1

SC vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 19.9.2018 antaman määräyksen SC v. Eulex Kosovo (T‑242/17, EU:T:2018:586; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi hänen kanteensa, jossa vaadittiin SEUT 272 ja SEUT 340 artiklan nojalla ensinnäkin sen toteamista, että Eulex Kosovo oli jättänyt noudattamatta sopimusvelvoitteitaan ja sopimussuhteen ulkopuolisia velvoitteitaan kantajaa kohtaan, toiseksi sen toteamista, että Eulex Kosovon vuonna 2016 syyttäjän viran täyttämiseksi järjestämä sisäinen kilpailu (EK30077-kilpailu) (jäljempänä vuoden 2016 sisäinen kilpailu) ja kantajan työsopimuksen uusimatta jättäminen olivat lainvastaisia, ja kolmanneksi Eulex Kosovon velvoittamista suorittamaan korvausta vahingosta, joka johtui siitä, että Eulex Kosovo oli rikkonut sopimusvelvoitteitaan ja sopimussuhteen ulkopuolisia velvoitteitaan.

2

Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta, Eulex Kosovo, 4.2.2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP (EUVL 2008, L 42, s. 92) 10 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Kansainvälisen ja paikallisen siviilihenkilöstön työehdot sekä oikeudet ja velvollisuudet vahvistetaan operaation johtajan ja henkilöstön jäsenten välisissä sopimuksissa.”

3

Eulex Kosovo ‑operaatio perustettiin yhteisellä toiminnalla 2008/124 ja sitä jatkettiin useaan otteeseen.

4

SC työskenteli viiden peräkkäisen määräaikaisen sopimuksen perusteella Eulex Kosovon palkkaamana syyttäjänä 4.1.2014–14.11.2016. Kahteen ensimmäiseen sopimukseen sisältyi välityslauseke, jonka mukaan ”Brysselin (Belgia) tuomioistuimet” ovat toimivaltaisia sopimukseen liittyvissä riita-asioissa. Kolmen myöhemmän sopimuksen 21 artikloissa määrättiin, että ”Euroopan unionin tuomioistuin on [SEUT] 272 artiklan nojalla toimivaltainen” ratkaisemaan kaikki sopimuksesta johtuvat tai sitä koskevat riita-asiat.

5

Eulex Kosovon ja kantajan välisen viimeisen sopimuksen 1.2 kohdassa määrätään, että ”seuraavat asiakirjat ovat erottamaton osa sopimusta (vahvistamisen jälkeen): CONOPS/OPLAN, mukaan luettuna käytännesäännöt (CdC) ja vakiotoimintamenetelmät (PON)”.

6

SC sai 1.7.2014 lähiesimieheltään ilmoituksen syyttäjän virkaa koskevan sisäisen kilpailun järjestämisestä, koska syyttäjien lukumäärää oli tarkoitus vähentää operaatiosuunnitelman (jäljempänä OPLAN) nojalla ja koska uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien 4.3 kohdan mukaan tällaisissa tilanteissa on järjestettävä kilpailu. Sisäinen kilpailu järjestettiin kesällä 2014 ja on sittemmin kumottu.

7

Eulex Kosovon henkilöstöosasto ilmoitti SC:lle 24.6.2016 päivätyllä kirjeellä, että heinäkuussa 2016 oli tarkoitus järjestää uusi syyttäjän virkaa koskeva sisäinen kilpailu käytettävissä olevien virkojen määrän vähentämisen vuoksi.

8

Henkilöstöosaston johtaja ilmoitti 30.9.2016 päivätyllä kirjeellä SC:lle, että tämä ei ollut menestynyt vuonna 2016 järjestetyssä sisäisessä kilpailussa (jäljempänä vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös). SC:lle ilmoitettiin samalla kirjeellä, että hänen 14.11.2016 päättyvää työsopimustaan ei uusittaisi ja että hänelle ilmoitettaisiin myöhemmin työsopimuksen päättymistä koskevat yksityiskohdat (jäljempänä työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös).

9

SC teki 10.10.2016 päivätyllä kirjeellä operaation johtajalle oikaisuvaatimuksen vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskevasta päätöksestä ja työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä.

10

Operaation johtaja hylkäsi 31.10.2016 päivätyllä kirjeellä SC:n oikaisuvaatimuksen.

11

SC nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.4.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, joka sisälsi pääasiallisesti neljä vaatimusta. Ensimmäisessä ja toisessa vaatimuksessa unionin yleistä tuomioistuinta vaadittiin toteamaan, että Eulex Kosovo oli jättänyt noudattamatta sopimusvelvoitteitaan ja sopimussuhteen ulkopuolisia velvoitteitaan. SC vaati kolmannessa vaatimuksessa unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös ja työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös olivat lainvastaisia. Neljäs vaatimus koski Eulex Kosovon velvoittamista korvaamaan aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys, jotka aiheutuivat sen sopimusvelvoitteiden ja sopimussuhteen ulkopuolisten velvoitteiden rikkomisesta.

12

SC esitti kanteensa tueksi viisi kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koski uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien ja henkilöstön valintaa koskevien vakiotoimintamenetelmien rikkomista. Toinen kanneperuste koski näiden vakiotoimintamenetelmien ja Eulex Kosovon käytänne- ja kurinpitosääntöjen rikkomista sekä kohtuutta ja vilpitöntä mieltä koskevien sopimusoikeudellisten periaatteiden sekä hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamista. Kolmas, neljäs ja viides kanneperuste koskivat pääasiallisesti unionin oikeuden eri oikeusperiaatteiden loukkaamista ja Eulex Kosovon päätösten rikkomista. Lisäksi SC vetosi Eulex Kosovon sopimussuhteeseen perustuvaan vastuuseen ja sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen.

13

Eulex Kosovo esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.8.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan nojalla. Kantaja esitti asiaa koskevat huomautuksensa 20.10.2017.

14

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi työjärjestyksensä 126 artiklan nojalla valituksenalaisella määräyksellä tätä oikeudenkäyntiväitettä tutkimatta SC:n nostaman kanteen, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuivat ja koska se oli osittain selvästi täysin perusteeton.

15

Osoittaakseen, että kyseisen kanteen kolmannen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös oli erotettavissa SC:n ja Eulex Kosovon välisestä työsopimuksesta (jäljempänä työsopimus). Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös oli myös erotettavissa tästä sopimuksesta. Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi kolmanneksi, että tätä vaatimusta oli pidettävä SEUT 263 artiklaan perustuvana kumoamisvaatimuksena ja että tällainen vaatimus oli jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat siltä osin kuin SC oli esittänyt sen myöhässä.

16

SC vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

17

Eulex Kosovo vaatii, että unionin tuomioistuin

18

SC vetoaa valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen. Ensimmäinen valitusperuste koskee SEUT 272 artiklan rikkomista. Toinen valitusperuste koskee tämän artiklan rikkomista ja sitä, että oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu. Kolmas valitusperuste koskee uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien, hyvää hallintoa koskevan oikeuden, puolueettomuusperiaatteen ja perusteluvelvollisuuden rikkomista. Neljäs valitusperuste koskee SEUT 268 ja SEUT 270 artiklan rikkomista. Viides valitusperuste koskee viimeksi mainittujen artiklojen ja SEUT 272 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 ja 41 artiklan rikkomista.

19

SC väittää toisen valitusperusteensa kolmannessa osassa, jota on arvioitava ensin, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskevaa päätöstä ja työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevaa päätöstä oli pidettävä hallinnollisina päätöksinä, jotka ovat erotettavissa kyseisestä sopimuksesta, ja katsoessaan näin ollen, ettei niitä voitu riitauttaa SEUT 272 artiklan nojalla.

20

SC väittää ensinnäkin vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskevasta päätöksestä, että kyseinen päätös tehtiin uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien perusteella. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voinut tässä yhteydessä pätevästi katsoa, ettei kyseistä päätöstä ollut tehty työsopimuksen perusteella, sillä kyseisen sopimuksen 1.2 kohdassa määrättiin nimenomaisesti, että vakiotoimintamenetelmät ”ovat erottamaton osa sopimusta” samalla tavoin kuin OPLAN.

21

SC väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki näissä olosuhteissa oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei SC esittänyt yhtäkään perustetta, joka koski hänen ja Eulex Kosovon välisen sopimuksen lausekkeita, vaikka hän oli esittänyt useita perusteita, jotka koskivat uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien rikkomista.

22

Toiseksi SC väittää työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut useissa asioissa, että tällainen päätös liittyi työsopimukseen. SC:n mukaan pelkästään sillä seikalla, että tähän sopimukseen ei sisälly sopimuksen uusimista koskevaa lauseketta, ei ole mitään vaikutusta tällaisen päätelmän perusteltavuuteen.

23

SC toteaa lisäksi, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa määräyksessä omaksuma lähestymistapa johtaisi siihen, että Eulex Kosovon toimihenkilöitä estettäisiin järjestelmällisesti riitauttamasta suurinta osaa heitä vastaan esitetyistä väitteistä unionin tuomioistuimessa ja erityisesti kyseenalaistamasta heitä koskevia kaikkein vakavimpia päätöksiä. Tällainen lähestymistapa on SC:n mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen.

24

Eulex Kosovo väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma lähestymistapa on yhteensopiva unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan SEUT 272 artiklaa on tulkittava suppeasti.

25

Eulex Kosovon mukaan työsopimuksessa oleva välityslauseke koskee nimittäin ainoastaan tästä sopimuksesta johtuvia tai sitä koskevia riita-asioita. Ainoastaan kysymykset, jotka eivät ole erotettavissa siitä, kuuluvat siis unionin yleisen tuomioistuimen SEUT 272 artiklan mukaiseen toimivaltaan. Vaikka Euroopan unionin neuvoston päätösten täytäntöön panemiseksi toteutetuilla toimenpiteillä on tosiasiallisesti vaikutuksia Eulex Kosovon toimihenkilöihin, niitä on kuitenkin pidettävä hallintotoimina, jotka ovat erotettavissa kyseisestä sopimuksesta.

26

Eulex Kosovon mukaan vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös perustuu siten Eulex Kosovon ulkopuoliseen päätökseen eikä kyseiseen sopimukseen. Tämä ulkopuolinen päätös on kirjattu OPLANiin ja se on pantu täytäntöön vakiotoimintamenetelmissä määritellyissä puitteissa.

27

Eulex Kosovon mukaan tältä osin ei voida katsoa, että OPLAN ja vakiotoimintamenetelmät olisivat sopimusasiakirjoja. On totta, että työsopimuksen 1.2 kohdasta ilmenee, että nämä asiakirjat ovat erottamaton osa kyseistä sopimusta. Kyse on kuitenkin yleisesti sovellettavista toimista, jotka eivät välttämättä rajoitu sopimuskysymyksiin.

28

Eulex Kosovo toteaa työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä, että unionin yleinen tuomioistuin on oikeutetusti perustanut päätelmänsä siihen, ettei Eulex Kosovon ja SC:n väliseen sopimukseen sisältynyt sen uusimista koskevaa lauseketta.

29

Eulex Kosovon mukaan SC ei myöskään voi perustellusti moittia unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi yleisesti, ettei sillä ollut välityslausekkeeseen perustuvaa toimivaltaa, sillä se hylkäsi kanteen ainoastaan siltä osin kuin sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuivat ja se oli osittain oikeudellisesti selvästi täysin perusteeton, sulkematta pois mahdollisuutta nostaa SEUT 263 artiklaan perustuva kanne.

30

Aluksi on muistutettava, että SEUT 272 artikla on erityismääräys, jonka perusteella asia voidaan saattaa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi julkis- tai yksityisoikeudellisen sopimuksen osapuolten laatiman välityslausekkeen nojalla ja ilman unionin tuomioistuimissa nostettavan kanteen luonteeseen liittyviä rajoituksia (tuomio 26.2015, Planet v. komissio, C‑564/13 P, EU:C:2015:124, 23 kohta ja tuomio 7.11.2019, Rose Vision v. komissio, C‑346/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:939, 99 kohta).

31

Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että SEUT 263 artiklan mukaisen kumoamiskanteen kohteena voivat olla kaikki toimielinten toteuttamat toimet, luonteestaan tai muodostaan riippumatta, joilla on tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C‑506/13 P, EU:C:2015:562, 16 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 8 kohta).

32

Kuten unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen määräyksen 36 kohdassa, on kuitenkin niin, että sellaisen sopimuksen tapauksessa, joka on tehty kantajan ja jonkin toimielimen välillä, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan saattaa kanne SEUT 263 artiklan nojalla vain, jos riidanalaisella toimella on tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäävät asianosaisten välisen sopimussuhteen ulkopuolelle ja edellyttävät sopimuspuolena olevalle toimielimelle sen hallintoviranomaisen asemassa myönnetyn julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämistä (tuomio 9.9.2015, Lito Maieftiko Gynaikologiko kai Cheirourgiko Kentro v. komissio, C‑506/13 P, EU:C:2015:562, 20 kohta ja tuomio 28.2.2019, Alfamicro v. komissio, C‑14/18 P, EU:C:2019:159, 50 kohta).

33

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen määräyksen 39 ja 45 kohdassa, että vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös ja työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös eivät perustuneet työsopimukseen. Se päätteli tästä valituksenalaisen määräyksen 46 kohdassa, että vaikka SC oli nimenomaisesti perustanut ensimmäisessä oikeusasteessa nostamansa kanteen kolmannen vaatimuksen SEUT 272 artiklaan, tätä vaatimusta oli pidettävä SEUT 263 artiklan perusteella esitettynä kumoamisvaatimuksena.

34

Ensinnäkin todetakseen, että vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös oli erotettavissa työsopimuksesta, unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi valituksenalaisen määräyksen 40 kohdassa, että Eulex Kosovo oli järjestänyt kyseisen kilpailun päätettyään vähentää kyseisen operaation henkilöstöä, mikä johtui siitä, että neuvosto oli hyväksynyt OPLANin ja siviilioperaation komentaja oli hyväksynyt Eulex Kosovon toimintavalmiuteen saattamista koskevan suunnitelman. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä, että päätös järjestää mainittu kilpailu oli hallintotoimi, jota ei ollut toteutettu työsopimuksen perusteella.

35

Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui tämän jälkeen valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa siihen, että valintalautakunta oli tehnyt vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskevan päätöksen kyseisen määräyksen 40 kohdassa kuvatun järjestelmän puitteissa, ja päätteli mainitun määräyksen 42 kohdassa, että vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös jäi SC:n ja Eulex Kosovon välisen sopimussuhteen ulkopuolelle ja että se oli tulosta Eulex Kosovolle sen hallintoviranomaisen asemassa myönnetyn julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämisestä.

36

On kuitenkin todettava yhtäältä, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös oli tehty OPLANin ja Eulex Kosovon toimintavalmiuteen saattamista koskevassa suunnitelmassa määritellyn järjestelmän asiayhteydessä, se kuvasi puutteellisesti kyseisen päätöksen tekemistä säänteleviä oikeussääntöjä. Kuten näet SC väittää ja Eulex Kosovo on sitä paitsi samaa mieltä, myös tämän kilpailun järjestämistä koskevat yksityiskohdat määritettiin osittain uudelleenjärjestelyä koskevissa vakiotoimintamenetelmissä.

37

Toisaalta siltä osin kuin kyse on siitä, ovatko OPLANin ja uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien säännöt luonteeltaan sopimusperusteisia vai henkilöstösääntöihin perustuvia, yhteisen toiminnan 2008/124 10 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että kansainvälisen ja paikallisen henkilöstön palvelussuhteen ehdot sekä oikeudet ja velvollisuudet sisältyvät Eulex Kosovon ja henkilöstön jäsenten välillä tehtyihin sopimuksiin.

38

On kiistatonta, että työsopimuksen 1.2 kohdassa määrätään nimenomaisesti, että OPLAN ja vakiotoimintamenetelmät ovat erottamaton osa kyseistä sopimusta.

39

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen oli tulkittava työsopimuksen 1.2 kohtaa voidakseen arvioida kyseisen määräyksen ulottuvuutta ja erityisesti sen mahdollisia vaikutuksia siihen, olivatko OPLANin ja uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien säännöt SC:n kannalta luonteeltaan sopimusperusteisia vai henkilöstösääntöihin perustuvia. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt ensin tätä tulkintaa, se ei voinut pätevästi katsoa, että SC:n tilannetta Eulex Kosovon palveluksessa koskevalla yksittäisellä päätöksellä, joka oli tehty muun muassa OPLANissa ja uudelleenjärjestelyä koskevissa vakiotoimintamenetelmissä määritetyn järjestelmän yhteydessä, oli sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäivät SC:n ja Eulex Kosovon välisen sopimussuhteen ulkopuolelle.

40

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin ei voinut sen toteamuksen perusteella, jonka mukaan vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskeva päätös tehtiin Eulex Kosovon henkilöstön vähentämistä koskevan päätöksen, joka oli kiistatta erotettavissa työsopimuksesta, perusteella, ratkaista asiaa jättämällä määrittelemättä myös kyseisen sopimuksen 1.2 kohdan ulottuvuuden.

41

Koska näet yhteisen toiminnan 2008/124 10 artiklan 3 kohdassa määrätään, että Eulex Kosovon kansainvälisen siviilihenkilöstön oikeudet ja velvollisuudet määritellään sopimuksella, ei voida suoralta kädeltä sulkea pois sitä, että Eulex Kosovon organisaatiota koskevat yleiset päätökset pannaan täytäntöön kyseisen henkilöstön jäsenten asemaa koskevilla yksittäispäätöksillä, jotka kuuluvat Eulex Kosovon ja kyseisten jäsenten välisiin sopimussuhteisiin.

42

Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa, että työsopimus oli erotettavissa vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskevasta päätöksestä, tulkitsematta ensin kyseisen sopimuksen 1.2 kohtaa.

43

Toiseksi todetakseen, että työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös oli erotettavissa työsopimuksesta, unionin yleinen tuomioistuin tukeutui valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa toteamukseen, jonka mukaan kyseiseen sopimukseen ei sisältynyt mitään lauseketta sen uusimisesta. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä, että päätös tarjota tai olla tarjoamatta SC:lle uutta sopimusta ei johtunut SC:n ja Eulex Kosovon välisistä lausekkeista, vaan se perustui ainoastaan vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskevaan päätökseen.

44

Tässä yhteydessä on yhtäältä todettava, että tämän tuomion 42 kohdassa esitetystä päätelmästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin voinut pätevästi tukeutua vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskevan päätöksen ja työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevan päätöksen väliseen yhteyteen osoittaakseen, että viimeksi mainitulla päätöksellä oli sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäivät SC:n ja Eulex Kosovon välisen sopimussuhteen ulkopuolelle.

45

Toisaalta on niin, että vaikka sillä, että työsopimukseen ei sisälly nimenomaista lauseketta sen uusimisesta ennalta määritellyissä olosuhteissa, voi olla merkitystä arvioitaessa SC:n ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen perusteltavuutta, se ei välttämättä merkitse sitä, että kyseisen sopimuksen uusimatta jättämistä koskevan päätöksen lainmukaisuutta voitaisiin arvioida ottamatta huomioon kyseisen sopimuksen lausekkeita.

46

Koska uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien 4 artiklan 3 kohdasta, jonka sopimusluonnetta unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt arvioida, ilmenee, että kyseisessä artiklassa luodaan yhteys sisäisen kilpailun tulosten ja työsopimuksen uusimatta jättämisen välille, kyseisen päätöksen laillisuutta on arvioitava ottamalla huomioon kyseinen artikla.

47

Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa esittämä perustelu ei riittänyt oikeuttamaan päätelmää, jonka mukaan työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös oli erotettavissa tästä sopimuksesta.

48

Kolmanneksi valituksenalaisen määräyksen 43 kohdassa oleva perustelu, jonka mukaan SC ei esittänyt mitään työsopimuksen lauseketta koskevaa kanneperustetta tai väitettä, ei riitä perusteluksi unionin yleisen tuomioistuimen päätelmälle.

49

On tosin selvää, että SC vetosi kolmannen vaatimuksensa tueksi hyvin laajasti uudelleenjärjestelyä koskevien vakiotoimintamenetelmien määräysten useisiin rikkomisiin. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan voinut katsoa, että nämä määräykset eivät olleet SC:n kannalta sopimusperusteisia, tulkitsematta ensin työsopimuksen 1.2 kohtaa.

50

Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että unionin yleinen tuomioistuin ei voinut pätevästi tukeutua valituksenalaisen määräyksen 42 ja 45 kohdassa esitettyihin toteamuksiin luokitellakseen kyseisen määräyksen 46 kohdassa ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen kolmannen vaatimuksen uudelleen ja todetakseen tämän jälkeen tällä perusteella mainitun määräyksen 51 kohdassa, että tämä vaatimus oli esitetty liian myöhään, minkä vuoksi kyseinen vaatimus oli jätettävä tutkimatta.

51

SC:n esittämän toisen valitusperusteen kolmas osa on siis hyväksyttävä.

52

Koska unionin yleinen tuomioistuin tukeutui valituksenalaisen määräyksen 54, 55, 71 ja 72 kohdassa siihen, ettei ensimmäisessä oikeusasteessa nostetussa kanteessa esitettyä kolmatta vaatimusta voitu ottaa tutkittavaksi, hylätäkseen tähän kanteeseen sisältyvät muut vaatimukset, tämä määräys on kumottava kokonaisuudessaan ilman, että on tarpeen tutkia toisen valitusperusteen muita osia tai muita valitusperusteita.

53

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi, jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

54

Näin ei ole käsiteltävässä tapauksessa.

55

Ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen on nimittäin hyväksytyn kumoamisperusteen osalta vielä tulkittava työsopimuksen 1.2 kohtaa, mikä tarkoittaa tosiseikkoja koskevaa arviointia (ks. vastaavasti tuomio 29.10.2015, komissio v. ANKO, C‑78/14 P, EU:C:2015:732, 23 kohta ja määräys 21.4.2016, Borde ja Carbonium v. komissio, C‑279/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:297, 30–32 kohta), voidakseen ratkaista, onko tämä sopimus erotettavissa vuoden 2016 sisäistä kilpailua koskevasta päätöksestä ja kyseisen sopimuksen uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä.

56

Tämän jälkeen on korostettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tutkinut Eulex Kosovon esittämää oikeudenkäyntiväitettä eikä ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen kolmannen vaatimuksen perusteltavuutta, vaikka tällainen tutkiminen olisi tarpeen, jos tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittujen päätösten olisi katsottava liittyvän SC:n ja Eulex Kosovon väliseen sopimussuhteeseen.

57

Jos unionin yleinen tuomioistuin lopulta katsoisi, että tämä vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi, se joutuisi tämän tuomion 52 kohdassa esitetyt seikat huomioon ottaen tutkimaan uudelleen tämän kanteen muut vaatimukset.

58

Näin ollen asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen.

59

Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, tähän muutoksenhakumenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: