–

F, edustajinaan T. Fazekas ja Z. B. Barcza-Szabó, ügyvédek,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér, G. Koós ja M. M. Tátrai,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, E. de Moustier ja E. Armoët,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Gijzen ja M. Bulterman,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Condou-Durande ja A. Tokár,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 1 artiklan ja vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9) 4 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa Nigerian kansalainen F on valittanut Bevándorlási és Állampolgársági Hivatalin (siirtolais- ja kansalaisuusasiainvirasto, Unkari; jäljempänä siirtolaisasiainvirasto) päätöksestä, jolla hylättiin F:n turvapaikkahakemus ja jossa todettiin, ettei estettä hänen palauttamiselleen ole.

3

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun eurooppalaisen yleissopimuksen 8 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.”

4

Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1.12.2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY (EUVL 2005, L 326, s. 13 ja oikaisu EUVL 2006, L 236, s. 36) 2 artiklan e alakohta on muotoiltu seuraavasti:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

5

Direktiivin 2005/85 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on nimettävä kaikkia menettelyjä varten määrittävä viranomainen, joka on vastuussa hakemusten asianmukaisesta tutkinnasta tämän direktiivin – – mukaisesti.”

6

Kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohta on muotoiltu seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen turvapaikkahakemuksista tekemät päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan. – –”

7

Sen 13 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin toimenpitein, että henkilökohtaiset puhuttelut suoritetaan olosuhteissa, joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Tätä varten jäsenvaltioiden on:

8

Direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 ja 2 kohta on muotoiltu seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijoilla on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon tuomioistuimessa hakeakseen muutosta:

– –

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä määräajoista ja muista tarpeellisista säännöistä, joita hakijan on noudatettava hänen käyttäessään oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojakeinoon 1 kohdan nojalla.”

9

Direktiivin 2011/95 30 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”On myös tarpeen ottaa käyttöön ’tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen’ perusteella tapahtuvan vainon yhteinen käsite. Tiettyä yhteiskunnallista ryhmää määriteltäessä hakijan sukupuolesta johtuvat seikat, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen mukaan lukien, jotka voivat liittyä tiettyihin oikeudellisiin perinteisiin ja tapoihin, jotka johtavat esimerkiksi sukuelinten silpomiseen, pakkosterilointiin tai pakkoaborttiin, olisi otettava asianmukaisesti huomioon, siinä määrin kuin ne liittyvät hakijan perusteltuun pelkoon joutua vainotuksi.”

10

Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut seikat koostuvat hakijan lausumista sekä hakijan saatavissa olevista asiakirjoista, jotka koskevat hänen ikäänsä, taustaansa, myös asiaankuuluvien omaisten taustaa, henkilöllisyyttään, kansalaisuuttaan tai kansalaisuuksiaan, aikaisempaa tai aikaisempia asuinmaitaan ja ‑paikkojaan, aikaisempia turvapaikkahakemuksia, matkareittiään, matkustusasiakirjojaan sekä kansainvälisen suojelun hakemisen syitä.

3.   Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

– –

5.   Vaikka jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteluiksi tarvittavat seikat, ja vaikka joidenkin hakijan lausumien seikkojen tueksi ei olisi esitetty asiakirjoja tai muita todisteita, näitä seikkoja ei tarvitse todentaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

11

Direktiivin 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Arvioidessaan vainon syitä jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

– –

2.   Arvioitaessa sitä, onko hakijan pelko joutua vainotuksi perusteltu, on asiaan vaikuttamatonta, onko hakijalla todellisuudessa niitä rotuun, uskontoon, kansallisuuteen taikka yhteiskunnalliseen tai poliittiseen ryhmään liittyviä piirteitä, jotka ovat johtaneet vainoon, jos vainon harjoittaja liittää kyseiset piirteet hakijaan.”

12

Direktiivin 2011/95 39 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on saatettava 1, 2, 4, 7, 8, 9, 10, 11, 16, 19, 20, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34 ja 35 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2013. Niiden on toimitettava viipymättä nämä säännökset kirjallisina komissiolle.”

13

Kyseisen direktiivin 40 artiklan ensimmäinen kohta on muotoiltu seuraavasti:

”Kumotaan direktiivi 2004/83/EY niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo, 21 päivänä joulukuuta 2013 – –”

14

Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60) 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on nimettävä kaikkia menettelyjä varten määrittävä viranomainen, joka on vastuussa hakemusten asianmukaisesta tutkinnasta tämän direktiivin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällä viranomaisella on käytettävissään asianmukaiset resurssit, mukaan lukien riittävä määrä pätevää henkilöstöä voidakseen hoitaa tehtävänsä tämän direktiivin mukaisesti.”

15

Direktiivin 2013/32 10 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tekemät päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

– –

16

Direktiivin 15 artiklan 3 kohdassa säädetään edelleen seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin toimenpitein, että henkilökohtaiset puhuttelut suoritetaan olosuhteissa, joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Tätä varten jäsenvaltioiden on:

– –”

17

Direktiivin 2013/32 46 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi:

– –

4.   Jäsenvaltioiden on säädettävä kohtuullisista määräajoista ja muista tarpeellisista säännöistä, joita hakijan on noudatettava käyttäessään oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin 1 kohdan nojalla. – –

– –”

18

Kyseisen direktiivin 51 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on saatettava 1–30 artiklan, 31 artiklan 1, 2 ja 6–9 kohdan, 32–46, 49 ja 50 artiklan sekä liitteen I noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 20 päivänä heinäkuuta 2015. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.”

19

Sen 52 artiklan ensimmäinen kohta on muotoiltu seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on sovellettava 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 20 päivän heinäkuuta 2015 jälkeen tai aiemmin jätettyihin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin ja mainitun päivän jälkeen tai aiemmin aloitettuihin kansainvälisen suojelun poistamista koskeviin menettelyihin. Ennen 20 päivää heinäkuuta 2015 jätettyihin hakemuksiin ja ennen mainittua päivää aloitettuihin pakolaisaseman poistamista koskeviin menettelyihin on sovellettava direktiivin 2005/85/EY nojalla annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.”

20

F haki huhtikuussa 2015 turvapaikkaa Unkarin viranomaisilta.

21

Hakemuksensa tueksi hän vetosi jo ensimmäisessä siirtolaisasiainviraston toimittamassa puhuttelussa siihen, että hänellä oli syytä pelätä joutuvansa vainon kohteeksi kotimaassaan homoseksuaalisuutensa vuoksi.

22

Siirtolaisasiainvirasto hylkäsi 1.10.2015 tekemällään päätöksellä F:n hakemuksen. Se katsoi, ettei F:n lausumissa ollut perustavanlaatuisia ristiriitaisuuksia. Tästä huolimatta se katsoi, ettei häntä voitu psykologin laatiman asiantuntijalausunnon perusteella pitää uskottavana. Lausunto oli annettu kartoittavan tutkimuksen, persoonallisuutta koskevan tutkimuksen ja useamman eri persoonallisuustestin – Draw-a-Person-in-the-Rain‑ihmispiirrostesti, Rorschachin ja Szondin testit – perusteella, ja siinä katsottiin, ettei F:n väitettä seksuaalisesta suuntautumisestaan voitu testien perusteella todentaa.

23

F haki siirtolaisasiainviraston päätökseen muutosta ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta väittäen muun muassa, että hänelle tehdyillä psykologisilla testeillä loukattiin vakavalla tavalla hänen perusoikeuksiaan ja ettei niiden avulla voitu arvioida hänen seksuaalisen suuntautumisensa todenperäisyyttä.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ettei pääasian valittaja ollut kyennyt esittämään konkreettisia seikkoja, joiden vuoksi olisi katsottava, että näillä testeillä loukattiin perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia. Se huomauttaa lisäksi, että valittaja oli ilmoittanut, ettei hän ollut joutunut minkäänlaiseen ruumiilliseen tarkastukseen tai katsomaan pornografisia kuvia tai videoita.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antoi määräyksen selvittämistoimien suorittamisesta, minkä jälkeen Igazságügyi Szakértői és Kutató Intézet (forensisten tieteiden instituutti, Unkari) laati asiantuntijalausunnon, jonka mukaan turvapaikkahakemuksen tutkintamenettelyssä sovelletut menetelmät eivät olleet ihmisarvoa loukkaavia, menetelmillä voitiin saada ”soveltuvan kartoituksen” ohella kuva henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta ja, mikäli tilanne niin vaatii, kyseenalaistaa henkilön tästä antamien lausumien paikkansapitävyys. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lausunnossa tehdyn johtopäätöksen sitovan sitä.

26

Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Szegedin hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari) on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

27

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys, joka on käsiteltävä ensin, koskee asiallisesti sitä, onko direktiivin 2011/95 4 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkinnasta vastaava viranomainen tai tällaisen viranomaisen päätökseen mahdollisesti kohdistettua muutoksenhakua käsittelevät tuomioistuimet määräävät asiantuntijalausuntoon turvautumisesta niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnissa, jotka koskevat hakijan väitettyä seksuaalista suuntautumista.

28

On korostettava sitä, että kansainvälistä suojelua hakevan lausumia seksuaalisesta suuntautumisestaan on, kun otetaan huomioon se erityinen asiayhteys, johon kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset kuuluvat, pidettävä vain lähtökohtana direktiivin 2011/95 4 artiklassa säädetyssä tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiprosessissa (ks. analogisesti tuomio 2.12.2014, A ym., C-148/13–C-150/13, EU:C:2014:2406, 49 kohta).

29

Tästä seuraa, että vaikka kansainvälistä suojelua hakevan tehtävänä on ilmoittaa seksuaalinen suuntautumisensa, joka on hänen yksityiselämäänsä koskeva seikka, tästä suuntautumisesta johtuvan vainon pelkoon perustuvat hakemukset kansainvälisen suojelun saamiseksi voivat muihin vainon syihin perustuvien hakemusten tavoin olla direktiivin 4 artiklassa säädetyn arviointiprosessin kohteena (ks. analogisesti tuomio 2.12.2014, A ym., C-148/13–C-150/13, EU:C:2014:2406, 52 kohta).

30

Tässä yhteydessä on muistettava, että seksuaalinen suuntautuminen on ominaisuus, joka voi toimia osoituksena siitä, että hakija kuuluu direktiivin 2011/95 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään, silloin kun ympäröivä yhteiskunta mieltää sellaisten henkilöiden muodostaman ryhmän erilaiseksi, joiden seksuaalinen suuntautuminen on sama (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2013, X ym., C-199/12–C-201/12, EU:C:2013:720, 46 ja 47 kohta), minkä direktiivin 10 artiklan 1 kohdan d alakohta myös osaltaan vahvistaa.

31

Tämän direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaan on kuitenkin niin, että jäsenvaltioiden arvioidessa sitä, onko hakijan pelko joutua vainotuksi perusteltu, on asiaan vaikuttamatonta, onko hakijalla todellisuudessa tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään liittyviä piirteitä, jotka ovat johtaneet vainoon, jos vainon harjoittaja liittää kyseiset piirteet hakijaan.

32

Aina ei siis ole tarpeen arvioida hakijan seksuaalisen suuntautumisen uskottavuutta mainitun direktiivin 4 artiklassa tarkoitetussa tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnissa, jotta sellainen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voitaisiin ratkaista, joka perustuu pelkoon joutua vainotuksi seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

33

Tästä huolimatta on todettava, että direktiivin 2011/95 4 artiklan 3 kohdassa luetellaan seikat, jotka toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tapauskohtaisessa arvioinnissa, ja sen 4 artiklan 5 kohdassa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä jäsenvaltion on katsottava – soveltaessaan periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää hakemuksensa perusteluiksi tarvittavat seikat –, että tietyt hakijan lausumiin sisältyvät seikat eivät edellytä todentamista. Tällaisia edellytyksiä ovat muun muassa se, että hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa, ja se, että hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.

34

Tämän osalta on todettava, ettei näillä säännöksillä rajoiteta keinoja, joita kyseiset viranomaiset voivat käyttää selvittääkseen tarkemmin hakijan todellisen tarpeen kansainväliseen suojeluun, eikä etenkään suljeta pois asiantuntijalausuntoon turvautumista tosiseikkoja ja olosuhteita koskevassa arviointiprosessissa.

35

On kuitenkin niin, että tässä yhteydessä asiantuntijalausuntoon mahdollisesti turvauduttaessa siihen liittyvien menettelytapojen on oltava muiden asian kannalta merkityksellisten unionin oikeussääntöjen mukaisia, ja erityisesti on noudatettava perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia, kuten 1 artiklassa vahvistettua oikeutta ihmisarvon kunnioitukseen ja perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattua oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen (ks. vastaavasti tuomio 2.12.2014, A ym., C-148/13–C-150/13, EU:C:2014:2406, 53 kohta).

36

Vaikka direktiivin 2011/95 4 artiklan säännöksiä voidaan soveltaa kaikkiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin niiden perusteeksi esitetyistä vainon syistä riippumatta, toimivaltaisten viranomaisten on mukautettava tapansa arvioida lausumia ja asiakirjanäyttöä tai muita todisteita kunkin kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten ryhmän ominaispiirteisiin perusoikeuskirjassa taattuja oikeuksia kunnioittaen (ks. analogisesti tuomio 2.12.2014, A ym., C-148/13–C-150/13, EU:C:2014:2406, 54 kohta).

37

Pois ei voida sulkea sitä, että siinä erityisessä tilanteessa, jossa arvioidaan kansainvälistä suojelua hakevan lausumia seksuaalisesta suuntautumisestaan, tietyt asiantuntijoihin turvautumisen muodot voivat osoittautua hyödyllisiksi tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnille ja ne voidaan toteuttaa kyseisen hakijan perusoikeuksia loukkaamatta.

38

Kuten Ranskan ja Alankomaiden hallitukset ovat korostaneet, asiantuntijalausuntoon turvautumalla on esimerkiksi mahdollista saada kattavammat tiedot tietyllä tavalla seksuaalisesti suuntautuneiden henkilöiden tilanteesta siinä kolmannessa maassa, josta hakija on peräisin.

39

Direktiivin 2013/32, joka piti sen 51 artiklan 1 kohdan mukaan saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 20.7.2015, 10 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään sitä paitsi erityisesti, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavalla henkilöstöllä on mahdollisuus pyytää tarvittaessa neuvoa asiantuntijoilta tiettyihin aloihin, kuten sukupuolikysymyksiin liittyvissä kysymyksissä, joihin kuuluvat, kuten direktiivin 2011/95 30 perustelukappaleessa todetaan, sukupuoli-identiteettiä ja seksuaalista suuntautumista koskevat kysymykset.

40

Yhtäältä on kuitenkin tuotava esiin se, että direktiivin 2005/85 4 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan sekä direktiivin 2013/32 4 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan mukaan määrittävän viranomaisen tehtävänä on suorittaa hakemusten asianmukainen tutkinta, jonka päätteeksi se tekee niistä ratkaisunsa. Vain näiden viranomaisten tehtävänä on siis tuomioistuimen valvonnan alaisina suorittaa direktiivin 2011/95 4 artiklassa säädetty tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointi (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2015, Shepherd, C-472/13, EU:C:2015:117, 40 kohta).

41

Direktiivin 2011/95 4 artiklasta käy toisaalta ilmi, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintaan kuuluu aina tapauskohtainen arviointi, joka käsittää kaikki asianomaisen henkilön alkuperämaahan silloin, kun hakemusta koskevaa päätöstä tehdään, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, hänen esittämänsä asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat sekä hänen asemansa ja henkilökohtaiset olosuhteet. Toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa otettava huomioon myös asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta annettu selitys ja hakijan yleinen uskottavuus (ks. analogisesti tuomio 26.2.2015, Shepherd, C-472/13, EU:C:2015:117, 26 kohta ja tuomio 9.2.2017, M, C-560/14, EU:C:2017:101, 36 kohta).

42

Tästä seuraa, että määrittävä viranomainen ei voi perustaa ratkaisuaan ainoastaan asiantuntijalausunnon johtopäätöksiin eikä se voi näin siis myöskään olla sidottu kyseisiin johtopäätöksiin arvioidessaan hakijan seksuaalisesta suuntautumisestaan esittämiä lausumia.

43

Siihen, voiko tuomioistuin, jolta on haettu muutosta määrittävän viranomaisen päätökseen, jolla kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty, määrätä asiantuntijalausuntoon turvautumisesta, todettakoon lisäksi, että sekä direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdassa että direktiivin 2013/32 46 artiklan 1 kohdassa säädetään, että hakijalla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi tällaiseen päätökseen, yksilöimättä tarkasti sitä, mistä asian selvitystoimenpiteistä kyseisellä tuomioistuimella on oikeus määrätä.

44

Direktiivin 2005/85 39 artiklan 2 kohdassa ja direktiivin 2013/32 46 artiklan 4 kohdassa säädetään sitä paitsi tarkemmin, että jäsenvaltioiden on säädettävä tarpeellisista säännöistä, jotta hakija voi käyttää oikeuttaan tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin.

45

Vaikka näillä säännöksillä ei siis suljetakaan pois sitä, että tuomioistuin määrää asiantuntijalausuntoon turvautumisesta valvoakseen tehokkaasti määrittävän viranomaisen päätöstä, yhtäältä sekä direktiivin 2005/85 39 artiklassa että direktiivin 2013/32 46 artiklassa tuomioistuimille osoitetun erityistehtävän ja toisaalta edellä 41 kohdassa mainittujen, direktiivin 2011/95 4 artiklaa koskevien seikkojen kannalta tarkasteltuna on kuitenkin niin, ettei asiaa käsittelevä tuomioistuin voi perustaa ratkaisuaan ainoastaan asiantuntijalausunnon johtopäätöksiin, eikä sitä näin siis voi sitoa näissä johtopäätöksissä oleva arvio hakijan seksuaalisesta suuntautumisestaan esittämistä lausumista.

46

Näiden seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/95 4 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkinnasta vastaava viranomainen tai tällaisen viranomaisen päätökseen mahdollisesti kohdistettua muutoksenhakua käsittelevät tuomioistuimet määräävät asiantuntijalausuntoon turvautumisesta niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnissa, jotka koskevat hakijan väitettyä seksuaalista suuntautumista, edellyttäen, että asiantuntijalausuntoon liittyvät menettelytavat ovat perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien mukaisia, ettei mainittu viranomainen eivätkä kyseiset tuomioistuimet perusta ratkaisuaan yksinomaan asiantuntijalausunnon johtopäätöksille ja etteivät kyseiset johtopäätökset sido niitä, kun ne arvioivat hakijan seksuaalisesta suuntautumisestaan esittämiä lausumia.

47

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee asiallisesti sitä, onko direktiivin 2011/95 4 artiklaa tulkittava perusoikeuskirjan valossa siten, että se on esteenä sille, että kansainvälistä suojelua hakevan seksuaalisen suuntautumisen todenperäisyyden arvioimiseksi laaditaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen psykologin asiantuntijalausunto, jonka tarkoituksena on antaa projektiivisten persoonallisuustestien perusteella kuva hakijan seksuaalisesta suuntautumisesta, ja tällaisen lausunnon käyttämiselle kyseisessä arvioinnissa.

48

Toiseen kysymykseen annetun vastauksen ja edellä 35 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella voidaan todeta, että vaikka direktiivin 2011/95 4 artikla ei ole esteenä sille, että määrittävä viranomainen tai tämän viranomaisen tekemään päätökseen kohdistettua muutoksenhakua käsittelevät tuomioistuimet määräävät pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa asiantuntijalausuntoon turvautumisesta, lausuntoon liittyvien menettelytapojen on oltava muun muassa perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien mukaisia.

49

Perusoikeuksia, joilla on erityistä merkitystä arvioitaessa kansainvälistä suojelua hakevan lausumia seksuaalisesta suuntautumisestaan, ovat muun muassa oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen, sellaisena kuin se on taattu perusoikeuskirjan 7 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 2.12.2014, A ym., C-148/13–C-150/13, EU:C:2014:2406, 64 kohta).

50

Direktiivin 2011/95 4 artiklaa on siis tulkittava perusoikeuskirjan 7 artiklan valossa (ks. analogisesti tuomio 21.4.2016, Khachab, C-558/14, EU:C:2016:285, 28 kohta).

51

Tässä yhteydessä on tuotava esiin se, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta psykologin asiantuntijalausuntoon turvautumisesta on määrännyt määrittävä viranomainen asianomaisen henkilön kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettelyssä.

52

Tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijalausunto on laadittu tässä asiayhteydessä tilanteessa, jossa projektiivisiin persoonallisuustesteihin kutsutun henkilön tulevaisuus riippuu tiukasti siitä, millä tavoin kyseinen viranomainen ratkaisee hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa, ja jossa se, että tällaisiin testeihin ei ehkä suostuta, voi muodostaa merkittävän seikan, johon mainittu viranomainen perustaa ratkaisunsa siitä, onko henkilö esittänyt hakemukselleen riittäviä perusteita.

53

Näin ollen silloinkin, kun niiden psykologisten testien suorittamisen muodollisena edellytyksenä, joihin pääasiassa kyseessä olevan kaltainen asiantuntijalausunto perustuu, on se, että asianomainen henkilö on antanut tähän suostumuksensa, on katsottava, ettei suostumusta ole välttämättä annettu vapaasti, vaan todellisuudessa se on jouduttu antamaan niiden olosuhteiden pakottamana, joissa kansainvälistä suojelua hakevat ovat (ks. analogisesti tuomio 2.12.2014, A ym., C-148/13–C-150/13, EU:C:2014:2406, 66 kohta).

54

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa todennut, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen, psykologin asiantuntijalausunnon laatiminen ja käyttäminen merkitsee näin ollen puuttumista mainitun henkilön oikeuteen yksityiselämänsä kunnioittamiseen.

55

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti näiden oikeuksien ja vapauksien käytön rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti Euroopan unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

56

Todetun puuttumisen oikeasuhteisuudesta on erityisesti muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate edellyttää, ettei toteutetuilla toimilla ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, sillä kyseisistä toimista aiheutuvat haitat eivät saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2005, Tempelman ja van Schaijk, C-96/03 ja C-97/03, EU:C:2005:145, 47 kohta; tuomio 16.7.2015, CHEZ Razpredelenie Bulgaria, C-83/14, EU:C:2015:480, 123 kohta ja tuomio 15.2.2016, N., C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 54 kohta).

57

Vaikka puuttumista hakijan yksityiselämään voidaan tässä yhteydessä perustella tarpeella hankkia tiedot, joiden avulla hänen todellista tarvettaan kansainväliseen suojeluun voidaan arvioida, määrittävän viranomaisen on arvioitava tuomioistuimen valvonnan alaisena, onko psykologin asiantuntijalausuntoa, johon turvautumisesta se aikoo määrätä ja jonka se aikoo ottaa huomioon, pidettävä soveltuvana ja tarpeellisena mainitun päämäärän toteuttamiseksi.

58

Tässä yhteydessä on korostettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista asiantuntijalausuntoon turvautumista voidaan pitää soveltuvana vain, jos lausunto perustuu kansainvälisen tiedeyhteisön hyväksymien standardien kannalta arvioituina riittävän luotettaviin menetelmiin ja periaatteisiin. Mainittakoon tämän osalta siitä, että vaikkei unionin tuomioistuimen tehtävänä ole lausua tästä kysymyksestä, joka kuuluu osana tosiseikkojen arviointia kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan, Ranskan ja Alankomaiden hallitukset ja komissio ovat lujasti kiistäneet tällaisen asiantuntijalausunnon luotettavuuden.

59

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta asiantuntijalausuntoon turvautumisesta hakijan yksityiselämään aiheutuvia vaikutuksia on joka tapauksessa pidettävä kohtuuttoman suurina suhteessa tavoiteltuun päämäärään siksi, että siitä aiheutuvaa puuttumista oikeuteen nauttia yksityiselämän kunnioitusta ei voida pitää oikeasuhteisena siihen hyötyyn nähden, joka siitä voisi mahdollisesti koitua direktiivin 2011/95 4 artiklassa säädetylle tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnille.

60

Näin on siksi, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen, psykologin asiantuntijalausunnon laatimisesta ja käyttämisestä aiheutunutta puuttumista kansainvälistä suojelua hakevan yksityiselämään on sen tavoitteiden ja tarkoituksen kannalta arvioiden pidettävä erityisen vakavana.

61

Tällainen asiantuntijalausunto perustuu näet siihen, että asianomainen henkilö käy läpi joukon psykologisia testejä, joilla pyritään osoittamaan henkilön identiteettiä olennaisesti määrittävä, sellainen hänen yksityiselämäänsä koskeva seikka, joka kuuluu hänen elämänsä intiimiin puoleen (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2013, X ym., C-199/12–C-201/12, EU:C:2013:720, 46 kohta ja tuomio 2.12.2014, A ym., C-148/13–C-150/13, EU:C:2014:2406, 52 ja 69 kohta).

62

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen, psykologin asiantuntijalausunnon laatimisesta ja käyttämisestä aiheutuvan puuttumisen vakavuutta arvioitaessa huomioon on otettava myös kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön soveltamista seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin koskevien Yogyakartan periaatteiden 18 periaate, johon Ranskan ja Alankomaiden hallitukset ovat viitanneet ja jossa todetaan muun muassa, ettei ketään saa seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin vuoksi pakottaa minkäänlaiseen psykologiseen kokeeseen.

63

Näistä seikoista seuraa yhdessä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen asiantuntijalausunnon laatimisesta ja käyttämisestä yksityiselämään aiheutuva puuttuminen ylittää vakavuudeltaan sen, mitä kansainvälistä suojelua hakevan niiden lausumien arviointi, jotka koskevat pelkoa joutua vainotuksi seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, tai psykologin asiantuntijalausuntoon turvautuminen edellyttää, kun lausunnon kohteena on jokin muu seikka kuin hakijan seksuaalisen suuntautumisen osoittaminen.

64

Toiseksi on muistettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen asiantuntijalausunto liittyy direktiivin 2011/95 4 artiklassa säädettyyn tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiin.

65

Tässä yhteydessä tällaista asiantuntijalausuntoa ei voida pitää välttämättömänä kansainvälistä suojelua hakevan niiden lausumien todentamisen kannalta, jotka koskevat hänen seksuaalista suuntautumistaan, kyseiseen suuntautumiseen perustuvan vainon vuoksi tehdyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ratkaisemiseksi.

66

Näin on yhtäältä siksi, että määrittävän viranomaisen henkilöstön toimittama henkilökohtainen puhuttelu auttaa hakijan lausumien arvioinnissa, koska sekä direktiivin 2005/85 13 artiklan 3 kohdan a alakohdassa että direktiivin 2013/32 15 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että puhuttelun suorittaja on pätevä ottamaan huomioon hakemukseen liittyvät henkilökohtaiset olosuhteet, joihin kuuluu muun muassa hakijan seksuaalinen suuntautuminen.

67

Direktiivin 2013/32 4 artiklan 1 kohdassa säädetään yleisemmin, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävällä viranomaisella on käytettävissään asianmukaiset resurssit, mukaan lukien riittävä määrä pätevää henkilöstöä voidakseen hoitaa tehtävänsä. Tästä seuraa, että kyseisen viranomaisen henkilöstöllä on muun muassa oltava asianmukainen pätevyys arvioida sellaisia kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, jotka perustuvat pelkoon joutua vainotuksi seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

68

Direktiivin 2011/95 4 artiklan 5 kohdasta käy toisaalta ilmi, että silloin kun jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää hakemuksensa perusteiksi tarvittavat seikat, hakijan seksuaalisesta suuntautumisestaan esittämät lausumat, joiden tueksi ei ole esitetty asiakirjoja tai muunlaista näyttöä, eivät edellytä todentamista, jos tässä säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät, ja tällaisina edellytyksinä mainitaan muun muassa näiden lausumien johdonmukaisuus ja uskottavuus, eikä niissä millään tavalla viitata asiantuntijalausunnon laatimiseen tai käyttämiseen.

69

Todettakoon lisäksi, että vaikka pääasiassa kyseessä olevan kaltainen projektiivisiin persoonallisuustesteihin perustuva asiantuntijalausunto saattaakin osaltaan vaikuttaa siihen, että asianomaisen henkilön seksuaalinen suuntautuminen kyetään määrittämään jossain määrin luotettavasti, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän mukaan tällaisen asiantuntijalausunnon johtopäätöksistä voidaan saada vain kuva henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyseiset johtopäätökset ovat siis joka tapauksessa vain karkeita luonnehdintoja, ja niillä voi olla vain rajallinen merkitys kansainvälistä suojelua hakevan lausumia arvioitaessa erityisesti silloin – kuten käsiteltävässä pääasiassa – kun nämä lausumat eivät ole ristiriitaisia.

70

Ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen ei näin ollen edellytä sitä, että direktiivin 2011/95 4 artiklaa tulkittaisiin myös perusoikeuskirjan 1 artiklan valossa.

71

Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/95 4 artiklaa on tulkittava perusoikeuskirjan 7 artiklan valossa siten, että se on esteenä sille, että kansainvälistä suojelua hakevan seksuaalisen suuntautumisen todenperäisyyden arvioimiseksi laaditaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen psykologin asiantuntijalausunto, jonka tarkoituksena on antaa projektiivisten persoonallisuustestien perusteella kuva hakijan seksuaalisesta suuntautumisesta, ja tämän lausunnon käyttämiselle kyseisessä arvioinnissa.

72

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: