1

Inclusion Alliance for Europe GEIE (jäljempänä IAE) vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 21.4.2016 antaman määräyksen Inclusion Alliance for Europe v. komissio (T-539/13, ei julkaistu, EU:T:2016:235; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi IAE:n kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan 17.7.2013 annettu komission päätös C(2013) 4693 final (jäljempänä riidanalainen päätös), joka koskee 212411,89 euron rahamäärän, joka vastaa osaa MARE-, Senior- ja ECRN-hankkeiden puitteissa tehdyn kolmen tukisopimuksen perusteella IAE:lle maksetuista rahoitusosuuksista, takaisinperintää.

2

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan, jonka otsikko on ”Valituksessa esitettävät vaatimukset, oikeudelliset perusteet ja perustelut”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Valituksessa voidaan vaatia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tuomiolauselmaan tai määräysosaan sisältyvän lopputuloksen kumoamista kokonaan tai osittain.”

3

Työjärjestyksen 170 artiklan, jonka otsikko on ”Valituksen hyväksymisen seurauksia koskevat vaatimukset”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Muutoksenhaussa voidaan vaatia valituksen hyväksymisen seuraukseksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten hyväksymistä kokonaan tai osittain, mutta ei esittää uusia vaatimuksia. Muutoksenhaussa ei voida muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli unionin yleisessä tuomioistuimessa.”

4

Asian tausta selostetaan valituksenalaisen määräyksen 1–61 kohdassa. Tässä oikeudenkäynnissä ne voidaan tiivistää seuraavasti.

5

IAE on Romaniaan sijoittautunut yhtiö, joka harjoittaa toimintaansa terveydenhuoltoalalla ja yhteiskuntaan sopeuttamisen alalla.

6

Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18.12.2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY (EUVL 2006, L 412, s. 1; jäljempänä seitsemäs puiteohjelma) perusteella Euroopan yhteisöjen komissio teki IAE:n kanssa 19.12.2007 tukisopimuksen, jonka otsikko oli ”Senior – Social Ethical and Privacy Needs in ICT for Older People: a dialogue roadmap” (jäljempänä Senior-sopimus), ja 2.9.2008 tukisopimuksen, jonka otsikko oli ”Market Requirements, Barriers and Cost-Benefits Aspects of Assistive Technologies” (jäljempänä MARE-sopimus).

7

Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta 24.10.2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EUVL 2006, L 310, s. 15) hyväksyttyyn kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan kuuluvista kolmesta erityisohjelmasta yhden puitteissa komissio teki 6.10.2008 IAE:n kanssa kolmannen tukisopimuksen, jonka otsikko oli ”European Civil Registry Network” (jäljempänä ECRN-sopimus).

8

IAE ja muut asianomaiset toimijat osallistuivat kyseessä oleviin tutkimushankkeisiin konsortioina, ja jokaiseen tukisopimukseen sisältyi muun muassa liite II, joka sisälsi yleiset sopimusehdot (jäljempänä Senior- ja MARE-sopimusten osalta seitsemännen puiteohjelman yleiset ehdot ja ECRN-sopimuksen osalta IC-puiteohjelman yleiset ehdot).

9

Seitsemännen puiteohjelman yleisissä ehdoissa ja IC-puiteohjelman yleisissä ehdoissa määrätään, että komissio rahoittaa tiettyyn määrään asti tukikelpoiset menot, jotka näihin puiteohjelmiin osallistujille on aiheutunut kyseessä olevien hankkeiden toteuttamisesta.

10

Seitsemännen puiteohjelman yleisten ehtojen II.22 kohdan ja IC-puiteohjelman yleisten ehtojen II.28 kohdan mukaan komissiolla oli toimivalta suorituttaa ulkopuolisilla tilintarkastajilla tai omilla yksiköillään tilintarkastuksia, jotka koskivat ”[kyseessä olevan] tukisopimuksen moitteettomaan täytäntöönpanoon liittyviä rahoituksellisia, järjestelmällisiä tai muita näkökohtia (kuten hallinto- ja kirjanpitoperiaatteita)”.

11

Tarkastusmenettely oli säännelty seitsemännen puiteohjelman yleisissä ehdoissa ja IC-puiteohjelman yleisissä ehdoissa. Niissä määrättiin muun muassa, että tarkastusmenettelyn päätteeksi laaditaan alustava kertomus, joka lähetetään sille, jota se koskee, jotta tällä olisi mahdollisuus esittää huomautuksensa ennen lopullisen tarkastuskertomuksen vahvistamista.

12

Seitsemännen puiteohjelman yleisten ehtojen II.21 kohta ja IC-puiteohjelman yleisten ehtojen II.30 kohta koskivat sitä, että komissio perii takaisin kullekin tuensaajalle perusteettomasti maksetut rahamäärät.

13

Lisäksi Senior-, MARE- ja ECRN-sopimusten mukaan niihin sovellettiin näiden sopimusten sopimusehtoja, seitsemättä puiteohjelmaa tai IC-puiteohjelmaa koskevia unionin säädöksiä, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL 2002, L 248, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 17.12.2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1525/2007 (EUVL 2007, L 343, s. 9) (jäljempänä varainhoitoasetus), ja asetuksen N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettua komission asetusta (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL 2002, L 357, s. 1), muita unionin oikeussääntöjä sekä toissijaisesti Belgian oikeutta.

14

Senior-sopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa, MARE-sopimuksen 9 artiklassa ja ECRN-sopimuksen 10 artiklassa määrättiin komission toimivallasta tehdä täytäntöönpanoperusteena pidettäviä päätöksiä EY 256 artiklassa (josta on tullut SEUT 299 artikla) tarkoitettujen ”maksuvelvollisuuksien” täyttämiseksi.

15

Tästä toimivallasta määrättiin myös seitsemännen puiteohjelman yleisten ehtojen II.21 kohdassa ja IC-puiteohjelman yleisten ehtojen II.30 kohdassa.

16

Suoritettuaan Senior- ja MARE-sopimusten puitteissa erilaisia rahoitusosuuksia komissio irtisanoi MARE-sopimuksen ennenaikaisesti ja ilmoitti IAE:lle aikovansa suorituttaa tilintarkastuksen näiden sopimusten asianmukaisen täyttämisen varmistamiseksi.

17

Tässä tarkastuksessa ilmeni, että kyseessä olevien hankkeiden varainhoidon hallinnoinnissa oli vaikeuksia, koska kyseisissä sopimuksissa määrättyjä ehtoja ja seitsemännen puiteohjelman yleisiä ehtoja ei ollut noudatettu.

18

Koska komissio katsoi, että IAE:n alustavasta tilintarkastuskertomuksesta esittämiin huomautuksiin ei sisältynyt mitään uutta, se ilmoitti 21.12.2010 päivätyllä kirjeellä IAE:lle tarkastuksen päättymisestä ja toimitti tälle lopullisen tarkastuskertomuksen, jonka mukaan Senior-sopimuksen osalta oli perittävä takaisin 49677 euroa ja MARE-sopimuksen osalta 72890 euroa. Lisäksi komissio pyysi IAE:tä arvioimaan, missä määrin kyseisessä kertomuksessa todetuilla järjestelmällisillä vaikeuksilla on voinut olla vaikutuksia tilinpäätöksiin sellaisten ajanjaksojen osalta, jotka eivät vielä ole olleet tarkastuksen kohteena.

19

Komissiolle 10.3.2011 lähettämässään sähköpostiviestissä IAE ilmoitti, että Euroopan oikeusasiamiehelle oli tehty kantelu saman vuoden tammikuussa, ja pyysi komissiota pidentämään viimeksi mainittuun pyyntöön vastaamista varten asetettua määräaikaa. Samana päivänä komissio kieltäytyi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom (EYVL 1994, L 113, s. 15) 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti hyväksymästä IAE:n esittämää pyyntöä määräajan pidentämisestä.

20

IAE:n ja komission välillä käydyn yhteydenpidon jälkeen komissio lähetti 17.10.2011 MARE-hanketta koskevan veloitusilmoituksen nro 3241111004, jonka määrä oli 72889,57 euroa, ja varasi itselleen oikeuden antaa SEUT 299 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanoperusteena pidettävä säädös, jos maksua ei suoriteta.

21

Komissio ilmoitti 2.4.2012 IAE:lle aikomuksestaan periä takaisin Senior-hankkeen yhteydessä maksettavat summat. Koska komissio katsoi, että IAE:n tältä osin esittämät huomautukset lopullisesta tarkastuskertomuksesta eivät tuoneet esiin mitään uutta seikkaa, se lähetti 49677 euron suuruisen veloitusilmoituksen nro 3241203475.

22

IAE:n tekemän kantelun johdosta 2.5.2012 tehdyssä päätöksessä oikeusasiamies totesi, ettei kantelusta ilmennyt komission syyksi luettavia ”hallinnollisia epäkohtia”.

23

Koska IAE ei ollut maksanut mitään MARE- ja Senior-hankkeisiin liittyvistä palautettavista rahamääristä, komissio lähetti IAE:lle 4.4. ja 20.7.2012 viralliset huomautukset, joissa se vaati IAE:tä maksamaan kummankin hankkeen osalta pääoman viivästyskorkoineen, jotka lasketaan veloitusilmoituksessa nro 3241111004 ja vastaavasti veloitusilmoituksessa nro 3241203475 mainitusta päivästä lukien. Komissio täsmensi, että jos kyseisiä rahamääriä ei maksettaisi 15 päivän kuluessa virallisten huomautusten vastaanottamisesta, niitä ryhdyttäisiin perimään pakkotäytäntöönpanomenettelyssä.

24

Ottaen huomioon MARE- ja Senior-hankkeita koskevan tilintarkastuksen tulokset komissio ryhtyi 26.6.2012 tarvittaviin toimenpiteisiin saadakseen IAE:n maksamaan seitsemännen puiteohjelman yleisten ehtojen II.24 kohdan mukaisesti lasketut vahingonkorvaukset. Koska IAE ei ollut esittänyt tältä osin huomautuksia, komissio lähetti 10.9.2012 kaksi muuta veloitusilmoitusta, joissa mainittiin myös komission mahdollisuudesta tehdä SEUT 299 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanoperusteena pidettävä päätös, jos maksua ei suoriteta.

25

Komissio, joka maksoi IAE:lle 178230 euron suuruisen rahoitusosuuden, suoritutti myös ECRN-sopimukseen liittyvän tilintarkastuksen, josta ilmeni, ettei kyseistä hanketta ollut hallinnoitu kyseisessä sopimuksessa määrättyjen ehtojen ja IC-puiteohjelman yleisten ehtojen mukaisesti.

26

Vastaanotettuaan IAE:n huomautukset alustavasta tilintarkastuskertomuksesta komissio päätti tilintarkastusmenettelyn 19.12.2011 laatimalla lopullisen tilintarkastuskertomuksen, jonka mukaan IAE:ltä oli perittävä takaisin 169365 euroa.

27

IAE:n tältä osin esittämistä huomautuksista huolimatta komissio vahvisti 5.3.2012 lopullisen tilintarkastuskertomuksen päätelmät ja ilmoitti IAE:lle IC-puiteohjelman yleisten ehtojen II.28.5 ja II.30.1 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta perusteettomasti maksetun rahamäärän perimiseksi takaisin.

28

Komissio lähetti 7.5.2012 veloitusilmoituksen nro 3241204669, jossa mainittiin päivämäärä, josta alkaen viivästyskorko lasketaan, ja ilmoitettiin uudelleen komission mahdollisuudesta tehdä SEUT 299 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanoperusteena pidettävä päätös, jos maksua ei suoriteta.

29

Koska IAE ei suorittanut maksua asetetussa määräajassa, komissio lähetti sille muistutuskirjeen.

30

Alun perin annetun pankkitakauksen voimassaolon jatkamisen jälkeen IAE:n maksettavaksi jäi 30.7.2012 vielä 62427 euroa ja 2798 euron viivästyskoroilla lisättynä yhteensä 65225 euroa.

31

Komissio teki riidanalaisen päätöksen SEUT 299 artiklan nojalla 17.7.2013.

32

Kyseisen päätöksen 1 artiklan mukaan IAE oli velvollinen maksamaan komissiolle MARE-sopimuksen osalta 80352,07 euroa, Senior-sopimuksen osalta 53138,40 euroa ja ECRN-sopimuksen osalta 65225 euroa. Näihin määriin lisättiin viivästyskorot, jotka olivat 15.7.2013 määrältään 13696,42 euroa, eli IAE:n maksettava rahamäärä oli yhteensä 212411,89 euroa korotettuna 25,42 eurolla päivältä niin kauan kuin maksun viivästyminen vielä jatkuu.

33

IAE nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.10.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati yhtäältä riidanalaisen päätöksen kumoamista ja toisaalta komission velvoittamista maksamaan korvausta IAE:lle riidanalaisen päätöksen soveltamisen vuoksi aiheutuneesta aineellisesta ja aineettomasta vahingosta.

34

Kumoamisvaatimuksen osalta unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin jätti kanteen tutkimatta siltä osin kuin se oli nostettu tilintarkastustoimeksiannon saanutta tilintarkastustoimistoa vastaan, koska unionin tuomioistuimilla ei selvästikään ollut toimivaltaa tutkia vaatimusta tältä osin.

35

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi tutkimatta yhtäältä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen sillä perusteella, että tätä hakemusta ei ollut tehty unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti ”erillisellä asiakirjalla”, ja toisaalta vaatimuksen kumota ”kaikki muut komission toteuttamat tai muiden organisaatioiden sen pyynnöstä toteuttamat tutkintamenettelyt”, koska tämän vaatimuksen kohdetta ei ollut täsmennetty tarkemmin.

36

IAE esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen tueksi kahdeksan kanneperustetta.

37

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen määräyksen 86 kohdassa, että kun komissio virallisesti vahvistaa sopimussuhteisiin liittyvän saatavan SEUT 299 artiklassa tarkoitetulla täytäntöönpanoperusteena pidettävällä päätöksellä, tämän päätöksen oikeellisuus voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa ainoastaan SEUT 263 artiklan perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi kyseisen määräyksen 90 kohdassa, että tällaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioitiin EUT-sopimuksen tai minkä tahansa muun sen soveltamista koskevan oikeussäännön eli unionin oikeuden kannalta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi sitä vastoin, että kun unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi on saatettu SEUT 272 artiklaan perustuva kanne, kantaja voi moittia sopimuspuolena olevaa toimielintä ainoastaan sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämisestä tai kyseessä olevaan sopimukseen sovellettavan lainsäädännön rikkomisesta.

38

Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä mainitun määräyksen 91 kohdassa, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostetussa kanteessa esitetyt kanneperusteet, joilla pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin lausuu riidanalaisen päätöksen laillisuudesta kyseessä olevien sopimusten sopimusehtojen ja näihin sopimuksiin sovellettavan kansallisen oikeuden kannalta, on jätettävä tutkimatta.

39

Tässä tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli jokaista IAE:n ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen yhteydessä esittämää kanneperustetta määrittääkseen, voitiinko ne ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä.

40

Ensimmäisestä kanneperusteesta, joka koski ”rahoituspuitteiden” virheellistä soveltamista, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 96 kohdassa, että IAE väitti lähinnä, että kyseessä olevien sopimusten sopimusehdoissa määrättiin vuoden 2007 rahoituspuitteiden soveltamisesta eikä tilintarkastaja näin ollen voinut soveltaa rahoituspuitteiden uudempia versioita. Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että nämä perustelut liittyivät kyseessä olevien sopimusten sopimusehtojen tulkintaan, se jätti kyseisen määräyksen 97 kohdassa tämän kanneperusteen tutkimatta.

41

Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi kyseisen määräyksen 98 kohdassa, ettei tätä päätelmää voitu kyseenalaistaa kyseisen kanneperusteen uudelleen muotoilulla, johon IAE pyrki lausumalla, että vuoden 2010 rahoituspuitteiden väitetty taannehtiva soveltaminen merkitsi hallinnollisen toiminnan laillisuusperiaatteen, suhteellisuusperiaatteen, kontradiktorisen periaatteen, avoimuusperiaatteen ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden periaatteen loukkaamista sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi nimittäin saman määräyksen 99 kohdassa, että tällaiset väitteet, jotka esitettiin ensimmäisen kerran kantajan vastauskirjelmässä, oli jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan nojalla, luettuna yhdessä työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa.

42

Toisen kanneperusteen, joka koski hyvän hallinnon periaatteen ja puolustautumisoikeuksien periaatteen loukkaamista, unionin yleinen tuomioistuin otti puolestaan tutkittavaksi ja hylkäsi sen valituksenalaisen määräyksen 112 kohdassa selvästi perusteettomana.

43

Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen määräyksen 115 kohdassa tutkimatta kolmannen kanneperusteen, jonka mukaan lopullisessa tilintarkastuskertomuksessa oli virheitä ja IAE:n alustavasta tilintarkastuskertomuksesta esittämiä huomautuksia ei ollut otettu huomioon, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat sillä perusteella, että siinä kehiteltyjä perusteluja oli vaikea ymmärtää eikä niiden tueksi ollut esitetty mitään näyttöä. Kyseisen määräyksen 116 ja 117 kohdassa se lisäsi, että ensimmäinen väite koski joka tapauksessa kyseessä olevien sopimusten tulkintaa ja että toinen väite oli jo hylätty toisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä.

44

Neljännen ja viidennen kanneperusteen, jotka koskivat yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen periaatteiden loukkaamista sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yrityksiin) hankekustannusten tukikelpoisuuden arvioimiseksi sovellettavia sääntöjä koskevaa epävarmuutta, unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen määräyksen 120 ja 123 kohdassa myös tutkimatta, koska niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat sen vuoksi, että ne koskivat yksinomaan kyseessä olevien sopimusten sopimusehtojen tulkintaa eivätkä unionin oikeussäännön tulkintaa.

45

Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen määräyksen 126 kohdassa tutkimatta kuudennen kanneperusteen, joka koski sitä, ettei International Federation of Accountants -järjestön (jäljempänä IFAC) standardeja ja pk-yritysten tilintarkastuksiin sovellettavaa unionin lainsäädäntöä ollut sovellettu, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat siksi, että tämä kanneperuste ei koskenut sellaisia unionin oikeuden sääntöjä, joiden valossa riidanalaisen päätöksen laillisuutta voitiin arvioida.

46

Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen määräyksen 128 kohdassa tutkimatta myös seitsemännen kanneperusteen, joka koski tilintarkastajan tekemiä virheitä tilintarkastusten toteuttamistavan ja tiettyjen IAE:n ilmoittamien kustannusten tukikelvottomuuden osalta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat siksi, että esitetyt väitteet liittyivät kyseessä olevien sopimusten sopimusehtojen tulkintaan.

47

Kahdeksannessa kanneperusteessa IAE vetosi Euroopan unionin vastuuseen perusteettoman edun saamisesta. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen määräyksen 130 kohdassa, ettei tällaista kanneperustetta voitu esittää SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen määräyksen 132 kohdassa, että jotta tällainen kanne voitaisiin hyväksyä, edulla ei saa olla mitään pätevää oikeudellista perustaa, mutta näin ei kuitenkaan ole silloin, kun etu perustuu sopimusvelvoitteisiin, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.

48

Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen määräyksen 138 kohdassa tutkimatta vahingonkorvausvaatimuksen, jolla IAE vaati unionin yleistä tuomioistuinta velvoittamaan komission korvaamaan sille riidanalaisen päätöksen soveltamisen vuoksi aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon, koska vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat siksi, että se ei täyttänyt Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia.

49

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin jätti ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen osaksi tutkimatta sen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi ja hylkäsi sen muilta osin selvästi täysin perusteettomana.

50

IAE vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

51

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

52

Komissio esittää vastineessaan oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi.

53

Komissio vetoaa ensinnäkin siihen, että koska valituksen tueksi esitetyissä perusteissa ainoastaan toistetaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyssä kannekirjelmässä esitetyt perustelut eikä niihin sisälly mitään oikeudellisia perusteluja, jotka kohdistuisivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisessa määräyksessä esittämiin perusteluihin, valitus ei täytä työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisia edellytyksiä, joiden mukaan valituskirjelmässä on mainittava ”oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin vedotaan, sekä yhteenveto perusteista”.

54

Toiseksi valituksessa ei noudateta työjärjestyksen 170 artiklan määräyksiä, joiden mukaan ”muutoksenhaussa voidaan vaatia valituksen hyväksymisen seuraukseksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten hyväksymistä kokonaan tai osittain, mutta ei esittää uusia vaatimuksia”. Komissio huomauttaa tältä osin, että valituksessa esitetyillä vaatimuksilla pyritään yksinomaan valituksenalaisen määräyksen kumoamiseen kokonaisuudessaan, mutta niissä ei vaadita ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten eli erityisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen hyväksymistä. Komission mukaan IAE:llä ei siten ole oikeussuojan tarvetta nyt käsiteltävässä asiassa. Vaikka valitus hyväksyttäisiin, unionin tuomioistuimen ratkaisulla ei nimittäin olisi tehokasta vaikutusta, koska riidanalainen päätös säilyisi edelleen oikeusjärjestyksen osana.

55

Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan valitus on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että valitus ei täytä työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määrättyjä edellytyksiä, on muistutettava, että kyseisestä määräyksestä sekä SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin päätöksen kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joilla kumoamisvaatimusta nimenomaisesti tuetaan, ja että muussa tapauksessa valitus tai asianomainen valitusperuste jätetään tutkimatta (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2018, Staelen v. oikeusasiamies, C-45/18 P, ei julkaistu, EU:C:2018:814, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Nyt käsiteltävässä tapauksessa valituksessa on kunkin valitusperusteen osalta yksilöity täsmällisesti valituksenalaisen määräyksen kohdat, jotka riitautetaan, sekä yhteenveto perusteluista, joilla yksilöidään valituksenalaisessa määräyksessä valittajan mielestä oleva oikeudellinen virhe, joten unionin tuomioistuimella on edellytykset harjoittaa laillisuusvalvontaansa. Vastinekirjelmästä ilmenee sitä paitsi implisiittisesti, ettei komissiolla ole ollut vaikeuksia arvioida valittajan eri valitusperusteissa esittämiä perusteluja.

57

Toiseksi väitteestä, jonka mukaan valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että IAE ei vaadi ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiensä vaatimusten hyväksymistä, on muistutettava, että työjärjestyksen 169 artiklan mukaan valituksessa voidaan vaatia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tuomiolauselmaan tai määräysosaan sisältyvän lopputuloksen kumoamista. Kyseinen määräys koskee siten muutoksenhakumenettelyn perusperiaatetta, jonka mukaan valitus on kohdistettava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tuomiolauselmaan tai määräysosaan eikä siinä voida pelkästään vaatia ratkaisun joidenkin perustelujen muuttamista (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C-539/10 P ja C-550/10 P, EU:C:2012:711, 43–45 kohta ja tuomio 14.11.2017, British Airways v. komissio, C-122/16 P, EU:C:2017:861, 51 kohta).

58

Tämän periaatteen välittömänä seurauksena työjärjestyksen 170 artikla koskee sitä, mitä muutoksenhaussa voidaan vaatia valituksenalaisen ratkaisun mahdollisen kumoamisen seuraukseksi (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2015, EMA v. komissio, C-100/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:382, 41 kohta).

59

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, että IAE nimenomaisesti vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen määräyksen. Toisaalta vaikka valituksessa esitetyillä muilla vaatimuksilla ei pyritä nimenomaisesti siihen, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset hyväksyttäisiin tai että riidanalainen päätös kumottaisiin, niillä ei voida katsoa pyrittävän muuhun kuin asiallisesti samaan lopputulokseen.

60

Näin ollen on päädyttävä katsomaan, että IAE on noudattanut työjärjestyksen 169 ja 170 artiklassa määrättyjä vaatimuksia, koska muunlainen ratkaisu osoittaisi tämän tuomion 57 ja 58 kohdassa viitatun oikeuskäytännön vastaista liiallista muotokeskeisyyttä.

61

Lisäksi IAE:n oikeussuojan tarpeen puuttumista koskevasta väitteestä on muistutettava, että tällaisen tarpeen olemassaolo edellyttää, että valituksen lopputulos voi mahdollisesti tuottaa valittajalle jotakin hyötyä (tuomio 19.10.1995, Rendo ym. v. komissio, C-19/93 P, EU:C:1995:339, 13 kohta ja tuomio 3.4.2003, parlamentti v. Samper, C-277/01 P, EU:C:2003:196, 28 kohta).

62

Tältä osin on todettava, että koska IAE:n vaatimukset on hylätty ensimmäisessä oikeusasteessa, sillä on epäilyksettä intressi siihen, että unionin tuomioistuin hyväksyy sen valituksen ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä tutkisi aineellisesti kanneperusteet, jotka se on jättänyt tutkimatta niiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi.

63

Edellä esitetyn perusteella oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

64

IAE esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta. Ensimmäinen valitusperuste koskee SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen käsitteen virheellistä tulkintaa. Toisessa valitusperusteessa IAE vetoaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut kantajan vastauskirjelmässä esitettyjä perusteluja virheellisesti ja näin ollen loukannut unionin oikeuden yleisiä periaatteita. Kolmas valitusperuste koskee ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen kolmannen ja kuudennen kanneperusteen virheellistä tulkintaa sekä valituksenalaisen määräyksen perustelujen puutteellisuutta. Neljäs valitusperuste koskee unionin saamaa perusteetonta etua koskevan väitteen ja vahingonkorvausvaatimuksen virheellistä tulkintaa.

65

Ensimmäisessä valitusperusteessaan IAE arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen virheellisestä luonnehtimisesta, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 90 kohdassa, että kanne perustui virheellisesti SEUT 263 artiklaan ja että se olisi pitänyt nostaa SEUT 272 artiklan nojalla, koska esitetyt kanneperusteet koskivat sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämistä tai kyseessä oleviin sopimuksiin sovellettavan lainsäädännön rikkomista.

66

IAE:n mukaan kannekirjelmässä esitetyt kanneperusteet eivät perustu sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämiseen vaan unionin oikeuden yleisten periaatteiden, jotka on mainittu sekä EUT-sopimuksessa että varainhoitoasetuksessa, johon seitsemännen puiteohjelman yleisten ehtojen II.25 kohdassa sitä paitsi nimenomaisesti viitataan, loukkaamiseen. IAE korostaa, että kyseessä olevien sopimusten ehdot muodostavat vain yhden osatekijän asiaa koskevista oikeussäännöistä, että ne edellyttävät ”jatkuvaa tulkintaa” ja että niitä on täydennettävä nimenomaisilla viittauksilla unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin.

67

Lisäksi sen hyväksyminen, että unionin yleinen tuomioistuin kyseenalaistaisi ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen oikeudellisen perustan, johtaisi puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska niillä, joille päätökset on osoitettu ja joiden etuihin kyseiset päätökset vaikuttavat tuntuvasti, ei ole mahdollisuutta esittää näkemyksiään tehokkaasti.

68

IAE korostaa, että sekä kannekirjelmässä että kantajan vastauskirjelmässä on vedottu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, kuten muun muassa puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, kontradiktoriseen periaatteeseen, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen, hallinnon laillisuusperiaatteeseen ja suhteellisuusperiaatteeseen.

69

Komissio väittää, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä selvästi perusteettomana. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen määräyksen 82 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa perustellusti, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne perustui SEUT 263 artiklaan ja että kun otetaan huomioon tuomioistuimen tehtävän luonne ja rajat laillisuusvalvonnan yhteydessä, IAE:n esittämät kanneperusteet niiden vaatimusten tueksi, joilla pyrittiin saamaan ratkaisu riidanalaisen päätöksen laillisuudesta sopimusmääräysten kannalta, oli näin ollen jätettävä tutkimatta.

70

IAE:n esittämistä perusteluista on todettava kumoamiskanteen yhteydessä esitettyjen perusteiden luonnehdinnan osalta, että unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen määräyksen 90 kohdassa – arvioimatta millään tavalla sitä, oliko sen käsiteltäväksi saatetun kanteen perusta asianmukainen vai ei – oikeuskäytännöstä, jonka mukaan unionin tuomioistuinten, joiden käsiteltäväksi on saatettu SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamiskanne, on arvioitava riidanalaisen toimen lainmukaisuutta EUT-sopimuksen tai minkä tahansa sen soveltamista koskevan oikeussäännön kannalta eli siis unionin oikeuden kannalta, mutta SEUT 272 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä kantaja voi arvostella toisena sopimuspuolena olevaa toimielintä ainoastaan sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämisestä tai asianomaiseen sopimukseen sovellettavan lainsäädännön rikkomisesta.

71

Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 263 artiklaan perustuva kumoamiskanne voidaan nostaa yleisesti kaikista unionin toimielinten toimista, joiden tarkoituksena on saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, niiden luonteesta tai muodosta riippumatta (tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C-506/13 P, EU:C:2015:562, 16 kohta; tuomio 28.2.2019, Alfamicro v. komissio, C-14/18 P, EU:C:2019:159, 47 kohta; tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C-14/19 P, EU:C:2020:492, 69 kohta ja tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 62 kohta).

72

Unionin tuomioistuimet eivät kuitenkaan ole toimivaltaisia tutkimaan kumoamiskannetta silloin, kun kantajan oikeudellinen asema liittyy kokonaisuudessaan sopimussuhteisiin, joita koskevaan oikeudelliseen järjestelmään sovelletaan sopimuspuolten valitsemaa kansallista lakia (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C-506/13 P, EU:C:2015:562, 18 kohta; tuomio 28.2.2019, Alfamicro v. komissio, C-14/18 P, EU:C:2019:159, 48 kohta; tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C-14/19 P, EU:C:2020:492, 78 kohta ja tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 63 kohta).

73

Jos unionin tuomioistuimet nimittäin katsoisivat, että niillä on toimivalta lausua sellaisten toimenpiteiden kumoamisesta, jotka kyseisessä tapauksessa kuuluvat vain sopimukseen perustuvaan asiayhteyteen, olisi vaarana paitsi se, että SEUT 272 artikla, jossa sallitaan toimivallan myöntäminen unionin tuomioistuimille välityslausekkeessa, menettäisi merkityksensä, mutta myös se, että tilanteissa, joissa sopimus ei sisällä tällaista lauseketta, unionin tuomioistuinten tuomiovaltaa laajennettaisiin niiden rajojen ulkopuolelle, joista on määrätty SEUT 274 artiklassa, jossa annetaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille yleinen toimivalta ratkaista sellaiset riidat, joissa unioni on asianosainen (tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C-506/13 P,EU:C:2015:562, 19 kohta; tuomio 28.2.2019, Alfamicro v. komissio, C-14/18 P, EU:C:2019:159, 49 kohta; tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C-14/19 P, EU:C:2020:492, 79 kohta ja tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 64 kohta).

74

Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että kun asiassa on kyse kantajan ja unionin jonkin toimielimen välillä tehdystä sopimuksesta, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan saattaa SEUT 263 artiklaan perustuva kanne vain, jos riidanalaisella toimella on tarkoitus saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäävät asianosaisten välisen sopimussuhteen ulkopuolelle ja edellyttävät sopimuspuolena olevalle toimielimelle sen hallintoviranomaisen asemassa myönnetyn julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämistä (tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C-506/13 P, EU:C:2015:562, 20 kohta; tuomio 28.2.2019, Alfamicro v. komissio, C-14/18 P, EU:C:2019:159, 50 kohta ja tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 65 kohta).

75

Komissio ei kuitenkaan voi tehdä täytäntöönpanoperusteena pidettävää päätöstä sopimussuhteissa, joihin ei sisälly välityslauseketta, joissa toimivalta annetaan unionin tuomioistuimille, ja jotka tästä syystä kuuluvat jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaan. Se, että komissio tekisi tällaisen päätöksen välityslausekkeen puuttuessa, johtaisi nimittäin jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallan rajoittamiseen, koska unionin tuomioistuimilla olisi toimivalta ratkaista kyseisen päätöksen laillisuus. Komissio voisi siten järjestelmällisesti kiertää primaarioikeudessa vahvistetun unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon, josta tämän tuomion 72–74 kohdassa muistutetaan. Näin ollen komission toimivalta täytäntöönpanoperusteina pidettävien päätösten tekemiseen sopimussuhteissa on rajattava sopimuksiin, joihin sisältyy välityslauseke, jossa toimivalta annetaan unionin tuomioistuimille (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 73 kohta).

76

Valituksenalaisen määräyksen 90 kohdassa viitatussa unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, että kun unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi on saatettu SEUT 263 artiklan nojalla nostettu kumoamiskanne, ne arvioivat riidanalaisen toimen laillisuutta yksinomaan unionin oikeuden kannalta, koska kantaja voi vedota sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämiseen tai kyseiseen sopimukseen sovellettavan oikeuden rikkomiseen ainoastaan SEUT 272 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä.

77

Tästä unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että unionin tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi on saatettu kumoamiskanne, joka on nostettu täytäntöönpanoperusteena pidettävästä päätöksestä, joka on asianosaisten välisestä sopimussuhteesta erillinen oman ja erillisen toimivallan nojalla annettu toimi, jättävät tutkimatta kaikki kanneperusteet, jotka koskevat sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämistä tai kyseessä olevaan sopimukseen sovellettavan kansallisen oikeuden säännösten rikkomista, jollei esitettyjen kanneperusteiden uudelleenluonnehtiminen ole mahdollista tietyillä edellytyksillä, jotka eivät riipu pelkästään kyseisen tuomioistuimen tahdosta vaan myös siitä, että kantaja ei nimenomaisesti vastusta tätä ja että jokin tai jotkin esitetyistä kanneperusteista koskevat sopimussuhteeseen sovellettavien sääntöjen rikkomista (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 81 ja 84 kohta).

78

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen määräyksen 92 kohdassa, että kukin esitetty kanneperuste oli käsiteltävä, minkä jälkeen se jätti tutkimatta ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ensimmäisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen kanneperusteen muun muassa sillä perusteella, että niissä esitetyt perustelut koskivat kyseessä olevien sopimusten sopimusehtojen tulkintaa.

79

Sovellettaessa unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa tehdään ero sen mukaan, onko unionin tuomioistuinten, joiden käsiteltäväksi asia on saatettu, katsottava kanteen yhteydessä esitettyjen kanneperusteiden perustuvan johonkin SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuun oikeussääntöjen rikkomiseen tai muuhun samassa kohdassa mainittuun seikkaan vai päinvastoin kyseessä olevan sopimuksen ehtojen täyttämättä jättämiseen tai tähän sopimukseen sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten rikkomiseen, kantajan olisi ollut nostettava kanteensa myös SEUT 272 artiklan perusteella. Tästä syystä kyseisellä oikeuskäytännöllä ei voida taata, että kaikki oikeusriidan kannalta merkitykselliset tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat kysymykset tutkitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi.

80

Jotta nimittäin tuomioistuin voisi noudattaa perusoikeuskirjan 47 artiklaa ottaessaan kantaa unionin oikeudesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien riitauttamiseen, kyseisen tuomioistuimen on oltava toimivaltainen tutkimaan kaikki sen käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan kannalta merkitykselliset tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat kysymykset (ks. vastaavasti tuomio 6.11.2012, Otis ym., C-199/11, EU:C:2012:684, 49 kohta ja tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 84 kohta). Kun unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetaan SEUT 263 artiklan nojalla kumoamiskanne, jossa oikeusriidan kohteena on sopimuksen täyttämisen perusteella tehty päätös, jollaisesta on kyse tehtäessä päätös, jolla vahvistetaan sopimukseen perustuvaa saatavaa koskeva täytäntöönpanoasiakirja, kyseisten tuomioistuinten on tutkittava sekä kanneperusteet, joilla päätös kyseenalaistetaan toimielimen käyttäessä julkisen vallan valtaoikeuksiaan, että kanneperusteet, jotka koskevat kyseisen päätöksen antamisen taustalla olevia sopimusvelvoitteita (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 88 kohta).

81

Lisäksi on niin, että jos osapuolet päättävät sopimuksessaan antaa välityslausekkeella unionin tuomioistuimille toimivallan ratkaista tähän sopimukseen liittyvät riidat, kyseiset tuomioistuimet ovat mainitussa sopimuksessa määrätystä sovellettavasta oikeudesta riippumatta toimivaltaisia tutkimaan perusoikeuskirjan ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden mahdollisia loukkauksia.

82

Tältä osin on todettava, että komissiolle perusoikeuskirjan ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaan kuuluvat velvollisuudet koskevat sitä myös sen täyttäessä sopimusta. Se seikka, ettei asianomaiseen sopimukseen sovellettavassa lainsäädännössä turvata samoja takeita, jotka annetaan perusoikeuskirjassa ja unionin oikeuden yleisissä periaatteissa, ei siten vapauta komissiota velvollisuudesta varmistaa, että niitä noudatetaan suhteessa komission sopimuskumppaneihin (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, ADR Center v. komissio, C-584/17 P, EU:C:2020:576, 86 kohta).

83

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä unionin tuomioistuinten on arvioitava riidanalaisen toimen lainmukaisuutta yksinomaan unionin oikeuden kannalta ja että kyseessä olevan sopimuksen ehtojen täyttämättä jättämiseen tai tähän sopimukseen sovellettavan oikeuden rikkomiseen voidaan vedota ainoastaan SEUT 272 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä.

84

Ensimmäinen valitusperuste on edellä esitetyn perusteella hyväksyttävä.

85

IAE vetoaa toisessa valitusperusteessaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen määräyksen 98 kohdassa virheellisesti katsonut, että kantajan vastauskirjelmässä esitetyissä perusteluissa esitettiin uusia perusteita, joilla pyrittiin muotoilemaan uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyssä kannekirjelmässä esitetty ensimmäinen kanneperuste. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti kantajan vastauskirjelmässä esitettyjä perusteluja. Kyse ei nimittäin ole uudesta vaatimuksesta vaan ainoastaan kannekirjelmässä esitettyihin kanneperusteisiin tehdyistä täsmennyksistä.

86

Komissio katsoo, että toinen valitusperuste on hylättävä selvästi perusteettomana.

87

On todettava, että – kuten ilmaisu ”sitä paitsi” osoittaa – valituksenalaisen määräyksen 98 kohdassa oleva perustelu on esitetty ylimääräisenä perusteluna suhteessa kyseisen määräyksen 97 kohdassa esitettyyn perusteluun, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ensimmäinen kanneperuste oli jätettävä tutkimatta, koska tähän kanneperusteeseen sisältyvät väitteet koskevat sopimusehtojen tulkintaa eikä näihin väitteisiin siten voida sellaisinaan vedota SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kumoamiskanteen yhteydessä.

88

Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisussa esitettyyn ylimääräiseen perusteluun kohdistetut valitusperusteet eivät kuitenkaan voi johtaa kyseisen ratkaisun kumoamiseen, vaan ne ovat tehottomia (ks. mm. tuomio 11.12.2019, Mytilinaios Anonymos Etairia – Omilos Epicheiriseon, C-332/18 P, EU:C:2019:1065, 137 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä tehottomana.

90

IAE arvostelee kolmannessa valitusperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta yhtäältä siitä, ettei se ole valituksenalaisen määräyksen 113 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa sekä 124 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa ottanut asianmukaisesti huomioon tilintarkastukseen sovellettavaa lainsäädäntöä eikä näin ollen unionin oikeuden yleisiä periaatteita, ja toisaalta siitä, ettei se ole perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla, miksi ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen tueksi esitetyt kolmas ja kuudes kanneperuste oli hylättävä perusteettomina.

91

IAE:n mukaan SEUT 317 artiklasta seuraa, että komission on myös toimittava tilintarkastusten yhteydessä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti. Lisäksi varainhoitoasetuksen johdanto-osan 33 perustelukappaleen ja 124 artiklan mukaan komission on noudatettava tiettyjä yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita, muun muassa kirjanpitomenetelmien johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta. Näitä periaatteita ei IAE:n mukaan sovelleta unionin toimielimiin ainoastaan unionin talousarvion täytäntöönpanon yhteydessä, vaan niihin voidaan vedota toimielimiä vastaan kaikkien toimien yhteydessä, myös sopimusta koskevissa asioissa.

92

Unionin yleinen tuomioistuin on IAE:n mukaan tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että tilintarkastusta koskevien sääntöjen soveltaminen kuuluu sopimusehtojen tulkintaan ja etteivät unionin tuomioistuimet voi tutkia sitä kumoamiskanteen yhteydessä, vaikka unionin yleisen tuomioistuimen olisi päinvastoin pitänyt ottaa huomioon nämä säännöt päätelläkseen, että unionin oikeuden yleisiä periaatteita on loukattu.

93

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan IAE:n toimittamaa selvitysaineistoa, koska se ei ole ottanut huomioon IAE:n esittämiä tosiseikkoja ja asiakirjoja.

94

Komission mukaan kolmas valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

95

Valituksenalaisen määräyksen perustelujen puutteellisuutta koskevan väitteen johdosta on ensinnäkin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluva perusteluvelvollisuus edellyttää, että sen on selkeästi ja yksiselitteisesti esitettävä päättelynsä siten, että niille, joita ratkaisu koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia ratkaisun laillisuuden (ks. mm. tuomio 14.10.2010, Deutsche Telekom v. komissio, C-280/08 P, EU:C:2010:603, 136 kohta ja tuomio 26.5.2016, Rose Vision v. komissio, C-224/15 P, EU:C:2016:358, 24 kohta).

96

Nyt käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen määräyksen 114–118 ja 124–126 kohdasta ilmenee, ettei unionin yleistä tuomioistuinta voida aiheellisesti moittia siitä, ettei se olisi perustellut, miksi IAE:n kumoamiskanteensa tueksi esittämät kolmas ja kuudes kanneperuste oli hylättävä.

97

Kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi valituksenalaisen määräyksen 115 kohdassa, että IAE:n esittämät lopullisen tilintarkastuskertomuksen riitautukset olivat vaikeasti ymmärrettäviä eikä niitä ainakaan ollut tuettu mitenkään, ja katsoi, että ne oli siksi jätettävä tutkimatta niiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen loukkaamisen osalta unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen määräyksen 107–122 kohdassa tehtyyn tarkasteluun ja katsoi siitä seuraavan, että IAE:n tältä osin esittämät väitteet oli hylättävä perusteettomina.

98

Kuudennesta kanneperusteesta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 124 ja 125 kohdassa, että säännökset, joihin IAE viittasi, ovat sääntöjä, jotka joko ovat kolmansien tahojen antamia tai joilla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia.

99

Toiseksi väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan tosiseikkoja ja todisteita, on riittävää todeta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta ja että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä arvioimaan selvitysaineistoa, lukuun ottamatta sitä tapausta, että ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla (tuomio 18.7.2006, Rossi v. SMHV, C-214/05 P, EU:C:2006:494, 26 kohta ja tuomio 13.9.2007, Il Ponte Finanziaria v. SMHV, C-234/06 P, EU:C:2007:514, 38 kohta).

100

Koska IAE ei väitä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut tosiseikat tai selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, vaan tyytyy väittämään, että se on tehnyt virheen arvioidessaan sille esitettyjä tosiseikkoja ja todisteita, tämä väite on jätettävä tutkimatta.

101

Kolmanneksi SEUT 317 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamisesta on muistutettava, että unionin tuomioistuimen toimivalta rajoittuu sen ratkaisun arviointiin, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista. Jos nimittäin asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta unionin tuomioistuimessa vaatimuksilleen sellaisia uusia perusteita, joihin hän ei ole unionin yleisessä tuomioistuimessa vedonnut, tämä tarkoittaisi, että asianosaisella olisi oikeus laajentaa unionin tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, kannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden (ks. vastaavasti tuomio 1.6.1994, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., C-136/92 P, EU:C:1994:211, 59 kohta).

102

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että unionin yleisessä tuomioistuimessa AEI ei tosin vedonnut tällaisiin perusteluihin vaan väitti ainoastaan, että tiettyjä tilintarkastuksiin sovellettavia säännöksiä oli rikottu.

103

Koska tämän tuomion 83 kohdasta kuitenkin ilmenee, että komission on noudatettava EUT-sopimuksen määräyksiä ja varainhoitoasetuksen säännöksiä riippumatta siitä, toimiiko se sopimuspuolena sen ja yksityisen välisissä sopimussuhteissa vai tekeekö se hallintoviranomaisena täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä, se seikka, että IAE viittaa nyt SEUT 317 artiklan ja varainhoitoasetuksen säännösten soveltamiseen, ei voi antaa aihetta katsoa, että näiden perustelujen ulottuvuus eroaisi unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen perustelujen ulottuvuudesta. Kyseisillä perusteluilla on katsottava täydennettävän unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetussa kanteessa alun perin esitettyä väitettä.

104

Koska unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi tämän väitteen muun muassa sillä perusteella, että siinä esitetyt perustelut muodostuivat pelkistä väitteistä, jotka olivat vaikeasti ymmärrettäviä ja joita ei ainakaan ollut tuettu mitenkään tai joissa ei millään tavoin viitattu unionin oikeuden sääntöihin, ja koska unionin tuomioistuimessa esitetyt perustelut eivät voi korjata tätä puutetta, mainittu väite on jätettävä tutkimatta.

105

Kolmas valitusperuste on edellä esitetyin perustein jätettävä osaksi tutkimatta ja hylättävä muilta osin perusteettomana.

106

IAE arvostelee neljännen valitusperusteen ensimmäisessä osassa unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi, että IAE:n vaatimus, joka koski unionin vastuuta unionin saamasta perusteettomasta edusta, oli perusteeton pelkästään sillä perusteella, että asianosaisten välillä oli sopimussuhde, eikä huomioon otettu etua, jonka komissio oli saanut tehdystä suorituksesta.

107

Neljännen valitusperusteen toisessa osassa IAE väittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei sen vahingonkorvausvaatimusta ollut perusteltu, vaikka tällainen vaatimus perustuisi väistämättä sen jo tekemiin suorituksiin ja sille jo aiheutuneisiin kustannuksiin.

108

Komissio katsoo, että neljäs valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

109

Neljännen valitusperusteen ensimmäisestä osasta on muistutettava, että jotta perusteettomaan etuun perustuva kanne voitaisiin hyväksyä, on olennaista, että saadulle edulle ei ole mitään pätevää oikeudellista perustetta. Tämä edellytys ei täyty esimerkiksi silloin, kun saadulla edulla on sopimusvelvoitteista johtuva peruste (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2008, Masdar (UK) v. komissio, C-47/07 P, EU:C:2008:726, 46 kohta ja tuomio 28.7.2011, Agrana Zucker, C-309/10, EU:C:2011:531, 53 kohta).

110

Tästä seuraa, että muistutettuaan tämän tuomion 109 kohdassa viitatusta oikeuskäytännöstä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 133 kohdassa perustellusti, että komission saamaksi väitetty etu perustui sen ja IAE:n välisiin MARE-, Senior- ja ECRN-sopimuksiin, joten tätä etua ei voitu pitää oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ”perusteettomana”.

111

Neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

112

Neljännen valitusperusteen toisesta osasta on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unioni on SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetussa sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa vahingosta ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: unionin toimielimen moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiassa syntynyt ja toimielimen toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (ks. mm. tuomio 14.10.2014, Giordano v. komissio, C-611/12 P, EU:C:2014:2282, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

113

Koska käsiteltävässä asiassa kannekirjelmään ei sisältynyt mitään sellaista seikkaa, jolla voitaisiin tukea vahingonkorvausvaatimusta, unionin yleinen tuomioistuin on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan nojalla asianmukaisesti jättänyt valituksenalaisen määräyksen 138 kohdassa tämän vaatimuksen tutkimatta sen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi. Tältä osin valittaja ei voi pätevästi väittää, että se saattoi vapautua noudattamasta näissä määräyksissä asetettuja muotovaatimuksia siksi, että sen pyyntö perustui väistämättä sen jo tekemään suoritukseen ja sille jo aiheutuneisiin kustannuksiin.

114

Neljännen valitusperusteen toinen osa on tämän vuoksi hylättävä perusteettomana.

115

Neljäs valitusperuste on edellä todetuin perustein hylättävä perusteettomana.

116

Kaiken edellä esitetyn perusteella nyt käsiteltävä valitus on hyväksyttävä ja valituksenalainen määräys on näin ollen kumottava.

117

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi joko ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

118

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo, että koska ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen yhteydessä esitetyt ensimmäinen kanneperuste ja kanneperusteet kolmannesta seitsemänteen on valituksenalaisessa määräyksessä jätetty tutkimatta niiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi sillä virheellisellä perusteella, että ne koskivat kyseessä olevien sopimusten sopimusehtojen tulkintaa tai väitteitä niiden täyttämättä jättämisestä eivätkä unionin oikeuden sääntöjen rikkomista, asia ei ole ratkaisukelpoinen.

119

Näin ollen asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen.

120

Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, tästä muutoksenhakumenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: