessä olevista kahdesta keskeyttämistoimenpiteestä voivat aiheuttaa kielteisiä taloudellisia seurauksia Dual Prodille, ne ovat kuitenkin erottamaton osa tällaisilla toimenpiteillä nähtävästi olevaa ennaltaehkäisevää tai turvaavaa luonnetta eivätkä ne lähtökohtaisesti saavuta ankaruudeltaan tasoa, jota edellytetään, jotta niitä pidettäisiin luonteeltaan rikosoikeudellisina, koska niillä ei muun muassa estetä kyseistä yhtiötä jatkamasta keskeyttämisaikana sellaista taloudellista toimintaa, joka ei edellytä lupaa toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona.

38

Kuten tämän tuomion 16 kohdasta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu kanne, jossa riitautetaan Dual Prodille verokoodeksin 369 §:n 3 momentin c kohdan nojalla määrätyn jälkimmäisen keskeyttämistoimenpiteen lainmukaisuus.

39

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että lupa toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona voidaan keskeyttää hallinnollisesti aina rikosoikeudellisen menettelyn päättymiseen saakka pelkästään sillä perusteella, että luvanhaltija on asetettu kyseisessä menettelyssä rikoksesta epäillyn asemaan.

40

Perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on taata jokaiselle, ettei häntä nimetä rikokseen syylliseksi tai kohdella sellaisena ennen kuin hänen syyllisyytensä on näytetty toteen (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2009, Rubach, C‑344/08, EU:C:2009:482, 31 kohta).

41

Vaikka tämä määräys ei lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että hallintoviranomainen määrää luonteeltaan rikosoikeudellisen seuraamuksen (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, Schindler Holding ym. v. komissio, C‑501/11 P, EU:C:2013:522, 35 kohta), mainittua määräystä rikotaan sen sijaan silloin, kun hallintoviranomainen määrää rikosoikeudellisen seuraamuksen ilman, että se on ensin todennut ennalta vahvistetun oikeussäännön rikkomisen ja antanut asianomaiselle henkilölle mahdollisuuden osoittaa itsensä syyttömäksi, sillä syyllisyyttä koskevan epäselvyyden on vaikutettava asianomaisen henkilön eduksi (ks. vastaavasti tuomio 14.5.2020, NKT Verwaltung ja NKT v. komissio, C‑607/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:385, 234, 235 ja 237 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Lisäksi perusoikeuskirjan 47 artiklassa edellytetään, että jokaisella luonteeltaan rikosoikeudellisen hallinnollisen seuraamuksen adressaatilla on käytettävissään muutoksenhakukeino, jonka avulla adressaatti voi saattaa kyseisen seuraamuksen tutkittavaksi tuomioistuimessa, jolla on täysi harkintavalta (tuomio 18.7.2013, Schindler Holding ym. v. komissio, C‑501/11 P, EU:C:2013:522, 32–35 kohta), ja tämän oikeussuojakeinon avulla voidaan muun muassa varmistaa, ettei hallintoviranomainen ole loukannut syyttömyysolettaman periaatetta.

43

Tästä seuraa, että jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoisi, että tämän tuomion 39 kohdassa tarkoitetun kaltainen keskeyttämistoimenpide on rikosoikeudellinen seuraamus perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta, kyseisessä määräyksessä vahvistettu syyttömyysolettaman periaate olisi esteenä tällaisen toimenpiteen toteuttamiselle, kun seuraamuksen kohteena olevan henkilön rikosoikeudellisesta syyllisyydestä ei ole vielä edes lausuttu.

44

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että lupa toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona voidaan keskeyttää hallinnollisesti aina rikosoikeudellisen menettelyn päättymiseen saakka pelkästään sillä perusteella, että luvanhaltija on rikoksesta epäillyn asemassa kyseisessä menettelyssä, jos keskeyttäminen on luonteeltaan rikosoikeudellinen seuraamus.

45

Siltä osin kuin Italian hallitus nähtävästi väittää, että toinen kysymys on jätettävä tutkimatta, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt riittävästi selvitystä siitä, miltä osin pääasiassa kyseessä olevien kahden keskeyttämistoimenpiteen toteuttamiseen johtaneet tosiseikat ovat samoja, tämä väite on hylättävä.

46

On nimittäin riittävää todeta, että ennakkoratkaisupyynnön perusteluista sekä toisen kysymyksen sanamuodosta ilmenee selvästi, että kyseisen tuomioistuimen mukaan pääasiassa kyseessä olevat kaksi keskeyttämistoimenpidettä toteutettiin niiden samojen tosiseikkojen perusteella, jotka todettiin Dual Prodin tiloissa suoritetussa etsinnässä, koska niiden perusteella ryhdyttiin epäilemään, että kyseinen yhtiö oli syyllistynyt valmisteveron alaisia tavaroita koskevassa lainsäädännössä säädettyihin rikoksiin.

47

Kysymys siitä, onko tällainen arviointi perusoikeuskirjan 50 artiklasta johtuvien vaatimusten mukainen, kuuluu puolestaan toisen ennakkoratkaisukysymyksen asiasisällön tutkimiseen.

48

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko perusoikeuskirjan 50 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että oikeushenkilölle, jolle on jo määrätty samasta teosta samanluonteinen mutta kestoltaan erilainen seuraamus, määrätään seuraamus.

49

Aluksi on todettava, että perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistetulla ne bis in idem ‑periaatteella kielletään sekä kyseisessä artiklassa tarkoitettujen syytteiden että luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten päällekkäisyys samasta teosta samalle henkilölle (tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Näin ollen toinen kysymys on hyödyllinen pääasian ratkaisemiseksi vain siltä osin kuin molemmat pääasiassa kyseessä olevista kahdesta keskeyttämistoimenpiteestä ovat luonteeltaan kyseisessä artiklassa tarkoitetulla tavalla rikosoikeudellisia, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava tämän tuomion 27–37 kohdassa esitettyjen arviointiperusteiden nojalla.

51

Jollei tästä täsmennyksestä muuta johdu, on muistutettava ensinnäkin, että ne bis in idem ‑periaatteen soveltaminen edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä: yhtäältä on oltava olemassa aikaisempi lopullinen päätös (bis-edellytys) ja toisaalta aikaisemman päätöksen ja myöhempien menettelyjen tai päätösten on koskettava samoja tosiseikkoja (idem-edellytys) (tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 28 kohta).

52

Ensinnäkin idem-edellytyksen on todettava edellyttävän, että aineelliset tosiseikat ovat samoja eivätkä ainoastaan samankaltaisia. Aineellisten tosiseikkojen samuudella on ymmärrettävä tarkoitettavan sellaisten konkreettisten olosuhteiden kokonaisuutta, jotka johtuvat pääosin samoista tapahtumista siltä osin kuin niissä on kyse samasta tekijästä ja ne liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti ja alueellisesti (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 36 ja 37 kohta).

53

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on itse todennut, nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttaa siltä, että Dual Prodille määrätyt kaksi keskeyttämistoimenpidettä liittyvät samoihin aineellisiin tosiseikkoihin eli niihin, jotka todettiin kyseisen yhtiön tiloissa suoritetussa etsinnässä.

54

Se, että pääasiassa kyseessä oleva toinen keskeyttämistoimenpide toteutettiin sillä perusteella, että Dual Prod on rikoksesta epäiltynä rikosoikeudellisessa menettelyssä, ei ole omiaan muuttamaan tällaista toteamusta, koska unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseisessä rikosoikeudellisessa menettelyssä on nimenomaan tarkoitus määrätä seuraamus kyseisessä etsinnässä todetuista samoista tosiseikoista.

55

Toiseksi bis-edellytyksestä on muistutettava, että jotta voitaisiin katsoa, että ratkaisulla on lausuttu lopullisesti toisen menettelyn kohteena olevista tosiseikoista, on tarpeen paitsi se, että kyseisestä ratkaisusta on tullut lainvoimainen, myös se, että se on annettu pääasiasta tehdyn arvioinnin perusteella (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 29 kohta).

56

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistuttava yhtäältä sen ratkaisun lopullisuuden osalta, jolla Dual Prodille määrättiin ensimmäinen keskeyttämistoimenpide, erityisesti siitä, että tuomioistuinratkaisu, jolla tällaisen keskeyttämistoimenpiteen kesto lyhennettiin kahdeksaan kuukauteen, oli joka tapauksessa lainvoimainen ajankohtana, jona toinen keskeyttämistoimenpide määrättiin Dual Prodille.

57

Toisaalta pääasian aineellista arviointia koskevasta edellytyksestä on todettava, että ne bis in idem ‑periaatteen noudattamista koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun toimivaltainen viranomainen on määrännyt seuraamuksen asianomaisen henkilön syyksi luettavan menettelyn seurauksena, voidaan kohtuudella katsoa, että toimivaltainen viranomainen oli ensin arvioinut asian olosuhteet ja asianomaisen henkilön menettelyn lainvastaisen luonteen (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 8.7.2019, Mihalache v. Romania, CE:ECHR:2019:0708JUD005401210, 98 kohta).

58

Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tämän tuomion 49–57 kohdassa mainittujen edellytysten tutkimisen päätteeksi, että perusoikeuskirjan 50 artiklaa sovelletaan pääasiaan, pääasiassa kyseessä olevien kahden keskeyttämistoimenpiteen kumuloituminen merkitsee kyseisessä 50 artiklassa taatun perusoikeuden rajoittamista.

59

Tällainen rajoitus voi kuitenkin edelleen olla perusteltu perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan perusteella (tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 40 kohta).

60

Tällaisessa tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi toiseksi tutkittava, noudatetaanko käsiteltävässä asiassa kaikkia niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä jäsenvaltiot voivat perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan nojalla rajoittaa perusoikeuskirjan 50 artiklassa taattua perusoikeutta.

61

Tästä on muistutettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla ja kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Kyseisen 1 kohdan toisessa virkkeessä määrätään, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti näiden oikeuksien ja vapauksien rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

62

Ensinnäkin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätyistä edellytyksistä on todettava yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevien kahden keskeyttämistoimenpiteen kumuloitumisen mahdollisuudesta näyttää hyvinkin olevan säädetty laissa eli Romanian verolain 369 §:n 3 momentin b ja c kohdassa.

63

Toisaalta tällainen menettelyjen ja seuraamusten kumuloitumisen mahdollisuus on perusoikeuskirjan 50 artiklan olennaisen sisällön mukainen ainoastaan sillä edellytyksellä, ettei kansallisessa säännöstössä sallita menettelyjen aloittamista ja seuraamusten määräämistä samoista teoista saman rikkomisen perusteella tai saman tavoitteen saavuttamiseksi vaan siinä säädetään yksinomaan, että menettelyjen ja seuraamusten kumuloituminen on mahdollista eri säännöstöjen nojalla (tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 43 kohta). Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei tämä edellytys näytä täyttyvän nyt käsiteltävässä asiassa.

64

Siltä osin kuin toiseksi on kyse perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä määrätyistä edellytyksistä, joita unionin tuomioistuin tarkastelee vain siltä varalta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoisi, että kyseisen määräyksen ensimmäisen virkkeen mukaiset edellytykset täyttyvät nyt käsiteltävässä asiassa, unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee ensinnäkin, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön tarkoituksena on yleisesti ottaen varmistaa valmisteverojen asianmukainen kantaminen ja torjua petoksia ja väärinkäytöksiä.

65

Kun otetaan huomioon tämän yleisen edun mukaisen tavoitteen merkitys, luonteeltaan rikosoikeudellisten menettelyjen ja seuraamusten kumuloituminen voi olla perusteltua sillä edellytyksellä, että näillä menettelyillä ja seuraamuksilla pyritään tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi toisiaan täydentäviin päämääriin, joiden kohteena mahdollisesti ovat kyseessä olevan saman rangaistavan teon eri ulottuvuudet (tuomio 22.3.2022, Nordzucker ym., C‑151/20, EU:C:2022:203, 52 kohta).

66

Suhteellisuusperiaatteesta on todettava, että se edellyttää, että kansallisessa säännöstössä säädetyllä menettelyjen ja seuraamusten kumuloitumisella ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista asianomaisella säännöstöllä tavoiteltujen oikeutettujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 48 kohta).

67

Tällaisen menettelyjen ja seuraamusten päällekkäisyyden ehdottoman välttämättömyyden osalta on erityisesti arvioitava, onko olemassa selkeitä ja täsmällisiä sääntöjä, joiden perusteella voidaan ennakoida, mitkä teot ja laiminlyönnit voivat olla menettelyjen ja seuraamusten päällekkäisyyden sekä eri viranomaisten välisen yhteensovittamisen kohteena, onko molemmat menettelyt toteutettu riittävän yhteensovitetusti ja ajallisesti lähellä toisiaan ja onko seuraamus, joka mahdollisesti määrätään ajallisesti ensimmäisen menettelyn yhteydessä, otettu huomioon toista seuraamusta arvioitaessa, jotta tällaisesta päällekkäisyydestä kyseessä oleville henkilöille aiheutuva haitta on rajoitettu ehdottoman välttämättömään ja jotta määrättyjen seuraamusten kokonaismäärä vastaa rikkomisten vakavuutta (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava muun muassa, ettei unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmene, että toimivaltainen hallintoviranomainen olisi Dual Prodille määrättyä toista keskeyttämistoimenpidettä arvioidessaan ottanut huomioon kyseiselle yhtiölle jo määrätyn ensimmäisen keskeyttämistoimenpiteen ankaruuden, mikä on omiaan vaikuttamaan tämän toisen keskeyttämistoimenpiteen oikeasuhteisuuteen perusoikeuskirjan 52 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

69

Edellä esitetystä seuraa, että jos pääasiassa kyseessä olevia kahta keskeyttämistoimenpidettä on pidettävä luonteeltaan rikosoikeudellisina seuraamuksina, perusoikeuskirjan 50 artikla voi olla esteenä sille, että Dual Prodiin kohdistetaan toinen keskeyttämistoimenpide, jonka lainmukaisuus on riitautettu ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

70

Lopuksi on lisättävä, että jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että ainakin toinen pääasiassa kyseessä olevista kahdesta keskeyttämistoimenpiteestä ei ole rikosoikeudellinen seuraamus perusoikeuskirjan 50 artiklan soveltamisen kannalta ja että kyseinen artikla ei täten voi missään tapauksessa olla esteenä näiden kahden seuraamuksen kumuloitumiselle, toisen keskeyttämistoimenpiteen määräämisessä on kuitenkin komission toteamin tavoin noudatettava unionin oikeuden yleisenä periaatteena olevaa suhteellisuusperiaatetta.

71

Tämä periaate edellyttää, että jäsenvaltiot käyttävät keinoja, joilla kansallisessa oikeudessa tavoiteltu päämäärä voidaan saavuttaa tehokkaasti mutta joilla ei kuitenkaan ylitetä sitä, mikä on tarpeen, ja joilla aiheutetaan vähiten haittaa kyseessä olevassa unionin säännöstössä asetetuille muille tavoitteille ja periaatteille. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä täsmennetään tältä osin, että jos on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (tuomio 13.11.1990, Fedesa ym., C‑331/88, EU:C:1990:391, 13 kohta ja tuomio 13.1.2022, MONO, C‑326/20, EU:C:2022:7, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Tältä osin se, että oikeushenkilölle, jonka epäillään jättäneen noudattamatta valmisteverojen asianmukaisen kantamisen varmistavia sääntöjä, määrätyllä toimenpiteellä, jolla keskeytetään lupa toimia valmisteveron alaisten tavaroiden verottomana varastona, on edelleen vaikutuksia kyseistä oikeushenkilöä vastaan aloitetun koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan silloinkin, kun tämä menettely on jo kestänyt yli kohtuullisen ajan, voi merkitä sitä, että mainitun oikeushenkilön laillista oikeutta yritystoimintansa harjoittamiseen loukataan suhteettomasti.

73

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että perusoikeuskirjan 50 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että valmisteveron alaisia tavaroita koskevan säännöstön rikkomisesta määrätään luonteeltaan rikosoikeudellinen seuraamus oikeushenkilölle, jolle on jo määrätty samasta teosta luonteeltaan rikosoikeudellinen seuraamus, josta on tullut lopullinen, edellyttäen, että

74

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: