–

INEOS Köln GmbH, edustajinaan S. Altenschmidt ja A. Sitzer, Rechtsanwälte,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Möller,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. C. Becker ja C. Zadra,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU (EUVL 2011, L 130, s. 1) 3 artiklan h alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat INEOS Köln GmbH (jäljempänä INEOS) ja Saksan liittotasavalta, jota edustaa Umweltbundesamt (liittovaltion ympäristövirasto), ja jossa on kyse INEOSin tekemän kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien (jäljempänä päästöoikeudet) maksutta tapahtuvaa jakoa koskevan hakemuksen hylkäämisestä siltä osin kuin hakemus koskee nestemäisiin jäämiin sisältyvän epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta syntyneitä päästöjä.

3

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL 2003, L 275, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY (EUVL 2009, L 140, s. 63) (jäljempänä direktiivi 2003/87), 10 a artiklassa, jonka otsikko on ”Yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevat yhteisön laajuiset siirtymäsäännökset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 – – päästöoikeuksien jakamista koskevia yhteisön laajuisia ja täysin yhdenmukaistettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä – –

– –

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on siinä määrin kuin se on toteutettavissa määriteltävä yhteisön laajuiset ennakolta asetetut vertailuarvot sen varmistamiseksi, että oikeudet jaetaan tavalla, joka tarjoaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin liittyviä kannustimia, ja siten, että otetaan huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, prosessikaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia laitoksia on käytettävissä, ja ettei jaolla kannusteta päästöjen lisäämiseen. – –

– –

11.   Jollei 10 b artiklasta muuta johdu, tämän artiklan 4–7 kohdan mukaisesti maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä vuonna 2013 on 80 prosenttia 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti määritellystä määrästä. Sen jälkeen maksutta jaettavaa määrää vähennetään vuosittain samansuuruisilla määrillä siten, että maksutta jaetaan 30 prosenttia vuonna 2020, jotta maksutta jakaminen pystytään lopettamaan kokonaan vuoteen 2027 mennessä.

– –”

4

Direktiivin 2009/29 johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Yhteisön sisäisen kilpailun vääristymisen saattamiseksi mahdollisimman vähiin olisi hyväksyttävä laitoksille siirtymäaikana annettavia maksutta jaettavia päästöoikeuksia koko yhteisöä koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen (’ennakolta asetetut vertailuarvot’) mukaisesti. Näissä säännöissä olisi otettava huomioon kasvihuonekaasuja ja energiatehokkuutta koskevat tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, biomassan käyttö, uusiutuvat energialähteet sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi. Mitkään näistä säännöistä eivät saisi kannustaa lisäämään päästöjä – – Näissä yhdenmukaistetuissa säännöissä voidaan ottaa huomioon myös palavien prosessikaasujen käyttöön liittyvät päästöt, kun näiden prosessikaasujen tuotantoa ei voida välttää teollisessa prosessissa. Tältä osin säännöissä voidaan sallia päästöoikeuksien jakaminen maksutta kyseisiä prosessikaasuja polttavien laitosten toiminnanharjoittajille tai näitä kaasuja tuottavien laitosten toiminnanharjoittajille. – –”

5

Päätöksellä 2011/278 komissio vahvisti direktiivin 2003/87 10 a artiklan mukaisesti yhdenmukaistetut perusteet, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on laskettava kullekin niiden alueella sijaitsevalle laitokselle kunakin vuonna maksutta jaettavat päästöoikeudet.

6

Kyseisen päätöksen johdanto-osan 1, 8, 12 ja 32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

7

Päätöksen 2011/278 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

– –

– –”

8

Päätöksen 2011/278 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Laitosten jakaminen osiin”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän päätöksen soveltamista varten jäsenvaltioiden on jaettava vaatimusten mukaisesti kukin laitos, joka voi saada päästöoikeuksia maksutta direktiivin [2003/87] 10 a artiklan nojalla, yhteen tai useampaan seuraavaan osaan:

– –”

9

Päätöksen 2011/278 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Laitoskohtaisten päästöoikeuksien jakaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on laskettava 7 artiklan mukaisesti kerättyjen tietojen pohjalta joka vuosi kullekin alueellaan toimivalle vakiintuneelle laitokselle maksutta vuodesta 2013 alkaen 2–8 kohdan mukaisesti jaettavien päästöoikeuksien määrä.

2.   Tämän laskelman tekemistä varten jäsenvaltioiden on ensin määritettävä erikseen kullekin laitoksen osalle maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustava vuotuinen määrä seuraavasti:

– –

10

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupasta 21.7.2011 annetun lain (Treibhausgas-Emissionshandelgesetz; BGBl. 2011 I, s. 1475) 9 §:n 1 momentissa säädetään, että toiminnanharjoittajille jaetaan päästöoikeuksia maksutta noudattaen direktiivin 2003/87 10 a artiklassa ja päätöksessä 2011/278 säädettyjä periaatteita.

11

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakamisesta päästökauppakaudelle 2013–2020 26.9.2011 annetun asetuksen (Verordnung über die Zuteilung von Treibhausgas-Emissionsberechtigungen in der Handelsperiode 2013 bis 2020; BGBl. 2011 I, s. 1921; jäljempänä ZuV 2020) 2 §:n 17 kohdassa määritellään käsite ”jätekaasu” seuraavasti:

”kaasuseos, joka sisältää 29 kohdan b alakohdan mukaisten prosessien sivutuotteena syntynyttä epätäydellisesti hapettunutta hiiltä, niin että kemiallinen energiasisältö riittää polttamiseen itsenäisesti ilman lisäpolttoainetta tai lisäämään merkittävästi koko syötettyä energiamäärää suuremman lämpöarvon polttoaineisiin sekoitettaessa”.

12

ZuV 2020:n 2 §:n 29 kohdan mukaan käsitteellä ”prosessipäästöjen piiriin kuuluva jakotekijä” tarkoitetaan

”– –

13

INEOS ylläpitää petrokemian laitoskeskittymää, jossa toimii useita orgaanisia peruskemikaaleja valmistavia laitoksia ja johon on integroitu teollisuuden lämpövoimala. Viimeksi mainitun tehtävänä on tuottaa kyseiselle alueelle vesihöyryä polttamalla muun muassa nestemäisiä ja kaasumaisia jäämiä, jotka ovat peräisin kyseisen alueen kemian tuotantolaitosten tuotantoprosesseista.

14

INEOS pyysi 23.1.2012 Deutsche Emissionshandelsstellea (Saksan päästökauppaviranomainen, jäljempänä DEHSt) jakamaan maksutta päästöoikeuksia kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupasta annetun lain 9 §:n 1 momentin nojalla päästökauppakaudelle 2013–2020. Kyseinen hakemus sisälsi muun muassa epätäydellisesti hapettuneen hiilen, joka on peräisin kemiallisesta synteesistä, jossa hiiltä sisältävä materiaali osallistuu reaktioon mutta jossa pääasiallisena tarkoituksena on jokin muu kuin lämmön tuotanto, poltosta syntyvien prosessipäästöjen piiriin kuuluvan jakotekijän.

15

DEHSt kieltäytyi 19.2.2014 tekemällään päätöksellä jakamasta maksutta päästöoikeuksia nestemäisten jäämien poltosta syntyville prosessipäästöille sillä perusteella, että ZuV 2020:n 2 §.n 29 kohdan c alakohtaa sovelletaan vain kaasumaisiin jäämiin.

16

DEHSt hylkäsi INEOSin tästä päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen samalla perusteella 14.9.2015 tekemällään päätöksellä.

17

INEOS nosti 29.9.2015 Verwaltungsgericht Berlinissä (Berliinin hallintotuomioistuin, Saksa) kanteen näistä päätöksistä ja väitti muun muassa, ettei ZuV 2020:n 2 §:n 29 kohdan c alakohdassa eikä päätöksen 2011/278 3 artiklan h alakohdassa mainita epätäydellisesti palaneen hiilen – kiinteä, nestemäinen tai kaasumainen – olomuotoa ja ettei minkään perusteella voida olettaa, että kyseistä säännöstä sovelletaan vain ZuV 2020:n 2 §.n 17 kohdassa määritellyn kaltaisiin jätekaasuihin. Tällainen rajoitus ei ilmene myöskään kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön hengestä ja tarkoituksesta. Jotta luonnonvaroja hallittaisiin kestävästi, sekä nestemäisten jäämien että jätekaasujen energia olisi otettava talteen sen sijaan, että ne poistetaan tai poltetaan.

18

DEHSt:n mukaan direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäisestä virkkeestä ja direktiivin 2009/29 johdanto-osan 23 perustelukappaleesta ilmenee sitä vastoin, että päästöoikeuksia voidaan jakaa maksutta yksinomaan jätekaasuista peräisin olevan epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta syntyvien päästöjen perusteella.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii siis sitä, voidaanko päästöoikeuksia jakaa maksutta nestemäisistä jäämistä peräisin olevan epätäydellisesti hapettuneen hiilen polton johdosta.

20

Verwaltungsgericht Berlin päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [päätöstä 2011/278] tulkittava siten, että [kyseisen päätöksen] 3 artiklan h alakohdan mukainen prosessipäästöjen piiriin kuuluvan laitoksen osan määritelmä edellyttää epätäydellisesti hapettuneen hiilen kaasumaista olomuotoa, vai sisältyykö siihen myös nestemäisessä tilassa oleva epätäydellisesti hapettunut hiili?”

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko päätöksen 2011/278 3 artiklan h alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”prosessipäästöjen piiriin kuuluvan laitoksen osan” käsitteen alaan eivät kuulu nestemäisessä tilassa olevan epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta syntyvät kasvihuonepäästöt.

22

Tämän kysymyksen tutkimiseksi on aluksi huomautettava, että direktiivin 2003/87 tavoitteena on päästöoikeuksien kauppaa koskevan sellaisen järjestelmän toteuttaminen, jolla pyritään ilmakehän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sellaiselle tasolle, että estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastolle, ja jonka perimmäinen tavoite on ympäristönsuojelu (ks. mm. tuomio 8.3.2017, ArcelorMittal Rodange et Schifflange, C-321/15, EU:C:2017:179, 24 kohta).

23

Kyseinen järjestelmä perustuu taloudelliseen logiikkaan, jolla kannustetaan kaikkia järjestelmään osallistuvia siihen, että niiden kasvihuonekaasupäästöt alittavat niille alun perin jaetut päästöoikeudet, jotta ylijäämä voidaan siirtää toiselle, myönnetyt päästöoikeudet ylittävän päästömäärän tuottaneelle osallistujalle (ks. mm. tuomio 8.3.2017, ArcelorMittal Rodange et Schifflange, C‑321/15, EU:C:2017:179, 22 kohta).

24

Direktiivin 2003/87 tarkoituksena on siis vähentää Euroopan unionin kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä kustannustehokkaasti vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia niiden vuoden 1990 tasoon verrattuna (tuomio 8.9.2016, E.ON Kraftwerke, C-461/15, EU:C:2016:648, 23 kohta).

25

Tätä varten direktiivin 2003/87 10 a artiklassa säädetään tietyille toimialoille kuuluvien laitosten osalta päästöoikeuksien jakamisesta maksutta, ja päästöoikeuksien määrää vähennetään kyseisen säännöksen 11 kohdan mukaisesti vähitellen kauden 2013–2020 kuluessa, jotta maksutta jakaminen pystytään lopettamaan kokonaan vuonna 2027 (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2016, E.ON Kraftwerke, C-461/15, EU:C:2016:648, 24 kohta ja tuomio 26.10.2016, Yara Suomi ym., C-506/14, EU:C:2016:799, 46 kohta).

26

Komissio vahvisti direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan perusteella päätöksessä 2011/278 unionin laajuiset yhdenmukaistetut säännöt päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta. Näillä säännöillä konkretisoidaan olennainen vaatimus siitä, että kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla on saatettava mahdollisimman vähiin (tuomio 22.6.2016, DK Recycling und Roheisen v. komissio, C‑540/14 P, EU:C:2016:469, 53 kohta).

27

Mainitun 10 a artiklan 2 kohdasta ilmenee, että komissio määrittää tässä yhteydessä vertailuarvoja yksittäisillä toimialoilla tai toimialojen osilla (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2016, Borealis ym., C-180/15, EU:C:2016:647, 60 kohta).

28

Kuten päätöksen 2011/278 10 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee, jäsenvaltiot laskevat maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavan vuotuisen määrän kertomalla kyseiset vertailuarvot kunkin laitoksen osan historiallisella tuotantotasolla. Tätä varten niiden on erotettava kyseisen päätöksen 6 artiklan mukaisesti laitoksen osat toisistaan niiden toiminnan perusteella, jotta voidaan määrittää, onko sovellettava ”tuotteen vertailuarvoa”, ”lämmön vertailuarvoa” vai ”polttoaineen vertailuarvoa” taikka erityistä tekijää, joka koskee ”prosessipäästöjen piiriin kuuluvia laitoksen osia” (tuomio 8.9.2016, Borealis ym., C-180/15, EU:C:2016:647, 61 kohta).

29

Unionin tuomioistuin on tältä osin jo huomauttanut, että päätöksen 2011/278 3 artiklaan sisältyvät tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan, lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan, polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan ja prosessipäästöjen piiriin kuuluvan laitoksen osan määritelmät ovat toisensa pois sulkevia (tuomio 8.9.2016, Borealis ym., C‑180/15, EU:C:2016:647, 62 kohta).

30

Kuten päätöksen 2011/278 johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ilmenee, ainoastaan, jos tuotteen vertailuarvoa ei ole voitu määrittää, mutta kasvihuonekaasuja, joita varten voidaan jakaa maksuttomia päästöoikeuksia, kuitenkin syntyy, kyseiset päästöoikeudet on jaettava noudattaen jotakin kolmesta muusta niin sanotusta tarkkailumenetelmästä näin määritetyn hierarkkisen järjestyksen mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten ja energiansäästöjen maksimoimiseksi ainakin joissakin osissa kyseisistä tuotantoprosesseista (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2016, Borealis ym., C-180/15, EU:C:2016:647, 67 ja 68 kohta).

31

”Prosessipäästöjen piiriin kuuluviksi laitoksen osiksi” luokittelusta on lisäksi todettava, että kyseinen luokittelu voidaan tehdä ainoastaan tietyntyyppisten erityisten päästöjen, jotka on mainittu saman päätöksen 3 artiklan h alakohdan i–vi alakohdassa, syntymisen perusteella (tuomio 8.9.2016, Borealis ym., C-180/15, EU:C:2016:647, 66 kohta).

32

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on määritettävä, voidaanko nestemäisiin jäämiin sisältyvän epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta syntyneet päästöt ottaa huomioon päätöksen 2011/278 3 artiklan h alakohdan iv alakohdassa tarkoitettuina prosessipäästöinä päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta kyseisen päätöksen 10 artiklan nojalla.

33

Tältä osin on huomautettava, että päätöksen 2011/278 3 artiklan h alakohdan iv alakohdan mukaan käsitteellä ”prosessipäästöjen piiriin kuuluva laitoksen osa” tarkoitetaan ”päästöjä, jotka syntyvät epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta – – kemiallis[ista] syntees[eistä], joissa hiiltä sisältävä materiaali osallistuu reaktioon ja joissa pääasiallisena tarkoituksena on jokin muu kuin lämmön tuotanto””edellyttäen, että tästä vähennetään päästöt, jotka olisivat syntyneet sellaisen maakaasun määrän poltosta, joka vastaa poltetun epätäydellisesti hapettuneen hiilen teknisesti käyttökelpoista energiapitoisuutta”.

34

Kuten Saksan hallitus ja komissio ovat perustellusti korostaneet, kyseinen sanamuoto ei sisällä mitään ratkaisevaa tietoa siitä olomuodosta, jossa kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”epätäydellisesti hapettuneen hiilen” on oltava, jotta sen poltosta syntyvät päästöt voidaan ottaa huomioon prosessipäästöinä päästöoikeuksien maksutta tapahtuvaa jakoa varten.

35

Tämän johdosta on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon direktiivin 2003/87 ja päätöksen 2011/278 yleinen rakenne ja niillä tavoitellut päämäärät (ks. analogisesti mm. tuomio 27.6.2013, Malaysia Dairy Industries, C‑320/12, EU:C:2013:435, 26 kohta ja tuomio 11.11.2015, Tecom Mican ja Arias Domínguez, C-223/14, EU:C:2015:744, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Direktiivin 2003/87 ja päätöksen 2011/278 yleisestä rakenteesta on ensimmäiseksi todettava heti alkuun, että epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta syntyvien päästöjen huomioon ottaminen kuuluu – kuten tämän tuomion 25–31 kohdasta jo ilmenee – kahdella perusteella erityisjärjestelmään, koska kyseiset päästöt otetaan huomioon yhtäältä maksutta tapahtuvaa päästöoikeuksien jakoa koskevien siirtymäsääntöjen soveltamiseksi ja toisaalta viimeisen tarkkailumenetelmän eli prosessipäästöjä koskevan menetelmän pohjalta. Tästä seuraa, että päätöksen 2011/278 3 artiklan h alakohdan iv alakohtaa ei saa tulkita laajasti (ks. analogisesti tuomio 7.4.2016, Holcim (Romania) v. komissio, C‑556/14 P, ei julkaistu, EU:C:2016:207, 48 kohta).

37

Lisäksi on korostettava, että sekä direktiivissä 2003/87 ja erityisesti sen 10 a artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa ja direktiivin 2009/29 johdanto-osan 23 perustelukappaleessa että päätöksessä 2011/278 ja etenkin sen johdanto-osan 1, 8 ja 32 perustelukappaleessa viitataan energian tehokkaaseen talteenottoon päämääränä, johon päästöoikeuksien maksutta tapahtuvaa jakoa koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä pyritään, vain jätekaasujen osalta.

38

Tältä osin näistä samoista säännöksistä ilmenee, että – toisin kuin INEOS väittää – mainittuun päämäärään pyritään päästöoikeuksien maksutta tapahtuvan jaon osalta paitsi jätekaasuista tuotetun sähkön osalta myös yleisesti kaikkien sellaisten tuotteiden ja prosessien osalta, jotka voivat oikeuttaa tällaiseen maksutta tapahtuvaan jakoon.

39

Unionin tuomioistuin on siten jo todennut, että tuotteiden vertailuarvoissa otetaan huomioon jätekaasujen energian tehokas talteenotto ja niiden käyttöön liittyvät päästöt ja että tätä varten vertailuarvojen määrittämiseksi tuotteille, joiden tuotannossa syntyy jätekaasuja, näiden jätekaasujen hiilipitoisuus on otettu laajalti huomioon (tuomio 8.9.2016, Borealis ym., C-180/15, EU:C:2016:647, 48 kohta ja tuomio 26.10.2016, Yara Suomi ym., C-506/14, EU:C:2016:799, 40 kohta).

40

Lisäksi on huomattava, että komission internetsivustolla julkaistujen, 14.4. ja 29.6.2011 päivätyn asiakirjan, jonka otsikko on ”Guidance Document no 2 on the harmonized free allocation methodology for the EU-ETS post 2012 (Guidance on allocation methodologies)” (opas nro 2 Euroopan unionissa vuoden 2012 jälkeen sovellettavasta yhdenmukaisesta maksuttomasti tapahtuvaa jakoa koskevasta menetelmästä (jakomenetelmiä koskeva opas)), sivulla 22 sekä 14.4. ja 6.9.2011 päivätyn asiakirjan, jonka otsikko on ”Guidance Document no 8 on the harmonized free allocation methodology for the EU-ETS post 2012 – Waste gases and process emissions sub-installation” (opas nro 8 Euroopan unionissa vuoden 2012 jälkeen sovellettavasta yhdenmukaisesta maksuttomasti tapahtuvaa jakoa koskevasta menetelmästä – Jätekaasut ja prosessipäästöjen piiriin kuuluvat laitoksen osat), sivuilla 4–6 komissio tarkastelee yksinomaan jätekaasuihin sisältyvän epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta syntyneitä päästöjä.

41

Vaikka nämä asiakirjat eivät olekaan oikeudellisesti sitovia, ne ovat kuitenkin lisäindisioita, joilla voidaan selventää direktiivin 2003/87 ja päätöksen 2011/278 yleistä rakennetta (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2016, Borealis ym., C-180/15, EU:C:2016:647, 105 ja 112 kohta).

42

On kuitenkin todettava, ettei missään direktiivin 2003/87 ja päätöksen 2011/278 säännöksessä viitata sitä vastoin energian tehokkaaseen talteenottoon epätäydellisesti hapettunutta hiiltä sisältävien nestemäisten jäämien käytön yhteydessä.

43

Kyseisellä säännöstöllä tavoitelluista päämääristä on toiseksi huomautettava, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdalla ja päätöksellä 2011/278 pyritään tämän tuomion 22–24 kohdassa mieleen palautettuja tavoitteita toteutettaessa kannustamaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja parantamaan energiatehokkuutta ottamalla huomioon tehokkaimmat tekniikat, joihin kuuluu muun muassa jätekaasujen energian mahdollisimman kattava talteenotto, jos tällaiset keinot ovat käytettävissä eikä niillä kannusteta päästöjen lisäämiseen (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2016, Borealis ym., C-180/15, EU:C:2016:647, 102 kohta ja tuomio 26.7.2017, ArcelorMittal Atlantique et Lorraine, C-80/16, EU:C:2017:588, 47 kohta)

44

Kuten unionin tuomioistuin on näet jo huomauttanut, on niin, että kun jätekaasut ovat valmistuksen väistämätön sivutuote, kyseisten kaasujen talteenotto on sekä talouden että ympäristön kannalta tarkasteltuna paljon suotuisampaa kuin niiden polttaminen soihduttamalla (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, ArcelorMittal Atlantique et Lorraine, C-80/16, EU:C:2017:588, 22 kohta).

45

Tämä sama näkökohta sisältyy myös direktiivin 2009/29 johdanto-osan 23 perustelukappaleeseen, jonka mukaan huomioon otetaan palavien jätekaasujen käyttöön liittyvät päästöt, kun näiden jätekaasujen tuotantoa ei voida välttää teollisessa prosessissa.

46

Kuten unionin tuomioistuimelle esitetyistä kirjallisista huomautuksista ilmenee, teollisessa tuotannossa syntyviä jätekaasuja ei nimittäin voida varastoida, joten, jos niitä ei polteta, ne pääsevät vapaasti ilmakehään ja siis päästävät siihen välttämättäkin niihin sisältyvät kasvihuonekaasut. On kuitenkin selvää, että näiden jätekaasujen polttaminen johtaa pääsääntöisesti tällaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen.

47

On sitä vastoin kiistatonta, ettei nestemäisistä jäämistä omalta osaltaan synny kasvihuonekaasua, tai, jos näin mahdollisesti on, sitä syntyy täysin mitättömiä määriä. Kuten INEOS itse korostaa, ilmakehään pääsee kasvihuonekaasuja juuri näiden nestemäisten jäämien polton eikä mainittujen jäämien itsensä johdosta. Nämä päästöt voidaan kuitenkin välttää muun muassa turvautumalla lajittelu- tai uudelleenkäsittelymenettelyihin.

48

Tästä seuraa, että jätekaasujen poltosta poiketen nestemäisten jäämien poltto lisää kasvihuonekaasupäästöjä.

49

Näin ollen on niin, että vaikka on täysin direktiivillä 2003/87 ja päätöksellä 2011/278 tavoiteltujen päämäärien mukaista ottaa huomioon epätäydellisesti hapettunutta hiiltä sisältävien jätekaasujen poltosta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt, koska kyseiset päästöt ovat väistämättömiä ja näiden jätekaasujen poltto johtaa yleisesti niiden vähenemiseen, olisi sitä vastoin kyseisten päämäärien vastaista ottaa huomioon epätäydellisesti hapettunutta hiiltä sisältävien nestemäisten jäämien poltosta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt, sillä tällainen huomioon ottaminen johtaisi mainittujen päästöjen kasvamiseen, vaikka kyseiset päästöt voidaan välttää.

50

Tämän johdosta direktiivin 2003/87 ja päätöksen 2011/278 yleisestä rakenteesta ja niillä tavoitelluista päämääristä seuraa, ettei nestemäisiin jätteisiin sisältyvän epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta aiheutuneita päästöjä voida ottaa huomioon päätöksen 2011/278 3 artiklan h alakohdan iv alakohdassa tarkoitettuina prosessipäästöinä päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta kyseisen päätöksen 10 artiklan nojalla.

51

Edellä esitetyn perusteella kysymykseen on vastattava, että päätöksen 2011/278 3 artiklan h alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”prosessipäästöjen piiriin kuuluvan laitoksen osan” käsitteen alaan eivät kuulu nestemäisessä tilassa olevan epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta syntyvät kasvihuonepäästöt.

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU 3 artiklan h alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”prosessipäästöjen piiriin kuuluvan laitoksen osan” käsitteen alaan eivät kuulu nestemäisessä tilassa olevan epätäydellisesti hapettuneen hiilen poltosta syntyvät kasvihuonepäästöt.