–

Bank BGŻ BNP Paribas S.A., edustajinaan M. Konieczny ja M. Cymmerman, radcowie prawni,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér, G. Koós ja R. D. Gesztelyi,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja P. Huurnink,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Troosters ja M. Owsiany-Hornung,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 24.2.2005 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2005/214/YOS (EUVL 2005, L 76, s. 16), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24) (jäljempänä puitepäätös), 1 artiklan a alakohdan, 9 artiklan 3 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jonka on pannut vireille Centraal Justitieel Incassobureau, Ministerie van Veiligheid en Justitie (CJIB) (turvallisuus- ja oikeusministeriön keskusperintätoimisto (jäljempänä CJIB), Alankomaat) ja joka koskee Adm. Verwerking Flitsgegevens CJIB HA Leeuwardenin (CJIB:n nopeusvalvontakameratietojen käsittely-yksikkö, Leeuwarden, Alankomaat) Bank BGŻ BNP Paribas S.A:n, jonka kotipaikka on Varsova (Puola), Gdańskissa (Puola) sijaitsevalle sivuliikkeelle määräämän taloudellisen seuraamuksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

3

Puitepäätöksen johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Puitepäätöksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

5

Puitepäätöksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Päätösten lähettäminen ja keskusviranomaiseen turvautuminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä puitepäätöksessä tarkoitettu päätös voidaan yhdessä tässä artiklassa tarkoitetun todistuksen kanssa lähettää sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa sillä luonnollisella tai oikeushenkilöllä, jota vastaan päätös on annettu, on omaisuutta tai tuloja taikka asuinpaikkansa tai, jos on kyse oikeushenkilöstä, rekisteröity kotipaikkansa.”

6

Puitepäätöksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavat rangaistavat teot, mikäli ne ovat päätöksen antaneessa valtiossa rangaistavia ja sellaisina kuin ne on määritelty päätöksen antaneen valtion lainsäädännössä, edellyttävät päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa tämän puitepäätöksen mukaisesti ja ilman kaksoisrangaistavuuden tutkimista:

– –”

7

Puitepäätöksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano”, säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava ja pantava täytäntöön 4 artiklan mukaisesti lähetetty päätös ilman muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä kaikki sen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä vedota johonkin 7 artiklan mukaisista perusteista tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymiselle.”

8

Puitepäätöksen 9 artiklan, jonka otsikko on ”Täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä samalla tavoin kuin täytäntöönpanovaltion määräämään taloudelliseen seuraamukseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan soveltamista. Täytäntöönpanovaltion viranomaisilla on yksin toimivalta päättää täytäntöönpanomenettelyistä ja määrätä kaikista niihin liittyvistä toimenpiteistä, myös täytäntöönpanon lopettamisperusteista.

– –

3.   Oikeushenkilöä vastaan langetettu taloudellinen seuraamus on pantava täytäntöön, vaikka täytäntöönpanovaltio ei tunnusta oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun periaatetta.”

9

Puitepäätöksen 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Täytäntöönpano”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 22 päivään maaliskuuta 2007 mennessä.

2.   Kukin jäsenvaltio voi enintään viiden vuoden ajan tämän puitepäätöksen voimaantulosta lukien rajata sen soveltamisen:

– –

10

Liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta 11.3.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/413 (EUVL 2015, L 68, s. 9) johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

11

Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään, että direktiiviä sovelletaan muun muassa ylinopeustapauksissa.

12

Mainitun direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioiden välisessä tietojenvaihdossa noudatettava menettely”, 3 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin nojalla rikkomuksen tekovaltio käyttää vastaanottamiaan tietoja sen määrittämiseksi, kuka on henkilökohtaisesti vastuussa tämän direktiivin 2 artiklassa luetelluista liikenneturvallisuuteen liittyvistä liikennerikkomuksista.”

13

Puitepäätöksen säännökset on saatettu osaksi Puolan oikeusjärjestystä rikosprosessilain (Kodeks postępowania karnego) 66a ja 66b luvuilla.

14

Rikosprosessilain 66b luvun otsikko on ”[Unionin] jäsenvaltion esittämä pyyntö taloudellisia seuraamuksia koskevan ratkaisun täytäntöönpanosta”, ja siinä olevassa 611ff §:ssä säädetään seuraavaa:

”1 §   Jos [unionin] jäsenvaltio, jota tässä luvussa kutsutaan ratkaisun antaneeksi valtioksi, pyytää taloudellista seuraamusta koskevan lainvoimaisen ratkaisun täytäntöönpanoa, ratkaisun täytäntöönpano kuuluu sille piirituomioistuimelle, jonka alueella tekijällä on omaisuutta tai tuloja tai pysyvä tai tilapäinen asuinpaikka. Tämän luvun säännöksissä taloudellisella seuraamuksella tarkoitetaan tekijän velvollisuutta suorittaa ratkaisussa määritelty

– –

6 §   Ellei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, 1 momentissa tarkoitettujen ratkaisujen täytäntöönpanoon sovelletaan Puolan lainsäädäntöä. – –”

15

Rikosprosessilain 611fg §:ssä säädetään seuraavaa:

”Edellä 611ff §:n 1 momentissa tarkoitetusta ratkaisun täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos

– –”

16

Rikosprosessilain 611fh §:ssä säädetään seuraavaa:

”1 §   Tuomioistuin tutkii taloudellisen seuraamuksen täytäntöönpanoa koskevan asian istunnossa, johon ovat oikeutettuja osallistumaan syyttäjä, tekijä, jos hän oleskelee Puolan tasavallan alueella, ja tekijän oikeudenkäyntiasiamies, jos hän saapuu paikalle. Jos tekijällä, joka ei oleskele Puolan tasavallan alueella, ei ole oikeudenkäyntiasiamiestä, toimivaltaisen tuomioistuimen presidentti voi määrätä hänelle oikeudenkäyntiasiamiehen viran puolesta.

2 §   Taloudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa koskeviin tuomioistuimen ratkaisuihin saa hakea muutosta valittamalla.

3 §   Lainvoimainen ratkaisu taloudellisesta seuraamuksesta muodostaa yhdessä siihen liitetyn 611ff §:n 2 momentissa tarkoitetun todistuksen kanssa täytäntöönpanoperusteen, ja se on täytäntöönpanokelpoinen Puolassa täytäntöönpanopäätöksen antamisen jälkeen.

4 §   Jos ratkaisun antaneen valtion toimittamat tiedot eivät ole riittäviä taloudellista seuraamusta koskevan ratkaisun täytäntöön panemista koskevan päätöksen antamiseksi, tuomioistuin pyytää ratkaisun antaneen valtion tuomioistuinta tai muuta viranomaista täydentämään niitä annettuun määräaikaan mennessä.

5 §   Jos edellä 4 momentissa tarkoitettua määräaikaa ei noudateta, päätös ratkaisun täytäntöönpanosta annetaan aiemmin toimitettujen tietojen perusteella.”

17

Yhteisöjen rikosoikeudellisesta vastuusta lainvastaisista toimista 28.10.2002 annetun lain (Ustawa o odpowiedzialności podmiotów zbiorowych za czyny zabronione pod groźbą kary; Dz. U. nro 197, järjestysnumero 1661), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Yhteisö on – – oikeushenkilö tai organisatorinen yksikkö, joka ei ole oikeussubjekti ja jolle on erityissäännöksissä tunnustettu oikeuskelpoisuus, valtionkassaa, paikallishallinnollisia alueita ja tällaisten alueiden yhteenliittymiä lukuun ottamatta.

2.   Laissa tarkoitettuna yhteisönä pidetään myös kaupallista yhtiötä, jonka osakkaana on valtionkassa, paikallishallinnollisia alueita tai tällaisten alueiden yhteenliittymiä, perustettavia pääomayhtiöitä, selvitystilassa olevaa yksikköä tai yrittäjää, joka ei ole luonnollinen henkilö, ja ulkomaista organisatorista yksikköä.”

18

Tämän lain 22 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Rikosprosessilain säännöksiä sovelletaan analogisesti menettelyyn, joka koskee yhteisöjen vastuuta rangaistavista teoista, jollei tämän lain säännöksissä toisin säädetä. – –”

19

Menettelystä rikkomusasioissa annetun lain (Kodeks postępowania w sprawach o wykroczenia) 116b §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”[Unionin] jäsenvaltiolle esitettäviin sakkoa, muuta taloudellista seuraamusta, vahingonkorvausvelvollisuutta tai oikeudenkäyntikuluja koskevien ratkaisujen täytäntöönpanohakemuksiin ja [unionin] jäsenvaltion tuomioistuimen tai muun viranomaisen esittämiin taloudellisen seuraamuksen täytäntöönpanoa koskeviin hakemuksiin sovelletaan vastaavia rikosprosessilain 66a ja 66b luvun säännöksiä.”

20

Rikkomusasioista annetun lain (Kodeks wykroczeń) XI lukuun, jonka otsikko on ”Rikkomukset, jotka kohdistuvat liikenneturvallisuuteen ja järjestykseen liikenteessä”, kuuluvassa 92a §:ssä säädetään seuraavaa:

”Henkilölle, joka ajoneuvoa kuljettaessaan ei noudata laissa tai liikennemerkillä määrättyä nopeusrajoitusta, määrätään taloudellinen seuraamus.”

21

Siviiliasioista annetun lain (Kodeks cywilny) 33 §:n mukaan oikeushenkilöitä ovat valtionkassa ja sellaiset elimet, joille erillisissä säännöksissä annetaan oikeussubjektin asema.

22

Siviiliprosessista annetun lain (Kodeks postępowania cywilnego) 64 §:n 1 momentissa säädetään, että jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on oikeus olla osapuolena oikeudenkäynnissä (asianosaiskelpoisuus). Asianosaiskelpoisuus on myös elimillä, jotka eivät ole oikeussubjekteja mutta joille on laissa myönnetty tämä asema.

23

Elinkeinovapaudesta 2.7.2004 annetun lain (Ustawa o swobodzie działalności gospodarczej; Dz. U. nro 173, järjestysnumero 1807) 5 §:n 4 momentissa esitetyn määritelmän mukaan sivuliike on erillinen ja organisatorisesti itsenäinen liiketoiminnan osa, jota yrittäjä harjoittaa kotipaikkansa tai päätoimipaikkansa ulkopuolella.

24

CJIB esitti 9.7.2017 Sąd Rejonowy Gdańsk-Południe w Gdańskulle (Etelä-Gdańskin piirioikeus, Puola) hakemuksen Leeuwardenin CJIB:n nopeusvalvontakameratietojen käsittely-yksikön sellaisen 25.11.2016 antaman päätöksen (jäljempänä 25.11.2016 annettu päätös) tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, jolla määrättiin Gdánskiin (Puola) sijoittautuneelle Bank BGŻ BNP Paribas S.A:lle (jäljempänä Bank BGŻ BNP Paribas Gdánsk), joka on Bank BGŻ BNP Paribasin, jonka kotipaikka on Varsova, sivuliike, 36 euron suuruinen sakko.

25

Teko, josta seuraamus määrättiin, oli tehty Utrechtissa (Alankomaat) 13.11.2016, jolloin Bank BGŻ BNP Paribas Gdańskin nimiin rekisteröidyn ajoneuvon kuljettaja ylitti sallitun ajonopeuden kuudella kilometrillä tunnissa.

26

CJIB:n 25.11.2016 annettuun päätökseen liitetystä todistuksesta ilmenee, että Bank BGŻ BNP Paribas Gdańskia ei ollut kuultu päätökseen johtaneessa menettelyssä, mutta sille oli ilmoitettu sen oikeudesta riitauttaa sitä vastaan esitettyjen väitteiden perusteltavuus eikä se kuitenkaan hakenut muutosta asetetussa määräajassa. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että 25.11.2016 annetusta päätöksestä tuli näin ollen lainvoimainen 6.1.2017 ja että Alankomaiden lainsäädännön mukaan päätöksellä määrätyn seuraamuksen täytäntöönpano vanhenee 6.1.2022.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin järjesti tämän tuomion 24 kohdassa mainitun CJIB:n hakemuksen käsittelyä varten istunnon. Pääasian asianosaiset eivät osallistuneet istuntoon eivätkä esittäneet huomautuksia.

28

Kyseinen tuomioistuin väittää, että rikosprosessilain 66b lukua, jolla puitepäätöksen säännökset on saatettu osaksi Puolan oikeutta, sovelletaan sekä rikosasioissa annettujen ratkaisujen täytäntöönpanoon että rikkomusasioissa annettujen ratkaisujen täytäntöönpanoon, koska tähän lukuun viitataan menettelystä rikkomusasioissa annetun lain 116b §:n 1 momentissa.

29

Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että puitepäätöstä ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön Puolan oikeudessa siltä osin kuin Puolan oikeuteen ei sisälly puitepäätöksen 9 artiklan 3 kohdassa täytäntöönpanojäsenvaltiolle asetettua velvollisuutta panna täytäntöön oikeushenkilöä vastaan langetettu taloudellinen seuraamus, vaikka tämä valtio ei tunnusta oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun periaatetta.

30

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan rikosprosessilain 611ff §:ssä viitataan teon, josta on määrätty seuraamus, ”tekijään” sekä tämän ”pysyvään tai tilapäiseen asuinpaikkaan”. Vaikka tekijän käsitettä sen yleisessä merkityksessä voitaisiin tulkita laajasti niin, että se sisältää sekä luonnolliset henkilöt että oikeushenkilöt, tämän käsitteen asiayhteyteen perustuva tulkinta johtaa rikosprosessilain rakenteen valossa sekä sen vuoksi, että mitään viittausta sääntömääräiseen kotipaikkaan ei ole, päätelmään, jonka mukaan rikosprosessilain 611ff §:ssä tarkoitettu tekijän käsite kattaa ainoastaan luonnolliset henkilöt.

31

Näin ollen rikosprosessilain 611ff §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä ei säädetä mahdollisuudesta panna täytäntöön päätöstä, jolla määrätään rahamääräinen seuraamus oikeushenkilölle.

32

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaisesta mahdollisuudesta ei säädetä myöskään yhteisöjen rikosoikeudellisesta vastuusta lainvastaisista toimista annetussa laissa siltä osin kuin tätä lakia ei sovelleta yhteisöjen tekemiin rikkomuksiin, koska sen soveltamisala on rajattu rikoslaissa säänneltyihin rikoksiin tai verorikoksiin.

33

Se, että puitepäätöstä ei ole täysimääräisesti saatettu osaksi Puolan oikeusjärjestystä, merkitsee näin ollen, ettei ole sääntöjä, jotka koskevat mahdollisuutta tunnustaa ja panna täytäntöön oikeushenkilöille määrätyt taloudelliset seuraamukset, mistä seuraa, että Puolan tuomioistuimet kieltäytyvät johdonmukaisesti tunnustamasta ja panemasta täytäntöön päätöksiä, joilla tällaisia seuraamuksia määrätään.

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja erityisesti 29.6.2017 annetusta tuomiosta Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:503) ilmenee, että vaikka puitepäätöksillä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta, kansallisten viranomaisten ja erityisesti kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on, kun ne ratkaisevat käsiteltäväkseen saatettuja asioita, tulkita kansallista oikeutta niiden säännösten mukaisesti unionin oikeuden täyden tehokkuuden varmistamiseksi. Kansallisen oikeuden unionin oikeuden mukaisen tulkinnan periaate ei kuitenkaan voi olla perustana kansallisen oikeuden contra legem ‑tulkinnalle.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tekijän käsitteen tulkitseminen laajasti siten, että se kattaa oikeushenkilöt, sen varmistamiseksi, että Puolan oikeus on puitepäätöksen mukainen, merkitsisi tällaista contra legem ‑tulkintaa.

36

Näin ollen kyseinen tuomioistuin pohtii ensimmäisen kysymyksen yhteydessä, mitä johtopäätöksiä on tehtävä siitä, että on todettu, ettei Puolan oikeus ole puitepäätöksen mukainen, ja erityisesti sitä, onko sen tällaisessa tapauksessa jätettävä soveltamatta kansallista oikeussääntöä, jos sitä ei voida tulkita puitepäätöksen mukaisesti, vai onko sen, kun muita puitepäätöksen mukaisia kansallisia oikeussääntöjä ei ole, korvattava se tähän puitepäätökseen sisältyvällä säännöllä.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii toisen kysymyksen yhteydessä myös oikeushenkilön käsitettä. Se toteaa tältä osin, että Puolan oikeuden mukaan oikeushenkilön sivuliike mainitaan kaupparekisterissä, mutta sillä ei kuitenkaan ole omaa kotipaikkaa. Sivuliike ei organisatorisesta riippumattomuudestaan huolimatta ole emoyhtiöstä erillinen oikeushenkilö, eikä se voi olla asianosaisena tuomioistuimessa. Sen sijaan näyttää siltä, että Alankomaiden lainsäädännön mukaan oikeushenkilön organisatoriset yksiköt kuuluvat myös oikeushenkilön käsitteen alaan.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, onko puitepäätöksen 1 artiklan a alakohdassa ja 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu oikeushenkilön käsite ymmärrettävä siten, että se on unionin oikeuden itsenäinen käsite, vai onko sitä tulkittava päätöksen antaneen valtion tai täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti.

39

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tätä käsitettä on tulkittava päätöksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti, koska kyseisen valtion tehtävänä on määrätä rahamääräinen seuraamus sen omien oikeussääntöjen mukaisesti.

40

Näissä olosuhteissa Sąd Rejonowy Gdańsk-Południe w Gdańsku päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, joka on syytä käsitellä ensimmäiseksi, lähinnä, onko muun muassa puitepäätöksen 1 artiklan a alakohtaan ja 9 artiklan 3 kohtaan sisältyvää oikeushenkilön käsitettä tulkittava rahamääräisen seuraamuksen määräämistä koskevan päätöksen antaneen valtion vai täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti vai onko se unionin oikeuden itsenäinen käsite.

42

Tältä osin on todettava, että vaikka puitepäätöksessä ei määritellä oikeushenkilön käsitettä, sen säännöksissä viitataan siihen useaan otteeseen, esimerkiksi sen 1 artiklan a alakohdan ja 9 artiklan 3 kohdan sanamuodossa, joiden tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt.

43

Koska määritelmää ei ole, mainitun käsitteen tulkinnassa on viitattava puitepäätöksen yleiseen rakenteeseen ja tarkoitukseen.

44

Puitepäätöksen yleisestä rakenteesta on todettava, että sen 5 artiklassa luetellaan päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa edellyttävät rangaistavat teot, joiden osalta ei edellytetä teon kaksoisrangaistavuuden tutkimista, ja siinä täsmennetään, että nämä teot määritellään päätöksen antaneen valtion lainsäädännössä. Kuten myös julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 66 ja 67 kohdassa, tästä artiklasta seuraa, että päätöksen antaneen valtion oikeudessa säännellään rikosoikeudellisen vastuun osatekijöitä, esimerkiksi siltä osin kuin kyse on sovellettavasta seuraamuksesta ja tahosta, jolle tämä seuraamus määrätään.

45

Rahamääräisen seuraamuksen määräämisestä tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa sitä vastoin säännellään puitepäätöksen 9 artiklan nojalla täytäntöönpanovaltion lailla, mikä merkitsee yhtäältä sitä, että yksin kyseisen valtion viranomaisilla on toimivalta päättää täytäntöönpanomenettelyistä ja määrätä kaikista niihin liittyvistä toimenpiteistä, myös täytäntöönpanon lopettamisperusteista, ja toisaalta sitä, että oikeushenkilöä vastaan langetettu rahamääräinen seuraamus on pantava täytäntöön, vaikka täytäntöönpanovaltio ei tunnusta oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun periaatetta.

46

Tästä seuraa, että puitepäätöksen yleisen rakenteen mukaan oikeushenkilön käsitettä on tulkittava rahamääräisen seuraamuksen määräämistä koskevan päätöksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti.

47

Puitepäätöksen tarkoitus tukee tätä päätelmää.

48

Tässä yhteydessä on muistutettava, kuten erityisesti puitepäätöksen 1 ja 6 artiklasta sekä sen johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että puitepäätöksen tavoitteena on ottaa käyttöön rajat ylittävää tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva tehokas mekanismi sellaisten päätösten osalta, joilla määrätään lainvoimaisesti luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle taloudellinen seuraamus jostakin sen 5 artiklassa luetellusta rangaistavasta teosta (tuomio 14.11.2013, Baláž, C‑60/12, EU:C:2013:733, 27 kohta ja tuomio 5.12.2019, Centraal Justitieel Incassobureau (Taloudellisten seuraamusten tunnustaminen ja täytäntöönpano), C‑671/18, EU:C:2019:1054, 29 kohta).

49

Kuten julkisasiamies on myös todennut ratkaisuehdotuksensa 68 kohdassa, puitepäätöksellä pyritään jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöä yhdenmukaistamatta takamaan se, että taloudelliset seuraamukset pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden alueella vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella.

50

Puitepäätöksen rakenteen taustalla oleva vastavuoroisen tunnustamisen periaate tarkoittaa puitepäätöksen 6 artiklan mukaan, että jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti tunnustettava taloudellisen seuraamuksen määräämispäätös, joka on lähetetty puitepäätöksen 4 artiklan mukaisesti, ilman muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä sen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, ja tällaisen päätöksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteita on tulkittava suppeasti (tuomio 14.11.2013, Baláž, C‑60/12, EU:C:2013:733, 29 kohta ja tuomio 5.12.2019, Centraal Justitieel Incassobureau (Taloudellisten seuraamusten tunnustaminen ja täytäntöönpano), C‑671/18, EU:C:2019:1054, 31 kohta).

51

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että seuraamus, jonka täytäntöönpanoa CJIB haki, määrättiin muodollisesti Bank BGŻ BNP Paribas Gdańskille, joka on Bank BGŻ BNP Paribas ‑yhtiön, jonka kotipaikka on Varsova, sivuliike ja jolla ei Puolan oikeuden mukaan ole oikeuskelpoisuutta eikä asianosaiskelpoisuutta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä seikka voi käytännössä johtaa siihen, ettei rahamääräistä seuraamusta voida panna täytäntöön puitepäätöksen nojalla toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

52

On kuitenkin huomautettava, että – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – Puolan oikeuden mukaan sivuliike ei ole yhtiöstä, johon se kuuluu, erillinen oikeussubjekti. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamista tarkistuksista muuta johdu, tässä tilanteessa on niin, että Bank BGŻ BNP Paribas Gdańskin teot on luettava Bank BGŻ BNP Paribasin syyksi, ja seuraamuksen voidaan katsoa kohdistuvan siihen. Vaikuttaa siis siltä, että rangaistus voidaan täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti panna täytäntöön Bank BGŻ BNP Paribasia kohtaan.

53

Koska sivuliike ja sen omistava yhtiö muodostavat Puolan oikeuden mukaan yhden ainoan oikeudellisen yksikön, rahamääräisen seuraamuksen määräämistä koskevan päätöksen tiedoksi antamista ensin mainitulle voidaan näin ollen pitää tiedoksiantona jälkimmäiselle, jolla on asianosaiskelpoisuus myös täytäntöönpanovaiheessa.

54

Lisäksi on todettava yleisemmin, että direktiivin 2015/413 säännöksissä, joita sovelletaan liikenneturvallisuuteen liittyviin rikkomuksiin ja esimerkiksi ylinopeuteen, säädetään, että jäsenvaltioiden on lojaalin yhteistyön hengessä helpotettava rajatylittävää tietojenvaihtoa näistä liikennerikkomuksista seuraamusten soveltamisen helpottamiseksi, kun rikkomukset on tehty ajoneuvolla, joka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa rikkomus tapahtui, edistääkseen näin tämän direktiivin tavoitteen, joka on unionin kaikkien tienkäyttäjien korkeatasoisen suojelun varmistaminen, saavuttamista.

55

Tässä tarkoituksessa rajat ylittävä tietojenvaihto edellyttää, kuten myös julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 73 kohdassa, että rekisteröintijäsenvaltion, tässä tapauksessa täytäntöönpanovaltion, toimittamien tietojen perusteella voidaan yksilöidä paitsi ajoneuvon rekisteröinnin haltija myös henkilö, joka kansallisen oikeuden mukaan on vastuussa liikennerikkomuksesta, mahdollisten rahamääräisten seuraamusten täytäntöönpanon helpottamiseksi.

56

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että muun muassa puitepäätöksen 1 artiklan a alakohdassa ja 9 artiklan 3 kohdassa olevaa oikeushenkilön käsitettä on tulkittava rahamääräisen seuraamuksen määräämistä koskevan päätöksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti.

57

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko puitepäätöstä tulkittava siten, että siinä asetetaan jäsenvaltion tuomioistuimelle velvollisuus jättää soveltamatta sellaista kansallisen oikeuden säännöstä, joka ei ole yhteensopiva puitepäätöksen 9 artiklan 3 kohdan kanssa.

58

Kuten puitepäätöksen säännöksistä yhdessä, erityisesti sen 1 artiklan a alakohdasta ja 9 artiklan 3 kohdasta, ilmenee, täytäntöönpanovaltion on pantava täytäntöön tässä puitepäätöksessä tarkoitettu oikeushenkilölle määrätty rahamääräinen seuraamus. Puitepäätöksellä, jonka sitovuutta on korostettu oikeuskäytännössä (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2005, Pupino, C‑105/03, EU:C:2005:386, 33 ja 34 kohta), asetetaan näin ollen jäsenvaltioille velvollisuus panna tällainen rahamääräinen seuraamus täytäntöön riippumatta siitä, tunnetaanko kansallisessa lainsäädännössä oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun periaate.

59

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, onko sen jätettävä unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen nojalla soveltamatta kansallisen oikeuden säännöstä, jos sitä ei voida tulkita puitepäätöksen mukaisesti, vai onko sen, jos muita puitepäätöksen kanssa yhteensopivia kansallisen oikeuden säännöksiä ei ole, korvattava säännös itse puitepäätöksen säännöksillä.

60

Tässä yhteydessä on muistutettava, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kaikkien unionin oikeuden säännösten ja määräysten tehokkuuden varmistamiseksi ensisijaisuusperiaate edellyttää erityisesti, että kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat kansallista oikeuttaan mahdollisimman pitkälle unionin oikeuden mukaisesti (tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 57 kohta).

61

Jos kansalliset tuomioistuimet eivät voi tulkita kansallista säännöstöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, niiden velvollisuutena on niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa jäsenvaltion eliminä jättää soveltamatta kaikkia sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa sellaisen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jolla on välitön oikeusvaikutus niiden käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 58 ja 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Sellaiseen unionin oikeuden säännökseen tai määräykseen, jolla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta, ei sitä vastoin voida sellaisenaan vedota unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvan oikeusriidan yhteydessä sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen oikeuden säännöksen soveltamatta jättämiseksi.

63

Unionin tuomioistuin on siis todennut, että vaikka kansallisen tuomioistuimen velvollisuus jättää soveltamatta kansallisen oikeutensa säännöstä, joka on ristiriidassa jonkin unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, perustuu siihen, että tämän unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen katsotaan olevan ensisijainen, kyseisen velvollisuuden edellytyksenä on kuitenkin se, että mainitulla säännöksellä tai määräyksellä on välitön oikeusvaikutus kyseisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa. Kansallisen tuomioistuimen ei siis ole pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kansallisen oikeutensa säännöstä, joka on ristiriidassa unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jos viimeksi mainitulla säännöksellä tai määräyksellä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta (tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 68 kohta).

64

Puitepäätös annettiin unionin aikaisemman kolmannen pilarin perusteella ja erityisesti EU-sopimuksen 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja EU-sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla. Koska puitepäätöstä ei ole kumottu lainsäädäntöteitse tai tuomioistuimessa tai muutettu Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, perussopimusten liitteenä olevan, siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 9 artiklasta seuraa, että sen vaikutuksiin sovelletaan edelleen EU-sopimusta eikä sillä näin ollen ole välitöntä oikeusvaikutusta (ks. analogisesti tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 69 ja 70 kohta).

65

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että vaikka puitepäätöksillä ei voi olla välitöntä oikeusvaikutusta, kansallisilla viranomaisilla on kuitenkin niiden sitovan luonteen vuoksi velvollisuus tulkita kansallista oikeuttaan niiden mukaisesti kyseisten puitepäätösten täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisestä lähtien (tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66

Näiden viranomaisten on kansallista oikeutta soveltaessaan siis tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti ja ottaen huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltaen siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja asianomaisen puitepäätöksen täyden tehokkuuden takaamiseksi ja sellaiseen ratkaisuun päätymiseksi, joka on puitepäätöksellä tavoitellun päämäärän mukainen (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 73 ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Muistutettakoon, että kansallisen oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan periaatteella on tosin tietyt rajat; yhtäältä ei ole mahdollista, että puitepäätöksen perusteella ja sen täytäntöön panemiseksi annetusta lainsäädännöstä riippumatta todettaisiin puitepäätöksen säännöksiä rikkovien henkilöiden olevan rikosoikeudellisesti vastuussa tai ankaroitettaisiin kyseistä vastuuta (ks. vastaavasti tuomio 8.11.2016, Ognyanov, C‑554/14, EU:C:2016:835, 63 ja 64 kohta ja tuomio 29.6.2017, Popławski, C‑579/15, EU:C:2017:503, 32 kohta), ja toisaalta ei ole mahdollista tulkita kansallista oikeutta contra legem (tuomio 29.6.2017, Popławski, C‑579/15, EU:C:2017:503, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että kansallinen tuomioistuin ei voi katsoa pätevästi, että sen on mahdoton tulkita kansallista säännöstä unionin oikeuden mukaisesti vain sen takia, että sitä on vakiintuneesti tulkittu tavalla, joka ei sovi yhteen unionin oikeuden kanssa, tai että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset soveltavat sitä tällä tavalla (tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Nämä toteamukset pätevät sitäkin suuremmalla syyllä oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin.

69

Nyt käsiteltävässä asiassa on huomattava ensinnäkin, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että se, ettei Puolan oikeutta voida tulkita puitepäätöksen tavoitteiden mukaisesti, johtuu myös kansallisesta – myös muutoksenhakutuomioistuinten – oikeuskäytännöstä ja eräästä oikeuskirjallisuudessa esitetystä näkökannasta, kyseinen tuomioistuin ei voi tukeutua pelkästään näihin seikkoihin katsoakseen, että sen on mahdotonta tulkita kyseistä oikeutta unionin oikeuden mukaisesti.

70

Toiseksi on todettava, että – toisin kuin Puolan hallitus ja Euroopan komissio ovat antaneet ymmärtää – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä mieltä, että Puolan oikeuden tulkinta sen varmistamiseksi, että se on puitepäätöksen mukainen, merkitsisi tämän oikeuden contra legem ‑tulkintaa. Kyseisen tuomioistuimen mukaan rikosprosessilain 611ff artiklan 1 kohdassa käytettyä tekijän käsitettä ei voida tulkita laajasti siten, että se kattaisi myös oikeushenkilöt. Myöskään minkään muun kansallisen oikeuden säännöksen – mukaan lukien yhteisöjen rikosoikeudellisesta vastuusta annettu laki, jota ei sovelleta rikkomuksiin – perusteella ei voida varmistaa Puolan oikeuden puitepäätöksen mukaisuutta.

71

Tältä osin muistutettakoon, että kansallisten säännösten tulkinnan osalta unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti perustettava ratkaisunsa ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä ilmeneviin lausumiin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita jäsenvaltion sisäistä oikeutta (tuomio 10.1.2019, ET, C‑97/18, EU:C:2019:7, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Näin ollen yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, voidaanko Puolan oikeutta tulkita siten, että siinä sallitaan oikeushenkilöille määrättyjen rahamääräisten seuraamusten täytäntöönpano puitepäätöksen 9 artiklan 3 kohdassa asetetun vaatimuksen mukaisesti.

73

Unionin tuomioistuin, jonka tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä vastauksia ennakkoratkaisumenettelyssä, on kuitenkin toimivaltainen antamaan pääasian asiakirja-aineiston sekä sille esitettyjen huomautusten perusteella ohjeita, joiden avulla kansallinen tuomioistuin voi antaa ratkaisunsa (tuomio 29.6.2017, Popławski, C‑579/15, EU:C:2017:503, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että Puolan hallituksen ja komission esittämien huomautusten mukaan rikosprosessilain 66b luvun säännökset muodostavat asianmukaisen oikeudellisen perustan sellaisten päätösten tunnustamiselle ja täytäntöönpanolle, joilla määrätään seuraamuksia oikeushenkilöille rikkomuksesta, koska mikään ei estä tekijän käsitteen laajaa tulkintaa. Erityisesti Puolan hallitus katsoo, että se, että tämän luvun säännöksissä ei viitata sääntömääräiseen kotipaikkaan, ei ole ylitsepääsemätön este tällaiselle tulkinnalle. Se esittää tältä osin, että rikosprosessilain 611ff §:n 1 momentissa vahvistetaan rahamääräisen seuraamuksen täytäntöönpanoa koskeva toimivalta myös tuomioistuimelle, jonka tuomiopiirissä ”tekijällä” on omaisuutta tai tuloja, ja että tämä kriteeri on täysin sovellettavissa oikeushenkilöihin.

75

Julkisasiamies on Puolan hallituksen ja komission tavoin todennut ratkaisuehdotuksensa 54 kohdassa, että rikosprosessilain rahamääräisten seuraamusten täytäntöönpanoa koskevissa säännöksissä tarkoitetun tekijän käsitteen tulkinnassa ei ole sovellettava aineellisessa rikosoikeudessa tarkoitettua tekijän käsitettä ja että tätä käsitettä voidaan tulkita siten, että se viittaa tahoon, jolle lainvoimainen taloudellinen seuraamus on määrätty, oli kyse sitten oikeushenkilöstä tai luonnollisesta henkilöstä.

76

Lisäksi unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että useat Puolan tuomioistuimet ovat jo hyväksyneet täytäntöönpanohakemuksia, joissa on ollut kyse oikeushenkilöille liikennerikkomuksista Alankomaissa määrätyistä taloudellisista seuraamuksista.

77

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis edellä esitettyjen seikkojen perusteella selvitettävä, onko tällainen tekijän käsitteen tulkinta mahdollinen rikosprosessilain 66b luvun yhteydessä.

78

Lopuksi on todettava, että tällainen tulkinta ei johtaisi oikeushenkilöiden vastuun mahdolliseen ankaroitumiseen, koska tämän vastuun laajuus määräytyy päätöksen antaneen valtion lainsäädännön perusteella.

79

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöstä on tulkittava siten, että siinä ei velvoiteta jäsenvaltion tuomioistuinta jättämään soveltamatta sellaista kansallisen oikeuden säännöstä, joka ei ole yhteensopiva puitepäätöksen 9 artiklan 3 kohdan kanssa, koska tällä puitepäätöksen säännöksellä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tulkittava kansallista oikeutta mahdollisimman pitkälle yhdenmukaisesti, jotta kyseisellä puitepäätöksellä tavoiteltu päämäärä saavutettaisiin.

80

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: