–

A ym., edustajanaan E. Dans, advocaat,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman, M. L. Noort, C. S. Schillemans ja J. M. Hoogveld,

–

Tanskan hallitus, asiamiehinään J. Nymann-Lindegren, M. Wolff ja P. Ngo,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään aluksi T. Henze ja S. Eisenberg, sittemmin viimeksi mainittu,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouquet ja F. Moro,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (EUVL 2004, L 139, s. 55) liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdan ja ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 (EUVL 2004, L 139, s. 206, sellaisena kuin se on muutettuna 27.7.2011 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 739/2011 (EUVL 2011, L 196, s. 3) (jäljempänä asetus N:o 854/2004), liitteessä I olevan I jakson II luvun D osan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat A ym., seitsemän Alankomaihin sijoittautunutta siipikarjanteurastamoa, ja Staatssecretaris van Economische Zaken (talousasioista vastaava valtiosihteeri, Alankomaat; jäljempänä valtiosihteeri) ja joka koskee viimeksi mainitun Alankomaiden eläinlainsäädännön rikkomisen perusteella määräämiä hallinnollisia sakkoja.

3

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (EYVL 2002, L 31, s. 1) 3 artiklan 9 ja 14 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

– –

4

Kyseisen asetuksen 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Vaatimukset elintarvikkeiden turvallisuudesta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Markkinoille ei saa saattaa elintarvikkeita, jotka eivät ole turvallisia.

2.   Elintarviketta ei pidetä turvallisena, jos se on

3.   Määritettäessä, onko elintarvike turvallinen vai ei, on otettava huomioon seuraavat seikat:

– –

5.   Elintarvikkeen ihmisravinnoksi soveltuvuutta määritettäessä on otettava huomioon, onko elintarvike ihmisravinnoksi kelpaamaton sille aiottuun käyttötarkoitukseen, koska se on saastunut joko vieraiden aineiden takia tai muutoin, taikka pilaantumisen, mätänemisen tai laadun heikentymisen seurauksena.

– –”

5

Mainitun asetuksen 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Vastuut”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivien elintarvike- ja rehualan toimijoiden on vastuullaan olevissa toiminnoissa huolehdittava siitä, että elintarvikkeet tai rehut täyttävät niiden toiminnan kannalta asiaankuuluvat elintarvikelainsäädännön vaatimukset, ja varmistettava, että kyseiset vaatimukset täyttyvät.

2.   Jäsenvaltioiden on pantava elintarvikelainsäädäntö täytäntöön sekä seurattava ja valvottava, että kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivat elintarvike- ja rehualan toimijat noudattavat elintarvikelainsäädännön vaatimuksia.

Tämän vuoksi niiden on ylläpidettävä virallisen valvonnan järjestelmää muine olosuhteiden edellyttämine toimintoineen mukaan lukien tiedottaminen elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuudesta ja riskeistä, elintarvike- ja rehuturvallisuuden valvonta ja muut tuotannon, jalostuksen ja jakelun kaikkiin vaiheisiin kuuluvat toiminnat.

Jäsenvaltioiden on myös annettava elintarvike- ja rehulainsäädännön rikkomuksiin sovellettavia toimenpiteitä ja seuraamuksia koskevat säännöt. Toimenpiteiden ja seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”

6

Elintarvikehygieniasta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 (EUVL 2004, L 139, s. 1) 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

7

Kyseisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleinen velvoite”, säädetään seuraavaa:

”Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että kaikki niiden vastuulla olevat elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheet täyttävät tässä asetuksessa säädetyt asiaa koskevat hygieniavaatimukset.”

8

Mainitun asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleiset ja erityiset hygieniavaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Alkutuotantoa ja liitteessä I lueteltuja liitännäisiä toimintoja harjoittavien elintarvikealan toimijoiden on noudatettava liitteessä I olevassa A osassa säädettyjä yleisiä hygieniasäännöksiä ja asetuksessa (EY) N:o 853/2004 asetettuja erityisvaatimuksia.

2.   Mitä tahansa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- tai jakeluvaihetta 1 kohdassa tarkoitettujen vaiheiden jälkeen toteuttavien elintarvikealan toimijoiden on noudatettava liitteessä II säädettyjä yleisiä hygieniavaatimuksia ja asetuksessa (EY) N:o 853/2004 asetettuja erityisvaatimuksia.

3.   Elintarvikealan toimijoiden on tarvittaessa toteutettava seuraavat erityiset hygieniatoimenpiteet:

– –”

9

Asetuksen N:o 852/2004 5 artiklan, jonka otsikkona on ”Vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Elintarvikealan toimijoiden on laadittava ja toteutettava HACCP-periaatteisiin [Hazard Analysis Critical Control Point (HACCP) (vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet)] perustuva pysyvä menettely tai niihin perustuvat pysyvät menettelyt sekä pidettävä yllä sitä tai niitä.”

10

Asetuksen N:o 853/2004 johdanto-osan 1, 2, 4, 9 ja 10 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

11

Asetuksen N:o 853/2004 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

12

Asetuksen N:o 853/2004 3 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset velvoitteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Elintarvikealan toimijoiden on noudatettava liitteiden II ja III asiaa koskevia säännöksiä.”

13

Kyseisen asetuksen liitteessä III olevan I jakson, jonka otsikko on ”Kotieläiminä pidettyjen sorkka- ja kavioeläinten liha”, IV luvun 10 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ruhoissa ei saa olla näkyvää ulostekontaminaatiota. Kaikki näkyvä saastuminen on poistettava viipymättä viimeistelemällä tai vaikutukseltaan vastaavalla vaihtoehtoisella tavalla.”

14

Mainitun asetuksen liitteessä III olevan II jakson, jonka otsikko on ”Siipikarjan liha ja jäniseläinten liha”, II luvussa, jonka otsikko on ”Teurastamoja koskevat vaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että siipikarjan tai jäniseläinten teurastukseen käytettävät teurastamot vastaavat rakennustavaltaan, tilojensa sijoittelulta ja laitteistoltaan seuraavia vaatimuksia.

– –

– –”

15

Asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvussa, jonka otsikko on ”Teurastushygienia”, säädetään seuraavaa:

”Siipikarjan tai jäniseläinten teurastustoimintaa harjoittavien elintarvikealan toimijoiden on varmistettava seuraavien vaatimusten täyttyminen.

– –

16

Asetuksen N:o 854/2004 johdanto-osan neljännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

17

Kyseisen asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Virallista valvontaa koskevat yleiset periaatteet kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien eläinperäisten tuotteiden osalta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elintarvikealan toimijat antavat kaiken mahdollisen avun sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen voi suorittaa viralliset tarkastukset tehokkaasti.

Niiden on erityisesti

– –

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava virallista valvontaa todetakseen, että elintarvikealan toimijat noudattavat seuraavien säädösten vaatimuksia:

– –

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun viralliseen valvontaan on sisällyttävä:

– –

ja

– –

5.   HACCP-järjestelmään perustuvien menettelyjen tarkastamisella on tarkoitus todentaa, että elintarvikealan toimijat soveltavat kyseisiä menettelyjä jatkuvasti ja asianmukaisesti, ja varmistaa erityisesti, että menettelyt takaavat asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevassa II jaksossa esitetyt seikat. Erityisesti on tarkistettava, että menettelyillä taataan siltä osin kuin mahdollista, että eläinperäiset tuotteet:

– –”

18

Asetuksen N:o 854/2004 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuoreen lihan virallinen valvonta toteutetaan liitteen I mukaisesti.

– –”

19

Kyseisen asetuksen liitteessä I olevan I jakson I luvussa, jonka otsikko on ”Toiminnan tarkastamistehtävät”, säädetään seuraavaa:

– –”

20

Kyseisen asetuksen liitteessä I olevan I jakson II luvun D osassa, jonka otsikko on ”Post mortem ‑tarkastus”, säädetään seuraavaa:

– –”

21

Saman asetuksen liitteessä I olevan II jakson V luvussa, jonka otsikko on ”Lihaa koskevat päätökset”, säädetään seuraavaa:

– –”

22

Asetuksen N:o 854/2004 liitteessä I olevan IV jakson V luvun B osassa säädetään seuraavaa:

– –”

23

Yhtenäisestä kehyksestä tuotantoeläimiä ja niihin liittyviä asioita koskeville säännöille 19.5.2011 annetun lain (Wet houdende een integraal kader voor regels over gehouden dieren en daaraan gerelateerde onderwerpen) (Stb. 2011, nro 345) (jäljempänä eläinlaki) 6.2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Yleisellä hallinnollisella määräyksellä tai sellaisen nojalla taikka ministerin asetuksella nimettyjen unionin asetusten säännösten, jotka koskevat tämän lain soveltamisalaan kuuluvia asioita, rikkominen on kielletty.”

24

Eläinlain 8.7 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Ministeriö voi määrätä rikkojalle hallinnollisen sakon.”

25

Eläimistä saatavia tuotteita koskevista säännöistä 7.12.2012 annetun talousministerin asetuksen nro WJZ/12346914 (Regeling van de Minister van Economische Zaken, nr. WJZ/12346914, houdende regels met betrekking tot dierlijke producten) (Stcrt. 2012, nro 25949) 2.4 §:n 1 momentin d kohdassa säädetään seuraavaa:

”[Eläinlain] 6.2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja Euroopan unionin asetusten säännöksiä ovat:

– –

26

Nederlandse Voedsel- en Warenautoriteitin (elintarvikkeista ja kulutustavaroista vastaava Alankomaiden turvallisuusviranomainen, Alankomaat) useissa siipikarjanteurastamoissa suorittamissa tarkastuksissa todettiin siipikarjanruhojen saastuminen, joka iaiheutui ulosteesta, kuvun sisällöstä ja sapesta, paistovalmisketjun lopussa, juuri ennen jäähdytystä. Kyseinen viranomainen laati toteamuksistaan kertomukset, joista ilmenee, että saastuminen johtui tartunnan estämistä koskevista riittämättömistä toimenpiteistä ja että nämä teurastamot olivat syyllistyneet eläinlain 6.2 §:n 1 momentin ja talousministerin asetuksen nro WJZ/12346914 2.4 §:n 1 momentin ja siten asetuksen N:o 853/2004 3 artiklan 1 kohdan ja sen liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdan rikkomiseen.

27

Näiden kertomusten perusteella pääasiassa kyseessä oleville kullekin teurastamolle määrättiin eläinlain rikkomisen perusteella 27.11., 11.12. ja 18.12.2015 tehdyillä valtiosihteerin päätöksillä 2500 euron suuruinen sakko. Kyseiset teurastamot tekivät näistä päätöksistä oikaisuvaatimukset valtiosihteerille, joka hylkäsi ne 29.4., 2.5. ja 3.5.2016 tehdyillä päätöksillä.

28

Pääasiassa kyseessä olevat teurastamot nostivat viimeksi mainituista päätöksistä kanteen Rechtbank Rotterdamissa (Rotterdamin alioikeus, Alankomaat).

29

Pääasiassa kyseessä olevat teurastamot väittävät, ettei asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdan säännösten tekstistä eikä asiayhteydestä voida päätellä, että niissä asetetaan ”nollatoleranssinormi” kaiken saastumisen välttämiseksi. Ne väittävät, että ruhot on voitava puhdistaa vielä jäähdytysvaiheessa taikka myöhemmässä vaiheessa leikkaus- ja pakkaushetkellä. Kantajat kiistävät myös, että saastuminen voisi aiheutua ulosteesta, kuvun sisällöstä ja sapesta. Lisäksi ne kyseenalaistavat valvontaa koskevat säännöt ja korostavat, että ruhoja ei voida tarkastusten yhteydessä poistaa linjalta ja että vain ulkopinnat voidaan tutkia silmämääräisesti.

30

Valtiosihteeri väittää sitä vastoin, että mainitut säännökset sisältävät ”nollatoleranssinormin”, jonka mukaan siipikarjanruhoissa ei saa olla mitään näkyvää saastumista sisäelinten poistamisvaiheen ja puhdistamisvaiheen jälkeen eikä ennen jäähdytysvaihetta. Valtiosihteeri väittää tältä osin, että jäähdytystä edeltävä vaihe on vaihe, jonka aikana tarkastus on tehtävä. Hän toteaa, että saastumisen käsite kattaa myös ulosteesta, kuvun sisällöstä ja sapesta johtuvan saastumisen. Tarkastusten osalta hän katsoo, että ruhot voidaan poimia linjalta ja että sisäpinnat ja rasvakudosten alapuoli voidaan myös tutkia.

31

Näissä olosuhteissa Rechtbank Rotterdamilla on epäilyksiä asiassa sovellettavan unionin oikeuden säännösten tulkinnasta, ja se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

32

Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeuden normeja, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksissään viitannut (tuomio 1.2.2017, Município de Palmela, C‑144/16, EU:C:2017:76, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Nyt käsiteltävässä asiassa hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on käännettävä kysymysjärjestys ja tutkittava ensiksi toista kysymystä, sitten yhdessä ensimmäistä ja kolmatta ja tarpeen vaatiessa viidettä, ja lopuksi neljättä kysymystä, sellaisina kuin ne ovat uudelleen muotoiltuina.

34

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohtaa tulkittava siten, että saastumisen käsite kattaa ulosteperäisen saastumisen lisäksi sapen ja kuvun sisällön aiheuttaman saastumisen.

35

On todettava, ettei asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 tai 8 kohdassa täsmennetä, mitkä voivat olla ruhojen saastumislähteet teurastuksen yhteydessä. Mainitussa 5 kohdassa todetaan vain, että ”tainnutus, verenlasku, nylkeminen tai kyniminen, sisäelinten poistaminen ja muu käsittely on tehtävä ilman tarpeetonta viivytystä siten, että vältetään lihan saastuminen. Erityisesti sisäelinten poistamisen aikana on estettävä ruoansulatuskanavan sisällön valuminen”. Mainitussa 8 kohdassa ei puolestaan mainita ilmaisua saastuminen.

36

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyjä siitä, kuuluuko uloste, kuvun sisältö ja sappi asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 kohdassa tarkoitettuun ruoansulatuskanavaan ja voidaanko niitä tällä perusteella pitää tässä asetuksessa tarkoitettuina saastumisen lähteinä.

37

Tästä on todettava, että asetuksen N:o 853/2004 kieliversiot eroavat toisistaan kyseisen asetuksen liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 kohdan toisessa virkkeessä käytettyjen ilmaisujen osalta. Kun siten tämän säännöksen hollannin-, saksan- ja ruotsinkielisissä kieliversioissa, joissa käytetään ilmaisuja ”inhoud van maag en darmen”, ”Magen- und Darminhalt” ja ”mag- och tarminnehåll”, viitataan mahan ja sisäelinten sisältöön, mainitun säännöksen tanskan-, englannin- ja ranskankielisten kieliversioiden, joissa käytetään ilmaisuja ”fordøjelseskanalens indhold”, ”digestive tract contents” ja ”contenu du tractus digestif”, merkitys on selvästi laajempi.

38

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikilla unionin kielillä laaditut versiot. Unionin oikeuden säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (ks. mm. tuomio 25.10.2018, Tänzer & Trasper, C‑462/17, EU:C:2018:866, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Ensinnäkin kyseessä olevan säännöksen asiayhteydestä on todettava, että asetuksen N:o 853/2004 2 artiklan mukaan asetuksessa N:o 853/2004 sovelletaan asetusten N:o 178/2002 ja 852/2004 määritelmiä. Tältä osin asetuksen N:o 852/2004 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ilmaisulla ”saastuminen” määritellään tarkoitettavan ”vaaran olemassaoloa tai syntymistä”. Vaaran käsitteellä puolestaan määritellään asetuksen N:o 178/2002 3 artiklan 14 alakohdassa tarkoitettavan ”elintarvikkeessa tai rehussa olevaa biologista, kemiallista tai fyysistä tekijää tai tilaa, joka saattaa vaarantaa elintarvikkeen tai rehun turvallisuuden”.

40

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa, unionin lainsäätäjän tarkoituksena on selvästi ollut elintarviketurvallisuuden korkean tason edistäminen sen ottaessa käyttöön saastumisen käsitteen laajan määritelmän.

41

Tätä analyysiä tukee asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 kohdan sanamuotokin. Ilmaisun ”kaikki saastuminen” ranskan- ja saksankielisissä versioissa sekä ilmaisun ”saastuminen” käyttäminen hollannin- ja espanjankielisissä versioissa sekä adverbin ”erityisesti” käyttäminen samassa kohdassa nimittäin osoittaa, että kyseinen lainsäätäjä on huolehtinut siitä, ettei velvollisuutta välttää saastuminen rajoiteta tiettyyn saastumisen muotoon. Samoin kyseisen asetuksen liitteessä III olevan II jakson IV luvun 8 kohdassa säädetään tarkastuksen ja sisäelinten poistamisen jälkeen noudatettavasta menettelystä eli erityisesti ruhojen puhdistuksesta rajoittamatta kuitenkaan tätä velvollisuutta tiettyjen saastumisen muotojen poistamiseen.

42

Asetuksen N:o 854/2004 liitteessä I olevan I jakson I luvun 2 kohdasta ilmenee lisäksi, että virkaeläinlääkärin on teurastamoiden kaltaisten elintarvikealan toimijoiden menettelyihin liittyvää valvontaa suorittaessaan tarkistettava, että viimeksi mainittujen menettelyillä siltä osin kuin mahdollista taataan, että lihassa ”ei ole ulosteperäistä tai muuta kontaminaatiota”. On todettava, että saastumisen luonteen yhteydessä käytetyt ilmaisut ovat myös hyvin laajoja ja että sanan ”muu” käyttäminen vahvistaa , että saastumisen lähteitä ei mitenkään erityisesti rajoiteta.

43

Toiseksi asetuksen N:o 853/2004 tavoitteesta on muistutettava, että kyseisen asetuksen yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan, että sen uudelleenlaatimisen tärkein tavoite on varmistaa kuluttajansuojan korkea taso elintarvikkeiden turvallisuuden osalta. Lisäksi mainitun asetuksen kymmenes perustelukappale osoittaa vahvasti, että unionin lainsäätäjän ensisijaisena huolena on kuluttajien terveys siltä osin kuin siinä mainitaan, että ”eläinperäisiä tuotteita koskevat yksityiskohtaiset hygieniasäännöt on pidettävä ennallaan, ja niitä on tiukennettava silloin kun kuluttajansuojan varmistaminen sitä edellyttää”.

44

Siten sekä asetuksen N:o 853/2004 yleinen rakenne että sillä tavoitellun kuluttajien suojelun korkean tason päämäärä velvoittavat ottamaan huomioon kaikki saastumisen lähteet. Siten ruoansulatuskanavan käsitettä ei voida rajoittaa sisäelimiin ja niiden sisältöön. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 50 kohdassa, ruoansulatuskanava kattaa kaikki elimet, jotka muodostavat ruoansulatusjärjestelmän, ja myös näiden elinten sisällön suusta peräaukkoon. Ulosteet, kuvun sisältö ja sappi muodostavat siis osan ruoansulatuskanavaa, ja niiden on siis katsottava olevan sellaisia, että niihin sovelletaan asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdassa säädettyjä velvoitteita.

45

Edellä todetun perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohtaa on tulkittava siten, että saastumisen käsite kattaa ulosteperäisen saastumisen lisäksi kuvun sisällön ja sapen aiheuttaman saastumisen.

46

Ensimmäisellä ja kolmannella kysymyksellään, joita on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohtaa tulkittava siten, ettei siipikarjanruhossa saa enää olla näkyvää saastumista puhdistamisen jälkeen, ja onko tämän vaiheen edellettävä jäähdyttämisvaihetta. Jos tätä säännöstä tulkittaisiin siten, ettei se vaadi näkyvän saastumisen puuttumista, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee viidennellä kysymyksellään unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko kyseistä säännöstä, luettuna yhdessä asetuksen N:o 852/2004 säännösten kanssa, tulkittava siten, että kansanterveyden korkean tason tavoitteen takaamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on rajoituttava valvomaan, noudattavatko teurastamot HACCP-normeja.

47

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii ensinnäkin selvittämään todellisuudessa, säädetäänkö asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdassa nollatoleranssinormsta eli siitä, että siipikarjanruhot eivät saa sisältää mitään näkyvää tai näkymätöntä saastumista sisäelinten poistamisvaiheesta lähtien. Tämän jälkeen se kysyy, onko – jos tätä normia sovelletaan – sitä sovellettava teurastuslinjan lopussa eli ennen jäähdytysvaihetta.

48

On todettava, ettei asetuksen N:o 852/2004 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa eikä asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdassa olevassa saastumisen käsitteessä tehdä eroa näkyvän ja näkymättömän saastumisen välillä.

49

Tämän tuomion 39–41 kohdasta ilmenee kuitenkin, että asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdassa tarkoitettu saastumisen käsite määritellään laajasti. Se ei siten voi rajoittua vain näkyvän saastumisen käsitteeseen.

50

Tältä osin on huomattava, että unionin lainsäätäjä on huolehtinut eron tekemisestä eri eläinlajien välillä erottelemalla erityisesti kotieläiminä pidettyjen sorkka- ja kavioeläinten lihan siipikarjan ja jäniseläinten lihasta. Kyseisen asetuksen liitteessä III olevan I jakson IV luvun, joka koskee kotieläiminä pidettyjen sorkka- ja kavioeläinten teurastushygieniaa, 10 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että tähän luokkaan kuuluvissa ruhoissa ”ei saa olla näkyvää ulostekontaminaatiota” ja että ”kaikki näkyvä saastuminen on poistettava viipymättä viimeistelemällä tai vaikutukseltaan vastaavalla vaihtoehtoisella tavalla”.

51

On todettava, että tällaista täsmennystä ei ole siipikarjan ja jäniseläinten lihan teurastushygieniaa koskevassa luvussa. Siten unionin lainsäätäjä haluaa säilyttää asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdassa saastumisen käsitteen laajan määritelmän, joka sisältää sekä näkyvän että näkymättömän saastumisen.

52

Näin ollen asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohdan mukaan saastumisen käsite kattaa sekä näkyvän että näkymättömän saastumisen.

53

Siitä kysymyksestä, missä vaiheessa vaaditaan kaiken saastumisen puuttumista riippumatta siitä, onko se näkyvää vai näkymätöntä, on todettava, että pääasian kantajat väittävät erityisesti, että on mahdotonta täyttää nollatoleranssinormi ja että ruhoissa mahdollisesti paistovalmisketjun vaiheessa esille tuleva saastuminen poistetaan jäähdytysprosessissa tai leikkauksen ja pakkauksen aikana. Niiden mukaan teurastamoilla olisi siis pelkkä toimintavelvollisuus, joka koskee siitä huolehtimista, että koko teurastusprosessin ajan ei ilmene saastumista.

54

Tätä väitettä ei voida hyväksyä.

55

Asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 kohdan sanamuodosta ilmenee, että teurastusvaiheessa on toteutettava kaikki toimenpiteet erityisesti ruoansulatuskanavan sisällön valumisesta sisäelinten poistamisen aikana aiheutuvan saastumisen välttämiseksi. Ilmaisun ”välttäminen” käyttäminen osoittaa, ettei unionin lainsäätäjällä ole ollut tarkoitusta asettaa tulosvelvoitetta tässä prosessin vaiheessa, vaan sitä vastoin se kehottaa teurastamoja toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet, jotta ruhot eivät saastu. Kaiken näkyvän saastumisen puuttuminen tässä vaiheessa merkitsisi kohtuutonta velvoitetta teurastamoille.

56

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 62 ja 63 kohdassa, tätä analyysiä tukee se, että post mortem ‑tarkastus, jolla on tarkoituksena hylätä saastuneet ja ihmisravinnoksi kelpaamattomat ruhot, tapahtuu sisäelinten poistamisvaiheen jälkeen, kuten asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 6 ja 7 kohdan ja asetuksen N:o 854/2004 liitteessä I olevan IV jakson V luvun B osan 1 kohdan lukemisesta yhdessä ilmenee. Erityisesti viimeksi mainitussa kohdassa säädetään, että kaikille linnuille on tehtävä post mortem ‑tarkastus asetuksen N:o 854/2004 liitteessä I olevan I ja III jakson mukaisesti ja että virkaeläinlääkärin on lisäksi henkilökohtaisesti tehtävä lintujen edustavan näytteen sisäelimien ja ruumiin onteloiden päivittäinen tarkastus. Tältä osin kyseisen asetuksen liitteessä I olevan I jakson I luvun 2 kohdan mukaan virkaeläinlääkärin on tarkistettava, että toimijoiden menettelyillä taataan siltä osin kuin mahdollista, että lihassa ei ole ulosteperäistä tai muuta kontaminaatiota.

57

Post mortem ‑tarkastuksen tarkoituksena on juuri erotella toisistaan ihmisravinnoksi soveltumattomat osat ja muut osat, jotka voidaan siirtää puhdistusvaiheeseen, jotta niistä voidaan poistaa kaikki jäljelle jäänyt lika, kuten veri tai suolten sisältö. Tämä vaihe olisi täysin tarpeeton, jos heti sisälmysten poistovaiheen jälkeen sovellettaisiin nollatoleranssirajaa, jossa ei sallita mitään näkyvää saastumista.

58

Sitä vastoin unionin lainsäätäjän asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvussa käyttöön ottamasta jalostusvaiheiden järjestyksestä ilmenee, että puhdistaminen on suoritettava ennen jäähdytystä ja siis ennen leikkaamista, pakkaamista ja kuluttajan käyttöön saattamista. Puhdistamisvaiheen jälkeen mitään näkyvää saastumista ei siis voi enää olla.

59

Siten virkaeläinlääkärin puhdistamisvaiheessa suorittaman valvonnan avulla on jo voitu toteuttaa tarvittavat toimenpiteet vaaran saattamiseksi hyväksyttävälle tasolle puhdistamalla ne osat, jotka vielä voidaan puhdistaa, ja jos vaaraa ei ole voitu saattaa hyväksyttävälle tasolle, toteuttaa asianmukaiset korjaavat toimenpiteet tämän vaaran poistamiseksi eli todeta kyseessä olevat osat ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi asetuksen N:o 852/2004 5 artiklassa tarkoitettujen HACCP-periaatteiden mukaisesti.

60

Lisäksi se, että puhdistamisvaihe hoidetaan kunnolla toimittamalla jäähdytys-, leikkaus- ja pakkausvaiheeseen ruho, jossa ei ole mitään näkyvää saastumista, on sitäkin tärkeämpää, koska jo nämä vaiheet yksinään ovat kriittinen kohta sen vuoksi, että lihalla on lukuisia kosketuksia likaisiin pintoihin tai välineisiin. Jos edeltävän vaiheen vaaraa ei ole hoidettu kunnolla, vaaran vaikutukset saattavat siirtyä seuraavaan vaiheeseen tai jopa kertautua siinä. Kuluttajien suojelun korkean tason tavoite vaarantuisi siten vakavasti.

61

Toisin kuin pääasian kantajat väittävät, jäähdytysvaiheessa ei siten ole tarkoitus puhdistaa ruhoja kaiken näkyvän saastumisen poistamiseksi, vaan sen tarkoituksena on erityisesti jarruttaa bakteerien lisääntymistä ja säilyttää liha, jotta leikkaus- ja pakkausvaiheeseen siirtyminen sujuisi parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.

62

Näin ollen ensimmäiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 853/2004 liitteessä III olevan II jakson IV luvun 5 ja 8 kohtaa on tulkittava siten, että siipikarjanruhossa ei saa enää olla näkyvää saastumista puhdistamisvaiheen jälkeen eikä ennen jäähdytysvaihetta.

63

Ensimmäiseen ja kolmanteen kysymykseen esitetyn vastauksen perusteella viidenteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

64

Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 854/2004 liitteessä I olevan I jakson II luvun D osan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että toimivaltainen viranomainen poimii siipikarjanruhojen tarkastamista varten ne teurastuslinjalta ja suorittaa näiden ruhojen sekä ulkoisen että sisäisen tarkastuksen, tarpeen vaatiessa nostamalla niiden rasvakudosta.

65

Tämän asetuksen neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan olisi katettava kaikki seikat, joilla on merkitystä kansanterveyden suojelemisessa.

66

Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että elintarvikealan toimijat antavat kaiken mahdollisen avun sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen voi suorittaa viralliset tarkastukset tehokkaasti”.

67

On myös palautettava mieliin, että mainitun asetuksen liitteessä I olevan I jakson II luvun D osan 1 kohdassa säädetään post mortem ‑tarkastusta varten, että ”kaikki ulkopinnat on tarkastettava” ja että ”ruhon ja muiden eläimen osien vähäinen käsittely tai tekniset erityisjärjestelyt voivat olla tarpeen tätä tarkoitusta varten”, ja ”teurastuslinjan vauhdin ja läsnä olevan tarkastushenkilöstön määrän on oltava sellaiset, että tarkastus voidaan suorittaa kunnolla”. Lisäksi tämän saman asetuksen liitteessä I olevan IV jakson V luvun B osan 1 kohdan a alakohdan mukaan kaikelle tuoreelle lihalle tehtävän post mortem ‑tarkastuksen lisäksi ”virkaeläinlääkärin on henkilökohtaisesti tehtävä – – lintujen edustavan näytteen sisäelimien ja ruumiin onteloiden päivittäinen tarkastus”.

68

Lisäksi asetuksen N:o 854/2004 liitteessä I olevan I jakson II luvun D osan 2 kohdassa säädetään, että toimivaltainen viranomainen voi tehdä lisätutkimuksia, joihin voivat kuulua ruhon osien ja muiden eläimen osien tunnustelu ja viiltäminen sekä laboratoriotutkimukset, jos niitä pidetään tarpeellisina.

69

Edellä todetusta ilmenee, että kansanterveyden suojelun korkean tason saavuttamiseksi unionin lainsäätäjä on säätänyt siipikarjanlihan osalta valvontaa koskevista vähimmäisvaatimuksista eli ruhojen ulkoisesta tarkastuksesta ja ruhojen näytteiden sisäisestä tarkastuksesta, ja jättänyt toimivaltaiselle viranomaiselle laajan toimivallan suorittaa analyysien kaltaisia tarkempia tutkimuksia, jos niitä pidetään tarpeellisina.

70

Tältä osin siipikarjanruhon poimiminen teurastuslinjalta rasvakudosten tutkimista varten voi erityisesti osoittautua lintuinfluenssan kaltaisen ihmisen terveydelle vaarallisen taudin havaitsemiseksi tarpeelliseksi ja kansanterveyden suojelun tavoitteen tärkeyden perusteella oikeasuhtaiseksi.

71

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on joka tapauksessa sille esitettyjen seikkojen perusteella määrittää, olivatko siipikarjanruhojen tarkastamista varten käytetyt keinot omiaan kyseessä olevalla säännöstöllä legitiimisti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, ja etteivät ne ylittäneet sitä, mikä sen saavuttamiseksi oli tarpeen.

72

Näin ollen neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 854/2004 liitteessä I olevan I jakson II luvun D osan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että toimivaltainen viranomainen poimii siipikarjanruhojen tarkastamista varten ne teurastuslinjalta ja suorittaa näiden ruhojen sekä ulkoisen että sisäisen tarkastuksen, tarpeen vaatiessa nostamalla niiden rasvakudosta, edellyttäen, että tämä tarkastus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen tämän valvonnan tehokkuuden takaamiseksi, mikä kansallisen tuomioistuimen on varmistettava.

73

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: